Jos kumppanisi vaatii avioehtoa koska sillä on paljon omaisuutta, rahaakin miljoonia niin suostuisitko?
Eron tullessa et saisi rahaa kumppaniltasi vain omat rahasi ja ostamasi tavarat.
Eron tullessa et saisi rahaa kumppaniltasi vain omat rahasi ja ostamasi tavarat.
Vastaukset 20
Vanhimmat
En, täytyy olla älykkäämpiä sopimuksia kuin ylläoleva. Voisin kyllä ehdottaakin tositilanteessa.
Enpä ole naimisiin menossa.
Ilman muuta.
Allekirjoittaisin. Myös vaatisin itse avioehtosopimusta, vaikken rikas varsinaisesti olekkaan. En tosiaan jakaisi ostamiani tavaroita erossa. Eroissa ihmiset tuntuvat paljastavan sen kaikista hulluimman ja pikkumielisimmän puolensa. Selkeytystä tuo avioehto. Lahjat pitäisin.
Jos hoidan kodin ja mies maksaa, niin eiköhän sekin ole ihan selvä peli 1/1
Empä oikeastaan tiedä ahdistavampaa skenariota, kun muuttaa miehen omistamaan asuntoon, miehen armoille. Siinä sitä sitten oltaisi, mies on pääosassa, koska asunto on hänen ja hänellä on enemmän rahaa ja valta myös potkaista ulos asunnosta heti, kun ei asiat suju hänen mielensä mukaan. Nainen siinä jatkuvana altavastaajana, aina joutumassa myöntelemään, koska mies on herra ja omistaja. En itse pystyisi tähän, enkä elättele harhakuvia, ettei mies käyttäisi taloudellista valtaansa oman etunsa ajamiseen kiistatilanteessa.
Mihin sitä muuttaisi sitten eron sattuessa, kun on aikoinaan luopunut kenties halvasta ja mukavasta kaupungin vuokrakämpästä? Niitä on todella vaikea saada, eikä siinä jonossa miljönäärillakään ole mitään sananvaltaa!
Ei kannata ikinä tukeutua miehen rahoihin, vaan aina rakentaa oma elämä ja taloudellinen turvallisuus. Miksi aikuisten lapsettomien ihmisten edes olisi muutettava yhteen, ellei sitten jo tosi vanhoina kamuina kun tarvii oikeasti jelppiä toinen toisiaan.
Juuri noin. Täysin samaa mieltä, vaikka itse aion olla yksin. En jaksa ruveta edes tapailemaan ketään.
Olet ihan oikeassa siinä, että on huono diili muuttaa miehen omistamaan asuntoon kodinhoitajaksi. Mutta liioittelet silti tilannetta. Eihän sitä tarvitse olla "jatkuvasti myötäilemässä ja altavastaajana" - jos huomaa, että suhde on muuttumassa sellaiseksi, jossa varakkaampi sanelee ja köyhempi myötäilee, voi ihan saman tien hakea omaa asuntoa muualta ja muuttaa pois. Ja tietysti kannattaa pitää oma työpaikkansa, joten jos suhde päättyy, voi niillä omilla rahoillaan vuokrata oman asunnon. Ja tietysti sitä hyvää kaupungin asuntoa ei kannata ihan noin vaan hetken mielijohteesta irtisanoa muuttaakseen vaikkapa lyhyen tuntemisen jälkeen alkuhuumassa miehen asuntoon. Eiköhän pitemmässä suhteessa sen huomaa muutenkin, alkaako raha vaikuttaa suhteen dynamiikkaan vai ei. Kyllä se nimittäin muissakin asioissa todennäköisesti näkyisi eikä vain asumisessa.
Tiedän kyllä ihmisiä - sekä naisia että miehiä - jotka ovat asuneet yhdessä kumppaninsa omistamassa asunnossa. Ei siitä automaattisesti mitään huonoakaan seuraa. Joskaan en minäkään sellaista ihanteellisena järjestelynä pidä. Ongelma vaan tulee siinä, jos molemmat haluaisivat asua yhdessä, varakkaampi osapuoli ei halua myydä hyvää asuntoaan eikä muuttaa vuokralle, eikä sillä varattomammalla ole varaa ostaa asuntoa edes puoliksi. Vaihtoehdot ovat siis käytännössä silloin yhdessä asuminen toisen omistamassa asunnossa tai sitten erillään asuminen. Suhteessa toki ei tarvitse muuttaa yhteen, mutta esimerkiksi jos lapsia mietitään, niin ymmärrän kyllä hyvin yhteenmuuton.
