Harva kai koko ikäänsä asuu samalla kotipaikalla.
Meitä kai yleensä mailmalle vie opiskelu, työ, rakkaus.
Jossakin kenties asumme, kun asiat vaatii, jonkun paikan taas voimme vallita sen mukaan missä viihdymme.
Kaikki muuttaminen ja eri asuinpaikat herättävät erilaisia tunteita.
Eri paikoissa kohtaamme erilaisia ihmisiä ja asioita.
Kaikesta jää muistoja. Hyviä ja huonojakin.
Itse olen nuorena lähtenyt maalta. Asunut yhdessä isommassa kaupungissa ja kahdessa pikkukaupungissa.
Nykyään asun puoli vuotta kerrostalossa ja toisen puolen vuodesta mökillä.
Aina sanonkin, että vaikka olen suuremman osan elämästäni asunut kaupungeista, sisimmältäni olen maalainen.
Maalla ja kaupungissa.
36
784
Vastaukset
- Anonyymi
Oletko siis maalaishiiri vai kaupunkilaisrotta? Miten se vanha tarina menikään?
- Anonyymi
Olen nuorenpana tehnyt töitä ja opiskellut useassa suomen kaupungissa sekä ulkomailla Ruotsissa ja Englannissa.
Palasin juurilleni ja avioiduin kotikylän pojan kanssa. Tänne jäin vaikka tiemme erosivat.
Täältä asuu monta lapsuuden ja nuoruuden ystävää ja tuttua. Kun jokin aika sitten kiersin Suomea ja paikkakuntia, joissa olen asunut en löytänyt minkäänlaista kosketuspintaa, mihin tarttua, jätin ne taakseni ilman kaihoa, muistoissani kultaantumaan.
Olen tyytyväinen, että aikoinani palasin synnyinseudulleni, tääĺlä lapsuuden maisemissa ovat ne ihmiset, joilla on ollut merkitys elämälleni, silloinkin kun asuin heistä kaukana.
Eilen kuuntelin henkilöä, jonka tunnen ulkonäöltä, mutta hän ei ole kuulunut ystäväpiiriini. Nyt vanhempana on helppo alkaa sponttaanisti juttelemaan vieraammankin ihmisen kanssa sillä pikkukaupungissa naamat ovat tuttuja.
Hän kertoi minulle, että hänkin oli muuttanut useamman kerran ja työnsä vuoksi matkustellut ympäri Suomea.
Enää ei houkuttele muuttaa paikkakuntaa, mutta kesällä kuten sinäkin muutan kesämökille. Vaikka olenkin paljon reissannut, sisälläni asuu pienen kaupungin tyttö se sama tyttö, joka ei häkelly Lontoon ihmisvilinässäkään.Sinulla on ikäänkuin ympyrä sulkeutunut.
Vaikka olet monissa paikoissa elämässä kulkenut, palasit juurillesi.
Tuon olen kanssa huomannut, että vanhemmiten on helpompi alkaa jutella vieraankin kanssa.
Lenkilläkin toisinaan tulee jäätyä juttelemaan jonkun kanssa.
- Anonyymi
Kaupungissa kaipaan maalle ja maalla kaipaan kaupunkiin. Talvenpimeydessä en erikoisemmin kaipaa olla maalla. Toisaalta viihdyn missä vain. Ulkomaillakin
hyvin erilaisissa maissa olen asustellut ja kotiuduin heti. - Anonyymi
Elämäntarinansa ja kaikki muuttonsa tänne julkaiseva saa julmaa palautetta, mutta aina ilmestyy näitä kyselijöitä.
Olet maalta tai kaupungista samaa elämänoppia ne tarjoavat, luontoelämykset kaupungissa vähissä.
Olin ja elin molemmissa, olen ja elän molemmissa.
