Miksi kaivelet esiin menneitä asioita;
hyvässä tai pahassa?
Miksi muistella menneitä?
65
278
Vastaukset
Yleensä menneiden kaivelu lisää vaan huonoa oloa. Ei kannata muuten kuin terapiatarkoituksessa.
elisakettu kirjoitti:
Milloin muistelu on terapeuttista?
Silloin kun asioita kykenee käsittelemään jotenkin rakentavasti.
Partakaweri kirjoitti:
Silloin kun asioita kykenee käsittelemään jotenkin rakentavasti.
Hmm. Mietitääs. Jos mukavuusalueelta postuminen on vaikeaa, tässä tapauksessa muisteleminen vaikka ajat sitten sattunutta ikävää, niin onko vaikeampi muistella itseään kohtaamaansa pahaa vai toiselle aiheuttamaansa pahaa?
elisakettu kirjoitti:
Hmm. Mietitääs. Jos mukavuusalueelta postuminen on vaikeaa, tässä tapauksessa muisteleminen vaikka ajat sitten sattunutta ikävää, niin onko vaikeampi muistella itseään kohtaamaansa pahaa vai toiselle aiheuttamaansa pahaa?
Varmaan yhtä vaikeita.
Lähinnä tässä tarkoitin, ettei kannata rypeä ikävissä asioissa.
Joskus. Ja lähinnä hyvässä. Pahastakin muistosta saa opin korvan taa. Tosin aika kultaa muistot. 😊
Ja on hyvä muistella mistä tähän tilanteeseen on tultu. 😊- Anonyymi
Aika yllättävää että sinä olisit kiinnostunut minusta, jotenkin saanut sinusta eri kuvan.
Anonyymi kirjoitti:
Aika yllättävää että sinä olisit kiinnostunut minusta, jotenkin saanut sinusta eri kuvan.
Mitähän herra/rouva anonyymi oikein tarkoittaa....
elisakettu kirjoitti:
Oletko siis sitä mieltä, että pahastakin voi seurata jotain hyvää? Mille voi antaa arvon?
Tietenkin. Jos miettii tätä koronaakin, niin aikapaljon tää toi hyvääkin ja muistutti tärkeistä asioista. Eikö? 😊
Disse kirjoitti:
Tietenkin. Jos miettii tätä koronaakin, niin aikapaljon tää toi hyvääkin ja muistutti tärkeistä asioista. Eikö? 😊
Juu, tottakai. Halusin vain toisenkin näkökulman.
Itte ainakin olen monesti jonkun pahankin seurauksena törmännyt suorasti tai epäsuorasti juttuun, josta on seurannut jotain hyvää.
Covid nyt vain yksi esimerkki siitä, miten arvotukset voivat muuttua. Sotahan on hyvin usien toinen. Tai vakava sairastuminen, tai menetys.elisakettu kirjoitti:
Juu, tottakai. Halusin vain toisenkin näkökulman.
Itte ainakin olen monesti jonkun pahankin seurauksena törmännyt suorasti tai epäsuorasti juttuun, josta on seurannut jotain hyvää.
Covid nyt vain yksi esimerkki siitä, miten arvotukset voivat muuttua. Sotahan on hyvin usien toinen. Tai vakava sairastuminen, tai menetys.No pidän tätä covidia nykyaikaisena sotana. Epätietoisuus on jatkuvasti päällä, eikä tiedä milloin se iskee.
Ja sairaudetkin lähentää.
Mieti. Täällä tapeltiin keskenään 1918–19, mutta jo 1939-42 oltiin kaikki samassa taisteluhaudassa rintamassa....
Kaikenlaiset kriisit palauttaa ihmiset perusasioiden juurelle. Lähimmäinen on tärkein. 😊Disse kirjoitti:
No pidän tätä covidia nykyaikaisena sotana. Epätietoisuus on jatkuvasti päällä, eikä tiedä milloin se iskee.
Ja sairaudetkin lähentää.
