Haluaisitko kuolla joskus vai elää ikuisesti?

Miten terveenä ja kuinka nuorekkaana?

Sadan vuoden oppivelvollisuus ei innosta, mutta eutanasian suosio vanhemman väen keskuudessa olisi kai taattu. Hauskuudella on rajansa ja myös hintansa.

Ihmisen - kuten oletettavasti useimpien muidenkin monisoluisten eläinten - tärkeimpiä, ellei peräti tärkein biologinen tehtävä on toimia mikrobien kasvualustana. Periaatteessa tuo saattaisi hoitua paremmin hieman kestävämpien elatusalustojen käytöllä, mutten menisi vannomaan.

Ihmisen yhteiskunta saattaisi rauhoittua (ja stagnoitua) pitkän iän normalisoituessa, mutta voisi käydä toisinkin. Moni ongelma kasvaisi aiempiakin järkyttävämpiin mittasuhteisiin. Ei olisi aivan niin kiire koheltaa ja tuhota ympäristöä, mutta toisaalta suunnitelmallisuuden vaatimus tuntuisi myös rasitteelta. Kapinat ja lamakaudet kestäisivät vuosisatoja ja itsekkyys rehottaisi.

Miettikää vaikkapa tätä. Nykyisetkin varakkaat rietastelijat ehtivät rellestää joitakin vuosikymmeniä, mutta he eivät ehdi korruptoitua kovinkaan pitkälle. Ikä vie voimat ja kuolo korjaa. Kuinka räävittömäksi meno muuttuisi rattopoikien siirtyessä yhä rankempiin huvituksiin vaikkapa tuollaiset tuhannen vuotta - ja riittäisikö sekään? Ihmisen hermojärjestelmä on ärsykehakuinen ja vanhemmiten elimistö kaipaa vahvempia ärsykkeitä.

Me ajattelemme ihmiskunnan suuria hyväntekijöitä ja parhaita päätöksentekijöitä. Minusta tulisi ajatella yhtä lailla pirullisimpia rikollisia ja heidän manttelinperijöitään. Viiltäjä Jack toimittaisi kenties edelleen asioitaan, Charles Manson vain kohentaisi karismaansa, Hitler olisi esikuntineen edennyt vasta kakkosvaiheeseen puhdistuksissaan ja moni muu nerokas, mutta mahdollisesti moraaliton poliittinen johtaja vasta aloittelisi kampanjaansa.

Eliniän pitenemisen tulisi tapahtua hyvin hitaasti. Äkkinäinen hyppäys eliniässä olisi katastrofi lajille ja ekosysteemille. Arvokkainta ikinä ja samalla vähiten arvostettua on luonnon monimuotoisuus. Se on kärsinyt jo vakavasti ja kärsisi entistäkin pahemmin pitkäikäisen ihmislajin takia.

Pois se mikä pahentaa.

10^30 vuoden päästä galaksien kaikki materia on imeytynyt galaksien keskellä oleviin mustiin aukkoihin, tietysti lukuunottamatta ikuisesti elävää olentoa joka ei voi joutua mustaan aukkoon ja kuolla.
Eikö sen jälkeen ole vähän tylsää killutella täydellisessä pimeydessä ja kylmyydessä? Sitä jatkuu ikuisesti ja aikaisemmat tapahtumat olivat pelkkä silmänräpäys verrattuna ikuiseen pimeyteen jossa joutuu jatkossa olemaan.

"Kun sitten mustien aukkojen aikakautena kaikki aineellinen katoaa, mutta olet edelleen tietoinen, etkä pysty itseäsi sammuttamaan, olo voi olla melkoisen kurja."

Eikö osa jopa tavoittele tuollaista olotilaa uskonnollisena päämääränään.
Nirvāṇa, suomeksi "sammuksiin puhallettu", voi toisaalta tuntua tylsältä tai pitkäveteiseltä, kun siinähän jäljellä on enää puhdas tietoisuus, ja ikuinen pimeys jossa ei tapahdu yhtään mitään ja joka ei ikinä pääty.

Ajatelkaa, että Josif olisi yhä vallassa. Hui kauhistus.

Anonyymi kirjoitti:

Ajatelkaa, että Josif olisi yhä vallassa. Hui kauhistus.

Sielu häviää juhlarahalla.

Jos kukaan ei kuolisi alta pois, niin nykyisellä syntyvyydellä kasvuvauhti olisi ainakin tuplat.

Jeesuksen opetuksiin kuuluu kyllä ikuinen kehä, jonka mukaan loppu on sama kuin alku.
Opetus sisältyy Tuomaan evankeliumiin, joka on jätetty katolisen raamatun ulkopuolelle. Katolinen (ja luterilainen) kirkko siis haluaisi opettaa että kuoleman jälkeen tulee ikuinen kiirastuli tai ikuinen taivaselämä, vaikka Jeesus ei näin opettanut.

Tuomas 18: ' Opetuslapset sanoivat Jeesukselle, ”Kerro meille, millainen loppu meille tulee.” Jeesus sanoi, ”Olette löytäneet alun, ja sitten etsitte loppua? Ymmärtäkää, loppu tulee olemaan siellä missä on alku. Onnittelut sille, joka seisoo alussa: hän tulee tuntemaan lopun eikä maista kuolemaa.” '