Naiset on sikoja!

Niin ehkä keskimäärin mutta sitten on noita naisia joita ei kiinnosta pätkääkään siivota mutta sotkemisen osaavat. Joo, en hirveästi käy, naisen kanssa samaan asuntoon kahdestaan meno ei ole kovin viisasta kun ne voi yrittää alkaa sitten käyttämään seksuaalisesti hyväksi.

Auttaako se hoito? Sitäkin voitaisiin pohtia että mistä johtuu se että mitä enemmän on alkanut erilaisiin asioihin hoitoa ja ymmärrystä kaikenlaisia koheltajia kohtaan olemaan sitä enemmän tuntuu olevan niitä koheltajia jotka sitä hoitoa tarvitsee. Onko se jo itseään ruokkiva pyörä? koskaan ei tarvitse ryhdistäytyä ja ottaa itse vastuuta kun aina löytyy ymmärrystä ja hoitoa. Jos hoito todella korjaisi ongelmat niin jos verrataan vaikka minun suosikkivuosikymmeneen 50-lukuun niin oletan että todella ongelmaisia yksilöitä oli silloin vähemmän kuin nyt vaikka hommanhan pitäisi olla varmaan satakertaisesti päinvastoin jos verrataan myös yhteiskunnan tarjoamia hoito- ja tukimahdollisuuksia, nehän silloin kun olivat varmaan aika olemattomia. Myöskäåän rankka tausta ei oikein selitä, varmaan senaikaisila ihmisillä oli paljon karumpia kokemuksia lapsuudessa ja nuoruudessa, silti suurimmasta osasta tuli tolkun ihmisiä.

No minä meen nyt nukkumaan. Hyviä öitä Ellulle, koitahan jaksaa, hyvää työtä sä varmaan teet mitä sitten teetkin.

Harmaaritari kirjoitti:

Auttaako se hoito? Sitäkin voitaisiin pohtia että mistä johtuu se että mitä enemmän on alkanut erilaisiin asioihin hoitoa ja ymmärrystä kaikenlaisia koheltajia kohtaan olemaan sitä enemmän tuntuu olevan niitä koheltajia jotka sitä hoitoa tarvitsee. Onko se jo itseään ruokkiva pyörä? koskaan ei tarvitse ryhdistäytyä ja ottaa itse vastuuta kun aina löytyy ymmärrystä ja hoitoa. Jos hoito todella korjaisi ongelmat niin jos verrataan vaikka minun suosikkivuosikymmeneen 50-lukuun niin oletan että todella ongelmaisia yksilöitä oli silloin vähemmän kuin nyt vaikka hommanhan pitäisi olla varmaan satakertaisesti päinvastoin jos verrataan myös yhteiskunnan tarjoamia hoito- ja tukimahdollisuuksia, nehän silloin kun olivat varmaan aika olemattomia. Myöskäåän rankka tausta ei oikein selitä, varmaan senaikaisila ihmisillä oli paljon karumpia kokemuksia lapsuudessa ja nuoruudessa, silti suurimmasta osasta tuli tolkun ihmisiä.

No minä meen nyt nukkumaan. Hyviä öitä Ellulle, koitahan jaksaa, hyvää työtä sä varmaan teet mitä sitten teetkin.

Lue lisää

Mietis nyt Harmis uudelleen, ei tuossa ole kyse mistään laiskuudesta. Veikkaan ett erittäin pahasta mielenhäiriöstä, depressiosta, skitsofreniasta tai ... ehkä alkoholi- tai huumeriippuvaisuudesta... joka tapauksessa ei missään nimessä normaalista terveestä ihmisestä ole kyse!

Tätä se on nykypäivänä... avohoitoa, lääkityksellä... eikä kukaan edes tiedä, miten sillä poloisella oikeesti elämä menee. Kunnes ihminen sekoaa jossain julkisella paikalla konsepteissaan, tai löytyy jostain tajuttomana ja asunto olosuhteetkin tulee vasta silloin julki... jos aina silloinkaan.

