Olen alle 40v. ujo, hiljainen introvertti nainen joka haluaisi löytää suhteen, jossa molemmat saisivat olla vapaasti omia itsejään, vapaina liikkumaan ja matkustelemaan yksinkin. Lapsia en ole ikinä halunnut hankkia. Tärkeää olisi voida olla avoimesti oma itsenä ja päästää ne "oudotkin" puolet itsessään esiin, ja voida keskustella kaikesta toisen kanssa ilman että on mitään "kiellettyjä" aiheita.
Palstan kirjoituksia luettuani kuitenkin uskon, että musta saa varmasti ties minkä "takertuvan" tai "mielisairaan" kuvan, koska ihastun ja kiinnostun toisesta mahdollisesti jo ensitapaamisen jälkeen jos kaikki on mennyt hyvin ja olen toisesta pitänyt.
Erosin n. 10v. kestäneestä liitosta vuosia sitten, ja muutaman vuoden aikana (netissä ja livenä) tullut tasan 2 sellaista suomalaista miestä vastaan, joiden kanssa olisi ollut tarpeeksi yhteisiä asioita (harrastuksista näkemyksiin) mutta yhtään minkäänlaisen ihmissuhteen muodostaminen on kaatunut siihen, että olen avoimesti kertonut pitäväni miehestä. En nyt kerro yksityiskohtia, ettei joku tunnista (vaikken hirveän aktiivinen olekaan, en harrasta deittailua, näistäkin kahdesta vain toisen olen livenä tavannut pari kertaa miehen luona ja pari vuotta ennen sitä kerran)
Olen kuitenkin lojaali ja harkitsevainen, enkä ole juoksemassa suhteeseen kenenkään kanssa mistään semmoisista syistä kuin alkuihastus, netissä tai edes kasvotusten hetken (tai edes kuukausien) juttelu, enkä halua kokea uudestaan sitä, että sokeasti rakastuneena ajaudutaan suhteeseen (sitäkään nämä kaksi sinänsä hienoa, hyvää miestä eivät tainneet koskaan ymmärtää, vaikka sen heille taisin kertoakin, heillä oli kai jo silmät sumeina kauhusta, kun olin kerta mennyt paljastamaan tunteitani, jotka eivät luonnollisesti voineet olla samalla taajuudella, kun itse ujona "tarkkailin" heistä kumpaakin pari vuotta ennen yhteydenottoa. Mutta ei, olin jo "hullu, epätoivoinen, käsittämättömästi käyttäytyvä" nainen. Ai niin, vielä "stalkkerikin" kun olin heitä "tarkkaillut", enkä nyt puhu mistään hiipparoinnista jonkun kodin tms. ympärillä.)
Mitä olen suomalaisia miehiä tavannut, jutellut, ja lukenut keskustelupalstoja, niin eipä taida olla helppoa löytää sitä sopivaa ja sitten tehdä häneen sopivaa vaikutusta.
Palstan kirjoituksia luettuani kuitenkin uskon, että musta saa varmasti ties minkä "takertuvan" tai "mielisairaan" kuvan, koska ihastun ja kiinnostun toisesta mahdollisesti jo ensitapaamisen jälkeen jos kaikki on mennyt hyvin ja olen toisesta pitänyt.
Erosin n. 10v. kestäneestä liitosta vuosia sitten, ja muutaman vuoden aikana (netissä ja livenä) tullut tasan 2 sellaista suomalaista miestä vastaan, joiden kanssa olisi ollut tarpeeksi yhteisiä asioita (harrastuksista näkemyksiin) mutta yhtään minkäänlaisen ihmissuhteen muodostaminen on kaatunut siihen, että olen avoimesti kertonut pitäväni miehestä. En nyt kerro yksityiskohtia, ettei joku tunnista (vaikken hirveän aktiivinen olekaan, en harrasta deittailua, näistäkin kahdesta vain toisen olen livenä tavannut pari kertaa miehen luona ja pari vuotta ennen sitä kerran)
Olen kuitenkin lojaali ja harkitsevainen, enkä ole juoksemassa suhteeseen kenenkään kanssa mistään semmoisista syistä kuin alkuihastus, netissä tai edes kasvotusten hetken (tai edes kuukausien) juttelu, enkä halua kokea uudestaan sitä, että sokeasti rakastuneena ajaudutaan suhteeseen (sitäkään nämä kaksi sinänsä hienoa, hyvää miestä eivät tainneet koskaan ymmärtää, vaikka sen heille taisin kertoakin, heillä oli kai jo silmät sumeina kauhusta, kun olin kerta mennyt paljastamaan tunteitani, jotka eivät luonnollisesti voineet olla samalla taajuudella, kun itse ujona "tarkkailin" heistä kumpaakin pari vuotta ennen yhteydenottoa. Mutta ei, olin jo "hullu, epätoivoinen, käsittämättömästi käyttäytyvä" nainen. Ai niin, vielä "stalkkerikin" kun olin heitä "tarkkaillut", enkä nyt puhu mistään hiipparoinnista jonkun kodin tms. ympärillä.)
Mitä olen suomalaisia miehiä tavannut, jutellut, ja lukenut keskustelupalstoja, niin eipä taida olla helppoa löytää sitä sopivaa ja sitten tehdä häneen sopivaa vaikutusta.
Vastaukset 150
Vanhimmat
Aluksi lähettämälle 20 miljardia dollaria käteistä rahaa pyyteettömästi Western Unionin kautta.
Ei tarvi sanoa muuta kuin "pannaanko?" ja mies lähtee mukaan. 🤣
Onko joka ainoa lähtenyt, johon olet tuota koettanut?
En ole kenenkään kanssa ollut ja munat inhottaa 😬
Olet siis lesbo?
Sanotaan vaikka että lesbo aseksuaali.
Puhuit siis pehmeitä, etkä ole keinoa koettanutkaan.
On myös miehiä, jotka eivät lähde mukaan tuollaisella "pannaanko" heitolla.
Olen itsekin kieltäynyt vähän vastaavasta ehdotuksesta ainakin pari kertaa.
Eipä ole vaikeaa tai rakettitiedettä eli sanot vain moi lähde mukaani tai lähdetkö ulos kanssani ja tykkään sinusta no siinä se sitten olikin jos mies lähtee niin mies on sinun mutta jos sellainen tyttö olet että välillä pitää päästä yksin toisten miesten luo matkusteleen tai kylään niin kunnon miehet sanoo ei kiitos mut normaalin miehen omaksi saamiseen ei tarvita muuta kuin moi lähde mukaan
Eipä ole varmaan mitään kaavaa suomalaiseen mieheen. Kaikki erilaisia.
Ehkä kannattaa tutustua enemmän itseensä ja mistä pitää, miten se toisessa näkyy ja pitää silmät ja korvat auki. 😊
Mutta helppoa se ei ole. 😃
Tottakai kaikki erilaisia, myös aloituksessa mainitsemani kaksi miestä :)
Kaikki puhuu aina "itseensä tutustumisesta", ja vaikka uskonkin tuntevani itseni läpikotaisin, niin kysyn vielä, että mitenkäs sitä itseensä voisi tutustua? :)
Disse miksi kuvittelet aina olevasi muiden yläpuolella, tutustu ensin itseesi... Voi vi...u mitä neuvoja.
Tyttäresi tarvitsisi tuollaisia neuvoja mutta ei neljääkymppiä lähestyvä nainen.
Alan tosissani uskoa että lihavuus ja tyhmyys käy käsi kädessä, disse on todiste siitä.
Dissen kommentti oli hyvä!
Täytyy tosiaan ensin tietää, mitä itse haluaa, ennen kuin alkaa etsiä niitä asioita muista. Asia ei ole niin ikäsidonnainen kuin ajattelet: monet eivät vielä keski-ikäisenäkään tiedä, mitä oikeasti elämältään haluavat.