Mieti. Täällä tapeltiin keskenään 1918–19, mutta jo 1939-42 oltiin kaikki samassa taisteluhaudassa rintamassa....
Kaikenlaiset kriisit palauttaa ihmiset perusasioiden juurelle. Lähimmäinen on tärkein. 😊Karmeeta kyllä, mutta totta. Kriisit lähentää...
Mutta jos antaa. Jotkuthan sulkeutuvat kriisien seurauksena. Heille ei sen jälkeen tapahdu enää hyvää eikä pahaa.
Mitä mieltä olet tuosta väittämästä?elisakettu kirjoitti:
Karmeeta kyllä, mutta totta. Kriisit lähentää...
Mutta jos antaa. Jotkuthan sulkeutuvat kriisien seurauksena. Heille ei sen jälkeen tapahdu enää hyvää eikä pahaa.
Mitä mieltä olet tuosta väittämästä?No sitten voi heittää kysymyksen, että mitä on rlämisen arvoinen elämä?
Nyytenhän monet ovat olleet kotiinsa jumittuneita, eivät ehkä siten saa tartuntaa, mutta miten pitkään se piilottelu on elämisen arvoista?Disse kirjoitti:
No sitten voi heittää kysymyksen, että mitä on rlämisen arvoinen elämä?
Nyytenhän monet ovat olleet kotiinsa jumittuneita, eivät ehkä siten saa tartuntaa, mutta miten pitkään se piilottelu on elämisen arvoista?Sulkeutuminen-tunteiden kuolettaminen .. en tajua miten niin voi elää. Taas siis voi, mutta kun mikään ei enää maistu/tunnu miltään.
Masentuneisuus varmaan koetaan noin, mutta yleensä väliaikainen olotila. Mutta sulkea itsensä kaiken tuntemisen ja kokemisen ulkouolelle siski, ettei ajaudu enää kriisiin ...elisakettu kirjoitti:
Sulkeutuminen-tunteiden kuolettaminen .. en tajua miten niin voi elää. Taas siis voi, mutta kun mikään ei enää maistu/tunnu miltään.
Masentuneisuus varmaan koetaan noin, mutta yleensä väliaikainen olotila. Mutta sulkea itsensä kaiken tuntemisen ja kokemisen ulkouolelle siski, ettei ajaudu enää kriisiin ...Tipahdin jo unten maille...
Defenssejä nekin...
Isä flekmatisoitui sydänkohtauksen jälkeen. Sen ymmärtää, pelkää sitä kohtausta, mutta ei laakereilleen kannattaisi kokonaan jäädä... sama on edessä hitaastikin elämälläkin, kun kroppaa ei vahvista liikkumalla.
Minusta pelko pitää kohdata, tai se vie elämisestä maun ja ilon. Uskalluksen elää. 🤔
Juma, että ois nukuttanut makeasti...🥱
Lähinnä muistelen, harvemmin pahassa. Aika kultaa nääs. :)
- Anonyymi
🙂. Miten muuten jakselet, kummallakin vaikea sairaus kuitenkin, toivottavasti vanhempasi voivat hyvin. Äitisi sanoikin 5 vuotta sitten että odotat kovasti minua katsomaan sinua kotiisi. Voit aina tulla iltaisin katsomaan minua asunnolleni, ei siinä ole estettä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
🙂. Miten muuten jakselet, kummallakin vaikea sairaus kuitenkin, toivottavasti vanhempasi voivat hyvin. Äitisi sanoikin 5 vuotta sitten että odotat kovasti minua katsomaan sinua kotiisi. Voit aina tulla iltaisin katsomaan minua asunnolleni, ei siinä ole estettä.
