Olen itse ollut masentunut pitkään. Minua kuitenkin pidetään skarppina ja osaan esittää läheisilleni aika virkeää minua. Isäni näkee tosin lävitseni. Minulla on mennyt jo pari vuotta niin että en tahdo nousta sängystä ylös. Jaksan hoitaa lapseni asiat mutta se jo kuluttaa minut loppuun. En halua nähdä ketään, ja koen että tehtäväni on vain pitää lapseni tyytyväisenä, ei muuta. Itse usein mietinkin että olen vain laiska, en jaksa kiinnostua mistään tai tehdä mitään. Oma vika. Näen asian niin että koska olen jo lähes 40, kaikki on jo ohi. Minulla oli lapseni isä, ja toista ei tule. Onneksi on ilona edes lapsi.
Onko masentunut, laiska, vai oikeasti sairas?
AamiainenTiffanyllä
2226
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Laiska vaan. Voi kyynel.
Heh heh, kaikki on ohi joo hyvä kun olet edes puolivälissä. Ehdit siis elää vielä toisen elämän kun aloitat alusta. Hae toimiva lääkitys aluksi siitä se lähtee. Sitten ei yllättäen masennakaan.