Täydellinen ilta...

Syyskuun tuuli oli jo aika pureva. Kävelin kaulukset pystyssä kadulla kohti Maakuntamessuja. Lehtiä pyöri ilmassa, roskia lensi pitkin katua. Näkymä vastasi täydellisesti mielialaani. Yksinäinen mies ja viikonloppu tulossa… Astuin sisälle messuhalliin, näytin pressikorttini ja aloin kuljeskella näyttelyalueella. Onneksi oli perjantai, ja ajattelin reilun tunnin kiertelyn jälkeen liukenevani kotiin viikonlopun viettoon. Muutama olut alle ja poikien kanssa pubiin…

Messuilla tarkoitukseni oli hakea kotimaan matkailuteemaa varten tietoa eri maakunnista ja haastatella alustavasti muutamaa tyyppiä. Väkeä näytti olevan yllättävän paljon; ihmettelin miten maakuntamessut voivat vetää näin paljon porukkaa. Kiertelin eri osastoilla ja otin paljoa miettimättä esitteitä laukkuuni. Jututin muutamaa maakuntapomoa ja otin käyntikortteja. Haukottelin. Ajattelin, että hoidan vielä yhden pakollisen maakunnan, sitten varmaan voi jo lähteä… Kävelin Pirkanmaan osastolle.

Standilla oli jonkin verran väkeä. Keskimittainen, tummatukkainen messuemäntä kurkotti pöydän yli ottamaan jotain esitettä. Katsoin mielikseni miten ihoa vasten painautuva hame näytti takamuksen herkulliset muodot… Sykähdyttävä näky, kerta kaikkiaan. Äkkiä nainen kääntyi ja ikään kuin jonkin aavistuksen vallassa katsoi suoraan minuun. Tilanne oli niin yllättävä että jähmetyin hetkeksi paikoilleni. Kauniit siniset silmät, ihmeellisen avoin katse, hieman kysyvä ilme.

Menin täydellisesti hämilleni, käännyin ympäri ja törmäsin kahteen vanhempaan rouvaan, joista toinen pudotti tärähdyksen voimasta paperinsa maahan. Omat konseptinikin olivat aivan sekaisin. Kumarruin nostamaan papereita samaan aikaan kuin toinen rouvista, ja iskimme vielä päämmekin yhteen… Rouva piteli päätään, pyytelin naama punaisena anteeksi ja häivyin paikalta niin nopeasti kuin pääsin.

Kahviossa mieli tasoittui hieman. Ihmettelin itseäni: mitä hittoa se äskeinen oli? Join kahvia kaikessa rauhassa. Yhtäkkiä minulla ei ollutkaan kiire kotiin. Nousin ja kävelin uudestaan Pirkanmaan osaston nurkille. Katselin vaivihkaa äskeistä messuemäntää. Kaunis nainen. Tummat hiukset, vaalea iho, ihmeelliset kirkkaan siniset silmät. Kun hän hymyili asiakkaille, näytti siltä kuin aurinko tulisi esiin pilven takaa… Tunsin rinnassani lämpimän ailahduksen.

Kävelin välillä pois, mutta tulin takaisin toiselta puolelta. Katselin häntä. Hänen kätensä teki kauniin kaaren kun hän siirsi hiuksiaan korvan taakse. Hän seisoi elegantissa asennossa. Miten kaunis ilme hänellä oli kun hän kuunteli asiakkaan kysymyksiä… Pitkään jaaritellut pukumies poistui viimein osastolta. Nyt olisi minun hetkeni. Vaatii melkoisia tahdonponnistuksia että sain jalkani liikkumaan ja kävelin hänen luokseen.

Nainen kääntyi katsomaan minua ja sanoi ”Hei.” Katsoin nopeasti nimilappua rinnassa. Arja. Esittäydyin ja aloin selostaa asiaani. Näin että hänen silmissään oli jotenkin huvittunut ilme. Yhtäkkiä hän purskahti nauramaan. Seisoin paikoillani kuin idiootti, ja se tuntui naurattavan häntä vielä enemmän. Hän teki kädellään joitakin hätäisiä liikkeitä, jotka kai ilmaisivat että älä nyt suutu äläkä häivy mihinkään… Lopulta hän sai naurunsa aisoihin ja sanoi ”Anteeks, anteeks kauheesti, mää en voinu sille mitään. Mua vaan nauratti kun mää muistin, että sulle sattu tässä vähän aikaa sitten sellanen ”kohtaamisonnettomuus…” Viimeisen sanan kohdalla hänen äänensä alkoi kohota, ja hän repesi taas nauramaan.

