Vertaisin aivoja ruuansulatuselimistöön

Lukiossa kiellettiin tekemästä analogioita liian herkästi. Esim. atomimallia ei saisi verrata aurinkokuntamalliin. Tuo ohje saattoi olla melko heikko; sillä nykyisin nautin melko paljon saadessani tehdä mitä hurjimpia analogioita.

Uusin ajatus on, että aivot sulattavat sähköisen pulssiin samoin kuin vatsa sulattaa ravinnon. Aivot ovat ruuansulatuselimistön tavoin sulattamo. Ja ne vieläpä ovat jossakin yhteydessä ja yhteistyössä toisiinsa: aivot ja vatsa.

Hermosolun rakenne muistuttaa vähän suoliston ja vatsalaukun rakennetta pienoiskoossa, mutta ei paljoa. Suu toimiin palvellen molempia sekä vatsaa että aivoja. Vatsaa varten se on elin joka ottaa ravinnon sisään, mutta aivoja varten se on elin joka toimittaa peräsuolen virkaa eli sitä kautta ulostuu sanoja ja puhetta, joka on syntynyt kun sähköinen pulssi on hermosolussa sulatettu.

Mikä sitten on elin joka vastaa ruuansulatuksen suun virkaa eli ottaa ravinnon hermoston käyttöön. Ne ovat aistit. Silmät, korvat ja iho ottavat vastaan signaalien raakamuodon hermosolun sulatettavaksi.

Vielä voidaan tätä analogiaa tarkentaa ja siihen lisätä piirteitä sillä edellä esitetyssä muodossa se on hieman sumeaa vielä. Voidaan esim. pohtia että kun on hyvältä maistuvaa ruokaa ja pahalta maistuvaa ruokaa; Onko hermostossa jokin vastaava prosessi. Onko huonoja hermosignaaleja, joita ei oteta vastaan ja onko toisaalta erittäin maistuvia hermosignaaleja?

Onko asia niin, että ruumiin kaikki elimet ja prosessit perustuvat YHTEEN AINOAAN PERUSMETODIIN TAI TEKNIIKKAAN. Kierrätetään yhtä ainoaa perusmetodia, joka toistuu toistumistaan.