Onko joillakin kokemusta...
4 1/2v. poika, ei tottele pätkän vertaa...aina täytyy suuttua kunnolla, ottaa jopa hiuksista kiinni(joka sekään ei auta uskomaan), ymmärrän että tuon ikäisellä on oma tahto, mutta kun mitään ei usko. Illalla riidellään siitä kerääkö hän lelut vai ei, iltapesusta ja nukkumaan menosta...aamulla taas siitä kun ei halua mennä tarhaan. Tulee itsellekin surullinen olo, kun joutuu aina huutamaan. :( Olisiko kokemusta tällaisesta, onko ohi menevää, mitä keinoja olette kokeilleet??
Kun lapsi EI TOTTELE(joka päiväistä, samat asiat)!!!
En tiedä mitä tehdä
36
18866
Vastaukset
- marianne
Koville se ottaa. Kokeile vaihtoehtoa, ettet huuda tai ota tukasta kiinni, kerrot rauhallisesti vaihtoehdot: nyt pesulle 1,2,3 ja sitten, jos ei kolmoseen mennessä tapahdu, kannat pesulle. Toinen vaihtoehto on lelujen kohdalla sano, että niitä ei sitten aamulla ole ja anna mennä nukkumaan keräämättä. Ja todella korjaat talteen päiväksi pariksi. Nukkumaan kannat, et kysele tai kyseenalaista auktoriteettiasi. Ei huutoa, vaan toimit ja koko ajan rauhallisesti. Peittele sänkyyn ja lue iltasatu, jos on tapana. Jos kiukkuaa, jätä makuuhuoneeseen kiukkuamaan. Jos alkaa oma pinna kiristymään, ota jäähytauko parvekkeella tai vaikka vessassa. Kyllä sinä sille vesselille pärjäät ja lohdutan, että ohimenevä vaihe on. Jos alkaa tosissaan riehua, anna riehua sylissä. Pidä kiinni vaan ja anna huutaa, kyllä se siitä rauhoittuu.
- En tiedä mitä tehdä
Niin ollaan tehty, sanotaan rauhallisesti että nyt olisi aika kerätä leluja, kohta mennään iltapesulle ja nukkumaan, poika vaan villiintyy siitä entisestään(juoksee ympäriinsä ja hokee en kerää en kerää...) Kun muutaman kerran ollaan sanottu,että kerää ja kun ei tapahdu mitään, aletaan laskemaan.1,2...tässä vaiheessa on vielä madollisuus kerätä ilman että otetaan hiuksista kiinni.. useinmiten hän alkaa kerätä, mutta alkaa taas leikkimään vaikka pitäisi kerätä, sit tulee 3!Pinna on siinä vaiheessa todella kireänä.
- mamma
En tiedä mitä tehdä kirjoitti:
Niin ollaan tehty, sanotaan rauhallisesti että nyt olisi aika kerätä leluja, kohta mennään iltapesulle ja nukkumaan, poika vaan villiintyy siitä entisestään(juoksee ympäriinsä ja hokee en kerää en kerää...) Kun muutaman kerran ollaan sanottu,että kerää ja kun ei tapahdu mitään, aletaan laskemaan.1,2...tässä vaiheessa on vielä madollisuus kerätä ilman että otetaan hiuksista kiinni.. useinmiten hän alkaa kerätä, mutta alkaa taas leikkimään vaikka pitäisi kerätä, sit tulee 3!Pinna on siinä vaiheessa todella kireänä.
Otappa noista neuvoista oppia.kaikki muutos ei tapahdu hetkessä,mutta noi auttaa jos kärsivällisyyttä riittää.ja rauhallinen,mutta tiukka äänensävy!
- villikon äiti
En tiedä mitä tehdä kirjoitti:
Niin ollaan tehty, sanotaan rauhallisesti että nyt olisi aika kerätä leluja, kohta mennään iltapesulle ja nukkumaan, poika vaan villiintyy siitä entisestään(juoksee ympäriinsä ja hokee en kerää en kerää...) Kun muutaman kerran ollaan sanottu,että kerää ja kun ei tapahdu mitään, aletaan laskemaan.1,2...tässä vaiheessa on vielä madollisuus kerätä ilman että otetaan hiuksista kiinni.. useinmiten hän alkaa kerätä, mutta alkaa taas leikkimään vaikka pitäisi kerätä, sit tulee 3!Pinna on siinä vaiheessa todella kireänä.
Suosittelen samaa kuin tässä pari kirjoittajaa, kokeile noita edellisen antamia neuvoja. Viikossa mitään ei tapahdu. Mutta kun itse toimitte aina samalla tavalla, alkaa mennä viesti perille.