Enempiä tietoja en heruta lypsämälläkään.- Anonyymi
Jotkut pitää ihan bloginaan tätä suomi24 alustaa ja kertoo pikkutarkasti päiviensä kulun, kaikki suvun ja ystävien asiat. Lisäksi tiedottavat asuinpaikkansa ja joka kukkaruukun paikkaa myöten on kuvien kanssa selvitetty. Samaten lasten asuinpaikat ja kaikki muukin. Mihin sellaisella pyritään ja mihin se johtaa?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jotkut pitää ihan bloginaan tätä suomi24 alustaa ja kertoo pikkutarkasti päiviensä kulun, kaikki suvun ja ystävien asiat. Lisäksi tiedottavat asuinpaikkansa ja joka kukkaruukun paikkaa myöten on kuvien kanssa selvitetty. Samaten lasten asuinpaikat ja kaikki muukin. Mihin sellaisella pyritään ja mihin se johtaa?
Tuli mieleeni, että mahdat olla juuri yksi niistä seuraajista ja halveksuvien mielipiteiden kirjoittajista, jolle on kovin tärkeää huomauttaa noista julkaisuista!
Älä seuraa heitä, jos heidän oman elämänsä paljastukset sinua ärsyttävät. Anonyymi kirjoitti:
Jotkut pitää ihan bloginaan tätä suomi24 alustaa ja kertoo pikkutarkasti päiviensä kulun, kaikki suvun ja ystävien asiat. Lisäksi tiedottavat asuinpaikkansa ja joka kukkaruukun paikkaa myöten on kuvien kanssa selvitetty. Samaten lasten asuinpaikat ja kaikki muukin. Mihin sellaisella pyritään ja mihin se johtaa?
Taidan olla yksi näistä kirjoittajista, jotka pitävät suomi24 alustaa bloginaan, Ano 6.47.
Mihin sillä pyritään, kysyt ? Itse "pyrin" yhteyteen toisten ihmisten kanssa ja pidän arvossa tätäkin tapaa, etenkin nyt kun mahdollisuudet perinteiseen kanssakäymiseen ovat rajoitetut.
Uskoisin, että meiltä "blogisteilta" vaaditaan avoimuuden lisäksi myös luottamusta toisiin ihmisiin. Siitä mihin se voi johtaa, näet kyllä esimerkkejä, jos palstaa seuraat.
Itse "bloggailen" puolituntemattomana, naamaani en ole tänne laittanut ja yritän kirjoittaa niin, ettei minua tunnisteta, lähinnä siksi, että saatan kirjoittaa myös "suvun ja ystävien asioista" , en juoruillakseni vaan ottaakseni heidät esimerkiksi erilaisista elämäntavoista ja -ratkaisuista ja mielestäni teen sen aina kunnioituksen hengessä.
Samaan tyyliin koen useampien muidenkin "bloggaajien" kirjoittavan ja kuten aina, lukija viime kädessä tulkitsee ja arvottaa kirjoituksen, siksi me bloggaajat olemme tavallaan avointa riistaa ja osa kriitikoista pitääkin meitä jonkinlaisina sisällöntuottajina, joita arvioidaan tuotoksen perusteella, tykkääkö lukija kirjoituksesta/kirjoittajasta vai ei ?
Kriitikot ovat siis tavallaan eri asialla, eivät hae seuraa ja vertaisuutta vaan huomautettavaa, moitittavaa, ainakin osa heistä. Ja tietysti on niinkin, että lukija on avainasemassa tässäkin, miten ottaa kritiikki vastaan, miten siihen suhtautua ?
Työmaata riittää kaikille, jos/kun yritetään keskenämme pärjätä.Anteeksi nyt, mutta en ole kenenkään elämäntarinaansa pyytänyt kertomaan.
Pohdin sitä, mikä meitä on kuljettanut elämäntiellä ja mitä olemme kohdanneet.
Kenties jonkin hauskan kommelluksen, kenties mielenkiintoisen henkilön, mielnkiintoisen paikan.
Usein saamme toisten elämänkokemuksista, kekseliäisyydestä, ongelmaratkaisusta eväitä omaan elämäämme.
Ei Sinun olisi tarvinnut sanoa tuonkaan vertaa, keskusteluun osallistuminen on vapaaehtoista, niinkuin varmasti tiedät.
Päivä on jo pitkällä kommenttisi ajasta lukien, etkö saanut nukuttua, no jos ärtymyksesi purkaminen minuun auttoi, voin katsoa tehneeni hyvän työn.Eliaana kirjoitti:
Anteeksi nyt, mutta en ole kenenkään elämäntarinaansa pyytänyt kertomaan.
