Tein joutessani ja pöhköyttäni kokeen. Asetin 10 saman mittaista pahviliuskaa pöydälle 10 sentin välein ja otin yläviistosta kuvia niistä metrin etäisyydeltä. Sitten tietokoneen ruudulta mittasin viivoittimella liuskojen näennäiset pituudet. Lukemat eivät itsessään kerro paljoa mitään, mutta kun laskee liuskan pituuden suhteen etäisyyteen ja piirtää kuvaajan, siitä tulee alussa hyvin jyrkästi laskeva käyrä, joka loivenee etäisyyden kasvaessa. Siis kun etäisyys kasvaa niin näennäinen pituus lyhenee. Kun kohde tulee lähemmäksi silmää, sen pituus kasvaa kohti ääretöntä. Vastaavasti kohteen etääntyessä sen pituus lähenee nollaa.
Onko siis jonnekin silmän verkkokalvon tasolle tuotu metrin mitta (näennäisesti) äärettömän pitkä? Entä onko äärettömän kauas viety mitta sitten äärettömän lyhyt?
Näitä ajatuksia tuli mieleen mietiskellessä sitä että avaruuteen katsellessamme katsomme menneisyyteen. Mutta itse asiassa aina kun avaamme silmät, katsomme menneisyyteen. Eli voiko tilaulottuvuuksia ajatella samalla tavalla. Kun katsomme vaikka sadan metrin päässä olevaa metrin mittaa, voidaanko todistaa mitenkään että se ei ole oikeasti kutistunut vaan vain näyttää siltä.
Anteeksi hölmöyteni ja hyvää juhannusta kullekin.
Onko siis jonnekin silmän verkkokalvon tasolle tuotu metrin mitta (näennäisesti) äärettömän pitkä? Entä onko äärettömän kauas viety mitta sitten äärettömän lyhyt?
Näitä ajatuksia tuli mieleen mietiskellessä sitä että avaruuteen katsellessamme katsomme menneisyyteen. Mutta itse asiassa aina kun avaamme silmät, katsomme menneisyyteen. Eli voiko tilaulottuvuuksia ajatella samalla tavalla. Kun katsomme vaikka sadan metrin päässä olevaa metrin mittaa, voidaanko todistaa mitenkään että se ei ole oikeasti kutistunut vaan vain näyttää siltä.
Anteeksi hölmöyteni ja hyvää juhannusta kullekin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ja vielä, jos perspektiivi katoaisi, tarkoittaisiko se sitä että havaitsija olisi singulariteetissa, koska silloin kaikki olisi yhdessä pisteessä. Ja aika olisi myös näin ollen tässä pisteessä.
Olet viinapäissäsi osunut aivan ytimeen. Avaruus on todellakin ääretön.
Kokeesi tulokseen ja siitä tekemiisi tulkintoihin vaikuttaa tietysti kuvauksessa käyttämäsi kameran linssin polttoväli, ja todennäköisesti muutkin ominaisuudet.
Normaalipolttovälillä 55 mm. Tietysti etäisyys 1 m on mielivaltaisesti valittu, koska tavallisella kameralla ei saa kuvia ihan nenän edestä. Ja juhannusrauhattomuus vaikutti kokeen syntymiseen. Se on sikäli tieteellisesti pätevä että on toistettavissa :) vaikka eri parametrein jos niin tykkää.
Tässä kahden pakopisteen perspektiividemo:
https://www.youtube.com/watch?v=Hf08bopoCs8
Avaruudessa pakopisteitä on miljardi ja tähtihöhlät osannevat selittää ne sinulle.
Erittäin havainnollinen esitys. Muistelin nuoruudessani puhutun myös katoamispisteestä. Tähtitieteilijän pakopiste on tietysti juuri siellä minne Hubble yltää. Vielä mietiskelin (ehkä kannattaisi rajoittaa) ajatuskoetta. On onnistuttu rakentamaan ÄVT (Äärimmäisen Valtava Teleskooppi), jolla voidaan tarkkailla tuhannen valovuoden päässä olevaa eksoplaneettaa. Siellä on sattumoisin kehitetty vastaava ja näin kummankin planeetan tähtitieteilijät voivat katsella toisiaan ja vaikka vilkuttaa, kumpikin tietäen että toisessa päässä oleva havainnoitsija on ollut jo lähes tuhat vuotta kuolleena (olettaen että elinajanodote eksoplaneetalla vastaa omaamme)!
Kiitoksia hra Pöhköjussille jonka tulevaisuuden hahmotelmat ylittävät jopa tähtihöhlien sadut!
Näin toimien todellakin saisimme perspektiivin pakopisteen kauemmaksi.
Observatorioita puretaan koska Nikonilla näkee paremmin.
NASAn pitäisikin voimalla ryhtyä kehittämään ÄVT:tä koska rahaa on!!
Kiitos kiitoksista. Ai niin, vielä yksi juttu... Pitäisi oikeastaan lukea uudestaan Stanislaw Lemin 'Tähtipäiväkirjat'. Miksei 'Kyberias' ja 'Futurologinen kongressi' myös. No, ehkä Solariskin, vaikka se ei ole hauska.
Perkele, ei tässä aika kaikkeen riitä kun pitää arkea pyörittää ja lättämaata todistella ja ryypätäkin pitäisi ja uutta plittumaa- aineistoa opiskella. Lomaillakin pitäisi ja kakarat huutaa ja akalla on papiljotit päässä.
Tässä nyt kuitenkin uutta pohdiskelua Marsista joka meitä alvariinsa kiinnostaa:
https://www.youtube.com/watch?v=mvn3bbDmKV4&t=208s