Kun lapsi villiintyy, ja te alatte laskemaan 1..2.. 3:lla ette tartukaan lasta tukasta kiinni, vaan otatte lapsen muuten vaan kiinni, iltatoimiin: pesut, yöpuku, sänkyyn.
4-vuotiaalla on lyhyt, mutta kuitenkin hyvä muisti. Jos niitä leluja ei suostu keräämään, keräätte ne tosiaan itse ja laitatte pois. Lapselle selkeä selitys: koska et siivoa lelujasi/kerää paikoilleen, ei niillä leikitäkään. Lelut saat sitten, kun suostut myös siistimään ne.
Yhdellä tai kahdellakaan kerralla ei tosiaan viesti mene perille. Lapsi testaa moneen kertaan, ovatko vanhemmat ihan tosissaan.
Aloittakaan myös iltapuuhat hyvissä ajoin, ettei ole kellon kanssa juoksemista ja kiirettä "nyt on jo mentävä klo on paljon". Tv kiinni. Keskittykää siihen muksuun.
- äiti-76
Meillä poika 4 ja sama juttu,mutta periksi ei pidä antaa.Huutaminen ja tukistelu ei auta.Pysyt tiukkana mitä sanot ja pidät sanomasi.Jos ei kerää lelujansa,varoitat ensin,että sinä keräät ne ja laitat kaappiin ja sitten hän ei saa leikkiä niillä päivään.Jos ei kerää seuraavana päivänäkään,niin lelut pysyy poissa 2pvää jne...kyllä hän oppii lelunsa jatkossa keräämään.
Nukkumaan menoaika joka ilta sama.Näin syntyy rytmi.esim jos laitat nukkuu klo 20.00 niin iltapesulle 19.30.tämä toimii meillä,koska poika tietää,kun salkkarit alkavat,niin hänellä alkavat iltapesut.
meilläkin joskus tarhaanmeno ongelmia,yleensä silloin,kun hoitotätit ovat komentaneet jstakin asiasta,niin poika ei mielellään seuraavana aamuna menisi tarhaan.On vaan selitettävä miksi hän tarhaan menee päivittäin...koska ei voi yksinkään kotiin jäädä.
Kyllä se siitä,kun selität lapselle,et huuda ja tukista,pidät selvät rajat ja toimit jos lapsi ei usko.varmasti teille koittaa parempaa.- kokemusta
Noi edellä olevat keinot todella tepsivät. Meillä myöskin 4 v. poika tosi tottelematon jästi ;-) Nyt ollaan sanottu, jos et kerää leluja, ne viedään kellariin. Kun ei kerännyt, niin sitten leluja todella vietiin pois. Ei tarvinnut tehdä kuin pari kertaa näin, niin alkoi jo tehota. Vieläkin välillä sanoo, ettei kerää, mutta ei tarvitse kun rauhallisesti muistuttaa mitä tapahtuu jos ei kerää, niin jo tulee vauhtia.
Tai jos ei esim. laita vaatteita naulakkoon kun tullaan ulkoota, sanotaan: mitään leikkiä ei aloita ennenkuin vaatteet ovat naulakossa. Venkoilee ja huutaa, mutta laittaa vaatteet lopulta naulakkoon. RAUHALLISUUS JA ITSEHILLINTÄ AUTTAVAT TODELLA!!!! Ei tarvitse huutaa eikä tukistaa. - Milka
kokemusta kirjoitti:
Noi edellä olevat keinot todella tepsivät. Meillä myöskin 4 v. poika tosi tottelematon jästi ;-) Nyt ollaan sanottu, jos et kerää leluja, ne viedään kellariin. Kun ei kerännyt, niin sitten leluja todella vietiin pois. Ei tarvinnut tehdä kuin pari kertaa näin, niin alkoi jo tehota. Vieläkin välillä sanoo, ettei kerää, mutta ei tarvitse kun rauhallisesti muistuttaa mitä tapahtuu jos ei kerää, niin jo tulee vauhtia.
Tai jos ei esim. laita vaatteita naulakkoon kun tullaan ulkoota, sanotaan: mitään leikkiä ei aloita ennenkuin vaatteet ovat naulakossa. Venkoilee ja huutaa, mutta laittaa vaatteet lopulta naulakkoon. RAUHALLISUUS JA ITSEHILLINTÄ AUTTAVAT TODELLA!!!! Ei tarvitse huutaa eikä tukistaa.Miten ihanaa lukea tälläisiä viestejä kun aiemmin oli kasvatus-aiheen alla niin kova taisto tästä tukistelusta ja huutamisesta. Silloin tuli fiilis, että näinkö edelleen toimivat vanhemmat, että kajotaan lapseen kun oma itsehillintä loppuu. Niin monta kommenttia siellä tuli tukistamisen puolesta (mutta ehkä ne olivatkin vain muutaman tyypin kirjoittelua eri nikeillä?? ;o)). Alko ihan ahdistaa näiden alistettujen lasten puolesta..
