Alkoholisti on henkisesti veltto ja huono itsekuriltaan

Ja tarkoitus on auttaa. Jos ajattelee alkoholismin sairautena, niin tällöin tuntuu, että asialle ei voi mitään. Se ei ole sairaus. Pullo ei mene itsestään huulille.

On mulla itselläkin ongelmia esim. ruoan kanssa, mutta tunnustan itselleni, että olen henkisesti veltto, jos en pysy kohtuudessa esim. herkkujen suhteen. En ala selittelemään, että olisi jokin sairaus joka pakottaa syömään. Itsepetos on ihan turhaan. Syön ylettömästi herkkuja, koska itsekuri ei riitä kohtuulliseen syömiseen ja piste.

Voin olla addikti herkkujen suhteen. Minulla on selvä riippuvuus niiden suhteen, jota on hankalaa kontrolloida, mutta ei se mikään hallitsematon sairaus ole. Se, että syönkö niitä vai ei johtuu ihan omasta tahdonvoimasta.

Olen sitä mieltä että, alkoholin suurkulutus, ylensyönti, yletön rahan kulutus, särky- ja muiden lääkkeiden liika syönti, liika seksi, liika urheilu ja liika pelaaminen eivät ole sairauksia. Mutta niillä korvaa jotakin tilaa. Oma kokemus.
Käytän alkoholia katkaistakseni liian tarmokkuuden. Jos 10 minuuttiakin jää aikaa, huomaan jonkun työn jonka ehdin vielä tehdä, Kun olen jo tehnyt hyväntekeväisyystyötä, siivonnut, käynyt lenkillä, leikannut nurmikon ja kilauttanut kaverille. Kun vain istun sohvaan, en pysy siinä, huomaan koko ajan tekemättömiä töitä, en saa pehvaani pysymään siinä vaan nousen niitä tekaisemaan, vaikka vielä luen, korjaan vaatteita tai katson tv-ohjelman.
Mutta kun otan muutaman lasillisen, osaan olla vaan. Ja siinä huomaan, ettei minun tarvitse olla näin helkkarin tehokas, paljon vähempikin riittää. Seuraavana aamuna ja muutama päivä sen jälkeen olen vielä rauhallinen ja pystyn jättämään jotain tekemättä ensi viikkoon tai eteenpäin.
Kunnes taa tehokkuus saa vallan ja kaikki kertautuu. Ei ole ainuttakaan muuta pahetta. En pidä itseäni sairaana alkoholiriippuvuudelle, mutta joskus syyllistän itseäni. Muuttuakaan en osaa, niin että tarvitsen alkoholia.
Mitä sanotte tästä?

Niin se vaan on että jos ei ole henkisesti hyvä olla niin sitten saattaa sortua johonkin haitalliseen, juomiseen, syömiseen, pelaamiseen tms.... Ei ole itsekurista kysymys vaan itsetunnosta. Eikä myöskään liity mielestäni velttouteen, koska veltto tarkoittaa periaatteessa laiskaa tai saamatonta, sillä hyvinkin toimelias ja aktiivinen ihminen voi rypeä jonkinlaisissa ongelmissa. Kun on paha mieli ja ikävä tunne niin on kovin helppo sitä paikata jollain mistä tulee mukamas hyvä olo. Mutta sellainen ongelmallisella tavalla hankittu hyvä olo ei ole pitkäaikaista, päinvastoin se vain saa ongelman yleensä kasvamaan.

Alottaja on omavoimanen natsi.

"Ihminen on henkisesti veltto ja huonon itsekurin omaava, jos ei voi olla juomatta."

Niinpä, tyypillisiä velttoja sekä itsekurittomia alkoholisteja olivat esim. Mika Myllylä joka polki treeneissä suossa uupumiseen saakka. Tai Matti Nykänen joka hyppäsi Holmenkollenin suurmäestä hernerokkasumuun, jossa näkyvyys oli 0m.

Olisko aloittajalla muita hyviä teorioita?

Armosta riittää kyllin janoaville ja vaisille noutajille. Öitä.

Ihminen on henkisesti veltto ja huono itsekuriltaan. Luonteen heikkous on hyvin abstrakti käsite kuitenkin. Jostain syystä päihteiden kohdalla tämä "luonteen heikkous" usein nostetaan esille. On eroteltava lapsuudessa traumatisoituneet alkoholistit ja ei-lapsuudessa traumatisoituneet alkoholistit. Ensimmäisen kohdalla (miksei jälkimmäosen kohdalla" kyse on selviytymismekanismista joka muuten johtaisi henkilön esim.itsemurhaan. Tämä on huomionarvoinen asia koska lapsuudessa traumatisoituneet lähtee aina altavastaajina tähän elämään.

