Ja muuta tekopyhää paskaa. Vai onko? Osaatko pyytää anteeksi ja osaatko pyytää anteeksi?
Monille vaikeita taitoja, juropäisyyttään on kiva jurottaa, mutta kumpi on älykkäämpää, jurotus vai?
Anteeksi antamisen jalo taito
87
628
Vastaukset
- Anonyymi
Antaa anteeksi, mitä?
Elämä on siitä mielenkiintoinen ettei yleensä kukaan tee sinulle mitään pahaa jos et itse ensin olisi jollain tavoin provosoinut tai provosoitunut. Jokainen meistä tekee virheitä ja syyllistyy joskus ylimielisyyteen toisia ihmisiä kohtaan. Toisille voi antaa anteeksi mutta voiko koskaan antaa anteeksi itselleen?
AVHyvä kysymys. Mistä nyt onkaan nenänsä laittanut kippuralle. Vaikka siitä voi aloittaa. Näin Joulun alla näitä anteeksi antamisia aina suositaan ja niistä paasataan. Luin tuossa yhtä juttua mistä aihe tuli mieleenikin. Aivan älytön riita koirankusettamisesta.
No mutta joo, anteeksi antaa itselleen riippuu pitkälti kyvystä reflektoida.- Anonyymi
JasuM kirjoitti:
Hyvä kysymys. Mistä nyt onkaan nenänsä laittanut kippuralle. Vaikka siitä voi aloittaa. Näin Joulun alla näitä anteeksi antamisia aina suositaan ja niistä paasataan. Luin tuossa yhtä juttua mistä aihe tuli mieleenikin. Aivan älytön riita koirankusettamisesta.
No mutta joo, anteeksi antaa itselleen riippuu pitkälti kyvystä reflektoida.Ne jotka syyttelevät ikävistä tapahtumista vain toisia pääsevät helpolla, he kun ovat koko ajan oikeassa eikä itsearviota tarvitse suorittaa:)
AV Anonyymi kirjoitti:
Ne jotka syyttelevät ikävistä tapahtumista vain toisia pääsevät helpolla, he kun ovat koko ajan oikeassa eikä itsearviota tarvitse suorittaa:)
AVNinhän se on, olet ihan asian ytimessä. Itteään kun ei voi koskaan mistään syytellä, muuten menee kasvot. :)
Tästä pakko jättää eriävä mielipide. On ihmisiä jotka purkavat pahaa oloaan tai mielenvikaisuuttaan syyttömiin.
- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Tästä pakko jättää eriävä mielipide. On ihmisiä jotka purkavat pahaa oloaan tai mielenvikaisuuttaan syyttömiin.
👌 Heille ei tarvitse antaa mitään anteeksi. Tosin eivät he usein ymmärrä pyytääkään.
Anonyymi kirjoitti:
👌 Heille ei tarvitse antaa mitään anteeksi. Tosin eivät he usein ymmärrä pyytääkään.
Kenellekään ei tarvitse antaa anteeksi jos ei halua. Mutta se anteeksianto vapauttaa. Se helpottaa sitä vihan ja katkeruuden tunnetta, mikä sisällä velloaa.
Anteeksi antaminen myös opettaa sen, ettei ego ole kaikki kaikessa. Jokaisella on syynsä. Ei ehkä ihan fiksuja juttuja, mutta motiivi löytyy pahoillekin teoille. Useimmiten mielestäni taustalla on toinen ego, jota toinen ego on satuttanut. Syntyy pahan kierre. Pahaa oloa puretaan pahan keinoin ja oikeutetaan sitä sillä että egolla on paha olo.
Jos sinun on paha olo ja purat sitä lyömällä minua. Minun tulee siitä paha olo ja lyön jotakuta purkaakseni pahaa oloani. Tälle tulee paha olo, joka purkaa pahaa oloaan...
Kierre on loputon siihen saakka, että joku kääntää toisen posken.
IRL helpompaa kuin netissä. Netissä kaikki jotenkin unohtaa normaalit käytössäännöt ja sitten tulee kuvainnollisesti ruumiita.
- Anonyymi
Rivien välistä olen ollut lukevinani jotain ja päätellyt, että joku miten oot Wuuta kohdellut kaivertaa?
Jos oot saanu aikaiseksi sen, että Wuu on häippässyt, niin... 🤬
Jos noissa mun päätelmissä on jotain perää, niin onko jotain mitä voisit tehdä asian korjaamiseksi..?
Senkin katala ketun ryökäle..!
xLiner Anonyymi kirjoitti:
Rivien välistä olen ollut lukevinani jotain ja päätellyt, että joku miten oot Wuuta kohdellut kaivertaa?
Jos oot saanu aikaiseksi sen, että Wuu on häippässyt, niin... 🤬
Jos noissa mun päätelmissä on jotain perää, niin onko jotain mitä voisit tehdä asian korjaamiseksi..?
Senkin katala ketun ryökäle..!
xLinerMeillä oli aika raju palstasota. Taisi mennä välit lopullisesti. Tuskin hänen poistumisensa kuitenkaan minuun liittyy. Annat nyt vähän liikaa painoarvoa minulle. Varsinkin kun loppuajoista ei kirjoiteltu toisillemme mitään, vaan oltiin kummatkin omissa oloissamme.
- Anonyymi
Palstakamu kirjoitti:
Meillä oli aika raju palstasota. Taisi mennä välit lopullisesti. Tuskin hänen poistumisensa kuitenkaan minuun liittyy. Annat nyt vähän liikaa painoarvoa minulle. Varsinkin kun loppuajoista ei kirjoiteltu toisillemme mitään, vaan oltiin kummatkin omissa oloissamme.
☹️... Vai palstasota. Mistä aiheesta?
Tehän kuitenkin rähisitte toisillenne yleensä ihan hyvässä hengessä. Harmi.
xLiner Anonyymi kirjoitti:
☹️... Vai palstasota. Mistä aiheesta?
Tehän kuitenkin rähisitte toisillenne yleensä ihan hyvässä hengessä. Harmi.
xLinerKikkelien väreistä. Se muuttui rumaksi. Taisi sitten Wuppiksella mennä maku palstailuun. Ehkä osittain senkin vuoksi, että menetti arkkivihollisensa, maybe?
- Anonyymi
Palstakamu kirjoitti:
Kikkelien väreistä. Se muuttui rumaksi. Taisi sitten Wuppiksella mennä maku palstailuun. Ehkä osittain senkin vuoksi, että menetti arkkivihollisensa, maybe?
Kikkelien väreistä! 🤯 Ei nyt helkatti.. 🤣
Kuulostaa kieltämättä kiinnostavalta riitelyn aiheelta 😂
xLiner - Anonyymi
Palstakamu kirjoitti:
Kikkelien väreistä. Se muuttui rumaksi. Taisi sitten Wuppiksella mennä maku palstailuun. Ehkä osittain senkin vuoksi, että menetti arkkivihollisensa, maybe?
Naiset ovat useimmin tarkkoja väreistä ja sävyistä, pienistäkin vivahteista, ja sävyjen toimimisesta keskenään. Kikkelit nyt ei tähän sinänsä sovi..
xLiner Anonyymi kirjoitti:
Naiset ovat useimmin tarkkoja väreistä ja sävyistä, pienistäkin vivahteista, ja sävyjen toimimisesta keskenään. Kikkelit nyt ei tähän sinänsä sovi..
xLinerNiin... Tuntuu vain hassulta, että Wuppis hävisi sanaakaan sanomatta.
- Anonyymi
Palstakamu kirjoitti:
Kikkelien väreistä. Se muuttui rumaksi. Taisi sitten Wuppiksella mennä maku palstailuun. Ehkä osittain senkin vuoksi, että menetti arkkivihollisensa, maybe?
Mistäs sinä tiedät olenko minä täällä vai en?
Ja mikä ihmeen kikkelin väri -sota? Anonyymi kirjoitti:
Mistäs sinä tiedät olenko minä täällä vai en?
Ja mikä ihmeen kikkelin väri -sota?En minä tiedä, että onko Wuppis täällä vai ei. Ja jos on eikä muista koko juttua, on se minun omalta tunnolta poissa.
- Anonyymi
Palstakamu kirjoitti:
Meillä oli aika raju palstasota. Taisi mennä välit lopullisesti. Tuskin hänen poistumisensa kuitenkaan minuun liittyy. Annat nyt vähän liikaa painoarvoa minulle. Varsinkin kun loppuajoista ei kirjoiteltu toisillemme mitään, vaan oltiin kummatkin omissa oloissamme.
