Olen tätä paljon miettinyt viime aikoina. Tässä joitain huomioita:
1. Ei mitään. Kaikki on jo nähty, ja paljon pettymyksiä. Ystävät ja harrastukset jne. riittävät.
2. Vähän jotain välillä. Elämä niin täynnä työtä, lapsia, lemmikkejä jne., ettei oikealle parisuhteelle ole aikaa.
3. Hilpeää hauskanpitoa ja seikkailuja. Pallo on ollut jalassa viimeiset 20v, joten nyt on aika ottaa ilo irti elämästä.
4. Vakaa ja toimiva parisuhde. On jo paljon oppia siitä, mikä ei toimi. Jos tällainen ihminen törmää edellä mainittuihin, niin on paljon pettymyksiä luvassa.
5. Mahdollisimman nuori ja hyvännäköinen. Miehet kiukuttelevat, kun eivät saa tälläistä. Naiset rakastuvat ja pettyvät.
6. Mikään ei kelpaa, eikä mistään etsitä. Sitten toivotaan katkerana, että joku täydellinen tupsahtaisi taivaasta.
7. Aluksi kiinnostutaan, sitten peräännytään. Toinen roikkuu löysässä hirressä kunnes ymmärtää lähteä.
8.?
Mitä mieltä listasta?
Mitä viisikymppinen haluaa vastakkaiselta sukupuolelta?
91
904
Vastaukset
- Anonyymi
Ihan hyvä lista, tunnistan kyllä monia puolia itsestäni.
Valitasn 8: Utopinen intohimosuhde, jotain panosuhteen ja 100 % luotettavan sielunkumppanuuden väliltä joka ei varmastikkaan tule ikinä toteutumaan muuten kun ottamalla se parhaan panovaihtoehdon epäselvään, stressaavaan panosuhteeseen jossa ihan luvalla myös tunteet mukana. Jo takaraivossa istuva realistinen käsitys tämän suhteen mahdottomuudesta saa aikaan pelon jonka avulla voi huoletta jumittua kuolemaan omalle sohvalleen. Mutta eihän se mitään, on niin nättiä ja tunnelmallista, kyntillöitä aikuisen ihmisen on varaa polttaa joka ilta!
Namaste!- Anonyymi
Vastaksesi kuvastaa hyvin nykyajan monimutkaisuutta. Ennen joko oltiin parisuhteessa, tai ei oltu... T:ap
- Anonyymi
Sanon banhanaikaiset, mut pakko yhtyä tähän
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vastaksesi kuvastaa hyvin nykyajan monimutkaisuutta. Ennen joko oltiin parisuhteessa, tai ei oltu... T:ap
Totta, silloin oli suhteet paljon helpompia ja ihmiset yksinkertaisempia, ei ajateltu niin laajasti ja syvästi ihan joka asiasta. Hyväksikäyttömentaliteettia ei ollut juurikaan suhteissa ja jos oli, sitä paheksuttiin.
Tavallaan hyvä, et ihmiset ovat henkistyneet, mutta huonokin. Itse viihdyn nykyajassa, enkä halua typistää kenenkään elämänvärejä ja olemista.
Hyväksikäyttö ja henkinen brutaalius pelottaa. - Anonyymi
Minulta sitä saa niin paljon kun vaan jaksaa panna.
Ollut ongelmana suhteissa, että miehet ei ole yhtä seksikeskeisiä eikä kiinnostuneita syvästä erotiikasta variaatioineen.
Jos haluaa syvän eroottisen suhteen ja paljon erilaista seksiä, niin silloin paras on vastaavaa haluava hyvä kumppani. Pikasuhteet on pinnallisia ja epätyydyttäviä.
Itselläni tälläistä kumppania ei ole vielä ollut kun unelmissa, vaikka tarjontaa riittää.
Bileseksiboyfriend oli joskus yli 20 vuotta sitten, oi niitä aikoja! Voisi ottaa tästä aikuisen version ja vetää viidenkympin villitykset kattoon😂😂😂 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minulta sitä saa niin paljon kun vaan jaksaa panna.
Ollut ongelmana suhteissa, että miehet ei ole yhtä seksikeskeisiä eikä kiinnostuneita syvästä erotiikasta variaatioineen.
Jos haluaa syvän eroottisen suhteen ja paljon erilaista seksiä, niin silloin paras on vastaavaa haluava hyvä kumppani. Pikasuhteet on pinnallisia ja epätyydyttäviä.
Itselläni tälläistä kumppania ei ole vielä ollut kun unelmissa, vaikka tarjontaa riittää.
Bileseksiboyfriend oli joskus yli 20 vuotta sitten, oi niitä aikoja! Voisi ottaa tästä aikuisen version ja vetää viidenkympin villitykset kattoon😂😂😂Minä haluan juuri tuollaisen naisen joka rakastaa seksiä mutta harvassa ovat.
- Anonyymi
Mitwn tuo.liittyy erityisesti juuri viiskymppisiin. Musta toi lista on pienin viilauksin varsin pätevä lähes kaikkina aikuisuuden ikäkausina.
- Anonyymi
En tiedä, miten minua nuoremmat nykyään elävät..
- Anonyymi
Tehtävälistat siivotaan tehtävälisät kerrallaan. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/c4f3d496-8406-4263-95ec-2aa4c1e6aafe
Kuka yöllä tekisi Lomat peruttu.
Lähentelen viittäkymppiä ja vastakkaiselta sukupuolelta en ihmeitä enää odota, kunhan vastuunsa hoitaa vanhempana.
Ne mahdolliset pari vuosikymmentä voisi tuhlata itselleen, kun lapset pärjää omillaan. Toisin sanoen tehä suurinpiirtein mitä lystää tehdä.- Anonyymi
"Asuin" täällä suunnilleen 5v, sitten löysin elämäni miehen. Tai ainakin luulin löytäneeni. Palstailu jäi. Muistan ihanan Sönkön erittäin hyvin!
Anonyymi kirjoitti:
"Asuin" täällä suunnilleen 5v, sitten löysin elämäni miehen. Tai ainakin luulin löytäneeni. Palstailu jäi. Muistan ihanan Sönkön erittäin hyvin!