Usein ainakin naisilla on jokin pehmoinen lemmikki...kissojen, kanien tai marsujen kanssa asuu läävässä, mutt veden ja ruuan niille eläimille hankkii, vaikka itselleen ei aina ravintoa olisikaan.
Se kaiken inhimillisen voiman vievä eläin on kuitenkin se hänen elämänvoimansa antaja, jonka takia jaksaa... ja jaksaa.

Eläin joka oikeesti vain aiheuttaa lisää hankaluuksia omistajansa elämään,... ja lopuksi voi saada vielä eläimenpito kiellonkin ...sakkoja ja korvausvaatimuksia asunnon kunnostuksesta ym. ym...
Kas silloin kun elämä ympäriltä lopulta hajoaa sirpaleiksi ja ihminen joutuu ehkä pakkokeinoin hoitoon otetuksi... ne elukat jää oman onnensa nojaan ehkä pitemmäksikin aikaa... "raatojakin" saattaa syntyä... ja haju asunnosta; vasta pistää naapurit tekemään ilmoituksen!

On näistä tapauksista kuultu, mutt ei niistä oikeastaan saa puhua. Shh, hiljaa tuuli kuiskii vain. Salassapitovelvollisuus ainakin hoitoalalla ja viranomaisilla; niillä joidenkin ihmisten aino-joilla omaisilla. Surullista, mutt totta.

Hyvää yötä...!

Harmaaritari kirjoitti:

Auttaako se hoito? Sitäkin voitaisiin pohtia että mistä johtuu se että mitä enemmän on alkanut erilaisiin asioihin hoitoa ja ymmärrystä kaikenlaisia koheltajia kohtaan olemaan sitä enemmän tuntuu olevan niitä koheltajia jotka sitä hoitoa tarvitsee. Onko se jo itseään ruokkiva pyörä? koskaan ei tarvitse ryhdistäytyä ja ottaa itse vastuuta kun aina löytyy ymmärrystä ja hoitoa. Jos hoito todella korjaisi ongelmat niin jos verrataan vaikka minun suosikkivuosikymmeneen 50-lukuun niin oletan että todella ongelmaisia yksilöitä oli silloin vähemmän kuin nyt vaikka hommanhan pitäisi olla varmaan satakertaisesti päinvastoin jos verrataan myös yhteiskunnan tarjoamia hoito- ja tukimahdollisuuksia, nehän silloin kun olivat varmaan aika olemattomia. Myöskäåän rankka tausta ei oikein selitä, varmaan senaikaisila ihmisillä oli paljon karumpia kokemuksia lapsuudessa ja nuoruudessa, silti suurimmasta osasta tuli tolkun ihmisiä.

No minä meen nyt nukkumaan. Hyviä öitä Ellulle, koitahan jaksaa, hyvää työtä sä varmaan teet mitä sitten teetkin.

Lue lisää

.. Et selvästikään ole Taas(kaan) Kartalla.. Mut.. Eipä ole Monet Muutkaan.. Monen Monissa Asioissa.. Eipä Sillä.. ;P

.. En Khyl Lähre, enkä Osallistu Tuon SilliSekaSotkuSalaatin PurkuTalkoisiin.. ;D

Harmaaritari kirjoitti:

Auttaako se hoito? Sitäkin voitaisiin pohtia että mistä johtuu se että mitä enemmän on alkanut erilaisiin asioihin hoitoa ja ymmärrystä kaikenlaisia koheltajia kohtaan olemaan sitä enemmän tuntuu olevan niitä koheltajia jotka sitä hoitoa tarvitsee. Onko se jo itseään ruokkiva pyörä? koskaan ei tarvitse ryhdistäytyä ja ottaa itse vastuuta kun aina löytyy ymmärrystä ja hoitoa. Jos hoito todella korjaisi ongelmat niin jos verrataan vaikka minun suosikkivuosikymmeneen 50-lukuun niin oletan että todella ongelmaisia yksilöitä oli silloin vähemmän kuin nyt vaikka hommanhan pitäisi olla varmaan satakertaisesti päinvastoin jos verrataan myös yhteiskunnan tarjoamia hoito- ja tukimahdollisuuksia, nehän silloin kun olivat varmaan aika olemattomia. Myöskäåän rankka tausta ei oikein selitä, varmaan senaikaisila ihmisillä oli paljon karumpia kokemuksia lapsuudessa ja nuoruudessa, silti suurimmasta osasta tuli tolkun ihmisiä.