Meneehän ne välit myös palstahahmojen kaa hahahha..
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Rivien välistä olen ollut lukevinani jotain ja päätellyt, että joku miten oot Wuuta kohdellut kaivertaa?
Jos oot saanu aikaiseksi sen, että Wuu on häippässyt, niin... 🤬
Jos noissa mun päätelmissä on jotain perää, niin onko jotain mitä voisit tehdä asian korjaamiseksi..?
Senkin katala ketun ryökäle..!
xLinerPalstakamu on palstan syöpä.
Anonyymi kirjoitti:
Palstakamu on palstan syöpä.
Kui? Minähän olen aika näkymätön hahmo täällä, joka suurimman osan ajasta pysyttelee omissa oloissaan.
Annan anteeksi automaattisesti ja erään kusipään kohdalla löin välit poikki.
Anteeksipyytäminen on parisuhteessa helppoa ja nopein tie rauhaan. Muille ihmisille pahoittelen sopimatonta tekoa.
Ylpeys taitaa olla suurin este anteeksipyytämiselle. Olen ylpeä, mutta en turhantarkka omasta statuksestani, joten minun on helpompi pyytää anteeksi.Joo, ylpeys se lienee se isoin este onkin. Kokee ettei voi nöyrtyä, ettei tarvitse ja voi jurottaa. Ihminen on varsin kova oikeuttamaan itselleen rangaistustoimia.
Joskus aikoinaan tuli vastaan lapsukaisia, jotka ei osanneet pyytää anteeksi lainkaan. En tiedä oliko kotona koskaan moista edes ohjastettu tekemään. Mutta olipa kova paikka monelle ja on varmaan vielä aikuisenakin, kun ei ole lapsena oppinut.
Onhan tietysti asioita, joita on vaikeaa antaakin anteeksi. Yleensä jotain lopullista vahinkoa aikaan saaneita asioita ainakin itseni on hankalaa antaa anteeksi, mutta olen muuten hyvin anteeksi antavainen.JasuM kirjoitti:
Joo, ylpeys se lienee se isoin este onkin. Kokee ettei voi nöyrtyä, ettei tarvitse ja voi jurottaa. Ihminen on varsin kova oikeuttamaan itselleen rangaistustoimia.
Joskus aikoinaan tuli vastaan lapsukaisia, jotka ei osanneet pyytää anteeksi lainkaan. En tiedä oliko kotona koskaan moista edes ohjastettu tekemään. Mutta olipa kova paikka monelle ja on varmaan vielä aikuisenakin, kun ei ole lapsena oppinut.
Onhan tietysti asioita, joita on vaikeaa antaakin anteeksi. Yleensä jotain lopullista vahinkoa aikaan saaneita asioita ainakin itseni on hankalaa antaa anteeksi, mutta olen muuten hyvin anteeksi antavainen.Olen itsekin syyllistynyt nuorempana jurottamaan pitämällä mykkäkoulua. Saatoin olla puhumatta jopa pari vuorokautta.
Tällainen välinpitämättömyys oli julma tapa osoittaa mieltään. Vaimo kärsi, kun tein sitä, mutta tekoni sattui myös minuun. Tiesin jo tuolloin, että käytökseni syynä oli toisen menettämisen pelko.Carl-Gustaf kirjoitti:
Olen itsekin syyllistynyt nuorempana jurottamaan pitämällä mykkäkoulua. Saatoin olla puhumatta jopa pari vuorokautta.
Tällainen välinpitämättömyys oli julma tapa osoittaa mieltään. Vaimo kärsi, kun tein sitä, mutta tekoni sattui myös minuun. Tiesin jo tuolloin, että käytökseni syynä oli toisen menettämisen pelko.Toiset osaa jurottaa. Multa ei onnistuisi mykkäkoulu, olen joskus kokeillut. Mutta temperamenttini on sellainen, että mun pitää päästää höyryt ulos heti tai hyvin pian siitä, kun pisahdin.
Täytyy sanoa, että mököttäjät on kyllä rasittavia. Varsinkin jos et tiedä edes syytä miksi mökötetään, on vaan päätetty ruveta murjottamaan. Lapsellistakin.JasuM kirjoitti:
Toiset osaa jurottaa. Multa ei onnistuisi mykkäkoulu, olen joskus kokeillut. Mutta temperamenttini on sellainen, että mun pitää päästää höyryt ulos heti tai hyvin pian siitä, kun pisahdin.
Täytyy sanoa, että mököttäjät on kyllä rasittavia. Varsinkin jos et tiedä edes syytä miksi mökötetään, on vaan päätetty ruveta murjottamaan. Lapsellistakin.Mulla oli joskus sellainen seurustelukumppani, joka aina välillä otti nokkiinsa ties mistä ja harrasti just tuollasta murjotus mökötystä. Mä yritin hältä kysellä, että mikä on ja mistä tuli paha mieli. Hän vaan oli mykkä ja murjotti.
Aikani yritin avata puheyhteyttä ja kysellä, mutta lopulta sanoin vaan, että kasvasit joskus aikuiseksi sinäkin ja sittehän hän pillastui ja tuli silmille.
Taisin saada kaikki exiensäkin tekemät vihat päälleni, jotenkin hän oli padonnut kaikki kokemansa keljuudet ja velloi niissä. Ja hän meni kuoreensa murjottamaan.
Silloin päätin ettei ikinä enää murjottajia. Mutta nykyinen on vähän murjottaja myös, siksi meillä ei oikein sujukkaan aina yhteistyö ja elo.
Ollaa erilaisia. Toinen tykkää murjottaa ja toinen ei voi sietää murjottamista.JasuM kirjoitti:
Mulla oli joskus sellainen seurustelukumppani, joka aina välillä otti nokkiinsa ties mistä ja harrasti just tuollasta murjotus mökötystä. Mä yritin hältä kysellä, että mikä on ja mistä tuli paha mieli. Hän vaan oli mykkä ja murjotti.
Aikani yritin avata puheyhteyttä ja kysellä, mutta lopulta sanoin vaan, että kasvasit joskus aikuiseksi sinäkin ja sittehän hän pillastui ja tuli silmille.
Taisin saada kaikki exiensäkin tekemät vihat päälleni, jotenkin hän oli padonnut kaikki kokemansa keljuudet ja velloi niissä. Ja hän meni kuoreensa murjottamaan.
Silloin päätin ettei ikinä enää murjottajia. Mutta nykyinen on vähän murjottaja myös, siksi meillä ei oikein sujukkaan aina yhteistyö ja elo.
Ollaa erilaisia. Toinen tykkää murjottaa ja toinen ei voi sietää murjottamista.Meillä puheyhteys löytyi aina mykkäkoulun jälkeen. Analysoimme sitä miksi riideltiin ja mitä tunteita ja ajatuksia se herätti. Saatettiin jopa vollata yhdessä ja sitten harrastettiin seksiä.
Ajan myötä murjotus jäi pois ja nykyään keskustelemme ongelmista heti, kun siihen on aihetta. Huono puoli on se, että enää ei ole sovintoseksiä. ;)Carl-Gustaf kirjoitti:
Meillä puheyhteys löytyi aina mykkäkoulun jälkeen. Analysoimme sitä miksi riideltiin ja mitä tunteita ja ajatuksia se herätti. Saatettiin jopa vollata yhdessä ja sitten harrastettiin seksiä.
Ajan myötä murjotus jäi pois ja nykyään keskustelemme ongelmista heti, kun siihen on aihetta. Huono puoli on se, että enää ei ole sovintoseksiä. ;)Sentäs fiksusti osasitte puida asian eikä vaan hiljaa hyväksyä. Mun suuri syntini on hiljaa hyväksyä liian paljon. Pitäis oppia olemaan tiukempi ja sanomaan, ei käy.
- Anonyymi
Mä luulen että kysymys on enemmänkin itselle anteeksi antamisesta. Että on itselleen armollinen. Ja lopulta terveestä itsetunnosta.
Että ymmärtää, miten ei voi toisten toimille juurikaan mitään. Vaan että sille voi, miten itse asioihin reagoi, miten niiden haluais olevan ja onko se edes realistista, koska vastapuolella on toisen näkemykset.
Itsensä kanssa voi olla sujut (anteeksi antaminen?), mutta mitään ei kannata unohtaa. Se olis silkkaa tyhmyyttä. Tilanteen voi siis arvioida uudelleen ja jatkaa niillä uusilla kokemuksilla siellä pohjalla.
xLiner- Anonyymi
Lähdin siitä ajatuksesta, että pohjalla on oma pettymyksen tunne toisen toiminnasta johtuen.
