Onko aika psykologinen vai fyysinen olio?

Orjajärjestelmän ylläpitomekanismi.
Puitteet ajankäytölle.
Tule silloin. Mene silloin. Nähkäämme tällöin. Siihen mennessä. Nyt se alkaa.
Omavaraiset eivät tarvitse ajannäyttäjää.
Valo herättää. Kukon ja ihmisen.
Yöllä on pimeää; ilman lamppua tekeminen on mahdotonta.

Aika on olemassa. Se on tapahtumien kulkua ja kulkeminen tapahtuu eri paikoissa eri tavalla riippuen muun muassa massasta.

Aikaa mitataan eikä se häviä mittalaitteita rikkomalla ;D niin kuin ei etäisyydetkään katoa, vaikka hävittäisit kaikki mittanauhat.

Aika syntyi universumin syntyessä, joskin syntytapa on hämärän peitossa. Kvanttifysiikkaa saattaa joskus valottaa ajan syntymistä, jos siihen saadaan yhdistettyä ymmärrys gravitaation vaikutuksesta ajallisesta olemassa olemisesta.

Numeroitakin on ulkopuolisessa maailmassa, esimerkiksi jos näet kaksi tikkua maassa. Nuo kaksi tikkua on olemassa, ja ne on kaksi tikkua, riippumatta siitä onko ihminen vielä keksinyt numeroa kaksi. Itse asiassa numero 2 on vain kaksi tikkua/viivaa piirretty vaakasuoraan nopeasti, aivan kuten numero 1 on yksi tikku piirretty pystysuoraan jne.

Aikaa ei ole olemassa ilman jotain tietoisuutta joka mittaa ajan, koska jos ei ole tietoisuutta, ei ole mitään eroa sekunnin ja miljardin vuoden välillä, miljardi vuotta kulkee yhtä nopeasti kuin sekunti. Aika on vain liikettä joka tapahtuu, ja aivot on yksi tapa jolla liikkeiden nopeus hidastetaan, vähä samalla tavalla miten tietokone voi pyörittää jotain videota vain tietyllä nopeudella, ja tietokoneessa on prosessoinnin nopeusrajoitus jota se ei voi ylittää.

Suppean suhteellisuusteorian mukaan maailmankaikkeus on kuin leipä jonka eri tahtiin eri suuntiin liikkuvat leikkaavat eri tavalla. Menneisyys ja tulevaisuus ovat siis olemassa koko ajan. Tämä efekti kasvaa sitä mukaa kuin etäisyydet kasvavat liikkeen nopeudesta riippumatta. Jos kävelet kadulla näet Andromedan galaksin aivan eri-ikäisenä kuin sen näkee kadulla paikallaan seisova.

On tullut jotenkin muotiin selitellä, ettei aikaa ole konkreettisesti olemassa. Ei varmaan olekaan siinä mielessä, että aika olisi jotakin sellaista, miten sen tunnemme, mutta selitys, ettei aikaa ollenkaan olisi, on silkkaa filosofiaa.

Aika kulkee, vaikkei kukaan olisi sen kulkua havaitsemassakaan. Jos ei aika kulje ihmisen aivoissa, ainakin muissa fysikaalisissa prosesseissa.

Selittäkääpä vaikka alkuaineiden aktiivisten isotooppien puoliintumisaikaa ilman fysikaalista ajan käsitettä, niin huomaatte, että aika _on_ olemassa, eikä ole sidottu liikkeen käsitteeseen tahi ihmisen olemassa oloon tai olemattomuuteen.

Aika on sekä psykologinen että biologinen ja fysikaalinen asia.

Psykologinen ajan kokemus voi olla hyvinkin vaihteleva. Toisinaan aika tuntuu kulkevan hitaasti ja toisinaan hyvinkin nopeasti. Esim. onnettomuustilanteissa havaittu aika tuntuu hidastuvan äärimmilleen.

Ihmisen ajan kokeminen ei juurikaan näytä olevan suoraan riippuvaista erilaisten kellokoneistojen eli ns. fysikaalisen ajan toiminnasta. Mitä enemmän tietoisuuden aktiviteettia niin sitä nopeammin aika tuntuu kulkevan ja vastaavasti mitä vähemmän aktiviteettia sitä hitaammalta ajan kulku vaikuttaa.

Kronobiologiassa tutkitaan erilaisten elintoimintojen syklejä (esim. vuorokausirytmi, aineenvaihdunta jne). Kaikissa fysikaalisissa systeemeissä on toistuvia syklejä aina fotonien värähtelutaajuudesta galaksien ja tähtien syntyyn ja tuhoutumiseen.

Alkuaineiden puoliintumisaikakin on sykli. Syklien pituus ei ole välttämättä vakio joka paikassa vaikka monet fysiikan sykleistä oletetaan vakioiksi. Aika-avaruuden vääristymät (joita on kaikkialla missä on massallista ainetta) muokkaavat ajan syklejä.

Aika ei ole yksiulotteinen kuten esim. nykyisessä kosmologiassa oletetaan (ns. blokkiuniversumi tai superdeterminismi jossa sekä menneisyys, nykyisyys että tulevaisuus on jo olemassa alkuräjähdyksen määrittelemänä). Yleensä varsinkin fysikalismissa oletetaan vain deterministinen aikajana joka määräytyy täysin alkutilan mukaan. Tällaisessa mallissa tietoisuus on pelkkä tarkkailija eikä minkäänlaista valinnan varaa eli ns. vapaata tahtoa ole missään vaiheessa.

Kvanttifysiikan aaltofunktio kuvaa niitä mahdollisia paikkoja missä hiukkanen tai mikä tahansa fysikaalinen olio voi olla. Ajan toinen ulottuvuus on mahdollisuuksien määrä joka muuttuu jokaisessa vuorovaikutuksessa.

Syklisyys eli mahdolisuuksien uusiutuminen on ajan kolmas ulottuvuus.

Nämä kolme ajan ulottuvuutta mahdollistavat sen että meillä on valinnan mahdollisuus joka tilanteessa eli ns. vapaa tahto. Kolmiulotteinen aika yhdistää myös fysikaaliset, biologiset ja psykologiset aikakäsitykset yhtenäiseksi teoreettiseksi malliksi.

Taloustieteilijät ovat ilmeisesti jo hoksanneet ajan moniulotteisuuden kun taas fyysikoilla ja perinteisen fysikalismin filosofian kannattajilla tuntuu olevan turhan kapea ymmärrys aiheesta.