Joku pelkää hämähäkkejä, joku toinen käärmeitä.
Joku taas pelkää mokaavansa, joku sosiaalisia tilanteita ym.
Luetteloa voisi jatkaa vaikka kuinka.
Itse en mene kovin korkealla, jo kuvittelu, että istun jossain reunalla, mistä on korkea pudotus alas, saa mahan pohjan jännittymään ja huimauksen tunteen nousemaan.
Työssä ollessa pelkäsin, etten tekisi mitään kohtalokasta virhettä (no en tehnyt).
Millaisia asioita pelkäät vai pelkäätkö mitään?
50
900
Vastaukset
Pelkään hammaslääkärissä käyntiä, joka kerta yhtä paljon vaikka ei olisi mitään operointejakaan. Kuten myös rokotuksia, verikokeita ja yleensä kaikkia piikittämisiä ja pistämisiä.
Viime aikoina olen ollut huolissani omasta kuulostani, kun se huononee koko ajan. Isäukko oli 7-kymppisenä puolikuuro ja pelkään seuraavani hänen jalanjälkiään.Nuo mainitsemasi ovat varmaan aika yleisiä pelkoja.
Oletko käynyt korvalääkärillä?
Pari vuotta sitten itsellä tuli outo paineen tunne toiseen korvaan ja kuulo aleni.
Kävin korvalääkärissä, se oli sellainen paineoire, jolle ei ollut, kun yksi lääke, jonka apu ei ollut edes varmaa.
En sitä ottanut, Kaksi kuukautta se kesti ja meni ohi.
Lääkäri sanoi, että voi uusia joskus tai ei koskaan.
Viime kesänä tunsin muutaman kerran painetta ja ajattelin, taasko se alkaa, muttei se sitten tullutkaan.- Anonyymi
Tiedän miltä se tuntuu, minulla oli nuorena kausi kun oli hammaslääkäri fobia, mutta sain sellaisen hammaslääkärin joka ymmärsi sen ja ainoastaan sen ymmärtämisen avulla loppui fobia
- Pelletti-peloton
En pelkää yhtään mitään, etes kuolemaa.
Tai pelkään sittenkin.
Että joulupukki ei tuo lahjoja?
Ei tietenkään tuo kun aion olla joulupukkina.
Vai pihistänkö konteista?
Ei. Lapsilta ei voi viedä leluja, hyi minua.En minäkään pelkää kuolemaa, enkä elämääkään, kaikki ajallaan.
Niin, se joulukin tulee taas, alle pari kuukautta. Sinullahan se mukavasti menee pukkeillessa.
- staka
Olen ihmetellyt tuota varsinkin miehillä usein ilmenevää hammaslääkäri- ja piikityspelkoa. Hah. Minua on leikelty (noin 7 kertaa), piikitetty ja hoidettu sairaalassa jopa viikkoja. Synnytin lapset täysin ilman kivunlievitystä. Lääkäri- ja sairaalapelkoa ei ole jäänyt, vaikka hoitovirheitäkin on kohdallani tehty. Hammaslääketiede on kehittynyt niin hyväksi, ettei kenenkään kannattaisi välttää hammaslääkärille menoa vaan hoidattaa hampaansa säännöllisesti.
Mutta pelkään käärmeitä. Kaikkia käärmeitä, varmasti pelkäisin vaskitsaakin jos kohdalle osuisi. Karhuakaan en metsässä haluaisi kohdata...Se on hyvä, ettei noita terveydenhoitoon liittyviä pelkoja ole, se helpottaa elämää, kun ainakin vanhemmiten niiden asioiden kanssa tekemisiin joutuu.
Viime kesänä meillä mökillä näkyi käärmeitä, niin, ettei koskaan ennen.
En kamalasti pelkää, mutta varon tietenkin.
Syksylläkin yksi oli varaston vieressä ja livahti alle, kun minut huomasi. Hetken päästä menin varastolta hakemaan jotain, oli varaston eteisessä (vanha iso leikkimökki) liukkaasti pakeni.