Pohdin sitä, mikä meitä on kuljettanut elämäntiellä ja mitä olemme kohdanneet.
Kenties jonkin hauskan kommelluksen, kenties mielenkiintoisen henkilön, mielnkiintoisen paikan.
Usein saamme toisten elämänkokemuksista, kekseliäisyydestä, ongelmaratkaisusta eväitä omaan elämäämme.
Ei Sinun olisi tarvinnut sanoa tuonkaan vertaa, keskusteluun osallistuminen on vapaaehtoista, niinkuin varmasti tiedät.
Päivä on jo pitkällä kommenttisi ajasta lukien, etkö saanut nukuttua, no jos ärtymyksesi purkaminen minuun auttoi, voin katsoa tehneeni hyvän työn.Selvennykseksi, kommenttini anolle 4.39.
- Anonyymi
Olen Helsingin alue asunut samalla paikalla koko ikäni.Ei siteitä Maalle koska isäni oli jo syntynt 1895 sysmä ,äitini Loviisa 1916. Molemmat kuin itse olivat nuoria tulivat Helsinkiin.Kohtasivat toisensa joskus 30 luku ,Koska veljeni oli syntynt 1939Kaikki he kuoleet. Joten ei musta asumisesta tietoa,ei veri vedä maalle.Kun isovanhemmatkin kuolet ennen kuin synnyin.Olen 69v.Helsingissä syntyneet useimmiten jää uudellemaalle.Mualta tuleet todella tulevat opiskelu työ pääkaupuni setu ja kaipuu kotikuntaan on ikuinen. Lomat sinne maale mahdolistaa vanhemmat tai perityt tilukset mökit ymm.
En niinkään ajattele kahtiajakoa "maalla vai kaupungissa", koska maaseutumaista asutumismuotoa on kaupunkikunnissakin ja maaseutukunnissa kaupunkimaisia taajamia ja palveluita. Varsinkin tämä oma kotiseutuni Länsi-Uusimaa sisältää kaikkia elementtejä: citymäisiä kaupunkikeskuksia, asumislähiöitä, väljemmin asuttuja pientaloalueita, puistoja. Lähellä on myös luontoa, on metsiä, ulkoilualueita, meriluonto ja saaristo, myös laajat vijellyt peltomaisemat. Ruuhka-Suomikin on oikeastaan aika luonnonläheinen, kun vertaa moneen tiheästi asuttuun maahan.
Asuin lapsuuteni ja nuoruuteni ennen opiskelemaan lähtöä kirkonkylässä omakotitalossa järven rannalla, kävelymatkan päässä koulut, kaupat, lääkärit, kirjasto, posti, kirkko, nimismies. Ympärillä oli elävä maaseutu, meillä oli jopa maitotinki läheisellä lypsykarjatilalla, ja suuri osa luokkakavereistani oli maatilojen lapsia. Pitäjässä oli myös paljon evakkoperheitä, joka antoi oman leimansa. Järvi-ja metsäluonto nivoutuivat saumattomasti elämään, kalastus ja marjastus osa elämäntapaa melkein kaikilla.
Opiskelu, työ ja perhe ja lastenkin perheet ovat vakiinnuttaneet asumisen pääkaupunkiseudulle, asun kuitenkin melko maaseutumaisesti , tosin palvelut helposti saavutettavissa. Arvostan yhteyttä luontoon, vaikka en erityisemmin viihdy pitkään paikoillani mökkiläisenä. Retkeily, patikointi, veneily, luontomatkailu vievät maalle ja merelle, koskemattomaan metsäluontoon, luonnonpuistoihin, viljelykulttuurimaisemiin, vahoihin ruukkikyliin, erilaisiin puistoihin. Ihminen on muokannut luontoa, koskematonta aluetta ei Suomessakaan aina ihan läheltä löydy. Metsänomistajistakin suuri osa asuu kaupungeissa. Välillä on mukava vierailla suurkaupunkien sykkeessä, mutta kyllä minunkin sielunmaisemani ovat ilman muuta meri-järvi- ja metsäluonnossa.Minä olin varmaan 2-vuotias kun vannoin, että aikuisena asun Helsingissä. Kävimme siellä mummulassa, ja pois lähtiessämme matkustimme raitiovaunulla asemalle ja junaan. Kadehdin jokaista, joka jäi ratikkaan, kun poistuimme aseman pysäkillä.
