Voiko olla niin

Ei voi

Voiko olla että löydät rakkaan palstaillessa palstalta?

Kyllä

Varmaan toisinaan, siinä missä telkkarin katselu tai romaanien lukeminenkin.

No kyllähän se on. Mutta aika pientä pöllöilyä kumminnin, vois sitä muuten olla jossain pahanteossakin. 😄👵

Riippuu siitä miten aikaa käyttää. Itse en lue typeriä kirjoituksia eli aikaa säästyy tärkeämpään.

Niin kauan kuin tekeminen ei rajoita muuta elämää, niin se ei ole hukkaan heitettyä aikaa. Jos palstailu, teeveen katsominen tai mikä muu asia tahansa alkaa jo haitata jokapäiväistä elämää ja vaikka nukkuminen tai syöminen tai jopa laskujen maksu kärsii tai jos on puoliso ja /tai lapsia he kärsivät, niin silloin voi sanoa tekemisen olevan hukkaan heitettyä aikaa tai sitä olisi hyvä ainakin jonkin verran vähentää, että muulle elämälle jää myös aikaa. Muuten sopivassa määrin ja silloin, kun muu tekeminen ei kärsi niin muutaman kommentin laitto jollekin keskutelupalstalle tai teeveen katsominen illalla ei ihmisen elämää suista raiteiltaan.

Joskus aikoinaan ikävöin yhtä ihmistä.
Juttelua ja yhteyttä, joka oli katkennut hänen kanssaan.
Silloin jostain syystä löysin tämän palstan ja tietämättäni olin myös suositellut nettipalstoja hänelle. Hänen yhteydentarpeeseensa.

Kirjoitin "pahimpien aikojeni aikana "täällä. Kaikkea sitä mitä ajattelin ja tunsin häneen ja hänen kauttaan. Tunteita, välittämistä ja kummaa yhteyden tarvetta.
Olin yksinäinen omista syistäni. Yhteyden tarpeeni oli voimakas.

Vuosien myötä tilanteeni ei helpottanut. Jotenkin käsittelin oloani ja tunteitani. Postasin enää harvemmin, joskus useammin. Jossain vaiheessa kirjoittelin yhden palstalaisen nimimerkin kanssa. Hän ei koskaan kertonut kuka hän oikeasti oli. Uskoin hänen olleen kaivattuni.
Se yhteydenpito kosahti. Aivan kuten aiemmatkin yhteydet kaipaamani ihmisen kanssa. Sama kaava ihan kaikessa. Pettymys.
Kyllästyin tähän täällä.

Nykyään käyn täällä entistä harvemmin. Arki ja reaali vie kaiken energiani. Minulla on elämässäni valtavasti vastuuta toisista ja haluan olla sen vastuun kantaja.
Se on minun valintani. En tunne olevani marttyyri. Omat tarpeet eivät vain ole etusijalla elämässäni.

Terveiset sulle pennulle. Oothan nää aika sänikkä monessa suhteessa. Naamion takaa voit olla tosi herkkä, aito ja luova ihminen. Sääli, että se on siellä naamion takana.

Jos joskus vielä haluat jutella ja nähdä niin oon kotikaupungissani tulevana viikonloppuna.
♡

Shakespearelainen filosofinen kysymys kuin Two beer or not two beer. Vastaus löytyy jokaisen omasta päästä. Itse olen ehdottomasti parin kaljan kannalla.

Jollain lailla palstalla kirjoitteleminen oli hukkaan heitettyä aikaa ja toisaalta ei.
Paradoksaalista se oli.

Opin tosi paljon täältä. Se auttoi ehkä jotenkin eteenpäin. Paljonhan täällä on koulukiusaamisen elementtejä ja ihan " tuulta taivasta paskaa", mutta anyway. Joskus jotain hyvin koskettavaakin.

Hyviä unia jokaiselle jonka tarpeisiin tämä tänään vastaa.

🙏