Pojantyttären koiraa puri kahteen kohtaan, onneksi huomasivat mitä tapahtui, että päästiin heti lääkärin hoitoon. Koira parani.- Anonyymi
Kaikki olemme varustettuja eri aineksilla , toisilla kovia pelkoja kun taas toiset eivät pelkää mitään
Onhan noita monenlaisia pelkoja, mutta kaikkein eniten pelkään pimeää. Vaikka olen maalla syntynyt ja siellä lapsuuteni viettänyt pelkään silti pimeää. Muistan vielä hyvin miten kammottavaa oli pimeässä huussiin pihan perälle mennä, menemistä pitkitti aina mahdollisimman kauan ja oli mukavaa jos sai vaikka isosiskon saattajaksi. Onneksi täällä kaupungissa ei tarvitse pimeässä kulkea, uskaltaa illallakin ulos mennä.
Joskus olen ajatellut, mistä se pimeän pelko kumpuaa.
Onko se vain sitä, että ei pysty kontrolloimaan ympäristöä, kun ei näe.
Taskulampun kanssa sitä huussissa lapsena kuljettiin.eppu2 kirjoitti:
Joskus olen ajatellut, mistä se pimeän pelko kumpuaa.
Onko se vain sitä, että ei pysty kontrolloimaan ympäristöä, kun ei näe.
Taskulampun kanssa sitä huussissa lapsena kuljettiin.Joo oli minullakin taskulamppu, mutta en sitä sytyttänyt, koska silloin kaikki näkisivät minut, mutta en minä silti välttämättä ketään kun sen lampun valo ei kauas näytä, vaikka valo kauas näkyy. Tollasia lapsena päässä pyöri, liittyy varmaan juuri tuohon mainitsemaasi kontrollin puutteeseen.
- omapelkoni
Korkean paikan kammoa on minulla.
Eli sama kun minulla.
Kerran kun mentiin Näsinneulaan, toiset katseli siellä reunalla maisemia. Minä kuljin sitä mukaa selkä seinää vasten keskellä.
- aina.pelkääjän.paikalla
Minusta tuntuu, että riippuu mielentilastani tuo "pelkääminen". Saatan saada joskus sählyn käsivarrella kävelevästä hämähäkistä. Korkeat paikat, joo, niitä pelkään ja myös, kun näen lapsen keikkuvan putoamisvaarassa.
Pakko tunnustaa, että pystyn kehittelemään pelon myös jännittävän elokuvan jälkeen. Listä kohdallani loputon. Sitä se vilkas mielikuvitus teettää.- aina.pelkääjän.paikalla
- sätkyn hämähäkistä
- lista kohdallani
Pelkäänpä, että en kaikkia virheeltäni huomannut. Luin hiljan juttua aurtralilaisesta naisesta, joka kuvaa hämähäkkejä ja antaa niiden kävellä päällänsä.
Onneksi täällä meillä ei ole vaarallisia hämähäkkejä.
Onhan niitä tilapäisiäkin pelkoja, jotka hälvenevät, kun asia on järjestyksessä.aina.pelkääjän.paikalla kirjoitti:
- sätkyn hämähäkistä
- lista kohdallani
Pelkäänpä, että en kaikkia virheeltäni huomannut.Ymmärsin kyllä mitä tarkoitit.
En varsinaisesti pelkää mitään, koska ajattelen, että se pelko asuu korvieni välissä ja jos sille annan vallan , niin sehän hallitsee ja rajoittaa elämää.
Mutta on tietysti asioita, joita ajattelee pelonsekaisin tuntein kun ne tulevat mieleen.
Omia sairauksia ja vaivoja ja vikoja en osaa edes miettiä, koska ne tulee jos on tullakseen, eikä niille voi enää siinä tilanteessa mitään muuta kuin hoitaa mahdollisimman hyvin ja porskuttaa eteenpäin.
Liikun paljon liikenteessä, nykyään joskus ajaessa tulee mieleen, että kunpa ei rattijuoppo tai huumehörhö harhaantuisi kaistalleni. Hirvimerkkikin saa hiljentämään vauhtia.
