Ehkä pitäisi jo jääräpäisemmänkin miehen tajuta: Minut on blokattu kontaktilistalta, kartettu muutenkin ja torjuttu hiljaisuuden muurilla. Alan jo käsittää, että parempi pysyä etäällä ilman yhteydenottoa. Parempi niin, vaikka olisin toivonut nämä puhuttavan selväksi tällaisen Musta pekka- leikin sijaan.
Ymmärrän kuitenkin jo, etten vaivaa sinua enää ajatuksillani nettikirjoitusten tai viestien muodossa. I'm over and out.
-☢ ja☃️, ja se arkiminä myös
Blokattu, vaiettu ja kartettu
Anonyymi
32
62
Vastaukset
- Anonyymi
Tämä oli tämmöinen avautuminen, taas. Olkoon jonkin mielestä turhaa ulinaa, sitähän tämä palsta on täynnä muutenkin. Pelkkää tyhjää kaipausta ja ulinaa, ja muutamien kirjoittajien massamaista avauksien ja kommenttien suoltamista.
Meitä turhan kaipailijoita tosin mahtuu joukkoon, mutta yhtälailla turhaa sekin on. Ei apua itselle, ei helpota sisäiseen kipuiluun, eikä auta saamaan kontaktia siihen kaivattuunne. Kommentoijat pahimmillaan vain vedättävät sinua, parhaimmillaan vain komppaavat ajatuksiasi. Tästä ei siis ole mitään hyötyä, vain pelkkää lumetta itselle. Pahimmillaan vain munaatte itsenne jonkun teidät tunnistavan silmissä.
Uskokaa jo tekin se, minäkin lopulta ymmärsin ja luovutin jo. Uskokaa tunteisiin, älkääkä luulko liikaa pelkkien toiveidenne varassa. Puhukaa kasvotusten ja uskaltakaa luottakaa toisiinne kun puhutte tunteistanne. Se on oikea tie. Ei tämä palstailu ja kirjoittelu.
-"aarne- pekka" eli ap, eli aloittaja. Tunneihmiseksi palstalla moitittu mies.- Anonyymi
Tässä sinä olet niiiiin oikeassa!
Tämän pitäisi olla keskustelupalsta, mutta ilmeisesti vain tunneköyhät, pahoitteluni ilmaisusta, trollit kommentoivat.
Itse olen sinun kirjoituksistasi nauttinut - ota nyt hyvällä - ja ikävää jos kuittaat. Mutta itse tiedät parhaiten mikä sinulle on hyväksi.
En ole aiemmin kommentoinut sinulle, koska en ole hän jota kaipailet. Jäsentelen täällä "kiellettyjä" tunteitani.
Halusin kiittää sinua ennenkuin poistut.
Kiitos että olet ollut omanlainen sinä.
Kiitos asiallisista ja kivoista viesteistäsi.
Tämä sillä perusteella mitä olen sinulta lukenut, kattaa vain pari, kolme viestiä. Silti.
Hyvää jatkoa ja kannustan ottamaan yhteyttä irl mieluummin kuin palstalla.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Tämän pitäisi olla keskustelupalsta, mutta ilmeisesti vain tunneköyhät, pahoitteluni ilmaisusta, trollit kommentoivat.
Itse olen sinun kirjoituksistasi nauttinut - ota nyt hyvällä - ja ikävää jos kuittaat. Mutta itse tiedät parhaiten mikä sinulle on hyväksi.
En ole aiemmin kommentoinut sinulle, koska en ole hän jota kaipailet. Jäsentelen täällä "kiellettyjä" tunteitani.
Halusin kiittää sinua ennenkuin poistut.
Kiitos että olet ollut omanlainen sinä.
Kiitos asiallisista ja kivoista viesteistäsi.
Tämä sillä perusteella mitä olen sinulta lukenut, kattaa vain pari, kolme viestiä. Silti.
Hyvää jatkoa ja kannustan ottamaan yhteyttä irl mieluummin kuin palstalla.Olen kirjoitellut tänne itsekin jäsentääkseni omia tunteitani, joita voisi myös kutsua "kielletyiksi". Aloitin ensin eräänlaisella avoimella anonyymilla päiväkirjalla, josta siirryin välillä syvällisempään itseanalyysiin ihan itseni vuoksi, samalla kuitenkin toivoen hänen löytävän kirjoitukseni ja niiden kautta ehkä ymmärtävän mitä tunnen ja miksi käyttäydyn tietyllä tavalla. Vaikka luultavasti hän sen jo osasi minusta lukeakin.
Noiden kirjoitusten myötä aloin jo itsekin kuvitella asioita suuremmiksi ja tunnistamaan kommentoijia häneksi. Ja lähes aina tunnistin väärin. Päästin asiat päässäni liian pitkälle, ja lopulta tilanne hänen kanssaan päätyi aloituksen kuvaukseen. Tunnen siis hänet livestä, mutta puheyhteytemme on jäänyt aika pintapuoliseksi, pari tilannetta lukuunottamatta. Täällä kirjoittelemalla en saanut mitään muutosta aikaan livessä, ehkä vain sotkin oman pääni ja lopulta myös meidän välimme.
Tässä tiivistettynä oma historiani palstalla, mahtuu siihen pari sivupolkua myös, mutta näin se pääreitti on mennyt. Mutta nyt on aika lopettaa tuon reitin junnaaminen ja yrittää uusi polku jonnekin, missä on parempi olla, ilman jatkuvaa entä jos - pohdiskelua. Anonyymi kirjoitti:
Olen kirjoitellut tänne itsekin jäsentääkseni omia tunteitani, joita voisi myös kutsua "kielletyiksi". Aloitin ensin eräänlaisella avoimella anonyymilla päiväkirjalla, josta siirryin välillä syvällisempään itseanalyysiin ihan itseni vuoksi, samalla kuitenkin toivoen hänen löytävän kirjoitukseni ja niiden kautta ehkä ymmärtävän mitä tunnen ja miksi käyttäydyn tietyllä tavalla. Vaikka luultavasti hän sen jo osasi minusta lukeakin.
Noiden kirjoitusten myötä aloin jo itsekin kuvitella asioita suuremmiksi ja tunnistamaan kommentoijia häneksi. Ja lähes aina tunnistin väärin. Päästin asiat päässäni liian pitkälle, ja lopulta tilanne hänen kanssaan päätyi aloituksen kuvaukseen. Tunnen siis hänet livestä, mutta puheyhteytemme on jäänyt aika pintapuoliseksi, pari tilannetta lukuunottamatta. Täällä kirjoittelemalla en saanut mitään muutosta aikaan livessä, ehkä vain sotkin oman pääni ja lopulta myös meidän välimme.
Tässä tiivistettynä oma historiani palstalla, mahtuu siihen pari sivupolkua myös, mutta näin se pääreitti on mennyt. Mutta nyt on aika lopettaa tuon reitin junnaaminen ja yrittää uusi polku jonnekin, missä on parempi olla, ilman jatkuvaa entä jos - pohdiskelua.Minä kohtasin omani kans irl. Tunteemme eivät kohtaa, tunteeni silti jäi. Tämä on väärä paikka hakea yhteyttä, mutta niin säälittävää kuin se onkin, tämä on minulle ainoa paikka jossa purkaa tunteitani häntä kohtaan.
Olen pahoillani että sun kävi noin. Palsta voi sekoittaa pään pahanpäiväisesti. Todella pahasti. Silloin täytyy tajuta irroittautua.
Itse aina vaan palailen, jopa vuosien tauon jälkeen. Tunteeni minun häntä kohtaan jalostuu ja pehmenee tässä vuosien saatossa, mutta ei ota kadotakseen. Johtunee jatkuvista irl kohtaamisista.
Palsta on hyvä jäsentelyyn mutta mitään hyvää siitä ei saa irti jos ottaa itselleen viestejä. Jos uskoo viestin olevan itselle tarkoitettu - kannattaa ottaa etäisyyttä. Oman mielenterveyden kannalta. Mutta hyvää jatkoa sulle valitsemallasi tiellä.Pikku-pirpana kirjoitti:
Minä kohtasin omani kans irl. Tunteemme eivät kohtaa, tunteeni silti jäi. Tämä on väärä paikka hakea yhteyttä, mutta niin säälittävää kuin se onkin, tämä on minulle ainoa paikka jossa purkaa tunteitani häntä kohtaan.
Olen pahoillani että sun kävi noin. Palsta voi sekoittaa pään pahanpäiväisesti. Todella pahasti. Silloin täytyy tajuta irroittautua.
Itse aina vaan palailen, jopa vuosien tauon jälkeen. Tunteeni minun häntä kohtaan jalostuu ja pehmenee tässä vuosien saatossa, mutta ei ota kadotakseen. Johtunee jatkuvista irl kohtaamisista.