Menin aivan punaiseksi, mutten voinut muuta kuin alkaa itsekin nauramaan… Arjan nauru oli hereää, tarttuvaa, raikasta. Yhtäkkiä en tuntenut itseäni noloksi, olin vain oudolla tavalla onnellinen siitä, että hän nauroi – minulle… Viimein hänen naurunsa alkoi tauota. Hän veti henkeä syvään ja huokaili. Hän tarttui minua oikein käsivarresta ja sanoi: ”Anteeks ihan tosissaan. Et kai sää ny pahottanu mieltäs?” ”En mä nyt näin vähästä.”, sanoin. ”Kai se aika hauskalta näytti kun me iskettiin viisaat päämme yhteen…” Arja alkoi taas nauraa, mutta pystyi nopeasti hillitsemään itsensä.

”Hei, mää haluan hyvittää sulle tän. Mennään kahville, mää tarjoon sulle oikeen leivoskahvit. Ootkos sää jo juonu päivakaffet?” Valehtelin kirkkain silmin etten ole kahvia saanut sitten aamun… Menimme kahvioon, haimme kahvit ja leivokset, istuimme alas. Kerroin hänelle uudestaan mitä materiaalia tarvitsin ja millaista juttua olin tekemässä. Arja kuunteli tarkkaavaisen näköisenä. ”Meidän johtaja ehti jo lähtee, mutta jos sää haluat jututtaa sitä, niin kyllä se tulee viikon päästä taas Helsinkiin.” Sanoin ettei asialla ole niin kiirettä. ”Joko sä tänään lähdet Pirkanmaalle takas?”, kysyin. ”Huomenna vasta, me puretaan vielä osastoa aamupäivällä”, Arja vastasi.

Joku muu kuin minä sanoi minun suullani ”Haluaisitko lähteä illalla syömään mun kanssa?” Aika pysähtyi. Ihmettelin itsekin puoliksi säikähtäneen mitä olin tullut sanoneeksi. Kahvion äänet tuntuivat hiljenevän. Arja katsoi minua yllättyneen näköisenä. Siniset silmät katsoivat suoraan lävitseni. Hän alkoi hymyillä, ja minua alkoi melkein pyörryttää kun ajattelin sen enteilevän myöntävää vastausta. ”Mennään vaan. Mää en oo täällä ehtinyt käydä yhtään missään.” Sovimme treffit keskustaan.

Ihmeellisen keveässä – ja samalla jännittyneessä – tunnelmassa menin kotiin. Kävin suihkussa ja ajoin parrankin varmuudeksi jo toiseen kertaan sinä päivänä. Laitoin ylleni ykköset ja lähdin treffipaikalle, mutta Arjaa ei vielä näkynyt baarissa. Ilta oli jo pimentynyt. Olutta siemaillessa katselin ulos: sateesta kiiltelevä asfaltti, illanviettoon kiirehtiviä ihmisiä… Yhtäkkiä Arja ilmestyi ikkunan taakse. Hän katsoi sisälle, näki minut ja vilkutti iloisesti. Koko syksyinen ilta tuntui valaistuvan.

Autoin Arjalta päällystakin päältä. Hänellä oli alla kaunis musta, vähän kimalteleva – ja avonainen - pusero ja musta minihame. Arja istuutui, ja tilasin hänelle drinkin. ”Nää oli kyllä aika yllätystreffit”, Arja sanoi. ”Pyydät sää usein naisia ulos noin vaan ex tempore?” ”No en. Tää oli kyllä ensimmäinen kerta. Mä en tiedä mikä muhun meni”, vastasin. Ja punastuin. Arja huomasi sen ja hymyili. Punastuin lisää. ”En määkään yleensä vieraitten miesten kanssa ulos lähde, ettes sää sitä luule.”, Arja katsoi aiheelliseksi huomauttaa.

”Mitä sä haluat syödä?, kysyin. ”Hmm… mulla onkin nälkä. Eikös täällä oo hyviä ulkomaalaisia ravintoloita?”, Arja kysyi. Silloin minulla välähti! ”Käykö venäläinen?”, kysyin. ”Käy.” Olin jeesaillut yhtä venäläisravintoloitsijaa kotisivujen rakentelussa, ja minulla oli pysyvä kutsu hänen ravintolaansa. Tartuin kännykkään ja soitin. ”Privjet, Zenja. Kak dela?” Zenja ilahtui soitosta ja lupasi siltä istumalta kabinetin käyttöömme puolen tunnin päästä. Kerroin että minulla on naisseuralainen, ja Zenja innostui; sanoi keksivänsä jonkun ”yllätyksen”. Kerroin Arjalle, että sopiva ruokapaikka on jo varattu.