Kivaa että on myös paljon fiksuja aikuisia, joiden lapset saavat kasvaa turvallisesti jämpteillä rajoilla ja rakkaudella ilman kiinnikäymisen pelkoa.
Vanhan sanan laskun mukaan lasten fyysistä koskemattomuutta loukkaavat vanhemmat käykööt saman kokoisiin kiinni, raukkamaista kajota pienempään!
- En tiedä mitä tehdä
Täytyy kokeilla noita keinoja... ottaa vaan entistä tiukempi linja. :) Toivottavasti rauhoittuu. Onko muuten teidän lapsilla "sellaista ongelmaa", että illalla energiaa löytyy vaikka mihin! Oletteko vieneet vielä tarhan jälkeen ulos esim. potkimaan palloa jotta saisi energiaa vähentymään?
Kiitos kaikille!! :)- äiti-76
Ei kannata tarhan jälkeen viedä enää ulos.Omasta pojastani huomaan,että väsyyneenä villiintyy.Yleensä aina illalla tuppaa kiukkuamaan ja uhmaamaan,kun on väsynyt.
Rauhallista ilta touhuilua.Päiväkodissa touhua ihan tarpeeksi koko päiväksi.
Ja samaan aikaan nukkumaan joka ilta.Ennen annoin pojan valvoa vähän pitempään vkonloppuisin,mutta huomasin,että aamulla herää kuitenkin samaan aikaan kun arkisin ja sitten oli vaan väsy ja kiukkuinen,päätin,että sama nukkumaanmenoaika myös vkonloppuisin. - kokemusta
Riehuminen on harvoin merkki siitä, että lapsi olisi jotenkin erityisen energisellä päällä. Paljon useammin se on merkki yliväsymyksestä, niin nurinkuriselta kuin se kuulostaakin! Eli vinkkini ovat samat kuin muilla: iltarutiinit aina samanlaisina ja samaan aikaan, ja lisäksi kannattaa rauhoittaa ilta n. kuudesta eteenpäin kunnolla (ei riehuntaa tai telkkaria). Ja se johdonmukainen jämäkkyys todellakin palkitaan, lapsi itse asiassa usein käytöksellään viestittää kaipaavansakin juuri niitä rajoja. Varoitus ja sen jälkeen aina seuraus on hyvä periaate, ei mitään moneen kertaan pyytämisiä, saati sitten huutamista tai tukistelua (ne vain romuttavat luottamusta ja kunnioitusta).
- En tiedä.......
kokemusta kirjoitti:
Riehuminen on harvoin merkki siitä, että lapsi olisi jotenkin erityisen energisellä päällä. Paljon useammin se on merkki yliväsymyksestä, niin nurinkuriselta kuin se kuulostaakin! Eli vinkkini ovat samat kuin muilla: iltarutiinit aina samanlaisina ja samaan aikaan, ja lisäksi kannattaa rauhoittaa ilta n. kuudesta eteenpäin kunnolla (ei riehuntaa tai telkkaria). Ja se johdonmukainen jämäkkyys todellakin palkitaan, lapsi itse asiassa usein käytöksellään viestittää kaipaavansakin juuri niitä rajoja. Varoitus ja sen jälkeen aina seuraus on hyvä periaate, ei mitään moneen kertaan pyytämisiä, saati sitten huutamista tai tukistelua (ne vain romuttavat luottamusta ja kunnioitusta).
Kiitos neuvoistanne! Näillä(teidän antamillanne) eväillä eteenpäin kohti parempaa kevättä ja kesää! :)
- miira
En tiedä....... kirjoitti:
Kiitos neuvoistanne! Näillä(teidän antamillanne) eväillä eteenpäin kohti parempaa kevättä ja kesää! :)
Päiväkodin ulkoilu ei välttämättä ole kovinkaan energistä päivittäin, riippuu kovasti paikasta missä lapsi on hoidossa. Hyvinkin voi mennä molemmat ulkoilut niin, että lapsi vaikka möyrii hiekkalaatikolla auton kanssa..Lisäksi tuon ikäinen jaksaa hyvinkin vielä sen yhden ulkoilukerran päivähoidon jälkeen, jolloin oikeasti pääsee liikkumaan. Tiedossahan on, että uusi sukupolvi liikkuu aivan liian vähän. Ei siis olisi ollenkaan pahitteeksi sellainen energianpurku vaikkapa alkuillasta. Sen jälkeen muutama tunti ja iltatoimille. Luulisi rauhoittavan. Moni lapsi ihan todella kaipaa pelkkää juoksemista - päiväkodissa juoksentelu on useissa tilanteissa ymmärrettävästi kielletty (ettei satu ja tilojen pienuus jne.).