Lapset perheineen lentävät mantereelta toiselle milloin työn ja milloin huvin vuoksi, niin heidän lentojaan seuraan pelonsekaisin tuntein, kunpa pysyisi koneet ilmassa.
Olen ollut arka ja ujo lapsi ja silloin pelkäsin tulipaloja, aina kun kuulin paloauton sireenin äänen niin se säpsähdytti koska pelkäsin, että nyt isä tai äiti varmasti on siellä tulipalossa. Se varmaan liittyi vanhempien menettämisen pelkovaiheeseen.
Enää en säpsähtele kun palosireeni vonkuen ajaa ohitse, tosin moinen lapsuuden pelkoni on asia, jonka vuoksi ajattelen ehkä paloturvallisuutta joka suhteessa.Korvien välissähän se. Ja korvien välissä pelkoja voi myös työstää pois.
Monia asioitahan ihmiselämässä tapahtuu, joita pelonsekaisin tuntein jännittää, onneksi monet ovat ohi meneviä. Helpotuksen tunne on silloin oikein mukava tunne.
- ö-Öö
Retoriikkaa
Asioita voi ilmaista sanallisesti niin monin tavoin. OK. mulla ahtaanpaikan kammo ja korkeanpaikan kammo. Mutta en mä lentämistä siis itsessään pelkää, toki vältän.
Pelko sanana mun mielestä jotenkin kauhunomaista, hysteeristä tunnetta viestivä asia. On niitä aina joskus, mutta ne joko ohittaa, tai kiertää. Ja kauhua, kyllä sitä aina joskus tuntee ja kokee. Se sitten tapauskohtainen, miten siihen saa suhtauduttua.
Ylempänä mainittiin pariinkin kertaan hammaslekuri. Taas joo, oli sadisti kouluhammaslääkäri, kunta säästi puudutusaineista. En mä hammaslekuria alkanut mitenkään pelkään, en kokenut ees kauhua. Mulle vaan jäi ikuiseksi mielikuvaksi, se hommeli kidutusta, jota kandee koittaa välttää.
"Pelon voittaminen" käsittämätön sanonta. Suunnalleen sama, kuin "syövän voittaminen". Ei tollasia asioita mitenkään "voiteta", tollaset asiat prosessoidaan jotenkin, kukin tavallaan.Kun kyse ei ollenkaan voittamisesta, ei ole kilpailua, kyse tilanteista, joita ehkä ohitetaan, ehkä ei.
Kyllä mä itekkin käytän sanaa "pelko" usein, mutta ei se varsinaisesti ole mitään pelkoa, kyse aina jostain muusta. Useimiten vittumaisia asioita, tai tilanteita, joitten kans ei välittäis olla missään tekemisissä. Kauhu, paniikkireaktiot, pakokauhu, tollaset ois oikeempia sanoja moneen tilanteeseen.
Joopajoo, retoriikkaa....
=DW=Olen minäkin itseni muutaman kerran lentokoneeseen tunkenut, korkean paikan kammostani huolimatta.
Mulla on kanssa tuo kouluaikainen hammaslääkärimuisto. Kaikki kakrut oli pelosta jäykkänä. Ikuisesti muistan sen poran polkemisen.
Ajattelisin, että pelosta kauhuun on vähän matkaa. Kauhu lamauttaa.
Pelkojen voittamiseen käytetään jonkinmoista siedätystä.
- Heikunkeikku
En pelkää. Varsinaisesti. Pelkäisin, jos minut tällättäisiin korkeaan paikkaan ja käskettäisiin reunalla seisoa. Siihen en ryhtyisi. En pelkää, koska en ryhtyisi mihinkään hurjimuksiin korkeuksissa.
Inhoan ja pelkkän(kin) hämähäkkejä. Ennen oli helppoa, kun mieheni vei hämähäkit sisältä ulos. Minä vain iik-oi-ei-ooh-kauheaa juttuja sanoskelin. Mut kun mieheni ei enää järjestellyt tämmösiä asioita ja jouduin itse tuumaamaan, että mitä häh-häh, niin oli pakko jotenkin hoitaa asiat.