Mä tuskin asuisin, jos löytäisin elämäni ihmisen. Mut toisaalta kaikki suhteet arkipäiväistyy. Harvassa on ne millaisista mä tykkäisin, oltas ja tehtäs yhdessä asioita. Ja se olis molemmille luontevaa ja pääosin jopa mukavaa, kun saa eikä joudu yhdessä touhuumaan.
Exän kanssa sitä koin ja siitä tykkäsin. Se oli ehdottomasti mukavinta parisuhdeaikaa, kun yhdessä on kiva tehdä ja suunnitella. Joka suhteessa on hyvät ja huonot puolensa.
Joku juttu toimii loistavasti, jotkut muut jutut miten sattuu...JasuM kirjoitti:
Mä tuskin asuisin, jos löytäisin elämäni ihmisen. Mut toisaalta kaikki suhteet arkipäiväistyy. Harvassa on ne millaisista mä tykkäisin, oltas ja tehtäs yhdessä asioita. Ja se olis molemmille luontevaa ja pääosin jopa mukavaa, kun saa eikä joudu yhdessä touhuumaan.
Exän kanssa sitä koin ja siitä tykkäsin. Se oli ehdottomasti mukavinta parisuhdeaikaa, kun yhdessä on kiva tehdä ja suunnitella. Joka suhteessa on hyvät ja huonot puolensa.
Joku juttu toimii loistavasti, jotkut muut jutut miten sattuu...Ehkä mä haaveilen utopistisia. Et kumppani olis oikeesti kumppani ja kaverikin, jonka kanssa on mukavaa käyttää yhteistä vapaa-aikaa yhdessä olemiseen. Mitä nyt yhdessä ikinä tehdäänkin.
Ettei se olis vaan sitä et kaks ihmistä raahautuu samaan kotiin, moikkaa ja vetäytyy omaan soluunsa möllöttämään.
Ja sönkköhän mä yhäkin oon, sönkötän omiani. 😉Nykyihmiset ei taida muuhun kumppania kaivatakkaan, kun pillua ja muldea antamaan. Masentavaa porukkaa tällä pallolla. 😑
Kumppani on nykyään kirosana, jota lähinnä koitetaan sietää oman individualitisen elämän riesana. Koita siinä nyt olla kenenkään kumppani sitten ja onnellinen.- Anonyymi
JasuM kirjoitti:
Nykyihmiset ei taida muuhun kumppania kaivatakkaan, kun pillua ja muldea antamaan. Masentavaa porukkaa tällä pallolla. 😑
Kumppani on nykyään kirosana, jota lähinnä koitetaan sietää oman individualitisen elämän riesana. Koita siinä nyt olla kenenkään kumppani sitten ja onnellinen.Tarvit läheisen ystävän.
Ootko koskaa aatellut, että vaadit sillälailla liikaa suhteelta? Anonyymi kirjoitti:
Tarvit läheisen ystävän.
Ootko koskaa aatellut, että vaadit sillälailla liikaa suhteelta?Olen mä kaikkea aatellut. Tuotakin. Surettaa, jos ennen läheinen suhde muuttuu valovuoden päähän olevaksi.
JasuM kirjoitti:
Olen mä kaikkea aatellut. Tuotakin. Surettaa, jos ennen läheinen suhde muuttuu valovuoden päähän olevaksi.
Olis ehkä helpompi ymmärtää, jos suhde olis ollut aina tällainen. Eikä muuttunut rajusti.
- Anonyymi
JasuM kirjoitti:
Olis ehkä helpompi ymmärtää, jos suhde olis ollut aina tällainen. Eikä muuttunut rajusti.
Ymmärrän täysin.
Mulla ja bestiksellä 20 vuotta kohta yhteistä taivalta. Keskustelut ei enää todellakaan samaa tasoa, kun tutustumisvaiheessa, paljon arkisemmaks on ystävyys mennyt.
Mut rakkaus ihan huikealla tasolla.
Vaikka mukaan mahtuu myös sellasia hetkiä, että epäili toisen luonteen perusteita täysin ja oli valtavaa pettymystä siihen miten toinen toimi ja luottamuspulaa.
Mä vähän luulen, et aika harvat pitkät suhteet pysyy yhtä vitaalisina, kun alussa, oli sit kyse seksistä, rakkaudesta tai älyllisistä haasteista.
Kyse on eniten ehkä juuri rakkaudesta ja henkilökemian perusteista, jotka helpottaa valitseen missä seurassa elämänsä haluaa viettää.
Mekin aina suunnitellaan esim matkoja ja uusia kokemuksia, mut ollaan kumpikin aika laiskoja toteuttaan niitä tai lähteen mihinkään. Kummatkin tosi tyytyväisiä vähästä ja kalsarikänneistä.
Välillä henkilökemiat ottaa tuulta alleen ja tuntuu samalta kun alussa tuntui kokoajan. Anonyymi kirjoitti:
Ymmärrän täysin.
Mulla ja bestiksellä 20 vuotta kohta yhteistä taivalta. Keskustelut ei enää todellakaan samaa tasoa, kun tutustumisvaiheessa, paljon arkisemmaks on ystävyys mennyt.
Mut rakkaus ihan huikealla tasolla.
Vaikka mukaan mahtuu myös sellasia hetkiä, että epäili toisen luonteen perusteita täysin ja oli valtavaa pettymystä siihen miten toinen toimi ja luottamuspulaa.
Mä vähän luulen, et aika harvat pitkät suhteet pysyy yhtä vitaalisina, kun alussa, oli sit kyse seksistä, rakkaudesta tai älyllisistä haasteista.
Kyse on eniten ehkä juuri rakkaudesta ja henkilökemian perusteista, jotka helpottaa valitseen missä seurassa elämänsä haluaa viettää.
Mekin aina suunnitellaan esim matkoja ja uusia kokemuksia, mut ollaan kumpikin aika laiskoja toteuttaan niitä tai lähteen mihinkään. Kummatkin tosi tyytyväisiä vähästä ja kalsarikänneistä.