Voihan se olla niinkin päin, että pettymyksen tunne tulee omasta toiminnasta. Se kannattaa selvittää toisen kanssa. Ehkä se ei ole ollut yhtään mitään toiselle, vaikka itse on niin luullut.
Vanha viisaus, että täytyy valita kahdesta pahasta.. Sen kun muistaa toistenkin valintojen kanssa.
xLiner
- Anonyymi
En anna abteeksi niille, jotka väittävät lähtevänsä palstalta, mutta palaavat pian uudella nimimerkillä. -cu-
- Anonyymi
Juomareilla on yhteistä talous.
Anteeksi on helppo pyytää, mutta todellinen anteeksianto on antamista jaloimmillaan.
Se on pyyteetöntä antamista ilman taka-ajatuksia. Olen antanut anteeksi kaiken pahan mitä olen saanut elämässäni kokea. Jopa pyytämättä. Sillä se puhdistaa sielua.
Niin moni kärvistelee vihan, katkeruuden ja tuskan kanssa. Niistä pääseminen on helppoa. Hyvin yksinkertaista. Antamalla anteeksi.
Se vain että niin harva haluaa niistä tunteista eroon oikeasti. Ne tuovat lohtua väärinkohdellulle, muistuttavat siitä kuinka egoa on loukattu ja pistää varmistamaan, että niin ei tapahdu uudestaan.
Minua on satutettu.. ja paljon. Eikä loppua näy sillekään. Se ei haittaa, olen antanut anteeksi menneet ja tulen antamaan anteeksi tulevat. Käännän toisen posken ja annan anteeksi.
Kolme maailman kauneinta sanaa
Kiitos, Anteeksi ja Rakastan.- Anonyymi
"Niin moni kärvistelee vihan, katkeruuden ja tuskan kanssa. Niistä pääseminen on helppoa. Hyvin yksinkertaista. Antamalla anteeksi."
Se on juurikin noin yksinkertaista. Mutta kaikilla ei omat resurssit riitä tuohon prosessiin. Ei osata.
Kirjoitin tuolla ylempänä, etten unohda. Kyllä ne teot tai tekemättä jättämiset jäävät omaan tai toisen ansioluetteloon, ehkä neutraalina, mutta jäävät. Musta se on hyvä, ei tee itse samoja virheitä uudestaan.
xLiner - Anonyymi
Olet tekopyhä. Todellisista jaloista tekemisistä ei kirjoitella palstoille.
Anonyymi kirjoitti:
"Niin moni kärvistelee vihan, katkeruuden ja tuskan kanssa. Niistä pääseminen on helppoa. Hyvin yksinkertaista. Antamalla anteeksi."
Se on juurikin noin yksinkertaista. Mutta kaikilla ei omat resurssit riitä tuohon prosessiin. Ei osata.
Kirjoitin tuolla ylempänä, etten unohda. Kyllä ne teot tai tekemättä jättämiset jäävät omaan tai toisen ansioluetteloon, ehkä neutraalina, mutta jäävät. Musta se on hyvä, ei tee itse samoja virheitä uudestaan.
xLinerNiin. Meillä kaikilla on omat vahvuutemme ja puutteemme niiden resurssien kanssa. Ja aika ajoin käy niinkin että resurssit ovat samanaikaisesti sekä haaste, että vahvuus. Riippunee katsantokannasta.
Luulen että olen jo unohtanut osan kokemistani vääryyksistä, ihan siksi kun en vatvo niitä.
Minusta on hieman masentavaa ajatella että pitäisi muistaa ..
Elämältä saa turpiin niin että tukka lähtee.. ihan jokainen. Siihen on vaikeaa vaikuttaa itse. Ehkä vain aseenteellaan, sitä muokaten miten iskut ottaa vastaan. Sama se on kehässäkin.. se joka pystyy ottamaan eniten iskuja vastaan on yleensä voittaja. Ei aina, mutta yleensä.
Nooh.. minä nyt olen tälläinen hyväntahtoinen typerys. Voimavarani ja heikkouteni.Anonyymi kirjoitti:
Olet tekopyhä. Todellisista jaloista tekemisistä ei kirjoitella palstoille.
Vaikka niin.. jos sinun on noin helppo tuomita minut, lyhyen kirjoitukseni perusteella, niin sinun syntisi onkin jo ihan toista kaliiberia.
Siinäpä sinulle pähkinä, jota varten tarvitset peilin.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Niin. Meillä kaikilla on omat vahvuutemme ja puutteemme niiden resurssien kanssa. Ja aika ajoin käy niinkin että resurssit ovat samanaikaisesti sekä haaste, että vahvuus. Riippunee katsantokannasta.
Luulen että olen jo unohtanut osan kokemistani vääryyksistä, ihan siksi kun en vatvo niitä.
Minusta on hieman masentavaa ajatella että pitäisi muistaa ..
Elämältä saa turpiin niin että tukka lähtee.. ihan jokainen. Siihen on vaikeaa vaikuttaa itse. Ehkä vain aseenteellaan, sitä muokaten miten iskut ottaa vastaan. Sama se on kehässäkin.. se joka pystyy ottamaan eniten iskuja vastaan on yleensä voittaja. Ei aina, mutta yleensä.
Nooh.. minä nyt olen tälläinen hyväntahtoinen typerys. Voimavarani ja heikkouteni."Luulen että olen jo unohtanut osan kokemistani vääryyksistä, ihan siksi kun en vatvo niitä."
Tottahan tuokin on, mullakin. Ei muista, jos tietyt ihmiset on jo poistettu omasta elämästä. Jos ne jostain eteen putkahtaisi, niin luultavasti muistuisi tapahtumiakin taas mieleen. "Ai niin, toi oli sellainen tapaus.."
Lähipiirinsä voi aika pitkälle itse valita. Ja ne joita ei voi, niiden kanssa pelataan sitten valituilla korteilla.
xLiner Anonyymi kirjoitti:
"Luulen että olen jo unohtanut osan kokemistani vääryyksistä, ihan siksi kun en vatvo niitä."
Tottahan tuokin on, mullakin. Ei muista, jos tietyt ihmiset on jo poistettu omasta elämästä. Jos ne jostain eteen putkahtaisi, niin luultavasti muistuisi tapahtumiakin taas mieleen. "Ai niin, toi oli sellainen tapaus.."
Lähipiirinsä voi aika pitkälle itse valita. Ja ne joita ei voi, niiden kanssa pelataan sitten valituilla korteilla.
xLinerMinun isäpuoleni ja äitini pahoinpitelivät minua lapsena. En voi valita heitä pois elämästäni. Sen sijaan olen valinnut anteeksiannon ja unohduksen tien.
Isäpuoleni on pyydellyt nyt vuosikymmeniä jälkeenpäin anteeksi niitä aikoja. Hänen mielestään olen elänyt kovan elämän.
Olen todennut hänelle että juuri siksi kun olen elänyt tälläisen elämän, olen mikä olen. Ja hyvä tälläisenään. Timantin kovana ja monessa liemessä keitettynä.
Kun isäpuoleni tarvitsee myötätuntoista kuuntelijaa, hän soittaa minulle purkaakseen huoliaan. Tämä on jotakuinkin ironista.
Jokaiselle meistä on varattu pelikortit, niitä ei voi valita. Pari vaihtoa on mahdollista tehdä, mutta peli on pelattava niillä mitä sai. Eli koko homma on asennekysymys.. elämä siis.Joo, minäkin olen antanut anteeksi kokolailla kaiken, mutten unohtanut kaikkea. Pahiten on arviksi jääneet jotkut traumaattiset kokemukset. Ehkä pahin lapsena koettu seksuaalinen ahdistelu. Näen välillä painajaisia niistä.
Mutta en nyt varsinaisesti märehdi niitä.
Se on joku tarve keventää omaa taakkaa, kun opettelee antamaan anteeksi. Kai?- Anonyymi
JasuM kirjoitti:
Joo, minäkin olen antanut anteeksi kokolailla kaiken, mutten unohtanut kaikkea. Pahiten on arviksi jääneet jotkut traumaattiset kokemukset. Ehkä pahin lapsena koettu seksuaalinen ahdistelu. Näen välillä painajaisia niistä.
Mutta en nyt varsinaisesti märehdi niitä.