Lue kirjoja. Tee testejä, esim. https://www.namaste.fi/fi/enneagrammi/testaa-mika-tyyppi-olet "Mikä on sinun erityisvahvuutesi"
Itse olen Avulias huoltaja, Tutkiva asiantuntija ja Innostuva suunnittelija. Niinpä muuten olenkin.
- Sheena
Tjaa? No tapaamalla ja keskustelemalla ihmisten kanssa. Toiset peilaa sua. 😊
Tai niin mä oon tehnyt. 😊
Elä irtoo henkseleistäs! 😁
Mistä näkee ettei ap ole jo tehnyt niin? Tutkinut itseään?
Koska hänelle näyttäisi miehen kansalaisuus olevan niin tärkeä. En ymmärrä tuollaista suomalaisuuden korostamista. Fakta nyt vain on, etteivät kaikki suomalaiset miehet tykkää tietynlaisista naisista. Siinä tapauksessa olisi korkea aika kysyä itseltään, miksi miehen pitää olla suomalainen.
Minusta hän haluaa tutkia toista tarkoin, ennenkuin edes alkaa seurustelun.
Yleensä epävarmuus toisesta, onkin epävarmuutta itsestään. Itseensä ei luota, vaan haluaisi varmistua, että toinen on sopiva itselle. Sitä alkaa laatia laatikkoa, mihin toisen pitäisi mahtua.
Oikeastihan tärkeintä olisi tuntea itsensä ja luottaa siihen, että osaa tunnistaa tunteet, halut, arvot ja pitää ne tietyissä rajoissa ja pitää ne rajatkin selkeinä toisille.
https://youtu.be/JNI41-hDlak
Kerkko Koskinen teki tämän kappaleen kuulemma itselleen. Ja uskon, että kun osaa suojella itseään ja uskoo siinä itseensä, voi elää kaikkien kanssa täällä rauhassa... muut saa olla mitä vaan. 😬
Mä sain kaikista pisteitä 4-6, paitsi Avulias huoltaja nolla ja Vahva vaikuttaja yksi piste.. ☺
Uskomaton juttu että introvertti on tavannut jokaisen siis jokaisen suomalaisen miehen ja nyt ainoa vaihtoehto on ulkomaiset miehet. En olisi uskonut mutta jos sanot niin niin kai se on totta myös.
Hän itse kirjoitti otsikossa, että tuskailee suomalaisen miehen lähestymisen kanssa.
Ellei ole jotain hyvää syytä pitäytyä juuri suomalaisissa, miksi pitäisi siellä pitäytyä?
Virolaiset miehet <3
Tottakai hän voi korostaa suomalaista miestä, jos se on hänelle tärkeä.
En itse myöskään ajattele ulkomaista miestä, sillä ei ole sama asia kommunikoida Suomen kielellä kuin esim. englanniksi, joka ei ole äidinkieli ehkä kummallekaan osapuolelle.
Kieli on yksi toinen on kulttuuri. Jo suomen sisällä on eri kulttuureja, mutta ulkomaalaisen kanssa voi olla isojakin kulttuurieroja.
Ne ovat vain ennakkoluuloja. Rakastuneet ihmiset pystyvät kyllä ymmärtämään toisiaan tavalla, jossa kielelliset vajavuudet ovat merkityksettömiä. Toisen ymmärtäminen on niin paljon monitahoisempi ilmiö kuin pelkkä kieleen tai kulttuuriin liittyvä.
Olisiko teihin tehonnut minun keinoni? 😄
Jotka ovat? 🤔
Lähtevätkö miehet naisen mukaan, joka kysyy yksinkertaisesti "pannaanko?" 🙄
Netissä huutelevat miehet kuulostavat siltä etteivät he muuta kaipaa ja siitä vetää johtopäätöksen että suora viittaus sänkyyn menosta on paras keino lähestyä miestä 😐
Miksi haluat ehdottomasti suomalaisen miehen?
Jotkin piirteet ärsyttävät suomalaisia melko kollektiivisesti, joitain poikkeuksia lukuun ottamatta.
Kaikki ulkomaalaiset miehet eivät viihdy täällä ilmaston kylmyyden, kielen vaikeuden ja ihmisten sulkeutuneisuuden vuoksi. Mutta ne jotka viihtyvät, ovat usein muuttaneet tänne suomalaisen kumppaninsa pyynnöstä.
Siitä vain kenttää laajentamaan. Ei tarvitse yrittää tunkea nelikulmiota pyöreään muottiin, jos hankkii itselleen neliskulmaisen muotin.
En sanonut haluavani ehdottomasti juuri suomalaista. Tämä ketju nyt vain koskee vain suomalaisten miesten lähestymistä...
Minun mielestäni yrität pylly edellä puuhun.
Turkkilainen mies ei anna naisensa edes nauraa toisen miehen vitseille. Siitä vaan yksin matkustelemaan.
Parempi mennä länteen kuin itään.
Heh, naurattaa vieläkin tämä ketju, johon joskus kirjoittelin. 😀
On vaikea uskoa, että joku nainen vielä 2020-luvulla, todennäköisesti kielitaitoisena ihmisenä päättää, että miehen on oltava suomalainen.
En voi olla ajattelematta, etteikö taustalla olisi poliittis-uskonnollisia syitä: ylemmyydentuntoista kansallismielisyyttä ja sulkeutunutta kristinuskoa. Ehkä jopa rodunjalostuksellisia toiveita.
Muistutus kaikille naisille, jotka eivät ole löytäneet suomalaista miestä: muistakaa, että suomalainen mies on maailmassa vähemmistö. Piirteet, joista kaikki suomalaiset miehet eivät teissä ehkä pidä, saattavat olla plussaa ulkomaisiin miehiin tutustuessa.
Harva nainen myöntää stalkkauksen, yksikin stalkkasi minua aluksi ja sen myötä hänestä kiinnostuin ja tilanne kääntyikin lopulta päinvastaiseksi ja syytti minua lopulta stalkkauksestani. Hänellä oli tosin taustapiruna toinen nainen, joka todennäköisesti halusi kostonsa jostain, voi kun tietäisin mistä? Toisen mustamaalaaminen on helppoa, kun ei molempia osapuolia kuulla.
Otsikkoon, että kokemukseni mukaan rohkeasti ja reippaasti. Älä mieti, mitähän se ajattelee jos, näytänkö nätille tai muutakaan turhaa.
Introvertti ujo minäkin olen ollut ja olen edelleen, vaikkei sitä heti arvaisi. Mut niin vaan täytyy kerätä rohkeus, jos jotakin mielii saada.
Joten. 👍
Et tee yhtikäs mitään miehellä, joka pelkää sinua. Siitä ei seuraa kuin vähättelyä ja kyseenalaistamista myöhemmässä vaiheessa.
Nosta vähän kriteerejäsi.
Kutakin tavallaan, ei ole mitään kaavaa ja konseptia tähän.
" ihastun ja kiinnostun toisesta mahdollisesti jo ensitapaamisen jälkeen jos kaikki on mennyt hyvin ja olen toisesta pitänyt."
Tähän kuitenkin sanoisin, että malttia mukaan. Vaikka sinä riehaannut toisesta nopeasti, niin yritäpä kuulostella sen toisen tuntoja.
En kovin ymmärtänyt miten olet ujosti tarkkaillut miehiä pari vuotta ennen yhteydenottoa, mutta omasta mielestäni se kuulostaa aika omituiselle. En ryhtyisi itse sellaiseen, samaa odotan mieheltäkin minun suhteen. Ja jos mies alkaisi selittää tunteistaan minuun muutaman viikon aikana ensitapaamisesta, niin se kertoo hänen yli-innostuksestaan. Hän olisi todennäköisemmin rakastunut rakastumisen tunteeseen, ei minuun.
