Hiilidioksidista vähän

jokaappa kirjoitti:

Paine- ja doppler-levenemät aiheuttavan sen, että hiilidioksidin energiatilat voivat mennä jopa päällekkäin tuottaen jatkuvan absorptiospektrin niin, että ne sulkevat välissään olevan raon. Näin on ilmakehässä käynyt kaikkein todennäköisimpien siirtymien osalta eli siis 15 mikrometrin vibraatiosiirtymän lähellä. Se tarkoittaa, että 15 mikrometrin lähialueella hiilidioksidin absorptio on jo täydellinen eli on saavutettu saturaatio. Hiilidioksidin lisääminen ei enää vaikuta maan kyseisellä aallonpituusalueella säteilemiin kvantteihin, koska ne kaikki jo absorboituvat nykyisellä pitoisuudella. Mutta kauempana aivan 15 mikrometrin kohdalta rako on edelleen avoin eikä muutu täysin tiiviiksi millään hiilidioksidipitoisuudella. Hiilidioksidin lisääminen siis aina lisää ko. raon alueella absorptiota, mutta sitä vähemmän, mitä suurempi alkupitoisuus on. Absorptiokyky kasvaa likimain logaritmisesti hiilidioksidipitoisuuden funktiona.
Hiilidioksidin 15 mikrometrin absorptio on erittäin vahva, mikä tarkoittaa sitä, että molekyyli nopeuttaa suurella todennäköisyydellä värähtelyään , jos siihen osuu sopivan suuruinen säteilypaketti. Suurta absorptiotodennäköisyyttä voi kuvata myös siten, että molekyyli pystyy nappaamaan kauempaa ohi kulkevan sopivan suuruisen säteilykvantin. Se, että hiilidioksidilla on merkitystä, vaikka sen pitoisuus ilmakehässä (n. 0,04%) on hyvin pieni vesihöyryyn (jopa 2%) verrattuna johtuu siis siitä, että hiilidioksidilla sattuu olemaan mieluinen värähtelytila maan säteilyjakauman maksimin lähellä, jossa vesihöyryllä taas on heikko vaikutus.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä