Kaksi kysymystä:
1. Olet heittänyt koripallon vapaaheittoviivalta yhdeksän kertaa korin ohi. Pidätkö kymmenennellä yrityksellä onnistumisen todennäköisyyttä suurempana, samana vai pienempänä kuin ennen ensimmäistä heittoasi?
2. Olet seurustellut yhdeksän kumppanin kanssa, ja jokainen suhde on päättynyt eroon. Pidätkö kymmenennellä yrityksellä onnistumisen todennäköisyyttä suurempana, samana vai pienempänä kuin ennen ensimmäistä suhdettasi?
Kokemuksen tärkeydestä
150
<50
Vastaukset
1. Pidän onnistumista hyvin epätodennäköisenä ja perustelu, että voimani ovat silloin jo vähenemään päin ja osumatarkkuus heikkenee entisestään. Ja sitä paitsi olen niin hemmetin lyhyt, että sekin tuo lisähaastetta.
2.Pidän onnistumisen todennäköisyyttä suurempana kuin ensimmäisen suhteen aikana, koska joka kerrasta oppii ja ihmissuhteet kasvattavat ja löydän luultavasti uusia keinoja vuorovaikutukseen ja kumppanin kanssa elämiseen.
Miten itse vastaat kysymyksiisi?Kohdassa 1, ellei heittäjästä tiedetä muuta, hänen onnistumisensa todennäköisyys on järkevää arvioida populaation keskiarvon mukaiseksi, olkoon se vaikka 30 %. Jokaisen heiton jälkeen todennäköisyysarviota voidaan päivittää bayesilaisittain: esimerkiksi 9 onnistumista viittaa vahvasti siihen, että henkilö on normaalia parempi heittäjä, 0 taas viittaa heikompaan taitotasoon. Mitä enemmän heittoja on takana, sitä paremmin henkilön taitotaso voidaan arvioida muihin heittäjiin nähden.
Tuo on siis tason arviointia, mutta taso on riippumaton sitä koskevista arvioista. On siten kysyttävä, oppiiko henkilö ohi heittämällä paremmaksi heittäjäksi.
Vastasit, että ei opi. Silti sanoit kohdassa 2, että kokemukset opettavat. Tämä on monien naisten tekemä virhepäätelmä.
Moni nainen kysyy mieheltä aiemmista kokemuksista. Jos miehellä ei ole niitä, moni päättelee hänessä olevan jotain vikaa. Kuitenkin, jos naisen tavoitteena on löytää parisuhteeseen hyvä kumppani, miestä tulisi lähtökohtaisesti pitää populaation keskiarvon mukaisena seurustelukumppanina.
Useimmat naiset eivät toimi näin, vaan arvostavat miehillä eroon päättyneitä kokemuksia. Tämä vastaa sitä, että he pitäisivät korin ohi heittänyttä parempana kuin sitä, joka ei ole vielä heittänyt kertaakaan. Näin toimivat naiset osoittavat, että heille kokenut pelimies on aina parempi kuin se, joka ei ole edes saanut mahdollisuutta.
Tiedän tämän omasta kokemuksestani. Olisin heittänyt, mutta pallo ei ole minulla. Kun haluaisin kokeilla, monesti päätellään siitä itse selvää ottamatta, että en osaa heittää, ja ne jotka heittävät jatkuvasti ohi, menevät naisten silmissä kirkkaasti edelleni.
Kokemus on täysin yliarvostettua. Virheistä voi kyllä oppia, mutta usein ihmiset vain toistavat samoja virheitään. Joku voi osata asiat ensimmäisellä kerralla, kun vain saa tilaisuuden. Sitä ei monille miehille koskaan tule.tasa-arvoradikaali kirjoitti:
Kohdassa 1, ellei heittäjästä tiedetä muuta, hänen onnistumisensa todennäköisyys on järkevää arvioida populaation keskiarvon mukaiseksi, olkoon se vaikka 30 %. Jokaisen heiton jälkeen todennäköisyysarviota voidaan päivittää bayesilaisittain: esimerkiksi 9 onnistumista viittaa vahvasti siihen, että henkilö on normaalia parempi heittäjä, 0 taas viittaa heikompaan taitotasoon. Mitä enemmän heittoja on takana, sitä paremmin henkilön taitotaso voidaan arvioida muihin heittäjiin nähden.
Tuo on siis tason arviointia, mutta taso on riippumaton sitä koskevista arvioista. On siten kysyttävä, oppiiko henkilö ohi heittämällä paremmaksi heittäjäksi.
Vastasit, että ei opi. Silti sanoit kohdassa 2, että kokemukset opettavat. Tämä on monien naisten tekemä virhepäätelmä.
Moni nainen kysyy mieheltä aiemmista kokemuksista. Jos miehellä ei ole niitä, moni päättelee hänessä olevan jotain vikaa. Kuitenkin, jos naisen tavoitteena on löytää parisuhteeseen hyvä kumppani, miestä tulisi lähtökohtaisesti pitää populaation keskiarvon mukaisena seurustelukumppanina.
Useimmat naiset eivät toimi näin, vaan arvostavat miehillä eroon päättyneitä kokemuksia. Tämä vastaa sitä, että he pitäisivät korin ohi heittänyttä parempana kuin sitä, joka ei ole vielä heittänyt kertaakaan. Näin toimivat naiset osoittavat, että heille kokenut pelimies on aina parempi kuin se, joka ei ole edes saanut mahdollisuutta.
Tiedän tämän omasta kokemuksestani. Olisin heittänyt, mutta pallo ei ole minulla. Kun haluaisin kokeilla, monesti päätellään siitä itse selvää ottamatta, että en osaa heittää, ja ne jotka heittävät jatkuvasti ohi, menevät naisten silmissä kirkkaasti edelleni.
Kokemus on täysin yliarvostettua. Virheistä voi kyllä oppia, mutta usein ihmiset vain toistavat samoja virheitään. Joku voi osata asiat ensimmäisellä kerralla, kun vain saa tilaisuuden. Sitä ei monille miehille koskaan tule.Naiset ovat erilaisia ja arvostavat eri asioita, kuten myös miehet tietenkin. Voit ajatella, että vastaukseni oli väärä kun vertaat sitä johonkin keskiarvoon. Keskiarvo on vain keskiarvo.
Minä tunnen itseni ja tiedän heittokuntoni. Toisaalta tiedän myös osaavani mietiskellä niitä omia "virheitäni" kun suhde epäonnistuu. Vian hakeminen toisesta on hukkaan heitettyä aikaa. Jokainen mies on otettava yksilönä, ei jonain massana, joka tulee jonossa ja toimii aina samalla tavalla, enhän minäkään toimi vuodesta toiseen samalla tavalla, kyllä minä virheistäni opin ja osaan jo ajatella, että miehet eivät ole yhdestä puusta veistettyjä, joten keinovalikoimaa on laajennettava siitä ensimmäisesta suhteesta.
Varmasti on niinkin, että ihmiset toistavat samoja virheitä, siksi kannattaakin panostaa siihen, että itse ei niin tekisi.
Jos ajattelee sukupuolta, josta on kiinnostunut yhtenä massana, joka ei ole minusta kiinnostunut ja että kaikki muut menevät edelleni, niin luultavasti tapahtuukin, koska asenne näkyy meistä ulospäin, se kuuluu äänestä.
Jos ei ole palloa mitä heitellä ja on kyse heittolajista, kannattaa etsiä se pallo, eikä mennä joka peliin levittelemään käsiään, ettei ole palloa, ei voi pelata!
Kokemus on täysin aliarvostettua . Jos toistelee samoja virheitä, ei siitä oikein voi syyttää muita kuin itseään.tasa-arvoradikaali kirjoitti:
Kohdassa 1, ellei heittäjästä tiedetä muuta, hänen onnistumisensa todennäköisyys on järkevää arvioida populaation keskiarvon mukaiseksi, olkoon se vaikka 30 %. Jokaisen heiton jälkeen todennäköisyysarviota voidaan päivittää bayesilaisittain: esimerkiksi 9 onnistumista viittaa vahvasti siihen, että henkilö on normaalia parempi heittäjä, 0 taas viittaa heikompaan taitotasoon. Mitä enemmän heittoja on takana, sitä paremmin henkilön taitotaso voidaan arvioida muihin heittäjiin nähden.
Tuo on siis tason arviointia, mutta taso on riippumaton sitä koskevista arvioista. On siten kysyttävä, oppiiko henkilö ohi heittämällä paremmaksi heittäjäksi.
Vastasit, että ei opi. Silti sanoit kohdassa 2, että kokemukset opettavat. Tämä on monien naisten tekemä virhepäätelmä.
Moni nainen kysyy mieheltä aiemmista kokemuksista. Jos miehellä ei ole niitä, moni päättelee hänessä olevan jotain vikaa. Kuitenkin, jos naisen tavoitteena on löytää parisuhteeseen hyvä kumppani, miestä tulisi lähtökohtaisesti pitää populaation keskiarvon mukaisena seurustelukumppanina.
Useimmat naiset eivät toimi näin, vaan arvostavat miehillä eroon päättyneitä kokemuksia. Tämä vastaa sitä, että he pitäisivät korin ohi heittänyttä parempana kuin sitä, joka ei ole vielä heittänyt kertaakaan. Näin toimivat naiset osoittavat, että heille kokenut pelimies on aina parempi kuin se, joka ei ole edes saanut mahdollisuutta.
Tiedän tämän omasta kokemuksestani. Olisin heittänyt, mutta pallo ei ole minulla. Kun haluaisin kokeilla, monesti päätellään siitä itse selvää ottamatta, että en osaa heittää, ja ne jotka heittävät jatkuvasti ohi, menevät naisten silmissä kirkkaasti edelleni.
Kokemus on täysin yliarvostettua. Virheistä voi kyllä oppia, mutta usein ihmiset vain toistavat samoja virheitään. Joku voi osata asiat ensimmäisellä kerralla, kun vain saa tilaisuuden. Sitä ei monille miehille koskaan tule.Teoriassasi olisi järkeä siinä tapauksessa jos miehellä ei olisi mitään vastuuta saada nainen haluamaan antaa mahdollisuus "vapaaheittoon".
Sinun kannaltasi valitettavaa on se, että ns. vapaaheitot eivät lankea itsestään. Ne pitää ansaita.Kaskenpolttaja kirjoitti:
Naiset ovat erilaisia ja arvostavat eri asioita, kuten myös miehet tietenkin. Voit ajatella, että vastaukseni oli väärä kun vertaat sitä johonkin keskiarvoon. Keskiarvo on vain keskiarvo.
Minä tunnen itseni ja tiedän heittokuntoni. Toisaalta tiedän myös osaavani mietiskellä niitä omia "virheitäni" kun suhde epäonnistuu. Vian hakeminen toisesta on hukkaan heitettyä aikaa. Jokainen mies on otettava yksilönä, ei jonain massana, joka tulee jonossa ja toimii aina samalla tavalla, enhän minäkään toimi vuodesta toiseen samalla tavalla, kyllä minä virheistäni opin ja osaan jo ajatella, että miehet eivät ole yhdestä puusta veistettyjä, joten keinovalikoimaa on laajennettava siitä ensimmäisesta suhteesta.
Varmasti on niinkin, että ihmiset toistavat samoja virheitä, siksi kannattaakin panostaa siihen, että itse ei niin tekisi.
Jos ajattelee sukupuolta, josta on kiinnostunut yhtenä massana, joka ei ole minusta kiinnostunut ja että kaikki muut menevät edelleni, niin luultavasti tapahtuukin, koska asenne näkyy meistä ulospäin, se kuuluu äänestä.
Jos ei ole palloa mitä heitellä ja on kyse heittolajista, kannattaa etsiä se pallo, eikä mennä joka peliin levittelemään käsiään, ettei ole palloa, ei voi pelata!
Kokemus on täysin aliarvostettua . Jos toistelee samoja virheitä, ei siitä oikein voi syyttää muita kuin itseään.Olen täysin samaa mieltä, jokaiselle tulisi antaa mahdollisuus yksilönä. Sen pohjalta päätteleminen, ettei ole kokemusta, kertoo laumasieluisuudesta, koska siinä antaa toisten tekemän arvion rajoittaa omaa maailmaa. Monet toimivat näin menemällä massan mukana, ja siksi täällä vähänkin erilaiset sysätään marginaaliin.
Yleisesti miehet hakevat heittopaikat, mutta seisovat siellä tyhjin käsin, koska pallo on lähtökohtaisesti naisella. Seuranhaussa on yleinen tasa-arvovääristymä, ja miehen asenteella ei ole sen kanssa mitään tekemistä.
Tuo on yleisellä tasolla, en tunne juuri sinun tarinaasi. Voisitko kuvitella seurustelevasi suunnilleen itsesi ikäisen miehen kanssa, jolla ei ole aiempaa kokemusta parisuhteesta?Iku-Turso kirjoitti:
Teoriassasi olisi järkeä siinä tapauksessa jos miehellä ei olisi mitään vastuuta saada nainen haluamaan antaa mahdollisuus "vapaaheittoon".
Sinun kannaltasi valitettavaa on se, että ns. vapaaheitot eivät lankea itsestään. Ne pitää ansaita.Miten heiton voi ansaita, jos ei saa edes mahdollisuutta?
- Anonyymi
tasa-arvoradikaali kirjoitti:
Olen täysin samaa mieltä, jokaiselle tulisi antaa mahdollisuus yksilönä. Sen pohjalta päätteleminen, ettei ole kokemusta, kertoo laumasieluisuudesta, koska siinä antaa toisten tekemän arvion rajoittaa omaa maailmaa. Monet toimivat näin menemällä massan mukana, ja siksi täällä vähänkin erilaiset sysätään marginaaliin.
Yleisesti miehet hakevat heittopaikat, mutta seisovat siellä tyhjin käsin, koska pallo on lähtökohtaisesti naisella. Seuranhaussa on yleinen tasa-arvovääristymä, ja miehen asenteella ei ole sen kanssa mitään tekemistä.
Tuo on yleisellä tasolla, en tunne juuri sinun tarinaasi. Voisitko kuvitella seurustelevasi suunnilleen itsesi ikäisen miehen kanssa, jolla ei ole aiempaa kokemusta parisuhteesta?Totta kai voisin.
- kaskenpolttaja Kaskenpolttaja olisi ehkä vastannut kirjautuneena, mutta oli miten oli, siitä hatunnosto sinulle. Minäkin olisin valmis seurustelemaan, vaikka naisella olisi takana monta epäonnistunutta suhdetta, koska en laittaisi painoa niille kokemuksille, vaan tutustuisin häneen itse.
- Anonyymi
tasa-arvoradikaali kirjoitti:
Kohdassa 1, ellei heittäjästä tiedetä muuta, hänen onnistumisensa todennäköisyys on järkevää arvioida populaation keskiarvon mukaiseksi, olkoon se vaikka 30 %. Jokaisen heiton jälkeen todennäköisyysarviota voidaan päivittää bayesilaisittain: esimerkiksi 9 onnistumista viittaa vahvasti siihen, että henkilö on normaalia parempi heittäjä, 0 taas viittaa heikompaan taitotasoon. Mitä enemmän heittoja on takana, sitä paremmin henkilön taitotaso voidaan arvioida muihin heittäjiin nähden.
Tuo on siis tason arviointia, mutta taso on riippumaton sitä koskevista arvioista. On siten kysyttävä, oppiiko henkilö ohi heittämällä paremmaksi heittäjäksi.
Vastasit, että ei opi. Silti sanoit kohdassa 2, että kokemukset opettavat. Tämä on monien naisten tekemä virhepäätelmä.
Moni nainen kysyy mieheltä aiemmista kokemuksista. Jos miehellä ei ole niitä, moni päättelee hänessä olevan jotain vikaa. Kuitenkin, jos naisen tavoitteena on löytää parisuhteeseen hyvä kumppani, miestä tulisi lähtökohtaisesti pitää populaation keskiarvon mukaisena seurustelukumppanina.
Useimmat naiset eivät toimi näin, vaan arvostavat miehillä eroon päättyneitä kokemuksia. Tämä vastaa sitä, että he pitäisivät korin ohi heittänyttä parempana kuin sitä, joka ei ole vielä heittänyt kertaakaan. Näin toimivat naiset osoittavat, että heille kokenut pelimies on aina parempi kuin se, joka ei ole edes saanut mahdollisuutta.
Tiedän tämän omasta kokemuksestani. Olisin heittänyt, mutta pallo ei ole minulla. Kun haluaisin kokeilla, monesti päätellään siitä itse selvää ottamatta, että en osaa heittää, ja ne jotka heittävät jatkuvasti ohi, menevät naisten silmissä kirkkaasti edelleni.
Kokemus on täysin yliarvostettua. Virheistä voi kyllä oppia, mutta usein ihmiset vain toistavat samoja virheitään. Joku voi osata asiat ensimmäisellä kerralla, kun vain saa tilaisuuden. Sitä ei monille miehille koskaan tule.Monet miehet toimivat juuri kuvailemallasi tavalla eli eivät anna naiselle mahdollisuutta suhteeseen. Millä perusteella ongelma koskee vain naisia?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Monet miehet toimivat juuri kuvailemallasi tavalla eli eivät anna naiselle mahdollisuutta suhteeseen. Millä perusteella ongelma koskee vain naisia?
Lisään vielä, ettei perusteeksi riitä maininta siitä, ettet sinä mahdollisesti ole yrittänyt tutustua miehiin.
- Anonyymi
Jospa tuohon alkuperäiseen asetteluun, eli yksinkertaistetaan vähän vertauskuvaa koripallosta vaikka kolikkoon: kun heität kolikkoa, tuleeko kruuna vai klaava?
Sitten kun olet heittänyt 1200 kolikkoa esimerkiksi, ja aina on tullut klaava, millä todennäköisellä seuraavalla heitolla tulee kruuna?
Onko edelleenkin se sama todennäköisyys kuin alussa oli,
vai onko jo 1200-kertainen eli melko varmaa että tulee jo kruuna?
Todennäköisyyshän ei muutu, voit täysin unohtaa ne edelliset heittokerrat, lähtötilanne on aina sama kruunalle tai klaavalle.
Ellei kolikko sitten kulu ja sen ominaisuudet muutu kuten ihmisessä elämän kokemukset muuttavat ihmistä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jospa tuohon alkuperäiseen asetteluun, eli yksinkertaistetaan vähän vertauskuvaa koripallosta vaikka kolikkoon: kun heität kolikkoa, tuleeko kruuna vai klaava?
Sitten kun olet heittänyt 1200 kolikkoa esimerkiksi, ja aina on tullut klaava, millä todennäköisellä seuraavalla heitolla tulee kruuna?
Onko edelleenkin se sama todennäköisyys kuin alussa oli,
vai onko jo 1200-kertainen eli melko varmaa että tulee jo kruuna?
Todennäköisyyshän ei muutu, voit täysin unohtaa ne edelliset heittokerrat, lähtötilanne on aina sama kruunalle tai klaavalle.
Ellei kolikko sitten kulu ja sen ominaisuudet muutu kuten ihmisessä elämän kokemukset muuttavat ihmistä.Tuo on päivänselvää jokaiselle lukion käyneelle. Ehkä kaikki eivät silti ajattele noin.
Minulla useat epäonnistumiset "koripalloilussa" johtivat siihen, että pidin itseäni vääränlaisena ihmissuhteeseen.
Tuo tasa-arvoradikaali on väärässä siinä, että hän kuvittelee naisten pariutumisen olevan helpompaa kuin miesten. Anonyymi kirjoitti:
Tuo on päivänselvää jokaiselle lukion käyneelle. Ehkä kaikki eivät silti ajattele noin.
Minulla useat epäonnistumiset "koripalloilussa" johtivat siihen, että pidin itseäni vääränlaisena ihmissuhteeseen.
Tuo tasa-arvoradikaali on väärässä siinä, että hän kuvittelee naisten pariutumisen olevan helpompaa kuin miesten.Kaikille ei varmasti ole, joten yleistys ei heidän kohdallaan pidä paikkaansa. Yleensäkin aitoa ihmissuhdetta etsivillä on täällä vaikeampaa, mutta pikavoitot ovat halpoja.
Tsemppiä sinulle. :)
Mä olen heittänyt koripalloa viivalta hyvin monta kertaa, mutta suurimmasta osasta heittoja on hyvin kauan aikaa. Voin silti arvioida että heitoista nyt menisi 30% koriin. Vaikka yhdeksän ensimmäistä olisi mennyt ohi niin 10. heiton onnistumistodenmäköisyys on yhä noin 30%.
Seurustelusta en osaa sanoa prosentteja. Aluksi ei tunne sen paremmin pallon kuin korinkaan ominaisuuksia. Toiseksi pitää osin myös itse päättää lasketaanko koriksi vain sukkana menevät vai saako osua levyyn tai renkaaseen. Mutta jos yhdeksän yritystä ei olisi ollut lähelläkään, niin melkoista optimismia siihen vaaditaan, että uskoisi kymmenennen onnistuvan.Totta. Jos 30 % perustuu isoon otokseen, 10 heiton sarjaa voidaan verrata kolikonheittoon, jossa 9 perättäistä klaavaa ei muuta kruunan tai klaavan todennäköisyyttä.
Yhdeksän epäonnistunutta suhdetta ei todellakaan ole mikään sellainen asia, jolla kannattaa paukutella henkseleitään, mutta miehelle se on seuranhaussa monien naisten silmissä kiinnostavuudesta (markkina-arvosta) kertova meriitti. Määrä on korvannut tässäkin laadun.Kannattaisiko keskittyä todennäköisyyslaskennan sijasta ihmissuhteisiin, niissä ei matikka kovin pitkälle auta.
tasa-arvoradikaali kirjoitti:
Totta. Jos 30 % perustuu isoon otokseen, 10 heiton sarjaa voidaan verrata kolikonheittoon, jossa 9 perättäistä klaavaa ei muuta kruunan tai klaavan todennäköisyyttä.
Yhdeksän epäonnistunutta suhdetta ei todellakaan ole mikään sellainen asia, jolla kannattaa paukutella henkseleitään, mutta miehelle se on seuranhaussa monien naisten silmissä kiinnostavuudesta (markkina-arvosta) kertova meriitti. Määrä on korvannut tässäkin laadun.Se on naisen logiikkaa, jolle ei mitään voi.
Fokus kannattaa mielestäni pitää naisessa. Onko nainen sellainen, että pystyt pelaamaan sille vapaan heittopaikan korin alle, josta ehkä voi onnistua? Vai semmoinen joka haluaa heittää puolesta kentästä silmät kiinni? Palloja nyt kannata sellaiselle antaa.Kaskenpolttaja kirjoitti:
Kannattaisiko keskittyä todennäköisyyslaskennan sijasta ihmissuhteisiin, niissä ei matikka kovin pitkälle auta.
Se auttaa virhepäätelmien paljastamisessa.
scrg kirjoitti:
Se on naisen logiikkaa, jolle ei mitään voi.
Fokus kannattaa mielestäni pitää naisessa. Onko nainen sellainen, että pystyt pelaamaan sille vapaan heittopaikan korin alle, josta ehkä voi onnistua? Vai semmoinen joka haluaa heittää puolesta kentästä silmät kiinni? Palloja nyt kannata sellaiselle antaa.Ok, pallo on minulla. Katson, kuka on vapaana ja laitan sellaisen syötön korille, että siitä olisi tosi hyvä laittaa sisään. Vaikka nainen sanoo yrittävänsä, hän vain seisoo pallo käsissään ja tilanne kuivuu siihen.
- Anonyymi
tasa-arvoradikaali kirjoitti:
Se auttaa virhepäätelmien paljastamisessa.
Matematiikassa varmasti, ihmissuhteet eivät ole matikkaa. Vai oleko onnistunut laskemalla todennäköisyyksiä?
- kaskenpolttaja Anonyymi kirjoitti:
Matematiikassa varmasti, ihmissuhteet eivät ole matikkaa. Vai oleko onnistunut laskemalla todennäköisyyksiä?
- kaskenpolttajaKunnioitan näkemystäsi.
tasa-arvoradikaali kirjoitti:
Totta. Jos 30 % perustuu isoon otokseen, 10 heiton sarjaa voidaan verrata kolikonheittoon, jossa 9 perättäistä klaavaa ei muuta kruunan tai klaavan todennäköisyyttä.
Yhdeksän epäonnistunutta suhdetta ei todellakaan ole mikään sellainen asia, jolla kannattaa paukutella henkseleitään, mutta miehelle se on seuranhaussa monien naisten silmissä kiinnostavuudesta (markkina-arvosta) kertova meriitti. Määrä on korvannut tässäkin laadun.Sekä naiset että miehet toivovat saman määrän exiä tulevalta kumppaniltaan, en nyt muista montako se oli. Mutta ei todellakaan mene niin että naiset arvostaisivat miestä mitä enemmän lyhyitä suhteita tällä on ollut.
Wwuwuw kirjoitti:
Sekä naiset että miehet toivovat saman määrän exiä tulevalta kumppaniltaan, en nyt muista montako se oli. Mutta ei todellakaan mene niin että naiset arvostaisivat miestä mitä enemmän lyhyitä suhteita tällä on ollut.
Exien laskeminen ei lupaa tulevalle suhteelle kovin hyvää. Jos itse on mennyt ensimmäisiin suhteisiinsa sillä asenteella, että tästä saa exän numero n, kiintiön täyttämiseksi, voi uskoa määrän korvaavan laadun.
tasa-arvoradikaali kirjoitti:
Exien laskeminen ei lupaa tulevalle suhteelle kovin hyvää. Jos itse on mennyt ensimmäisiin suhteisiinsa sillä asenteella, että tästä saa exän numero n, kiintiön täyttämiseksi, voi uskoa määrän korvaavan laadun.
Kuka nyt noin tekisi..
Wwuwuw kirjoitti:
Kuka nyt noin tekisi..
Tuskin kukaan. Silti monet laskevat toisten kohdalla exiä.
Monesti ihmiset eivät huomaa, että he aiheuttavat kärsimystä odottamalla toisilta järjenvastaisia asioita. Tämä on yksi niistä.- Anonyymi
tasa-arvoradikaali kirjoitti:
Tuskin kukaan. Silti monet laskevat toisten kohdalla exiä.
Monesti ihmiset eivät huomaa, että he aiheuttavat kärsimystä odottamalla toisilta järjenvastaisia asioita. Tämä on yksi niistä.Suuri eksien määrä kertoo luotettavasti vain yhden asian: että henkilö on tapaillut ihmisiä, jotka ovat olleet tavalla tai toisella epäsopivia suhteeseen hänen kanssaan. Syitä voi olla monia, mutta ei siinä ainakaan kyseistä henkilöä voi hyvästä arvostelukyvystä kehua.
tasa-arvoradikaali kirjoitti:
Ok, pallo on minulla. Katson, kuka on vapaana ja laitan sellaisen syötön korille, että siitä olisi tosi hyvä laittaa sisään. Vaikka nainen sanoo yrittävänsä, hän vain seisoo pallo käsissään ja tilanne kuivuu siihen.
Aina ei voi onnistua. Mutta kai tuosta jotain voi oppia. Oli siis väärä ratkaisu syöttää pallo sellaiselle, joka ei halunnut käyttää tilaisuuttaan. Seuraavan kanssa voi onnistua.
scrg kirjoitti:
Aina ei voi onnistua. Mutta kai tuosta jotain voi oppia. Oli siis väärä ratkaisu syöttää pallo sellaiselle, joka ei halunnut käyttää tilaisuuttaan. Seuraavan kanssa voi onnistua.
Seuraavan kanssa voi onnistua.
Kysymys on väärin aseteltu.
Jos oletat lähtökohdaksi sen, että suhteen pitää olla pysyvä, pitää olettaa myös koripallonheiton lähtökohdaksi, että pallo jää sinne koriin.
Osumien harjoittelemisella tietenkin osumat ovat todennäköisempiä.
Suhteen onnistumisen todennäköisyys on suurempi, kuin se että pallo jää koriin.
Aina kuitenkin osuman todennäköisyys harjoittelemalla on isompi, kuin valittamalla ettei se kuitenkaan onnistu.Vastaus kysymykseen tuo esille sen, miten tärkeänä pitää epäonnistuneita kokemuksia. Ajatus, että ensimmäisellä kerralla ei voisi onnistua, kertoo uskon puutteesta itseensä.
tasa-arvoradikaali kirjoitti:
Vastaus kysymykseen tuo esille sen, miten tärkeänä pitää epäonnistuneita kokemuksia. Ajatus, että ensimmäisellä kerralla ei voisi onnistua, kertoo uskon puutteesta itseensä.
Näin. Ja kun ekalla kerralla ei ihan onnistukaan, kuvitellaan ettei ikinä onnistu.
Sivuutan nyt alkukysymykset ja hyppään suoraan kokemukseen. Siitähän tässä kuitenkin on kyse. En ole lukenut ketjua, joten ehkäpä olette jo aiheen kalunneet alusta loppuun, mutta sanonpahan vaan.
Kokemus ei tarkoita vain sitten seksuaalista kokemusta, vaan yleensäkin parisuhdekokemusta. Joku saattaa olla kiinnostunut vain seksuaalisista kokemuksista, mutta veikkaan, että enemmistö takaa-ajaa kokemuksella sitä, että on kokemusta ihmissuhteista ylipäänsä. Ja parisuhteista siksi, koska ne kumminkin jonkin verran poikkeaa kaverisuhteista muun muassa.
Kokemuksen puute saattaa kuullostaa sille, että joutuu harjoittelukappaleeksi ja opettajaksi, kuinka seurustellaan. :)
Jos joku haluaa hypätä semmosen "vaiheen" ohi, melkeinpä varmasti pakittaa kun kuulee ettei kokemusta ole...Kun takana on erokokemuksia, ei ole parisuhde- vaan eroasiantuntija. Ei ero tee kenestäkään pätevää.
Empaattista ja keskustelutaitoista ihmistä ei tarvitse opettaa parisuhteeseen. Jos itse ei ole osannut, kannattaa opetella. Aiemmista suhteista kysyminen kertoo omasta epävarmuudesta.- Anonyymi
tasa-arvoradikaali kirjoitti:
Kun takana on erokokemuksia, ei ole parisuhde- vaan eroasiantuntija. Ei ero tee kenestäkään pätevää.
Empaattista ja keskustelutaitoista ihmistä ei tarvitse opettaa parisuhteeseen. Jos itse ei ole osannut, kannattaa opetella. Aiemmista suhteista kysyminen kertoo omasta epävarmuudesta.Tuolla logiikalla vain parisuhteessa oleva, joka ei ole koskaan eronnut, on parisuhdeasiantuntija. Mutta koska hän on parisuhteessa, eikä etsi kumppania, niin siinä mielessä hän ei ole mitenkään olennainen henkilö "sinkkumarkkinoilla".
Ero ei kenties pätevöitä olemaan seuraavassa suhteessa parempi kumppani, ei varmasti kaikissa tapauksissa. Mutta kaikilla vaan ei se ensimmäinen parisuhde ole loppuelämän suhde. Onneksi ei ole, sanoisin! Anonyymi kirjoitti:
Tuolla logiikalla vain parisuhteessa oleva, joka ei ole koskaan eronnut, on parisuhdeasiantuntija. Mutta koska hän on parisuhteessa, eikä etsi kumppania, niin siinä mielessä hän ei ole mitenkään olennainen henkilö "sinkkumarkkinoilla".
Ero ei kenties pätevöitä olemaan seuraavassa suhteessa parempi kumppani, ei varmasti kaikissa tapauksissa. Mutta kaikilla vaan ei se ensimmäinen parisuhde ole loppuelämän suhde. Onneksi ei ole, sanoisin!Olet oikeassa. Aina kun nainen kysyy mieheltä aiemmista parisuhteista, hän voisi ensin muistuttaa itselleen, että on itsekin sinkkuna samassa tilanteessa. Tällainen rehellinen peiliin katsominen tarkoittaisi, että tutustuminen alkaisi tasapuolisesti puhtaalta pöydältä.
Anonyymi kirjoitti:
Tuolla logiikalla vain parisuhteessa oleva, joka ei ole koskaan eronnut, on parisuhdeasiantuntija. Mutta koska hän on parisuhteessa, eikä etsi kumppania, niin siinä mielessä hän ei ole mitenkään olennainen henkilö "sinkkumarkkinoilla".
Ero ei kenties pätevöitä olemaan seuraavassa suhteessa parempi kumppani, ei varmasti kaikissa tapauksissa. Mutta kaikilla vaan ei se ensimmäinen parisuhde ole loppuelämän suhde. Onneksi ei ole, sanoisin!"Tuolla logiikalla vain parisuhteessa oleva, joka ei ole koskaan eronnut, on parisuhdeasiantuntija. "
Ei riitä, kun sekin voi vielä erota.. Eli parisuhdeasiantuntijana voi toimia vain yhdessä suhteessa ollut leski.- Anonyymi
Wwuwuw kirjoitti:
"Tuolla logiikalla vain parisuhteessa oleva, joka ei ole koskaan eronnut, on parisuhdeasiantuntija. "
Ei riitä, kun sekin voi vielä erota.. Eli parisuhdeasiantuntijana voi toimia vain yhdessä suhteessa ollut leski.Aivan. Vaan kun lesket usein ovat jo hieman vanhempaa väkeä, niin ehkä heistä ei ole kokemusasiantuntijaksi ensimmäistä parisuhdetta etsivälle. Joskus tietysti voi näinkin käydä, mikä ettei.
Itse eronneena kelpuuttaisin vallan mainiosti toisen eronneen kumppaniksi. Mutta olenkin vanha kurppa, joka ei kelpaa kellekään :) tasa-arvoradikaali kirjoitti:
Kun takana on erokokemuksia, ei ole parisuhde- vaan eroasiantuntija. Ei ero tee kenestäkään pätevää.
Empaattista ja keskustelutaitoista ihmistä ei tarvitse opettaa parisuhteeseen. Jos itse ei ole osannut, kannattaa opetella. Aiemmista suhteista kysyminen kertoo omasta epävarmuudesta.Kaikki voi neuvoa, kaikki voi olla oikeassa tai väärässä. Se selviää vain elämällä ja kokeilemalla, pääasia että uskot itsees ja löydät itses kanssa tasapainon...kyllä se siitä.🙂
Wwuwuw kirjoitti:
"Tuolla logiikalla vain parisuhteessa oleva, joka ei ole koskaan eronnut, on parisuhdeasiantuntija. "
Ei riitä, kun sekin voi vielä erota.. Eli parisuhdeasiantuntijana voi toimia vain yhdessä suhteessa ollut leski.Ei sekään silti välttämättä onnellista parisuhdetta elänyt tai oli jopa kulissiliitossa.😉
- Anonyymi
tasa-arvoradikaali kirjoitti:
Olet oikeassa. Aina kun nainen kysyy mieheltä aiemmista parisuhteista, hän voisi ensin muistuttaa itselleen, että on itsekin sinkkuna samassa tilanteessa. Tällainen rehellinen peiliin katsominen tarkoittaisi, että tutustuminen alkaisi tasapuolisesti puhtaalta pöydältä.
Tietenkin. En osaa edes kuvitella tilannetta, että jotenkin unohtaisin menneisyyteni ja entiset suhteeni tutustuessani uuteen mieheen. Tekeekö joku nainen näin? Se on sitten ihan eri juttu, että miten paljon niistä menneistä kannattaa puhua ja varsinkin milloin niistä kannattaa puhua. Vaikeaa on.
Abrakadabra kirjoitti:
Ei sekään silti välttämättä onnellista parisuhdetta elänyt tai oli jopa kulissiliitossa.😉
Eipä niin. Eikä onnellisessa parisuhteessa ikänsä elänytkään ole asiantuntija kuin juuri siinä omassa suhteessaan..
Hitto että täl vanhalla tabletilla noi hymiötkin näyttää lässähtäneiltä..ne on muodoltaan kuin kuppikakkuja..Taidan kokeilla toista selainta..- Anonyymi
..."Kokemuksen puute saattaa kuullostaa sille, että joutuu harjoittelukappaleeksi"...
Niin kokenut voi olla kokemattomalle myöskin harjoittelukappale.
Pätee myös lasten kasvatukseenkin: ensimmäinen lapsi on aina harjoituskappale, jolla on vaikeinta. Ja jos tulee sisaruksia niin ensimmäisen lapsen elämä vaan vaikeutuu kun nuorempia lellitään. Wwuwuw kirjoitti:
Eipä niin. Eikä onnellisessa parisuhteessa ikänsä elänytkään ole asiantuntija kuin juuri siinä omassa suhteessaan..
Hitto että täl vanhalla tabletilla noi hymiötkin näyttää lässähtäneiltä..ne on muodoltaan kuin kuppikakkuja..Taidan kokeilla toista selainta..Nimenomaan. Kaikki kokeilee, elää, oppii, pettyy, ilahtuu ja semmosta..asiantuntija on oikeestaan aika korni sana.😃
Oooookei.Anonyymi kirjoitti:
..."Kokemuksen puute saattaa kuullostaa sille, että joutuu harjoittelukappaleeksi"...
Niin kokenut voi olla kokemattomalle myöskin harjoittelukappale.
Pätee myös lasten kasvatukseenkin: ensimmäinen lapsi on aina harjoituskappale, jolla on vaikeinta. Ja jos tulee sisaruksia niin ensimmäisen lapsen elämä vaan vaikeutuu kun nuorempia lellitään.Jotakuinkin noin, vaikka musta tuntuu et eka oli helpompi kun tää toka...toisaalta mä olen ehkä kokeneempi ekan myötä käsittää tokan kanssa mitä ekan kanssa opettelin.☺️
Meillä pienempi on luonteeltaan vaikeampi ja junttipullampi...pistää todella rajusti vastaan ja tappelee äärimmilleen. Vanhempi eli eka on ihan erilainen...sitä olis helpompi lelliä, kun ärsyttää vähemmän...- Anonyymi
tasa-arvoradikaali kirjoitti:
Kun takana on erokokemuksia, ei ole parisuhde- vaan eroasiantuntija. Ei ero tee kenestäkään pätevää.
Empaattista ja keskustelutaitoista ihmistä ei tarvitse opettaa parisuhteeseen. Jos itse ei ole osannut, kannattaa opetella. Aiemmista suhteista kysyminen kertoo omasta epävarmuudesta.Suhteiden määrästä kysyminen ei todellakaan liity aina epävarmuuteen. Yli 10 päättynyttä suhdetta on hälytysmerkki, jota ei kannata ohittaa. Itselleni on tärkeää vain, että miehellä on alle 5 tärkeää suhdetta ennen minua. Kysymyksen avulla voi saada vihjeitä siitä, miten helposti mies jättää naiset, jotka ovat olleet hänelle tärkeitä.
- Anonyymi
"1. Olet heittänyt koripallon vapaaheittoviivalta yhdeksän kertaa korin ohi. Pidätkö kymmenennellä yrityksellä onnistumisen todennäköisyyttä suurempana, samana vai pienempänä kuin ennen ensimmäistä heittoasi?"
Koripallojen heittely on eri asia mitä parisuhde. Koripalloa heittäessä tiedät ja tunnet miten heitit ja mikä on se lopputulos. Voit säätää heittotyyliä ja voimakkuutta edellisen heiton perusteella. Tuosta syystä mielestäni se kymmenes heitto yleensä osuu lähemmäksi korirengasta mitä se ensimmäinen. Koripalloa heittäessä itse pallo ei muutu, eikä ole esimerkiksi ympäristötekijöitä sivutuulineen tai toista heittäjää samalla reiällä:)
AsianVierestäOlet siis sitä mieltä, että kokemus tai sen puute parisuhteista ei tee kenestäkään sen pätevämpää. Olen samaa mieltä. Kyse on mm. keskustelutaidosta ja empatiasta, joiden avulla voi joustaa erilaisissa olosuhteissa. Toiset osaavat tällaiset asiat luonnostaan.
Tässä nyt on mun mielestä selvä virhepäätelmä, että suhde on onnistunut vain silloin jos se kestää siihen asti kunnes toinen kuolee.
Ja mitä korikseen tulee, niin harjoittelu tekee mestarin. Ihmissuhteet ovat vähän eri asia, kun kori ja pallo ovat joka kerran erilaisia, mutta toki niistäkin voi oppia.
tasa-arvoradikaali kirjoitti:
Olemme siis samaa mieltä, että erot eivät tee kenestäkään parisuhdeasiantuntijaa.
Hyvillä sosiaalisilla taidoilla pääsee jo pitkälle..Ei monella parisuhdeterapeutiksi yms ," asiantuntijoiksi" opiskelleella välttämättä oma suhde toimi alkuunkaan.
Wwuwuw kirjoitti:
Hyvillä sosiaalisilla taidoilla pääsee jo pitkälle..Ei monella parisuhdeterapeutiksi yms ," asiantuntijoiksi" opiskelleella välttämättä oma suhde toimi alkuunkaan.
Olen täsmälleen samaa mieltä.
- Anonyymi
Voisin ihan hyvin seurustella kanssasi ja uskoisin että suhteestamme voisi tulla pitkäaikainen. Siis noin yleisesti ajatellen. Uskon että olet hyvä seurustelukumppani. Ehkä vähän jääräpäinen...😊
En ole aivan varma, kenelle viesti on kohdistettu, mutta vastaan. On todella hienoa, että sinulla on luottavainen ja avoin mieli. ☺
tasa-arvoradikaali kirjoitti:
En ole aivan varma, kenelle viesti on kohdistettu, mutta vastaan. On todella hienoa, että sinulla on luottavainen ja avoin mieli. ☺
Olen samaa mieltä sinun kanssasi olisi ihana seurustella🤔 vaikka sukupuolta en edes tiedä mutta olen parisuhteessa ja tiedän ihmisistä sen verta mitkä on sopivia itselleni.
tasa-arvoradikaali kirjoitti:
En ole aivan varma, kenelle viesti on kohdistettu, mutta vastaan. On todella hienoa, että sinulla on luottavainen ja avoin mieli. ☺
Toivon että löydät itsellesi sopivan ihmisen.
valtakunta kirjoitti:
Toivon että löydät itsellesi sopivan ihmisen.
Kiitos, kauniisti sanottu. Onnea, että olette löytäneet toisenne. ☺
tasa-arvoradikaali kirjoitti:
Kiitos, kauniisti sanottu. Onnea, että olette löytäneet toisenne. ☺
Minut pakotettiin kuin sinä sanoit toisen pitää oppia minä opetin vaikka olisin kyllä halunnut että menisi toisinpäin.
tasa-arvoradikaali kirjoitti:
Kiitos, kauniisti sanottu. Onnea, että olette löytäneet toisenne. ☺
Mutta kun toista on opettanut ei siitä halua luopua kun on muuttunut ja muovautunut mutta 7vuotta riitaakin oli ja nyt 16 vuotta yhdessä. Mutta tämmöinen tie se raskain tie on.
valtakunta kirjoitti:
Mutta kun toista on opettanut ei siitä halua luopua kun on muuttunut ja muovautunut mutta 7vuotta riitaakin oli ja nyt 16 vuotta yhdessä. Mutta tämmöinen tie se raskain tie on.
On varmasti ollut raskasta. Voimia, hyvää tulevaisuutta teille.
tasa-arvoradikaali kirjoitti:
Kiitos, kauniisti sanottu. Onnea, että olette löytäneet toisenne. ☺
Eilen 4vuotias oppi ajaa pyörällä ja olen siitä hyvin iloinen ja 6vuotias oppi uimaan ja oppi kirjoittaa nyt täytyy vain jatkaa harjoituksia😁
tasa-arvoradikaali kirjoitti:
On varmasti ollut raskasta. Voimia, hyvää tulevaisuutta teille.
Oli raskasta minusta on tärkeintä että ihminen oppii.
valtakunta kirjoitti:
Eilen 4vuotias oppi ajaa pyörällä ja olen siitä hyvin iloinen ja 6vuotias oppi uimaan ja oppi kirjoittaa nyt täytyy vain jatkaa harjoituksia😁
Hienoa. ☺ Sain itsekin lapsena apurattaat pois, kun vakuutin, että osaan ajaa, ja osasin. Kannattaa antaa mahdollisuus ja uskoa.
tasa-arvoradikaali kirjoitti:
On varmasti ollut raskasta. Voimia, hyvää tulevaisuutta teille.
Toisen mielestä ei ole pakottamista mutta en minä voi jättää itsetuhoista ihmistä jonka on laittanut kaikki toiveensa minuun, pystyisinkö sinä koen sen pakottamisena?
Jos olet empaattinen et pystyisi jättää.
Hidastaahan sellainen ihminen itseäni mutta kun saan sen ohi vedettyä se vetää minua myös mutta tärkeintä on se että toinen haluu muuttua muuten olisi lähtenyt jo menemään
Ehkä meneekin mistä tietää kun katkaisee narun ettei perässä tarvitse vetää😁 toivon että olen opettanut myös yhtenäisyyttä perheenä.tasa-arvoradikaali kirjoitti:
Hienoa. ☺ Sain itsekin lapsena apurattaat pois, kun vakuutin, että osaan ajaa, ja osasin. Kannattaa antaa mahdollisuus ja uskoa.
Poikani ei vain luottanut itseensä ja pelko on vielä mukana.
Onhan se ymmärrettävää kun pyörä on painava sen hallinta on vaikeaa joten pelko on suuri joten kun pituutta ja voimaa tuli heti osasi.tasa-arvoradikaali kirjoitti:
Hienoa. ☺ Sain itsekin lapsena apurattaat pois, kun vakuutin, että osaan ajaa, ja osasin. Kannattaa antaa mahdollisuus ja uskoa.
Olisi jo vuosi sitten osannut mutta ei halunnut harjoitella.
tasa-arvoradikaali kirjoitti:
Hienoa. ☺ Sain itsekin lapsena apurattaat pois, kun vakuutin, että osaan ajaa, ja osasin. Kannattaa antaa mahdollisuus ja uskoa.
On helpompi nähdä toisen taidot se on selvyys visuaalisesta kyvystä on paljon apua arjesta.
tasa-arvoradikaali kirjoitti:
Hienoa. ☺ Sain itsekin lapsena apurattaat pois, kun vakuutin, että osaan ajaa, ja osasin. Kannattaa antaa mahdollisuus ja uskoa.
On ikävä pakottaa mutta se on tehtävä toisen parhaaksi silloin kun meinaa luovuttaa vaikka taitoa on mutta pelko on eri asia sitä on käsiteltävä oikein.
tasa-arvoradikaali kirjoitti:
Hienoa. ☺ Sain itsekin lapsena apurattaat pois, kun vakuutin, että osaan ajaa, ja osasin. Kannattaa antaa mahdollisuus ja uskoa.
Minä etsin pojalle sopivaa pyörää koko tämän ajan mutta millä rahalla.😔 minusta on tärkeämpi että voitti pelkonsa koska sellainen tekee rohkeasti kestämään pettymyksiä.
- Anonyymi
Pahoja kysymyksiä, mutta siis ensimmäiseen: en kyllä heittäis yheksää kertaa vapateita ohi korin ja jos niin tekisin olis varmaan käsi paketissa, jalka sökönä tai linssit huurussa eli siinä tapauksessa jorpakkoon menis kymmeneskin, mutta jos todennäkösyttä mietitään niin kymmenes menis koriin (vaikkakin yksittäistapauksen todennäkösyys on sama kuin edellisten). Suhteet on niin vaikee juttu, että naisena en ota asiaan kantaa.
Kyllä se muuten olin minä tuolla aiemmin keskustelussa. Ei saanut unta ,kun oli kuuma, enkä jaksanut kirjautua puhelimella. Pääsäntöisesti kirjoitan rekattuna, ellei koke ole heittänyt pihalle kesken vastaamisen.
Itse asiaan...Olen hirveän huono matikassa, yhteen - ja vähennyslasku sujuu jotenkin , jos saan paperin ja kynän. Siksipä onkin hyvä, ettet elämä ole matematiikkaa. Toki suuria linjoja voi varmasti matemaattisesti ajatella ja varsinkin, jos matematiikka on intohimo ja pitää todennäköisyyslaskennasta.
Peliäkään ihmissuhteet eivät siinä mielessä ole, että peleissä on yleensä säännöt ja pelaajat tietävät ne säännöt ja sen mitä rikkeistä seuraa.
Ihmissuhteissa on paljon liikkuvia osia. Ohjekirjaihmisenä pääsisinkin helpolla, jos kaikki menisi sääntökirjan mukaan, lukisi ja sisäistäisi säännöt ja ei kun seurustelemaan.
Ajattelen, että elämä ja ihmissuhteet ovat pitkälti asennekysymys. Tietysti on sanottava, ettei pariutumisessa asenne auta, jos potentiaalisia kumppaneita ei tule syystä tai toisesta vastaan.
Itse ajattelen ihmissuhteista samalla tavalla olivat ne sitten parisuhteeseen tähtääviä tai ihan vain hetkessä viipumiseen tähtääviä. Ne tietyt lainalaisuudet ovat aina läsnä, joten siinä mielessä ihmissuhteissa on säännöt, joissa on tietysti poikkeuksia sen mukaan, mihin tähdätään.
Kun itse mietin sitä millainen ihminen saa minut etsimään lisää ulottuvuuksia hänestä, kyllä se varmasti on se, että syntyy jokin yhteys, läsnäolon tuntu. Ja siihen ei vaikuta se, kuinka monta koripallopeliä hän on elämänsä aikana pelannut, vaikkakin joitakin asioita niistäkin voi havainnoida.
Jos ihminen on läsnä, kiinnostunut minusta, saan kokemuksen, että hän arvostaa minua, näkee minut, siinä on jo aika paljon materiaalia, joka innostaa etsimään lisää.
Ihmiset ovat näissäkin asioissa erilaisia ja kun kohtaa elämässään paljon ihmisiä tai vaikka vähemmänkin, on heille läsnä, kuuntelee heidän tarinaansa, oppii, jos haluaa oppia, että tarinoita on kaikenlaisia ja siis ihmisyyteen kuuluu kaikenlaista ja jos sen hyväksyy omalla kohdalla ja toisen kohdalla, edellytykset löytää yhteistä pohjaa kasvavat melkoisesti.
Tuo asenne on siitä mielenkiintoinen juttu, että harvoin tajuamme sitä, että se asenne kuuluu ja näkyy, vaikka sitä yrittäisi piilotellakin.
Yllättävän paljon....tai ei kai se niin yllättävää ole, on sellaista asennetta, että minä en ole mitään, anteeksi olemassaoloni ja luulen , että kaikki eivät jaksa katsoa sen taakse, että löytyykö sieltä jotain muuta.
Ehkä joku voimakkaan hoivavietin omaava alkaa tsempata ja vakuutella, että kyllä olet ja hoitaa .....joka voi sitten johtaa siihen hoivasuhteeseen ja mikäs siinä, jos se molemmille sopii.
En nyt tarkoita ettei saisi olla tarvitseva tai epävarma, että pitäisi liput liehuen purjehtia maailman merillä.
Niin kuin jo sanoinkin, pidän kokemusta tärkeänä siksi, että kokemuksistaan oppineena on saanut enemmän työkaluja ihmissuhteisiin. Tietenkään sitä toista ei voi muuttaa, hän on se mikä on, omaa suhtautumistaan voi muuttaa. Usein myös se toinen joutuu muutoksen kouriin sitä kautta ja lopputulos saattaa hyvinkin olla hyvä molempien kannalta.
Otan vielä yhden asian esiin...seksin. Jos sinne asti päästään, se on asia, jossa kulminoituu luottamus ja rohkeus. Ei ehkä kaikilla, joillakin saattaa olla mutkaton suhde seksiin, niin olen kuullut :). Itselläni se on kovin monimutkainen ja estoinen. Nuorempi polvi ei ehkä enää ole niin täynnä ei-saa ja saa juttuja?
Jos suhteesta puuttuu luottamus siitä puuttuu mielestäni pohja.Kyllä se muuten olin minä tuolla aiemmin keskustelussa. Ei saanut unta ,kun oli kuuma, enkä jaksanut kirjautua puhelimella. Pääsäntöisesti kirjoitan rekattuna, ellei koke ole heittänyt pihalle kesken vastaamisen.
Itse asiaan...Olen hirveän huono matikassa, yhteen - ja vähennyslasku sujuu jotenkin , jos saan paperin ja kynän. Siksipä onkin hyvä, ettet elämä ole matematiikkaa. Toki suuria linjoja voi varmasti matemaattisesti ajatella ja varsinkin, jos matematiikka on intohimo ja pitää todennäköisyyslaskennasta.
Peliäkään ihmissuhteet eivät siinä mielessä ole, että peleissä on yleensä säännöt ja pelaajat tietävät ne säännöt ja sen mitä rikkeistä seuraa.
Ihmissuhteissa on paljon liikkuvia osia. Ohjekirjaihmisenä pääsisinkin helpolla, jos kaikki menisi sääntökirjan mukaan, lukisi ja sisäistäisi säännöt ja ei kun seurustelemaan.
Ajattelen, että elämä ja ihmissuhteet ovat pitkälti asennekysymys. Tietysti on sanottava, ettei pariutumisessa asenne auta, jos potentiaalisia kumppaneita ei tule syystä tai toisesta vastaan.
Itse ajattelen ihmissuhteista samalla tavalla olivat ne sitten parisuhteeseen tähtääviä tai ihan vain hetkessä viipumiseen tähtääviä. Ne tietyt lainalaisuudet ovat aina läsnä, joten siinä mielessä ihmissuhteissa on säännöt, joissa on tietysti poikkeuksia sen mukaan, mihin tähdätään.
Kun itse mietin sitä millainen ihminen saa minut etsimään lisää ulottuvuuksia hänestä, kyllä se varmasti on se, että syntyy jokin yhteys, läsnäolon tuntu. Ja siihen ei vaikuta se, kuinka monta koripallopeliä hän on elämänsä aikana pelannut, vaikkakin joitakin asioita niistäkin voi havainnoida.
Jos ihminen on läsnä, kiinnostunut minusta, saan kokemuksen, että hän arvostaa minua, näkee minut, siinä on jo aika paljon materiaalia, joka innostaa etsimään lisää.
Ihmiset ovat näissäkin asioissa erilaisia ja kun kohtaa elämässään paljon ihmisiä tai vaikka vähemmänkin, on heille läsnä, kuuntelee heidän tarinaansa, oppii, jos haluaa oppia, että tarinoita on kaikenlaisia ja siis ihmisyyteen kuuluu kaikenlaista ja jos sen hyväksyy omalla kohdalla ja toisen kohdalla, edellytykset löytää yhteistä pohjaa kasvavat melkoisesti.
Tuo asenne on siitä mielenkiintoinen juttu, että harvoin tajuamme sitä, että se asenne kuuluu ja näkyy, vaikka sitä yrittäisi piilotellakin.
Yllättävän paljon....tai ei kai se niin yllättävää ole, on sellaista asennetta, että minä en ole mitään, anteeksi olemassaoloni ja luulen , että kaikki eivät jaksa katsoa sen taakse, että löytyykö sieltä jotain muuta.
Ehkä joku voimakkaan hoivavietin omaava alkaa tsempata ja vakuutella, että kyllä olet ja hoitaa .....joka voi sitten johtaa siihen hoivasuhteeseen ja mikäs siinä, jos se molemmille sopii.
En nyt tarkoita ettei saisi olla tarvitseva tai epävarma, että pitäisi liput liehuen purjehtia maailman merillä.
Niin kuin jo sanoinkin, pidän kokemusta tärkeänä siksi, että kokemuksistaan oppineena on saanut enemmän työkaluja ihmissuhteisiin. Tietenkään sitä toista ei voi muuttaa, hän on se mikä on, omaa suhtautumistaan voi muuttaa. Usein myös se toinen joutuu muutoksen kouriin sitä kautta ja lopputulos saattaa hyvinkin olla hyvä molempien kannalta.
Otan vielä yhden asian esiin...seksin. Jos sinne asti päästään, se on asia, jossa kulminoituu luottamus ja rohkeus. Ei ehkä kaikilla, joillakin saattaa olla mutkaton suhde seksiin, niin olen kuullut :). Itselläni se on kovin monimutkainen ja estoinen. Nuorempi polvi ei ehkä enää ole niin täynnä ei-saa ja saa juttuja?
Jos suhteesta puuttuu luottamus siitä puuttuu mielestäni pohja.- Anonyymi
Mielenkiintoinen kommentti! Odotan aloittajan vastausta tähän.
Anonyymi kirjoitti:
Mielenkiintoinen kommentti! Odotan aloittajan vastausta tähän.
Älä toki odota, vaan kerro itse. ☺
- Anonyymi
tasa-arvoradikaali kirjoitti:
Älä toki odota, vaan kerro itse. ☺
Voin kertoa. Olen samaa mieltä Kaskenpolttajan kanssa suuresta osasta hänen kommenttiaan.
Muutamasta asiasta olen eri mieltä:
- Elämä on nimenomaan matematiikkaa eikä sitä poista se, että kieltää asian.
- Matematiikkakin on asenne.
- Jos potentiaalisia kumppaneita ei tule vastaan, ongelma voi olla myös matematiikassa ja huonossa todennäköisyyksien huomioimisessa.
- Hoivaviettinen ihminen tarvitsee toisen hoivaviettisen, muuten jompikumpi kärsii.
- Luottamuksen ja rohkeuden läsnäolo seksissä eivät sulje pois sitä, etteikö ihminen voisi olla estoton.
Muista asioista olen samaa mieltä Kaskenpolttajan kanssa. Anonyymi kirjoitti:
Voin kertoa. Olen samaa mieltä Kaskenpolttajan kanssa suuresta osasta hänen kommenttiaan.
Muutamasta asiasta olen eri mieltä:
- Elämä on nimenomaan matematiikkaa eikä sitä poista se, että kieltää asian.
- Matematiikkakin on asenne.
- Jos potentiaalisia kumppaneita ei tule vastaan, ongelma voi olla myös matematiikassa ja huonossa todennäköisyyksien huomioimisessa.
- Hoivaviettinen ihminen tarvitsee toisen hoivaviettisen, muuten jompikumpi kärsii.
- Luottamuksen ja rohkeuden läsnäolo seksissä eivät sulje pois sitä, etteikö ihminen voisi olla estoton.
Muista asioista olen samaa mieltä Kaskenpolttajan kanssa.Usein rakkauden tilalla on riippuvuus, niin että kumpikin täydentää toisessa puuttuvan palan. Tämä ei kuitenkaan johda onnelliseen suhteeseen, vaan sellaiseen, jossa kaksi rikkinäistä ihmistä käyttävät toisiaan. Monesti hoivaaja alkaa esiintyä uhrina, mutta käyttää itse hoivattavaa omiin tarkoituksiinsa.
Anonyymi kirjoitti:
Voin kertoa. Olen samaa mieltä Kaskenpolttajan kanssa suuresta osasta hänen kommenttiaan.
Muutamasta asiasta olen eri mieltä:
- Elämä on nimenomaan matematiikkaa eikä sitä poista se, että kieltää asian.
- Matematiikkakin on asenne.
- Jos potentiaalisia kumppaneita ei tule vastaan, ongelma voi olla myös matematiikassa ja huonossa todennäköisyyksien huomioimisessa.
- Hoivaviettinen ihminen tarvitsee toisen hoivaviettisen, muuten jompikumpi kärsii.
- Luottamuksen ja rohkeuden läsnäolo seksissä eivät sulje pois sitä, etteikö ihminen voisi olla estoton.
Muista asioista olen samaa mieltä Kaskenpolttajan kanssa.Matikasta....saattaa hyvinkin olla noin, mutta minulla on luutunut käsitys siitä, että en osaa matikkaa. Se perustunee pelkoon ja kyvyttömyyteen heittäytyä ja epäonnistua ja siksi selvitäkseni olen kehittänyt matematiikan, joka ei näytä matematiikalta...mene ja tiedä, ainakin ihmissuhteissa tulee onnistumisen kokemuksia, parisuhteesta en tiedä, kun en sellaisessa ole.
Hoivavietistä, eikö se toimi parhaiten niin, että voimakkaan hoivavietin omaava tarvitsee kumppanin ,joka haluaa voimakasta hoivaa?
Luottamuksesta...olenkin joskus pohtinut sitä estottomuuttaa, miten se pohjimmiltaan menee, mihin se perustuu.Jos nyt vaikka ajatellaan sitä seksiä, jossa se ainakin minulla tulee vastaan ärsytävällä tavalla, tai tuli aikanaan ja vähän pahaa pelkään, että siellä se on vieläkin...se esto kavereineen. Miksi jotkut nauttivat seksistä niin luontevasti ja itsestäänselvästi miettimättä kaikenlaista ....hmyy...hölmöä?
Näihin ulkoisten mutkien hyväksymiseen on ennen auttanut se, että tuntee olevansa haluttu. silloin ei niillä mutkilla ole väliä ja kykenee itsekin suhtautumaan huumorilla elämän tuomiin"taisteluarpiin"....mutta se seksi
Tai no, kun asiaa enemmän miettii, sekä matikassa, että koripallossa ja seksissä itselläni on ongelmana pelko ja suorituspaineet. Niitä suorotuspaineita on ollut melkein kaikilla elämän alueilla, mutta aika ja kokemus ovat tehneet tehtävänsä ja on oppinut hyväksymään ja myöntänään monta asiaa ja sen myötä niissä ei niin tarvitse telkuta. Mutta noissa mainitsemissani sitten telkkuan edelleen.
Mikä neuvoksi.
nim.epätietoinenAnonyymi kirjoitti:
Voin kertoa. Olen samaa mieltä Kaskenpolttajan kanssa suuresta osasta hänen kommenttiaan.
Muutamasta asiasta olen eri mieltä:
- Elämä on nimenomaan matematiikkaa eikä sitä poista se, että kieltää asian.
- Matematiikkakin on asenne.
- Jos potentiaalisia kumppaneita ei tule vastaan, ongelma voi olla myös matematiikassa ja huonossa todennäköisyyksien huomioimisessa.
- Hoivaviettinen ihminen tarvitsee toisen hoivaviettisen, muuten jompikumpi kärsii.
- Luottamuksen ja rohkeuden läsnäolo seksissä eivät sulje pois sitä, etteikö ihminen voisi olla estoton.
Muista asioista olen samaa mieltä Kaskenpolttajan kanssa.Matikasta....saattaa hyvinkin olla noin, mutta minulla on luutunut käsitys siitä, että en osaa matikkaa. Se perustunee pelkoon ja kyvyttömyyteen heittäytyä ja epäonnistua ja siksi selvitäkseni olen kehittänyt matematiikan, joka ei näytä matematiikalta...mene ja tiedä, ainakin ihmissuhteissa tulee onnistumisen kokemuksia, parisuhteesta en tiedä, kun en sellaisessa ole.
Hoivavietistä, eikö se toimi parhaiten niin, että voimakkaan hoivavietin omaava tarvitsee kumppanin ,joka haluaa voimakasta hoivaa?
Luottamuksesta...olenkin joskus pohtinut sitä estottomuuttaa, miten se pohjimmiltaan menee, mihin se perustuu.Jos nyt vaikka ajatellaan sitä seksiä, jossa se ainakin minulla tulee vastaan ärsytävällä tavalla, tai tuli aikanaan ja vähän pahaa pelkään, että siellä se on vieläkin...se esto kavereineen. Miksi jotkut nauttivat seksistä niin luontevasti ja itsestäänselvästi miettimättä kaikenlaista ....hmyy...hölmöä?
Näihin ulkoisten mutkien hyväksymiseen on ennen auttanut se, että tuntee olevansa haluttu. silloin ei niillä mutkilla ole väliä ja kykenee itsekin suhtautumaan huumorilla elämän tuomiin"taisteluarpiin"....mutta se seksi
Tai no, kun asiaa enemmän miettii, sekä matikassa, että koripallossa ja seksissä itselläni on ongelmana pelko ja suorituspaineet. Niitä suorotuspaineita on ollut melkein kaikilla elämän alueilla, mutta aika ja kokemus ovat tehneet tehtävänsä ja on oppinut hyväksymään ja myöntänään monta asiaa ja sen myötä niissä ei niin tarvitse telkuta. Mutta noissa mainitsemissani sitten telkkuan edelleen.
Mikä neuvoksi.
nim.epätietoinen- Anonyymi
Olen eri mieltä joistain kohdista edellisen kirjottajan kanssa. Matematiikka on kyllä asenne, hyvin paljolti niinkuin moni muukin asia elämässä. Matematiikkaa on monenlaista ja se, että joku ylipäätään niputtaa matikan yhteen juttuun, ei ymmärrä tätä. Joku voi olla hyvä prosenttilaskuissa, joku todennäköisyyslaskuissa, jollain on hyvä avaruudellinen hahmotuskyky. Naisilla on tyypillisesti heikompi avaruudellinen hahmotuskyky, itse olen nainen eli en alenna naisia tällä kommentilla vaan se on aivojen rakenteesta johtuva fakta juttu, mutta sitäkin voi jonkin verran harjoittaa. Miehillähän taas eri aivopuoliskojen yhteitoiminnassa on häikkää ja he voivat ajatus yhdistettynä tunnetoimintoihin olla täysin robotteja ja kun esimerkiksi ihmiseltä vaaditaan muutoskykyä niin tähän ei oikeasti kaikki miehet, aivojen jäykän rakenteen vuoksi pysty. Mutta matikkaa kuten montaa muutakin asiaa elämässä pystyy halutessaan harjoittelemaan ja oppimaan ns.perusasiat, kyse on tällöin vahvadti myös motivaatiosta. Sen sijaan se, että elämä on matikkaa ei täysin pidä paikkansa, elämä olisi kylmää, kovaa ja tylsää jos se olis vain matikkaa. Myöskään olettamus, että hoivavietin omaava ihminen tarvitsee hoivavietin omaavan ihmisen rinnalleen, ei pidä paikkaansa. Kuten sanottua ihmiset voivat olla hyvinkin erilaisia, jotta suhde toimii. Samanmoisten on tietty helpompi ymmärtää toisiaan, mutta loppupeleissä vuorovaikutustaidot, toisen sanattoman ja sanallisen viestinnän, eleiden ja keskinäisen kemian merkitys on suuri (vähän matikkaa sekin).
- Anonyymi
tasa-arvoradikaali kirjoitti:
Usein rakkauden tilalla on riippuvuus, niin että kumpikin täydentää toisessa puuttuvan palan. Tämä ei kuitenkaan johda onnelliseen suhteeseen, vaan sellaiseen, jossa kaksi rikkinäistä ihmistä käyttävät toisiaan. Monesti hoivaaja alkaa esiintyä uhrina, mutta käyttää itse hoivattavaa omiin tarkoituksiinsa.
Joudun vastaamaan hyvin lyhyesti. Uskon, että kaikissa suhteissa molemmat osapuolet täydentävät toisiaan tavalla tai toisella, eivätkä heikkoudet ole siitä poikkeus. En usko, että kukaan on sillä tavalla ehjä, että voisi täysin ilman menneisyyttään astua mihinkään ihmissuhteeseen. Suhtaudun suurella varauksella termeihin "ehjä" ja "rikkinäinen" ihmissuhteista puhuttaessa, koska ne ovat paitsi väärällä tavalla arvottavia myös epäselviä. Pidän enemmän toimintakyvyn ja onnellisuuden käsitteistä ja niiden merkityksessä ihmissuhteissa ja niiden ulkopuolella.
Ja nimenomaan sitä tarkoitin, että hoivaamisen määrä täytyy olla vakioitu molemminpuolisesti, koska muuten jompikumpi käyttää toista hyväkseen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen eri mieltä joistain kohdista edellisen kirjottajan kanssa. Matematiikka on kyllä asenne, hyvin paljolti niinkuin moni muukin asia elämässä. Matematiikkaa on monenlaista ja se, että joku ylipäätään niputtaa matikan yhteen juttuun, ei ymmärrä tätä. Joku voi olla hyvä prosenttilaskuissa, joku todennäköisyyslaskuissa, jollain on hyvä avaruudellinen hahmotuskyky. Naisilla on tyypillisesti heikompi avaruudellinen hahmotuskyky, itse olen nainen eli en alenna naisia tällä kommentilla vaan se on aivojen rakenteesta johtuva fakta juttu, mutta sitäkin voi jonkin verran harjoittaa. Miehillähän taas eri aivopuoliskojen yhteitoiminnassa on häikkää ja he voivat ajatus yhdistettynä tunnetoimintoihin olla täysin robotteja ja kun esimerkiksi ihmiseltä vaaditaan muutoskykyä niin tähän ei oikeasti kaikki miehet, aivojen jäykän rakenteen vuoksi pysty. Mutta matikkaa kuten montaa muutakin asiaa elämässä pystyy halutessaan harjoittelemaan ja oppimaan ns.perusasiat, kyse on tällöin vahvadti myös motivaatiosta. Sen sijaan se, että elämä on matikkaa ei täysin pidä paikkansa, elämä olisi kylmää, kovaa ja tylsää jos se olis vain matikkaa. Myöskään olettamus, että hoivavietin omaava ihminen tarvitsee hoivavietin omaavan ihmisen rinnalleen, ei pidä paikkaansa. Kuten sanottua ihmiset voivat olla hyvinkin erilaisia, jotta suhde toimii. Samanmoisten on tietty helpompi ymmärtää toisiaan, mutta loppupeleissä vuorovaikutustaidot, toisen sanattoman ja sanallisen viestinnän, eleiden ja keskinäisen kemian merkitys on suuri (vähän matikkaa sekin).
Kylmää, kovaa ja tylsää?
Sellaistako matematiikka sinusta on? Anonyymi kirjoitti:
Joudun vastaamaan hyvin lyhyesti. Uskon, että kaikissa suhteissa molemmat osapuolet täydentävät toisiaan tavalla tai toisella, eivätkä heikkoudet ole siitä poikkeus. En usko, että kukaan on sillä tavalla ehjä, että voisi täysin ilman menneisyyttään astua mihinkään ihmissuhteeseen. Suhtaudun suurella varauksella termeihin "ehjä" ja "rikkinäinen" ihmissuhteista puhuttaessa, koska ne ovat paitsi väärällä tavalla arvottavia myös epäselviä. Pidän enemmän toimintakyvyn ja onnellisuuden käsitteistä ja niiden merkityksessä ihmissuhteissa ja niiden ulkopuolella.
Ja nimenomaan sitä tarkoitin, että hoivaamisen määrä täytyy olla vakioitu molemminpuolisesti, koska muuten jompikumpi käyttää toista hyväkseen.Minäkin puhun toimintakyvystä ja onnellisuudesta, mutta käytän sanaa "rikkinäinen", kun ihmiset aiheuttavat pahaa toisilleen ja ympäristölleen. Suomi on rikkinäisten ihmisten maa, jossa monet parisuhteet perustuvat kieroutuneelle symbioosille.
Sanon noin siksi, että olen välittävien ihmisten puolella. Kun myönnetään, että osa ihmisistä on rikki, muistetaan myötätunto myös heitä kohtaan.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen eri mieltä joistain kohdista edellisen kirjottajan kanssa. Matematiikka on kyllä asenne, hyvin paljolti niinkuin moni muukin asia elämässä. Matematiikkaa on monenlaista ja se, että joku ylipäätään niputtaa matikan yhteen juttuun, ei ymmärrä tätä. Joku voi olla hyvä prosenttilaskuissa, joku todennäköisyyslaskuissa, jollain on hyvä avaruudellinen hahmotuskyky. Naisilla on tyypillisesti heikompi avaruudellinen hahmotuskyky, itse olen nainen eli en alenna naisia tällä kommentilla vaan se on aivojen rakenteesta johtuva fakta juttu, mutta sitäkin voi jonkin verran harjoittaa. Miehillähän taas eri aivopuoliskojen yhteitoiminnassa on häikkää ja he voivat ajatus yhdistettynä tunnetoimintoihin olla täysin robotteja ja kun esimerkiksi ihmiseltä vaaditaan muutoskykyä niin tähän ei oikeasti kaikki miehet, aivojen jäykän rakenteen vuoksi pysty. Mutta matikkaa kuten montaa muutakin asiaa elämässä pystyy halutessaan harjoittelemaan ja oppimaan ns.perusasiat, kyse on tällöin vahvadti myös motivaatiosta. Sen sijaan se, että elämä on matikkaa ei täysin pidä paikkansa, elämä olisi kylmää, kovaa ja tylsää jos se olis vain matikkaa. Myöskään olettamus, että hoivavietin omaava ihminen tarvitsee hoivavietin omaavan ihmisen rinnalleen, ei pidä paikkaansa. Kuten sanottua ihmiset voivat olla hyvinkin erilaisia, jotta suhde toimii. Samanmoisten on tietty helpompi ymmärtää toisiaan, mutta loppupeleissä vuorovaikutustaidot, toisen sanattoman ja sanallisen viestinnän, eleiden ja keskinäisen kemian merkitys on suuri (vähän matikkaa sekin).
"Myöskään olettamus, että hoivavietin omaava ihminen tarvitsee hoivavietin omaavan ihmisen rinnalleen, ei pidä paikkaansa. Kuten sanottua ihmiset voivat olla hyvinkin erilaisia, jotta suhde toimii. Samanmoisten on tietty helpompi ymmärtää toisiaan, mutta loppupeleissä vuorovaikutustaidot, toisen sanattoman ja sanallisen viestinnän, eleiden ja keskinäisen kemian merkitys on suuri (vähän matikkaa sekin)."
Tämä on aika ympäripyöreä selitys sille väitteelle, että hoivaviettinen ihminen voisi olla suhteessa ihmisen kanssa, jolla on voimakkaasti pienempi hoivavietti. Oma perusteluni oli tarkempi, sillä otin huomioon nimenomaan hoivaviettisen ihmisen käyttäytymisen. Sinä perustelet asiaa yleisemmällä tasolla ja sen vuoksi mielestäni huonommin. Voitko esittää tarkempia perusteita väitteellesi eli sellaisia, jotka liittyvät hoivaviettiin eivätkä ihmissuhteisiin yleisemmällä tasolla? - Anonyymi
tasa-arvoradikaali kirjoitti:
Minäkin puhun toimintakyvystä ja onnellisuudesta, mutta käytän sanaa "rikkinäinen", kun ihmiset aiheuttavat pahaa toisilleen ja ympäristölleen. Suomi on rikkinäisten ihmisten maa, jossa monet parisuhteet perustuvat kieroutuneelle symbioosille.
Sanon noin siksi, että olen välittävien ihmisten puolella. Kun myönnetään, että osa ihmisistä on rikki, muistetaan myötätunto myös heitä kohtaan.Onnellisuus onkin aika hyvä mittari.
Nuo termit ehjä ja rikkinäinen ja muutama muu ovat tapoja kuvata asiaa ja tietysti niihin liittyy arvolataus. Tosin se lataus riippuu lataajasta.
Kaikilla meillä on jotain kuhmuraa. Tärkeäksi olen omassa elämässäni kokenut sen, että hyväksyn itseni ja hyväksyn toiset sellaisena kuin olemme. Siitä sitten lähdetään etsimään sitä polkua, jos halutaan jotain yhteistä löytää.
Tunnistamalla omat rajoitteensa, jos nyt niin asian ilmaisisin, voi niille myös tehdä jotain ja siihen tekemiseen voi pyytää apua ympäristöltä ja vaikka siltä kumppanilta.
Nykyään on muotisanaksi noussut uusi normaali, joka on ärsyttävä tapa mitätöidä, mutta piilee siinä jotain hyvääkin.
Kun omaa elämäänsä miettii, kannattaa miettiä sitä mikä on se oma normaali ja sitä, että onko se oikeasti oma normaali, vai onko se jostakin saneltu normaali.
Kun tunnistaa oman normaalin, on helpompi sopeuttaa sitä toisten normaaliin. Aina se ei onnistu, jos normaalit ovat etäällä toisistaa, eikä osata/haluta etsiä yhdistäviä elementtejä.
Tosiasia on se, että ihan jokaisen vastaantulijan kanssa, vaikka hän kuinka silmää viehättäisi, ei synny mitään siltaa, ei vaikka minkä tekisi ja sekin on hyväksyttävä. Eikä jokaisen kanssa joka sinuun rakastuu synny siltaa, niin se vaan on.
Myötätunto kaikkia kohtaa on aika hyvä lähtökohta vuorovaikutukselle. Silti aina rakkaus ja myötätunto, empatiakaan sitä toista kohtaan ei riitä siihen, että muodostuu hyvä pari- ja rakkaussuhde.
-kaskenpolttaja, olen näemmä taas lentänyt pellolle... - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onnellisuus onkin aika hyvä mittari.
Nuo termit ehjä ja rikkinäinen ja muutama muu ovat tapoja kuvata asiaa ja tietysti niihin liittyy arvolataus. Tosin se lataus riippuu lataajasta.
Kaikilla meillä on jotain kuhmuraa. Tärkeäksi olen omassa elämässäni kokenut sen, että hyväksyn itseni ja hyväksyn toiset sellaisena kuin olemme. Siitä sitten lähdetään etsimään sitä polkua, jos halutaan jotain yhteistä löytää.
Tunnistamalla omat rajoitteensa, jos nyt niin asian ilmaisisin, voi niille myös tehdä jotain ja siihen tekemiseen voi pyytää apua ympäristöltä ja vaikka siltä kumppanilta.
Nykyään on muotisanaksi noussut uusi normaali, joka on ärsyttävä tapa mitätöidä, mutta piilee siinä jotain hyvääkin.
Kun omaa elämäänsä miettii, kannattaa miettiä sitä mikä on se oma normaali ja sitä, että onko se oikeasti oma normaali, vai onko se jostakin saneltu normaali.
Kun tunnistaa oman normaalin, on helpompi sopeuttaa sitä toisten normaaliin. Aina se ei onnistu, jos normaalit ovat etäällä toisistaa, eikä osata/haluta etsiä yhdistäviä elementtejä.
Tosiasia on se, että ihan jokaisen vastaantulijan kanssa, vaikka hän kuinka silmää viehättäisi, ei synny mitään siltaa, ei vaikka minkä tekisi ja sekin on hyväksyttävä. Eikä jokaisen kanssa joka sinuun rakastuu synny siltaa, niin se vaan on.
Myötätunto kaikkia kohtaa on aika hyvä lähtökohta vuorovaikutukselle. Silti aina rakkaus ja myötätunto, empatiakaan sitä toista kohtaan ei riitä siihen, että muodostuu hyvä pari- ja rakkaussuhde.
-kaskenpolttaja, olen näemmä taas lentänyt pellolle...Olen sama kirjoittaja kuin kommentissa 14:22. Tämä viestisi on sellainen, että peukuttaisin sille kaksin käsin, jos se meille anonyymeille suotaisiin.
- Anonyymi
tasa-arvoradikaali kirjoitti:
Minäkin puhun toimintakyvystä ja onnellisuudesta, mutta käytän sanaa "rikkinäinen", kun ihmiset aiheuttavat pahaa toisilleen ja ympäristölleen. Suomi on rikkinäisten ihmisten maa, jossa monet parisuhteet perustuvat kieroutuneelle symbioosille.
Sanon noin siksi, että olen välittävien ihmisten puolella. Kun myönnetään, että osa ihmisistä on rikki, muistetaan myötätunto myös heitä kohtaan.Olen samaa mieltä kanssasi muuten, mutta tuon määritelmän mukainen "rikkinäisyys" on huonosti vertailtavissa eri maiden välillä.
Anonyymi kirjoitti:
Olen sama kirjoittaja kuin kommentissa 14:22. Tämä viestisi on sellainen, että peukuttaisin sille kaksin käsin, jos se meille anonyymeille suotaisiin.
Niin tosiaan, anonyymit eivät taida voida peukuttaa..harmillista
Anonyymi kirjoitti:
Onnellisuus onkin aika hyvä mittari.
Nuo termit ehjä ja rikkinäinen ja muutama muu ovat tapoja kuvata asiaa ja tietysti niihin liittyy arvolataus. Tosin se lataus riippuu lataajasta.
Kaikilla meillä on jotain kuhmuraa. Tärkeäksi olen omassa elämässäni kokenut sen, että hyväksyn itseni ja hyväksyn toiset sellaisena kuin olemme. Siitä sitten lähdetään etsimään sitä polkua, jos halutaan jotain yhteistä löytää.
Tunnistamalla omat rajoitteensa, jos nyt niin asian ilmaisisin, voi niille myös tehdä jotain ja siihen tekemiseen voi pyytää apua ympäristöltä ja vaikka siltä kumppanilta.
Nykyään on muotisanaksi noussut uusi normaali, joka on ärsyttävä tapa mitätöidä, mutta piilee siinä jotain hyvääkin.
Kun omaa elämäänsä miettii, kannattaa miettiä sitä mikä on se oma normaali ja sitä, että onko se oikeasti oma normaali, vai onko se jostakin saneltu normaali.
Kun tunnistaa oman normaalin, on helpompi sopeuttaa sitä toisten normaaliin. Aina se ei onnistu, jos normaalit ovat etäällä toisistaa, eikä osata/haluta etsiä yhdistäviä elementtejä.
Tosiasia on se, että ihan jokaisen vastaantulijan kanssa, vaikka hän kuinka silmää viehättäisi, ei synny mitään siltaa, ei vaikka minkä tekisi ja sekin on hyväksyttävä. Eikä jokaisen kanssa joka sinuun rakastuu synny siltaa, niin se vaan on.
Myötätunto kaikkia kohtaa on aika hyvä lähtökohta vuorovaikutukselle. Silti aina rakkaus ja myötätunto, empatiakaan sitä toista kohtaan ei riitä siihen, että muodostuu hyvä pari- ja rakkaussuhde.
-kaskenpolttaja, olen näemmä taas lentänyt pellolle...Myötätunto kaikkia kohtaan tarkoittaa sitä, että ei yritä ymmärtää kaikkea, vaan on valmis ottamaan kantaa. Tämä maailma ei valitettavasti parane kukkahattu päässä. Kun myötätunto omistetaan niille, jotka tekevät toisille väärin, unohdetaan liian helposti ne, jotka jäävät jalkoihin.
Minä en ole mikään kaikkien puolestapuhuja, kun puhun ihmisyyden puolesta. Ihmisten on aika kuulla totuus oman käytöksensä seurauksista, vaikka kukkahatut haluaisivat valkopestä kaiken. En käyttäisi tätä nimimerkkiä, jos silittäisin kaikkien päätä.- Anonyymi
Onhan matikka melko kylmää, pelkkiä lukuja. Tai voihan se olla kuumaakin kuten 69. Ja joku, siis miks aina joku anomuumi kysyi multa tuosta hoivaviettien yleistyksestä. Siis käsittelin asiaa laajemmasta perspektiivistä kuin sinä, et ehkä tajunnut. En jaksa samaa asiaa täällä palstalla pidempäön vatuloida, mutta myös hoivavietti ymmärretään eri tavoin. Itse esim.olen hyvin empaattinen ja herkkäkin, tykkään halia ja helliä, mutta en.yhdistä niitä hoivaviettiin. Hoivavietin yhdistän esim.tiettyihin vanhempiin ihmisiin joita olen tavannut, joissa toinen osapuoli esim.nainen hoitaa miestään kuin pikkulasta tekee kaikki ruoat, huolehtii miehensä syömisestä miksei juomisestakin, huolehtii miehen vaatteiden ostamisesta ja huollosta, miehen tetveyden hoidosta ym. Joo, minulla ei ole tuollaista hoivaviettiä, vaikka nainen olenkin, lapsiin kyllä, tosin miedompaa, mutta tykkään itsenäisemmistä miehistä. Ja tuollaisen edellä kuvatun hoivavietin olen nähnyt toimivan pariskunnilla, jossa nainen on voimakkaan hoivavietin omaava ja mies mielellään sen kohde.
tasa-arvoradikaali kirjoitti:
Myötätunto kaikkia kohtaan tarkoittaa sitä, että ei yritä ymmärtää kaikkea, vaan on valmis ottamaan kantaa. Tämä maailma ei valitettavasti parane kukkahattu päässä. Kun myötätunto omistetaan niille, jotka tekevät toisille väärin, unohdetaan liian helposti ne, jotka jäävät jalkoihin.
Minä en ole mikään kaikkien puolestapuhuja, kun puhun ihmisyyden puolesta. Ihmisten on aika kuulla totuus oman käytöksensä seurauksista, vaikka kukkahatut haluaisivat valkopestä kaiken. En käyttäisi tätä nimimerkkiä, jos silittäisin kaikkien päätä.Juu en minäkään käyttäisi tätä nimimerkkiä, jos olisin vain lempeä myötäilijä.
En kyllä myöskään suostu kukkahatuksi, koska se jo lähtökohtaisesti on mitätöivä ilmaus.
Itse määrittelen myötätunnon niin, että voin osoittaa myötätuntoa myös heille, joiden kaikkia toimia en hyväksy. Voin ymmärtää monenlaista, vaikka en hyväksy läheskään kaikkea ja uskallan myös sanoa sen.
Ihmisyys on sellainen asia, että se on meissä kaikissa ja itse ajattelen niin, että sitä ihmisyyttä , ihmistä voin aina kohdella hyvin, vaikka en kaikkia hänen tekojaan hyväksy.
Minä puolustan aika tasapuolisesti kaikkia, jotka mielestäni puolustamista tarvitsevat.En niin kysele heidän heidän hyvyyttään tai pahuuttaan. Ajattelen niin, että "pahaakaan" ihmistä ei saa kohdella epäoikeudenmukaisesti vain siksi, että hän on "paha".
Mielestäni vaikka kunnioittaa toista, se ei tarkoita pään silittelyä joka asiassa. Kynnysmatot ovat sitten asia erikseen, siinä ei taida olla kyse myötätunnosta vaan pikemminkin siitä, ettei osaa puolustaa rajojaan tai ei tiedä missä ne ovat.
Paljonhan tuota kukkahatut haluavat valkopestä kaiken- ilmausta käytetään. Minäkin saan sen leiman usein. Usein se johtuu minun nähdäkseni siitä, että minun sanojani tulkitaan tarkoittamaan jotain mitä kukkahatuksi nimittelijä niillä tarkoittaa ja se ei ole useinkaan yhtään sama merkitys kuin minulla niille sanoille on.
Meillä on näitä trendikkäitä ilmauksia, joilla on tarkoitus osoittaa toiselle paikka siellä hiukan itseä alempana. En tarkoita että sinä niitä siinä merkityksessä käyttäisit, mutta monet käyttävät. Se tukahduttaa keskustelun aika tehokkaasti. Ehkä se on tarkoituskin?- Anonyymi
tasa-arvoradikaali kirjoitti:
Myötätunto kaikkia kohtaan tarkoittaa sitä, että ei yritä ymmärtää kaikkea, vaan on valmis ottamaan kantaa. Tämä maailma ei valitettavasti parane kukkahattu päässä. Kun myötätunto omistetaan niille, jotka tekevät toisille väärin, unohdetaan liian helposti ne, jotka jäävät jalkoihin.
Minä en ole mikään kaikkien puolestapuhuja, kun puhun ihmisyyden puolesta. Ihmisten on aika kuulla totuus oman käytöksensä seurauksista, vaikka kukkahatut haluaisivat valkopestä kaiken. En käyttäisi tätä nimimerkkiä, jos silittäisin kaikkien päätä.Millä tavoin osoitat myötätuntoa niille, joita vastaan otat kantaa?
Kaskenpolttaja kirjoitti:
Juu en minäkään käyttäisi tätä nimimerkkiä, jos olisin vain lempeä myötäilijä.
En kyllä myöskään suostu kukkahatuksi, koska se jo lähtökohtaisesti on mitätöivä ilmaus.
Itse määrittelen myötätunnon niin, että voin osoittaa myötätuntoa myös heille, joiden kaikkia toimia en hyväksy. Voin ymmärtää monenlaista, vaikka en hyväksy läheskään kaikkea ja uskallan myös sanoa sen.
Ihmisyys on sellainen asia, että se on meissä kaikissa ja itse ajattelen niin, että sitä ihmisyyttä , ihmistä voin aina kohdella hyvin, vaikka en kaikkia hänen tekojaan hyväksy.
Minä puolustan aika tasapuolisesti kaikkia, jotka mielestäni puolustamista tarvitsevat.En niin kysele heidän heidän hyvyyttään tai pahuuttaan. Ajattelen niin, että "pahaakaan" ihmistä ei saa kohdella epäoikeudenmukaisesti vain siksi, että hän on "paha".
Mielestäni vaikka kunnioittaa toista, se ei tarkoita pään silittelyä joka asiassa. Kynnysmatot ovat sitten asia erikseen, siinä ei taida olla kyse myötätunnosta vaan pikemminkin siitä, ettei osaa puolustaa rajojaan tai ei tiedä missä ne ovat.
Paljonhan tuota kukkahatut haluavat valkopestä kaiken- ilmausta käytetään. Minäkin saan sen leiman usein. Usein se johtuu minun nähdäkseni siitä, että minun sanojani tulkitaan tarkoittamaan jotain mitä kukkahatuksi nimittelijä niillä tarkoittaa ja se ei ole useinkaan yhtään sama merkitys kuin minulla niille sanoille on.
Meillä on näitä trendikkäitä ilmauksia, joilla on tarkoitus osoittaa toiselle paikka siellä hiukan itseä alempana. En tarkoita että sinä niitä siinä merkityksessä käyttäisit, mutta monet käyttävät. Se tukahduttaa keskustelun aika tehokkaasti. Ehkä se on tarkoituskin?Hyvä. Vaikka vastasin sinulle, en tarkoittanut kukkahatulla sinua.
Ihmisyys nimenomaan koskettaa kaikkia ihmisiä. Juuri siksi, kun puhun sen puolesta, voin kritisoida ankarinkin sanoin yksittäisten ihmisten toimia, aivan kuten kritisoisin itseäni, jos aiheuttaisin toisille piittaamattomuudellani kärsimystä. Se ei tarkoita myötätunnon puuttumista, vaan päinvastoin, sellaista myötätuntoa, joka ulottuu kaikkiin. Kyse ei millään tapaa ole ihmisarvosta eikä -oikeuksista, koska ne kuuluvat kaikille aina, täysin omista hyvistä tai pahoista teoista riippumattomana asiana.
Käytän nykyään tällaisia termejä, koska olen nähnyt, että pelkkä hymistely ei johda mihinkään. Kukkahattu ansaitsee nimityksensä pelaamalla röyhkeimpien pussiin, vaikka ei tietoisesti tarkoittaisikaan pahaa. En kerää tyylipisteitä, vaan haluan paremman maailman.Anonyymi kirjoitti:
Millä tavoin osoitat myötätuntoa niille, joita vastaan otat kantaa?
En halua kenellekään kärsimystä, vaan toivon aina, että kärsimys helpottaa. Aitoon myötätuntoon kuuluu kuitenkin pyrkimys kokonaisuuden näkemiseen.
Ääriesimerkki: jos A lyö B:tä nyrkillä leukaan ja satuttaa nyrkkinsä, en halua myöskään A:lle kipua, mutta ensin huolehdin B:stä. Meillä Suomessa A saa B:n kustannuksella ymmärystä. En puhu lain tunnustamista rikoksista, vaan siitä, miten kansan syvät rivit polkevat normaaliuden nimissä erilaisia maahan.tasa-arvoradikaali kirjoitti:
Hyvä. Vaikka vastasin sinulle, en tarkoittanut kukkahatulla sinua.
Ihmisyys nimenomaan koskettaa kaikkia ihmisiä. Juuri siksi, kun puhun sen puolesta, voin kritisoida ankarinkin sanoin yksittäisten ihmisten toimia, aivan kuten kritisoisin itseäni, jos aiheuttaisin toisille piittaamattomuudellani kärsimystä. Se ei tarkoita myötätunnon puuttumista, vaan päinvastoin, sellaista myötätuntoa, joka ulottuu kaikkiin. Kyse ei millään tapaa ole ihmisarvosta eikä -oikeuksista, koska ne kuuluvat kaikille aina, täysin omista hyvistä tai pahoista teoista riippumattomana asiana.
Käytän nykyään tällaisia termejä, koska olen nähnyt, että pelkkä hymistely ei johda mihinkään. Kukkahattu ansaitsee nimityksensä pelaamalla röyhkeimpien pussiin, vaikka ei tietoisesti tarkoittaisikaan pahaa. En kerää tyylipisteitä, vaan haluan paremman maailman.Arvelinkin, ettet välttämättä tarkoita minua, mutta kun minäkin haluan paremman maailman , puutun tuollaiseen. Ja kun olen itse saanut runsain mitoin sen kaltaista palautetta, että olen kukkahattutäti tai vaikka mikä, minun on hyvin helppo ymmärtää se, että nimittelemällä toisiamme, emme ikinä saavuta sitä parempaa maailmaa.
Ja varsinkin, jos joku tekee tietämättään jotain, joka sitten jonkun mielestä oikeuttaa nimittelemään, nousee mieleen kysymys, miten oikin se nimittelijä tekee? Eikö hän silloin syyllisty samaan mistä toista nimittelee?
Ehkä se lähestymiskulma, jos parempi maailma halutaan, olisi keskustelu ilman nimittelyä?
Tyylipisteitä tarvitaan minun mielestäni siihen, että saadaan se toinen ajattelemaan. Hyökkäämällä saadaan aikaan sota.
Mutta jokainen tietty parantaa maailmaa tavallaan omissa ympyröissään.Kaskenpolttaja kirjoitti:
Arvelinkin, ettet välttämättä tarkoita minua, mutta kun minäkin haluan paremman maailman , puutun tuollaiseen. Ja kun olen itse saanut runsain mitoin sen kaltaista palautetta, että olen kukkahattutäti tai vaikka mikä, minun on hyvin helppo ymmärtää se, että nimittelemällä toisiamme, emme ikinä saavuta sitä parempaa maailmaa.
Ja varsinkin, jos joku tekee tietämättään jotain, joka sitten jonkun mielestä oikeuttaa nimittelemään, nousee mieleen kysymys, miten oikin se nimittelijä tekee? Eikö hän silloin syyllisty samaan mistä toista nimittelee?
Ehkä se lähestymiskulma, jos parempi maailma halutaan, olisi keskustelu ilman nimittelyä?
Tyylipisteitä tarvitaan minun mielestäni siihen, että saadaan se toinen ajattelemaan. Hyökkäämällä saadaan aikaan sota.
Mutta jokainen tietty parantaa maailmaa tavallaan omissa ympyröissään.Eivät nämä kuuntele kaunista puhetta. Kokeilin sitä aikani. Jos ovea ei avata, koputan kovempaa, mutta en kuitenkaan halua särkeä mitään.
Tavoitteemme on sama. Sinulle voin laittaa kukan hattuuni ja nostaa sen arvostuksesta. :)tasa-arvoradikaali kirjoitti:
Eivät nämä kuuntele kaunista puhetta. Kokeilin sitä aikani. Jos ovea ei avata, koputan kovempaa, mutta en kuitenkaan halua särkeä mitään.
Tavoitteemme on sama. Sinulle voin laittaa kukan hattuuni ja nostaa sen arvostuksesta. :)Varmasti tavoittelemme samaa, sen kyllä pystyy lukemaan tekstistäsi.
Olen joskus miettinyt sitä, että kuinka kommunikoimme toisten kanssa. Minä olen itse sellainen, että minun ääneni saattaa nousta, kun olen innostunut asiasta. Siis hyvällä tavalla innostunut. Olen siitä saanut joskus palautetta, että tunnun vihaiselta. Yritän kiinnittää siihen huomiota ja välttää liikaa innostumista. Kun olen elämän piiristä, jossa puhutaan paljon ja väitellään paljon ihan hyvässä hengessä, en tajunnut, että jotkut kokevat sen aika ahdistavana ja riitelynä vaikka se meille ei ole lähelläkään riitelyä.
On varmaan hyvä miettiä erilaisia tapoja viestiä ja sitä mikä itse kenellekin menee perille. Eikä kannata luovuttaa, jos esteitä ilmenee :)tasa-arvoradikaali kirjoitti:
En halua kenellekään kärsimystä, vaan toivon aina, että kärsimys helpottaa. Aitoon myötätuntoon kuuluu kuitenkin pyrkimys kokonaisuuden näkemiseen.
Ääriesimerkki: jos A lyö B:tä nyrkillä leukaan ja satuttaa nyrkkinsä, en halua myöskään A:lle kipua, mutta ensin huolehdin B:stä. Meillä Suomessa A saa B:n kustannuksella ymmärystä. En puhu lain tunnustamista rikoksista, vaan siitä, miten kansan syvät rivit polkevat normaaliuden nimissä erilaisia maahan.Nyt kun näen et tiedä tarpeeksi tai osannut huomioida voin kertoa kun tarpeeksi A:ta ärsyttää tahallaan B. A LYÖ. Se että tunnen B Henkilön joka ärsyttää niin kauan että toinen lyö.
Provosointi rikokseen on laitonta myös laissa.- Anonyymi
tasa-arvoradikaali kirjoitti:
En halua kenellekään kärsimystä, vaan toivon aina, että kärsimys helpottaa. Aitoon myötätuntoon kuuluu kuitenkin pyrkimys kokonaisuuden näkemiseen.
Ääriesimerkki: jos A lyö B:tä nyrkillä leukaan ja satuttaa nyrkkinsä, en halua myöskään A:lle kipua, mutta ensin huolehdin B:stä. Meillä Suomessa A saa B:n kustannuksella ymmärystä. En puhu lain tunnustamista rikoksista, vaan siitä, miten kansan syvät rivit polkevat normaaliuden nimissä erilaisia maahan.Millaisia ryhmiä sinun mielestäsi Suomessa kuuluu tuohon A-joukkoon ja millaisia B-joukkoon?
Kaskenpolttaja kirjoitti:
Varmasti tavoittelemme samaa, sen kyllä pystyy lukemaan tekstistäsi.
Olen joskus miettinyt sitä, että kuinka kommunikoimme toisten kanssa. Minä olen itse sellainen, että minun ääneni saattaa nousta, kun olen innostunut asiasta. Siis hyvällä tavalla innostunut. Olen siitä saanut joskus palautetta, että tunnun vihaiselta. Yritän kiinnittää siihen huomiota ja välttää liikaa innostumista. Kun olen elämän piiristä, jossa puhutaan paljon ja väitellään paljon ihan hyvässä hengessä, en tajunnut, että jotkut kokevat sen aika ahdistavana ja riitelynä vaikka se meille ei ole lähelläkään riitelyä.
On varmaan hyvä miettiä erilaisia tapoja viestiä ja sitä mikä itse kenellekin menee perille. Eikä kannata luovuttaa, jos esteitä ilmenee :)Olen täysin samaa mieltä. Vaikka tiedän vaikuttavani monen silmissä tiukkapipolta, en ole koskaan ollut kova, vaan taipumukseni on olla ystävällinen ja sovitteleva. Nykyään en ole sellainen, kun näen, että sitä käytetään väärin. Varon, etten muutu suorasanaisuudessani loukkaavaksi, mutta oikeisiin kohteisiin menevät sanalliset täsmäosumat tuntuvat kaunistelua paremmilta. Olen aina pystynyt katsomaan peiliin ja haluan nähdä sen, jos ylitän rajan, koska silloin on aika pyytää anteeksi.
Innostus on hyvä asia, anna vain tulla. ☺Anonyymi kirjoitti:
Millaisia ryhmiä sinun mielestäsi Suomessa kuuluu tuohon A-joukkoon ja millaisia B-joukkoon?
Suomi on normaalin tyrannia. Kun katsotaan normaalijakaumaa, siihen voidaan vetää jakolinjoja.
Normaali on: ellei se liity jotenkin omaan napaani, en halua hyvää enkä pahaa enkä välitä sen seurauksista. Kansan syvät rivit eivät ajattele laajemmin oman valinnan seurauksia toisiin. Kultainen sääntö ja kategorinen imperatiivi eivät päde: jos tekee sen itse, se on ok, mutta jos se tehdään itselle, se on väärin. Jos se tehdään muille, se on aivan sama.
Pahuus on sitä, että tietää tekojensa huonot seuraukset toisille ja valitsee siitä huolimatta sellaisen teon. Useimmat ihmiset eivät ole pahoja, koska he eivät ajattele niin pitkälle; toisaalta välinpitämättömyys antaa vapaat kädet pahuudelle.
Ne, jotka ymmärtävät valintojen seuraukset ja välittävät niistä, jäävät täällä marginaaliin. En puhu ilmastonmuutoksesta enkä muista ihmisten tajuntaan hakatuista aiheista, vaan kanssaihmisten kohtelusta. Suomi on rakenteiltaan yksi maailman parhaista maista. Herkälle ja välittävälle ihmiselle tämä on järkyttävän kylmä paikka.- Anonyymi
tasa-arvoradikaali kirjoitti:
Suomi on normaalin tyrannia. Kun katsotaan normaalijakaumaa, siihen voidaan vetää jakolinjoja.
Normaali on: ellei se liity jotenkin omaan napaani, en halua hyvää enkä pahaa enkä välitä sen seurauksista. Kansan syvät rivit eivät ajattele laajemmin oman valinnan seurauksia toisiin. Kultainen sääntö ja kategorinen imperatiivi eivät päde: jos tekee sen itse, se on ok, mutta jos se tehdään itselle, se on väärin. Jos se tehdään muille, se on aivan sama.
Pahuus on sitä, että tietää tekojensa huonot seuraukset toisille ja valitsee siitä huolimatta sellaisen teon. Useimmat ihmiset eivät ole pahoja, koska he eivät ajattele niin pitkälle; toisaalta välinpitämättömyys antaa vapaat kädet pahuudelle.