Uskon kuitenkin että ihmiselle voi kehittyä riippuvuus joka ei ole henkilön itse hallittavissa. Laulaja Pate Mustajärvelle uskon näin käyneen jonka elämähän oli aikoinaan hiuskarvan varassa. Menestynyt rokkitähti ei huviksee juo itseään hengiltä. Julkisuuskuvan perusteella ei näytä olevan mitään tekijää mikä tähän alkoholismiin olisi johtanut muut kuin riippuvuus, toisaalta en häntä henkilökohtaisesti ihmisenä tunne.

Summa summarum, alkoholistiksi/päihdeongelmaiseksi on valtavan monta tietä. Teitä on melkein enemmän kuin on ihmisiä.

Meillä AA:ssa puhutaan, että alkoholismi on sairaus, ja että alkoholisti ei ole vastuussa sairaudestaan, mutta toipumisestaan hän on. Näin pysyy fokus oikeissa asioissa.

Toiset ovat varmasti lapsuustraumojen tai geneettisen alttiuden takia riskiryhmässä alkoholisoitua, mutta kyllä se alkoholismin kehittyminen vaatii myös sitä että ihminen juo reilusti. Jostain luin että alkoholismin kehittyminen kestää 10-15 vuotta, minkä jälkeen se, juoko alkoholisti vai ei, ei olekaan enää niin helposti oman päätöksen alainen asia, vaan juominen on enemmän pakonomaista, kun ei muutakaan voi.

Ainoa alkoholisteja yhdistävä tekijä on kykenemättömyys hallita alkoholinkäyttöä.

Alkoholismista kirjoittavien "ulkopuolisten" yhdistävä tekijä on alkoholistin demonisointi. Alkoholisti ei ole perkeleellinen ihminen joka koko ajan miettii miten voisi olla muita kohtaan vielä julmempi, ilkeämpi ja valheellisempi; joku saattaa olla, mutta ei sen useampi kuin ei-alkoholistikaan. Usein hän kärsii alkoholismistaan enemmän kuin muut; kantaa oman henkisen ja fyysisen taakkansa ja näkee muiden kärsivän hänen juomisestaan. Hänellä on atavistinen tunne, että elämässä on jotakin hirvittävän pahasti vialla.

Asiat tulisi nähdä oikeissa mittasuhteissa. Olen käynyt oman kamppailuni kauan sitten ja uskon voivani katsella asioita neutraalisti, alkoholismia sisä- ja ulkopuolelta tuntien.

En puolusta alkoholisteja, vaan toivon ettei kenestäkään tulisi sellaista ja että alkoholismiin sortuneet voisivat lopettaa. Mutta en myöskään hyväksy sellaista ajattelumallia, että kaikki perheen, muun lähipiirin, työympäristön ja naapuruston ongelmat ovat yhden ja ainoan syytä. Sellainen ajattelu vääristää todellisuutta; siihen on helppo kätkeä omat viat, virheet, vihat ja kaunat.

Tuolla ylempänä joku kirjoittaa: " kyse on selviytymismekanismista joka muuten johtaisi henkilön esim.itsemurhaan. Tämän perusteella voisin sanoa että kyllä "joku" pakottaa juomaan. Onko se sitten elämänhalu. Itsellä näin.
Toinen outo käsitys on että juoppo aiheuttaa aina muillekin harmia. Varmaan toiset, mutta itse kuulun niihin jotka eivät, enkä voi olla yksin ainutlaatuinen. Siis meitä on monia. En ole koskaan juonut leipää lasteni suusta, en aiheuttanut kenellekään ongelmia enkä minkäänlaista kärsimystä heidän elämäänsä, en sen kummemmin työantajalle kuin läheisellenikään. Työstäni ja heistä ole huolehtinut viimeisen päälle. Mutta en näköjään viimeisten päälle itsestäni, pinnan alla on sellaista mitä en ole pystynyt käsittelemään, vaikka olen vuosikymmenet yrittänyt.

Mutta itsekurin kyky ei ole pelkästään tahdon asia, tai voi se olla terveaivoiselle mutta...