Oli ihanaa nukkua mummulassa kahden vastakkain asetetun nojatuolin muodostamassa pedissä, kuunnella raitiovaunun kirskuntaa kadulta, hissin kolinaa, vanhempien keskustelun ääntä olohuoneesta. Puistot, keinut, liikenne, asfaltin tuoksu kesällä. Mummulan kerrostalon piha, ihana leikkipaikka. Räystäspääskyjen kireät äänet.
Asuinkin parhaimmat ruuhkavuodet Helsingissä, hoidin lapsia ihanssa Käpylässä, missä lasten oli turvallista olla omalla piha-alueella, kulkea kouluun ja uimastadionille.
Kaikki tarvittava oli lähellä, julkinen liikenne pelasi.
Sitten muutin naapurikaupunkiin, jossa olen nyt jo yli 40 v. asunut- Helsinki on jäänyt jo kaukaiseksi, enää en osaa siellä kulkea, eivätkä vanhat tutut kohteet enää olekaan paikoillaan. Kaikki on muuttunut.
Mummulan talo on entisellä paikallaan. Ajan siitä joskus ratikalla ohi. Aina on hyvä mieli.Itse olin 14-vuotias, kun eka kerran olin Helsingissä. 2 viikkoa serkullani.
Sitten oli aika, kun kävin kerran vuodessa 2-päiväisillä opintopäivillä.
Nyttemmin vaan kuvia nähnyt telkusta.
Joskus nuoruudessani autollakin siellä ajoin.
Nykyään minua ei saisi kirveelläkään Mannerheimintielle ajamaan.
Maalaistalon tytär minäkin ja vaikka lapsena viihdyin hyvin metsissä ja veden päällä, ei minulla koskaan ollut kutsumusta maalaistalon emännäksi tai edes miniäksi. Kova kiire oli minulla pois, kaupunkiin, pois Suomesta, mahdollisimman kauas. Olenkin asunut hyvinkin erilaisissa miljöissä, kerrostalossa, omakotitaloissa, rivitaloissa, metsänlaidassa lähiössä, metsänlaidassa mökissä kaupungin ulkopuolella ja nyt sitten omakotitalossa vanhassa tukinuittajien pikkukylässä joen rannalla.
Minulle ideaalinen asuinympäristö olisi puoli vuotta kaupungissa, puoli vuotta maalla, mutta tää nykyinen on ihan sopiva kompromissi.Hyvä aloitus taas, Eliaana ja kiva lukea näitä vastauksia. Omani yritän nyt ohittaa vähin äänin, kun tätä bloggamistakin on taas moitittu ja täällä on jo "tiedetty" että asun Itä-Helsingissä vanhassa omakotitalossa..))
Mutta maalaistyttö olen minäkin sielultani, eivätkä nuoruuden vaellusvuodet ole sitä muuttaneet. Myös minulla nykyinen asuinympäristö muistuttaa vielä maaseutua ja isompi metsäkin on lähellä. Lapsuudenkoti, joka ehkä on mökin virkaa toimittanut, on "kaukana" ja muuttuneen elämäntilanteen vuoksi siitä täytynee luopua, mikä kyllä tekee kipeätä. Vaikka ajattelen, että koti on siellä missä ovat läheiset ihmiset,
lapsuudenkoti on sittenkin sellainen muistojen aarreaitta ja niiden elvyttäjä, etten siitäkään tahtoisi luopua.- Anonyymi
Vai niinEliaana.
Maalaisplikka "humputellut" enimmäkseen kaupungeissa. - Anonyymi
Onpa tyhmä aloitus kuin tarhaikäisten juttelua.
- Anonyymi
Minuakin kiinnostaisi tietää, millaisia aloituksia ano 12:26 on viimeksi kirjoittanut. Ja koska aikoo seuraavan laatia.
Palsta kaipaa monipuolisia keskustelunaiheita. Oletko Ano 12.26 miettinyt itseäsi, millainen lukija olet ? Jos luet muiden vastauksia, huomaat, että moni muu on lukenut niitä eri mielelellä, nähnyt ne mahdollisuutena jakaa kokemuksia, kertoa omasta historiastaan, niin arvelluttavaa kuin siitä on täällä tullutkin.