Taksi pysähtyi Zenjan ravintolan eteen. Oven molemmilla puolilla paloivat tervapadat. Zenja otti meidät sydämellisesti vastaan ja ohjasi kabinettiin. Arja henkäisi: ”Ihanan näköistä!” pöydällä oli upeita kukkakimppuja, ja koko huone oli valaistu noin 20 kynttilän valolla. Pöydässä odotti hopea-astiassa pullo samppanjaa. Zenja iski minulle silmää. Istuimme alas, kilistimme laseillamme ja tilasimme annoksemme. Katselin ihaillen Arjan silmiä; ne näyttivät hehkuvan omaa, kynttilöitä kirkkaampaa valoaan. Täyteläiset huulet, leuka, hento hienopiirteinen kaula saivat minut niin ikään romanttiseen, suorastaan runolliseen tunnelmaan.

Tunnelma jatkui sananmukaisesti runollisena, sillä huomasimme, että molemmat harrastavat runoutta; niin lukemista kuin kirjoittamistakin. Jälkiruoan aikana romanttinen tunnelma vain tiivistyi. Seurasi Zenjan lupaama yllätys. Kabinettiin astui nuori venäläismies vanhanaikaisessa univormussa ja kitara kädessä. Upealla tenorillaan hän lauloi kolme venäläistä romanssia. Toisen laulun aikana tartuin Arjaa kädestä. Hän säpsähti hieman, mutta ei vetänyt kättään pois. Koko kolmannen laulun ajan katsoimme toisiamme silmiin. Laulu, miljöö ja Arjan silmät saivat minut epätodelliseen mielentilaan. Tunsin unohtavani kokonaan missä olin, jopa sen kuka olin… Laulajan poistuttua olimme pitkään hiljaa. Suutelin Arjan kättä. Arja hymyili.

Istuimme ja juttelimme kaikessa rauhassa, aika kului kuin siivillä. Kuuntelin ilokseni kun Arja jutteli hämäläisnuotillaan. Tuntui kuin olisin tuntenut hänet jo kauan. Koko elämäni. Huomasin, että muu ravintola meni jo kiinni, ja Zenja jäi siivoamaan paikkoja. Lopulta meidän oli särjettävä tuon paikan lumous ja noustava pöydästä. Kun ilmoitin maksavani Zenja ilmoitti oitis, että enkö muista että kaikki on maksettu jo etukäteen… Hän tilasi taksin ja menimme ulos odottamaan sitä. Sade oli tauonnut, ilma oli kylmenemässä, taivas oli tähtiä täynnä. ”Kiitos sulle aivan ihanasta illasta”, Arja sanoi. En voinut olla suutelematta häntä. Arja vastasi suudelmaan pehmeästi. Suutelimme pitkään, pitkään.

Kun ajoimme taksissa kohti hänen hotelliaan, Arja kiitti taas illasta. ”Tää on ollu melkein täydellinen ilta”. Nauroin ja kysyin ”Melkein?”. Arja punastui ja sanoi pehmeällä äänellä: ”Eihän tää ilta vielä ohi ole, eihän?” Minua huimasi kun tajusin, että hän tarkoitti sillä kutsua hotellihuoneeseensa… Suutelin häntä taas, tällä kertaa aiempaa kiihkeämmin – ja samalla tavalla hän myös vastasi suudelmaan. Annoin käteni liukua hänen takkinsa alla lanteille, vyötärölle, rinnoille. Arja antoi sen tapahtua.

Kävelimme hotellin hisseille. Koko hissimatkan suutelimme kiihkeästi. Emme millään tahtoneet päästä irti toisistamme kun hissin ovet aukenivat 7. kerroksessa. Huoneessa riisuimme päällysvaatteet ja suutelimme taas. Arja irrottautui ja sanoi menevänsä kylppäriin. Hän kehotti minua tekemään meille drinkit minibaarin tarvikkeista. Rakentelin gin-tonicit, otin pikkutakin päältäni ja potkin kenkäni pois. Istuskelin nojatuolissa ja ihmettelin maailman ihmeellisyyttä: 12 tuntia sitten olin elämääni kyllästynyt mies, joka oli aikeissa viettää yksinäisen viikonlopun…

Kylpyhuoneen ovi avautui. Arja tuli huoneeseen pelkkä pyyhe ympärillään. Nielaisin. Sydän takoi täysillä kun nousin tuolista. Suutelin hänen huuliaan. Suutelin hänen kaulaansa ja olkapäitään. Tunsin kaluni turpoavan housuissa. Raotin pyyhettä – ja yhtäkkiä se valahti lattialle. Arja oli edessäni täysin alasti. Kaunis, täyteläinen vartalo. Huoneen hämärässä hänen karvakolmionsa hehkui tummana ja kutsuvana… Kumarruin suutelemaan hänen kiinteitä rintojaan; nännit olivat jäykistyneet. Suutelin ja imin niitä. Arja huokaisi pitkään silmät kiinni.