Siis minulla on nuorena aivan super itsekuri jolla olisin voinut ylpistellä kerrassaan.
Mutta kun sain aivovaurion 8 vuotta sitten, itsen hallitsemisessa on ollut täysi työ, eikä sittenkään onnistunut kuten olisi halunnut. Esimerkkinä ennenkaikkea tolkuton kirjoittamisen määrä kuten olette ehkä huomanneet. En kuitenkaan onneksi käytä päihteitä-

"poiuytrdfghj"

Kun on itse rypenyt samoissa ongelmissa eli ollut alkoholisti, niin ainakin itseni on helpompi käsittää ja ymmärtää juomiseen ajavat asiat ja kaikenlainen mitä juova ihminen itse tuntee ja ajattelee elämästään ja juomisestaan. Ei tietenkään voi tietää mitä toinen ajattelee mutta ymmärtää asiat eri tavalla kuin ihminen joka ei ole itse ollut henkilökohtaisesti vastaavassa tilanteessa. Itselläni se ei ole enää ongelma mutta en ole kuitenkaan muuttunut millään tavalla ylpeäksi siten kuin joillain käy etteivät enää halua olla alkoholistien kanssa tekemisissä tai kävelevät baarin ohi nenä pystyssä. Muistan kyllä kun yli kaksikymmentä vuotta sitten olin aivan pohjalla niin tunsin jonkinlaista kateutta niitä ihmisiä kohtaan jotka eivät juoneet tai osasivat ottaa kohtuudella. En tosin ikinä sanonut sitä ääneen jossain ryyppyporukassa tai baarissa, olisivat kaverit ehkä ihmetelleet. Alkoholisti on itsekin hyvin tietoinen siitä mitä aiheuttaa läheisilleen ja siitä usein tulevat ne henkiset " möröt " kun alkaa tuntua pahalta että tekee muille harmia. On varmasti raskasta elää läheisen ongelman rinnalla. Vasta nyt vanhemmiten olen itsekin ajatellut minkälaista on ollut esim. vanhemmillani ja muilla sukulaisilla seurata mun touhuja. Saati sitten muut ihmissuhteet, mikään ei onnistunut silloin hurjimpaan aikaan. Töissäkin yritin välillä käydä mutta kun se työ alkoi kuitenkin nopeasti haitata vapaa-aikaa. 80-luvulla oli helpompi päästä töihin kuin nykyään. Ja kyllähän tosiaan sanotaan että raskas työ vaatii raskaat huvit, mutta se juuri verottaa jaksamista ja pärjäämistä muutenkin kun on aina raskasta, sekä töissä että vapaalla. Jossain oli jokin aika sitten julkaisu että asiakaspalvelutyötä tekevät ihmiset käyttävät alkoa enemmän kuin muut työläiset. Joka juontuu siitä että täytyy jatkuvasti pitää ns. tekohymyä päällä vaikkei joka päivä ihan hyvä olisikaan. Juova ihminen myös saattaa ajatella ettei aiheuta kenellekään harmia juomisellaan. Yksi aiempi tuolla ylempänä kertoi ettei ole juonut leipää lasten suusta ym. Harmin aiheuttaminen ei tarkoita pelkästään sitä että tekisi jotain fyysistä, joisi perheen rahat tai olisi väkivaltainen tms. Se on jo lähiomaisille harmi kun tietävät että läheisellä on ongelma ja he ovat huolissaan siitä. Se on sitä henkistä harmia, mielipahaa. Sitä tulee harvemmin juomisen aikana ajateltua vaikka muuten saattaa ajatella ja olla sellainen ettei aiheuta mitään muunlaista haittaa kenellekään. Ja ainahan se on " joku " joka pakottaa juomaan, mutta se lähtee ihmisestä itsestään, ei voi syyttää ulkopuolisia tekijöitä vaikka se on helpoin tapa. Istuin itse jo alaikäisenä kapakoissa ja kuuntelin kun vanhemmat " konkarit " aina valittelivat että juovat kuka mistäkin syystä; duunista tuli loparit, akka/ukko lähti ym.ym. lista olisi lähes loputon. Mutta eivät muut sitä viinaa väkisin kurkkuun kaada. Otan itse edelleenkin silloin tällöin, aika harvoin. En tuomitse ketään juomisen takia tai ylipäänsä muunkaan ongelman takia koska jokaisella on omat syynsä siihen miksi tekevät mitä tekevät. Aika monesti niitä syitä ovat juuri nuo erään mainitsemat ongelmat pinnan alla joita ei osaa käsitellä yrityksestä huolimatta. Tiedän oikein hyvin että juominen " auttaa " noihin ongelmiin, mutta kun se on vain hetkellistä. Aikaa kun kuluu niin samat ongelmat muuttuvat koko ajan isommiksi. Se ei ole hyvä oravanpyörä.

Olen kirjoitusketjun aloittaja. Olen oppinut uusia asioita näitä lukiessani. Näyttää siltä, että moni alkoholisteista juo parantaakseen pahaa oloaan. Tällöin paha olo hivenen tasoittuu.

Pohdin, että eikö täällä ole ketään, joka on vain siihen koukussa ja ei lääkitse pahaa oloaan? Eikö kukaan ole veltto henkisesti, kun ei voi olla juomatta? Kaikilla on hallitsematon sairaus ja vankka itsekuri?