Olen kyllä mökillä, mutta,2 kuukauden päästä tilanne on eri täysin. Jotenkin elämä tuntuu parodialta, mutta, toivottavasti tämä menee parempaan suuntaan. 🤗
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen kyllä mökillä, mutta,2 kuukauden päästä tilanne on eri täysin. Jotenkin elämä tuntuu parodialta, mutta, toivottavasti tämä menee parempaan suuntaan. 🤗
Tai, ei ole pakko sanoa yhtään mitään, tiedän jo kuka olet, olen vähän tyhmä, en heti tajunnut, mutta, voit olla varma tästä 🤐🤐🤐 ja olet aina tervetullut kotiini.
Sinäkin sanoit, että aika kultaa muistot.
Mutta voiko tuo aikavääristymä toimia myös pahassa? Muistellaan kriittisemmin/katkerammin/kielteisemmin asiat kuin ne olikaan?Anonyymi kirjoitti:
🙂. Miten muuten jakselet, kummallakin vaikea sairaus kuitenkin, toivottavasti vanhempasi voivat hyvin. Äitisi sanoikin 5 vuotta sitten että odotat kovasti minua katsomaan sinua kotiisi. Voit aina tulla iltaisin katsomaan minua asunnolleni, ei siinä ole estettä.
Nyt tipahdin. 😃
Kyllähän tässä jaksaa, kun ei liikaa murehdi mitään.
En tiiä ketä mä olisin varttunut kotiini katsomaan. En ketään muistaakseni. 😃elisakettu kirjoitti:
Sinäkin sanoit, että aika kultaa muistot.
Mutta voiko tuo aikavääristymä toimia myös pahassa? Muistellaan kriittisemmin/katkerammin/kielteisemmin asiat kuin ne olikaan?Hmm. Voi varmaankin, mutta mulla on taipumus antaa pahatkin asiat anteeksi.
Tehdä sovinto niiden kipeidenkin muistojen kanssa. Niihin liittyvien ihmistenkin suhteen, en halua katkeroitua ja tuhlata yhtään päivää katkeruudelle.Jan1 kirjoitti:
Hmm. Voi varmaankin, mutta mulla on taipumus antaa pahatkin asiat anteeksi.
Tehdä sovinto niiden kipeidenkin muistojen kanssa. Niihin liittyvien ihmistenkin suhteen, en halua katkeroitua ja tuhlata yhtään päivää katkeruudelle.Helpompi tapa elää, luulen. Elää sovussa myös itsensä kanssa.
elisakettu kirjoitti:
Helpompi tapa elää, luulen. Elää sovussa myös itsensä kanssa.
On. Jotenkin niin olen kriisien kohdalla ajatellut, että tää tapahtuu nyt mulle. Se olisi voinut tapahtua ja on tapahtunut jollekin muullekin. Tästä selvitään, tämän jälkeen helpottaa. Joku luontainen selviytymisen tarve suuntaa ajatukset positiiviseen jatkumoon. Automaatio.
Sitä hamsyraa kaikki voimansa ja keinonsa selviytymiseen ja parempaan päin suunnaten.
- Anonyymi
Muistelen, aika huono sekä haluton unohtamaan. Eleettömästi laitan pisteen siihen saakka, kun taas muistelen. Taitaa olla osittain luonnejuttukin. Tulee muutenkin funtsittua niitänäitä vaikkei se ulospäin heijastukkaan. - kuparilukko
- Anonyymi
elisakettu kirjoitti:
Millaisen palkkion saat itsellesi niistä muisteloista?
En mitään palkkiota, eikä niissä tapahtunut mitään pahaa. Olet mukava kaveri. 🤗
Anonyymi kirjoitti:
En mitään palkkiota, eikä niissä tapahtunut mitään pahaa. Olet mukava kaveri. 🤗
Eli muisteloisa ei tunnetasolla tapahdu mitään? Vai tapahtuuko?
- Anonyymi
elisakettu kirjoitti:
Millaisen palkkion saat itsellesi niistä muisteloista?