Tarhaikäiset voivat puhua ihan viisaita, sen ainakin jokainen isovanhempi on voinut todeta, etkö sinä ?
Kivoja tarinoita mukava lukea.
Olen aikoinani lomilla kierrellyt ympäri Suomea useaan otteeseen ja nähnyt monia maamme kaupunkeja.
Meillä on kauniita kaupunkeja, hienoja luonnonläheisiä puistoja.
Vähän surettaa tuo into nykyään tiivistää ja tiivistää.
Monet ovat muuttaneet pois, näiltä ´´tiivistysalueilta.´´
Tuli mieleeni eräs tapaus vuosien takaa.
Itä-Suomessa: Lähdimme leirintäalueelta kaupungille. Oikaisimme, emmekä tajunneet, että hypättyämme matalan aidan yli, olimme joutuneet puolusvoimien alueelle.
Hups, yht´äkkiä pyssynpiippu osoitti suoraan naamaan. Säikähdimme vietävästi.
No asia kyllä selvisi, kaveri neuvoi mistä pääsemme keskustaan.- Anonyymi
Asuin kouluikäisenä 3 vuotta eräässä pikkukaupungissa. Pienessä kaupungissa kaikki olivat tuttuja keskenään ja asiat olivat yhteisiä. Ikätoverinikin tiesivät naapureittensa asiat ja yhteisiähän ne olivat. En sopeutunut, koska en tuntenut sieltä ketään, ja toiset taas tunsivat joka ikisen asukin, Kaikkien asiat olivat tiedossa.
Eräänä iltana joku humalikas rysähti maahan kaljabaarin portailta, ja ambulanssi tuli paikalle. Olimme kauempaa tulossa ja kaverini alkoivat kiirehtiä paikalle, mutta myöhästyivät. Alkoi kauhea miettiminen, kuka se tuupertunut mahtoi olla. Minä en kaupungin juoppoja tuntenut, niin että en osallistunut miettimiseen, ja ajattelin itsekseni, että en todellakaan kuulu tähän porukkaan. Poispäin kulkiessamme toiset vielä valittelivat, kuinka jää niin mieltä vaivaamaan, kun ei tiedä, mitä oli tapahtunut.
En tiedä, selvisikö arvoitus heille myöhemmin. En kysynyt.
Mkr. Anonyymi kirjoitti:
Asuin kouluikäisenä 3 vuotta eräässä pikkukaupungissa. Pienessä kaupungissa kaikki olivat tuttuja keskenään ja asiat olivat yhteisiä. Ikätoverinikin tiesivät naapureittensa asiat ja yhteisiähän ne olivat. En sopeutunut, koska en tuntenut sieltä ketään, ja toiset taas tunsivat joka ikisen asukin, Kaikkien asiat olivat tiedossa.
Eräänä iltana joku humalikas rysähti maahan kaljabaarin portailta, ja ambulanssi tuli paikalle. Olimme kauempaa tulossa ja kaverini alkoivat kiirehtiä paikalle, mutta myöhästyivät. Alkoi kauhea miettiminen, kuka se tuupertunut mahtoi olla. Minä en kaupungin juoppoja tuntenut, niin että en osallistunut miettimiseen, ja ajattelin itsekseni, että en todellakaan kuulu tähän porukkaan. Poispäin kulkiessamme toiset vielä valittelivat, kuinka jää niin mieltä vaivaamaan, kun ei tiedä, mitä oli tapahtunut.
En tiedä, selvisikö arvoitus heille myöhemmin. En kysynyt.
Mkr.Tuohon saattaisi minullakin olla vaikea sopeutua, Makriina, pikkukaupungin henkeen. Tosin uskon senkin käyneen raikkaammaksi vuosien varrella.
Itse asustin pikkukaupungissa niin vähän aikaa, ettei tuo henki minua tavoittanut ja kun siellä oli runsaasti karjalaisia siirtolaisia, heidän elämänilonsa ja keveytensä olivat vahvasti läsnä ilmapiirissä. Nyt siellä vieraillessa tietty ankeus ja näköalattomuus ovat tulleet mukaan. Teollisuutta on ajettu alas, samoin koululaitosta ja hoiva-alan isompia toimijoita.