Hämähäkin vien nykyään helposti ulos. En ole ikinä suosinut tappamista, joka olisi helpompaa.
Uskon, vakaasti uskon, että jos mieheni eläisi, niin hän olisi aivan äimän käkenä, että minä olen pystynyt siirtämään sievästi hämähäkin ulos. Olen peräti hyvin tyytyväinen itseeni.Sama täällä, ulos viedään kaikki ötökät sisältä. Hyttysen liiskaan, niitä on vaikea viedä ulos.
Kesällä tuli jostain kumman raosta mökille sisälle ampiaisia hetken aikaa. Ohjailin ne ovista ja ikkunoista ulos.
Niin se on, että ihminen hyvinkin löytää itsestään uusia puolia, kun on pakko. kannattaakin olla tyytyväinen itseensä, kun sen huomaa.- Bengalitikku
Minun monet pelkoni ovat satunnaisia.
Ensin tämä coctail: hammaslääkäri, hämähäkit, joskus autossa, jokin alue pimeällä liikkuessa, korkeat paikat. Tavallaan mitään en välttele.
Sitten on sellaista, mikä ei ole samanlaista pelkoa, siis tavallaan toivoisi, ettei niin kävisi: terveys romahtaisi äkillisesti, muuttuisi epäsiistiksi itse tai koti,
joku nisti hyökkäisi, nuorisojengi ottaisi pahoinpitelyn tai kiusan kohteeksi,
kaihileikkaus menisi pieleen ja tulisi sokeaksi.
Nämä ovat henk.koht., mutta jotain yhteiskunnallista: köyhien köyhdyttäminen, muukalaisviha, viha erilaisuutta kohtaan, ilkeys ihmisten ulkoisia ominaisuuksia kohtaan, sivistymättömyyden lisääntyminen. Bengalitikku kirjoitti:
Minun monet pelkoni ovat satunnaisia.
Ensin tämä coctail: hammaslääkäri, hämähäkit, joskus autossa, jokin alue pimeällä liikkuessa, korkeat paikat. Tavallaan mitään en välttele.
Sitten on sellaista, mikä ei ole samanlaista pelkoa, siis tavallaan toivoisi, ettei niin kävisi: terveys romahtaisi äkillisesti, muuttuisi epäsiistiksi itse tai koti,
joku nisti hyökkäisi, nuorisojengi ottaisi pahoinpitelyn tai kiusan kohteeksi,
kaihileikkaus menisi pieleen ja tulisi sokeaksi.
Nämä ovat henk.koht., mutta jotain yhteiskunnallista: köyhien köyhdyttäminen, muukalaisviha, viha erilaisuutta kohtaan, ilkeys ihmisten ulkoisia ominaisuuksia kohtaan, sivistymättömyyden lisääntyminen.Ns, kestopelkoja aiheuttavia asioita ihminen välttelee. Ne lienee peloista kurjimpia.
Mutta itse asiassa onkin, eritasoisia pelkoja.
Lyhytkestoisia, epämääräisiä, henkilökohtaisia, muiden puolesta pelkäämistä, tuntemattoman pelkoa esim. nämä.
Onkai niitä monenlaisia pelkoja. Sen verran ikää, että niitä voi jo osan ainakin myöntää.
Paljon oon yksinäni hommissa, niin on siinä pelko, että sattuu jotain, eikä pääse pois.
En minä esiintymisestä isomman joukon edessäolosta niin nauti, mutta olem tähän asti onnistunut terästäytymään, että kohtuullisesti olen niistä tilanteista selvinnyt.
Tankissa pitää olla dieseliä, ettei tien päälle jää.
Tässä nyt alkuun, on niitä muitakin.On hyvä ajatella etukäteen, sillä eliminoi monta pelon aihetta.