No minä meen nyt nukkumaan. Hyviä öitä Ellulle, koitahan jaksaa, hyvää työtä sä varmaan teet mitä sitten teetkin.

Lue lisää

Hoitoon hakeutuminen ja siihen sitoutuminen on jo itsevastuun ottamista. Mikä meillä on ongelma, terapiaan ei kaikki tarvitsevat pääse. Lääkehoidolla yksin ei saavuteta niin hyviä tuloksia kuin yhdistelmämuodolla.

Miksi huonosti voivia ihmisiä on sitten lisääntyvissä määrin? Osittain ehkä siksi, että kaikki yritetään patistaa samaan laatikkoon kasvettaviksi. Tämä ei tue yksilöllisyyttä eikä oman identiteetin vahvistumista. Silti sinun pitäisi pärjätä samassa porukassa vähintäin yhtä hyvin kuin muut. Jos et pärjää, putoat.

Yhteiskunnan vaateet tuntuvat kohtuuttomalta painolastille sellaisesta, joka ei ole hyväksytty. Se hyväksymättömyys voi johtua eri syistä. Kuitenkin syrjään jääminen vähitellen ajauttaa masennukseen.

Sanoisin että entsisaikaan vaatimustasot eivät ole yksilöä kohtaan ehkä olleet niin korkeat. Toki erilaisuutta ei suvaittu ja jos ihminen halusi välttää kiusatuksi tai syrjityksi tulemisen, hänen piti vain sulkeutua senaikaiselle hullujenhuoneelle tai ahdistua omissa nahkoissaan, näytellä muuta kuin on. Mentaliteettiongelmia toki on aina ollut, mutta niiden tunnistaminen on ollut heikompaa. Erilaiset käytösmallit selitettiin muilla syillä. Kuten väkivaltaisuutta katsottiin kotikurilla tai siitä ei puhuttu.Ja perheiden sisällä joissa oli ongelmia; perhe opetettiin hiljaiseksi. Ongelmat olivat häpeä. Ja oli häpeä liata omaa pesäänsä kertomalla edes luottamuksellisesti ongelmista.

Tänä päivänä rankka tausta ei tosiaan selitä yksin ongelmia. Monella niitä on ja niitä sitten työstetään. Masennustaipuvaislla ihmisillä saattaa olla jopa kohtuu normaali elämä takanaan, ja häpeä siitä on silti sairastunut saattaa ajaa ongelman vielä syvemmälle. Masennusta on pahuksen vaikea ymmärtää. Ymmärrän sen, että maallikot eivät tätä kykenekään ymmärtämään. Mutta silti on mahdollista, että jokainen kohtaa sen tavalla tai toisella, joko oman tai läheisen sairastumisen kautta. Toivoisin silti, ettei kenenkään ymmärrys sairautta kohtaan lisäänny tuon takia. Se ei todellakaan ole helppoa.

Kiitos Ritsku. En tee töitä mentaalipuolen ongelmien kanssa, vaikka niitäkin toki kohtaan liki päivittäin. Joskus ei tiedä kenen tuska on suurin, sairastuneen vai läheisensä. Sitäkin on vaikea kohdata.

Jos jotain toivoisin kasvatustyössä olevien tekevän, se olisi lapsen ja nuoren hyväksyntä. Sama koskee koko aikuisuutta. Hyväksy ihminen ihmisenä, älä kohtele kummajaisena.

(levollisia unia sinulle ja kaikille muillekin)