Muuttotappiokunta, vaikka kaunis luonto on houkuttanut joitakin eläkeläisiä palaamaan juurilleen...
- Anonyymi
Jag är gammal nu och lever blott på minnet
Av mitt hem och mina vackra drömmars land
Vad som fordom bruka' fängsla barndomssinnet
Står så tydligt för min inre syn ibland
Uti hemmet fick jag allt vad jag begärde
Det förstod jag kanske ej förr'n jag blev stor
Och föräldrarna mig livets goda lärde
Nu de äro borta både far och mor
Ifrån landet uti väster tanken glider
Hem till kära gamla Finland då och då
Fast det svunnit många, långa långa tider
Barndomshemmet har jag aldrig glömt ändå
Gubbe 72 - Anonyymi
Jaa, aloittaja asuu nyt ilmeisesti sitten kaupungissa, kun on talvi.
Jos on kunnon kaupunki, on siellä torielämää, joissa käymällä saa liikuntaa.Oli mukava lukea oloistanne ja kotiutumisista.
Minun kotini on pienehkössä kaupungissa, niin kauniissa ja turvallisessa.
Uteliaisuutta en juurikaan ole huomannut, elämme hyvinkin erakkona jos niin haluamme, naapurit ei oven rakoon tuppaa.
Näkötuttuja oli ennen enemmän, nyt meitä vanhoja ei juurikaan katukuvassa näy.
Torilla ja kaduilla tuttavia jututetaan, mutta uteliaisuudeksi en tarinointia pidä,
Ainahan joku utelias sattuu joukkoon, mutta enimmäkseen kuulumiset koskevat elämän sujumisesta.
Mihinkään suurempaan kaupunkiin en halua, ainakin Helsinki aivan tuntematon ja vieras.
Joskus nuorempana siellä pistäydyin, tädilläni oli ravintola ja siellä kyläilin, mutta nyt vain läpi ajaen matkoille suunnatessa.
Ihanaa on, kun saa asua siellä missä viihtyy:)
Oikein osuva ketju keskustelulle.SkillaN kirjoitti:
Oli mukava lukea oloistanne ja kotiutumisista.
Minun kotini on pienehkössä kaupungissa, niin kauniissa ja turvallisessa.
Uteliaisuutta en juurikaan ole huomannut, elämme hyvinkin erakkona jos niin haluamme, naapurit ei oven rakoon tuppaa.
Näkötuttuja oli ennen enemmän, nyt meitä vanhoja ei juurikaan katukuvassa näy.
Torilla ja kaduilla tuttavia jututetaan, mutta uteliaisuudeksi en tarinointia pidä,
Ainahan joku utelias sattuu joukkoon, mutta enimmäkseen kuulumiset koskevat elämän sujumisesta.
Mihinkään suurempaan kaupunkiin en halua, ainakin Helsinki aivan tuntematon ja vieras.
Joskus nuorempana siellä pistäydyin, tädilläni oli ravintola ja siellä kyläilin, mutta nyt vain läpi ajaen matkoille suunnatessa.
Ihanaa on, kun saa asua siellä missä viihtyy:)
Oikein osuva ketju keskustelulle.Mukavaa Skillan, kun poikkesit aloittamaani ketjuun.
Nuorena sitä meni riemulla vähän isompaan kaupunkiin. Se kai oli sitä elämännälkää.
Itse, kun myin edellisen asuntoni ja aloin toteuttaa haavettani tänne pikkukaupunkiin muutosta.
Suurin syy oli se, että kesämökille on vain nafti 29 km.
Tavarani olivat puoli vuotta kaverini varastossa ja majailin hänen talollaan.
Ajattelin ettei täsätä tule mitään, kun asuntoa etsin.
Kriteerini olivat, ensimmäinen kerros tai hissi, tilavahko kaksio, päätyhuoneisto, lasitettu parveke, lämpötolpallinen parkkipaikka.
Puolen vuoden kuluttua sitten tulin tämän asunnon ovelle. Kun sitten astuin eteiseen, tiesin heti, tässä se on.
Asunto täytti vaatimukseni ja se tunne, nyt tulin kotiin.