En ota asioita mittelönä mistä odottaisi palkinto. Se on tuo luonne, mikä laittaa kattelemaan uudestaan, pilkkomaan osiin ja taas paketoimaan. Se ei tuo lohtua, koska en ole ikinä tarvinnut sitä. Kyse on selkeydestä, tapahtumien kulusta. Tiedän tasan mitenkä on mikäkin mennyt ja sehän riittäisi päätökseen? Mutta siitä huolimatta huono unohtamaan. - kuparilukko
Anonyymi kirjoitti:
En ota asioita mittelönä mistä odottaisi palkinto. Se on tuo luonne, mikä laittaa kattelemaan uudestaan, pilkkomaan osiin ja taas paketoimaan. Se ei tuo lohtua, koska en ole ikinä tarvinnut sitä. Kyse on selkeydestä, tapahtumien kulusta. Tiedän tasan mitenkä on mikäkin mennyt ja sehän riittäisi päätökseen? Mutta siitä huolimatta huono unohtamaan. - kuparilukko
Kuulostaa realistiselle tavalle kohdata asioita.
Jos et saa lohtua, et ehkä koe saavasi rangaistustakaan (muistamisista asioista)?- Anonyymi
elisakettu kirjoitti:
Kuulostaa realistiselle tavalle kohdata asioita.
Jos et saa lohtua, et ehkä koe saavasi rangaistustakaan (muistamisista asioista)?En edelleenkään tarvitse lohtua. Kettu on ovela :) tuota rangaistusnäkökulmaa en oikein ymmärtänyt. - kuparilukko
Anonyymi kirjoitti:
En edelleenkään tarvitse lohtua. Kettu on ovela :) tuota rangaistusnäkökulmaa en oikein ymmärtänyt. - kuparilukko
Mjaa. En mä johdatellut.
Mietin vain sitä, voiko osittain olla niin, että osa muistoissa elämisessä on saada lohtua tai rangaistusta niiden asioiden muistamisesta?
Eli hyvät asiat tuovat tavallaan lohtua - hyvän mielen, vaikeiden taas ovat rangaistusta itselle etä ne ovat tapahtuneet tai haluamme rangaista jotakuta muuta niiden vuoksi?
Mutta jos ei koe saavansa niistä kumpaakaan, onko se vain tyyni, realistinen tapa antaa sioiden olla niin, kuin ne ovat tapahtuneet? Onko tunneihmisellä tapana elää muistoissa enemmän?- Anonyymi
elisakettu kirjoitti:
Mjaa. En mä johdatellut.
Mietin vain sitä, voiko osittain olla niin, että osa muistoissa elämisessä on saada lohtua tai rangaistusta niiden asioiden muistamisesta?
Eli hyvät asiat tuovat tavallaan lohtua - hyvän mielen, vaikeiden taas ovat rangaistusta itselle etä ne ovat tapahtuneet tai haluamme rangaista jotakuta muuta niiden vuoksi?
Mutta jos ei koe saavansa niistä kumpaakaan, onko se vain tyyni, realistinen tapa antaa sioiden olla niin, kuin ne ovat tapahtuneet? Onko tunneihmisellä tapana elää muistoissa enemmän?En näkisi, että vanhojen muistelu itsessään toisi lohtua tai rangaistusta ja en pitäisi yksinomaan tunneihmisen asiana elää menneissä enemmän. Mielestäni kyse on siitä, mitä ja miten on konkreettisesti aikoinaan tapahtunut ja haluaako noita jälkeenpäin märehtiä (tai analysoida)
Tuli nyt kirjekyyhkyllä, poikkesin muualla. - kuparilukko
- Anonyymi
Koska niitä ei koskaan käsitelty.
elisakettu kirjoitti:
Hyvä pointti. Koetko että muistelo on edistänyt kasvuasi jotenkin?
Tällein sivusta ihminen suojelee paremmin itseään.
valtakunta kirjoitti:
Tällein sivusta ihminen suojelee paremmin itseään.
Suojelee. mutta miltä?
elisakettu kirjoitti:
Suojelee. mutta miltä?
Pahalta mitä toinen aiheuttaa tai tapahtunut.
se on tapa käydä asioita läpi.