Palsta on hyvä jäsentelyyn mutta mitään hyvää siitä ei saa irti jos ottaa itselleen viestejä. Jos uskoo viestin olevan itselle tarkoitettu - kannattaa ottaa etäisyyttä. Oman mielenterveyden kannalta. Mutta hyvää jatkoa sulle valitsemallasi tiellä.Ymmärrän hyvin miten vaikeaa on päästä yli tunteistaan, kun näkee toistuvasti. Välillä jo luulee onnistuneensa, mutta sitten joku tilanne palauttaa ne jälleen mieleen. Sitä jäsentelyä tein itsekin täällä, mutta liialla palstapähkäilyllä on myös sivuseurauksia, alat jo osaksi kuvitella omia luulojasi todellisiksi. Ja siinä on osansa myös palstan vedättäjillä.
On tänne kirjoittelulla ollut hyviäkin vaikutuksia, siinä on samalla oppinut tunnistamaan omien tunteiden eroja. Se ei ole helppoa aikuisellekaan, ellet ole sitä aiemmin harjoitellut. Miehille se on erityisen haastava tehtävä, koska tunteiden käsittelyä pidetään jotenkin "akkamaisena". Miehekkäämpää on vetää perskännit ja korkeintaan silloin puhua kaverille miten paljon sydäntä särkee, ja naiset on vaikeita, vaikka vika olisi itsessä.Mr.Snowman kirjoitti:
Ymmärrän hyvin miten vaikeaa on päästä yli tunteistaan, kun näkee toistuvasti. Välillä jo luulee onnistuneensa, mutta sitten joku tilanne palauttaa ne jälleen mieleen. Sitä jäsentelyä tein itsekin täällä, mutta liialla palstapähkäilyllä on myös sivuseurauksia, alat jo osaksi kuvitella omia luulojasi todellisiksi. Ja siinä on osansa myös palstan vedättäjillä.
On tänne kirjoittelulla ollut hyviäkin vaikutuksia, siinä on samalla oppinut tunnistamaan omien tunteiden eroja. Se ei ole helppoa aikuisellekaan, ellet ole sitä aiemmin harjoitellut. Miehille se on erityisen haastava tehtävä, koska tunteiden käsittelyä pidetään jotenkin "akkamaisena". Miehekkäämpää on vetää perskännit ja korkeintaan silloin puhua kaverille miten paljon sydäntä särkee, ja naiset on vaikeita, vaikka vika olisi itsessä.Noista sivuseurauksista olet ihan oikeassa. Ne jallittaa välillä minuakin yhä vain. Todellisuudentaju kuitenkin voittaa yhä, sillä sain " häneltä" sen verran kylmää kyytiä irl. En enää haaveile " meistä" jos koskaan olen sitä tehnytkään.
Palsta on jalostanut- tällä tarkoitan, että minä itse olen jäsennellyt asioita palstan avulla - tunteeni hyvin epäitsekkääseen muotoon. Olen sinut sen kanssa että minulla on rakkaudellisia tunteita henkilöön jolla ei ole niitä minuun.
Toi sun kommenttisi; oppinut tunnistamaan omien tunteidensa eroa, oli todella osuvasti ja hienosti sanottu. Juur noin minullekin palstalla jäsentely on käynyt. Tosin se vei vuosia... olen kai vähän hitaanlainen.. heh.
Ei mielestäni tunteiden käsitteleminen kuulu mitenkään sukupuoleen - muistetaans ny kuitenkin että ihmisiä tässä vaan ollaan.
Harvat naisetkaan käsittelevät tunteitaan, purkavat niitä "akkamaisesti" sen kummemmin käsittelemättä niitä. Helpottaa oloa, mutta ei lopulta johda mihinkään.
Minun mielipiteelläni kai kummemmin väliä, mutta sinä vaikutat juttujesi perusteella mukavalta ja ajattelevaiselta ihmiseltä. Tässä pieni ajatus sinun kaivatustasi, toivottavasti en mene liian pitkälle.. onko hän sinun arvoisesi? Vai joku tyhjäpää joka ei koskaan tule arvostamaan sinua sellaisena kuin olet ?- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Noista sivuseurauksista olet ihan oikeassa. Ne jallittaa välillä minuakin yhä vain. Todellisuudentaju kuitenkin voittaa yhä, sillä sain " häneltä" sen verran kylmää kyytiä irl. En enää haaveile " meistä" jos koskaan olen sitä tehnytkään.
Palsta on jalostanut- tällä tarkoitan, että minä itse olen jäsennellyt asioita palstan avulla - tunteeni hyvin epäitsekkääseen muotoon. Olen sinut sen kanssa että minulla on rakkaudellisia tunteita henkilöön jolla ei ole niitä minuun.
Toi sun kommenttisi; oppinut tunnistamaan omien tunteidensa eroa, oli todella osuvasti ja hienosti sanottu. Juur noin minullekin palstalla jäsentely on käynyt. Tosin se vei vuosia... olen kai vähän hitaanlainen.. heh.
Ei mielestäni tunteiden käsitteleminen kuulu mitenkään sukupuoleen - muistetaans ny kuitenkin että ihmisiä tässä vaan ollaan.
Harvat naisetkaan käsittelevät tunteitaan, purkavat niitä "akkamaisesti" sen kummemmin käsittelemättä niitä. Helpottaa oloa, mutta ei lopulta johda mihinkään.
Minun mielipiteelläni kai kummemmin väliä, mutta sinä vaikutat juttujesi perusteella mukavalta ja ajattelevaiselta ihmiseltä. Tässä pieni ajatus sinun kaivatustasi, toivottavasti en mene liian pitkälle.. onko hän sinun arvoisesi? Vai joku tyhjäpää joka ei koskaan tule arvostamaan sinua sellaisena kuin olet ?Jotenkin en vain osaa ajatella niin, että onko joku jonkun toisen arvoinen vai ei. Eroja ihmisten ominaisuuksissa, taloudellisessa asemassa ja muissa ulkoisissa seikoissa on helppo osoittaa, mutta minä olen aina koettanut nähdä vain sen ihmisen kaiken krumeluurin takaa.
Joistakin tulee heti hyvä fiilis, toisista ajan kanssa ja joistakin ei koskaan. Oppii vain olemaan heidän kanssaan.
Hänestä tuli heti läpitunkevan hyvä fiilis, vaikka en häntä tuntenutkaan yhtään. On myös syitä miksi moni sanoisi, ettei hänen kaltainen "tyhjäpää" ole arvoiseni. Mutta en ole antanut niiden vaikuttaa itseeni, vaan teen itse omat johtopäätökseni hänestä. En tiedä hänen mielipiteitään minusta, en ole saanut sitä koskaan kunnolla selville. Luulla voi vaikka mitä, mutta vain sanottu merkitsee oikeasti. Anonyymi kirjoitti:
Jotenkin en vain osaa ajatella niin, että onko joku jonkun toisen arvoinen vai ei. Eroja ihmisten ominaisuuksissa, taloudellisessa asemassa ja muissa ulkoisissa seikoissa on helppo osoittaa, mutta minä olen aina koettanut nähdä vain sen ihmisen kaiken krumeluurin takaa.
Joistakin tulee heti hyvä fiilis, toisista ajan kanssa ja joistakin ei koskaan. Oppii vain olemaan heidän kanssaan.
Hänestä tuli heti läpitunkevan hyvä fiilis, vaikka en häntä tuntenutkaan yhtään. On myös syitä miksi moni sanoisi, ettei hänen kaltainen "tyhjäpää" ole arvoiseni. Mutta en ole antanut niiden vaikuttaa itseeni, vaan teen itse omat johtopäätökseni hänestä. En tiedä hänen mielipiteitään minusta, en ole saanut sitä koskaan kunnolla selville. Luulla voi vaikka mitä, mutta vain sanottu merkitsee oikeasti.Tämä lähti anona, mutta minä sen kirjoitin
Anonyymi kirjoitti:
Jotenkin en vain osaa ajatella niin, että onko joku jonkun toisen arvoinen vai ei. Eroja ihmisten ominaisuuksissa, taloudellisessa asemassa ja muissa ulkoisissa seikoissa on helppo osoittaa, mutta minä olen aina koettanut nähdä vain sen ihmisen kaiken krumeluurin takaa.
Joistakin tulee heti hyvä fiilis, toisista ajan kanssa ja joistakin ei koskaan. Oppii vain olemaan heidän kanssaan.