Ne, jotka ymmärtävät valintojen seuraukset ja välittävät niistä, jäävät täällä marginaaliin. En puhu ilmastonmuutoksesta enkä muista ihmisten tajuntaan hakatuista aiheista, vaan kanssaihmisten kohtelusta. Suomi on rakenteiltaan yksi maailman parhaista maista. Herkälle ja välittävälle ihmiselle tämä on järkyttävän kylmä paikka.Kissatarra. Hyväntahtoisesti ja vilpittömästi myönnetty.
Syy: sanojen "miehet" ja "naiset" puuttuminen muutenkin mainiosta tekstistä, myös vihjausten osalta. Anonyymi kirjoitti:
Kissatarra. Hyväntahtoisesti ja vilpittömästi myönnetty.
Syy: sanojen "miehet" ja "naiset" puuttuminen muutenkin mainiosta tekstistä, myös vihjausten osalta.Paljon kiitoksia sinulle, rakastan kissoja. ☺
tasa-arvoradikaali kirjoitti:
Suomi on normaalin tyrannia. Kun katsotaan normaalijakaumaa, siihen voidaan vetää jakolinjoja.
Normaali on: ellei se liity jotenkin omaan napaani, en halua hyvää enkä pahaa enkä välitä sen seurauksista. Kansan syvät rivit eivät ajattele laajemmin oman valinnan seurauksia toisiin. Kultainen sääntö ja kategorinen imperatiivi eivät päde: jos tekee sen itse, se on ok, mutta jos se tehdään itselle, se on väärin. Jos se tehdään muille, se on aivan sama.
Pahuus on sitä, että tietää tekojensa huonot seuraukset toisille ja valitsee siitä huolimatta sellaisen teon. Useimmat ihmiset eivät ole pahoja, koska he eivät ajattele niin pitkälle; toisaalta välinpitämättömyys antaa vapaat kädet pahuudelle.
Ne, jotka ymmärtävät valintojen seuraukset ja välittävät niistä, jäävät täällä marginaaliin. En puhu ilmastonmuutoksesta enkä muista ihmisten tajuntaan hakatuista aiheista, vaan kanssaihmisten kohtelusta. Suomi on rakenteiltaan yksi maailman parhaista maista. Herkälle ja välittävälle ihmiselle tämä on järkyttävän kylmä paikka." Herkälle ja välittävälle ihmiselle tämä on järkyttävän kylmä paikka."
Minun kokemukseni on hieman toinen. Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat ja joiltain osin noin onkin. Kuitenkaan sekään ei ole koko totuus. On myös tilanteita, joissa se ihmisyyden kaikkein toivoa antavin tapahtuu, eli ihmiset auttavat pyyteettömästi toisia. Se aina saa minun mieleni kiitolliseksi, kun sellaista kohtaan ja onneksi saan usein kohdata.
Olen itse herkkä ja sitä kautta kyllä tiedä miten kylmää voi olla. Tiedän myös miten lämmintä ja kaunista voi olla siellä ruohonjuuritasolla, missä se elämä on.
- Anonyymi
1; Aivan sama
2; Aivan sama
Se kun alkaa siltä tuntua, niin se on heippa sitten. Seuraava on sitten toisenlainen ja aika näyttää miten käy. Kun AP:n nikki on tuollainen, uskallan heittää tähän kysymyksen. Kun olen itse niin huono siinä matikassa ja todennäköisyyslaskennassa.....millä todennäköisyydellä optimisti muuttuu täällä pessimistiksi ja lyö hanskat tiskiin?
Olen tehnyt vapaaehtoistyötä ja ohjannut vertaisryhmää. Täällä puhutaan todellisista ongelmista, mutta usein tämä on juuri sellainen paikka, jossa negatiivisuudella on taipumus vahvistaa itseään, ja se ei ole kenellekään hyväksi.
Positiivisuus on monelle kuin verhojen takaa rävähtävä aurinko, joka tuntuu räjäyttävän hämärään tottuneet silmät. Uhriutuneilla ihmisillä on taipumuksena vetää auttajia mukanaan. Vaikka haluaa toisille hyvää, on tärkeää pitää itsestään huolta.
Pidähän omalla kohdallasi se todennäköisyys mahdollisimman pienenä. ☺tasa-arvoradikaali kirjoitti:
Olen tehnyt vapaaehtoistyötä ja ohjannut vertaisryhmää. Täällä puhutaan todellisista ongelmista, mutta usein tämä on juuri sellainen paikka, jossa negatiivisuudella on taipumus vahvistaa itseään, ja se ei ole kenellekään hyväksi.
Positiivisuus on monelle kuin verhojen takaa rävähtävä aurinko, joka tuntuu räjäyttävän hämärään tottuneet silmät. Uhriutuneilla ihmisillä on taipumuksena vetää auttajia mukanaan. Vaikka haluaa toisille hyvää, on tärkeää pitää itsestään huolta.
Pidähän omalla kohdallasi se todennäköisyys mahdollisimman pienenä. ☺Taidetaankin sitten olla saman alan "miehiä", sieltä vapaaehtoistyöstä ja ryhmistä minäkin palikoita omaan kasvuunikin saan.
Myötätuntouupumus on aika tuttu käsite ja kantapään kautta siinäkin on oppinut rajoja vetämään.
Näillä sivuilla puhutaan paljon p.askaa, mutta toisaalta jostakin tarpeestahan sekin nousee. Puhutaan myös asiaa, vaikka ei aina osata sanoittaa sitä mitä oikeasti haluaisi sanoa. Ja aina ei tule ymmärretyksi, vaikka osaisikin sanoittaa .Kaskenpolttaja kirjoitti:
Taidetaankin sitten olla saman alan "miehiä", sieltä vapaaehtoistyöstä ja ryhmistä minäkin palikoita omaan kasvuunikin saan.
Myötätuntouupumus on aika tuttu käsite ja kantapään kautta siinäkin on oppinut rajoja vetämään.
Näillä sivuilla puhutaan paljon p.askaa, mutta toisaalta jostakin tarpeestahan sekin nousee. Puhutaan myös asiaa, vaikka ei aina osata sanoittaa sitä mitä oikeasti haluaisi sanoa. Ja aina ei tule ymmärretyksi, vaikka osaisikin sanoittaa .Näin uskon. Monet ns. ätmit puhuvat täällä asiaa, "ns." siksi, että ei ole alemman tason ihmisiä. Jakolinjat eivät kuitenkaan mene sukupuolten, vaan välittämisen mukaan. Välittävien ihmisten kannattaa pitää yhtä.
- Anonyymi
tasa-arvoradikaali kirjoitti:
Näin uskon. Monet ns. ätmit puhuvat täällä asiaa, "ns." siksi, että ei ole alemman tason ihmisiä. Jakolinjat eivät kuitenkaan mene sukupuolten, vaan välittämisen mukaan. Välittävien ihmisten kannattaa pitää yhtä.
Niin sanotut ätmit puhuvat täällä pääasiassa ikäviä asioita naisista ja syyttävät sitten naisia siitä, että heidän on hankalaa tutustua naisiin. Asetelma muodostaa eräänlaisen orgaanisten ikiliikkujien kokoelman. Mikä osa siinä on niin sanottua "asiaa"? Kärsimystä väheksymättä tietenkään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin sanotut ätmit puhuvat täällä pääasiassa ikäviä asioita naisista ja syyttävät sitten naisia siitä, että heidän on hankalaa tutustua naisiin. Asetelma muodostaa eräänlaisen orgaanisten ikiliikkujien kokoelman. Mikä osa siinä on niin sanottua "asiaa"? Kärsimystä väheksymättä tietenkään.
Halventavia kommentteja en hyväksy, mutta se miesten kohtelu, mikä paistaa monien kommenttien takana, on totta. Jos näkee seurauksen takana olevan syyn, monen miehen kohdalla on käynyt niin, että mies itse on ollut positiivinen, mutta vuosia jatkunut väheksyntä on johtanut suruun, joka näyttäytyy vihana. Osa miehistä on hyvinkin voinut saada, mitä on itse tilannut, mutta monia on kohdeltu liian pitkään kuin ilmaa.
Tunteet tulee kanavoida rakentavasti, mutta tilanteen parantamiseksi tarvitaan myös useampien naisten puolelta rehellisyyttä. Anonyymi kirjoitti:
Halventavia kommentteja en hyväksy, mutta se miesten kohtelu, mikä paistaa monien kommenttien takana, on totta. Jos näkee seurauksen takana olevan syyn, monen miehen kohdalla on käynyt niin, että mies itse on ollut positiivinen, mutta vuosia jatkunut väheksyntä on johtanut suruun, joka näyttäytyy vihana. Osa miehistä on hyvinkin voinut saada, mitä on itse tilannut, mutta monia on kohdeltu liian pitkään kuin ilmaa.
Tunteet tulee kanavoida rakentavasti, mutta tilanteen parantamiseksi tarvitaan myös useampien naisten puolelta rehellisyyttä.En tiedä, miksi vastaukseni tuli anonyymina, mutta noin sanoin.
Anonyymi kirjoitti:
Halventavia kommentteja en hyväksy, mutta se miesten kohtelu, mikä paistaa monien kommenttien takana, on totta. Jos näkee seurauksen takana olevan syyn, monen miehen kohdalla on käynyt niin, että mies itse on ollut positiivinen, mutta vuosia jatkunut väheksyntä on johtanut suruun, joka näyttäytyy vihana. Osa miehistä on hyvinkin voinut saada, mitä on itse tilannut, mutta monia on kohdeltu liian pitkään kuin ilmaa.
Tunteet tulee kanavoida rakentavasti, mutta tilanteen parantamiseksi tarvitaan myös useampien naisten puolelta rehellisyyttä.Kyllä se väheksyntä toimii ihan molempiin suuntiin samalla tavalla.
Kun naisena joitakin kommentteja ja aloituksia luen, huomaan helposti sen, miten naisten väheksyntä ja ruma tapa kommentoida alkavat hiipiä ihan alle. Jos jos ei ole riittävästi vastakkaista viestintää vaikka tuolta liven puolelta, maailmankuva alkaa muuttua ja toivo kadota, pessimismi asettuu taloksi.
Ajattelenkin, että on tärkeää tutustua itseensä ja etsiä itsensä ja voimansa, koska jos se on riippuvainen toisista, se on kuin lastu laineilla, joka tuulen heiteltävissä. Jos odottaa avun tulevan ulkoa päin, saattaa joutua odottamaan kauan.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Halventavia kommentteja en hyväksy, mutta se miesten kohtelu, mikä paistaa monien kommenttien takana, on totta. Jos näkee seurauksen takana olevan syyn, monen miehen kohdalla on käynyt niin, että mies itse on ollut positiivinen, mutta vuosia jatkunut väheksyntä on johtanut suruun, joka näyttäytyy vihana. Osa miehistä on hyvinkin voinut saada, mitä on itse tilannut, mutta monia on kohdeltu liian pitkään kuin ilmaa.
Tunteet tulee kanavoida rakentavasti, mutta tilanteen parantamiseksi tarvitaan myös useampien naisten puolelta rehellisyyttä.Minuakin on naisena kohdeltu huonosti mutta en silti ole koskaan kohdellut kokonaista sukupuolta huonosti sen vuoksi tai puhunut siitä yhtä törkeästi kuin täällä puhutaan naisista. Itse asiassa olen välttänyt niiden yksilöidenkin loukkaamista, jotka ovat loukanneet minua. Myöskään kaikki huonosti kohdellut miehet eivät ala vihata naisia sukupuolena eivätkä välttämättä edes yksilöinä.
Joka tapauksessa kritiikki huonosta kohtelusta tulee kohdistaa tarkemmin siihen tahoon, josta se on peräisin. Muussa tapauksessa se on vain naurettavaa ja tuhoa kriitikin esittäjän sosiaalisen elämän. Anonyymi kirjoitti:
Minuakin on naisena kohdeltu huonosti mutta en silti ole koskaan kohdellut kokonaista sukupuolta huonosti sen vuoksi tai puhunut siitä yhtä törkeästi kuin täällä puhutaan naisista. Itse asiassa olen välttänyt niiden yksilöidenkin loukkaamista, jotka ovat loukanneet minua. Myöskään kaikki huonosti kohdellut miehet eivät ala vihata naisia sukupuolena eivätkä välttämättä edes yksilöinä.
Joka tapauksessa kritiikki huonosta kohtelusta tulee kohdistaa tarkemmin siihen tahoon, josta se on peräisin. Muussa tapauksessa se on vain naurettavaa ja tuhoa kriitikin esittäjän sosiaalisen elämän.No nyt olet kyllä niin ytimessä, allekirjoitan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Halventavia kommentteja en hyväksy, mutta se miesten kohtelu, mikä paistaa monien kommenttien takana, on totta. Jos näkee seurauksen takana olevan syyn, monen miehen kohdalla on käynyt niin, että mies itse on ollut positiivinen, mutta vuosia jatkunut väheksyntä on johtanut suruun, joka näyttäytyy vihana. Osa miehistä on hyvinkin voinut saada, mitä on itse tilannut, mutta monia on kohdeltu liian pitkään kuin ilmaa.
Tunteet tulee kanavoida rakentavasti, mutta tilanteen parantamiseksi tarvitaan myös useampien naisten puolelta rehellisyyttä.Jos nainen sanoisi tällä palstalla, että on kokenut huonoa kohtelua miesten suunnalta, hänelle sanottaisiin välittömästi, että hänelle eivät kelpaa omantasoiset miehet. Naisten huono kohtelu nähdään siis naisten itsensä syynä.
Samoin miesten huono kohtelu nähdään naisten syynä.
Mitä mieltä olet tästä asetelmasta? Anonyymi kirjoitti:
Jos nainen sanoisi tällä palstalla, että on kokenut huonoa kohtelua miesten suunnalta, hänelle sanottaisiin välittömästi, että hänelle eivät kelpaa omantasoiset miehet. Naisten huono kohtelu nähdään siis naisten itsensä syynä.
Samoin miesten huono kohtelu nähdään naisten syynä.
Mitä mieltä olet tästä asetelmasta?Mikään sellainen asetelma ei ole ketään kohtaan reilu. Se on siten kuva tämän päivän Suomesta.
Omien havaintojeni mukaan on helpommin tunnistettu, että miehet kohtelevat naisia huonosti. Naiset myös esitetään helpommin uhreina. Sen sijaan miesten huonolle kohtelulle ollaan edelleen aivan liian sokeita.
Kaikilla naisilla ei ole seuranhaussa miehiä helpompaa, mutta kyllä markkinat yleisesti ovat naisten. Kun naisella on enemmän valinnanvaraa, se johtaa helposti kysymykseen, miksi hän halusi sen tyypin kaikkien joukosta. Joskus kysymys on oikeutettu. Yksittäistapauksessa syyttäminen voi mennä kuitenkin täysin metsään. Voi hyvin olla, että nainen etsi hyvää kumppania ja mies esitti sellaista, kunnes osoitti, ettei välitä naisen tunteista. Olen jokaisen sellaista kohdanneen naisen puolesta äärettömän pahoillani. Kenelläkään ei ole oikeutta laittaa sitä naisen piikkiin.
Sellainen asetelma, joka ei kunnioita yksilöiden välisiä eroja, vaan kohtelee meitä sukupuolemme edustajina, on epäreilu. Tähän pystyvät niin miehet kuin naiset, myös minä. Kun sanon "naiset", se ei tarkoita kaikkia naisia. Kohtelen kohtaamaani ihmistä yksilönä, ja jos en tee niin, minun täytyy nähdä yleisen sijaan ihminen.
Palstan yleisessä ilmapiirissä näkyy, mitä feministit ovat kerjänneet ja mitä monet naiset ovat käyttäneet: naisten saamat etuoikeudet. Aina kun yksinäinen mies näkee, miten omalla toiminnalla ei ole mitään vaikutusta, mutta naiselle löytyy seuraa sormia napsauttamalla, se lisää katkeruutta. On kuitenkin väärin kohdistaa sitä kaikkiin naisiin, sillä ei tämä ole kaikkien naisten haluama tilanne.- Anonyymi
tasa-arvoradikaali kirjoitti:
Mikään sellainen asetelma ei ole ketään kohtaan reilu. Se on siten kuva tämän päivän Suomesta.
Omien havaintojeni mukaan on helpommin tunnistettu, että miehet kohtelevat naisia huonosti. Naiset myös esitetään helpommin uhreina. Sen sijaan miesten huonolle kohtelulle ollaan edelleen aivan liian sokeita.
Kaikilla naisilla ei ole seuranhaussa miehiä helpompaa, mutta kyllä markkinat yleisesti ovat naisten. Kun naisella on enemmän valinnanvaraa, se johtaa helposti kysymykseen, miksi hän halusi sen tyypin kaikkien joukosta. Joskus kysymys on oikeutettu. Yksittäistapauksessa syyttäminen voi mennä kuitenkin täysin metsään. Voi hyvin olla, että nainen etsi hyvää kumppania ja mies esitti sellaista, kunnes osoitti, ettei välitä naisen tunteista. Olen jokaisen sellaista kohdanneen naisen puolesta äärettömän pahoillani. Kenelläkään ei ole oikeutta laittaa sitä naisen piikkiin.