- Sheena
Ratkaisevaa ei ole ihastumisen nopeus vaan se, perustuuko se faktoihin vai mielikuvitukseen. Yksipuolinen stalkkaus ei yleensä johda faktoihin.
Jos esimerkiksi puhuu toisen kanssa kolmen tunnin puhelun, kukaan ei pidä outona sitä, että sen jälkeen saattaa ihastua.
Kyllä pidän outona tuollaisen puhelun jälkeen ihastujaa. Eihän siinä saa kuin pintaraapaisun ihmisestä ja pääsee vähän tutustumisen alkuun.
-mies-
Olet oikeassa. Korjaan edellistä viestiäni: "... kaikki eivät pidä outona sitä, että sen jälkeen saattaa ihastua."
Lisään vielä, ettei elämänarvojen, tavoitteiden, haaveiden, parisuhdekäsitysten ynnä muiden vastaavien tärkeiden seikkojen molemminpuoleiseen käsittelyyn todellakaan kolmea tuntia tarvita. Se onnistuu nopeamminkin.
Herkän intuitiiviset ihmistuntijat ihmisryhmä poikkeus..
Aina voi ihastua, vaikkei edes puhuisi tuntikausien puheluita. Ihastua voi myös enempi omiin "faktoihin" kuin oikeisiin faktoihin. Etenkin joillain ihmistyypeillä on vinha taipumus lokeroida ihmisiä oman maun mukaan ja kuvitella heidän olevan jotain aivan muuta kuin ovat. Sen vuoksi tulee myös yhteentörmäyksiä, kuten aloituksessakin oli käynyt.
Siksi on hyvä ihastumisissaan tutkailla omien tunteiden kulkua ja eritellä niitä. Jos halajaa parisuhdetta ihastuksensa kanssa, niin kannattaa kysyä itseltään mikä hoppu on kiirehtiä kertomaan tunteistaan. Sen ehtii myöhemminkin suhteen vakiintuessa ja etenkin sen jälkeen, kun on saanut kunnolla vastakaikua tunteilleen.
- Sheena
Poikkeus mihin?
Ihastujina
Voisitko muotoilla asiasi kokonaiseksi väitteeksi? Vastasit viestiin, jossa puhuttiin monista eri asioista. Et voi mitenkään olettaa, että lukija osaisi lukea ajatuksiasi, jos ripottelet sanoja sinne ja toisia tänne. Paitsi jos lukija on herkän intuitiivinen ajatuksenlukija. Minä en ole sellainen.
Hmm, ratkaisevaa ei ole mihin ihastuu. Joku voi ihastua ulkonäköön, arvoihin, ajatuksiin tai vaikka perseen keinuntaan. Kaikki ihastuu johonkin ja vain siksi ihmiset yhä pariutuu ja alkaa tutustua ihastumisen myötä perusteellisemmin.
Sekopää ihastuminen on eri asia, limerenssi tms. pakkomielteinen. Se on epäilyttävää laatua.
Puhetta saa kolmessa tunnissa ja vaikka täällä palstalla paljon, mutta kun minä oikeasti haluan tutustua ihmiseen, en laita paljoakaan painoarvoa puheille. Teot ja käytös ratkaisevat. Niistä ei pääse jyvälle kuin olemalla reaalimaailmassa tekemisissä. Mieluiten joudutaan yhdessä johonkin vaikeuteen tai yhteissuoritteeseen, niin vasta siinä ihmistä aletaan punnita.
-mies-
Väitteesi muistuttaa tällä palstallakin toisinaan näkyvää patriarkaalista p*skaa, jonka mukaan nainen ei saisi lähestyä miestä, vaan miehen pitäisi tehdä aloite.
Varmasti on miehiä, jotka säikähtävät nopeasti toimivia naisia. On räikeä sukupuolikysymys väittää, että "ongelma" olisi silloin naisessa eikä miehessä. Totuus on, ettei asia ole läheskään kaikkien miesten mielestä ongelmallinen.
Miksi haluat puolustaa miehiä tässä asiassa?
Sanoisin, että vasta rakastuminen vaatii faktaa ei mutua. Rakastumista ei hetkessä tapahdu.
Jokainen saa toimia tutustuessaan juuri niin kuin itse haluaa, kunhan se on vastapuolelle ok.
Ihan tärkeä taito olisi osata kuunnella puhettakin, niin ääneen puhuttua kuin kirjoitettuakin.
Ihmiset kuuntelee koronauutisiakin ja uskoo niihin, miksi toisen ihmisen puheet itsestä tai elämästä vaatii ollakseen uskottavaa punnita vaikeuksissa?
Samaa mietin itse. Aika suuri osa sosiaalisesta kanssakäymisestä perustuu kommunikaatioon. Jos kaikki (luotettavat!) päätelmät vastapuolesta tehdään vasta tekojen kautta, hitaaksi menee.
Tietysti teot ovat tärkeitä, mutta täytyykö kaikkea puhetta epäillä? Jos haluaisin vaikka tietää, mikä miehelle on elämässä tärkeää, nojaisin ensisijaisesti verbaaliseen selvitykseen. Toinen vaihtoehto olisi tarkkailla kyseisen henkilön puuhia ja parin kuukauden päästä todeta, että kappas, tyyppi pitää jalkapallosta ja riskisijoittamisesta, mutta ehkä sen saisi selville nopeammin kysymällä...
Juu,+jos+lähdetään+oletuksesta+ettei+toisella+ole+syytä+valehdella+puheitaan.+Niin+kyllähän+niihin+pitäisi+voida+luittaa+ja+tietysti+jokainen+minun+mielestä+järkevä+ihminen+tiedostaa+sen,+ettei+kaikki+ole+100+%+niin,+kun+lukemasi+ymmärrät+tai+tulkitset.
Hyviä lisäyksiä! Näin näen asian itsekin. Lukisin mielelläni sen puheisiin luottamattoman tyypin kommentit meille. 😀
Esimerkiksi mitä olen tutustunut netissä ihmisiin, niin ihan jokaisesta olen osannut kirjoitetun perusteella muodostaa hyvin oikeanlaisen mielikuvan.
Irl sitten tutustuessa olen opoinut ihmisestä lisää ja tai huomannut ymmärtäneeni jotakin väärin. Mutta yksikään ei ole osoittautunut mielikuvitukseni tuotteeksi. Ihan oikein olen tulkinnut, kun ihmisestä olen alkanut pitää.
Mä olen mäissä hyvin vainuava. Omakehu haiskoon, mutta niin se on.
Sori typot.
Jep. 😛👍
Ihmiset kuuntelee monenlaista, kyllä minäkin omalla painoarvollaan, mutta koronauutisia en oikeastaan juurikaan. Siinäkin käytän omaa harkintaa.
-mies-
No omaa harkintaa pitääkin käyttää. Korona oli vaan esimerkki.
Jos nyt joku epäilee toisen syitä ja johtopäätelmiä sinusta ihmisenä, pitää miettiä mitä olet itse väritellyt niin ettet pidä itseäsi uskottavana muiden silmin katsottuna.
Et tunne minua kirjoitusteni perusteella tarpeeksi, no kukapa tuntee mutta jos nyt et ihan huuhaata itsestäsi kerro, niin muiden muodostama mielikuva ei voi totaalisen väärään kaikessa mennä. Plus että ihmiset osaa lukea ja suodattaa tekstiä erilailla. Jotkut ei yhtään ja jotkut sujuvasti.
Medianlukutaito, ihmislukutaito jne.
Tekstin sisältö antaa osan vaikutelmasta. Toisen osan muodostaa käyttäytyminen itse kommunikaatiotilanteissa: miten vastavuoroista se on, miten nopeasti toinen vastaa viesteihin ja niin edelleen.
Näistä muodostunut kuva toisesta henkiöstä menee harvoin aivan pieleen.