Itsekin olen tullut vanhemmiten tarkemmaksi, en esim. mökillä käytä enää moottorisahaa, jos olen siellä yksin.- ö-Öö
eppu2 kirjoitti:
On hyvä ajatella etukäteen, sillä eliminoi monta pelon aihetta.
Itsekin olen tullut vanhemmiten tarkemmaksi, en esim. mökillä käytä enää moottorisahaa, jos olen siellä yksin.Varovaisuus ja harkinta tärkeitä.
Kyseessä ei ehkä varsinaisesti pelkääminen. Vaan, mä pidän kyllä kännykkää aina mukana, just vahinkojen takia. Sahailllut en ole muutamiin vuosiin, mutta maastossa liikkuessa arveluttaa jalan nyrjähtäminen, ryömiminen pitkin mettiä ei kiinnosta.
Jokunen vuosi sitten naapurin vanhaisäntä tuli tavanomaisesti autolla kotiinsa, hiton liukasta, luiskis ja lonkka murtunut. Se oli siis pihallaan ja porukkaa pirtissä sisällä. Ukkelilla ei kännykkää, siellä se oli koittanut huudella, eikä kukaan ollut kuullut. Lapsenlaps mennyt joskus tupakille ja silloin oli hokattu, kun se oli jaksanut vielä vikistä. Ois voinut vaikka paleltua.
Vois sanoa, tupakointi pelasti ukkelin hengen.
=DW= ö-Öö kirjoitti:
Varovaisuus ja harkinta tärkeitä.
Kyseessä ei ehkä varsinaisesti pelkääminen. Vaan, mä pidän kyllä kännykkää aina mukana, just vahinkojen takia. Sahailllut en ole muutamiin vuosiin, mutta maastossa liikkuessa arveluttaa jalan nyrjähtäminen, ryömiminen pitkin mettiä ei kiinnosta.
Jokunen vuosi sitten naapurin vanhaisäntä tuli tavanomaisesti autolla kotiinsa, hiton liukasta, luiskis ja lonkka murtunut. Se oli siis pihallaan ja porukkaa pirtissä sisällä. Ukkelilla ei kännykkää, siellä se oli koittanut huudella, eikä kukaan ollut kuullut. Lapsenlaps mennyt joskus tupakille ja silloin oli hokattu, kun se oli jaksanut vielä vikistä. Ois voinut vaikka paleltua.
Vois sanoa, tupakointi pelasti ukkelin hengen.
=DW=Joo, kyllä minäkin pyritän aina huomata nykyään tuon kännyn ottaa mukaan, turvaksi.
Joskus sitä ihan miettii, että kuinka sitä ennen uskalsi kulkea siellä ja täällä ja pitkin metsiä, kun ei kännyä ollut.
Kaipa sitä nuorenpana tuntee itsensä niin kuolemattomaksi.
- tilanteet.vaihtelevat
Joskus valtaa ikävät ajatukset ja alan vatvoa tulevaisuutta. Pelkään että joudun jonkun armoille, jonkun joka sanoo mitä milloinkin pitää tehdä, rajoittaa epäsäännöllistä mutta hyvää elämääni ja tuuppaa minuun unilääkkeitä. Siis itsemääräämisoikeuden menetystä. Yksinäisyydessä mietin, jos vaikka menettäisin kaikki rahani, raha oli tärkeä, ensisijainen turva nuorena kun rahattomani piti ponnistella omaan elämään. Pelkään että lapsille tai heidän perheilleen sattuu ikävää, siis maalaan valmiiksi tapahtumia jotka eivät tulekaan.
Jonkin verran on ahtaanpaikan kammoa, muttei esim. missään tungoksessa.
Mutta nyt olen lähdössä salille, kahvi vieressä ja päivällä ystävien kanssa syömään menossa paikalliseeen ravintolaan. Tässä hetkessä ei pelota mikään.Niinhän sitä sanotaan, että on turha pelätä sellaista mitä ei ehkä koskaan. Vaan, kun se ihmisluonto on sellainen, että se puntaroi erilaisia visioita.
Tuo itsemääräämisvapauden menettäminen on pelottava asia, kun sitä oikein miettimään rupeaa.
