Jumalan armo kuuluu kaikille

Anonyymi

Olen jou­tu­nut jos­kus sy­viin aja­tuk­siin elä­mä­ni koh­ta­lois­ta ja va­lin­nois­ta­ni. Olen ky­sy­nyt, mik­si mi­nul­le kävi näin ja mitä olen men­nyt te­ke­mään. Olen toi­vo­nut, et­tä oli­sin osan­nut va­li­ta toi­sin.

Vai­vaa­vien ky­sy­mys­ten al­la olen tun­te­nut syyl­li­syyt­tä, hä­pe­ää ja voi­mat­to­muut­ta. Sie­lun­vi­hol­li­nen­kin on tul­lut mu­kaan tä­hän kiel­tei­seen ajat­te­luun ja lait­ta­nut ver­taa­maan mui­hin ih­mi­siin tai sii­hen ihan­ne­mi­nään, jota mi­nus­ta ei kos­kaan tul­lut.

Epä­täy­del­li­syys vie voi­mat ja on vai­ke­aa ol­la ar­mol­li­nen it­sel­leen. Ilo, rau­ha ja va­paus ovat jos­sit­te­lun ta­ka­na: Jos oli­sin va­lin­nut toi­sin, oli­sin on­nel­li­sem­pi. Us­ko­mi­nen­kin oli­si on­nis­tu­nut sil­loin pa­rem­min ja roh­ke­ni­sin kat­soa suo­rem­min ih­mi­siä sil­miin. Olo on kuin sie­lun haa­vo­ja re­vit­täi­siin au­ki.

Psal­mien kir­jaa lu­kies­sa voi ha­vai­ta, et­tä Daa­vi­din sie­lus­sa oli ar­ka paik­ka. Hän oli nuo­re­na hai­rah­tu­nut huo­ruu­den syn­tiin so­ta­pääl­lik­kö Uri­an vai­mon kans­sa. Peit­tääk­seen teon hän ajau­tui vie­lä mur­han syn­tiin. (2. Sam. 11.) Daa­vid sai myö­hem­min pa­ran­nuk­sen ar­mon syn­neis­tään, mut­ta ar­vet jäi­vät sie­luun py­sy­väs­ti (2. Sam. 12:13).

Van­hem­pa­na Daa­vid ane­li, et­tä Her­ra oli­si hä­nel­le ar­mol­li­nen, ei­kä unoh­tai­si hän­tä ja muis­tai­si hä­nen nuo­ruu­ten­sa syn­te­jä (Ps. 25:6–7). Elä­män Her­ra sai ris­til­lä ko­kea sen, mis­tä Daa­vid ru­koi­li ar­mah­dus­ta. ”Ju­ma­la­ni, Ju­ma­la­ni, mik­si hyl­kä­sit mi­nut?” (Matt. 27:46.) Me­kin saam­me ru­koil­la voi­maa, et­tä jak­sai­sim­me luot­taa Ju­ma­lan ar­moon.

Jee­sus ta­pa­si Be­tes­dan lam­mi­kol­la mie­hen, joka oli ol­lut ram­pa 38 vuot­ta. Mies ma­ka­si lam­mi­kon reu­nal­la. Ai­na kun lam­mik­ko kuo­hui, sii­hen en­sin as­tu­va pa­ra­ni. Ku­kaan ei aut­ta­nut ram­paa mies­tä, ja hän jäi mui­den jal­koi­hin. Sii­hen mies oli tyy­ty­nyt.

Jee­suk­sen piti ky­sy­myk­sel­lään he­rät­tää ram­pa mies olo­suh­tei­den la­maan­nut­ta­vas­ta vai­ku­tuk­ses­ta: ”Tah­dot­ko tul­la ter­veek­si?” (Joh. 5:2–9.) Jee­suk­sen sa­nat roh­kai­si­vat mies­tä luot­ta­maan Ju­ma­lan ar­moon, joka kuu­luu kai­kil­le. Mies ym­mär­si, et­tä hä­nen va­ja­vai­suu­ten­sa ei ol­lut uh­ka, vaan sii­hen si­säl­tyi us­kon kaut­ta uu­si mah­dol­li­suus.