Minulla on sellainen pieni huoneentaulu, saanut sen miniältä lahjaksi joskus, missä lukee.´´Koti on siellä, missä onnelliset muistot syntyvät.´´
- Anonyymi
Maalta kaupunkiin pysyvästi. Asuin lapsuuteni haja-asutusalueella siihen liittyvine harmeineen joihin täytyi osallistua jo ennen kansakouluikää.
Heti itsenäistyttyä intin jälkeen Ruotsiin. Ensin Blekingeen mutta skånskaan tympääntyneenä Tukholman naapurustoon Södertäljeen.
Suomeen opiskelemaan. Tietenkin kaupunkiin.
Työpaikat kaupungeissa. Useita muuttoja.
Avioon. Kokeilimme kesämökkielämää kaksi vuotta. Ei huvittanut.
Kokeilimme retkiveneilyä kaksi vuotta. Ei huvittanut.
Hankimme vapaa-ajan asunnon pienen kaupungin satamakadulta. Viihtyisä paikka.
Toinen vapaa-ajan asunto espanjalaisen kaupungin keskustan, rannassa sijaitsevan kerrostalon ylimmästä kerroksesta. Viihtyisä paikka.
Heti lasten lähdettyä muutto keskustan läheisestä rinnetalosta ydinkeskustan kerrostalon ylimmän kerroksen kolmioon.
Ajatuskin edes osittaisesta maaseutuasumisesta kauhistuttaa.
Pari pitkää viikonloppua tuttavien huviloilla riittää hyvin.Sinä olet ainakin kokeillut ja sitä kautta löytänyt itsellesi sopivammat asumismuodot.
Toiset viihtyvät kaupungeissa, toiset maalla, jotkut molemmissa.
Nuo valitsemasi vapaa-ajan asunnot vaikuttivat mielenkiintoisilta, ihan rupesin kuvittelemaan miljöötä.- Anonyymi
Eliaana kirjoitti:
Sinä olet ainakin kokeillut ja sitä kautta löytänyt itsellesi sopivammat asumismuodot.
Toiset viihtyvät kaupungeissa, toiset maalla, jotkut molemmissa.
Nuo valitsemasi vapaa-ajan asunnot vaikuttivat mielenkiintoisilta, ihan rupesin kuvittelemaan miljöötä.Ajallista perspektiiviä. Vapaa-ajan asunnot hankimme 1986. To kotimaan asunto oli siirretty lasten nimiin ajoissa, ennen lahjaveroa ja sen käyttö jäin hyvin vähiin viimevuosina joten tenavamme myivät sen 15 vuotta sitten.
Espanjan käyttöä on nyt korona häirinnyt.
Älä kuvittele! Jos kiinnostaa niin googlaa Paseo Juan Maritimo Torrevieja. Rannan korkein 14 kerroksinen törö. Kaakkois kulma. Anonyymi kirjoitti:
Ajallista perspektiiviä. Vapaa-ajan asunnot hankimme 1986. To kotimaan asunto oli siirretty lasten nimiin ajoissa, ennen lahjaveroa ja sen käyttö jäin hyvin vähiin viimevuosina joten tenavamme myivät sen 15 vuotta sitten.
Espanjan käyttöä on nyt korona häirinnyt.
Älä kuvittele! Jos kiinnostaa niin googlaa Paseo Juan Maritimo Torrevieja. Rannan korkein 14 kerroksinen törö. Kaakkois kulma.Löysin kuvan korkeasta talosta, ihan meren rannalla. Silmäilin muitakin kuvia sieltä.
Tuostahan pääsee vaikka aamu-uinnille.
Sieltä ylimmästä kerroksesta on varmaan komeat näköalat.- Anonyymi
Eliaana kirjoitti:
Löysin kuvan korkeasta talosta, ihan meren rannalla. Silmäilin muitakin kuvia sieltä.
Tuostahan pääsee vaikka aamu-uinnille.
Sieltä ylimmästä kerroksesta on varmaan komeat näköalat.Noin 150 metriä rannan suunnassa on aallonmurtajan suojaama hoidettu hiekkaranta.
Talon kohdalla on kahdet ruostumattomasta teräksestä valmistetut tikkaat mereen.
Katutasolla, talon etu- ja takapuolella on kahviloita, baareja ja halpoja lounasravintoloita.