Hänestä tuli heti läpitunkevan hyvä fiilis, vaikka en häntä tuntenutkaan yhtään. On myös syitä miksi moni sanoisi, ettei hänen kaltainen "tyhjäpää" ole arvoiseni. Mutta en ole antanut niiden vaikuttaa itseeni, vaan teen itse omat johtopäätökseni hänestä. En tiedä hänen mielipiteitään minusta, en ole saanut sitä koskaan kunnolla selville. Luulla voi vaikka mitä, mutta vain sanottu merkitsee oikeasti.En tarkoittanut kirjaimellisesti. Jos toisesta tulee hyvä fiilis ihan vaan sillä että on olemassa, niin siinä on jo jotain mikä tekee siitä arvokkaan. Ja sillä arvolla tarkoitin nimenomaan sitä että hän arvostaisi sinua. Ihmisenä ja sellaisena kuin olet.
Mikäpä minä olen mitään hänestä sanomaan. En tunne sinua sen vertaa kuin häntäkään.
Itse ajattelen ihmisistä siten että jokaisella on oikeus olla oma itsensä. Joku tyhjäpää voi olla mitä ihanin ihminen. Sellaisenaan kuin on.
Minuuteeni ja itseyteeni en kuitenkaan anna "arvottomien" ihmisten vaikuttaa. Tällä tarkoitan ihmistä jolla ei ole minulle merkitystä. En loukkaannu sellaisten ihmisten mielipiteistä minusta tai tekemisistäni.
Eli muotoilen aikaisemman kysymykseni hieman toisin; onko hänen mielipiteellään sinusta sinulle väliä vai ihan sama ja luuletko että häntä kiinnostaa sinun mielipiteesi hänestä? Jos sinä olet hänelle ihan sama... niin ...
Minä arvotan ihmiset koska muuten sattuisi liikaa.. minä meinaan olen itse aikamoinen tyhjäpää. Tai no tavallaan.
Sinä selvästi olet ajattelevainen ja minä arvotan sinunlaiset aika korkealle. Sinun mielipiteelläsi minusta on minulle arvokas vaikka minulla ei ole hitotkaan tietoa kuka sä olet. Mutta taasen joku nyymi huorittelee minua niccini takia, niin .. so what? Tällä haen vähän sitä juttua että onko hän sinun arvoisesi you know...
Mutta kuten yllä mainitsit et tiedä hänen mielipiteistään sinusta. Silläkään oikeastaan väliä vaan sillä että kiinnostaako häntä sinun mielipiteesi. Sillä on väliä. Siinä se arvo punnitaan.Mr.Snowman kirjoitti:
Tämä lähti anona, mutta minä sen kirjoitin
Vastasin nyymiviestiisi.
Pikku-pirpana kirjoitti:
En tarkoittanut kirjaimellisesti. Jos toisesta tulee hyvä fiilis ihan vaan sillä että on olemassa, niin siinä on jo jotain mikä tekee siitä arvokkaan. Ja sillä arvolla tarkoitin nimenomaan sitä että hän arvostaisi sinua. Ihmisenä ja sellaisena kuin olet.
Mikäpä minä olen mitään hänestä sanomaan. En tunne sinua sen vertaa kuin häntäkään.
Itse ajattelen ihmisistä siten että jokaisella on oikeus olla oma itsensä. Joku tyhjäpää voi olla mitä ihanin ihminen. Sellaisenaan kuin on.
Minuuteeni ja itseyteeni en kuitenkaan anna "arvottomien" ihmisten vaikuttaa. Tällä tarkoitan ihmistä jolla ei ole minulle merkitystä. En loukkaannu sellaisten ihmisten mielipiteistä minusta tai tekemisistäni.
Eli muotoilen aikaisemman kysymykseni hieman toisin; onko hänen mielipiteellään sinusta sinulle väliä vai ihan sama ja luuletko että häntä kiinnostaa sinun mielipiteesi hänestä? Jos sinä olet hänelle ihan sama... niin ...
Minä arvotan ihmiset koska muuten sattuisi liikaa.. minä meinaan olen itse aikamoinen tyhjäpää. Tai no tavallaan.
Sinä selvästi olet ajattelevainen ja minä arvotan sinunlaiset aika korkealle. Sinun mielipiteelläsi minusta on minulle arvokas vaikka minulla ei ole hitotkaan tietoa kuka sä olet. Mutta taasen joku nyymi huorittelee minua niccini takia, niin .. so what? Tällä haen vähän sitä juttua että onko hän sinun arvoisesi you know...
Mutta kuten yllä mainitsit et tiedä hänen mielipiteistään sinusta. Silläkään oikeastaan väliä vaan sillä että kiinnostaako häntä sinun mielipiteesi. Sillä on väliä. Siinä se arvo punnitaan.Sinulla on hyvä pointti tuosta hänen mielipiteestään minusta. Se sai ajattelemaan asioita hieman eri kantilta. En tiedä hänen mielipidettään minusta, enkä varmasti tiedä onko minun mielipiteelläni hänestä suurempaa vaikutusta häneen. Olenko siis hänelle yhdentekevä? Ehkä olen, ehkä en. Jos olisin jotain tärkeää, tuskinpa tänne palstalle olisi tarvetta kirjoitellakaan.
Siinä taisi tulla vastaus kysymykseeni. Aika pitkälti taidan olla yhdentekevä. Repiikö se minut kappaleiksi? Ei. Tuntuuko tosi pahalta? Eipä juuri. Miksi ei? Koska olen sitä epäillyt jo hyvän tovin. Hän tietää kaikkien tunnistamiensa kirjoitusteni pohjalta mitä hänestä ajattelen. Lukee siis tätäkin palstaa aika ajoin. Lisäksi olen kertonut niistä osan irl jo lähemmäs vuosi sitten. Eri syistä, mutta silti. Näin niiden kolahtavan hieman, mutta sinne sinänsä suloisen kuoren sisään on mahdoton nähdä tarkemmin. Ja saada sieltä selviä sanallisia vastauksia, se vasta vaikeaa on.
Sinulla on selvästi kokemusta tällaisesta arvottamisesta, kun näin hyvin sait minutkin muuttamaan näkökulmaa. Et ole tyhjäpää, vaikka sitä epäiletkin.Mr.Snowman kirjoitti:
Sinulla on hyvä pointti tuosta hänen mielipiteestään minusta. Se sai ajattelemaan asioita hieman eri kantilta. En tiedä hänen mielipidettään minusta, enkä varmasti tiedä onko minun mielipiteelläni hänestä suurempaa vaikutusta häneen. Olenko siis hänelle yhdentekevä? Ehkä olen, ehkä en. Jos olisin jotain tärkeää, tuskinpa tänne palstalle olisi tarvetta kirjoitellakaan.
Siinä taisi tulla vastaus kysymykseeni. Aika pitkälti taidan olla yhdentekevä. Repiikö se minut kappaleiksi? Ei. Tuntuuko tosi pahalta? Eipä juuri. Miksi ei? Koska olen sitä epäillyt jo hyvän tovin. Hän tietää kaikkien tunnistamiensa kirjoitusteni pohjalta mitä hänestä ajattelen. Lukee siis tätäkin palstaa aika ajoin. Lisäksi olen kertonut niistä osan irl jo lähemmäs vuosi sitten. Eri syistä, mutta silti. Näin niiden kolahtavan hieman, mutta sinne sinänsä suloisen kuoren sisään on mahdoton nähdä tarkemmin. Ja saada sieltä selviä sanallisia vastauksia, se vasta vaikeaa on.
Sinulla on selvästi kokemusta tällaisesta arvottamisesta, kun näin hyvin sait minutkin muuttamaan näkökulmaa. Et ole tyhjäpää, vaikka sitä epäiletkin.Olen ajattelevainen ihminen myös, mutta kun harvemmin nykyään pääsee keskustelemaan syvällisiä kenenkään kanssa.
Sitä uriutuu omiin malleihinsa ja ei näje mehtää puilta.
Minun Hän tuntuisi arvostavan minua, luulo ei tosin tiedon väärti. Mutta olen yhdentekevä hänelle niin kauan kuin noudatan hänen asettamiaan sääntöjä. Rajoja. Hän on asiallinen ja kiltti minulle - kuuntelee myös mielipiteitäni. Hän on fiksu, muttei ihan viisas. Tai sitäkin on tavallaan. Avulias ja hauska. Hyvin käytännönläheinen ja osaava. Sukkelasanainen. Hauska ja puoleensavetävä. Ja varattu. Eli oli iso moka alkaa rakastamaan häntä. Rakastan vieläkin 9 vuoden jälkeen. Ja vain siksi että hän, ihan hän tekee minut iloiseksi ja onnelliseksi pelkästään sillä että hän on olemassa. En elättele toiveita että hänellä olisi mitään tunteita minua kohtaan.
Pienistä huomaavasista teoista joita hän tekee tiedän etten ole täysin merkityksetön hänelle.