Apos­to­li Paa­va­li poh­ti elä­mään­sä en­nen pa­ran­nuk­sen ar­mon saa­mis­ta. Hän piti it­se­ään apos­to­leis­ta vä­häi­sim­pä­nä, kos­ka oli vai­non­nut Ju­ma­lan seu­ra­kun­taa (1. Kor. 15:9). Hän myös koki jat­ku­vaa ki­pua syn­ti­syy­ten­sä ta­kia: ”Kuka va­pah­tai­si mi­nut täs­tä kuo­le­man ja syn­nin ruu­miis­ta?” (Room. 7:24.) Hän ei kiel­tä­nyt to­si­a­si­oi­ta it­ses­tään ja elä­mäs­tään, mut­ta ei kiel­tä­nyt myös­kään Ju­ma­lan ar­moa omal­le koh­dal­leen. ”Ju­ma­lan ar­mos­ta olen se mikä olen” (1. Kor. 15:10).

Paa­va­li opet­ti pi­tä­mään it­ses­tään koh­tuul­li­ses­ti sen us­kon mää­rän mu­kaan, jon­ka jo­kai­nen on saa­nut (Room. 12:3). Us­kon kaut­ta apos­to­li näki mah­dol­li­sek­si ko­kea ta­sa­pai­noa it­seen­sä koh­dis­tu­van to­tuu­del­li­suu­den ja ar­mol­li­suu­den vä­lil­lä.

Us­kon kaut­ta tun­nen, et­tä va­lin­nois­ta­ni huo­li­mat­ta saan ol­la Ju­ma­lan ar­mos­ta se mikä olen. Us­kon kaut­ta tie­dän, et­tä syn­ti­syy­des­tä­ni huo­li­mat­ta Her­ra on lau­pi­as. Us­kon kaut­ta myös luo­tan, et­tä kans­saih­mi­set osaa­vat ol­la mi­nul­le ar­mol­li­sia. Hei­kon us­ko­ni vah­vis­ta­mi­sek­si tar­vit­sen kui­ten­kin jat­ku­vaa Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­min loh­du­tus­ta ja py­hien yh­tey­den ko­ke­mis­ta.

Matti Kontkanen

1

<50

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Jos Jumalan armo kuuluu ja toimii kaikilla, jää Jeesuksen Ristityö mitättömäksi ja toisaalta Jumalalla ei ole nyt Valtaa, se on kaikki Jeesuksella Taivaassa ja maan päällä.
      Raamatun mukaan armo ei pelasta, vaan Tunnustus siitä ihmisten edessä olevansa Jeesuksen seuraaja.

      Joh.3:16-17
      Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. "Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen

      Apt.16:30-31
      Hän vei heidät ulos ja kysyi: "Herrat! Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?" He vastasivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi."

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Haluan sinut, kuuletko minua.

      Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad
      Ikävä
      82
      1310
    2. Hän on tosi

      hyvännäköinen. Ei edes ryppyi oo. :D
      Ikävä
      44
      938
    3. Alastomat miehet seksikeinussa lasten nähden PRIDEssä!

      https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/adf62289-a0b6-4b4c-9672-9e19c01beb51 Eikö nyt muka mene jo aivan liian pitkälle että
      Maailman menoa
      362
      767
    4. Kuka sitä naista maalittaa

      Täällä oikeasti?
      Ikävä
      132
      720
    5. Rakastan häntä

      Jumala, rakastan häntä. Haluan olla hänen omansa. Hänen vierellä. Halata häntä.
      Ikävä
      53
      683
    6. Anteeksipyynnöstä

      Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän
      Ikävä
      116
      656
    7. Ei kukaan ole katsonut

      Kuten sinä. Niin välittävä ja hellä katse.
      Ikävä
      51
      648
    8. Naiselle Kuuleppa Tämä

      Tämä ei ole mikään vitsi. Minulla on ikävä sinua nainen! Naiselle mieheltä
      Ikävä
      38
      615
    9. Oletko päässyt minusta

      Eteenpäin?
      Ikävä
      76
      602
    10. Onko mun toinen

      Puoliskoni täällä, huhuuu 😍❤️ Ihanista ihanin 😚😚
      Ikävä
      56
      594
    Aihe