Vaikka raha ei onnea tuo, niin kyllä se vaan rauhoittaa.
Aika ontolta tuntuisi tilanne, jos matti kukkorosta kurkistelisi. Tuoltahan se juurensa juontaa, kun nuorena se on sieltä kurkistellut useaan otteeseenkin.
Kiva päivä Sinulla varmaan tänään.- tilanteet.vaihtelevat
eppu2 kirjoitti:
Niinhän sitä sanotaan, että on turha pelätä sellaista mitä ei ehkä koskaan. Vaan, kun se ihmisluonto on sellainen, että se puntaroi erilaisia visioita.
Tuo itsemääräämisvapauden menettäminen on pelottava asia, kun sitä oikein miettimään rupeaa.
Vaikka raha ei onnea tuo, niin kyllä se vaan rauhoittaa.
Aika ontolta tuntuisi tilanne, jos matti kukkorosta kurkistelisi. Tuoltahan se juurensa juontaa, kun nuorena se on sieltä kurkistellut useaan otteeseenkin.
Kiva päivä Sinulla varmaan tänään.Oli kiva päivä. Kuntoiltiin kaksi tuntia. Ei tullut monta osallistujaa salilta, oli kaikenlaista menoa ihmisillä, mutta 7:n ihmisen voimalla sitten syötiin, mieheni ja minä kohtuullisten viinaksien kanssa. Nappasin Alkosta vähän mukaan ja tässä istuskellaan, eikä pelota mikään. Lähiomainen soitti just kertoen, että syövän jälkitarkastuksessa sai puhtaat tulokset. Hänenkin pelkonsa on tältä osin ohi. Joskus toiste saatetaan pelätä, ei nyt.
tilanteet.vaihtelevat kirjoitti:
Oli kiva päivä. Kuntoiltiin kaksi tuntia. Ei tullut monta osallistujaa salilta, oli kaikenlaista menoa ihmisillä, mutta 7:n ihmisen voimalla sitten syötiin, mieheni ja minä kohtuullisten viinaksien kanssa. Nappasin Alkosta vähän mukaan ja tässä istuskellaan, eikä pelota mikään. Lähiomainen soitti just kertoen, että syövän jälkitarkastuksessa sai puhtaat tulokset. Hänenkin pelkonsa on tältä osin ohi. Joskus toiste saatetaan pelätä, ei nyt.
Mukavaa iltaa vaan teille.
Tuo syöpä on ikävä kaveri, lähipiirissä on ollut. Onneksi nuo hoidot ovat nykyään edistyneet, monet jo parantuvat, hieno juttu omaisellesi tuo ja aina se koskettaa muitakin.
Lapsena olin hyvin pelokas, pelkäsin pimeää, henkiolentoja, hautausmaata ym.... Hautausmaata pelkäsin kun jouduin kulkemaan kouluun metsän keskellä olevan hautausmaan ohi.
Nyt saatan viedä pimeällä kynttilän haudalle vaikka tiedän olevani siellä yksin.
Jos pelkäisin pimeää en olisi mökillä yksin ympäri vuoden, siellä on juuri tähän aikaan tosi pimeää ulkona kun ei ole vielä lunta.
Nyt olen kylillä, täällä palaa katuvalot.
Henkiolentoja en pelkää mutta ihmisiä jotka ovat arvaamattomia kun mielenterveys on järkkynyt.
Kerran jouduin katsomaan läheltä kun eräs mies Kanarialla käydessäni sai raivokohtauksen rantaravintolassa. Siinä tuli loukkaantuneita ja paikkoja hajosi, onneksi kukaan ei tainnut kuolla. Olin oven lähellä, läksin liukkaasti pois.
Abulanssi ja poliisit tulivat aika nopeasti paikalle.En kovin pelokas ollut lapsenakaan. 6km koulumatkaa alakouluun, josta, josta 2,5 km korpitietä, ei yhtään taloa. Siellä sitä mentiin pussipimeessä, ainoa vaihtoehto.