Välillä henkilökemiat ottaa tuulta alleen ja tuntuu samalta kun alussa tuntui kokoajan.Nojoo vitaalisena, heh. Aika kaukana siitä. Mutta ehkä muutoksiinkin pitää jotenkin ja jonkun verran tottua.
Tietysti joku raja siinäkin, jos suhde ei enää tunnu suhteelta on kai syytä miettiä mitäs sitten.JasuM kirjoitti:
Ehkä mä haaveilen utopistisia. Et kumppani olis oikeesti kumppani ja kaverikin, jonka kanssa on mukavaa käyttää yhteistä vapaa-aikaa yhdessä olemiseen. Mitä nyt yhdessä ikinä tehdäänkin.
Ettei se olis vaan sitä et kaks ihmistä raahautuu samaan kotiin, moikkaa ja vetäytyy omaan soluunsa möllöttämään.
Ja sönkköhän mä yhäkin oon, sönkötän omiani. 😉En mä näkis, että haaveilet utopistisia, samasta haaveillee valtaosa ihmisistä, että on tai löytyisi kumppani, joka on nimenomaan kaveri sen lisäksi että on rakastaja, koska seksiä ei voi unohtaa. Mutta...
Siinä missä puoliso/kumppani löytyy, on se muuttaminen myös parhaaksi ystäväksi kovin haastavaa. Hiukan sama asia kuin ainiaan käytetty vertaus miehen unelmavaimosta, siitä kuuluisasta madonna/huorasta, toteutuu aika arvakseltaan, etenkin kun miehen käsitys edellä tarkoitetusta madonnasta tai huorasta voi hiukan vaihdella per päivä...
Niin sama onnistuu käsipäivää miesten kanssa, kun pitäisi olla omistautunut isä / Hyvän avioseksin ABC tms.
Roolitukset (ja elämän rakkaus) pitää keskustella auki. Sekä otettaviksi...randombypasser kirjoitti:
En mä näkis, että haaveilet utopistisia, samasta haaveillee valtaosa ihmisistä, että on tai löytyisi kumppani, joka on nimenomaan kaveri sen lisäksi että on rakastaja, koska seksiä ei voi unohtaa. Mutta...
Siinä missä puoliso/kumppani löytyy, on se muuttaminen myös parhaaksi ystäväksi kovin haastavaa. Hiukan sama asia kuin ainiaan käytetty vertaus miehen unelmavaimosta, siitä kuuluisasta madonna/huorasta, toteutuu aika arvakseltaan, etenkin kun miehen käsitys edellä tarkoitetusta madonnasta tai huorasta voi hiukan vaihdella per päivä...
Niin sama onnistuu käsipäivää miesten kanssa, kun pitäisi olla omistautunut isä / Hyvän avioseksin ABC tms.
Roolitukset (ja elämän rakkaus) pitää keskustella auki. Sekä otettaviksi...Juu, ei passaa vaan koittaa haukata liian isoa palaa yhdellä haukulla. Mites sitä sanotaan, hiljaa hyvä tulee? :)
JasuM kirjoitti:
Juu, ei passaa vaan koittaa haukata liian isoa palaa yhdellä haukulla. Mites sitä sanotaan, hiljaa hyvä tulee? :)
Se ei vaan se Hiljakaan kaikkea jaksa :D
Ei yhdellä haukulla, ei hiljalleenkaan, mutta kun sen työn tarttis olla sellasta jatkuvaa pientä painostusta, ainakin miten itse miellän omia vajavuuksiani/puutteitani parisuhteen toisena osapuolena. Hiljalleen, joo, mutta tasaisesti, joo, semmosta jatkuvaa pientä keskitystä tai korvasta taluttamista, silleen kuvaannollisesti. Mulle ois toiminu, jos toinen ois osannu tai oisin osannu kertoa et tolleen onnistuu ;)randombypasser kirjoitti:
Se ei vaan se Hiljakaan kaikkea jaksa :D
Ei yhdellä haukulla, ei hiljalleenkaan, mutta kun sen työn tarttis olla sellasta jatkuvaa pientä painostusta, ainakin miten itse miellän omia vajavuuksiani/puutteitani parisuhteen toisena osapuolena. Hiljalleen, joo, mutta tasaisesti, joo, semmosta jatkuvaa pientä keskitystä tai korvasta taluttamista, silleen kuvaannollisesti. Mulle ois toiminu, jos toinen ois osannu tai oisin osannu kertoa et tolleen onnistuu ;)Heh, täytyy pitää mielessä. Tänään annan olla rauhassa. Oli niin hyväntuulinen, että piän turpani rullalla ja nautin myötäisestä. 😅
JasuM kirjoitti:
Heh, täytyy pitää mielessä. Tänään annan olla rauhassa. Oli niin hyväntuulinen, että piän turpani rullalla ja nautin myötäisestä. 😅
Juups, rauha kotona on rauha maailmassa, sitä ei kannata härkkiä pienestä 😉
randombypasser kirjoitti:
Juups, rauha kotona on rauha maailmassa, sitä ei kannata härkkiä pienestä 😉
Se just näin. 😋👍
JasuM kirjoitti:
Nykyihmiset ei taida muuhun kumppania kaivatakkaan, kun pillua ja muldea antamaan. Masentavaa porukkaa tällä pallolla. 😑
Kumppani on nykyään kirosana, jota lähinnä koitetaan sietää oman individualitisen elämän riesana. Koita siinä nyt olla kenenkään kumppani sitten ja onnellinen."Kumppani on nykyään kirosana, jota lähinnä koitetaan sietää oman individualitisen elämän riesana."
Ja tukena, ainakin taloudellisten vastuiden jakamisen mielessä...
Olet pirullisen oikeassa tuossa lainatussa lauseessasi. Panee miettimään paljonkin.randombypasser kirjoitti:
"Kumppani on nykyään kirosana, jota lähinnä koitetaan sietää oman individualitisen elämän riesana."
Ja tukena, ainakin taloudellisten vastuiden jakamisen mielessä...