- kanssasi...
miira kirjoitti:
Päiväkodin ulkoilu ei välttämättä ole kovinkaan energistä päivittäin, riippuu kovasti paikasta missä lapsi on hoidossa. Hyvinkin voi mennä molemmat ulkoilut niin, että lapsi vaikka möyrii hiekkalaatikolla auton kanssa..Lisäksi tuon ikäinen jaksaa hyvinkin vielä sen yhden ulkoilukerran päivähoidon jälkeen, jolloin oikeasti pääsee liikkumaan. Tiedossahan on, että uusi sukupolvi liikkuu aivan liian vähän. Ei siis olisi ollenkaan pahitteeksi sellainen energianpurku vaikkapa alkuillasta. Sen jälkeen muutama tunti ja iltatoimille. Luulisi rauhoittavan. Moni lapsi ihan todella kaipaa pelkkää juoksemista - päiväkodissa juoksentelu on useissa tilanteissa ymmärrettävästi kielletty (ettei satu ja tilojen pienuus jne.).
Mistä aikaa sitten olla vaan ja rauhoittua perheen kesken jos päiväkodista suoraan ulos riehumaan?En ole kanssasi samaa mieltä...riippuu tietenkin siitä monelta lapsi haetaan kotiin päiväkodista.Oma lapseni ainakin nukkuu yliväsyneenä huonosti ja on aamullakin väsynyt,kun yö nukuttu levottomasti.Liika riehuminen tulee helposti uniin..ainakin meillä.
Omasta mielestäni klo kuuden jälkeen voisi jo rauhoittua.Pelataan pelejä tai kylvetään tai piirrellään... - Anna
miira kirjoitti:
Päiväkodin ulkoilu ei välttämättä ole kovinkaan energistä päivittäin, riippuu kovasti paikasta missä lapsi on hoidossa. Hyvinkin voi mennä molemmat ulkoilut niin, että lapsi vaikka möyrii hiekkalaatikolla auton kanssa..Lisäksi tuon ikäinen jaksaa hyvinkin vielä sen yhden ulkoilukerran päivähoidon jälkeen, jolloin oikeasti pääsee liikkumaan. Tiedossahan on, että uusi sukupolvi liikkuu aivan liian vähän. Ei siis olisi ollenkaan pahitteeksi sellainen energianpurku vaikkapa alkuillasta. Sen jälkeen muutama tunti ja iltatoimille. Luulisi rauhoittavan. Moni lapsi ihan todella kaipaa pelkkää juoksemista - päiväkodissa juoksentelu on useissa tilanteissa ymmärrettävästi kielletty (ettei satu ja tilojen pienuus jne.).
Ne lapset jotka tarvitsevat juoksemista juoksevat varmasti ja riehuvat päiväkodissa ulkona.Ainakin oma poikani purkaa päiväkodissa energiaa ihan tarpeeksi.
- jeps
Jeps, energiaa piisaa pienessä ihmisessä. 2 x pv:ssä ulkoilua on oltava, jotta illan pärjää.
Meillä ei vielä päiväkotijuttuja ole, ollaan kotona. Mutta päivällisen jälkeen on mentävä hetkeksi ulos. Pienikin aika riittää, esim. tunti .
Jos lapsi osaa jo polkea itse, niin sitten semmonen fillarilenkki lapsen kanssa. Jos ei, niin pyörän kyytiin tai sitten kävelyllä - tenava kävelee ja kun väsyy, rattaisiin. Leikkipuistossa pieni hetki ja takaisin kotiin, niin lelut jaksaa kiinnostaa.
Ilta kannattaa tosiaan rauhoittaa, ennen nukkumaanmenoa pitäisi muistaa joka ilta pitää pieni rauhallinen hetki vaikkapa satukirjan ääressä tai vaikka telkkaria sylikkäin katsellen. Yö sujuu rauhallisemmin, ja nukkumaanmenotilanne muutenkin.
Kun vaan itsekin muistaisi ja hoksaisia joka ilta, joka päivä.. vanhemmuus on todella vaativa toimenkuva!
- ei auta
Tukkapölly ei auta - ja se on laissakin kielletty
TÄMÄ AUTTANEE:
Kun kerran lapsi ei kerää leluja niin sinä keräät, mutta et lapsen kaapeihin vaan viet pois - ensin päiväksi, sitten kahdeksi - kunnes ymmärtää, että pitää kerätä pois illalla jos aikoo seuraavana päivänä leikkiä.
MUTTA
Suositeltavaa on että tuon ikäisellä on vielä "pysyviä leikkejä". Eli onko se nyt niin paha jos leikit odottaa seuraavaan päivään siinä lattialla - lapsi on vasta joskus 7-8 v ikäisenä valmis lopettamaan leikkien pitämisen yli yön lattialla eikä aina vielä silloinkaan.