Mutta hän on ilmeisen onnellisesti tahollaan ja minä tahollani. Joten se siitä. Se ja sama.
Tuli tunteenpurkaus, pahoitteluni.
Sinun hän, vaikuttaako ujolta? Tuli sellaiset vibat..Pikku-pirpana kirjoitti:
Olen ajattelevainen ihminen myös, mutta kun harvemmin nykyään pääsee keskustelemaan syvällisiä kenenkään kanssa.
Sitä uriutuu omiin malleihinsa ja ei näje mehtää puilta.
Minun Hän tuntuisi arvostavan minua, luulo ei tosin tiedon väärti. Mutta olen yhdentekevä hänelle niin kauan kuin noudatan hänen asettamiaan sääntöjä. Rajoja. Hän on asiallinen ja kiltti minulle - kuuntelee myös mielipiteitäni. Hän on fiksu, muttei ihan viisas. Tai sitäkin on tavallaan. Avulias ja hauska. Hyvin käytännönläheinen ja osaava. Sukkelasanainen. Hauska ja puoleensavetävä. Ja varattu. Eli oli iso moka alkaa rakastamaan häntä. Rakastan vieläkin 9 vuoden jälkeen. Ja vain siksi että hän, ihan hän tekee minut iloiseksi ja onnelliseksi pelkästään sillä että hän on olemassa. En elättele toiveita että hänellä olisi mitään tunteita minua kohtaan.
Pienistä huomaavasista teoista joita hän tekee tiedän etten ole täysin merkityksetön hänelle.
Mutta hän on ilmeisen onnellisesti tahollaan ja minä tahollani. Joten se siitä. Se ja sama.
Tuli tunteenpurkaus, pahoitteluni.
Sinun hän, vaikuttaako ujolta? Tuli sellaiset vibat..On yhtälailla mukava ja ikävä kuulla tilanteestasi, jossa olet vuosia rakastanut varattua miestä, joka on torjunut sinut ollen edelleen kuitenkin mukava ja arvostava sinua kohtaan. Mukava siksi, että mies on noin hienotunteinen ja ikävä siksi, koska olet jumittanut hänessä noin kauan. Teillä on selvästi jokin tunneside, joka sitoo sinut häneen. Ja jollakin tavalla myös häntä sinuun. Tiedän tunteen kyllä, olen itsekin varattu, vaikka täällä olenkin kaipaillut toista. Se tunneside vaan on niin vahva. Vetäviä syitä ja myös niitä työntäviä syitä on molempia ihan riittämiin. Niistäkö se vahva vetovoima syntyy?
En osaa sanoa onko hän oikeasti ujo, ehkä hieman. Enemmänkin varautunut ja sisäisen muurinsa ympäröimä. Vaikka ulospäin hehkuukin tietty lämmintä avoimuutta, sellaista hillittyä lämpöä, johon ihastuin melkein ensinäkemältä. Mutta oliko se vain ulkokuorta, jonka taakse en osannut nähdä? Mitä siellä sisällä on, sitä en kunnolla tiedä vieläkään. Liekö koskaan saan tietää.Mr.Snowman kirjoitti:
On yhtälailla mukava ja ikävä kuulla tilanteestasi, jossa olet vuosia rakastanut varattua miestä, joka on torjunut sinut ollen edelleen kuitenkin mukava ja arvostava sinua kohtaan. Mukava siksi, että mies on noin hienotunteinen ja ikävä siksi, koska olet jumittanut hänessä noin kauan. Teillä on selvästi jokin tunneside, joka sitoo sinut häneen. Ja jollakin tavalla myös häntä sinuun. Tiedän tunteen kyllä, olen itsekin varattu, vaikka täällä olenkin kaipaillut toista. Se tunneside vaan on niin vahva. Vetäviä syitä ja myös niitä työntäviä syitä on molempia ihan riittämiin. Niistäkö se vahva vetovoima syntyy?
En osaa sanoa onko hän oikeasti ujo, ehkä hieman. Enemmänkin varautunut ja sisäisen muurinsa ympäröimä. Vaikka ulospäin hehkuukin tietty lämmintä avoimuutta, sellaista hillittyä lämpöä, johon ihastuin melkein ensinäkemältä. Mutta oliko se vain ulkokuorta, jonka taakse en osannut nähdä? Mitä siellä sisällä on, sitä en kunnolla tiedä vieläkään. Liekö koskaan saan tietää.Noi sisäisesti hehkuvat on yleensä niitä joihin minä olen ainakin ihastunut aiemmin. Sellasia pikkuihastumisia jotka ei kestä kauan. Paitsi jos tälläinen ihanuus on jatkuvasti jollain tapaa läsnä. Tavoitettavissa ja kanssakäymisissä.
Niistä ei voi olla tykkäämättä.
Täällä puheltu kaksoisliekkiteorioita - en tavallaan usko niihin, mutta silti...
Minunkaan tilanteessani ei ole mitään järkeä.
Minä vaan rakastan ja tykkään. Toiset pitävät tilannettani säälittävänä, varattuna varattuun, mutta kun se vaan on niin ihanaa. Ei tulisi mieleenkään aloittaa minkäänlaista suhdetta häneen. Hän on ymmärtääkseni ihan onnellinen sijoillansa. Sitä en " menisi " rikkomaan.
Itselläni suhde ihan terveellä pohjalla, tämä kuitenkaan ei estä munun tunteideni olemassaoloa.
Irl olen hyvin varovainen kaipaamani ihmisen suhteen - suojamuurit hyvin korkealla.. olen todella varautunut. Suojelen itseäni rakastumiselta. Rakastan, mutta en ole rakastunut- vissi ero.
Eli kaipaamasi henkilö voi olla varautunut sinulle myös siitä syystä, että hänellä on "kiellettyjä" tunteita sinua kohtaan. Varsinkin jos olet varattu.
Eli voi olla TAI sitten ei.
Ole oma itsesi ja anna asioiden mennä omalla painollaan - jos kärsivällisyytesi riittää. Minulla ei riittänyt ja tulin torjutuksi.Pikku-pirpana kirjoitti:
Noi sisäisesti hehkuvat on yleensä niitä joihin minä olen ainakin ihastunut aiemmin. Sellasia pikkuihastumisia jotka ei kestä kauan. Paitsi jos tälläinen ihanuus on jatkuvasti jollain tapaa läsnä. Tavoitettavissa ja kanssakäymisissä.
Niistä ei voi olla tykkäämättä.
Täällä puheltu kaksoisliekkiteorioita - en tavallaan usko niihin, mutta silti...
Minunkaan tilanteessani ei ole mitään järkeä.
Minä vaan rakastan ja tykkään. Toiset pitävät tilannettani säälittävänä, varattuna varattuun, mutta kun se vaan on niin ihanaa. Ei tulisi mieleenkään aloittaa minkäänlaista suhdetta häneen. Hän on ymmärtääkseni ihan onnellinen sijoillansa. Sitä en " menisi " rikkomaan.
Itselläni suhde ihan terveellä pohjalla, tämä kuitenkaan ei estä munun tunteideni olemassaoloa.
Irl olen hyvin varovainen kaipaamani ihmisen suhteen - suojamuurit hyvin korkealla.. olen todella varautunut. Suojelen itseäni rakastumiselta. Rakastan, mutta en ole rakastunut- vissi ero.
Eli kaipaamasi henkilö voi olla varautunut sinulle myös siitä syystä, että hänellä on "kiellettyjä" tunteita sinua kohtaan. Varsinkin jos olet varattu.
Eli voi olla TAI sitten ei.
Ole oma itsesi ja anna asioiden mennä omalla painollaan - jos kärsivällisyytesi riittää. Minulla ei riittänyt ja tulin torjutuksi.Jossakin vaiheessa koetin pitää tunteeni matalammalla tasolla, mutta pienikin kohtaamistilanteen intensiteetti nosti ne uudelleen pintaan. Kahdenkeskinen keskustelu, pidempi katse silmiini, lämmin hymy... Niistä menin aina sekaisin sanoistani tai unohdin kokonaan mitä olin sanomassa, poskeni kuumottivat ja sulin hänen silmissään kuin lumiukko auringon paisteessa.
Hänen tunteistaan en tiedä, ja välillä luulenkin että hän käyttää vaikutusvoimaansa minuun ihan vain kiusallaan. Kun kerran tietää sen toimivan niin tehokkaasti. On vain kiva leikitellä, kun on saanut jonkun liekaansa? Jonkun jonka taluttamisesta voi jopa hyötyä?