Se on joku tarve keventää omaa taakkaa, kun opettelee antamaan anteeksi. Kai?"Se on joku tarve keventää omaa taakkaa, kun opettelee antamaan anteeksi. Kai?"
Kyllä.
xLiner JasuM kirjoitti:
Joo, minäkin olen antanut anteeksi kokolailla kaiken, mutten unohtanut kaikkea. Pahiten on arviksi jääneet jotkut traumaattiset kokemukset. Ehkä pahin lapsena koettu seksuaalinen ahdistelu. Näen välillä painajaisia niistä.
Mutta en nyt varsinaisesti märehdi niitä.
Se on joku tarve keventää omaa taakkaa, kun opettelee antamaan anteeksi. Kai?Juur niin.. anteeksiantamalla helpotetaan omaa olemistaan. Ei sitä hyvää hyvyyttään tehdä. Taustalla on oma itsekäs motivaatio päästä ikävistä asioista yli ja jopa unohtaa.
Mennä elämässä eteenpäin.
On joitakin asioita jotka ovat anteeksiantamattomia.. niin suuria että ylitse on vaikeaa päästä. Jättää ikuisen arven.
Toisaalta viattomana lapsena koettu vääryys.. se kantaa sisällään tuhon siementä. Ja laskun maksaa uhri. Valitettavasti. Tosin lasku kuittaantuu myös sillä anteeksiannolla. Se ei vaan ole helppoa.
Linukka perään kuulutti korona-asioihin maalaisjärkipassia tuossa toisessa ketjussa.. minä voisin vielä lisätä siihen sellaisen pykälän, että lapsienteko luvanvaraiseksi.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olet tekopyhä. Todellisista jaloista tekemisistä ei kirjoitella palstoille.
Pirpana-pygmi on vain jonkun luoma hahmo
Anonyymi kirjoitti:
Pirpana-pygmi on vain jonkun luoma hahmo
Jos niin haluat kuvitella.. ehkäpä sinulle tulee siitä parempi olo. Se siis sinulle suotakoon. Tosin aika huono argumentti sinulla.. luulisin että pystyt parempaankin. Kannustan sinua pistämään paremmaksi...
Anonyymi kirjoitti:
"Niin moni kärvistelee vihan, katkeruuden ja tuskan kanssa. Niistä pääseminen on helppoa. Hyvin yksinkertaista. Antamalla anteeksi."
Se on juurikin noin yksinkertaista. Mutta kaikilla ei omat resurssit riitä tuohon prosessiin. Ei osata.
Kirjoitin tuolla ylempänä, etten unohda. Kyllä ne teot tai tekemättä jättämiset jäävät omaan tai toisen ansioluetteloon, ehkä neutraalina, mutta jäävät. Musta se on hyvä, ei tee itse samoja virheitä uudestaan.
xLinerMullakin on tuo etten unohda. Ehkä jonkinlainen anteeksianto on annettu (pyytämättäkin, asiaa koskaan keskenään käsittelemättä) että pääsee siitä mädän tunteesta eroon.
Sillä mitä muuta kuin vihassa vatkaaminen on kuin oman sielunsa mädättämistä? Ja, kuten liian moni havaittu, uskon että se mädässä vellominen muuttaa sitä itseä ja aiheuttaa vahinkoa lopulta myös muille.
Unohtamatta jättäminen on mulle eräänlainen suojapanssri. Etten joudu tai joutuisi enää niin helposti tai herkästi niihin tilanteisiin, jossa minua on pyritty loukkaamaan tai satuttamaan.Pikku-pirpana kirjoitti:
Juur niin.. anteeksiantamalla helpotetaan omaa olemistaan. Ei sitä hyvää hyvyyttään tehdä. Taustalla on oma itsekäs motivaatio päästä ikävistä asioista yli ja jopa unohtaa.
Mennä elämässä eteenpäin.
On joitakin asioita jotka ovat anteeksiantamattomia.. niin suuria että ylitse on vaikeaa päästä. Jättää ikuisen arven.
Toisaalta viattomana lapsena koettu vääryys.. se kantaa sisällään tuhon siementä. Ja laskun maksaa uhri. Valitettavasti. Tosin lasku kuittaantuu myös sillä anteeksiannolla. Se ei vaan ole helppoa.
Linukka perään kuulutti korona-asioihin maalaisjärkipassia tuossa toisessa ketjussa.. minä voisin vielä lisätä siihen sellaisen pykälän, että lapsienteko luvanvaraiseksi.Samaa mieltä sun kanssas että lasten teko luvanvaraiseksi. Koko maapallolla.
Meillähän on aika paljon samanlaisia kokemuksia.
On helpompaa, kun ei tarvitse enää kohdata ihmisä, jotka ovat satuttaneet. Helpompi olla ajattelematta tapahtumia. Kyllä minä sen tiedän - ja jollain tasolla ymmärrän - että moni on aivan liian keskeneräinen huolehtimaan toisista ihmisistä, kasvattamaan. Mutta se ominaisuus pitäisi tunnistaa ensin itsessään, ennenkuin alkaa vaikkapa vanhemmaksi."Niin moni kärvistelee vihan, katkeruuden ja tuskan kanssa...harva haluaa niistä tunteista eroon oikeasti."
Ihmiset tosiaan toimivat noin ja sitä olen useasti ihmetellyt.
"Ne tuovat lohtua väärinkohdellulle, muistuttavat siitä kuinka egoa on loukattu ja pistää varmistamaan, että niin ei tapahdu uudestaan."
Näppärä uskottava selitys.elisakettu kirjoitti:
Samaa mieltä sun kanssas että lasten teko luvanvaraiseksi. Koko maapallolla.
Meillähän on aika paljon samanlaisia kokemuksia.
On helpompaa, kun ei tarvitse enää kohdata ihmisä, jotka ovat satuttaneet. Helpompi olla ajattelematta tapahtumia. Kyllä minä sen tiedän - ja jollain tasolla ymmärrän - että moni on aivan liian keskeneräinen huolehtimaan toisista ihmisistä, kasvattamaan. Mutta se ominaisuus pitäisi tunnistaa ensin itsessään, ennenkuin alkaa vaikkapa vanhemmaksi.Jonkinlainen vanhemmuuden ajokorttikoe ja jos sen läpäisee, saa tehdä lapsia. Jos ei läpäise, ei saa alkaa vanhemmaksi. ..
Juu ei mene läpi.. hyvähän se on haaveilla..
Oma äitini ei olisi koetta läpäissyt, joten minua ei olisi.. enkä olisi tässä kirjoittamassa siitä.
Ihan hyvä minusta tuli, vaikka lähtökohdat olivat mitä olivat.
Toi keskeneräisyyden tunnistaminen itsessään.. siinä pien dilemma. Ego ei anna periksi ennen kuin on kypsynyt tarpeeksi myöntämään sitä keskeneräisyyttä. Ja kun on tarpeeksi kypsä siihen, on jo yleensä myöhäistä. Joko on ne lapset jo tehtynä tai liian myöhäistä tehdä niitä.
Muutoin olen kyllä sitä mieltä että ikävät ja pahat asiat kuuluvat elämään, mutta harmittaa vain että viattomat saavat kärsiä. Ja toisaalta.. uskon että vaikeuksien kautta pääsee voittoon. Tosin se tie on pitkä ja kivinen. Mutta ne maisemat...Carl-Gustaf kirjoitti:
"Niin moni kärvistelee vihan, katkeruuden ja tuskan kanssa...harva haluaa niistä tunteista eroon oikeasti."
Ihmiset tosiaan toimivat noin ja sitä olen useasti ihmetellyt.
"Ne tuovat lohtua väärinkohdellulle, muistuttavat siitä kuinka egoa on loukattu ja pistää varmistamaan, että niin ei tapahdu uudestaan."
Näppärä uskottava selitys.Jaa-a.. nyt kommenttisi oli sen verran monitulkintainen, etten rehellisesti osaa sanoa veetuiletko vai olitko samaa mieltä..
Luetun ymmärtämisessä jotakin vikaa, .. vikaa.. vikaa...Pikku-pirpana kirjoitti:
Jaa-a.. nyt kommenttisi oli sen verran monitulkintainen, etten rehellisesti osaa sanoa veetuiletko vai olitko samaa mieltä..
Luetun ymmärtämisessä jotakin vikaa, .. vikaa.. vikaa...Mä veetuilen vain ilkeille ihmisille. Ethän sä ole ilkeä :)
Yritin kylmän rauhallisesti kertoa, että olen tehnyt samanlaisia havaintoja, mutta en ole niitä sen pidemmälle analysoinut (jostain ihmeen syystä).