Arja napitti paitaani auki ja hyväili rintakehääni. Hän suuteli karvaista rintaani ja puristeli kädellään rintalihaksiani. Avasin itse loput napit ja otin paidan pois päältäni. Arja avasi vyöni ja alkoi avata farkkujen nappeja. Se kävi sen verran hankalasti että avasin ne itse. Saman tien riisuin sekä farkut, bokserit että sukat. Olin itsekin alasti. Arja katsoi hymyillen kattoa kohti sojottavaa kaluani. Suutelimme ja halasimme. Tunsin miten seisova kaluni painautui hänen alavatsaansa vasten. Arja levitti hieman jalkojaan, ja reiteni tunkeutui hänen jalkojensa väliin. Tunsin reittäni vasten hänen sylinsä lämmön…

Hyväilin hänen rintojaan, hänen selkäänsä ja pakaroitaan. Suutelin huulia ja kaulaa. Arjan kädet vaelsivat myös pitkin selkääni ja pakaroitani. Sitten hän siirsi kätensä alas, etupuolelle. Kiduttavan hitaasti hän lähti hyväilemään reiteni sisäpintaa ja siirsi kättään sentti sentiltä ylöspäin. Viimein hänen lämmin kätensä saavutti kivekset, ja hän siveli hellästi pallejani. Annoin oman kätenikin valua alaspäin hänen vatsallaan kunnes tunsin sormissani hänen häpykarvoituksensa. Annoin käden sujahtaa hänen jalkojensa väliin. Hänen sylinsä tuntui turvonneelta ja kostealta, halukkaalta…

Samalla tunsin miten hänen pieni kätensä kiertyi kaluni ympärille ja alkoi hellästi liikkua edestakaisin pitkin sen vartta. Se tuntui ihanalta. Omat sormeni liikkuivat yhä uskaliaammin hänen kosteudessaan. Huohotin ja tunsin miten Arjakin hengitti raskaasti. Liikuimme kiinni toisissamme kohti sänkyä, johon melkein rojahdimme alas. Nousin katsomaan Arjan kauneutta hänen maatessaan sängyllä selällään jalat hieman levällään. Kumarruin suutelemaan ja nuolemaan hänen simpukkaansa. Arja huokaili ja voihki silmät kiinni.

Nousin hakemaan kondomin lompakostani. Arja hymyili sängyllä posket punaisina, silmät jotenkin uneksuvan näköisenä ja rinta hieman kohoillen kun rullasin kumin paikoilleen. Olin nousemassa hänen päälleen kun hän kiepsahtikin alta pois ja asetti minut selälleen. Sitten hän kiipesi hajareisin päälleni ja ohjasi kaluni sisäänsä. Hän huokaisi pitkään kun kaluni oli pohjaa myöten sisällä. Hän oli tiukka, liukas, pehmeä, lämmin. Ihana. Arja alkoi liikkua taitavasti, nautinnollisesti. Hän kumartui ylleni. Tartuin kiinni hänen rinnoistaan. Puristelin niitä hellästi ja hyväilin nännejä. Välillä hyväilin ja puristelin hänen pakaroitaan.

Vähitellen hänen rytminsä muuttui kiivaammaksi ja liikkeet rajummiksi. Kumarruin eteenpäin ja otin vuoron perään toisen nänneistä suuhun. Imin, nuolin ja näykin niitä varovasti. Raskaasti huohottaen Arja ratsasti päälläni ja laukesi nytkähdellen. En kyennyt itsekään enää pidättelemään itseäni, vaan laukesin rajusti. Arja valahti hervottoman päälleni. Makasimme pitkään hiljaa ja annoimme hengityksen tasaantua. Olin niin onnellinen etten osannut ajatella yhtään mitään. Olin vain. Onnellinen.

Arja kohottautui ylös. Hänen tummat hiuksensa laskeutuivat pääni molemmin puolin. Hän katsoi minua silmiin ja sanoi: ”Tiedät sää mitä tää ny merkitsee?” Olin vähän hämilläni ja pudistin vain päätäni. Hän naurahti ja jatkoi: ”Sitä vaan, että nyt tää on ihan täydellinen ilta…” Suutelimme taas.