Tämän vuoksi aloin nähdä itseni vain hölmönä, joka omien kuvitelmiensa vuoksi on tehnyt itsestään pellen. Kuin aasi, joka seuraa kepin päässä olevaa porkkanaa tajuamatta ettei tule sitä koskaan saavuttamaan. Ei hyvä juttu minulle itseni kannalta eikä myöskään toisten suhtautumisen vuoksi. Joskus ne suojamuurit on vain hyvä pitää ylhäällä, ettei mene liiaksi tuulten mukana...Mr.Snowman kirjoitti:
Jossakin vaiheessa koetin pitää tunteeni matalammalla tasolla, mutta pienikin kohtaamistilanteen intensiteetti nosti ne uudelleen pintaan. Kahdenkeskinen keskustelu, pidempi katse silmiini, lämmin hymy... Niistä menin aina sekaisin sanoistani tai unohdin kokonaan mitä olin sanomassa, poskeni kuumottivat ja sulin hänen silmissään kuin lumiukko auringon paisteessa.
Hänen tunteistaan en tiedä, ja välillä luulenkin että hän käyttää vaikutusvoimaansa minuun ihan vain kiusallaan. Kun kerran tietää sen toimivan niin tehokkaasti. On vain kiva leikitellä, kun on saanut jonkun liekaansa? Jonkun jonka taluttamisesta voi jopa hyötyä?
Tämän vuoksi aloin nähdä itseni vain hölmönä, joka omien kuvitelmiensa vuoksi on tehnyt itsestään pellen. Kuin aasi, joka seuraa kepin päässä olevaa porkkanaa tajuamatta ettei tule sitä koskaan saavuttamaan. Ei hyvä juttu minulle itseni kannalta eikä myöskään toisten suhtautumisen vuoksi. Joskus ne suojamuurit on vain hyvä pitää ylhäällä, ettei mene liiaksi tuulten mukana...Ei kuullosta hyvältä. Jos hän pitää sinua lelunaan, niin ei varmaankaan ole "arvoisesi". Tosin voihan olla että sinusta tuntuu vain siltä.
Jotkut naiset tekevät sitä itsetunnon pönkittämiseksi. Valitettava tosiasia.
Sellaiset naiset kyllä tuppaavat olemaan tyhjäpäitä. Se ei kyllä muuta sinun tunteitasi häntä kohtaan.Pikku-pirpana kirjoitti:
Ei kuullosta hyvältä. Jos hän pitää sinua lelunaan, niin ei varmaankaan ole "arvoisesi". Tosin voihan olla että sinusta tuntuu vain siltä.
Jotkut naiset tekevät sitä itsetunnon pönkittämiseksi. Valitettava tosiasia.
Sellaiset naiset kyllä tuppaavat olemaan tyhjäpäitä. Se ei kyllä muuta sinun tunteitasi häntä kohtaan.Juupas eipäs- pähkäily alkaa jo rasittaa. Tämä ketju on vain pieni osa sitä. Siksi toivonkin, että jossakin tilanteessa saamme puhuttua nämä selväksi. On aina mahdollista, että hän leikittelee kanssani tarkoituksella tai sitten kyse on vain omista luuloistani. Ja niitä on kyllä riittänyt, hänen kohdallaan ja muillekin.
Tunnen häntä sen verran etten usko hänen olevan tyhjäpää, enemmänki vain kompleksinen luonne. Tyhjäpäät tunnistaa yleensä äkkiä, paitsi humalainen ja kiimainen nuorimies baarissa. Noh, elämä opettaa siinäkin asiassa. Se tosin ei liity tähän mitenkään.Mr.Snowman kirjoitti:
Juupas eipäs- pähkäily alkaa jo rasittaa. Tämä ketju on vain pieni osa sitä. Siksi toivonkin, että jossakin tilanteessa saamme puhuttua nämä selväksi. On aina mahdollista, että hän leikittelee kanssani tarkoituksella tai sitten kyse on vain omista luuloistani. Ja niitä on kyllä riittänyt, hänen kohdallaan ja muillekin.
Tunnen häntä sen verran etten usko hänen olevan tyhjäpää, enemmänki vain kompleksinen luonne. Tyhjäpäät tunnistaa yleensä äkkiä, paitsi humalainen ja kiimainen nuorimies baarissa. Noh, elämä opettaa siinäkin asiassa. Se tosin ei liity tähän mitenkään.Se juupas-eipäs vaihe on ihan perseestä ja syvältä sieltä.
Olet oikeassa ettet voi tietää ennenkuin tiedät toisen tunteista. Siis oikeasti keskustellut asioista hänen kanssaan. Siihen asti minäkään en ole päässyt omani kanssa.
Pakitin ennenkuin menetin kasvoni totaalisesti.
Ja tuo humalainen ja kiimainen vertaus käy kyllä rakastuneeseen ja kiimaiseen myös.
Jos hän on kompleksinen luonne, eli vaikea, jos tulkitsen oikein, niin saat tarpoa siinä suossa ajasta ikuisuuteen jos yrität toimia "oikein".
Meitä naisia kun on muutoinkin vaikeaa miellyttää, niin sitten vielä vaikea luonne...
Enkä muuten sano pahalla. Minulla muutama vaikealuonteinen läheinen ja ovat mitä ihanimpia juuri sellaisena kuin on. Juuri se tekee heistä niin omanlaisia ja ihania. Yksilöllisiä.
Tuletteko normaalissa kanssakäymisissä toimeen vai onko se aina sun puolelta sitä takeltelua minkä mainitsit aiemmin?- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Se juupas-eipäs vaihe on ihan perseestä ja syvältä sieltä.
Olet oikeassa ettet voi tietää ennenkuin tiedät toisen tunteista. Siis oikeasti keskustellut asioista hänen kanssaan. Siihen asti minäkään en ole päässyt omani kanssa.
Pakitin ennenkuin menetin kasvoni totaalisesti.
Ja tuo humalainen ja kiimainen vertaus käy kyllä rakastuneeseen ja kiimaiseen myös.
Jos hän on kompleksinen luonne, eli vaikea, jos tulkitsen oikein, niin saat tarpoa siinä suossa ajasta ikuisuuteen jos yrität toimia "oikein".
Meitä naisia kun on muutoinkin vaikeaa miellyttää, niin sitten vielä vaikea luonne...
Enkä muuten sano pahalla. Minulla muutama vaikealuonteinen läheinen ja ovat mitä ihanimpia juuri sellaisena kuin on. Juuri se tekee heistä niin omanlaisia ja ihania. Yksilöllisiä.
Tuletteko normaalissa kanssakäymisissä toimeen vai onko se aina sun puolelta sitä takeltelua minkä mainitsit aiemmin?Tullaan ihan hyvin toimeen normaaleissa arkitilanteissa, vaikka kovin paljoa en hänestä irti saakaan. Enemmänkin minä puhun ja kyselen, hän kuuntelee. Onko se ujoutta, suojautumiskeino vai keino pitää minua etäällä? Tarkoitin sillä kompleksisella juuri sitä, ettei mikään ole selvää tai mistään saa kiinni. En niinkään, että hän olisi välttämättä perinteisen vaikea luonne. Johtuuko se sitten minusta vai hänestä, sitä en tiedä.
Anonyymi kirjoitti:
Tullaan ihan hyvin toimeen normaaleissa arkitilanteissa, vaikka kovin paljoa en hänestä irti saakaan. Enemmänkin minä puhun ja kyselen, hän kuuntelee. Onko se ujoutta, suojautumiskeino vai keino pitää minua etäällä? Tarkoitin sillä kompleksisella juuri sitä, ettei mikään ole selvää tai mistään saa kiinni. En niinkään, että hän olisi välttämättä perinteisen vaikea luonne. Johtuuko se sitten minusta vai hänestä, sitä en tiedä.
Sä kelaat asioita ehkä vähän liikaa. Luulet asioita. En sano pahalla.
Luin kaikki ketjun viestit ja jäi se päälimmäisenä mieleen.
Pähkinänkuoressa olet ihastunut/ rakastunut naiseen joka osittain tietää tunteesi irl. Hän ei ole sanojesi mukaan siitä huolimatta antanut vastakaikua. On silti sinulle mukava, mutta ei anna mitään. Joskus tuntuisi sinusta että keikaroi tunteillasi, mutta et ole varma siitäkään.
Mielipiteeni, jos sillä mitään väliä ny on, kun en tunne kumpaakaan teistä, on se että sä tarviit closarin asialle. Ennenkuin sulla hajoo pää.
Sulla siis mielestäni kaksi vaihtoehtoa 1. Kysyä suoraan häneltä mitkä hänen tunteensa ovat sinua kohtaan tai 2. kertoa suoraan hänelle että sinulla on tunteita häntä kohtaan.
Ja koska et kumpaakaan voi tehdä syistä, niin voit jäsennellä omat tunteesi vain jos hyväksyt ensin että tunteesi ovat yksipuoleisia. Ei ehkä vaan että ovat. Silloin sitä on helpompi kestää.