Olin kerran yhdessä henkilön kanssa, joka oli AINA videoyhteyden päässä juuri silloin kuin oli sovittu. Ei myöhästymisiä tai ohareita. Henkilö oli myös irl erittäin luotettava ja kohtelias.
Joo. Kyllä. Ja aika hyvin pystyy päättelemään miten reagoi mihinkin myös miten se näkyy käytöksessä myös irl.
Heh, tuo täsmällisyys ja ettei saa myöhästyä on myös mun paheeni. Mutta olen kuullut siitä negatiivistakin palautetta.
Luotettavuus ja ettei tee ohareita sopii minuunkin. Mutta tuota myös jotkut pitävät tiukkapipoisuutena.
Täsmällisyyttä ja aikatauluissa pysymistä.
Niin. Olen viimeisen 20 vuoden aikana ihastunut kaksi kertaa. Että eipä tässä kiirettä ole pitänyt. Ja molemmilla kerrroilla tuttavuudet ovat tulleet työ- / harrastepiireistä tosielämästä. Enimmäiseen tapaukseen ihastuin n. puolen vuoden tuntemisen jälkeen ja toisen kanssakin meni useampi kuukausi.
Molemmista muodostui parisuhde ja tässä jälkimmäisessä olen edelleen.
-mies-
Ei ole sometilejä tai muita itsensä värityspaikkoja. Olen aina pystynyt ihastumaan vain tosielämässä ja pidemmän tuntemisen jälkeen. Ja nimen omaan seuraamalla toimintaa / olemusta.
Siksi kaikenlaiset netti- ja pikaihastujat oudoksuttaa, mutta jokainen tyylillään. Minun elämässä on jo omiksi tarpeiksi outoutta.
-mies-
Olet erittäin johdonmukainen. Olisi perin outoa ihastuakaan tuon nopeammin, jos tiedonhankintakeinosi ovat ne mistä ylempänä kerroit.
Juu, en tarkoittanut nyt juuri sinua vaan yleisesti kaikkia somen käyttäjiä, myös palstaa.
Jep. Toiset vaatii kontaktin nenätysten.
Minä olen 24 vuoden aikana ihastunut 5 kertaa. Joista 3 kanssa olen sitten ollut irl tekemisissä ja tutustunutkin näistä 2 irl, ilman nettiä. Yhden kanssa olen nyt avoliitossa 11:sta vuotta. Häneen tutustuin miehen logiikan kautta.
Kaksi heistä on exiä. Ex Avopuolisoja ex aviopuoliso, joihin tutustuin irl.
2 ihastusta on toisenlaisia ihastumisia, ihmiseen ihastumista mikä ei ole johtanut irl näkemiseen. Menee ohi aikanaan tyyppistä.
Eipä mullakaan ole kun tämä nimimerkki ja facebook.
En koe siis itsekkään olevani pikaihastuja tai kovin yks kaks yhtenään ihastuja.
Ja 1 näistä netti-ihastumista on siis avopuolisoni, jonka kanssa olen asunut yhdessä kesällä 11 vuotta ja jonka kanssa tein lapset.
Netti-ihastumisistakin siis voi syntyä ihan irl suhteita, liittojakin. Kyllöhän ne irl päätyvät ennenpitkää nekin missä mitään itua on.
Kolmen tunnin puhelusta vain pintaraapaisu?
Ehkä sitten jos puhuu säästä kolne tuntia.
Helppoa kauraa. Esim sun jutuista on saanut sen kuvan ettei suhun voi luottaa yhtään.
Jaaha, ole luottamatta.
Olikohan se jo ehtinyt haaveilla treffeistä kanssasi? 😀😉😂
Kuka?
Tuo joka kirjoitti näin:
"Helppoa kauraa. Esim sun jutuista on saanut sen kuvan ettei suhun voi luottaa yhtään."
No jaaha. Enpä usko, että kukaan edes Pönde haaveilee treffeistä mun kanssa. Eiköhän ihan muuten vaan jotakuta kiukuta mun olemus tms.
Heh, ei kai nyt sentään. Ehkä sitä sieppaa mun avoimuus?
Kunhan vitsailin. Mutta järkevämpää olisi haluta treffeille kanssasi. 🙄 Oudompaa olisi seurata keskustelua ja osallistua siihen vain sanomalla, että sinä et muuten vaikuta luotettavalta.
Onhan se hyvä että ihmisellä on tekemistä. Tuollainen tekeminen ei nimittäin täällä netissä ihan heti lopu. 😁
Ok. Hmm, noo annetaan jokaisen itse päättää mikä on järkevämpää. Niin, minua nyt ei paljon purista, jos joku random netti tyyppi ei luita minuun. Mutta se pysäyttää, jos irl minut tunteva sanoo, ettei luota minuun.
Se olisi hyvin vakava paikka. Vakavasti vakava.
Filosofiointi ei lopu ennen kun aika loppuu. 😉
Mutta nyt pidän pyykkivuoren ja verhojen vaihdon mittaisen tauon jaarituksista. 😛
Luita heh luota luineen päivineen. 😄
Tämä oli hyvin sanottu, itse sain tällaisesta maksaa kovan hinnan. Koin toisen mielikuvissani ihanteelliseksi itselleni, oli arka ja vähän ujo, oletin siitä, ettei olisi niin kokenut kuin oli lopulta. Kielsin itseltäni totuuksia, joita sain selville uteliaisuuteni avulla. Hän koki nämä vainona itseään kohtaa. Hän ei halunnut puhua asioita kanssani, ilmeisen pelon vuoksi? Hän uhkaili minua poliisilla, aluksi siitä säikähdin, mut sit koin sen vain hänen peliksi arkana ja ujona naisena? Jatkoin, kun olin toisen lumoissa ilmeisesti? Menin enemmän tunteiden tulkitsemana, järki puuttui silloin.
Tilanteet kärjistyi ilmeisesti vielä sillä, kun lähdin sovittelu linjalle tilanteen kärjistyi sen johdosta, jonka voi kokea niin, että sillä yritän peittää pahemman totuuden julki tuloa, väärässä olivat, halusin sillä minimoida tappioni, jonka tiesin joutuvani kokemaan. Epäonnistuin siinä, heidän mielikuvansa synnytti tuomion, joka ei ollut oikeudenmukainen. Pettymys oli kova, tyhmä olin ku en osannut nähdä asioita järjellä, kokematon olin näkemään sitä totuutta, kuinka huonosti näissä voi lopulta käydä. Hyvään uskoin liikaa.
Usko meni ja luottamus tasa-arvoiseen kohteluun oikeudessa. Opin asioista karvaasti sen, etten kiirehdi jatkossa asioiden edelle ja luovun toivosta helpommin kuin aiemmin. Vaivannäkö asioiden selvittelyyn (uteliaisuus) ja halu uskoa hyvään koki kolauksen. Pessimisti tiettyihin asioihin minussa tuli esiin. Tapahtui asioita, joita kannan mielessäni pitkään. Varovaisempi olen jatkossa. Toiset ovat herkkiä ja ylireakoivat sen mukaan ja kokematon kärsii lopulta nahoissaan.
Kannattaa tutustua lainsäädäntöön. Kuka tahansa voi syyttää ketä tahansa oikeudessa mistä tahansa, mutta kaikki kuivuu kasaan, ellei syytteessä ole näyttöä.
Eli ole ihan huoleti. Voit edelleen luottaa siihen, ettei ketään sellaista henkilöä tuomita, joka ei ole tuottanut todistusaineistoa oikeudenkäyntiä varten. Tietysti täytyy itsekin tietää, mikä on lainvastaista ja mikä ei.
Pystyin todistamaan toisen väittämiä valheiksi, jotka olivat toisen tarinassa tärkeässä osassa. Silti niiden merkitys minun puolustuksessa olivat vähäisiä. Pyrin itse läpinäkyvyyteen, mikä oli enempi haitaksi itselle. Tämä meni tosin kokemattomuuteni piikkiin, halusin uskoa oikeudenmukaisuuteen ja siihen, että ymmärtäisivät samalla, etten ole niin paha kuin toinen antaa ymmärtää.