Olet pirullisen oikeassa tuossa lainatussa lauseessasi. Panee miettimään paljonkin.Ikäväkseni taidan olla joo oikeessa. 😟
Romantikkoa se vähän pelottaa...- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tarvit läheisen ystävän.
Ootko koskaa aatellut, että vaadit sillälailla liikaa suhteelta?Ystävälltä/ystäviltä voi saada paljon, mutta ei koskaan samaa mitä parisuhteelta!Olen erimieltä, että jos ihminen vaatii parisuhteelta läheistä, läsnäolevaa, koskettavaa, kuuntelevaa ja mielellään myös seksuaalisuutta / naiseutta / mieheyttä jollain tasolla ruokkivaa suhdetta, ei se ole liikaa vaadittu!
Jos päällimmäinen tavoite, että on suhde, millainen tahansa, tuo voi olla liikaa ja voi tyytyä vähään myös, koska ei koe saavana vaatia omaa onnea. Jos taas arvostaa itseään ja onnellisuuttaan, ymmärtää että on hyvän suhteen arvoinen. Itse elin pitkässä suhteessa, joka ei antanut oikein mitään, voin valittaa, että sinkkuna olen onnellisempi. Elämä on tasapainoista ja kireys puuttuu. JasuM kirjoitti:
Ikäväkseni taidan olla joo oikeessa. 😟
Romantikkoa se vähän pelottaa...On syytäkin pelottaa, samalla myös syytä pysähtyä katsomaan kuinka itse toimii suhteessa, toimiiko itsekin sanomallasi tavalla.
Kun hienoahan olisi, että kaksi ihmistä saisi leivottua ne omat individualistiset tavoitteensa suhteeseen sisään niin, että ne rikastaisivat suhdetta ja kumppani voisi koko sydämestään tukea niitä tavotteita.randombypasser kirjoitti:
On syytäkin pelottaa, samalla myös syytä pysähtyä katsomaan kuinka itse toimii suhteessa, toimiiko itsekin sanomallasi tavalla.
Kun hienoahan olisi, että kaksi ihmistä saisi leivottua ne omat individualistiset tavoitteensa suhteeseen sisään niin, että ne rikastaisivat suhdetta ja kumppani voisi koko sydämestään tukea niitä tavotteita.Jep. Hyvä pysähtyä välillä miettimään omia panostuksiakin.
No tuohon tuskin pääsen, että koko sydämestään kumppani tukisi valintojani, siinä kohtaa joudun toteemaan että sen homman osaan minä paremmin. Puolisolla on treenattavaa.
Mutta oppia ikä kaikki.JasuM kirjoitti:
Jep. Hyvä pysähtyä välillä miettimään omia panostuksiakin.
No tuohon tuskin pääsen, että koko sydämestään kumppani tukisi valintojani, siinä kohtaa joudun toteemaan että sen homman osaan minä paremmin. Puolisolla on treenattavaa.
Mutta oppia ikä kaikki.Joo, se olikin ideaalitilanne avattuna, vähempikin voi riittää hyvään elämään.
Ja toisaalta, kumppanin valinnat voi olla sellaisia, että vaikka ne eivät sinällään suoraan ole ristiriidassa tunnetun persoonan kanssa, ne voivat olla hyvin yllättäviä...randombypasser kirjoitti:
Joo, se olikin ideaalitilanne avattuna, vähempikin voi riittää hyvään elämään.
Ja toisaalta, kumppanin valinnat voi olla sellaisia, että vaikka ne eivät sinällään suoraan ole ristiriidassa tunnetun persoonan kanssa, ne voivat olla hyvin yllättäviä...Kyllä vain. 👍
- Anonyymi
8. Rakkautta. Henkistä yhteyttä ja läheisyyttä.
- Anonyymi
Tähän lisäisin vielä luotettava, joka tolkun ihminen. Ei säätöjä, eikä huomion hakuisuutta, tasapainoinen ihminen ja helppo.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tähän lisäisin vielä luotettava, joka tolkun ihminen. Ei säätöjä, eikä huomion hakuisuutta, tasapainoinen ihminen ja helppo.
Kyllä näin.
- Anonyymi
9. Kehä kolmosen ulkopuolelta
https://www.youtube.com/watch?v=VlYGfVe1yeA
10. feministi vähintään osaksi. Jyrkkä ei sovinisteille!
- Anonyymi
Ihmiset etsii unelmaa ja törmäävät todellisuuteen. Nimim. Avioliittoa saman miehen kanssa38 vuotta
- Anonyymi
No niin. Siellä ollaan asian ytimessä. Romanttinen hömppä on jätetty selän taakse ja siirrytty suoraan luontodokumentteihin.
Huru-ukko eli melkein paavi - Anonyymi
Niinkö? Minä innostun todellisuudesta tässä ja nyt enemmän kuin unelmista.
- Anonyymi
3. Hilpeää hauskanpitoa ja seikkailuja.
- Anonyymi
Riippuu siitä viisikymppisestä varmaan. Jotkut nukkuvat arkussa jo yönsä ja jotkut haluavat kokea jännitystä
Molemmat ovat ok - Anonyymi
8. Jonkinlaista toveruutta, joku yhteinen harrastus, omat asunnot ja paljon hyvää seksiä.
Huru-ukko- Anonyymi
Sopii mulle myös!
- Anonyymi
Kyllästynyt siihen vatvomiseen mitä parisuhteet eittämättä aiheuttaa. Kaikenlaista toisen ymmärtämisen ongelmaa puolin tai toisin ja väärinkäsityksiä siitä tai tästä. Loukkaantumisia ja hyvittelyjä. Ei sellaista jaksa. Yksin ollessa ei ole noita murheita ja saa elää vapaasti itselleen ilman,että tarvii kokoajan huomioida toinen ja hänen tunteet, tai mennä ja tehdä hänen mielikseen jotain ettei vaan häntä loukkaisi,kun loukkaisi jokatapaulsessa,jos ei esim. Kiinnosta hänen perhekahvittelut tms,ja on mielenkiintoisempaa tekemistä.Toista ei kiinnosta puutarhatyöt ja omat mielenkiinnonkohteet,eikä itseä esim.elokuvat. Sinkkuna teen mitä tykkään ja mielenkiintoista tekemistä riittää. Kaikki parisuhdedraama toisen huomioiminen ja miellyttäminen,on niin väsyttävää että EIKIITOS. Nyt on aika huomata itsensä ja viimeinki kuunnella sitä mitä itse tahtoo ja haluaa. Nyt on minun vuoroni elää ,tähän asti olen palvellut ja passannut muita. Kiitos.aikaansa aikaa kutakin😊
- Anonyymi
Eikö voisi olla suhteessa, jossa ei alvariinsa loukkaannuta ja hyvitellä? Itselleni käy vain sellaiset.