Tavallaan rakastaa voi vaikka tunteisiin ei vastakaikua saisikaan.
Jokainen tunne joka sisälläsi on Sinun tunne. Syy miksi Sinä tunnet niin on usein ulkoinen tai kuviteltu (pään sisäinen). Kysymys on että onko sillä syyllä tunteeseen mitään väliä, sillä Sinun tunteesi on aito. Sinulle.
Eli toisin sanoen kumpi sinulle on todellisempaa syy vai seuraus?
Tunnut olevan siinä oravanpyörässä jossa haetaan syytä siihen tunteeseen jota tunnet.
Voin toki olla ihan metässä, mut mitä väliä?
Onko hän sinua nuorempi?Pikku-pirpana kirjoitti:
Sä kelaat asioita ehkä vähän liikaa. Luulet asioita. En sano pahalla.
Luin kaikki ketjun viestit ja jäi se päälimmäisenä mieleen.
Pähkinänkuoressa olet ihastunut/ rakastunut naiseen joka osittain tietää tunteesi irl. Hän ei ole sanojesi mukaan siitä huolimatta antanut vastakaikua. On silti sinulle mukava, mutta ei anna mitään. Joskus tuntuisi sinusta että keikaroi tunteillasi, mutta et ole varma siitäkään.
Mielipiteeni, jos sillä mitään väliä ny on, kun en tunne kumpaakaan teistä, on se että sä tarviit closarin asialle. Ennenkuin sulla hajoo pää.
Sulla siis mielestäni kaksi vaihtoehtoa 1. Kysyä suoraan häneltä mitkä hänen tunteensa ovat sinua kohtaan tai 2. kertoa suoraan hänelle että sinulla on tunteita häntä kohtaan.
Ja koska et kumpaakaan voi tehdä syistä, niin voit jäsennellä omat tunteesi vain jos hyväksyt ensin että tunteesi ovat yksipuoleisia. Ei ehkä vaan että ovat. Silloin sitä on helpompi kestää.
Tavallaan rakastaa voi vaikka tunteisiin ei vastakaikua saisikaan.
Jokainen tunne joka sisälläsi on Sinun tunne. Syy miksi Sinä tunnet niin on usein ulkoinen tai kuviteltu (pään sisäinen). Kysymys on että onko sillä syyllä tunteeseen mitään väliä, sillä Sinun tunteesi on aito. Sinulle.
Eli toisin sanoen kumpi sinulle on todellisempaa syy vai seuraus?
Tunnut olevan siinä oravanpyörässä jossa haetaan syytä siihen tunteeseen jota tunnet.
Voin toki olla ihan metässä, mut mitä väliä?
Onko hän sinua nuorempi?Vastasin tähän pitkästi, mutta se katosi binääriavaruuteen. Tiivistelmäsi on aikatavalla osuva, ja haluan saada näille ajatuksilleni jonkun closarin, ennen pään leveämistä.
Tunteiden syy- seuraussuhteesta: kaikki on lähtöisin omien tuntemusteni analysoinnista. Miksi tunsin aina niin hänen lähellään jne. Kaikki voi olla, ja joudun jo itsekin myöntämään, vain oman pääni tuotetta. Siksi sitä selvää vastakaikua ei ole tullut. Hän ehkä jollakin tasolla pitää minusta, mutta siinäpä se. Hyväksyn sen kyllä, mitäpä muutakaan voin. Kun hyväksyn, saan tilanteen tasapainoon, ja voimme jatkaa normaalia kanssakäymistä arjessa.
Hän on minua jonkun verran nuorempi, mutta ei se mikään myöhäisteini enää, lähempänä kolmea kymmentä kuitenkin.Mr.Snowman kirjoitti:
Vastasin tähän pitkästi, mutta se katosi binääriavaruuteen. Tiivistelmäsi on aikatavalla osuva, ja haluan saada näille ajatuksilleni jonkun closarin, ennen pään leveämistä.
Tunteiden syy- seuraussuhteesta: kaikki on lähtöisin omien tuntemusteni analysoinnista. Miksi tunsin aina niin hänen lähellään jne. Kaikki voi olla, ja joudun jo itsekin myöntämään, vain oman pääni tuotetta. Siksi sitä selvää vastakaikua ei ole tullut. Hän ehkä jollakin tasolla pitää minusta, mutta siinäpä se. Hyväksyn sen kyllä, mitäpä muutakaan voin. Kun hyväksyn, saan tilanteen tasapainoon, ja voimme jatkaa normaalia kanssakäymistä arjessa.
Hän on minua jonkun verran nuorempi, mutta ei se mikään myöhäisteini enää, lähempänä kolmea kymmentä kuitenkin.Ikähän on vain numero.
Tunnut jo paremmin olevan selvillä omista tuntemuksistasi.
Mulla itselläni tilanne sen kelaamisen kanssa meni överiksi joten tiedän tunteen.
Annoin itselleni luvan tunteilleni ja sitä kautta minä pääsin yksipuoleisessa rakkaudessani eteenpäin.
Nykyään se on jo jalostunut siihen että minun on hyvä olla hänen seurassaan. Eli nautin tunteistani häneen vaikka ei johda mihinkään. Hän tekee minut iloiseksi pelkällä läsnäolollaan. Puhuit tuossa aiemmin että jumitan hänessä. Pitää paikkaansa, mutta se on valintani. Tuntuu vain niin oikealta rakastaa häntä, vaikka tunteeni on "kielletty".
On aikoja jolloin en enää tunne häntä kohtaan mitään ja sit yks hymy tai katse tai jokin pieni normaali huomionosoitus roihauttaa rakkauttani häneen. Joten luovutin vastaan taistelemisen ja annoin olla.
Minä rakastan häntä. Piste.
En edes enää kaipaa vastarakkautta, se jopa pelottaa minua, se mitä jos.
Hajoaisin palasiksi jos hänellä olisi tunteita minua kohtaan. Joten en kelaa asiaa, vaan tyydyn rakastamaan kaukaa ja otan muuten siitä kaiken irti. Rakastaminen on kivaa kun sen oikein oivaltaa. Siksi jumitan hänessä. Mieti miksi sinä jumitat omassasi?Pikku-pirpana kirjoitti:
Ikähän on vain numero.
Tunnut jo paremmin olevan selvillä omista tuntemuksistasi.
Mulla itselläni tilanne sen kelaamisen kanssa meni överiksi joten tiedän tunteen.
Annoin itselleni luvan tunteilleni ja sitä kautta minä pääsin yksipuoleisessa rakkaudessani eteenpäin.
Nykyään se on jo jalostunut siihen että minun on hyvä olla hänen seurassaan. Eli nautin tunteistani häneen vaikka ei johda mihinkään. Hän tekee minut iloiseksi pelkällä läsnäolollaan. Puhuit tuossa aiemmin että jumitan hänessä. Pitää paikkaansa, mutta se on valintani. Tuntuu vain niin oikealta rakastaa häntä, vaikka tunteeni on "kielletty".
On aikoja jolloin en enää tunne häntä kohtaan mitään ja sit yks hymy tai katse tai jokin pieni normaali huomionosoitus roihauttaa rakkauttani häneen. Joten luovutin vastaan taistelemisen ja annoin olla.
Minä rakastan häntä. Piste.
En edes enää kaipaa vastarakkautta, se jopa pelottaa minua, se mitä jos.
Hajoaisin palasiksi jos hänellä olisi tunteita minua kohtaan. Joten en kelaa asiaa, vaan tyydyn rakastamaan kaukaa ja otan muuten siitä kaiken irti. Rakastaminen on kivaa kun sen oikein oivaltaa. Siksi jumitan hänessä. Mieti miksi sinä jumitat omassasi?"On aikoja jolloin en enää tunne häntä kohtaan mitään ja sit yks hymy tai katse tai jokin pieni normaali huomionosoitus roihauttaa rakkauttani häneen. Joten luovutin vastaan taistelemisen ja annoin olla."
Kirjoitit aika hyvin sen mitä koen itsekin. Nimesin hänet mielessäni "Arkeni valoksi", vain koska se kuvaa parhaiten miten hän vaikuttaa minuun. Synkkyyteen välillä taipuvan mieleni valo, eräänlainen voima, joka saa unohtamaan kurjat asiat hetkeksi ja hymyilemään vaikka rotkon äärellä.