Hyvä, että olet saanut rohkeutta iän myötä.
Minäkin oli mökillä niin, että klo 18 aikaan alkoi pimetä ja yöllä ihan umpipimeää. En minä pelännyt.
Nykyään on kyllä tuo, kun sitä avohoitoa harrastetaan enemmän. kun resursseja on, niin kaikenlaisia ihmisiä sitä kohtaa.
- mimmimum-..mi
Itsellä on vähän ehkä kummallinen pelko...ei se muutoin ole mutta jos tulee esim. hammaslääkärin tuoliin meno ....niin se pelko tulee ... pelko etten saa hengitettyä...aivankuin tukehtumisen pelko ....kerroin siitä viimeksikin hammaslääkärille ....sanoi että pidetään vähän päätä ylempänä ...en pelkää sitä kipua ja viimeksikään ei puudutettu ..
Olen känyt läpi lapsuuden kokemuksia ja muita asioita..mistä voisi johtua.. Oma mummoni kuoli sairaalassa tukehtumiseen ollessani varhaisteini...hänellä paha astma ja sanoi hoitajille ettei vettä kasvoille suihkussa....kaksi hoitajaa veivät suihkuun ja sinne hän tukehtui...Tuo hammaslääkärijuttu juontaa monilla juurensa sieltä kansakoulusta, kun ei ollut vielä tälläisia välineitä ja keinoja, kun nykyään hammaslääkäreillä on.
Mutta hyvä, kun kerroit asiasta hammaslääkärillesi.
Surullinen juttu, tuo mummosi tapaus. Onneksi asenteet ovat muuttuneet ja potilastakin kuunnellaan eri korvalla, kun ennenvanhaan.
- Heikunkeikku
Tulipas mieleen. Asia minua aina naurattaa, kun sille päälle äidyn, että asiaa ajattelen.
Nyt aloin ajattelemaan:)
Kun minä olin pieni tyttö. Semmonen tyllerö. Minua pelotti poliisit.
Kun kävelin jalkakäytävää pitkin ja poliisi tuli autolla ohi, niin niiasin kera laupiaan ilmeen niille poliiseille. Keskeytin siis kävelyn ja seistä törötin ja sitten se niiaus, kun olivat minun kohdalla.
Poliisi oli viimeinen, jota olisin voinut ajatella tulevaksi puolisoksi. Tosin tylleröisenä en tietenkään sellaisia vielä ajatellut. Mut jos olisin ajatellut:)
Mutta niin siinä sitten kävi, että poliisiin haksahdin satasella ja pätkäytin itseni hänen kanssaan naimisiin.
Ei, emmä sit enää polliisia peliännyt. Tänään vähän jännitti (ei pelottanut) jaksanko nostaa pakettiautomaatista hakemani lähetyksen ostoskärryn päälle.
Oli hyvä että sisareni oli tukena ja jeesasi nostossa.Asioiden onnistuminen usein jännittää etukäteen, joskus enemmän, joskus vähemmän.
Hyvä, että Sinulla oli kaveri.
Kellonaika, kun tuppaa livahtelemaan nopeasti, itseänikin vähän jännitti, että ehdinkö ajoissa, kun kissaa vein lääkäriin, no hyvin meni.
- Bengalitikku
Tässäpä pari pelkoa tuli mieleeni.
Kynttilät. En pysty polttelemaan niitä kuin aivan edessä olevalla pöydällä, että nään sen. Tulipalopelko on taustalla.
Verinäytteen otto. Vaikka se on pieni hetki, niin katselen seinille.
Ehkä siksi minusta ei ole ollut verenluovuttajaksi.
Kerran kun minulle laitettiin tippaa, niin lääkäri ei ollut löytää suonta ja tikutti ja tikutti neulalla. Koko kädenselkä oli mustansininen jälkeenpäin.Polttelen kynttilöitä ja maalla käsittelen kyllä tulta, mutta olen tarkka sen kanssa.