Mun kommentti oli vain tyhjänpäiväinen heitto, kun koin että pelkkä peukutus sun viestille ei riittänyt.Carl-Gustaf kirjoitti:
Mä veetuilen vain ilkeille ihmisille. Ethän sä ole ilkeä :)
Yritin kylmän rauhallisesti kertoa, että olen tehnyt samanlaisia havaintoja, mutta en ole niitä sen pidemmälle analysoinut (jostain ihmeen syystä).
Mun kommentti oli vain tyhjänpäiväinen heitto, kun koin että pelkkä peukutus sun viestille ei riittänyt.No en ole ilkeä, en. Pois se minusta. Kauas pois. Ilkeily on niin turhanpäivästä.
Mutta juu, kiitos. Piti varmistaa, ettei tule turhaan väärinkäsityksiä. Vastuu on lukijalla.
- Anonyymi
Anteeksi pyytäminen ei ole minulle vaikeaa, mutta en välttämättä anna anteeksi, riippuu teosta. Tai ainakin vedän omat johtopäätelmäni.
- Anonyymi
Anteeksiantamista penäävät ja kaipaavat aina ne jotka on tehneet pahojaan toisille, sitten ne haluaa että saisivat anteeksi ja voisivat puhtaalla omallatunnolla sitten jatkaa pahuuksiaan muille. Niitä joita vastaan ne on rikkoneet ne tietenkin yrittää leimata jotenkin pahoina ja jurottajina jos eivät saakaan noin vaan anteeksi. En näe mitään syytä miksi pahojaan tehneille pitäisi antaa anteeksi, menkööt vaikka hautaan asti synteineen, ei ole minun asia helpottaa heidän oloaan, olisi ajatelleet tekemisiään ennen pahuuksiaan.
-harmsiseikirj-- Anonyymi
Katsot asiaa vähän eri laidalta. Mutta totta tuokin, omalla tavallaan. Kunhan et anna tuon asenteen hankaloittaa omaa elämääsi. Tarkoitan asioiden turhaa märehtimistä ja liikaa mustavalkoisuutta.
xLiner - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Katsot asiaa vähän eri laidalta. Mutta totta tuokin, omalla tavallaan. Kunhan et anna tuon asenteen hankaloittaa omaa elämääsi. Tarkoitan asioiden turhaa märehtimistä ja liikaa mustavalkoisuutta.
xLinerMiten se omaa elämää hankaloittaisi? itseä kohtaan pahaa tehneiden kanssa kun ei tarvitse eikä kannata olla missään tekemisissä, jos olisi siitä seuraisi vain lisää erilaisia koukkuja ja jatkuvaa anteeksiantamista. Toisaalta ei niitä semmoisia ihmisiä juuri edes ole jos itse ymmärtää kohdella elinpiirinsä ihmisiä rehdisti.
-harmiseikirj- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miten se omaa elämää hankaloittaisi? itseä kohtaan pahaa tehneiden kanssa kun ei tarvitse eikä kannata olla missään tekemisissä, jos olisi siitä seuraisi vain lisää erilaisia koukkuja ja jatkuvaa anteeksiantamista. Toisaalta ei niitä semmoisia ihmisiä juuri edes ole jos itse ymmärtää kohdella elinpiirinsä ihmisiä rehdisti.
-harmiseikirj-Katsotaanko yleisesti vai yksityisesti...
Yksityisesti on helppo poistaa sellaiset tapaukset omasta lähipiiristään.
Yleisesti sitten asia ei olekaan niin helppo. On huonoja työkavereita ja naapureita, ei niitä niin vaan poisteta. Jotain on pakko sietääkin, kaiken tapahtuneen jälkeenkin.
Ei toisten tyhmyyksistä voi aina itseään syyttää. Ihmisillä on erilaiset taustat, motiivit, moraali...
xLiner - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Katsotaanko yleisesti vai yksityisesti...
Yksityisesti on helppo poistaa sellaiset tapaukset omasta lähipiiristään.
Yleisesti sitten asia ei olekaan niin helppo. On huonoja työkavereita ja naapureita, ei niitä niin vaan poisteta. Jotain on pakko sietääkin, kaiken tapahtuneen jälkeenkin.
Ei toisten tyhmyyksistä voi aina itseään syyttää. Ihmisillä on erilaiset taustat, motiivit, moraali...
xLinerYleisestikin voi pitää semmoisiin ihmisiin kuitenkin etäisyyttä niin ettei ala kaveeraamaan niiden kanssa.
Itseään ei pidä missään nimessä syyttää eikä varsinkaan ympäristön paineiden vuoksi alkaa antamaan anteeksi jotta toisilla olisi mukavaa. Esimerkkinä vaikka se että nykyäänhän on yhteiskunnan ja viranomaisten mielestä kovasti muotia laittaa jotkut rikosentekijät, vaikkapa pahoinpitelijät ja murhaajat kohtaamaan uhrejaan ja niiden lähipiiriä jotta paska voisi saada anteeksi, sitten oikein koneiston voimin yritetään painostaa uhria tai hänen omaisiaan helpottamaan paatuneeen paskakökkäreen oloa. Minä en antaisi sellaisessa tapauksessa anteeksi ikinä, sen voisin jossain viranomaistapaamisessa tulla kertomaan että paskakasa saa palaa helvetin tulessa hiljaisella liekillä, etukäteen varmaan pitäisi viranomaisten mieliksi esittää muka anteeksiantavaa.
-harmiseikirj- Anonyymi kirjoitti:
Yleisestikin voi pitää semmoisiin ihmisiin kuitenkin etäisyyttä niin ettei ala kaveeraamaan niiden kanssa.
Itseään ei pidä missään nimessä syyttää eikä varsinkaan ympäristön paineiden vuoksi alkaa antamaan anteeksi jotta toisilla olisi mukavaa. Esimerkkinä vaikka se että nykyäänhän on yhteiskunnan ja viranomaisten mielestä kovasti muotia laittaa jotkut rikosentekijät, vaikkapa pahoinpitelijät ja murhaajat kohtaamaan uhrejaan ja niiden lähipiiriä jotta paska voisi saada anteeksi, sitten oikein koneiston voimin yritetään painostaa uhria tai hänen omaisiaan helpottamaan paatuneeen paskakökkäreen oloa. Minä en antaisi sellaisessa tapauksessa anteeksi ikinä, sen voisin jossain viranomaistapaamisessa tulla kertomaan että paskakasa saa palaa helvetin tulessa hiljaisella liekillä, etukäteen varmaan pitäisi viranomaisten mieliksi esittää muka anteeksiantavaa.
-harmiseikirj-Olisi ihan vitunmoisen vaikeaa kohdata vaikkapa raiskaajansa tai pahoinpitelijänsä.
Minusta tuo syyllisyyden ja pahanteon ymmärtämiseen pitää löytää kauempana uhreista. Ei ole reilua ajatella että uhrin pitäisi enää kokee sitä piinaa uudelleen. Koska kyllä, posttraumaattiset tunteet ovat hyvin mahdollisia kohtaamisen takana. Onko sitten oikein uhria kohtaan antaa tämän kärisä tilannetta uudelleen? Ja uudelleen?
Minulla on eräitä henkilöitä, joita en enää koskaan haluaisi tavata. En voi mitään sille, että saan paniikkireaktion vieläkin, kun olen näkeväni jonkin tietyn henkilön. Pakenereaktio tarkennettuna siis.- Anonyymi
elisakettu kirjoitti:
Olisi ihan vitunmoisen vaikeaa kohdata vaikkapa raiskaajansa tai pahoinpitelijänsä.
Minusta tuo syyllisyyden ja pahanteon ymmärtämiseen pitää löytää kauempana uhreista. Ei ole reilua ajatella että uhrin pitäisi enää kokee sitä piinaa uudelleen. Koska kyllä, posttraumaattiset tunteet ovat hyvin mahdollisia kohtaamisen takana. Onko sitten oikein uhria kohtaan antaa tämän kärisä tilannetta uudelleen? Ja uudelleen?