Mutta syy jumittamiseen on päässäni. Olen kehittänyt hänestä jonkinlaisen pakotien oman elämän murheista, olipa kyse parisuhteen huonosta tilasta, tekemättömien asioiden paineesta tai muusta. Siellä se syy on, omassa päässäni. En silti epäile tunteitani keksityiksi tau vetovoimaa kuvitelluksi. Ne ovat ihan aitoja. Tunnemaalarin taulussa vain raamit on vain välillä liian leveät ja kirjaillut.Mr.Snowman kirjoitti:
"On aikoja jolloin en enää tunne häntä kohtaan mitään ja sit yks hymy tai katse tai jokin pieni normaali huomionosoitus roihauttaa rakkauttani häneen. Joten luovutin vastaan taistelemisen ja annoin olla."
Kirjoitit aika hyvin sen mitä koen itsekin. Nimesin hänet mielessäni "Arkeni valoksi", vain koska se kuvaa parhaiten miten hän vaikuttaa minuun. Synkkyyteen välillä taipuvan mieleni valo, eräänlainen voima, joka saa unohtamaan kurjat asiat hetkeksi ja hymyilemään vaikka rotkon äärellä.
Mutta syy jumittamiseen on päässäni. Olen kehittänyt hänestä jonkinlaisen pakotien oman elämän murheista, olipa kyse parisuhteen huonosta tilasta, tekemättömien asioiden paineesta tai muusta. Siellä se syy on, omassa päässäni. En silti epäile tunteitani keksityiksi tau vetovoimaa kuvitelluksi. Ne ovat ihan aitoja. Tunnemaalarin taulussa vain raamit on vain välillä liian leveät ja kirjaillut.Minä ymmärrän täysin tuon arkeni valo termin. Minullakin oli sellainen kunnes hän jäi eläkkeelle. Itkin iha holtittömasti hänen viimeisenä työpäivänään ja ojensin kortin jossa kerroin tunteeni häneen ja annoin puhelinnumeroni. Pidämme yhteyttä viikoittain. Ihana ja rakkaudellinen tarina sekin.
Kuten mainitsit sinä pidät häntä ylipaineventtiilinä. Siinä mitään pahaa ole.. eli hän ja hänen tunteensa tai olemattomat tunteensa ei ole siis kuitenkaan asian ydin.
Aiemmin kerroit että yhdentekevä jos hänelle olisit, niin se ei sattuisi. Tai pakkohan sen on kirpaista kun niitä tunteitä kerran on sinulla häntä kohtaan. Se mitä teet omilla tunteillasi on ihan oma asia. Ylianalisointi, tukahduttaminen, kuoleettaminen tai vaikkapa se avoin kertominen kaikki on yksi babystep johonkin suuntaan sinun sisälläsi. Luulen että tämä meidän keskustelukin hieman auttaa avaamaan tunteitasi.
Olet parisuhteessa ja teen hyvin henkilökohtaisen kysymyksen - ei ole pakko vastata.
Luuletko että pystyisit kumppanisi kanssa keskustelemaan että olet ihastunut toiseen naiseen?
Voi auttaa tai sotkea koko homman ihan kokonaan ja lopullisesti.
Minulla kumppanini on tukena ollut aina tälläisissäkin asioissa. Olen onnekas.
Ei ny tarvii just kertoa kuka se nainen on ja mistä. Ja keskustelun aiheesta voi jutella ihan viattomastikin.
En usko että kumppanisi on ihan tyhjäpää kun kerran on sinut joskus valinnut. Jonkun kanssa sun on hyvä purkaa synkkyyteen taipuvaista mieltäsi.Pikku-pirpana kirjoitti:
Minä ymmärrän täysin tuon arkeni valo termin. Minullakin oli sellainen kunnes hän jäi eläkkeelle. Itkin iha holtittömasti hänen viimeisenä työpäivänään ja ojensin kortin jossa kerroin tunteeni häneen ja annoin puhelinnumeroni. Pidämme yhteyttä viikoittain. Ihana ja rakkaudellinen tarina sekin.
Kuten mainitsit sinä pidät häntä ylipaineventtiilinä. Siinä mitään pahaa ole.. eli hän ja hänen tunteensa tai olemattomat tunteensa ei ole siis kuitenkaan asian ydin.
Aiemmin kerroit että yhdentekevä jos hänelle olisit, niin se ei sattuisi. Tai pakkohan sen on kirpaista kun niitä tunteitä kerran on sinulla häntä kohtaan. Se mitä teet omilla tunteillasi on ihan oma asia. Ylianalisointi, tukahduttaminen, kuoleettaminen tai vaikkapa se avoin kertominen kaikki on yksi babystep johonkin suuntaan sinun sisälläsi. Luulen että tämä meidän keskustelukin hieman auttaa avaamaan tunteitasi.
Olet parisuhteessa ja teen hyvin henkilökohtaisen kysymyksen - ei ole pakko vastata.
Luuletko että pystyisit kumppanisi kanssa keskustelemaan että olet ihastunut toiseen naiseen?
Voi auttaa tai sotkea koko homman ihan kokonaan ja lopullisesti.
Minulla kumppanini on tukena ollut aina tälläisissäkin asioissa. Olen onnekas.
Ei ny tarvii just kertoa kuka se nainen on ja mistä. Ja keskustelun aiheesta voi jutella ihan viattomastikin.
En usko että kumppanisi on ihan tyhjäpää kun kerran on sinut joskus valinnut. Jonkun kanssa sun on hyvä purkaa synkkyyteen taipuvaista mieltäsi.Omassa parisuhteessa on moni asia solmussa. Välillä mietin vakavasti eroa, siksi en lähtisi kertomaan ihastuksesta toiseen, ettei tule väärinkäsityksiä. Niitä on vaikea oikaista jälkikäteen, parempi olla sotkematta ollenkaan.
Vakavasta suhteesta kertoisin kyllä, se on reilua ja oikeudenmukaista toista kohtaan.
Ei puolisoni tyhjäpää ole, mutta vaikea tapaus puhua vakavia asioita. Uhriutuu helposti ja sulkeutuu sisäänsä. Ja väsynyt myös hänkin, työnsä ja perhe- elämän kuormittavuuden vuoksi. Siksi avaudun tännekin palstalĺe, kun sellaista hyvää aktiivista kuuntelijaa ei ole elämässäni.- Anonyymi
Mr.Snowman kirjoitti:
Omassa parisuhteessa on moni asia solmussa. Välillä mietin vakavasti eroa, siksi en lähtisi kertomaan ihastuksesta toiseen, ettei tule väärinkäsityksiä. Niitä on vaikea oikaista jälkikäteen, parempi olla sotkematta ollenkaan.
Vakavasta suhteesta kertoisin kyllä, se on reilua ja oikeudenmukaista toista kohtaan.
Ei puolisoni tyhjäpää ole, mutta vaikea tapaus puhua vakavia asioita. Uhriutuu helposti ja sulkeutuu sisäänsä. Ja väsynyt myös hänkin, työnsä ja perhe- elämän kuormittavuuden vuoksi. Siksi avaudun tännekin palstalĺe, kun sellaista hyvää aktiivista kuuntelijaa ei ole elämässäni.Mitä vittua tää on ja miten tää liittyy minuun? Oonko mä tehnyt jollekin jotain pahaa?
Mr.Snowman kirjoitti:
Omassa parisuhteessa on moni asia solmussa. Välillä mietin vakavasti eroa, siksi en lähtisi kertomaan ihastuksesta toiseen, ettei tule väärinkäsityksiä. Niitä on vaikea oikaista jälkikäteen, parempi olla sotkematta ollenkaan.
Vakavasta suhteesta kertoisin kyllä, se on reilua ja oikeudenmukaista toista kohtaan.
Ei puolisoni tyhjäpää ole, mutta vaikea tapaus puhua vakavia asioita. Uhriutuu helposti ja sulkeutuu sisäänsä. Ja väsynyt myös hänkin, työnsä ja perhe- elämän kuormittavuuden vuoksi. Siksi avaudun tännekin palstalĺe, kun sellaista hyvää aktiivista kuuntelijaa ei ole elämässäni.Palsta on ihan hyvä paikka jäsentelyyn jos ei ota sitä itseensä.
Nyt pikkuisen epäilen - kuten itsekin aiemmin viittasit että tunteesi häntä kohtaan voivat johtua siitä että vakisuhteessasi on solmussa kuten itse ilmaisit. Voihan olla että täytät "puutteita" jotta tuntisit olosi paremmaksi.
Tai sitten et.
Ja todellakin suosittelemaan pitämään suusi visusti kiinni ihastuksestasi jos avoin keskustelu puolisosi kanssa ei toimi.
Minä sain ihastumiskeskustelun käytyä ukkoni kanssa jo vuosia sitten. Kumpikin kerrottiin toisillemme pikkuihastumisistamme. Totesin siinä vain sen tosiasian että ihminen ihastuu. Ja että se on normaalia elämän kiertokulussa. Tosin en ole kertonut tästä suuresta rakkaudesta jota nyt tunnen. Johtuu siitä että hän on itse pyytänyt etten kertoisi muista miehistä.. kai se on tavallaan sit rakkautta. Puolin jos toisin.