Kenen ongelma ne leikit lattialla ovat - lapsen vai sinun? Asetu lapsen asemaan - leikki kesken ja pitää mennä nukkumaan, haluat leikkia lisää samaa leikkiä huomenna, koska se on kesken - teetko itse kaiken aina päivän aikan loppuun?
PELKO: Äiti siivoaa leikit pois kun nukahdan - niin on käynyt ennekin: pitää valvoa ettei äiti siivoa - siksi en nuku, jos nukahdan niin pian herään ja huudan äitiä - paha uni, leikit pois...- Höpö
Höpö,Höpö...Noin jos teet,et voi koskaan siivota lapsen leluja..ja jos siivoat,mikä raivo siitä nousisikaan!Ei hoidossakaan jätetä leluja lojumaan seuraavaan päivään,vaan lelut kerätään joka ikisessä päiväkodissakin. Eli tuskin lapselle traumoja aiheuttaa,kun äiti kerää lelut.
Katsoitteko muuten dokumentin joka tuli kakkoselta joku aika sitten?Kauhukakarat laitettiin kuriin.Siinäkin lelut vietiin pois jos lapsi ei totellut.Lapset muuttuivat kiltimmiksi ja tottelevaisiksi,kun oli selvät rajat.Rajat ja rakkaus ovat hyviä asioita kasvattaa lapsi oikein. - on vaikeaa
Meilläkin ollut 5v. kanssa ajoittaista taistelua lelujen keräämisestä. Myönnän kyllä, että että osa siitä johtuu omasta laiskuudesta. Mitä uhataan, niin se olisi tehtävä; jos sanotaan, että äiti vie lelut pois jos et siivoa, niin se on sitten tehtävä.
Minäkin aina raivostuin kun kymmenenkään kehoituksen jälkeen ei mitään tapahtunut, ja uhkasin viedä lelut roskiin. No lapsihan tiesi ettei se äiti niitä minnekään roskiin vie.
Mutta sitten sanoin muutaman kerran rauhallisesti, että kaikki lattialla lojuvat lelut menevät vähäksi aikaa piiloon jos et niitä kerää pois. No, lapsihan ei uskonut ennenkuin aloin niitä todella kerätä ja voi kauheaa sitä itkua, huutoa, parkua. Mutta se tepsi, ainakin vähäksi aikaa.
Ja eihän kaikkia leluja tarvitse kerätä. Jos on mukava leikki kesken, niin sovitaan että lapsi saa jatkaa sitä vielä seuraavana päivänä.
Minäkin olen joskus antanut vähän tukkapöllyä, ja huomannut ettei se ainakaan auta. Lapsen raivo vaan yltyy ja hän alkaa itsekin kohta lyödä. Lasta täytyy kunnioittaa eikä häntä saa nolata. Siihenkin olen syyllistynyt joskus vieraiden aikana kun lapsi ei ole totellut. Sanoin vähän ilkeästi ja huomasin kuinka hirveästi lapsi nolostui. Jokaista ihmistä täytyy kunnioittaa, olipa hän sitten viisi- tai viisikymmentävuotias.
Mulla on kanssa tosi kovatahtoinen tyttö, varmaan äitiinsä tullut? Jossain vaiheessa kyllästyin ikuiseen kinaamiseen (olin varmaan nähnyt jonkun hienon kasvatusohjelman?) ja siirryin ilmoituslinjalle. Nyt meillä syödään välipalaa (otatko jugurttia vai muroja) nyt puetaan vaatteet (laitatko siniset vai punaiset sukkahousut) nyt on nukkumaanmenoaika (kerätäänkö ensin lelut vai pestään hampaat). Ensimmäinen viikko entisenlaisen kitinän kanssa, mutta sitten helpotti. Lapsi tottui nopeasti näihin rajallisiin vaihtoehtoihin, kun muuta ei ollut olemassa. Huutoon en mennyt ollenkaan mukaan, totesin ykskantaan, että äidin korvat ei toimi, jos sinä huudat.
Ei meillä silti mitään armeija-meininkiä ollut, joskus lapsi saattoi ehdottaa keltaisia sukkiksia, ja nekin kävivät, tai joku "erittäin tarpeellinen" lego-kyhäelmä saattoi löytyä olohuoneen sohvapöydän alta viikkotolkulla.- ne sukkahousut
Entäs oliko teillä semmosia päiviä, jolloin lapselle ei kelvannut vaihtoehdot: hän ei huolinut punaisia eikä sinisiäkään sukkahousuja, eikä hän kelpuuttanut keltaisiakaan, vaan hän halusi ne valkoiset, jotka olivat pyykkikopassa? Just ne valkoiset sieltä pyykkikopasta, ei muita.
Ja sitten huudetaan, ja huudetaan! - siis lapsi huutaa, äiti on rauhallinen.