Minulla on eräitä henkilöitä, joita en enää koskaan haluaisi tavata. En voi mitään sille, että saan paniikkireaktion vieläkin, kun olen näkeväni jonkin tietyn henkilön. Pakenereaktio tarkennettuna siis.Juurikin noin mutta tuntuu olevan tuo uhrin kiusaaminen ihan tyypillistä viranomaistoimintaa. Tässä vähän aikaa sitten oli jossain is:ssä otsikko miten joku oli joutunut pesemään surmatun läheisensä veret surmapaikalta. Juttu oli maksumuurin takana niin ei päässyt lukemaan mutta antaa hyvin kuvaa uhrin ja läheisten asemasta, kukaan ei auta ja taas p..kalla on ymmärtäjiä pilvin pimein. Sitten kun uhri jotenkin rämpii tuskan läpi ja alkaisi toipumaan sitten tulee taas viranomaiset kiusaamaan ja muistuttamaan vaatimuksillaan anteeksiannosta.
Tuo varmaan ihan normaalia ja geeneihin kirjoiteuttua, vaarallinen tyyppi aiheuttaa pakenemis- ja viimekädessä taistelereaktion jos ei pääse pakoon.
-harmiseikirj-
- Anonyymi
Kuuluu yleissivistykseen pyytää anteeksi. Anteeksi kannattaa opetella antamaan ihan itsensäkin vuoksi. Liika katkeruus on raskas taakka kantaa, eikä siitä seuraa hyvää kenellekään....varsinkaan itselleen. Jos ei pyydä anteeksi, niin se osoittaa, että ko ihminen ei arvosta tai jopa aliarvioi toista ihmistä. Ei se ole kovinkaan fiksu piirre.
- Anonyymi
En ole koskaan ymmärtänyt tätä kulttuurissamme vellovaa anteeksiannon teemaa. Mitä sillä oikein tarkoitetaan? Se lie teologeille ja uskontollisesti orientoituneille heidän omista selityslähtökohdistaan ainakin selvempi käsite. Musta ihmisen täytyy vastata teoistaan ja vähän myös tekemättä jättämisistäämkin. Eikä tämä vastaaminen korvaannu sillä, että heittää vaan anteeksipyynnön.
Ideaali tilanne tietysti on elää niin, ettei ole anteeksi pyydeltävää. Mutta käytännössä tässä erilaisten ihmisten paljoudessa ja herkkyyden ilmapiirissä joku aina kokee tulleensa loukatuksi ja vetää nenän kippuraan. Niinpä tuo taito on perusteltua ihan vaan siksikin jo, että jonkinlainen rauha on mahdollinen saavuttaa ja oppia virheiden kautta mitä kukin vaatii pitääkseen rauhaa yllä.
- Anonyymi
Jokainen voi omalla kohdallaan miettiä miltä toisesta tuntuu kun on vaikka toistuvasti loukattu ja mitä on tehnyt toiselle. Anteeksi voi antaa jos toinen ymmärtää tekojensa seuraukset toiselle ja TODELLA PYYTÄÄ SYDÄMESTÄÄN anteeksi. Se on välittämistä ja ymmärrystä että on toiminut väärin. Jos anteeksi pyyntö on vaan joku letkautus ohimennen niin sillä ei haeta kun oikeutusta omalle huonolle käytökselle eikä oteta oikeesti vastuuta omasta toiminnastaan. Siitä sitten onkin helppo heittäytyä välinpitämättömäksi ja jatkaa toisten satuttamista. Itseänsä siinä turpaan lyö samalla ja lujaa. Ei sellanen ihminen varmaan kukaan halua pohjimmiltaan olla. Eikö elämän yksi tarkoitus ole kasvaa paremmaksi ihmiseksi.
Juu. Minusta on tärkeetä myös kertoa mistä on loukkaantunut, jos on loukkaantunut. Pelkkä miettiminen ei auta, jos ei ole kuin epäselvyys ja kysymysmerkki.
Olen huomannut, että ihmiset olettavat toisten tuntevan toisensa, kuten itse itsensä tuntee. Nykyään loukkaantuminen on hiukan jo muotia.
Tällöin on oikeastaan turhaa pyydellä edes anteeksi ja turhaa loukkaantua.
Mutta vilpittömyys lienee molemminpuolin a ja o. Pyytäjällä että anteeksi antajalla?
- Anonyymi
Osaan kyllä tarvittaessa, asiasta riippuen antaa ja pyytääkin anteeksi. Aika harvoin tarvitsee kumpaakaan, sillä uskon enemmän automaatioon ihmisten välillä tässäkin. Elämälle merkityksellisissä ristiriitatilanteissa, joista toinen tai jopa molemmatkin osapuolet voivat loukkaantua, tarvitaan sopua/sopimisista, ei välttämättä anteeksiantoa. Mitä anteeksiantamista kummallakaan on esimerkiksi pahassa erimielisyydessä? "Anteeksi, että olen tätä mieltä"? Ei kuulosta hyvältä ja vesittää anteeksiantamisen merkityksen.
Jos joku loukkaa oikein kunnolla, tai suorastaan kiusaa ja harrastaa muuta henkistä väkivaltaa, niin täytyy olla anteeksiantamisen kanssa tarkkana. Useinkin on esim. parisuhteesta tärkeämpää erota = suojella itseään kuin lähteä odottamaan toiselta anteeksipyyntöä.
-SheenaJoo. Aina on hyvä pysähtyä miettimään itseäänkin ja kuinka mallikkaasti on toiminut.
Väärinkäsitykset on hirmu yleinen möksähtämisen syy. Miksi? No kun ihmiset ei puhu, ei kysy, ne olettaa.
Mulla on yks ystävä, lapsesta asti tunnettu ja silti meillä ei toi automaatio pelaa. Hän on kautta aikain loukkaantunut milloin mistäkin mulle ja olettanut, että luen nenän asennosta miksi. Joo, näin kyllä hänen käytöksestä että taas on jotain suuttumisen aihetta ollut, en vaan yhtään tiennyt mitä.
Sitten kun lopulta asiaan sai selvyyttä, niin loukkaantumiset oli lähes aina sellaisia että mun olis pitänyt osata lukea hänen ajatuksia. Mennä hänen säännöillään tai hän lyö kapulaa rataksiin.
Yks esimerkki oli teininä mopot. Oltiin päästy kesätöistä ja kumpikin lähti omalla mopolla kohti kotia. Oli puhe et mennää heille. No, ilma oli sateen jälkeen hapekas ja mulla viritetty mopo, joka kulki sillä kertaa sen 70 km/h ja minä tietysti laskin mennä edellä hanat auki vauhdin hurmassa.
No tääpä suuttu siitä. Hän koukkas oikoreitille osoittaakseen mieltään. Mä huomasin sen, kun mulla on tapana seurata jos olen toisen kanssa ajelemassa, että se toinenkin pääsee ok sieltä tulemaan.
Käännyin ympäri hänen perään. Ja hän mennä posotti kotiin asti edellä kiukuissaan. Läppäs oven perässään kii ja meni kotiin mököttää.
En muista meninkö perässä vai soitinko hälle et mikäs nyt tuli, mut asia sastiin puhutyua. Hänen mielestä mun olis pitänyt ajaa hänen kanssa hiljaa rinnalla. Eikä mennä intopinkona edellä. Okei, no selvä.
Ens kerralla sitten hän saa mennä edellä. Mut ei hänkään miettinyt yhtään mun fiiliksiä. Miltä musta tuntui kun pääsin tuulettaa päätä työpäivän jälkeen.
Itse hän teki katoamistemppuja ja oli kusi sukassa päiviä, kun yhdessä piti kylillä kulkea. Eikä ikinä anteeks pyytänyt että jävis vaan ilmoittamatta mitään ja mä jäin yksin miettii et onko kaikki hällä hyvin edes.- Anonyymi
JasuM kirjoitti:
Joo. Aina on hyvä pysähtyä miettimään itseäänkin ja kuinka mallikkaasti on toiminut.
Väärinkäsitykset on hirmu yleinen möksähtämisen syy. Miksi? No kun ihmiset ei puhu, ei kysy, ne olettaa.
Mulla on yks ystävä, lapsesta asti tunnettu ja silti meillä ei toi automaatio pelaa. Hän on kautta aikain loukkaantunut milloin mistäkin mulle ja olettanut, että luen nenän asennosta miksi. Joo, näin kyllä hänen käytöksestä että taas on jotain suuttumisen aihetta ollut, en vaan yhtään tiennyt mitä.
Sitten kun lopulta asiaan sai selvyyttä, niin loukkaantumiset oli lähes aina sellaisia että mun olis pitänyt osata lukea hänen ajatuksia. Mennä hänen säännöillään tai hän lyö kapulaa rataksiin.