Minun ongelmaksi koitui toistuvuus, en uskonut toisen olevan niin tosissaan kuin antoi ymmärtää? Halusin uskoa hyvän voimaan, pysyin asialinjalla. Osin syy miksi en uskonut oli toisen arkuus ja ujous, jonka johdosta oletin toisen ylireakoivan? Minulle olisi hyvin riittänyt poliisilta tullut tekstiviesti, jossa olisi mainittu asiasta. Olisin siitä jo säikähtänyt niin, et lopputulos olisi ollut sama kuin nyt. Tällä turhaan kuormitettiin käräjäoikeuden työtaakkaa, joka on osin näiden vainoamissyytteiden osalta jo poikkeuksellisen suuri.
Järki näihin hyvä olla. Jollei ole todellista uhkaa olemassa, miksi tarvii mennä käräjille, ku pelkkä varoitus asiasta olisi ajanut saman asian. Näkemyserot ja ulkopuolinen ihminen toimi tausta vaikuttajana, et kärpäsestä syntyi härkänen. Petyin lopputulokseen, oikeudenmukaisuus jäi toteutumatta minusta. Valheet saivat enemmän ymmärrystä kuin totuus. Eli heikomman uhriutuminen oli merkitsevä seikka. Ja toistuvuus syytetyllä.
Vaikuttaa siltä, ettet tunne esimerkiksi vainoamiseen liittyvää lainsäädäntöä tai oikeudenkäyntiin liittyvien prosessien kulkua.
Et ole oikein ottanut asioista selvää. Sen vuoksi olet aiheuttanut itsellesi vahinkoa. Oikeuslaitoksen tarkoituksena on olla objektiivinen, joten se arvioi sekä sinun että vastaajan näytön samoilla kriteereillä. Olet ilmeisesti antanut painoarvoa seikoille, joilla ei ole oikeudellista merkitystä.
Lainsäädäntö sanelee myös, miten poliisi ja muut viranomaiset käyttäytyvät tai saavat käyttäytyä. Poliisi ei voi lähettää sinulle varoitustekstareita, koska sinulla itselläsi on velvollisuus toimia niin, ettet riko lakia.
Minäkin uskon hyvän voimaan, mutta hyvää ei saa aikaan rikkomalla lakia, vaikka tarkoitus ja aikomus olisivat miten hyviä.
Korjaus: sinä taisit olla jutussa vastaaja eikä se toinen osapuoli.
Älä nyt pahastu, mutta mitä nyt olen näitä sinun juttuja täältä lukenut, niin et ole vaikuttanut kovin tyytyväiseltä nykyiseen parisuhteeseesi tai kumppaniisi.
Voiko olla niin, että tällainen hitaampi reaalimaailman ihastuja ehtii paremmin tunnustella toista ja omia tuntojaan, kun ei niin kaiken tuotetun puheen ja tekstin perässä mene. Näissä parisuhdehommissakin olen huomannut, että jotkut ihan oikeasti kauppaa itseään. Enkä minä automyyjääkään usko, vaan koetan päästä tuotteesta itse jyvälle. Ihan fyysisellä lähitarkastelulla.
Jos ihmisiä ajattelee, niin mieluummin "ostan" sellaisen "tuotteen" jota ei oikeastaan yritetä edes myydä, vaan melkeinpä piilotellaan.
-mies-
En pahastu. Tutustuin minäkin häneen rauhassa 6 kk, ilman edes häiritsevää seksiä ja kauppaamista.
Ei kyse ole tuosta, kellä vaan voi tulla ajanjaksoja kun elämä tökkii ja se vaikuttaa parisuhteessa oleellisesti. Kaikki ei osaa purkaa kuten minä, sääli. Sitten masennutaan.
Anna jokaisen edetä omalla tyylillään. Itse en ikinä lähestyisi miestä, joka piilottelisi itseään. Kaikki eivät ajattele kuten sinä.
Edelleen olen mielestäni löytänyt hyvän kumppanin, miksi muuten näkisin vaivaa ja jäisin hänen rinnalleen nytkin, kun ei ole ihan helppoa? Koska uskon niihin 10 vuoteen, jotka oli hyviä yhdessä.
Niitä voi tulla lisää, yhdessä läpi helvetin vaikka taivasta ei enää tavoitettaisi tjn. 😉
Mulla on tässä tarpeeksi ollut vuosia tutustua, joten tunnen kyllä puolisoni ja senkin, että hän tarvii minun tukeani nyt.
En minä täällä ole ketään opastamassa. Jokainen tyylillään. Kunhan keskustelun vuoksi esitän toisenlaisia näkökulmia.
Ja kyllä minä olen ihan omalla lähestymisellä molempiin elämäni naisiin tutustunut.
Ja osa minun tuskaisuutta johtuu itsestänikin. Kamppailen asioiden kanssa, jotka olisi pitänyt kohdata jo vuosia sitten. Ja yksi ja oleellisin niistä on seksuaalinen suuntautumiseni, joka on voimistuen jatkuvasti naisiin päin eli alan olla umpihomo.
Se vaikuttaa osaltaan tuskaisuuteeni. En voi heterosuhteessa toteuttaa itseäni, enkä kuitenkaan halua pettää, etsiä naista salasuhteeseen tms. en myöskään halua erota vain tuon asian vuoksi.
Joten hänen kipuilut ja minun kipuilut. Mitä veikkaat ottaako koville välillä?
Ymmärrän että suhteesta ei helposti lähde, kun on ne pienet lapset. Mutta jos se ei ole oikeasti sitä mitä haluaa, niin onkohan se niille lapsillekaan loppupeleissä hyväksi?
Ettekö voi sopia järjestelystä? Sinulle naisrakastaja, avoimesti. Ja miehelle vastavuoroisesti mitä haluaa.
-mies-
Uskon kans, et hyvin harva tuntee sitä lainsäädäntöä? Ihmettelen myös sitä, et valheista ei saa mitään rankaisua, kun koetaan uhriksi näissä tapauksissa? En ollut toiselle minkäänlainen uhka, jonka itsekin totesi, ettei pelännyt minua. Tänä päivänä ihmiset on herkillä ja huomanneet myös, et ylireakoinnit kannattaa, koska tuottaa vain hyvää omaan laariin. Halusin uskoa toisin, olin väärässä ja maksoin hyväuskoisuudesta kovan hinnan.
Näistä täällä hyvä kirjoitella, koska viime vuonna näiden tapausten määrä oli 800. Eli tulee suurimmalle osalle varmaankin yllätyksenä, et tällaiset tapaukset ovat paljon vakavammin otettavia asioita, kuin luulisi maalaisjärjellä. Ehkä toiset naiset myös pelaa näillä, kun kokevat et on helppoa rahaa heille. Vähemmän mieleistä miestä helppo vedättää, eikä tarvi kokea huonoa omaatuntoa, koska toisella ei ole merkitystä itselle? Näin itse koin tilanteen jälkeenpäin.
Tyhmyydestäni sakotettiin tuhansia euroja, luulin et olisin selvinnyt satasilla? Näin oikeusoppineemmatkin kokivat ennen käräjille menoa minulle. Uskoin heihin ja lähdin puolustautumaan, mut tapauksia on paljon, jolloin niihin paneutuminen on enemmän pajatsolla pelaamista tai arpapeliä. Ennen oikeuden lukua oma edustajani arveli, et voi käydä hyvinkin? Ei käynyt.
Pienet lapset,vaikeudet järjestää asuntoa läheltä koulua ja hoitopaikkaa, puolison masennukseen taipuva luonne ja totaali jäätyminen huonolla hetkellä.
