Allekirjoittaisitko avioehdon

Empä oikeastaan tiedä ahdistavampaa skenariota, kun muuttaa miehen omistamaan asuntoon, miehen armoille. Siinä sitä sitten oltaisi, mies on pääosassa, koska asunto on hänen ja hänellä on enemmän rahaa ja valta myös potkaista ulos asunnosta heti, kun ei asiat suju hänen mielensä mukaan. Nainen siinä jatkuvana altavastaajana, aina joutumassa myöntelemään, koska mies on herra ja omistaja. En itse pystyisi tähän, enkä elättele harhakuvia, ettei mies käyttäisi taloudellista valtaansa oman etunsa ajamiseen kiistatilanteessa.

Mihin sitä muuttaisi sitten eron sattuessa, kun on aikoinaan luopunut kenties halvasta ja mukavasta kaupungin vuokrakämpästä? Niitä on todella vaikea saada, eikä siinä jonossa miljönäärillakään ole mitään sananvaltaa!

Ei kannata ikinä tukeutua miehen rahoihin, vaan aina rakentaa oma elämä ja taloudellinen turvallisuus. Miksi aikuisten lapsettomien ihmisten edes olisi muutettava yhteen, ellei sitten jo tosi vanhoina kamuina kun tarvii oikeasti jelppiä toinen toisiaan.

Anonyymi kirjoitti:

Empä oikeastaan tiedä ahdistavampaa skenariota, kun muuttaa miehen omistamaan asuntoon, miehen armoille. Siinä sitä sitten oltaisi, mies on pääosassa, koska asunto on hänen ja hänellä on enemmän rahaa ja valta myös potkaista ulos asunnosta heti, kun ei asiat suju hänen mielensä mukaan. Nainen siinä jatkuvana altavastaajana, aina joutumassa myöntelemään, koska mies on herra ja omistaja. En itse pystyisi tähän, enkä elättele harhakuvia, ettei mies käyttäisi taloudellista valtaansa oman etunsa ajamiseen kiistatilanteessa.

Mihin sitä muuttaisi sitten eron sattuessa, kun on aikoinaan luopunut kenties halvasta ja mukavasta kaupungin vuokrakämpästä? Niitä on todella vaikea saada, eikä siinä jonossa miljönäärillakään ole mitään sananvaltaa!

Ei kannata ikinä tukeutua miehen rahoihin, vaan aina rakentaa oma elämä ja taloudellinen turvallisuus. Miksi aikuisten lapsettomien ihmisten edes olisi muutettava yhteen, ellei sitten jo tosi vanhoina kamuina kun tarvii oikeasti jelppiä toinen toisiaan.

Lue lisää

Juuri noin. Täysin samaa mieltä, vaikka itse aion olla yksin. En jaksa ruveta edes tapailemaan ketään.

Anonyymi kirjoitti:

Empä oikeastaan tiedä ahdistavampaa skenariota, kun muuttaa miehen omistamaan asuntoon, miehen armoille. Siinä sitä sitten oltaisi, mies on pääosassa, koska asunto on hänen ja hänellä on enemmän rahaa ja valta myös potkaista ulos asunnosta heti, kun ei asiat suju hänen mielensä mukaan. Nainen siinä jatkuvana altavastaajana, aina joutumassa myöntelemään, koska mies on herra ja omistaja. En itse pystyisi tähän, enkä elättele harhakuvia, ettei mies käyttäisi taloudellista valtaansa oman etunsa ajamiseen kiistatilanteessa.

Mihin sitä muuttaisi sitten eron sattuessa, kun on aikoinaan luopunut kenties halvasta ja mukavasta kaupungin vuokrakämpästä? Niitä on todella vaikea saada, eikä siinä jonossa miljönäärillakään ole mitään sananvaltaa!

Ei kannata ikinä tukeutua miehen rahoihin, vaan aina rakentaa oma elämä ja taloudellinen turvallisuus. Miksi aikuisten lapsettomien ihmisten edes olisi muutettava yhteen, ellei sitten jo tosi vanhoina kamuina kun tarvii oikeasti jelppiä toinen toisiaan.

Lue lisää

Olet ihan oikeassa siinä, että on huono diili muuttaa miehen omistamaan asuntoon kodinhoitajaksi. Mutta liioittelet silti tilannetta. Eihän sitä tarvitse olla "jatkuvasti myötäilemässä ja altavastaajana" - jos huomaa, että suhde on muuttumassa sellaiseksi, jossa varakkaampi sanelee ja köyhempi myötäilee, voi ihan saman tien hakea omaa asuntoa muualta ja muuttaa pois. Ja tietysti kannattaa pitää oma työpaikkansa, joten jos suhde päättyy, voi niillä omilla rahoillaan vuokrata oman asunnon. Ja tietysti sitä hyvää kaupungin asuntoa ei kannata ihan noin vaan hetken mielijohteesta irtisanoa muuttaakseen vaikkapa lyhyen tuntemisen jälkeen alkuhuumassa miehen asuntoon. Eiköhän pitemmässä suhteessa sen huomaa muutenkin, alkaako raha vaikuttaa suhteen dynamiikkaan vai ei. Kyllä se nimittäin muissakin asioissa todennäköisesti näkyisi eikä vain asumisessa.

Tiedän kyllä ihmisiä - sekä naisia että miehiä - jotka ovat asuneet yhdessä kumppaninsa omistamassa asunnossa. Ei siitä automaattisesti mitään huonoakaan seuraa. Joskaan en minäkään sellaista ihanteellisena järjestelynä pidä. Ongelma vaan tulee siinä, jos molemmat haluaisivat asua yhdessä, varakkaampi osapuoli ei halua myydä hyvää asuntoaan eikä muuttaa vuokralle, eikä sillä varattomammalla ole varaa ostaa asuntoa edes puoliksi. Vaihtoehdot ovat siis käytännössä silloin yhdessä asuminen toisen omistamassa asunnossa tai sitten erillään asuminen. Suhteessa toki ei tarvitse muuttaa yhteen, mutta esimerkiksi jos lapsia mietitään, niin ymmärrän kyllä hyvin yhteenmuuton.

Minä luulen että suomalaiset enimmäkseen on luonteeltaan semmoisia että juurikin se itsensä köyhemmäksi tunteva olisi vaatimassa ehtoa, ihan vain siksi ettei tuntisi käyttävänsä hyväksi sitä toista ja jottei tarvitsisi sitten kenenkään ainakaan levitellä juttuja että vain rahan takia sen varakkaamman kanssa olisi.

Harmaaritari kirjoitti:

Minä luulen että suomalaiset enimmäkseen on luonteeltaan semmoisia että juurikin se itsensä köyhemmäksi tunteva olisi vaatimassa ehtoa, ihan vain siksi ettei tuntisi käyttävänsä hyväksi sitä toista ja jottei tarvitsisi sitten kenenkään ainakaan levitellä juttuja että vain rahan takia sen varakkaamman kanssa olisi.

Lue lisää

Mun mielestäni koko tollainen avioehto on ihan turha kaikin puolin, sillä sen tarkoitus on yleensä enemmänkin vain hyödyntää sitä avioliiton köyhempää osapuolta mahdollisen eron sattuessa. Kyllä ainakin mun mielestä aikusilla ihmisillä pitäisi olla sen verran sitä omaa rahaa ja varallisuutta, ettei sitä jäisi täysin tyhjän päälle, vaikka se ero puolisosta joskus tulisikin.