Kyllä niitä käy läpi muutenkin, mistä ihmeestä kuvittelet traumojen tulevan. Esim kiusaamisen tai koulukiusaamisen myötä.
Tuli palo syttyy että oot unohtanut kynttilän palamaan tai joku toinen siten varmistat ettei niitä ole sytytettäviä vaan led:jä kun käyt asiaa läpi etsi ratkasuja.
Kuin myös jos oot kaatunut muistat liukkaalla ja varot uudelleen paremmin varautuen, toiset toistaa monesti ennenkuin on tuliterät naskali kengät.
Se on tapa suojautua joskus koen pahoilla ihmisillä on tarve vaan saada tehdä kiusaa koska vetävät,” elä muistele menneitä” kuin ei nuhdella saisi asioiden muistutteu helpottaa muistamaan ikävä kyllä ettei pahaa tapahtuessa ja ettei toistu. Joitakin ärsyttää kuin muistuttaa.
Mistä kuvittelet sotatraumojen periytyvän jälkipolville kun ne juo ja käy sotaa (kännissä) aina vihaisia varautuneita sytytys herkkiä.
Kuin tuntemattoman potilas kun joutuu pelkäämään.
https://m.youtube.com/watch?v=97DwMIf7_lI
- Anonyymi
Vanhoja kouluaikoja on kiva muistella.
_J_ - Anonyymi
12 apinaa riittää. Niillä on sen seitsemän pahempaa jokaisella. https://www.tv7.fi/vod/player/73834/
- Anonyymi
mitä pahaa siinä on että uistellee nenneitä esim tapaat naiset ja nainen pussailee ja tapaatte huomenna uudestaan niin minkäs sille voi kun se nainen tulee mieleen a muistaa ne suukot ja haluaisi lisää kun olivat niin ihania suukkoja ja haluis vielä tänään tavata uudestaan tai saada suujin vielä
En ole väittänytkään, että menneiden muisteleminen olisi pahaa.
Kysymyshän on oikeastaan, miksi teemme niin?- Anonyymi
elisakettu kirjoitti:
En ole väittänytkään, että menneiden muisteleminen olisi pahaa.
Kysymyshän on oikeastaan, miksi teemme niin?minkäs teet jos suukot on niin ihania ja nainen on ihana ja hakuaa hänen luokseen
Anonyymi kirjoitti:
minkäs teet jos suukot on niin ihania ja nainen on ihana ja hakuaa hänen luokseen
Onko muistelu silloin kaipuuta, toiveita vai fantasiaa? Vai asia, minkä löytää itsestään, varmuuden?
- Anonyymi
elisakettu kirjoitti:
Onko muistelu silloin kaipuuta, toiveita vai fantasiaa? Vai asia, minkä löytää itsestään, varmuuden?
en tiedä sen vaan tiedän että silloin ei kello kulu tai käykö lainkaan mutta niin ihanaa se on että haluaa pusuja lisää
- Anonyymi
Ikävän suhteen tunteet tulisi käydä läpi jos sellaisesta tykkää.
- Anonyymi
Menneistä on hyvä ottaa oppia. Jos ei muista huonojakin asioita, sitähän voi tehdä samat virheet uudestaan.
Liiallinen märehtiminen ei tee hyvää. Asia käsitellään ja lajitellaan, sitten mennään eteenpäin. Mutta unohtaa ei kannata.
xLiner- Anonyymi
Ja hyvät muistot, tietysti. Niistä saa voimaa 😊
xLiner - Anonyymi
Mitä me oltais ilman muistojamme?
Ja lisäksi, musta on kiinnostavaa, miten jotkut ovat selvinneet vaikka minkälaista kauheuksista. Ja toiset eivät selviä muiden silmissä vähäpätöisistäkään kriiseistä koskaan.
xLiner - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä me oltais ilman muistojamme?