Kolmekymppisenä minulta odotettiin, että olen ohjelmantarjoaja. "Rakas, tässä on Pariisi ja tässä Rooma, oletko valmis kokemaan seikkailun?"
Viisikymppisenä vaimo tietää, että kummallakin pitää olla oma elämä vaikka yhdessä ollaankin.- Anonyymi
En tajua tuota, että toiselta ihmiseltä odotetaan jotain ohjelmatarjontaa ja "jännitystä"...
Menis helvetti elokuviin tai teatteriin. Itselle riittää hyvin Netflix. Anonyymi kirjoitti:
En tajua tuota, että toiselta ihmiseltä odotetaan jotain ohjelmatarjontaa ja "jännitystä"...
Menis helvetti elokuviin tai teatteriin. Itselle riittää hyvin Netflix.Netflix tosiaan rauhoitti naistani ja palvelun saa helposti pauselle, jos mulla on jotain jännää tarjottavana.
- Anonyymi
Carl-Gustaf kirjoitti:
Netflix tosiaan rauhoitti naistani ja palvelun saa helposti pauselle, jos mulla on jotain jännää tarjottavana.
Netlix on mahtava.
Se kyllä taitaa umpikieron ja koukuttavan viihdetarjonnan.
Siinä joku Italian reissu Machiavelleineen kalpenee kun upotaan Netflix-helvetin syövereihin😉
Aah..itsellä menossa Sons Of Anarchy...piti pitää vähän taukoa, kun Opien viaton vaimo murhattiin vahingossa...mut ehkä nyt taas.
En tiedä muista viisikymppisistä mutta minun vastaukseni on 3. Sillä lisäyksellä että on toivottavaa, ettei mikään ihmissuhde muutu vakavaksi, vaan puhtaasti kevyttä ja kivaa mentaliteetilla. Toista arvostaen, mutta vapaana kuin taivaan lintunen.
- Anonyymi
Kevyttä ja kivaa ilman vakavoitumista ei tule onnistumaan saman ihmisen kanssa kovin pitkään.
Joudut vaihtamaan partneria sillointällöin. Anonyymi kirjoitti:
Kevyttä ja kivaa ilman vakavoitumista ei tule onnistumaan saman ihmisen kanssa kovin pitkään.
Joudut vaihtamaan partneria sillointällöin.Ehkäpä. Paitsi jos on löytänyt samanmielisen .. ja näin on tainnut käydä.
- Anonyymi
No ehkä toi kohta 1.
Ja ei niin, että kyse olisi toisista, vaan itsestä ja se vaan vuosi vuodelta ja suhteenyritys toiselta pahenee.
Ei huvittais edes koettaa, ettei tule se viimeinen rusaus ja sitten alkaa omassa elämässäkin todellinen alamäki ja usko muihin menee.- Anonyymi
Joo luottamusta vaikea rakentaa, jos vähänkin epäily herää toisissa? Tutut enemmän turvallisia.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joo luottamusta vaikea rakentaa, jos vähänkin epäily herää toisissa? Tutut enemmän turvallisia.
Luottamus ei ole ongelma itsellä ainakaan. Mä luotan kyllä itseeni ja tunnistan hyvän tyypin hyvin. Ei ole huonoja tullut vastaan ties milloin.
Mutta toiselle mä en saa luottamusta luotua tai jotain turvaa, mitä lie haluavatkaan.
Ja se asia menee vaan hurjemmaksi, mitä enempi ikää tulee. - Anonyymi
Tuota en ymmärrä miten voi menettävää uskon muihin ihmisiin, jos elämässä alamäkeä. Elämä on sarja ylä- ja alamäkiä, ongelmia ja niiden ratkaisuja.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Luottamus ei ole ongelma itsellä ainakaan. Mä luotan kyllä itseeni ja tunnistan hyvän tyypin hyvin. Ei ole huonoja tullut vastaan ties milloin.
Mutta toiselle mä en saa luottamusta luotua tai jotain turvaa, mitä lie haluavatkaan.
Ja se asia menee vaan hurjemmaksi, mitä enempi ikää tulee.Ihmiset on niin epävarmoja, varsinkin itsevarman henkilön seurassa, kun ne tajuaa sen tasoeron olemisessa.
Epävarman ihmisen on vaikea tuntea tasavertaisuutta itsevarman ihmisen seurassa.
Ite olen itsevarma ja kyllä epävarma ihminen tuntuu niin riskaabelilta seuralaiselta, et tavallaan se tekee musta sitä kohtaan epäluotettavan, koska saatan kyllästyä aen jatkuvaan epäröintiin ja huonoon itsetuntoon ja dumpata sen tyypin yli laidan asap. Hyvin itsevarmasti koska tiedän selviäväni ilmankin.
Kun on hyvä itsetunto, niin alkaa muutenkin vituttaan se tyyli, millä epävarma ihminen kokoajan kerää ympäristöstä ja muista ihmisistä heijasteita itteensä. Todella rasittavaa, siitä on rento yhdessäolo kaukana. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuota en ymmärrä miten voi menettävää uskon muihin ihmisiin, jos elämässä alamäkeä. Elämä on sarja ylä- ja alamäkiä, ongelmia ja niiden ratkaisuja.
No se usko toisiin ihmisiin tulee kyllä ihan uskosta itseen. Sitä ei kenenkään muun pidä toiselle rakentaa. Mutta eipä ole sellaista vissiin vastaan tupsahtanut. 🤷♂️
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihmiset on niin epävarmoja, varsinkin itsevarman henkilön seurassa, kun ne tajuaa sen tasoeron olemisessa.