Sellainen asetelma, joka ei kunnioita yksilöiden välisiä eroja, vaan kohtelee meitä sukupuolemme edustajina, on epäreilu. Tähän pystyvät niin miehet kuin naiset, myös minä. Kun sanon "naiset", se ei tarkoita kaikkia naisia. Kohtelen kohtaamaani ihmistä yksilönä, ja jos en tee niin, minun täytyy nähdä yleisen sijaan ihminen.
Palstan yleisessä ilmapiirissä näkyy, mitä feministit ovat kerjänneet ja mitä monet naiset ovat käyttäneet: naisten saamat etuoikeudet. Aina kun yksinäinen mies näkee, miten omalla toiminnalla ei ole mitään vaikutusta, mutta naiselle löytyy seuraa sormia napsauttamalla, se lisää katkeruutta. On kuitenkin väärin kohdistaa sitä kaikkiin naisiin, sillä ei tämä ole kaikkien naisten haluama tilanne.Tuo on järkevää tekstiä. ☺️
Jos aiot olla nimimerkkisi mittainen, voisit laittaa suuren sudin takaisin laatikkoon ja maalata hieman tarkemmalla pensselillä. Jälki olisi kauniimpaa. - Anonyymi
Mahtaako se olla niin, että nainen saa seuraa helpommin kuin mies?
Tietysti jos ajattelee niin, että nainen hakee seksiseuraa , sitä varmasti saa melko helposti, koska helposti tulee sellainen kuva, että miehet ovat aina valmiita.
Tietenkään se ei ole koko kuva.
Kun deittipalstoilla on, jos siellä on mahdollista yleisiä keskusteluja käydä, melko nopeasti muodostuu kuva, että miehet eivät vastaa, naiset eivät vastaa, väärät miehet vastaavat, väärät naiset vastaavat, väärällä tavalla vastataan sukupuoleen katsomatta ja aina etunenässä ovat he, jotka ovat viipyneet palstoilla vuosia ja usealla palstalla ne samat. Ja aika usein näiden henkilöiden lähestymistapa on jollakin tavalla kurja . Näin naisena esim. se seksin tarjoaminen ei ihan hirveästi houkuttele tai sitten kuppikoon kyselyt tai seksipuheet ylipäätään ennen kuin on kerennyt moin sanomaan. Olen kyllä kuullut, että miesten kohdalla on vähän sama juttu. Ja kun sellainen ei kiinnosta, sitten huoritellaan tai haukutaan muuten.
Kun muutamaan tuollaiseen kokemukseen on törmännyt, aika moni tulee varovaiseksi, varsinkin naisista.
Tämä nykyinen kulttuuri on aika hankala...ja kun koko ajan käydään keskustelua toista mitätöivään tyyliin, on se omiaan lisäämään tätä vastakkainasettelua. Mitä enemmän hoetaan, että naiset ovat sellaisia ja tällaisia miinusmerkkisiä, sitä enemmän ainakin itse nousen takajaloilleni ja luulen sen olevan myös toisin päin. Tunteet ja tunnelmat tarttuvat helposti ja sitten kohdatessa tulee helposti ryöpytettyä että kun naiset ovat sellaisia...ja sitten ihmetellään, kun se nainen poistuukin paikalta.
Ja sama tietenkin toisin päin. Kukapa se haluaa kuulla koko ajan kuuluvansa paskaan sukupuoleen.
-kaskenpolttaja Anonyymi kirjoitti:
Tuo on järkevää tekstiä. ☺️
Jos aiot olla nimimerkkisi mittainen, voisit laittaa suuren sudin takaisin laatikkoon ja maalata hieman tarkemmalla pensselillä. Jälki olisi kauniimpaa.Kiitos, otan palautteesi avoimesti vastaan. ☺
Tämä suti on suurin, mitä olen koskaan käyttänyt. Olen maalannut todella tarkalla pensselillä ihania kuvia ja ollut niistä sydämestäni onnellinen. Niiden kuvien nimi on nyt valitettavasti "Suomi, jota ei ole".
Minulla ei ole oikeutta maalata minkään hyvän yli. Se on viimeinen asia, mitä haluan. Jos kaunista puhetta kuunnellaan, palaan mielelläni omimpaan moodiini. Rakastan täydestä sydämestäni.- Anonyymi
tasa-arvoradikaali kirjoitti:
Kiitos, otan palautteesi avoimesti vastaan. ☺
Tämä suti on suurin, mitä olen koskaan käyttänyt. Olen maalannut todella tarkalla pensselillä ihania kuvia ja ollut niistä sydämestäni onnellinen. Niiden kuvien nimi on nyt valitettavasti "Suomi, jota ei ole".
Minulla ei ole oikeutta maalata minkään hyvän yli. Se on viimeinen asia, mitä haluan. Jos kaunista puhetta kuunnellaan, palaan mielelläni omimpaan moodiini. Rakastan täydestä sydämestäni.Maalaaminen on sitä, että näkee asioita joita ei (ehkä vielä, tai edes koskaan) ole.
Nykytilaa osaa jokainen kuvailla. Se ei vaadi suurtakaan taitoa. Anonyymi kirjoitti:
Maalaaminen on sitä, että näkee asioita joita ei (ehkä vielä, tai edes koskaan) ole.
Nykytilaa osaa jokainen kuvailla. Se ei vaadi suurtakaan taitoa.Ok.
- Anonyymi
Kummassakin tilanteessa onnistuminen on todennäköisempää mutta ei välttämättä todennäköistä. Normaali ihminen oppii paremmaksi harjoittelemalla, mikä ei tietenkään tarkoita että ikinä asiassa tulisi hyväksi.
- Anonyymi
Harjoittelu voi tehdä myös huonommaksi kun paikat venyy naisilla. Naisille harjoittelu on huonoa.
Sen takia miehet vaihtavat nuorempiin jos on liian löysä paketti.
TAi löystyy jo saman suhteen aikanakin liiaksi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Harjoittelu voi tehdä myös huonommaksi kun paikat venyy naisilla. Naisille harjoittelu on huonoa.
Sen takia miehet vaihtavat nuorempiin jos on liian löysä paketti.
TAi löystyy jo saman suhteen aikanakin liiaksi.Mies ei tiedä naiesn anatomiasta mitään.
Aktiivisimmilla naisilla on tiukimmat paikat, koska lihakset kehittyneet ja osaavat niitä käyttää. - Anonyymi
Tai sitten sinulla on liian pieni pippeli :)
Ja kokemusta sinulla ei juuri lainkaan, kun ei se anatomian tunteminen kokemusta tuo, ei lääkärikirjojen lukeminen ole seksiä :) - Anonyymi
hrpmphfft nyt menee kahvi bväärään kurkkuun "Anatomian oppitunti" :D
Kahvia kaatuu näppäimistölle suusta purskautuu ja näppäimistö tuhoutuu... - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Harjoittelu voi tehdä myös huonommaksi kun paikat venyy naisilla. Naisille harjoittelu on huonoa.
Sen takia miehet vaihtavat nuorempiin jos on liian löysä paketti.
TAi löystyy jo saman suhteen aikanakin liiaksi.Siellä taas kokematon ätmi , eivät ne paikat "veny",. Käyttämättä paikat löystyvät, eivät käyttämällä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mies ei tiedä naiesn anatomiasta mitään.
Aktiivisimmilla naisilla on tiukimmat paikat, koska lihakset kehittyneet ja osaavat niitä käyttää."Aktiivisimmilla naisilla on tiukimmat paikat, koska lihakset kehittyneet ja osaavat niitä käyttää. "
Myös liikunta kiinteyttää niit paikkoja...
- Anonyymi
Huh mikä asenne aloittajalla ihmissuhteisiin. Ei ihmissuhteissa ole kyse onnistuminen-epäonnistuminen -vaihtoehdoista, vaan mitä se suhde antaa. Itse en pidä kestävyyttä ylimpänä tavoitteena, vaan onnellisuutta. Lyhytkin suhde voi olla hyvä, esim. jos sen aikana saa, kasvaa ja oppii paljon ja jos ero tapahtuu ilman suurta draamaa, esim. siihen että kasvetaan erilleen eli arvomaailmat erilastuu jne.
Eli onnistuminen = onnellien suhde, ja se taas riippuu yhteensopivuudesta, käytännön asioista jne.
Yleisesti sanon, että saman verran kokemusta kuin itsellä on se optimi.Kysymykseni perustuu siihen, että monesti naiset kysyvät mieheltä aiempaa kokemusta, ja lähes yhtä usein päättelevät siitä jotain, jos ei ole. En pidä tuollaisia luokituksia minkään arvoisina. Ihminen on voinut käydä yksin paljon asioita läpi ja olla henkisesti kypsempi suhteeseen kuin moni ns. kokenut.
Kun nainen kysyy, onko miehessä jotain vikaa, koska hän ei ole seurustellut, millaista sydämen sivistystä ja ihmissuhdetaitoja hän on itse oppinut siihen mennessä?- Anonyymi
Yhteensopivuusongelma, vähän kuin yrittäisi sovittaa kahta pistorasiaa yhteen tai vastaavasti kahta pistoketta toisiinsa :)
- Anonyymi
tasa-arvoradikaali kirjoitti:
Kysymykseni perustuu siihen, että monesti naiset kysyvät mieheltä aiempaa kokemusta, ja lähes yhtä usein päättelevät siitä jotain, jos ei ole. En pidä tuollaisia luokituksia minkään arvoisina. Ihminen on voinut käydä yksin paljon asioita läpi ja olla henkisesti kypsempi suhteeseen kuin moni ns. kokenut.
Kun nainen kysyy, onko miehessä jotain vikaa, koska hän ei ole seurustellut, millaista sydämen sivistystä ja ihmissuhdetaitoja hän on itse oppinut siihen mennessä?Niin, kun olette kaikki kiinnostuneet niistä samanlaisista bimbonaisista, jotka menee lauman mukana. Kokeilkaapa joskus vähän toisenlaista, vaikka yksinäistä sutta, ei kysele entisistä suhteista.
Anonyymi kirjoitti:
Niin, kun olette kaikki kiinnostuneet niistä samanlaisista bimbonaisista, jotka menee lauman mukana. Kokeilkaapa joskus vähän toisenlaista, vaikka yksinäistä sutta, ei kysele entisistä suhteista.
Olen nimenomaan toivonut löytäväni yksinäisen suden.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yhteensopivuusongelma, vähän kuin yrittäisi sovittaa kahta pistorasiaa yhteen tai vastaavasti kahta pistoketta toisiinsa :)
Niin. Sinä olet heteronormatiivisen sukupuolikasvatuksen uhri. ;)
Älkää tuoko matematiikkaa palstalle. Eikö asioita voi puida mitenkään muuten?
- Anonyymi
>>1. Olet heittänyt koripallon vapaaheittoviivalta yhdeksän kertaa korin ohi. Pidätkö kymmenennellä yrityksellä onnistumisen todennäköisyyttä suurempana, samana vai pienempänä kuin ennen ensimmäistä heittoasi?<<
Pienempänä,koska kymmenennellä heitolla alkaa homma jo kypsyttää, ja paras heittovire alkaa olla mennyttä.
>>2. Olet seurustellut yhdeksän kumppanin kanssa, ja jokainen suhde on päättynyt eroon. Pidätkö kymmenennellä yrityksellä onnistumisen todennäköisyyttä suurempana, samana vai pienempänä kuin ennen ensimmäistä suhdettasi?<<
Kysymys 2 ei ole mielekäs, koska se sisältää johdattelevan ennakko-oletuksen, että seurustelusuhde on onnistunut vain, jos se ei pääty eroon. On kuitenkin ihmisiä, jotka eivät edes tavoittele kuolemaan asti kestävää parisuhdetta, vaan suhteen arvoa mitataan muillakin määreillä kuin pelkällä kestolla. Olen elämäni aikana seurustellut useiden naisten kanssa, ja nykyistä suhdetta lukuun ottamatta kaikki ovat päättyneet eroon, mutta en silti pidä useimpia seurustelusuhteitani epäonnistumisina.- Anonyymi
"Kysymys 2 ei ole mielekäs, koska se sisältää johdattelevan ennakko-oletuksen, että seurustelusuhde on onnistunut vain, jos se ei pääty eroon."
Tämä on hyvä pointti. Suhde on voinut olla hyvä ja kaikkea muuta kuin epäonnistunut, vaikka se olisikin päättynyt eroon. Anonyymi kirjoitti:
"Kysymys 2 ei ole mielekäs, koska se sisältää johdattelevan ennakko-oletuksen, että seurustelusuhde on onnistunut vain, jos se ei pääty eroon."
Tämä on hyvä pointti. Suhde on voinut olla hyvä ja kaikkea muuta kuin epäonnistunut, vaikka se olisikin päättynyt eroon.Kysymys 2 tuo esille mm. sen, pitääkö henkilö itseään 9 suhteen ja yhtä monen eron jälkeen niin pätevänä parisuhteeseen, että pelkää joutuvansa opettajaksi kohdatessaan "vähemmän kokeneen". Kysymys on täysin mielekäs, kun toiselta kysytään, onko hänessä jotain vikaa, kun hän ei ole seurustellut.
- Anonyymi
tasa-arvoradikaali kirjoitti:
Kysymys 2 tuo esille mm. sen, pitääkö henkilö itseään 9 suhteen ja yhtä monen eron jälkeen niin pätevänä parisuhteeseen, että pelkää joutuvansa opettajaksi kohdatessaan "vähemmän kokeneen". Kysymys on täysin mielekäs, kun toiselta kysytään, onko hänessä jotain vikaa, kun hän ei ole seurustellut.
Onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka ovat eronneet 9 kertaa ja kuvittelevat sen jälkeen pystyvänsä ”opettamaan” muita parisuhdeasioissa? 😂😂
Onko sinulle tullut sellaisia vastaan? 🙂
Näin naisen korvaan se kuulostaa siltä kuin suutarin lapsella ei olisi kenkiä...
Mulla on koris heittopaikka pihalla, nii että en todellakaan heitä yhdeksää ohi
- Anonyymi
1. Pidän asiaa mahdottomana. Heitän pallon pois ja totean, että kaikki maailman korit ovat ilkeitä ja nirsoja. Tämä on korin syytä. Tämä on kaikkien korien syytä. Kerron kaikille koreille, että he ovat ilkeitä ja nirsoja. Sen jälkeen kerron kaikille muille vapaaheittäjille, että heidän kannattaisi lopettaa koripallon pelaaminen.
- Anonyymi
Yksi tärkeä asia unohtui: alan inhota kaikkia taitavia koripallon pelaajia.
- Anonyymi
:)
Ensimmäiseen vastaus. Siihen koriin osumiseen säännöllisesti tarvitaan enemmän kuin 10 toistoa...
Suhteista taas. Kyllä mä tiesin jo kahden pitemmän ja ns. vakavamman jälkeen mitä en halua. Muttaku se ei aina ole siitäkään kiinni. Elämällä on tapana heittää monenlaisia mutkia ja haasteita matkaan. Toisista selvitään ja toiset voivat paljastua ylivoimaisiksi... :) - Anonyymi
Jos heitän 9 kertaa vapaaheittoviivalta ohi, päättelen olevani humalassa.
Jos suhteessa pelataan koripalloa yhdessä, päättelen naisella olevan pelisilmää ja huumoria.
Käytiin viikon yhdessä olon jälkeen pelaamassa, sekä koripalloa että lentopalloa. Molemmat pelit päättyivät tasan. Aina pisteen/pisteitä saanut sai suukon. Naiseni ehdotuksesta menimme pelaamaan.
Uskon vakaasti onnistuvani tällä kerralla.- Anonyymi
Ihana vastaus. Tähän on hyvä lopettaa. Vaimosi on varmaan tyytyväinen tuohon.
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mitä hittoa tapahtuu nuorille miehillemme?
Mikä on saanut heidän päänsä sekaisin ja kadottamaan järjellisyytensä normaalista elämästä ja ryhtymään hörhöiksi? https3624399En sitten aio sinua odotella
Olen ollut omasta halustani yksin, mutta jossain vaiheessa aion etsiä seuraa. Tämä on aivan naurettavaa pelleilyä. Jos e831839Martina jättää triathlonin: "Aika kääntää sivua"
Martina kirjoittaa vapaasti natiivienkusta suomeen käännetyssä tunteikkaassa tekstissä Instassaan. Martina kertoo olevan651580- 441546
En vain ole riittävä
Muutenhan haluaisit minut oikeasti ja tekisit jotain sen eteen. Joo, ja kun et varmaan halua edes leikisti. Kaikki on o291380Oon pahoillani että
Tapasit näin hyödyttömän, arvottoman, ruman ja tylsän ihmisen niinku minä :(591351Persut vajosivat pinnan alle
Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuson (ps) tietämättömyys hallinnonalansa leikkauksista on pöyristyttänyt Suomen ka2051345Kuka sinä oikeen olet
Joka kirjoittelet usein minun kanssa täällä? Olen tunnistanut samaksi kirjoittajaksi sinut. Miksi et anna mitään vinkkej531333- 281225
Hei, vain sinä voit tehdä sen.
Only you, can make this world seem right Only you, can make the darkness bright Only you and you alone Can make a change81218