Yksinäisillä naisilla on poikaystävä

Kai sitä yksinäisyydestä voi kärsiä parisuhteessakin, en tiedä. Itselläni on ollut sikäli helppoa että olen aina ollut itseni paras kaveri, ikävä ei ole vaivannut silloinkaan kun olen itsekseni.

Tosiasiassa ihmisillä on vähemmän ystäviä kuin kaikki edes käsittävät. Mulla on ollut eri vaiheissa elämääni lähipiirissäni ihmisiä joiden kanssa olen tutustunut erilaisten sosiaalisten ympyröiden kautta hyvin nopeasti, ja ollaan pidetty tiiviisti yhteyksiä sen aikaa kun elämät leikkaavat. Silti kun esim. työkaveruus päättyy, niin tuo tuttavuus vain sammuu.

Elämänmittaisia ystävyyksiä ei ole ihmisillä lukumääräisesti montaakaan, ja osa noistakin saattaa olla passiivisena joissakin kohtaa elämää.

Nainen ei saa jännämieheltä tukea eikä seuraa. Jännämies on naisen kanssa vains eksin takia. Luultavasti jännämies ryyppää kavereiden kanssa kaiket illat ja tulee kotiin yömyöhään panemaan naistaan.
Parisuhteessa miehen pitää olla naisen kanssa , harrastaa ja tehdä asioita ettei nainen jäisi yksin kotiin ihmettelemään.

Näinhän se menee. Oikeasti yksinäisillä saattaa rantakoivu olla ainoa ystävä mutta siitä eivät nykytoimittajat saa hyvää juttua lehtiin:

https://www.youtube.com/watch?v=Kr716p1Z4iQ

Niin naiset kun valitsevat miehensä vääränlaisilla perusteilla. Eikä se friend zonetettu kaveri taas kelpaa yksinäisyyden lievittäjäksi koska pinnallisina naisille se ei riitä.

Kuinhan olisi jos joku ätmi valittaisi yksinäisyyttään ja sitten selviäisi että sillä onkin hoikka & kaunis tyttöystävä, menisiköhän pohja jutulta?

Ei kai tuo mitenkään poikkeuksellinen tilanne ole. Muutat vähän eri paikkaan ja pikku hiljaa etäännyt vanhoista kavereistasi. Jos menet uuteen työpaikkaan niin siellä on jo ne "klikit" ja aika vaikea niihin on heti päästä.

Vaikka minulla olisi naisystävä niin ei minulla kyllä olisi ajatustakaan luopua tuosta kaveripiiristäni. Pariskuntana tehdään asioita ja sen lisäksi teen omia juttujani. Osittain harrastelen yksin mutta paljon myös tehdään kaveriporukalla.

Elisalle tsemppiä ja toivottavasti joku tuttu löytyy ettei ihan elämä pyöri kodin ja työpaikan välillä. Uusi harrastus tai opiskelutyön ohessa saattaisi olla keino kaveripiirin laajentamiseen.

tytöllä tekee mieli vierasta kikkelii ja ravintoloita ja yökerhoja niin muut hänen ikäisensä miettii lapsia ja hoitaa kotia eli normaalia perhe elämää ja häitäkin miettii yms mutta tämä tyttö rafloja ja miehiä hän on mikä on tuleva tinderityttö ja pettäjän ajatuksia

Tietysti se, että on edes yksi todella läheinen ihminen, kuten kumppani, on paljon, paljon parempi kuin jos olisi totaalisen yksin. Mutta parisuhde ja ystävyyssuhde ovat eri asioita. Vaikka kumppanille voikin hyvässä suhteessa puhua mistä vain ja hän on joka tapauksessa se läheisin ja tärkein, niin kyllä ihminen silti voi surra ja kärsiä siitä, jos ei ole yhtään ystävää tai kaveria. Ja kyllä se parisuhteelle on hyväksi, että ihmisillä on elämässään muitakin ihmisiä kuin se kumppani - muuten voi käydä niin, että ripustautuu toiseen liiaksikin ja tälle kasvaa hirveä paine täyttää kumppanin lisäksi myös kavereiden paikka elämässä.

Tuossa on menneet puurot ja vellit sekaisin.
Minun nähdäkseni tuo tyttö enemmänkin haikailee sinkkuelämän ja bilettämisen perään..Siinä on vaan ihminen vakiintunut liian nuorena ja on kaipuu toisenlaiseen elämään.
22v ihminen nyt ei vielä ole kovinkaan paljo yksinäisyyttä kokenut ja puhumattakaan kun jopa elää parisuhteessa...
What you all know about lonelines..

"Lapsena ja yläasteaikoina Elisalla oli vielä ystäviä. Lukioon siirtymisen jälkeen jäljelle jäi vain muutama ystävä."
Tämä kuulostaa tutulta. Lukiossa porukalla olikin ihan omat kuppikuntansa ja siellä ei oikein voinut mihinkään niistä änkeä. Vanhat kaverit kyllä jäivät ja heidän kanssaan hengailen vieläkin. Intistä ei löytynyt ystäviä. AMK:ssa löytyi "ystäviä", joiden kanssa hengaili AMK-aikoina joskus, mutta sen jälkeen ei enää ollenkaan. Nyt on tämän hetkisessä työssä tavannut paljon uusia ihmisiä ja hekin ovat "ystäviä" niin kauan kuin samalla työpaikalla olen, mutta tuskinpa enää sitten. Kyllä Suomessa kannattaa varautua joutua olemaan enemmän tai vähemmän yksin olemaan sinut itsensä kansa selviytyäkseen henkisesti elämässä.

Uutissa onneksi mainittiin seuraava fakta:
"Lukiolaispojat kärsivät tilastojen valossa enemmän ystävien puutteesta kuin lukiolaistytöt."

Just joo oikein kaksikymppisenä valittaa tuollaista kun vielä kaikenlaisia mahdollisuuksia ja aikaa on. Tosta kun vaikka 20 vuotta eteenpäin niin on vähän eri juttu.

Miksi aina lässytetään nuorten syrjäytymisestä yms. kun on vanhempiakin ihmisiä kelle se on todellinen ongelma.

Naisten ei koskaan tarvii olla yksin ja silti ne valittaa että ovat yksin vaikka seurustelevat.