Epävarman ihmisen on vaikea tuntea tasavertaisuutta itsevarman ihmisen seurassa.
Ite olen itsevarma ja kyllä epävarma ihminen tuntuu niin riskaabelilta seuralaiselta, et tavallaan se tekee musta sitä kohtaan epäluotettavan, koska saatan kyllästyä aen jatkuvaan epäröintiin ja huonoon itsetuntoon ja dumpata sen tyypin yli laidan asap. Hyvin itsevarmasti koska tiedän selviäväni ilmankin.
Kun on hyvä itsetunto, niin alkaa muutenkin vituttaan se tyyli, millä epävarma ihminen kokoajan kerää ympäristöstä ja muista ihmisistä heijasteita itteensä. Todella rasittavaa, siitä on rento yhdessäolo kaukana.Hmmm? 🤔
No osittain oon samaan törmännyt, mutta ehkä kuitenkin pahinta minusta on se, ettei sitä huonoa itsetuntoa myönnetä. Ollaan kusi sukassa siihen pisteeseen asti, kun oikeasti jotain pitäisi tehdä tai sanoa äöneen.... joku sellainen passiiviagressiivisuus. Sitä kun ei tunnista vasta kun jossain vaiheessa joku läikkyy yli. 🙄
Ennemmin sflkeästikin kiukutteleva kuin mukamas pärjäävä tyyppi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hmmm? 🤔
No osittain oon samaan törmännyt, mutta ehkä kuitenkin pahinta minusta on se, ettei sitä huonoa itsetuntoa myönnetä. Ollaan kusi sukassa siihen pisteeseen asti, kun oikeasti jotain pitäisi tehdä tai sanoa äöneen.... joku sellainen passiiviagressiivisuus. Sitä kun ei tunnista vasta kun jossain vaiheessa joku läikkyy yli. 🙄
Ennemmin sflkeästikin kiukutteleva kuin mukamas pärjäävä tyyppi.Sama. En välitä kiukuttelusta, kunhan on jotenkin suurimman osan ajasta tyytyväinen muuten.
Itsetunto jos puuttuu, niin ihminen on aina jotenkin olemukseltaan tyytymätön.
Varmaan sosiaalinen tarvitsevuuskin aiheuttaa paljon epävakautta, mut se pitäisi osata tasapainottaa hyvillä ihmissuhteilla ja henkilökohtaisella realismilla. Siitä se itsetuntokin pönkittyy, kun tajuaa oman valtansa omaan oloonsa.
Ongelma yleisesti on se, että miten tällästä yksilöllisyyttä voi opettaa?
Jotkut tajuaa, suurin osa ei ja ne kärvistelee suht turhaan koko elämänsä ja kateilee. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Luottamus ei ole ongelma itsellä ainakaan. Mä luotan kyllä itseeni ja tunnistan hyvän tyypin hyvin. Ei ole huonoja tullut vastaan ties milloin.
Mutta toiselle mä en saa luottamusta luotua tai jotain turvaa, mitä lie haluavatkaan.
Ja se asia menee vaan hurjemmaksi, mitä enempi ikää tulee.Monesti menee niin, et luottaa niin kauan moniin kunnes kohtaa sen epäluotettavan, joka petti luottamuksen ja sen jälkeen alkaa epäilemään yhtä sun toista? Pettymyksiä ei hevin unohda? Näin kävi itselle.
Ehkä seuraavaksi pitää kohdata luotettava tyyppi, jotta luottamusta on taas helpompi rakentaa ympärillä? Vanhempana toki epäillylle on aina enemmän sijaa, nuorempana oli enemmän uskoa ja toivoa tulevasta? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Monesti menee niin, et luottaa niin kauan moniin kunnes kohtaa sen epäluotettavan, joka petti luottamuksen ja sen jälkeen alkaa epäilemään yhtä sun toista? Pettymyksiä ei hevin unohda? Näin kävi itselle.
Ehkä seuraavaksi pitää kohdata luotettava tyyppi, jotta luottamusta on taas helpompi rakentaa ympärillä? Vanhempana toki epäillylle on aina enemmän sijaa, nuorempana oli enemmän uskoa ja toivoa tulevasta?Parempi olis, että luotat itseesi ja omaan arvostelukykyysi.
Ykskään ihminen ei ole täysin luotettava, se on juuri nuoruuden idealismia, joka ajaa kohti vakaata toimintaa jolle elämä on hyvä perustaa jotta pärjää.
Kun ihminen aikuistuu ja vihkiytyy elämän karuihin salaisuuksiin, hän oppii, että epäluotettavuus on osa elämän turbulenssia.
Silloin täytyy voida osata olla armollinen muiden virheitä ja luonteenheikkouksia kohtaan ja luottaa itseensä siinä määrin, että uskoo selviytyvänsä ja selviää elämän huonoista kokemuksista ilman että antaa niiden värittää koko maailmankuvansa. Ja että pystyy rakastamaan ilman täydellisyydentavoittelua.
Erikseen sitten ammattikusettajat ja ne joilla valehtelu ja hyväksikäyttö on ainoa elämäntehtävä.
Jotain tällasta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sama. En välitä kiukuttelusta, kunhan on jotenkin suurimman osan ajasta tyytyväinen muuten.
Itsetunto jos puuttuu, niin ihminen on aina jotenkin olemukseltaan tyytymätön.
Varmaan sosiaalinen tarvitsevuuskin aiheuttaa paljon epävakautta, mut se pitäisi osata tasapainottaa hyvillä ihmissuhteilla ja henkilökohtaisella realismilla. Siitä se itsetuntokin pönkittyy, kun tajuaa oman valtansa omaan oloonsa.
Ongelma yleisesti on se, että miten tällästä yksilöllisyyttä voi opettaa?
Jotkut tajuaa, suurin osa ei ja ne kärvistelee suht turhaan koko elämänsä ja kateilee.Vastaan ennenkaikkea tähän:
"Ongelma yleisesti on se, että miten tällästä yksilöllisyyttä voi opettaa?"