Ja lisäksi, musta on kiinnostavaa, miten jotkut ovat selvinneet vaikka minkälaista kauheuksista. Ja toiset eivät selviä muiden silmissä vähäpätöisistäkään kriiseistä koskaan.
xLinerVertailu on varma keino toistaa menneisyyden virheitä.
-flowersreally- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vertailu on varma keino toistaa menneisyyden virheitä.
-flowersreally-Eikä ole.
xLiner
- Anonyymi
Muistot on intuition ja tunteiden kumppani.
Kun intuitio huutaa (tai kuiskaa), tai tunteet myllertää, kysyn muistoilta mistä voisi olla kyse.
Jotenkin huvittavaa toisaalta, ottaen huomioon kuinka huonosti oikeasti muistamme. Mutta ehkä sen tunnejäljen tutkiminen on tärkeämpää kuin sen, mitä todella tapahtui.
Niin, vapautuakseen menneisyydestä menneisyyttä pitänee hieman tonkia.
-flowersreally- "Miksi kaivelet esiin menneitä asioita;
hyvässä tai pahassa?"
Ilman menneisyyttä ei ole tulevaisuutta. Vaikka liberaalit ja pahnatekijät kovin mielellään toitottaa "menneet on menneitä", liberaalit siksi että turhaan uskovat parannukseen ja pahantekijät siksi että saisivat toistaa koukkunsa uudelleen, on järkevän ihmisen aina otettava huomioon menneisyys ja sen vaikutukset.- Anonyymi
Samoin ajattelen, jos yhdessä oloa rakennetaan niin onhan se hyvä käydä asiat läpi, samalla huomata, onko toinen oppinut virheistään mitään? Vai toimiiko jatkossakin samoin, kun tilaisuus antaa sille mahdollisuuden? Luottamus ei synny, jollei toisen tekemisiin ja sanomisiin voi luottaa jatkossakaan? Elämä opettaa monella tapaa, paremmin opettaa, kun samalla oppii myös tekemistään virheistä. Meitä on moneksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Samoin ajattelen, jos yhdessä oloa rakennetaan niin onhan se hyvä käydä asiat läpi, samalla huomata, onko toinen oppinut virheistään mitään? Vai toimiiko jatkossakin samoin, kun tilaisuus antaa sille mahdollisuuden? Luottamus ei synny, jollei toisen tekemisiin ja sanomisiin voi luottaa jatkossakaan? Elämä opettaa monella tapaa, paremmin opettaa, kun samalla oppii myös tekemistään virheistä. Meitä on moneksi.
Lisään vielä, et toistaako toinen samoja virheitä, joilla myös pahoittaa omaa mieltään ja rikkoo sisintään?
Anonyymi kirjoitti:
Lisään vielä, et toistaako toinen samoja virheitä, joilla myös pahoittaa omaa mieltään ja rikkoo sisintään?
No niinpä. Täällä palstalla(kin) aika yleinen mielipide tuntuu olevan että menneistä ei tarvitse kertoa tulevalle kumppanille mutta onhan se aika vilpillistä käytöstä jos jo heti lähdössä alkaa salaamaan asioita menneisyydestään. Sitten jos se menneisyys joskus myöhemmin ykskaks myöhemmin pamahtaakin yllättäen sen uuden kumppanin silmille siinä sitä vasta sitten onkin selitettävää ja varmasti sen uuden vaikean päästä yli asiasta jos tulee ihan yllätyksenä hänelle. Ja nimenomaan tosiaan salaajalla koko ajan se taakka itsellään harteilla kertomattomuudesta, ei välttämättä kovin helppo kantaa.
- Anonyymi
Harmaaritari kirjoitti:
No niinpä. Täällä palstalla(kin) aika yleinen mielipide tuntuu olevan että menneistä ei tarvitse kertoa tulevalle kumppanille mutta onhan se aika vilpillistä käytöstä jos jo heti lähdössä alkaa salaamaan asioita menneisyydestään. Sitten jos se menneisyys joskus myöhemmin ykskaks myöhemmin pamahtaakin yllättäen sen uuden kumppanin silmille siinä sitä vasta sitten onkin selitettävää ja varmasti sen uuden vaikean päästä yli asiasta jos tulee ihan yllätyksenä hänelle. Ja nimenomaan tosiaan salaajalla koko ajan se taakka itsellään harteilla kertomattomuudesta, ei välttämättä kovin helppo kantaa.