Itse olen koukussa herkkuihin ja parhaillaankin tekee tosi tiukkaa olla ilman niitä. Jos mä lankean niihin, niin olen henkisesti veltto. Turha mun on mitään muutakaan uskotella, koska näinhän se on. Sokeririippuvuutta on rinnastettu heroiiniriippuvuuteen. Vai onko mulla sairaus ja en voi mitään tälle? Tietysti voin. Tekee mieli herkkuja, mutta jos ei ota, niin ei ne itsestään suuhun hyppää.

Mun on todella vaikea ymmärtää, että alkoholismista ei voi parantua tai, että se on sairaus. Voiko työnantajalle soittaa ja pyytää sairaslomaa, kun on putki päällä? No joo..huonoa huumoria.

Mun mielestä juominen voi olla sairaalloista, mutta se ei itsessään ole sairaus. Se on mielestäni riippuvuus, johon on ajauduttu velton luonteen vuoksi. Tuskin yhdestä tai kahdesta ryypystä hankkii riippuvuutta. Velton luonteen vuoksi riippuvuus on hankittu pidemmällä aikavälillä.

Alkoholismi on mielestäni samaa ongelmaa kuin seksiriippuvuus, peliriippuvuus, huumeriippuvuus, ruokariippuvuus jne.. Ihminen saa noista mielihyvää, kunnes siitä tulee pakkomielle ja ongelma. Ongelmaista käyttäytymistä on hyvin vaikea lopettaa.

"Voiko työnantajalle soittaa ja pyytää sairaslomaa, kun on putki päällä? No joo..huonoa huumoria. "

Tästä juuri on kysymys.
Alkoholismi on sairaus, mutta juominen ei sitä ole. Juominen on vain alkoholismin oire, ja tapa lääkitä sairautta nimeltä alkoholismi.
Tämä tarkoittaa sitä, että juopotteluun (oireeseen) ei saa sairaslomaa, mutta alkoholismi-sairauden hoitoon saa sairaslomaa. Jos alkoholisti hakeutuu alkoholisminsa takia hoitoon, niin hän saa hoitojakson ajaksi sairaslomaa.

Muutenhan sinun kirjoituksesi oli pelkkää mutua, jolla ei ole mitään tekemistä tosiasioiden kanssa.

Älkää kirjoittako tänne alkoholiongelmistanne, tämä palsta on täynnä armottomia sivaltajia

Aloittaja ei ole nähnyt kovinkaan paljon elämää, tai on kylmä eikä ymmärrä näkemäänsä

Tarkoitus ei ole sivaltaa, vaan auttaa.

Jos alkoholistille on hoitoa tarjolla, niin se on ilmeisesti käytännössä tukea ja sitä, että ei juo alkoholia. Eli käytännössä kyse on itsekurista?

Älä juo alkoholia. Toimii upeasti alkoholistille, jos noudattaa tuota ohjetta. Älä pelaa sopii peliriippuvaiselle ja toimii jne..

Pohdin vain, että eikö esim. peliriippuvaisella ole mitään vastuuta? Voiko hän vain todeta, että hänellä on tällainen sairaus ja sen vuoksi ei voi olla pelaamatta? Vai olisiko rehellisempää myöntää itselleen, että pelaaminen on holtitonta/sairaaloista ja se on itsestään kiinni, että pelaako?

Ei kaikki seksi-, ruoka-, peli-, huume- tai alkoholiriippuvaiset voi olla pelkästään sairaita. Se on kummallista, että kukaan ei tunnusta, että on henkisesti veltto. Aina löytyy selitys tai syy on muualla kuin itsessä.

Tästä provosta ei ola pakko provosoitua.
Aloittaja ei tiedä alkoholismista mitään.

Aloituksen sanamuoto on ongelma: mitä täsmälleen tarkoittaa "henkisesti veltto"?
Jos tähän saisi vastauksen niin olisi helpompi tuumailla mitä mieltä tästä itse on.

Alkoholismi on luokiteltu sairaudeksi jo monta vuotta sitten.Itse raittiina alkoholistina en halua ruveta viisastelemaan henkilön kanssa jolla ei ole kokemusta on mielipide asiasta joka on aika tyypillinen ei alkoholisteille.Itse ajattelin aikalailla samalla tavalla n.30v sitten kunnes sairastuin alkoholismiin.Olen ollut raittiina monta vuotta,mutta siitä huolimatta olen sairas alkoholisti hautaan saakka.Tästä voi toipua mutta ei parantua.Itsekurillakin voi onnistua monessa riippuvuudessa,mutta ei alkoholismin hoidossa.