Ei mitenkään.
Ei tarvitse edes olla erityisemnin epävarma itsestään, kun epätietoinen itsensä vaikutuksesta omaan elämäänsä.
Mä itse olen mies ja oon törmännyt naisiin, jotka ovat laittaneet kodin kuntoon, on harrastuksia ja lapset voi hyvin. Mutta mies vierellä ei voi voida huonosti.. tai se käy itsetuntoon. (Vaikka se ei johtuiskaan hänestä ja sen sanoisi ääneen)
Se hrikko hetki itsellä voi vetää kaiken mitä onkaan ollut kuin vessanpöntöstä alas. Äkkiä huomaa, että jos oli lohdun tarpeessa, sitä lohdullisuuttakaan ei toisen silmistä näy.. kupla poksahti. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Monesti menee niin, et luottaa niin kauan moniin kunnes kohtaa sen epäluotettavan, joka petti luottamuksen ja sen jälkeen alkaa epäilemään yhtä sun toista? Pettymyksiä ei hevin unohda? Näin kävi itselle.
Ehkä seuraavaksi pitää kohdata luotettava tyyppi, jotta luottamusta on taas helpompi rakentaa ympärillä? Vanhempana toki epäillylle on aina enemmän sijaa, nuorempana oli enemmän uskoa ja toivoa tulevasta?No vielä vanhempsna luottaa itseensä, eikä etsi sitä muualta.. toisita.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Parempi olis, että luotat itseesi ja omaan arvostelukykyysi.
Ykskään ihminen ei ole täysin luotettava, se on juuri nuoruuden idealismia, joka ajaa kohti vakaata toimintaa jolle elämä on hyvä perustaa jotta pärjää.
Kun ihminen aikuistuu ja vihkiytyy elämän karuihin salaisuuksiin, hän oppii, että epäluotettavuus on osa elämän turbulenssia.
Silloin täytyy voida osata olla armollinen muiden virheitä ja luonteenheikkouksia kohtaan ja luottaa itseensä siinä määrin, että uskoo selviytyvänsä ja selviää elämän huonoista kokemuksista ilman että antaa niiden värittää koko maailmankuvansa. Ja että pystyy rakastamaan ilman täydellisyydentavoittelua.
Erikseen sitten ammattikusettajat ja ne joilla valehtelu ja hyväksikäyttö on ainoa elämäntehtävä.
Jotain tällasta.Jep. Just näin...
Ammattikusettajat osaa käyttää juuri niitä hyväkseen, jotka etsii luottamusta muualta kuin itsestään.
- Anonyymi
Mietin Miksi mietit tällaisia.
Eikös mennä kaikki omalla agendalla vaan? Mitä väliä mitä muut tekee.- Anonyymi
Elämäntapoja on niin monia, ja tuskin syvimmistä motiiveista monikaan heti huutelee, jos löytää mielenkiintoisen ihmisen. Ristiriidoilta ei voi välttyä. Yksi hakee yhtä, toinen toista..
- Anonyymi
Sitä saa mitä ja etenkin miten tilaa. Haluaminen on ihan sivuseikka, johon kaikenlisäksi sisältyy paljon laiskuutta kohdata todellisuutta. Parisuhdetta kuten mitään muutakaan ihmissuhdetta ei voi ottaa ostoskärryyn kaupasta tai tilata netistä. Ihan itse löydettävä ja kun suhde on, vaalittava.
- Anonyymi
Kyllähän se Tinder yrittää, että voi tilata:)
- Anonyymi
Jaa, ehkäpä hyväksyntää sellaisena kun on, tämä molempaan suuntaan tietysti.
Hmm, joo, kyl mä otan ton
4. Vakaa ja toimiva parisuhde. On jo paljon oppia siitä, mikä ei toimi.
Mutta sillä tavalla snadisti editoituna, että sivulauseessa mainitaan, että osaa antaa toiselle tilaa olla itekseen ja osaa keskustella parin suhteellisuudesta.
En nyt osaa sanoa olenko mitään oppinut menneistä suhteista ja osaanko itsekään puhua suhteesta tai avautua omistani, mutta se jää nähtäväksi jos niin käydäkseen.- Anonyymi
Värähtääkö siis viisikymppisillä vielä jokin?
- Anonyymi
Ei kaikilla. Omalla miehellä ei ole värähtänyt 4,5 vuoteen. Mitä pitäisi tehdä?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei kaikilla. Omalla miehellä ei ole värähtänyt 4,5 vuoteen. Mitä pitäisi tehdä?
Virittää jouluvaloja.
- Anonyymi
Sydäntahdistin värähtää joskus tarvittaessa.
- Anonyymi
Eihän tässä iässä mitään perheitä enää perustella. Eikö oo pää asia että joten kuten tullaan toimeen näin työ ja asakas suhteissa.
- Anonyymi
Näin juuri. Kuolemaa odotellessa voi roplailla vanhoja vehkeitä.
- Anonyymi
Merkkejähän ei kai ole pakko täyttää?
https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000008483667.html - Anonyymi
parasta aikaa elämästä tähän mennessä, ainut varjo puoli tervys huolet 50v jälkeen kiusaa aika ajoin,
- Anonyymi
Vastaan, vaikken ihan viittäkymmentä vielä ookkaan. Mutta aika lähellä. Sanoisin, että varmaan moni haluaa vakaan ja toimivan parisuhteen. Haluan suhteen, jossa toinen on myös hyvin sitoutunut suhteeseen, yrittää yhdessä ratkaista eteen tulevat ongelmat, huolehtii yhdessä suhteen rakkauden ja intohimon vaalimisesta ja osaa puhua asioista. Ei mielestäni mahdoton juttu, mutta vaikea ehkä kyllä.
- Anonyymi
Elämä on ruuhkavuosia, mutta silti kumppania kaipaa vierelle. Hyvälle parisuhteelle on aina aikaa. Priorisointiaaia. Elämätöntä elämä ei ole ollut, eikä biletys jaksa enää innosta kuin erikoisherkkuna. 1., 2. ja 3. kohta eivät siis päde!