Lopputulos on että lapsi pukee tai puetaan huutaen, naapuri luulevat taas että taas se äiti hakkaa sitä lapsiparkaa mutta eivät vieläkään ilmoita lastensuojeluviranomaisille. ne sukkahousut kirjoitti:
Entäs oliko teillä semmosia päiviä, jolloin lapselle ei kelvannut vaihtoehdot: hän ei huolinut punaisia eikä sinisiäkään sukkahousuja, eikä hän kelpuuttanut keltaisiakaan, vaan hän halusi ne valkoiset, jotka olivat pyykkikopassa? Just ne valkoiset sieltä pyykkikopasta, ei muita.
Ja sitten huudetaan, ja huudetaan! - siis lapsi huutaa, äiti on rauhallinen.
Lopputulos on että lapsi pukee tai puetaan huutaen, naapuri luulevat taas että taas se äiti hakkaa sitä lapsiparkaa mutta eivät vieläkään ilmoita lastensuojeluviranomaisille.Mutta tuli sellainenkin päivä kun mikään väri ei ollut hyvä. Silloin heitin reppuun ensimmäiset käteen sattuvat sukkikset, haalari päälle, kersa autoon ja menoksi.
- Mymmeli66
Meillä on 4 ja 6 v pojilla oma leikkihuone missä lelut lojuvat viikon lattialla kunnes koittaa siivouspäivä. Joskus pojat kyllä vapaaehtoisesti keräävät itse lelut kun huomaavat että niiden seassa kahlaaminen on epämiellyttävää.
- äitskä-65
Minä järkytyin kun luin nämä tekstit, jossa 4-vuotiasta raahataan suurinpiirtein niskavilloista leluja kertäämään. Minusta 4-vuotias on liian lyhytjänteinen tekemään moista hommaa yksin. Kerätkää te vanhemmat yhdessä lapsen kanssa leluja pois lattialta ja muistakaa, että niin kauan kun lelujen keräys on hauska leikki se sujuu leppoisasti. Jos illalla menette pahalla mielellä nukkumaan niin alitajuntanne kertoo että ette ole toimineet epäoikeudenmukaisesti.
Päävastuuta lelujen keräämisestä EI VOI EIKÄ SAA jättää 4-vuotiaan vastuulle, se on vielä pitkään isän ja äidin tehtävä, mutta pikkuiset voivat auttaa kykyjensä mukaan. - .......................
äitskä-65 kirjoitti:
Minä järkytyin kun luin nämä tekstit, jossa 4-vuotiasta raahataan suurinpiirtein niskavilloista leluja kertäämään. Minusta 4-vuotias on liian lyhytjänteinen tekemään moista hommaa yksin. Kerätkää te vanhemmat yhdessä lapsen kanssa leluja pois lattialta ja muistakaa, että niin kauan kun lelujen keräys on hauska leikki se sujuu leppoisasti. Jos illalla menette pahalla mielellä nukkumaan niin alitajuntanne kertoo että ette ole toimineet epäoikeudenmukaisesti.
Päävastuuta lelujen keräämisestä EI VOI EIKÄ SAA jättää 4-vuotiaan vastuulle, se on vielä pitkään isän ja äidin tehtävä, mutta pikkuiset voivat auttaa kykyjensä mukaan.vastuuta on hyvä opettaa jo pienestä!!!!!
- kaltie
....................... kirjoitti:
vastuuta on hyvä opettaa jo pienestä!!!!!
Kyllä vastuuta voi opettaa jo pienestä, mutta on otettava lapsen ikä huomionn. 4-vuotiaalta ei voi odottaa samanlaista vastuun ottamista kuin esim. 10-vuotiaalta. 4-vuotiaalle voi yhdenkin lelun paneminen paikalleen olla hyvä suoritus josta pitää kehua, ei sen ikäiseltä saa vielä vaatia että pitää koko huone siivota leluista viimeistä piirtoa myöten. Äiti on vastuussa lapsen lelujen keräyksestä ei lapsi, älkää vanhemmat siirtäkö omia tehtäviänne lasten hennoille niskoille.
- Milka
kaltie kirjoitti:
Kyllä vastuuta voi opettaa jo pienestä, mutta on otettava lapsen ikä huomionn. 4-vuotiaalta ei voi odottaa samanlaista vastuun ottamista kuin esim. 10-vuotiaalta. 4-vuotiaalle voi yhdenkin lelun paneminen paikalleen olla hyvä suoritus josta pitää kehua, ei sen ikäiseltä saa vielä vaatia että pitää koko huone siivota leluista viimeistä piirtoa myöten. Äiti on vastuussa lapsen lelujen keräyksestä ei lapsi, älkää vanhemmat siirtäkö omia tehtäviänne lasten hennoille niskoille.