Joo tuntuu olevan näitä eletään hetkessä ja ehkä kärsitään sitten myöhemmin nahoissa tyyppejä? Se on huono juttu, jos löytääkin rinnalleen lopulta mieleisen kumppanin ja homma lopulta kaatuu näihin aiemmin elettyihin juttuihin, jotka kummittelee taustalla. Miettikää asioita myös tuleva mielessä, näin itsekin ajatellut mm. liikunnan merkityksessä, etten ole koskaan lopettanut liikkumista, kun nähnyt sen hyödyllisenä itselle myös tulevaisuudessa.
Samoin kannattaa ajatella elämää yleensä, ettei tee sellaisia asioita, jotka olisi haitaksi tulevia juttuja ajatellen. Harmittaa toiminta, kun hyvä juttu voi kaatua lopulta siihen itselläkin, kun toisen tavat toimia eivät tunnu hyväksyttäviltä, ehkä läsnäolokin puuttuu, kun elämä ollut toisenlaista, jossa luottamusta ei ole kyetty synnyttämään toiseen. Satuttaa itseä myös, kun tällaisen kohtaa ja tunteet vie mukanaan ja haluaa enemmän ja saakin tällaisen totuuden niskaan jossain vaiheessa? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joo tuntuu olevan näitä eletään hetkessä ja ehkä kärsitään sitten myöhemmin nahoissa tyyppejä? Se on huono juttu, jos löytääkin rinnalleen lopulta mieleisen kumppanin ja homma lopulta kaatuu näihin aiemmin elettyihin juttuihin, jotka kummittelee taustalla. Miettikää asioita myös tuleva mielessä, näin itsekin ajatellut mm. liikunnan merkityksessä, etten ole koskaan lopettanut liikkumista, kun nähnyt sen hyödyllisenä itselle myös tulevaisuudessa.
Samoin kannattaa ajatella elämää yleensä, ettei tee sellaisia asioita, jotka olisi haitaksi tulevia juttuja ajatellen. Harmittaa toiminta, kun hyvä juttu voi kaatua lopulta siihen itselläkin, kun toisen tavat toimia eivät tunnu hyväksyttäviltä, ehkä läsnäolokin puuttuu, kun elämä ollut toisenlaista, jossa luottamusta ei ole kyetty synnyttämään toiseen. Satuttaa itseä myös, kun tällaisen kohtaa ja tunteet vie mukanaan ja haluaa enemmän ja saakin tällaisen totuuden niskaan jossain vaiheessa?Vastuun kantoa itsestä ja toisesta, jonka kanssa elämänsä jakaa tulevaisuudessa.
Anonyymi kirjoitti:
Vastuun kantoa itsestä ja toisesta, jonka kanssa elämänsä jakaa tulevaisuudessa.
Sepä se, vastuu myös mahdollisesta tulevasta pitäisi ymmärtää. Jos vaikka tinderöi ja pionderöi, touhuaa niin kuin se yhden jutun päivi, on se aika tylyä sitä mahdollista tulevaa kumppania ajatellen jos ottaa sitten semmoisen jonka arvomaailmaan ympäriinsä paneskelu ei oikein sovi.
- Anonyymi
Harmaaritari kirjoitti:
Sepä se, vastuu myös mahdollisesta tulevasta pitäisi ymmärtää. Jos vaikka tinderöi ja pionderöi, touhuaa niin kuin se yhden jutun päivi, on se aika tylyä sitä mahdollista tulevaa kumppania ajatellen jos ottaa sitten semmoisen jonka arvomaailmaan ympäriinsä paneskelu ei oikein sovi.