Kohdan 4. allekirjoitan: vakaa ja toimiva parisuhde. On jo paljon oppia siitä, mikä ei toimi.
Omalla listallani ulkonäkö tai nuorempi ikä eivät ole tärkeitä asioita, vaikkei nyt esteitäkään. 5-kohta en tunne omakseni. En ole vielä etsinyt eroni jälkeen ja siltä osalta 6 on totta. Vaikea se hänet on löytää, vaikkei listani sisällä kuin sisäisiä asioita. Katkeruutta en tunnusta, enkä pakkoa löytää ketään.
7. Jos ei tutustu ei voi tietää syttyykö tunteet molemmin puolin ja löytyykö yhteistä kosketuspintaa. Jos kaikki osuu, miksi perääntyä. Jos taas tulee huti, on turha jatkaakaan.
8. Etsin (kunhan aloitan etsimisen) samaa aaltopituutta, henkistä yhteyttä, älykkyyttä, saman tyyppisiä arvoja, keskustelu kykyä ja -halua. Jotta suhde ei jäisi ystävyyden tasolle, pitäisi löytyä molemmin puolista intohimoa (edes jollain tasolla) (vaatii oikeaa ihon tuoksua), halua ja kiinnosta lähellä oloon fyysisesti ja henkisesti ja tietysti samansuuntaisia seksitarpeita.
Sen verran ikä valuttaa (vajaa 50v), ettei suhteeseen halua alkaa ellei se selkeästi anna enemmän kuin ottaa! Hyvin toimiva suhde siis haussa.- Anonyymi
Miten voit koskaan tietää etukäteen, että suhde selkeästi antaa enemmän kuin ottaa?
Sellaisen tietää vain elämällä pitkässä parisuhteessa.Eikä aina sittenkään koska parisuhteessa on niin monenlaisia vaiheita. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miten voit koskaan tietää etukäteen, että suhde selkeästi antaa enemmän kuin ottaa?
Sellaisen tietää vain elämällä pitkässä parisuhteessa.Eikä aina sittenkään koska parisuhteessa on niin monenlaisia vaiheita.Usein parisuhteessa on lyhyitä jaksoja, että se ottaa enemmän kuin antaa. En tarkoita sitä, vaan isompaa kokonaisuutta ja sitä, että jos parisuhde/tapailu ei antaa jo alussa vain niukasti, sitä ei kannata syventää. Hyvä ihmissuhde ja rakkaus taas antaa paljon,
Osa on parin välistä aaltopituutta, samaa kuin ystävien kanssa. Joka ihminen tuntuu omalta puolen tunnin keskustelun jälkeen ja toisen kanssa ei löydy mitään yhteistä pintaa. Pari voi tullaan juttuun ja olla sielunkumppaneita tai sitten kompastellaan jo ihan perustason vuorovaikutuksen kanssa ja riidellään väärin ymmärrysten takia vähän kaikesta.
Parin läheisyys voi tuntua superhyvältä ja luontevalta tai sitten melkein epämiellyttävältä tai ristiriitaiselta.
- Anonyymi
Sitä mitä kaiken muunkin ikäisenä: automaatiota ja joustavuutta.
- Sheena- Anonyymi
Moottoritu jelly? Mielellään ladattava.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Moottoritu jelly? Mielellään ladattava.
Käyttäytymis- empatia-automaatiota, asiat hoituu automaattisesti.
- Sheena - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Käyttäytymis- empatia-automaatiota, asiat hoituu automaattisesti.
- SheenaAikuiset haluaa tuota samaa, lapset etsivät vielä itseään.
AV
- Anonyymi
8. Ei halua oikeastaan mitään. Kaikki on ihan hyvin näin. On jo eletty, koettu ja nähty. Mutta tietää mitä ei ainakaan halua. Ei halua sitä, että toinen tekisi elämästä hankalampaa. Toisaalta samansuuntaiset ajatukset oli jo reilu kolmekymppisenä... :)
- Anonyymi
niinpä nuodena etsitään elämän kumppania, 50v samanlaista elämän mailman katsomusta,
- Anonyymi
Jos ei molemmat ole tahoillaan satasella mukana niin ei ihme että syhteet päätyy. On paljon keskeneräisiä opinnoissaan jotka toiselta onnea odottaa,eikä itse tikkua laita ristiin. Rakkaus vaatii itsensä likoon laittamista ja samassa oppimistilanteessa olevaa ihmistä. Kaikki muu on opiskelua ja päättyy tavalla tai toisella jokatapauksessa. Mikään ei missään tapauksessa ole hukkaanheitettyä elämää. Mahtavaa että aina nousemme jaloilleen👍
- Anonyymi
Jokainen voi kysyä itseltään,olenko tässä satasella mukana? Jos ei tunne olevansa,ei vika välttämättä ole parisuhteessa vaan omassa asenteessa ja oppimattomuudessa. Kaikessa on lopulta kysymys omasta tahdosta ja panostuksesta. Te jätetyt voitte tätä miettiä.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Uskallanko vielä kaivata sinua?
Siitä on niin kauan aikaa. Harmi, kun kaikki meni niin kuin meni. Elämässä oli aika raskasta silloin, ja näen sen sinun4310153T:ltä J-miehelle
Se kaunein jäi välillämme kokematta Sen olisin halunnut kokea. Miten olisit pitänyt mua hyvänä. Sen yhden kerran. Se oli332511Missä meetwursti on keksitty?
Tapasin hiljattain erikoisen rouvan Prisman leikkelehyllyjen välissä pälyilemässä. Kun tulin kohdalle, rouva alkoi raivo291928- 1361703
Miksi kirjoittelet sinkut-palstalla?
Olet sinkku? Kaipaat jutteluseuraa? Täällä on kivoja keskusteluja? Tapaat mielenkiintoisia ihmisiä? Joku muu syy?1971229Miten se pihvi pitää oikeaoppisesti paistaa?
Törmäsin erikoiseen episodiin eräässä ABC-ravintolassa. Pysähdyin kahvikupilliselle ja kohta ravintolan toisesta nurkast121205- 711137
- 92982
- 50931
- 82914