Lähin S-marketin kokoinen mutta paistopisteellä ja monipuolisella palvelutiskillä varustettu marketti on alle 200m:n päässä.
Itse suosin aamukahvipaikkana parisataa metriä talon takana olevaa kuppilaa koska se on halvempi kuin rannan puolella olevat.
Vaimon tuoreen, kookkaan kurpitsahillotäytteisen aamutee rinkelin noudan kauppahallin päädyn leipomosta muutaman sadan metrin päästä siten, että se on parvekkeellamme klo 9:n tietämissä.
Minä teen ruokaostokset ja valmistan sapuskat paitsi kerran, pari viikossa jolloin syömme ulkona. Alkuruoka, pääruoka, jälkkäri niukkoine juomineen kahdella 10€- 14€.
Kahden henkilön kepakkorullan, 4,50€ noudan asunnolle.
Kilkuttelen tätä haikeana nyt kotisuomessa. Anonyymi kirjoitti:
Noin 150 metriä rannan suunnassa on aallonmurtajan suojaama hoidettu hiekkaranta.
Talon kohdalla on kahdet ruostumattomasta teräksestä valmistetut tikkaat mereen.
Katutasolla, talon etu- ja takapuolella on kahviloita, baareja ja halpoja lounasravintoloita.
Lähin S-marketin kokoinen mutta paistopisteellä ja monipuolisella palvelutiskillä varustettu marketti on alle 200m:n päässä.
Itse suosin aamukahvipaikkana parisataa metriä talon takana olevaa kuppilaa koska se on halvempi kuin rannan puolella olevat.
Vaimon tuoreen, kookkaan kurpitsahillotäytteisen aamutee rinkelin noudan kauppahallin päädyn leipomosta muutaman sadan metrin päästä siten, että se on parvekkeellamme klo 9:n tietämissä.
Minä teen ruokaostokset ja valmistan sapuskat paitsi kerran, pari viikossa jolloin syömme ulkona. Alkuruoka, pääruoka, jälkkäri niukkoine juomineen kahdella 10€- 14€.
Kahden henkilön kepakkorullan, 4,50€ noudan asunnolle.
Kilkuttelen tätä haikeana nyt kotisuomessa.👍👍👍🍀 Tulipa ihan vesi kielelle tuosta kurpitsahillorinkelistä.
- Anonyymi
Lapsuuden vietin maalla, ja josta jopa pääkaupunkiin, jossa en osannut elää, tunsin itseni yksinäiseksi siellä.
Nuorena löytyi mies ja jonka matkassa maalle miniäksi, kunnes viiden vuoden jälkeen pikkukaupunkiin, ensin kerrostaloon asumaan. Silloin se tuntui hyvältä, lapset olivat vielä alle kouluikäisiä, joten kavereita löytyi omalta pihalta.
Samaiseen pikkukaupunkiin rakensimme ok -talon, jossa elimme 12 vuotta, mutta sitten löytyi tontti viereiseltä paikkaunnalta ja järven läheltä, joten rakensimme sinne taas talon. Se oli idealipaikka elää, oli luontoa ja vettä aivan äärellä.
Elälkkeelle päästyäni ja miehen sairastuttua myimme talon ja muutimme taas pikkukaupunkiin kerrostaloon, joka oli mukavaa aikansa, mutta maaseutu veti taas ja ostimme vielä valmiin talon järven rannalta, jonka sitten kuitenkin myin miehen kuoltua ja muutin tähän kylän pintaan rivitalo asuntoon, ja ilm. tämä on se viimeinen koti ennen sitä ihan viimeistä tonttia. Viihdyn täällä, koska ympäristö on maalaismaista ja rauhallista elää. Eli lienen "maalaistyttö" sielultani.
PirreSinun kertomuksestasi näkyy, että koti on ollut aina tilanteeseen sopiva.
Sama on ajatus, että viimeisellä pysäkillä ollaan, mutta tietysti vannomatta paras.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 663105
Sinä saat minut kuohuksiin
Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai262193Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä681759Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa
Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t251627Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian161361- 281321
Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni61246Mitä, kuka, hä .....
Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja281200Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik101157Noh joko sä nainen oot lopettanut sen
miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu631057