En mä nyt voi liihottaa itseni hurmoksessa. Ja en pysty sellaiseen järjestelyyn missä muka rakastan häntä puolisoani ja rakastan vaikka joskus muuta uhoankin pettyneenä ja hetkittäin inhoankin ilkeilyjään ja harrastaisin seksiä jonkun muun kanssa.
Ei onnistu, ei mun luonteella. Haluaisin kyllä tehdä niin, mutten pysty. Rajottimet lyö päälle.
Miten lapset kärsii, jos vanhemmat pystyy elämään sovussa kavereina?
Tämä on nyt se paljon täälläkin jauhettu päätös rakastaa, vaikkei aina rakastuttaisikaan.
Sanojen helinää, jos ei seiso sanojensa takana.
En kirjoittanut että lapset kärsii, sinä kirjoitit niin. Ajattelin vaan, että onkohan se lapsille hyväksi, jos eivät näe todellista rakkautta ympärillään. Mutta tarkemmin ajateltuna sellaisen lapsuuden olen tainnut elää itsekin. Ja monet taitaa olla. Mikä minä olen ketään neuvomaan.
Ei tietystikään mitään muka-rakkautta aleta elämään. Kyllähän se näissä järjestely- / kumppanuussuhteissa taitaa olla ihan sopimuskysymys. Se on niin kuin yhtiö, jossa on panokset ja velvollisuudet yhteiseen talouteen ja yhteisiin lapsiin sovittu, ja kummallakin on sitten se rakkauselämä toiseen suuntaan. Vaatii tietysti kylmäpäisiä osapuolia ja sopimuksissa pysymistä.
-mies-
ps. Huomaan että olet keskusteluseuraa vailla, mutta valitettavasti tässä on näitä tosielämän velvollisuuksia, niin en ehdi nyt tämän enempää. Tsemppiä.
Onhan se todellista. Ei muissakaan perheissä lapset näe mitä makkariin kuuluu, mutta kyllä ne halaukset ja yhteistyön näkee. Kummia puheita, ettei rakkaus olisi todellista vaikeina aikoinakin.
Ei varmaan jos tapellaan kun pirut, mutta me ei tapella. Ollaa hiljaa, sillon kun muut alkais raivota.
Mun vanhemmat tappeli, oli väkivaltaakin, silti ne on yhdessä yhä ja erottamattomat.
Kyllä se mulle olis muka rakkautta. Olen joko kumppanini kanssa tai jonkun muun kanssa, en vuoroviikoin eri pedissä.
Ne harrastaa sitä joilta se sujuu. Multa ei suju.
En ehtiny olla seuraa vailla, kun oli kotihommia välissä.
Kyllä tää jotenkin ratkee aikanaan.
"En kovin ymmärtänyt miten olet ujosti tarkkaillut miehiä pari vuotta ennen yhteydenottoa, "
Työpaikalla, kaupassa, huoltoasemalla?
Käytkö töissä tai ulkona sheena?
Ei olemus kiukuta vaan valehtelu.
Kerrotko vielä kerran miten tapasit nykyisen miehesi, olit sinkkuna ja..
Nykyisen mieheni tapasin miehen logiikka palstalla vuonna 2009. Loppuvuodesta siinä joulunalla löhestyin häntä yksityisviestillä ja aloin tehdä tuttavuutta. Lopulta vaihdoimme sähköpostiosoitteet ja siirryimme sähköttelemään ja sitten puhelinnumerot ja soittelemaan.
Tätä jatkui 2009 joulunalusajasta aina kesään 2910, kunnes tapasimme ensimmäisen kerran. Kesäkuun alussa.
Olin juuri ostanut kämpän itselleni eroni jälkeen tuppukylästä ja minä muutin sinne ja viikko minun jälkeen muutti tuo nyksäkin sinne. Ja siitä asti on pidetty yhtä samoissa osoitteissa. 🙂
Oho 2010 korjaan.
Sinkkuna olen ollut viimeksi vuonna 2003 toukokuun alusta joulukuun loppuun, kunnes tapasin exäni. Sen jonka kanssa avioiduin 2006 ja erosin 2010.
Oliko muuta?
Enkä ollut sinkku, kun tapasin nykyiseni. Siitäkin olen kertonut monta kertaa kivuliaatkin puolet. Polttomerkki ja ikuinen arpi aaseilustani. En halua enää toistaa sitä kaavaksi.
Hänkin seurusteli vielä 2009 lokakuussa.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/8564968/turhautunut-mies
Jos kiinnostaa.
Mun hömppä romantikko, vielä silloin. Tuohon mieheen rakastuin.
Eihän tuo miltään hömppäromantikolta vaikuttanut, vaan nopeasti sitoutumaan ja sitouttamaan pyrkivältä ainakin noiden tekstien perusteella. Lapset ja kaikki mainittu.
Juu, ei hömppä romantikko, mutta hömppä ja romantikko, vaikka ei myönnä olevansa. Rakkausrunoja ja runoja kirjoitteli. Lapsilleenkin varsin kauniit ja rakkautta huokuvat pitkät runot.
Niin kun näkyy, ei paha ihminen. Joskus on vaan vaikeeta.
Sanotaan näin, että työnmäärä, vastuu yms. mikä perheen mukana tulee yllätti hänet. Hänellä oli hiukan naivi käsitys, ettei mikään muutu kun perhettä tulee lisää.
Vaan muuttuu, monikin asia.
Hömppä on btw hellyyttely nimi meillä.
No onhan se ainakin hömppä sitten. Ja kyllä tuollainen runopoikaote jonkinlaisesta romantikosta kertoo. Nuo naisenlogiikka otteet ei sitten vaan antaneet oikeaa kuvaa.
Itse olen jättänyt lapset tekemättä juuri sen vuoksi, kun tiedän etten minä jaksaisi niitä kasvattaa ja huoltaa. Tämä oli mulle selvää jo vähän yli kakskymppisenä.
On joo. Älykäs, fiksu, hyvä mies, mutta joissain asioissa lapsellinen, suoraan sanottuna. Vaikka minäkin olen lapsenmielinen, vähemmän silti sinisilmäisen lapsellinen.
Ja itsepäinen vielä vähän väärissä kohdissa, lapsellisissa kohdissa. No makuasia, mutta mun mielipide.
Ei ole ollut naisonnea matkassa, mutta ehkäpä nyt ymmärrän vähän miksi naiset on häneen hermostuneet. Ei mikään helppo ihminen omaehtoisuuksineen. Vaikka se hellä ja rakastava puoli onkin sitten mitä toivoa saattaa mieheltä. Keltä vaan.
Hänessä on paljon kauneutta ja hyvää sisimmässä, vaikka pinta voi olla torjuva ja tyly. Kolikon vastakohdat löytyy.
Juu, sanoin esikoista odottaessa, että nyt se meidän elämä sitten mullistuu. Häntä nauratti, ei mikään muutu tulee vaan vauva. 😅
Ei poika tiennyt mitä höpisi.
Jep, lapset on hyvä jättää tekemättä jos epäilee jaksamistaan. Mutta tokihan optimistitkin yllättyy. 😜
Tämä. Et ollut sinkku kun tapasit nyksäsi palstalta, petit siis kumppaniasi ja nyt toistat samaa kaavaa.
En ollut, enkä ole muuta väittänytkään. Juuri totesin etten halua toistaa kaavaa tai jos toistaisin sitten sitä voisi sanoa kaavaksi.
Joten mitä olen sinusta valehdellut?
Ihan rehellinen olen ollut koko ajan.
Kiva kuulla tarinasi! Älä välitä noista lyttääjistä. Niitä tältä netistä löytyy vaikka miten paljon.
Tsemppiä kaikkeen sinulle!
Kysyn nyt vielä, että luuleeko joku että tämä minusta mukavalle tuntuu, kaikki sekavat tunteet joita tunnen? Ei tunnu, mä kärsin. Ne tekee kipeää.
