Mielestäni sangen omituista, että "rakkautta" vannotaan täällä, eikä sille mukamas "kaivatulle"

Vihjaatko nyt minulle........
<3

Mitään rakkautta ei tällä palstalla ole vain julistuksia ja hymiöitä.

Esimerkkitapaus..
Mieheni on minulle viimeiset vuodet hokenut sitä, kuinka ei rakasta minua, kuinka olin vain yksi muiden ihmisten joukossa. Hän on lisäksi kerran pettänyt ja valehdellut paljonkin. Oli hukassa oman identiteettinsä ja halujensa kanssa. Meillä on yhteisiä lapsia. Mies haluaa muuttua. Kokee olleensa hukassa itsensä kanssa. Olen yrittänyt tukea häntä tässä sisäisessä löytämisessä ja muutoksessa. Onhan se ollut rankkaa, sitä en kiellä! Varsinkin, kun itse janoaisi sitä rakkautta ja hellyyttä, mistä on jäänyt paitsi jo pitemmän aikaa.
Koen ikävää intohimoa ja rakkautta kohtaan. Tilannettani ei auttanut se, että tapasin yhden todella ihanalta vaikuttavan ihmisen sattumusten kautta! Se laittoi minut miettimään sitä, että mistä olen jäänyt paitsi nämä kaikki vuodet. Tai mitä voisi olla, mitä olisi voinut olla. Surullista. Meillä ei siis ole ollut mitään tämän uuden tuttavuuden kanssa, koen vain itseni välillä niin yksinäiseksi näiden viime vuosien ongelmien keskellä.. Ja kun muutos ja niin edelleen.. on niin hidasta! Tuntuu välillä niin lohduttomalta. Välillä sitä miettii, että riittääkö tämä oma kärsivällisyys tähän kaikkeen. Haluan intohimoa, haluan rakkautta!

Musta ei ole yhtään outoa, että täällä vannotaan rakkautta, jos ei jostain syystä sitä voi livessä tehdä sille hänelle. Kaikki ei voi.

No ei se ole rakkautta. Jeesus opettaa mitä on rakkaus. "Se kuka rakastaa minua pitää minun käskyni". Siis uskoton ei rakasta. Rakkautta ei pidä erehtyä luulemaan tunteeksi.

Mistä sinä tuollaista päättelet?Esimerkiksi itsellä ihastuminen/rakastuminen aiheuttaa sellaisen tunnemyrskyn, että en tosiaankaan pystyisi silloin muihin säätöihin. Tarkoitat varmaan sellaista hällävälii paneskelua tuossa, ihan fine sekin, jos siitä saa kaiken mitä tarvitsee.