Uskon, että olet puun ja kuoren välissä. Kunnolliselta vaikutat. Se arjen väsymys on sellainen piru joka voi tappaa hyvätkin parisuhteet. Sitä vastaan on vaikeaa taistella.
Minulla aina helpottanut ajatus että elämä on täynnä janoja. Jana jolla alku ja loppu. Asiat alkavat ja päättyvät. Elämänjana täynnä janoja. Toiset ovat hyviä ja toiset hankalia. Mutta vaikka siltä tuntuisikin että se hankala elämänvaihe kestää ikuisuuden, on silläkin loppunsa. Tyyliin mikään ei kestä ikuisesti. Kaikki loppuu aikanaan. Mutta miten se loppuu onkin jo toinen asia. Siihen pystyy hiukan vaikuttamaan.
Eli jos haluat erota, miten haluat erota on se kysymys? Miten voit erota ja elää vielä sen jälkeen niin että sinun on hyvä olla itsenäsi?
Että pystyt elämään sen kanssa.
Minä en pystyisi henkilökohtaisesti eroamaan ukostani ilman että olen tehnyt kaiken mahdollisen ettei tarvitsisi erota. Kaiken inhimillisesti mahdollisen. En varmaankaan edes hänen vuokseen. Mutta kuten aina sanon; jokainen tyylillään.
Sinun hän saa sinut hyvälle mielelle, tunteesi nousevat pintaan hänen seurassaan.
Samaa kysymystä käyttäen,
miten eläisit itsesi kanssa jälkeenpäin?
Ole rehellinen itsellesi.
Enkä ny tarkoita mitää pettämisjuttuja. Jos kuoletat tunteesi häntä kohtaan, niin...
jos eroat, niin...
jos hän tuntee/ei tunne jotakin sinua kohtaan, niin...
Ymmärsit pointin.
Sinä olet itsellesi tärkein kuuntelija.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä vittua tää on ja miten tää liittyy minuun? Oonko mä tehnyt jollekin jotain pahaa?
Taidat erehtyä henkilöistä. Se on ihan tavallista täällä.
- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Palsta on ihan hyvä paikka jäsentelyyn jos ei ota sitä itseensä.
Nyt pikkuisen epäilen - kuten itsekin aiemmin viittasit että tunteesi häntä kohtaan voivat johtua siitä että vakisuhteessasi on solmussa kuten itse ilmaisit. Voihan olla että täytät "puutteita" jotta tuntisit olosi paremmaksi.
Tai sitten et.
Ja todellakin suosittelemaan pitämään suusi visusti kiinni ihastuksestasi jos avoin keskustelu puolisosi kanssa ei toimi.
Minä sain ihastumiskeskustelun käytyä ukkoni kanssa jo vuosia sitten. Kumpikin kerrottiin toisillemme pikkuihastumisistamme. Totesin siinä vain sen tosiasian että ihminen ihastuu. Ja että se on normaalia elämän kiertokulussa. Tosin en ole kertonut tästä suuresta rakkaudesta jota nyt tunnen. Johtuu siitä että hän on itse pyytänyt etten kertoisi muista miehistä.. kai se on tavallaan sit rakkautta. Puolin jos toisin.
Uskon, että olet puun ja kuoren välissä. Kunnolliselta vaikutat. Se arjen väsymys on sellainen piru joka voi tappaa hyvätkin parisuhteet. Sitä vastaan on vaikeaa taistella.
Minulla aina helpottanut ajatus että elämä on täynnä janoja. Jana jolla alku ja loppu. Asiat alkavat ja päättyvät. Elämänjana täynnä janoja. Toiset ovat hyviä ja toiset hankalia. Mutta vaikka siltä tuntuisikin että se hankala elämänvaihe kestää ikuisuuden, on silläkin loppunsa. Tyyliin mikään ei kestä ikuisesti. Kaikki loppuu aikanaan. Mutta miten se loppuu onkin jo toinen asia. Siihen pystyy hiukan vaikuttamaan.
Eli jos haluat erota, miten haluat erota on se kysymys? Miten voit erota ja elää vielä sen jälkeen niin että sinun on hyvä olla itsenäsi?
Että pystyt elämään sen kanssa.
Minä en pystyisi henkilökohtaisesti eroamaan ukostani ilman että olen tehnyt kaiken mahdollisen ettei tarvitsisi erota. Kaiken inhimillisesti mahdollisen. En varmaankaan edes hänen vuokseen. Mutta kuten aina sanon; jokainen tyylillään.
Sinun hän saa sinut hyvälle mielelle, tunteesi nousevat pintaan hänen seurassaan.
Samaa kysymystä käyttäen,
miten eläisit itsesi kanssa jälkeenpäin?
Ole rehellinen itsellesi.
Enkä ny tarkoita mitää pettämisjuttuja. Jos kuoletat tunteesi häntä kohtaan, niin...
jos eroat, niin...
jos hän tuntee/ei tunne jotakin sinua kohtaan, niin...
Ymmärsit pointin.
Sinä olet itsellesi tärkein kuuntelija.Hienoja ajatuksia sinulla kyllä on. Olet joko pohtinut paljon ihmissuhteitasi tai saanut jotain koulutusta aiheeseen. Ota se kehuna.
Tiedostan kyllä, että osaksi täytän tyhjyyttä tai oman elämäni puutteita hänen avullaan. Mutta kyllä siinä oikeaa vetovoimaakin on, paljon. Oli se järkevää tai ei. Yritän miettiä asioita monilta kanteilta, ja löytää niille jonkin tasapainon, ettei tarvitse mahdottoman paljoa katua tekemisiään. En ole mikään äkkiliikkeiden tekijä, sen vuoksi tiedän löytäväni kohtuullisen oikean tien tässäkin tapauksessa. Anonyymi kirjoitti:
Hienoja ajatuksia sinulla kyllä on. Olet joko pohtinut paljon ihmissuhteitasi tai saanut jotain koulutusta aiheeseen. Ota se kehuna.
Tiedostan kyllä, että osaksi täytän tyhjyyttä tai oman elämäni puutteita hänen avullaan. Mutta kyllä siinä oikeaa vetovoimaakin on, paljon. Oli se järkevää tai ei. Yritän miettiä asioita monilta kanteilta, ja löytää niille jonkin tasapainon, ettei tarvitse mahdottoman paljoa katua tekemisiään. En ole mikään äkkiliikkeiden tekijä, sen vuoksi tiedän löytäväni kohtuullisen oikean tien tässäkin tapauksessa.En ole saanut koulutusta. Elämä antanut kovalla kädellä.
Sinun se tiesi pitää kulkeman. Olet fiksu mies -sinä pärjäät kyllä.
Pidä mielesi kirkkaana ja toimi mikä sinulle on oikein.
Ja hyvä mies ole rehellinen itsellesi mihin se ikinä johtaakaan. Hyvää yötä.
- Anonyymi
Kerjäät täällä empatiaa ja vähättelet samalla omaa suhdettasi? Vaikuttaa siltä ettet pahemmin panosta puolisoosi vaan leijut ilta toisensa perään täällä haaveillen jostain ihastuksesta. Empatiat menee nyt puolisolle, jos se ihastus on yhtään empatiakykyinen on varmaan kokenut samoin (jos blokannut ap:n). Varsinainen prinsessa mieheksi.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 733410
- 622624
- 712336
Hei........
Pelkkä sun näkeminen saa mut hymyilemään pitkin iltaa. Oot niin 🤩😘 Edellinen poistettiin.582328Mitä sanoa pituudeksi näillä mittaustuloksilla?
Jos jossain tarttee ilmoittaa pituus sentin tarkkuudella? Mitattu neljästi virallisesti ja mittaustulokset on olleet 1912257- 421773
- 441709
Poliisi: Kymmenhenkinen pohjalaisperhe ollut vuoden kateissa kansainvälinen etsintäkuulutus Poliis
Poliisi: Kymmenhenkinen pohjalaisperhe ollut vuoden kateissa – kansainvälinen etsintäkuulutus Poliisi pyytää yleisön apu1781414Mä en jaksa suojella sua enää
Oot osa mun tarinaa ja ensirakkaus 🩷🌈 Olisiko niin kauheata, jos muutkin ystävämme tietäisivät? Se on jo niin vanha ”t141373EU:n uusin idea - jatkossa joudut tunnistautumaan kun katsot PORNOA!
"Pornon katsominen muuttuu täysin Euroopan komissio on kehittänyt sovelluksen, jolla internetin käyttäjä voi todistaa p1481330