Yks esimerkki oli teininä mopot. Oltiin päästy kesätöistä ja kumpikin lähti omalla mopolla kohti kotia. Oli puhe et mennää heille. No, ilma oli sateen jälkeen hapekas ja mulla viritetty mopo, joka kulki sillä kertaa sen 70 km/h ja minä tietysti laskin mennä edellä hanat auki vauhdin hurmassa.
No tääpä suuttu siitä. Hän koukkas oikoreitille osoittaakseen mieltään. Mä huomasin sen, kun mulla on tapana seurata jos olen toisen kanssa ajelemassa, että se toinenkin pääsee ok sieltä tulemaan.
Käännyin ympäri hänen perään. Ja hän mennä posotti kotiin asti edellä kiukuissaan. Läppäs oven perässään kii ja meni kotiin mököttää.
En muista meninkö perässä vai soitinko hälle et mikäs nyt tuli, mut asia sastiin puhutyua. Hänen mielestä mun olis pitänyt ajaa hänen kanssa hiljaa rinnalla. Eikä mennä intopinkona edellä. Okei, no selvä.
Ens kerralla sitten hän saa mennä edellä. Mut ei hänkään miettinyt yhtään mun fiiliksiä. Miltä musta tuntui kun pääsin tuulettaa päätä työpäivän jälkeen.
Itse hän teki katoamistemppuja ja oli kusi sukassa päiviä, kun yhdessä piti kylillä kulkea. Eikä ikinä anteeks pyytänyt että jävis vaan ilmoittamatta mitään ja mä jäin yksin miettii et onko kaikki hällä hyvin edes.Pikkuisen automaatiosta lisää. Olen vasta menneinä vuosina pannut merkille, että erityisherkät ihmiset (kuten minä) pystyy hyvin lukemaan/aistimaan muiden ihmisten tunteita ja ymmärtämään siksi eri ihmisten touhuja ja ajatuksia heidän omalla "janallaan". Tämä puolestaan tekee ihmisistä ennakoitavia ja se puolestaan lisää luottamusta ja luo turvallisuutta suhteeseen.
Monet ihmiset pitävät itseään kovinkin ennakoitavina ja luotettavina. Samalla ovat taipuvaisia ajattelemaan ja selittämään toisen ennakoitamattomat teot ja sanat negatiivisen kautta eivätkä huomaa itse käyttäytyvänsä samalla tavalla. Kuten kaverisi. Jos hän kerran itse katoaa päiviksi ilmoittamatta mitään, se on hänestä ok, ja ilmeisesti
positiivista. Mutta kun sinä ajat huomattavaa ylinopeutta mopollasi heille kylään, se ei ole ok ja hän tulkitsee sen negatiivisesti ja loukkaantuu. Sen sijaan, että ajattelisi positiivisen version asiasta, eli vaikka näin "sinne se Jasu huristeli mopollaan, liekö vauhdin hurma iskenyt, kyllä se jää minua odottamaan". Niinkuin olisit jäänyt. Eri asia on, kannattaako mopolla hurjastella tuollaista ylinopeutta. Siitä minä olisin läksyttänyt sinua ja ketä tahansa ☝ Olisin myös sanonut, että mennäänkö sitten seuraavaksi ihan yhtä matkaa, eikös joo.
Minulla ei ole juuri ollenkaan kokemuksia yllättävistä katoamisista. Ainoastaan tulee mieleen yksi ystävämies, joka saattaa lähteä esim. baarista ykskaks, niin ettei ketään seurueesta huomaa. Jos ollaan kahdestaan, hän ei poistu seurastani ilman heippoja. Tässäkin voi sanoa automaation kyllä toimivan. En loukkaannu todellakaan, jos hän poistuu isommasta seurasta, mutta loukkaantuisin, jos hän poistuu vain minun seurasta hyvästelemättä.
- Sheena Anonyymi kirjoitti:
Pikkuisen automaatiosta lisää. Olen vasta menneinä vuosina pannut merkille, että erityisherkät ihmiset (kuten minä) pystyy hyvin lukemaan/aistimaan muiden ihmisten tunteita ja ymmärtämään siksi eri ihmisten touhuja ja ajatuksia heidän omalla "janallaan". Tämä puolestaan tekee ihmisistä ennakoitavia ja se puolestaan lisää luottamusta ja luo turvallisuutta suhteeseen.
Monet ihmiset pitävät itseään kovinkin ennakoitavina ja luotettavina. Samalla ovat taipuvaisia ajattelemaan ja selittämään toisen ennakoitamattomat teot ja sanat negatiivisen kautta eivätkä huomaa itse käyttäytyvänsä samalla tavalla. Kuten kaverisi. Jos hän kerran itse katoaa päiviksi ilmoittamatta mitään, se on hänestä ok, ja ilmeisesti
positiivista. Mutta kun sinä ajat huomattavaa ylinopeutta mopollasi heille kylään, se ei ole ok ja hän tulkitsee sen negatiivisesti ja loukkaantuu. Sen sijaan, että ajattelisi positiivisen version asiasta, eli vaikka näin "sinne se Jasu huristeli mopollaan, liekö vauhdin hurma iskenyt, kyllä se jää minua odottamaan". Niinkuin olisit jäänyt. Eri asia on, kannattaako mopolla hurjastella tuollaista ylinopeutta. Siitä minä olisin läksyttänyt sinua ja ketä tahansa ☝ Olisin myös sanonut, että mennäänkö sitten seuraavaksi ihan yhtä matkaa, eikös joo.
Minulla ei ole juuri ollenkaan kokemuksia yllättävistä katoamisista. Ainoastaan tulee mieleen yksi ystävämies, joka saattaa lähteä esim. baarista ykskaks, niin ettei ketään seurueesta huomaa. Jos ollaan kahdestaan, hän ei poistu seurastani ilman heippoja. Tässäkin voi sanoa automaation kyllä toimivan. En loukkaannu todellakaan, jos hän poistuu isommasta seurasta, mutta loukkaantuisin, jos hän poistuu vain minun seurasta hyvästelemättä.
- SheenaMullakin on tuota herkkyyttä aistia sanomattomia asioita ja sanojen todenperäisyyskin. Varsinkin irl kun nään ihmisen, niin vaikee on vedättää. Tai ainakin nään herkästi onko puhuja rehellinen vai ei.
Niin, kyllä en minä mopollani hänen kiusaksi kaahannut. Tai ajatellut häntä mitenkään hylkääväni, vaikka hän koki sen jotenkin niin omituisesti. Minä vaan olen aina nauttinut kun saan ajaa tukka hulmuten ja vauhdista saan kicksit. Adrenaliiniruiskeita.
Mulle se vauhti ja ajaminen on samanlainen nautinto, kun seksiaddiktille seksi. Mä sytyn ja elän, nautin ihan valtavasti kun saan kurvata kunnon haipakkaa.
Ja minä ehdotinkin ystävälleni, että hän menee jatkossa edellä ja määrää vauhdin. Viihdytän itseäni sitten peltoteillä kaahaten, kun hän ei ole maisemissa. Ettei tule paha mieli.
Meidän ystävyys oli katkolla näiden hänen katoilutemppujen vuoksi jossain kohtaa muutaman vuoden. Kyllästyin siihen, että yhdessä mennää ja hän ottaa hatkat. Eikä edes ilmoita katoaa vaan.
Ventovieraotten kyydissä lähti usein bilettämään ties minne. Haki jännitystä niin. Ja mä pelkäsin, että hän löytyy raatona vielä jostain. Ystäväni kuitenkin sitten aina turvasi muhun kun oli vaikeeta. Mä olin hänelle muutenkin joku suojelija, apu ja turva kelpasi mutta omin ehdoin.
Joo, minäkin loukkaannun jos ei edes vaivaudu kertomaan miksi häipyy. Se on sen merkki ettei mulla ole mitään väliä.
- Anonyymi
Tämähän taas riippuu niin tilanteesta.
Osaan pyytää anteeksi, vähän turhankin hyvin. Mä pyydän anteeksi välillä turhankin herkästi. Pyydän anteeksi jos koen tehneeni väärin, mutta pyydän anteeksi myös toisen mielen pahoittamista, vaikken varsinaisesti kokisi olleeni väärässä. Se ei ole aina järkevää, kun osa ihmisistä ei osaa tulkita sitä oikein. He tulkitsevat sen merkiksi, että myöntää olleensa väärässä itse asiassa, vaikka pyytäisi anteeksi esim. kun sanoi liian rumasti. Joskus täytyy olla kauhean tarkkana sanamuotojen kanssa, kun pyytää anteeksi.