En kylläkään ajatellut edellisistä teksteistä näin, että äidit ja isit niskavilloista raahaisivat leluja keräämään tai edes vaatisivat koko huoneen siivousta YKSIN. Siitä ei taidettu missään tekstissä mainita, että siivoaako lapsi yksin vai vanhemman avustuksella. Minä kuitenkin myös sitä mieltä ettei 4-vuotiaan tarvitse yksinään kaikkia leluja siivota. Leikkien vaihtuessa voi muistuttaa että tulee aika kova siivoaminen jos ei edellisiä leikkejä ensin laiteta pois.
Ja jos joskus siivoaakin lelut lapsen puolesta vaikka kokonaankin, ei se tarkoita että lapsesta tulisi tottelematon ja hemmoteltu. Kunhan pääsääntöisesti homma hoidetaan yhdessä! - Tuuliaana
äitskä-65 kirjoitti:
Minä järkytyin kun luin nämä tekstit, jossa 4-vuotiasta raahataan suurinpiirtein niskavilloista leluja kertäämään. Minusta 4-vuotias on liian lyhytjänteinen tekemään moista hommaa yksin. Kerätkää te vanhemmat yhdessä lapsen kanssa leluja pois lattialta ja muistakaa, että niin kauan kun lelujen keräys on hauska leikki se sujuu leppoisasti. Jos illalla menette pahalla mielellä nukkumaan niin alitajuntanne kertoo että ette ole toimineet epäoikeudenmukaisesti.
Päävastuuta lelujen keräämisestä EI VOI EIKÄ SAA jättää 4-vuotiaan vastuulle, se on vielä pitkään isän ja äidin tehtävä, mutta pikkuiset voivat auttaa kykyjensä mukaan.Jos lapsi saa raahattua YKSIN ne esim.olohuoneeseen, niin silloin hän saa myös vietyä ne yksin pois!!
- ..............
näistä neuvoista jäi yksi asia vähän vähemmälle eli meillä 2v uhmaaja ja tottelee useimmiten kyllä kahdestaan ollessa mutta "kääntyy" aina jomman kumman vanhemman puoleen toisen kieltäessä jolloin ainakin meillä kummankin vanhemman pitää pitää yhtä köyttä asiassa jolloin lapsi ei voi enää paeta toiseen syliin.eli itkun tullessa lapsi saa kyllä lohtua mutta mikäli esim. minä kiellän ja tyttö juoksee isin syliin isi silloin rauhallisesti selittää että kyllä asia on nyt niin kuin äiti äsken sanoi (sama toisin päin),jolloin lapselle ei pääse tulemaan hylätyksi tulemisen tunnetta mutta huomaa molempien vanhempien olevan tosissaan, jolloin taas kiukku laantuu eikä se asia enää tunnu niin kamalalta.yritän nyt selittää että kummankin vanhemman (mikäli mahdollista)tulisi vetää yhtä köyttä niin kaikilla osapuolilla on helpompaa.eli vaikka isä on yleensä leikittäjän roolissa ei ole yksin äidin velvollisuus asettaa rajoja ja siivota sotkuja.
- sanottuna...
Aivan.Noin se pitääkin olla.
- Nimetön
Luultavasti tottelemattomuus on ohi menevää, mutta sinun täytyy pitää kiinni sovituista jutuista eli älä anna periksi sellaisissa asioissa esim. iltapesuista tms. jotka kuuluvat päivittäisiin rutiineihin. Se on kyllä harmittavaa kun ilta päättyy huutamiseen ja riitaan, aina tarvisisi kuitenkin muistaa selvittää ennen nukahtamista ja halata sekä suukotella yms. Samaten jos aamu alkaa huonosti niin siitä jää paha mieli, kokemusta on. Joskus kun aamu alkaa huonosti ja on päiväkotiin meno niin sekin tarvitsisi puhua ennen hoitoon menoa. Jos tuntuu siltä että lapsi puhuu asioita hoidossa niin epäselyyksien välttämiseksi kannattaa kertoa hoidossa että aamu ei alkanut hyvin jne. Muuten tekevät hoidossa omia johtopäätöksiä asioista ja silloin mielikuvitus on vain rajana. Tsemppiä sinulle ja muista lasten kasvatus ei ole ikinä helppoa ja huumori auttaa monessa asiassa.
- koettu on
Meidän poikaa on aina kehuttu kovasti ja välillä palkittukin (ei lahjottu, eli ei lupailuja niin että jos teet näin ja näin ja näin niin sitten saat jotain kivaa) vaan että jos on ollut kiltisti ja syönyt ja totellut, niin sitten saa jälkiruuan ja iltasadun ja muutakin mukavaa useiden kehujen lisäksi. Nämä asiat kuuluvat itsestään selvyytenä, mutta jos on kovasti tottelematon eikä syö niin sitten jäävät myös luksukset saamatta, kehujakaan ei tule jos tekee 100 ilkeyttä ja vahingossa yhden hyvän asian.