Jos Päivillä olisi silloin nuorena ja kokemattomana ollut nämä tämän hetkiset tuntemukset tiedossa, olisiko lähtenyt tällaiseen harrastukseen mukaan näin jälkeenpäin ajateltuna? Toinen on sitten, uskaltaisiko myöntää itselleen päätöstään katuvan ja toivovan, et ku olis päätynyt toisenlaiseen ratkaisuun? Oliko alku kostoa jotain kokemaansa kohtaan tmv.
Miehet ovat näiden suhteen kaksinaamaisia, nauravat selän takana ja naamatusten eri ääni kellossa. Sama juttu todennäköisesti Päivin läheisten parissa, et Päivin kuullen ei puhuta näistä asioista ainakaan ikäviä juttuja. Mut selän takana aivan eri juttu 😟 Anonyymi kirjoitti:
Jos Päivillä olisi silloin nuorena ja kokemattomana ollut nämä tämän hetkiset tuntemukset tiedossa, olisiko lähtenyt tällaiseen harrastukseen mukaan näin jälkeenpäin ajateltuna? Toinen on sitten, uskaltaisiko myöntää itselleen päätöstään katuvan ja toivovan, et ku olis päätynyt toisenlaiseen ratkaisuun? Oliko alku kostoa jotain kokemaansa kohtaan tmv.
Miehet ovat näiden suhteen kaksinaamaisia, nauravat selän takana ja naamatusten eri ääni kellossa. Sama juttu todennäköisesti Päivin läheisten parissa, et Päivin kuullen ei puhuta näistä asioista ainakaan ikäviä juttuja. Mut selän takana aivan eri juttu 😟Niin, kyllähän siinä vähn huonon maineen saa eikä päivikään varmaan ihan niin avoimesti julista vapauttaa kuin jutussa jonka lopussa "Päivin nimi on muutettu yksityisyyden suojelemiseksi.", eli jos oikeasti päivi olisi niin avoin kuin esittää olisi varmaan ihan omalla nimellään esiintynyt.
Se on tämä nostalgia. Yleensä se alkaa ihmisillä siinä neljänkympin korvilla.
Ennen oli kaikki paremmin.- Anonyymi
No, ihminen on nerokas himmeliksi. Kuvana ja keksintönä. https://yle.fi/uutiset/3-11373642
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tällä kertaa Marinia kadehtii Minäminä Päivärinta
Kokoomuksen tyhjäntoimittelija itkeä tuhertaa, kun kansainvälinen superstaramme ei leiki hänen kanssaan. Oikean puoluee4231826Miksi jollain jää "talvi päälle"
Huvittaa kastoa ullkona jotain vahempaa äijää joka pukeutuu edelleen kun olisi +5 astetta lämmittä vaikka on helle keli1861475- 1091411
Miksi koulut pakottavat
Lapset uimaan sekaryhmänä? Murrosikäiset tunnetusti häpeilevät vartalossa tapahtuvia muutoksia. Tulee turhia poissaoloja1561358- 451046
Suomen Pallolitto: Tasoryhmät lasten jalkapallossa - Erätauko-tilaisuus ma 20.5.2024
Tasoryhmät lasten ja nuorten jalkapallossa herättävät paljon keskustelua. Mitä tasoryhmät ovat ja mikä on niiden tarkoit0980- 63966
Mitä et hyväksy miehessä/naisessa josta olet kiinnostunut?
Itse en halua, että miehellä olisi lapsia!119923Susanne Päivärinta kirjassaan: Sannalla nousi valta päähän, Big Time!
Päivärinta toteaa ettei ole nähnyt kenenkään muuttuvan niin totaalisesti kuin Marinin, eikä siis todellakaan parempaan s93900Se katse silloin
Oli hetki, jolloin katseemme kohtasivat. Oli talvi vielä. Kerta toisensa jälkeen palaan tuohon jaettuun katseeseen. Tunt32886