Ovatko ekosysteemit suunniteltuja?

Evoluutioteorian mukaan yksilöissä tapahtuva satunnainen muuntelu saa aikaan variaatiota eliöiden rakenteissa ja toiminnoissa. Joillekin tämä muuntelu antaa etulyöntiaseman muihin saman sukupolven yksilöihin verrattuna. Luonnonvalinta karsii pois yksilöt, joilla on epäedullisemmat olosuhteet ja näin etulyöntiaseman saaneiden yksilöiden perintötekijät yleistyvät populaatiossa.

Osa kreationisteista väittää, ettei evoluutioteoria ole totta vaan kaiken takana on älykäs suunnittelu. Tällöin ekosysteemeissä pitäisi näkyä suunnittelu ja siitä johtuva päämäärätietoisuus sekä tasapaino. Otetaan esille pari esimerkkiä.

Metsässä olevan puun latvusto pyrkii saamaan mahdollisimman paljon auringon valoa. Rungon kasvattaminen on taloudellisesti epäedullista, siihen kuluu täysin turhaan auringon energiaa, ravinteita ja puun tuottamaa selluloosaa. Olisi järkevää, että kaikki puut toimisivat suunnitellusti ikään kuin sopimuksen mukaan ja olisivat 2-3 metrisiä. Silloin kaikkien latvusto tavoittaisi tasapuolisesti auringon valon. Miksi todellisuus ei ole kuitenkaan näin? Puille tulee mutaatioita, joista osa saa rungon kasvamaan pidemmäksi. Pitempirunkoiset puut saavat edun ja tukahduttavat lyhytrunkoiset puut. Lopulta metsässä yleistyy pitkärunkoisemmat puut, jotka kaikki kilpailevat auringon valosta kunnes saavuttavat tasapainon rungon maksimimitan ja kelpoisuuden välillä. Ei vaikuta suunnitelmalliselta, että puut tuhlaavat täysin turhaan energiaa täysin turhan rungon kasvattamiseen.

Leijonat ja gepardit saalistavat antilooppeja. Suunnitelmallisessa ekosysteemissä niiden kannattaisi metsästää antilooppeja kestävästi - harventaen heikoimpia yksilöitä ja säilyttäen saaliseläinten populaation taloudellisesti järkevällä tasolla. Näin ei kuitenkaan käy. Joillakin leijonilla ja gepardeilla tulee mutaatiota, joiden johdosta ne ovat nopeampia ja ketterämpiä saaden enemmän saalista kuin suunnitelman mukaan on sovittu. Nopeiden ja ketterien leijonien ja gepardien ominaisuudet yleistyvät populaatiossa. Sama tapahtuu antiloopeille - osalle tulee mutaatioita, joiden johdosta ne ovat pitkäjalkaisempia, nopeampia ja ketterämpiä. Lopulta saalistajat ja saaliseläimet saavuttavat ominaisuuksien tasapainon, jossa molemmat joutuvat uhraamaan resursseja ominaisuuksien parantamiseen. Miksi leijonat, gepardit ja antiloopit eivät tyydy vähempään, jolloin ne voisivat säästää resursseja lisääntymiseen, nautiskeluun ja hauskanpitoon suunnitelmatalouden mukaisesti?