Tottelevainen 2v kaikenkaikkiaan. Auttaa pikkuveljen hoidossa ja syöttämisessä ja kuolanpyyhkimisessä ja ihan kaikessa imuroinnista ja roskienkeräämisestä sekä ruuanlaitosta lähtien, koska ne ovat hänen mielestään hauskoja asioita ja kun vaan muistaa aina välillä paijata pientä päätä ja innokkaalla äänellä kehua kuinka hyvin osasi kaikki roskat ihan oma-aloitteisesti kerätä ja jälkensä siivota, niin kyllähän sitä varmasti mielellään aina uusiakin asioita (myös hyödyllisiä) oppii ja opettelee. Ilman että tarvitsee jatkuvasti olla käskemässä ja huutamassa.
Mitäs kokemuksia muilla tästä kehumisesta? - kata
Itselläni on juuri tuollainen 3 1/2 v. lapsi. Häneen tehoaa parhaiten, se kun hänet pistetään raivoamaan omaanhuoneeseen lukkojen taakse pienenksihetkeksi tai siksiaikaa kunnes hän on rauhoittunut. Sitten on taas "uusi" kilttilapsi talossa. Aina eikuitenkaan ole siihen aikaa, esim. aamuisin niihin tilanteisiin kaipaisinkin apua.
- varmaan
Parempi kuin kiinni käyminen, mutta miltä mahtaa 3-vuotiaasta tuntua LUKKOJEN TAKANA?
- Kata
varmaan kirjoitti:
Parempi kuin kiinni käyminen, mutta miltä mahtaa 3-vuotiaasta tuntua LUKKOJEN TAKANA?
en oikein osaasanoa pelottaako, koska hetken reuhaamisen jälkeen hän jo leikkii muina poikina huoneessaan.
- *********
Kata kirjoitti:
en oikein osaasanoa pelottaako, koska hetken reuhaamisen jälkeen hän jo leikkii muina poikina huoneessaan.
Lapset ovatkin siitä "jänniä", että melko kovienkin kokemusten jälkeen he saattavat olla kuin ei mitään.. Vaan eipä se sitä tarkota etteikö vahinkoa olisi sattunut.
- Kata
joslapsi ei tottele kannattaisi kokella auttaisiko sellainen pehmeämpi konsti. Ottaalapen sykiin ja pitää häntä siinä niin kauan, että hän on rauhallinen ja hänen kanssaan voi järkevästi keskustella. Tiedän tunteen, koska itselläni on samat ongelmat. Olen myös kokeillut sitä, että pistän lapseni omaan huoneeseen lukkojen taakse ja otan hänet pois kun hän on rauhoittunut ja yhteistyö haluinen. Tätä taistelua on jatkunut ylivuoden, mutta uskon vakaasti, että se loppuu kun järkeätulee lisää. Ei näin voi jatkua ikuisuutta....
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Oi mun haniseni
Mul on ihan törkee ikävä sua. En jaksais tätä enää. Oon odottanut niin kauan, mutta vielä pitää sitä tehdä. Tekis mieli305892Kyllä mulla on sua ikävä
Teen muita juttuja, mutta kannan sua mielessäni mukana. Oot ensimmäinen ajatus aamulla ja viimeinen illalla. Välissä läm144444Hei rakas sinä
Vaikka käyn täällä vähemmän, niin ikäväni on pahempaa. Pelkään että olen ihan hukassa😔 mitä sinä ajattelet? naiselle403257IS:n tiedot: Toni Immonen irtisanottiin MTV:ltä Toni Immonen työskenteli pitkään MTV:llä.
IS:n tiedot: Toni Immonen irtisanottiin MTV:ltä Toni Immonen työskenteli pitkään MTV:llä. IS uutisoi torstaina Toni Imm522991Israel aloitti 3. maailmansodan
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011297979.html Israel se sitten aloitti näköjään kolmannen maailmansodan.3391581- 711351
Vihdoin tiedän että tämä on molemminpuolista
Saattoi se koko ajan olla silmiemme edessä mutta kumpikaan ei uskaltanut sitä toivoa. Kunpa nähtäisiin pian, toivottavas861338Nainen, meidän talossa on säännöt
1. Mies on aina oikeassa. 2. Ei vastaväitteitä. 3. Mäkättäminen kielletty. 4. Suhde on tärkein. 5. Ei salaisuuksia. 6. E2331227Kaksi vuotta
Sitten mä ihastuin suhun päätä pahkaa, kun meillä klikkasi heti ekasta päivästä lähtien. Et varmasti tunne samoin ja tek101180- 791179