Ei varmaan ehtisi vaatimaan kun itse olisin jo sitä varmaan vaatinut ensin.
Kyllä mä kirjoittaisin jos olisin naimisiin asti menossa. Koska olisinhan menossa naimisiin sen puolison kanssa enkä hänen rahojensa. Enemmän rakastaisin puolisoa kuin hänen rahojaan. Jos oltaisiin jo avioliittoa suunnittelemassa.
Tää varmaan tuntuu ahneista ihmisistä ihan hullulta. Ja jos oot ahne, kuka tahansa, niin varmastikin alat arvostella lausumaani.
Minä luulen että suomalaiset enimmäkseen on luonteeltaan semmoisia että juurikin se itsensä köyhemmäksi tunteva olisi vaatimassa ehtoa, ihan vain siksi ettei tuntisi käyttävänsä hyväksi sitä toista ja jottei tarvitsisi sitten kenenkään ainakaan levitellä juttuja että vain rahan takia sen varakkaamman kanssa olisi.
Mun mielestäni koko tollainen avioehto on ihan turha kaikin puolin, sillä sen tarkoitus on yleensä enemmänkin vain hyödyntää sitä avioliiton köyhempää osapuolta mahdollisen eron sattuessa. Kyllä ainakin mun mielestä aikusilla ihmisillä pitäisi olla sen verran sitä omaa rahaa ja varallisuutta, ettei sitä jäisi täysin tyhjän päälle, vaikka se ero puolisosta joskus tulisikin.
Suostuisin. Vaan en ole aikeissa avioitua. 😃
Suhteet tuppaavat loppumaan ennemmin tai myöhemmin. Avioehto on vain järkevää suunnittelua.
suostuisin mutta yhden ehdon asettaisin jos hänellä miljoonia niin eron tullessa hän maksaisi vuokratakuun ja kuukauden vuokran ja että pistäisi asuntonsa vuokralle ja muutettaisiin yhdessä vuokralle yhteiseen kotiin joka yhdessä hankittu niin ei sekään kivaa olisi ero tulisi ja itsellä ei varaa vuokratakuuseen eikä vuokraan niin missä asuisi
Kyllä. Jos nainen on lasten kanssa kotona ja uhraa uransa siihen (ei välttämättä hyvä asia), tulee sekin sopia etukäteen. Kotiäitiys tai -isyys on myös työtä ja tulee huomioida, jos erotilanne tulee.
En minä tarvi toisen omaisuutta, tarvin
Hänet.
Sehän on ainoa järkevä tapa mennä naimisiin, kun on vähänkin elettyä elämää takana tai varallisuusero jo nuorena jostain syystä olemassa, tai toisella todennäköisesti tiedossa kookkaampi perintö.
Itseäni asia ei koske, sillä päätin jo kaksikymppisenä että rakastaa voi ilman liittoakin.
Kyllä luonnollisesti. Hänen omaisuus hänen rahat. Ei mulla pidä niihin olla mitään asiaa.
Kukin omillaan, kuinka huushollin juoksevat asiat sovitas 50/50 ? Tuntuisi järkevältä. Ei kenenkään rahat kuullu kenellekkään muulle.
Terveisin Tampereen mies 45v.
Tottakai vaadin. Jos voitan 90 miljoonaa lotossa niin en halua antaa siitä muijalle joka kuitenkin haluaa erota sen takia että sais rahaa.
En ole kiinnostunut, sellaisesta miehestä joka on rikas.
Sillä useimmiten rikkauden takaa löytyy, hyvin ongelmalliset miestyypit.
Tarpeeton on myös avioehto, sillä naimisiin en usko enää meneväni.
Yksi kerta riittää.