Anteeksi antaminen on sitten välillä vielä vaikeampi juttu. Kyllä mä vilpittömään anteeksipyyntöön aina myönnyn. En muutenkaan ole pitkävihainen ihminen. Sen sijaan epäaito anteeksipyyntö lähinnä vain ärsyttää lisää.
Anteeksiantamiseen liittyy sitten myös se unohtaminen ja se on varmaan se kaikkein vaikein juttu. Pikkujutut mä anteeksiannan ja unohdan helposti. Kuten sanottu niin en ole pitkävihainen. Sen sijaan, jos kyse on vakavasta asiasta, niin onko unohtaminen oikeasti aina edes kovin järkevää? Jossain kohtaa vakavatkin asiat voi toki unohtaa, jos ne aidosti jäivät siihen yhteen kertaan. Aika parantaa lähes kaikki haavat, jos se mahdollisuus annetaan. Jos saman törttöilyn taas tekee useamman kerran, niin siinä kohtaa alkaa tehdä jo anteeksiantaminenkin tiukkaa, unohtamisesta nyt puhumattakaan.
-mf- - Anonyymi
On monia asioita, joista on helppo antaa ja pyytääkin anteeksi. Sitten on asioita, jotka vaatii hyvityksiä, ennen kuin on edes minkäänlaisia mahdollisuuksia hyväksyä anteeksi antoa. Ymmärryksen puute ja halu ymmärtää toista vaatii toisinaan paljon, samoin on näkemyserojen kanssa. Naisilla varsinkin huomannut sitä halun puutetta ymmärrykseen.
Juu. Itse taas en sukupuolita, kun yhtä ymmärtämättömiä on molemmissa binäärissä sukupuolissa tullut vastaan. Taitaa olla persoonaan liittyvää?
Eri käsitykset asioista ja mikä on ok, mikä ei.- Anonyymi
JasuM kirjoitti:
Juu. Itse taas en sukupuolita, kun yhtä ymmärtämättömiä on molemmissa binäärissä sukupuolissa tullut vastaan. Taitaa olla persoonaan liittyvää?
Eri käsitykset asioista ja mikä on ok, mikä ei.Itse olen aina miesten kanssa pystynyt sopimaan asioista, siksi korostin sukupuolta. En tällä kuitenkaan hauku kaikkia naisia, eiköhän nämä ongelma tapaukset ole pieni osuus kaikista? Sattui vain itselle osumaan pahantahtoinen kohdalle, ymmärrystä ei löytynyt itsellä, koska itse en voisi koskaan samoin toimia muita kohtaan.
Anonyymi kirjoitti:
Itse olen aina miesten kanssa pystynyt sopimaan asioista, siksi korostin sukupuolta. En tällä kuitenkaan hauku kaikkia naisia, eiköhän nämä ongelma tapaukset ole pieni osuus kaikista? Sattui vain itselle osumaan pahantahtoinen kohdalle, ymmärrystä ei löytynyt itsellä, koska itse en voisi koskaan samoin toimia muita kohtaan.
No naiset on ehkä oikukkaampia ja vaikeaselkoisempia. Ei aina ymmärrä mistä ne pimahtaa. En mä ainakaan aina ymmärrä, yks kaks on huulet rullalla ja möks möks.
Anteeksiantaminen on helppoa. Paljon vaikeampaa on tunnustaa itselleen, että on tehnyt väärin, nöyrtyä ja pyytää anteeksi siltä jota vastaan on rikkonut.
Vaikeaa on, mutta jos sen on tehnyt ja täydestä sydämestään, niin itsekunnioitus on mahdollista palauttaa. Vaikka se saa siipeensä - pahastikin - niin elämä on helpompaa olla rehellisellä pohjalla.
- Anonyymi
Jotkut seurakunnat myy sitä pikavoittona onneen. Sanotaanko, etteivät onnistuneet myymään mitään.
-NoCanDo - Anonyymi
Olen the mies ja sanani on laki ja tässä talossa ei naisen sana paina ja puhun vähän mutta kun puhun tai sanon niin sanon asiaa ja viisauksia
Sukupuoliko määrittää lain? 😆
Mä en oikein välitä miehistä enkä naisista, jotka lukee mulle lakia ja koittaa määräillä olemistani. Meille tulis riitoja väistämättä, pomottelevalla asenteellas.- Anonyymi
JasuM kirjoitti:
Sukupuoliko määrittää lain? 😆
Mä en oikein välitä miehistä enkä naisista, jotka lukee mulle lakia ja koittaa määräillä olemistani. Meille tulis riitoja väistämättä, pomottelevalla asenteellas.Esim sisustaminen otetaan vaikka olohuone esimerkiksi katson huonetta ja näen heti mihin tv kirjahylly nojatuolit sopii ja kysyn mihin kirjahylly tv ym haluaisit niin kauhea kaakatus ja mesoaminen ja älyttömiä ehdotuksia ja kauhea paasaaminen ja sit joudun sanomaan kirjahylly tuohon tv tuohon ja nojatuolit tuohon ug olen puhunut ja kaikki näkee olipas järkevä ja hyvä sisustus
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Esim sisustaminen otetaan vaikka olohuone esimerkiksi katson huonetta ja näen heti mihin tv kirjahylly nojatuolit sopii ja kysyn mihin kirjahylly tv ym haluaisit niin kauhea kaakatus ja mesoaminen ja älyttömiä ehdotuksia ja kauhea paasaaminen ja sit joudun sanomaan kirjahylly tuohon tv tuohon ja nojatuolit tuohon ug olen puhunut ja kaikki näkee olipas järkevä ja hyvä sisustus
Enkä pyydä anteeksi kun sanon tv tuohon ja tekis mieli silakkapihviä leivän päällä ja kahvia
- Anonyymi
JasuM kirjoitti:
Sukupuoliko määrittää lain? 😆
Mä en oikein välitä miehistä enkä naisista, jotka lukee mulle lakia ja koittaa määräillä olemistani. Meille tulis riitoja väistämättä, pomottelevalla asenteellas.Tai ruokapöydässä kauhea metakka ja piipitys niin sanon nyt hiljaa ja syödään niin sit syödään hiljaa ja suttaamatta ja nätisti ja ennen ei ääntäkään kunnes annan luvan puhua hiljaa ja nätisti
Anonyymi kirjoitti:
Esim sisustaminen otetaan vaikka olohuone esimerkiksi katson huonetta ja näen heti mihin tv kirjahylly nojatuolit sopii ja kysyn mihin kirjahylly tv ym haluaisit niin kauhea kaakatus ja mesoaminen ja älyttömiä ehdotuksia ja kauhea paasaaminen ja sit joudun sanomaan kirjahylly tuohon tv tuohon ja nojatuolit tuohon ug olen puhunut ja kaikki näkee olipas järkevä ja hyvä sisustus
Vai niin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tai ruokapöydässä kauhea metakka ja piipitys niin sanon nyt hiljaa ja syödään niin sit syödään hiljaa ja suttaamatta ja nätisti ja ennen ei ääntäkään kunnes annan luvan puhua hiljaa ja nätisti
Ja jälleen kerran ketään ei yllätä sun ikisinkkuutesi.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Et voi olla loputtomasti hiljaa
Nainen. Tarkoitan siis meidän juttua. Eihän tämä tällaiseen epätietoisuuteen voi jäädä siinä vaan särkyy kumpikin. Kerto1432202Nainen mitä tekisit
Joutuisit tekemään miehelle ja sinulle tai sinulle ja miehellesi ja kahdelle lapselle ruokaa ja kaapista löytyy 2 litraa1721304Ajatus aamuun
Tämä jollekin tärkeälle. On asioita mistä jutellaan, on asioita mistä vitsaillaan, on myös asioita mistä ei puhuta kenen721157- 1681047
Rita syyttää muita "virheistään"
Taas Donnasta lasu ilmoitus ja kaiken maailman kriisejä Akin virheen takia. Aki teki vakavan rikoksen, turha sitä on mui70990- 95982
- 77967
- 47892
Niiiiin pihkassa
Hänen ihanan vuoksi minulla on pikkarit märät koko ajan. Säikähdin vähän, näetköhän kaiken minusta? Yritän pitää perusil39860Maailmanlaajuinen tietokone ongelma?
Kuinka systeemit voidaan rakentaa niin että yksi tietokone ongelma vaikuttaa miljardin ihmisen elämään jopa viikkokausia59753