Vaikka hymyilen ja leikin, sisälläni suren ja sattuu.
Haluan saada suhteeni toimimaan ja rakastaa puolisoani. Silti sisimmässäni myllertää ne toisetkin tunteet, ne on yllättävän vahvoja.
En ole pettänyt, korkeintaan henkisesti kun tunteilen toista kohtaan. Mutta pitää ymmärtää, että ne tunteet toista kohtaan ei perustu täysin realismiin. En ole tavannut ihmistä. Ne on osittain sitä mitä hän herättää siinä sisimmässäni, mitä en voi olla tässä parisuhteessani.
Ja hän on koskettanut jotain kohtaa sisimmässä, joka saa mut tuntemaan asioita ja tunteita, jotka olen tukahduttanut. Vapauttaa minua roolista.
Eikä se ole tahallista keltään, se vaan tapahtui, tunteisiin osuminen.
Ja on mun onneni, että ihastuin ihmiseen jolla on paitsi tunneälyä myös mooralia, plus on hetero.
Ihan hirveitä asioita ei siis voi tapahtua mun heikkoudestani huolimatta.
Kiitos. :)
Oletko puhunut kumppanisi kanssa noista asioista ja tunteista, joita olet tukahduttanut?
Yleensä jos joku rakastaa sinua, hän haluaa sinun olevan oma itsesi, vapaa ja onnellinen.
Ellei näin ole, rakastavan henkilön motiiveja voi kyseenalaistaa.
En kaikista. Joidenkin asioiden kuuleminen loukkaisi.
Vastaus: Unohda heterot = Tule onnelliseksi =)
Yym, niin siinä varmaan joku päivä käy. Joku päivä.
Valehtelit eli petit silloista kumppaniasi kun ihan muuten vaan chättäilit netissä nyksäsi kanssa harmittomasti, nyt jutut on taas uuden kumppanin etsimistä, tällä kertaa etsit naista, toistat samaa kaavaa. Joku vieläpä on sitä mieltä ettei siinä mitään pahaa ole jos pettää kumppaniaan.
Palstan poisjättäminen kuviosta on pienempi harmi mutta etpä lupauksiasi ole pitänyt siinäkään asiassa. Summa summarum kerran valehtelee aina valehtelee.
Miehenä esiintyminen palstalla on yksi pimeä juttu.
Hänellekkään en valehdellut, siis exälle. Kerroin kyllä mitä tein netissä ja että olen ihastunut toiseen.
Ei vissiin kiinnostanu, kun ei paljon mikään muuttunut.
Nythän on ihan eri tilanne, tunne on yksipuolinen ja minä olen ihastunut oman pääni mielikuvaan.
En esitä miestä, olen transsukupuolinen ja identiteettini on maskuliini.
Ja missä kohtaa olen sanonut ettei pettämisessä olis mitään pahaa? En ikinä ole sellaista sanonut enkä ikinä tule sanomaan.
Yrität värittää minusta hirviötä, mitä en ole.
Enkä mä etsi naista, mä olen yhteen naiseen kovasti mieltynyt. Ei mua muut naiset kiinnosta, kun se yksi vain ja ainoastaan. Mutta kuten sanottu, se ei johda mihinkään.
Syyt miksei jo tiedätkin, jos olet mun tekstejä lukenut tai hänen.
Naisia maailmassa miljoonia uusi löytyy.
Yym, ehkä joskus sitten ihastun uudestaan johonkin, ehkä en. Eos. Se on helppoa niille, joille riittää että on nainen tai mies, eikä persoonalla ole väliä tai helposti ihastuu ylipäänsä. Mä ihastun harvoin ja ihmisen persoonaan etupäässä, silloin ei tuosta vaan lennossa ole niitä joista kiinnostuu. Olkoon vaan miljoonia ja miljoonia.
Jos ei kolahda, ei kolahda. Joten ei tässä nyt ole mitään järkeä koko vouhotuksessa pettämisistä.
""Anonyymi
06.04.2021 07:48
Kiva kuulla tarinasi! Älä välitä noista lyttääjistä. Niitä tältä netistä löytyy vaikka miten paljon.
Tsemppiä kaikkeen sinulle!""
Tämä hemmo ei välitä jos joku pettää, se on uusi normaali.
Aa, ehkä hän ymmärtää tilanteeni, sekä sen etten petä ketään. Ihastuminen ei vielä pettämistä ole.
Se on tunne.
Kävit treffeillä nykyisen miehesi kanssa vaikka olit seurustelusuhteessa toisen kanssa.
Ei oikeuta treffailuun vaikka menisi huonosti suhteessa, saman voit tehdä uudestaan kun nykyinenkään suhde ei ole hyvä.
Olet kuitenkin suunnitellut lähteväsi yksin kesällä radalle.
Juu, kävin treffeillä, kun harkinta-aikaa oli vielä jäljellä kuukausi. Eli avioeropaperit oli vetämässä jo 5 kk ennen ekoja treffejä.
En ole menossa radalle, vaan kokeilemaan suppailua ja jos kaverilla on aikaa, voisin nähdä häntä kaupungilla.
Meillä on ollut nyt muutama tosi kiva ilta yhdessä puolison kanssa. Yökin. Eiköhän me päästä back on track. :)
Enkä mä "seurustellut" enää siinä vaiheessa toisen kanssa. Exän kanssa oli yhteistä vain sama osoite. Muu kanssakäyminen oli loppunut aikoja sitten, joten ei ole ollenkaan nykyiseen vertailukelpoista tämä kaikki vanha mihin vertaat.
Olen monet kerrat kertonut, että haluan saada tämän suhteeni toimimaan. Siitä pitäisi jo suht fiksuna ymmärtää, että haluan olla puolisoni kanssa yhdessä enkä vaihtaa toiseen. Tottakai minä suorasukaisena ihmisenä sanon välillä mistä kenkä puristaa ja miltä tuntuu.
Sanon suoraan, kun vituttaa jokin asia. Mitä sitä kaunistelemaan. Ei parisuhteissa aina ole vaan hauskaa. Etenkään, jos pukkaa jotakin kriisiä päälle.
Erostakin on täällä puhuttu ja olen kertonutkin ettei se ole niin yksinkertaista. Niin kauan kun on tunteita ja kunnioitusta pitäisi minusta yrittää. Erota vasta sitten, kun ei enää mikään auta ja olo vaan pahenee. Sekin vaihtoehto on mietitty ja todettu hankalaksikin.
Se on aina vaihtoehto silloin, kun muu ei enää auta. Minusta tässä on vielä muulle mahdollisuutta. Exän kanssa ei ollut.
Voin hyvinkin kuvitella ihastuvani 3h puhelun aikana. Äkkiä se ihastus kuitenkin häviää, jos sen jälkeen tulee jotain epämääräistä. Kukin tyylillään.
Sano miehille että annat ekoilla treffeillä niin miehet kyllä lähestyy.
Nainen voi ihan vapaasti halutessaan sekstailla jo ekoilla treffeillä. Kaikki eivät halua ja sekin on ok.
Jos joku on eri mieltä, kertokoon perustelunsa.
Minusta nainen voisi lähestyä miestä ihan arkisissa paikoissa, kuten vaikka kaupassa, lenkkipolulla tai harrastuksen parissa.
Yhden ainoan kerran elämässäni oli hetki, jolloin oli kävelylyenkillä ja takaa lähestyi hölkkääjänainen, joka yllättäen pyshtyi kohdalleni ja alkoi juttelemaan.
Olin heti, että onpas mukavan oloinen nainen ja tunsin oloni maailman onnellisemmaksi ja nainen näytti kauniilta, koska oli lähestynyt.
Kyseli kaikenlaista, mutta harmin paikka, kun nainen olikin varattu, mutta varmaan tuli muuten vain juttelemaan, tosin tämä tapahtui pienessä maalaiskunnassa, jossa olin opiskelemassa ja en ole enää siellä asunut.
