Mitä liikkuu sellaisen ihmisen mielessä, joka "fanittaa" niin täysillä kotimaataan että ei pysty näkemään siinä olevia todellisia vikoja tai vertailemaan sitä asiallisesti muihin maihin? Mikä tällaista ajattelua motivoi?
Nationalistifanaatikon mielenmaisema
Anonyymi
7163
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Idealismi, pettymykset, viha, huono itsetunto, joukkopsykologia, asioiden tiukka jako hyviin ja pahoihin sekä samanlaisiin ja erilaisiin.
Puhutko nyt venäjästä?
Puhuin ihan suomesta.
Fiksu ja eettinen yhteiskunta pyrkisi kaikissa olosuhteissa win-win-ratkaisuihin. Suomi tuntuu pyrkivän monesti lose-lose-tilanteisiin. Esim. antamalla ongelmaisen ihmisen ongelmien kärjistyä siihen pisteeseen että tämä tekee jotain laitonta, minkä jälkeen kuluu tuhottomasti veronmaksajien varoja poliisitutkintoihin, oikeudenkäynteihin ja ylläpitoon vankilassa. Kun ennaltaehkäisevä työ olisi maksanut vain murto-osan tästä.
Vaikea sanoa mikä psykologia on tällaisen lose-lose-pyrkimyksen taustalla. Överiksi mennyt sadomasokismi?
Jos kysytään useimmilta puolueilta kaikki käytetty raha on "tuhlausta". Etenkin Keskusta tykkää käyttää tätä. Aiemmin on ollut todella tuskan takana saada rahaa johonkin, joka tuo rahaa valtiolle. Keskustalle (en ota heitä tässä esimerkiksi sen takia, että minulla olisi jotain juuri heitä vastaan, mutta ovat vain olleet paljon esillä tässä aiheessa) koulutuskin on tuhlausta. Siitä leikattiin lähemmäs miljardi jotta saatiin tuhlaus kuriin. Koulutuksen suhde tulevaisuuden tuloihin ja tuottoihin ei heille sano mitään. BKT vain syntyy tyhjästä.
Muita rahaa tarvitsevia ovat mm. päiväkodit, lastensuojelu, viranomaisvalvonta vaikka veronkiertämisessä. Etenkin lapsien kanssa pienetkin asiat kasaantuvat tulevaisuudessa hyvin kalliiksi. Tähän vetoamalla on ehkä mahdollista saada lisäsatsauksia asioihin, mutta ihmisten hyvinvointiin tai tarpeisiin ei kannata vedota. Ihmisillä ei varsinaisesti ole muuta kuin rahallinen arvo. Pelkkä "tarve" vaikka turvalliseen kotiin ei ole penninkään arvoinen, mutta menetetyt työtulot ja tilalle tulevat suuret kustannukset sosiaali-, terveys- ja turvallisuusmenoissa ovat.
Kai useimmissa ihmisissä kamppailee sisäinen idealismi vastaan realismi. Voisi olettaa idealististen ihmisten suuntautuvan paitsi ns. "hyviin" aiheisiin, kuten tasa-arvoon, antroposofiaan, ympäristönsuojeluun yms., mutta osan idealistisesti toimivista ja ajattelevista ollessa sitten yltiöpatriootteja, rasisteja, natseja, kommunisteja, uskonkiihkoilijoita ymv.
Idealistisesti luonnostaan ajatteleville ihmisille pitäisi ehkä järjestää ylimääräistä esiopetusta jo aivan pieninä, jotta omat ajatukset suuntautuisivat "hyvään" eivätkä "pahaan". Mutta miten ja miksi yhteiskunta päättäisi kumpi on kumpaa?
Olenko itse inhorealisti pitäessäni esim. luonnonsuojelua ja tasa-arvoa kannatettavina sen takia, että ovat järkeviä toimintamalleja, en siksi, että ovat "hyviä"?
Fanaattisuudessa noin laajemmin ei ole mitään hyvää koska kaikkia fanaatikkoja yhdistää perussääntö: tarkoitus pyhittää keinot.
Olipa kuinka "ylevä" tavoite hyvänsä, se vesittyy jos rikotaan kaikkia muita "yleviä" arvoja siinä samalla.
Valitettavasti nykyään ns. fanaatikkoja riittää ja osa-alueita joihin kukin ryhmittymä pyrkii. Yhtä usein ne päämäärätkin ovat synkän hämärän peitossa.
Edellinen kirjoittaja mainitsi kannattavansa luonnonsuojelua ja tasa-arvoa. Itse kannatan myös jos tavoitteet ja hyödyt ovat (tai olisivat) selvillä, ne kerrotaan (tai kerrottaisiin) avoimesti eikä siinä tohinassa sivuteta muiden mielipiteitä ja tervehenkistä keskustelua.