Verinäytteen ottajissa ja tippojan laittajissakin on eroa. Samoin suonissa. Vanhemmilta ihmisiltä on monasti vaikeampi löytää kunnon suonta, kuin nuoremmilta.
Katselitko doc Martinia, kun tohtori oli verikammoinen.- Bengalitikku
Katsoin doc Martinia. Ymmärsin yskäsi.
Mainio sarja.
Nyt hän on Turhuuden turuilla.
- Anonyymi
Minä saun sairaalapelon, kun menin Jukka Sipilän tutkiman leuanalla olevan 8mm. halkaisijaltaan olevan patin poistoon TYKS:aan.
Sipilä ennakoi, pieni esilääkitysja vajaa tunnin homma.
NO. Annettiin esilääkitys ja nukutettiin.
Leikkaus kesti 6,5h.
Sairaalassa olin 10 vrk.
Kaulassa 10cm. huonosti tikattu arpi, mikä näkyy vielä vuosien päästä.
Lihaksia ja hermoja katkottu.
Kaulaan ei kasva lihakset takas, vaan kaikki vas. puolen lihakset on kuivunut.
Lääkärit teki minusta ihmisen irvikuvan.
Lääkintöhallitus antoi lääkärille 10pistettä. Minä sain risuja ja ikuisen säryn
Ilman epikriisiä ei saa antaa leikata!- Anonyymi
Sinä teit tietenkin valituksen Potilasvahinkolautakunnalle. Aiheessa auttaa potilasasiamies, jollainen löytyy kaikista sairaaloista.
- Anonyymi
Joskus pelkään/säikähdän omaa varjoanikin, joskus en tiedä mitä pelko on!
- Anonyymi
Itse pelkään autonkyydissä , en silloin kun itse ajan mutta kun muut ajavat ,näin on ollut aina nuoresta asti . Joten kun ollaan käyty kaukaisten tuttavien luona niin itse ajanut yli 1000km ja matka taittunut hyvin. Mies ei ilmeisesti pelännyt mitään koska nukkui aina matkaajan viereisellä istuimella. Sille pelolle ei oikein voi mitää. Vaikka miten yrittää puhua itselleen , ainut jonka kyydissä en pelkää on poikani .
- Anonyymi
En ole tähän päivään mennessä mitään pelännyt!
- Anonyymi
Hyvä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Theermannilla kulkee!
Vouti vie kaiken mikä mieheltä irti lähtee ja palstan naiset syyttävät tilanteesta kilpaa eri naisia. Miehellä on elämän1307768- 555788
Esivaihdevuodet, menopaussi
https://www.pihlajalinna.fi/palvelut/yksityisasiakkaat/terveys/esivaihdevuodet-eli-premenopaussi Täällä kun puhutaan pa803283Tänään taas tuli pari-kolme juttua
Jotka niin mielelläni jakaisin sun kanssa. Niin paljon elämää jaettavana ja niin selkeä paikka sinulle. Mutta ymmärrän72903Kuhmo tekisi perässä
Lomauttakaa kaupungin talolta turhat lattiankuluttajat pois, kuten naapuripitäjä101678Suomi julkaisi varautumisoppaan
Että sellanen tappaus. Kun kriisitilanne iskee, niin on mentävä nettiin ja luettava ohjeet suomi.fi -sivuilta. Onkohan j2091610Miksi putin ei valinnut ensimmäiseksi kohteekseen Suomea?
Olisiko ollut sittenkin helpompi kohde?3301323Ukraina sai luvan vastata ohjuksin Venäjän lueelle
Mediatietojen mukaan Yhdysvallat on antanut Ukrainalle luvan iskeä pitkän kantaman ohjuksilla Venäjälle. Ylen kirjeenvai3351172Olen jälleen pahoillani
Harjoittamastani henkisestä väkivallasta palstan välityksellä. Kyllä ne voi vaikuttaa jotenkin mieleen, vaikka ei itsell931169Oot vaan niin hellä
Ja lämmin luonteeltasi, että rakastan sitä yli kaiken. Oot ehkä tietämättäsi auttanut mua todella paljon. Auttaisit tämä321071