Nainen vois lähestyä miestä ihan vaikka lenkkipolulla tai pyöräilemässä ollessaan.
Kerran meikäläistä tervehti yksi pyöräilijänainen sellaisella kilpapyörällä ajava, kun tulin vastaan maastopyörällä.
Mitä sanoo naiset, voiko maastopyörämies tervehtiä maastopyörä/kilpapyörä naista, vähän niinkuin rekka-autoilijat tervehtivät toisiaan tiellä vastaan tullessa?
t. Ätmi
Jos et ole mikään ahdasmielinen vihervasemmistolainen kasvissyöjä tai katkera ja vihainen feministi, niin ottajia varmasti on paljon.
Onnea matkaan.
Itse muutamia edellämainittuja kohtasin ennenkun löysin ihanan nykyisen maanläheiset arvot omaavan vaimoni.
Tullaisen naisen kuin sinä voisin haluta seurakseni, mutta oletko ajatellut, että kaltaisiasi naisia on lähes mahdotonta lähestyä. Intorvertit, hiljaiset naiset eivät tule juttusille eivätkä välttämättä edes vastaa mitään, jos niille jotakin sanoo.
Yritä siinä sitten tutustua. ??
Nytkö mua syyllistetään siitä, että olen ujo, hiljainen introvertti? Mua voi kyllä lähestyä, mutta eipä ole ollut sopivia lähestyjiä (liian humalassa olleet suurimmaksi osaksi). Jos toista oikeasti kiinnostaa, onnistuu saamaan huomioni kyllä. Sen ovat useimmat saaneetkin. Se, että olen aina yksin, on ajanut mut sellaiseksi, että olen usein "omissa maailmoissani" enkä joskus huomaa edes tuttuja esim. kaupassa jos he eivät moikkaa ääneen.
Mistäs tiedät, että naiset, joita olet (jos nyt siis olet lähestynyt heitä, etkä vain jäänyt ajattelemaan, että ei ne kuitenkaan...) lähestynyt, olivat hiljaisia tai introvertteja? Siihen, ettei joku vastaa, voi olla paljon muitakin syitä kuin toisen introverttiys ym.
Jokaisen kivan miehen "pakkien" jälkeen musta tulee yhä arempi uskomaan, että jonkun löytäisin, jonka kanssa löytyisi se yhteys, jota olen kaivannut. Ketään vain ei selvästi voisi vähempää kiinnostaa, näin olen tulkinnut. Ja kivoja suomalaisia miehiä on tullut vastaan ne kaksi, muunlaisia paljonkin. Kivoja miehiä muistakin maista on tietenkin tullut vastaan, mutta näkemykset tärkeistä asioista ovat olleet niin erilaisia, ettei mistään parisuhteesta olisi tullut mitään.
Sun pitää kierrellä ahkerasti eri paikoissa niin tapaat ihmisiä ja täten todennäköisyys parempaan onnistumiseen paranee. Ei introverttiys haittaa useimpia aikuisia miehiä.
Nyt on huono aika kierrellä ympäriinsä mutta ulkoilla voi siltikin.
Ärsyttää tällaiset "sun pitää" neuvot. Etkö osaa kysyä, kiertelenkö, käynkö yhtään ulkona jne.? Suoraan oletetaan, että ujo introvertti=kotona kökkivä vässykkä, joka ei ikinä edes katso ulos omasta asunnostaan.
Aloituksessahan puhuin tavanneeni suom. miehiä, eli jo aloituksesta luulisi saavan sen kuvan, etten ole pelkästään kotona nettiä selaillut tai ettenkö olisi liikkunut ihmisten ilmoilla.
Ulkomaalaisia on löytynyt useita, jotka ovat minusta pitäneetkin, mutta heidän odotuksensa ja suunnitelmansa eivät ole kohdanneet omieni kanssa, ajatusmaailmat olleet niin erilaisia, en halua enää vain mukautua toisen odotuksiin, vaan löytää jonkun samankaltaisen.
Suomalaiset miehet vain ovat hankalia. Mun hiljaisuus pelottaa, mutta ei heitä kyllä kiinnosta mulle puhuakaan. Sitten kun vähän puhutaankin, niin se pitäisi ilmeisesti pitää äärimmäisen minimissä silloinkin, mutta olla aina aurinkoinen, kaikkeen elämässä tyytyväinen, lakkaamatta positiivinen? Jaksoin olla melko lähellä sitä vielä silloin, kun en asunut yksin ja joku muukin joskus siivosi, teki ruokaa tai korjasi esim. hajonneen pesukoneen tms. Nyt ei enää niin helposti löydykään se iloinen minä, ja saan kuulla olevani "negatiivinen" kun yritän kysyä toiselta, että miksi teki jotain mikä hämmensi tai loukkasi minua. En tosin voi olla varma, miksi hän niin sanoi, kun ei hän halunnut selittää. Kukaan ei ole koskaan ollut yhtä hankala mua kohtaan, kuin suomalaiset miehet.
Enkä ole mikään negatiivinen ollut hänellekään, mutta kun mikään ei riitä (ja kun sanon, etten ole ollut, niin tiedän että en ole ollut, näytin viestejäni joihin hän oli reagoinut ikäänkuin olisivat negatiivisia, muille ihmisille, ja kaikkien mielestä olivat "ihania, positiivisia"). Se minua tässä hämmentääkin.
Sun pitää, mikään muu ei auta, turhaan täältä seuraa etsit ja neuvoa kysyt, et tuu hullua hurskaammaksi.
Pidetään ne kädet vaan siellä omalla puolella!
"Olen+alle+40v.+ujo,+hiljainen+introvertti+nainen+joka+haluaisi+löytää+suhteen,+jossa+molemmat+saisivat+olla+vapaasti+omia+itsejään,+vapaina+liikkumaan+ja+matkustelemaan+yksinkin.+Lapsia+en+ole+ikinä+halunnut+hankkia.+Tärkeää+olisi+voida+olla+avoimesti+oma+itsenä+ja+päästää+ne+"oudotkin"+puolet+itsessään+esiin,+ja+voida+keskustella+kaikesta+toisen+kanssa+ilman+että+on+mitään+"kiellettyjä"+aiheita."
No, jos "saa olla oma itsensä" tarkoittaa jotain mitä en voi sietää, niin huomauttaisin siitä. Varmasti kumppanikin tekisi samoin. ;)
Mutta luultavasti ne häiritsevät asiat huomaisi ennen varsinaisen seurustelun aloitusta, enkä minä ainakaan jaksa alkaa ketään "kouluttamaan uudelleen" ja jos jotain ilmenisi, niin yrittäisin keskustella asiasta ja miettisin vakavasti jaksaisinko kyseisen miehen kanssa jatkaa.
Vapaudessa menee usein juomat ja rakennelmat sekaisin. Ismeistä voi vapautua tänäänkin😅
Kaikki sopivat miehet ovat varattuja ja ne joilla on ongelmia itsensä tai muiden kanssa, joskus jopa haluavat pysyä sinkkuina.
"Turkkilainen mies ei anna naisensa edes nauraa toisen miehen vitseille. Siitä vaan yksin matkustelemaan."
Siis mten nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa???
Minä olen matkustellut ja aion matkustella yksin täst´edeskin eikä sitä mitenkään ole kukaan turkkilainen mies pyrkinyt estämään.
Miksi juuri turkkilainen? Ja miksi joku random tyyppi katsoisi asiakseen sekaantua matkusteluuni vaikka ei antaisi naisensa nauraa toisen naisen vitseille?
Niin, ei minunlaiseni nainen tule koskaan nykymaailmassa ketään löytämään.
Miehen kun pitäisi myös jakaa samaa ajatusmaailmaa, eikä halveksua naista ja ajatella kaikkea negatiivisesti jne. Antaa myös minun olla vapaasti oma itseni.