Missähän tilassa isänmaa olisi jos oikeistosossu Tanner olisi päässyt valtaan Kekkosen sijaan, adjutantteinaan juopot Leskinen ja Varjonen.
Ajatusleikkiä Kekkoseen liittyen
61
835
Vastaukset
- Anonyymi
No, jos ajatusleikki kiinnostaa, niin esitä siitä sitten jotain ajatuksia. Asiasta kiinnostuneet voivat sitten asiaa pohtia.
(Itseäni nämä Tannerit ja Kekkoset eivät niin paljoa kiinnosta. Kekkonen oli aikanaan kyllä mies paikallaan, mutta hänen ajastaan on jo niin kauan, etten jaksa hänen tekosiaan pohtia. Johtunee siitäkin, että itselleni Kekkosen aika on vain lapsuudestani tuttua. Koulun sentään olin jo aloittanut, kun Kekkonen vaihtui Koivistoon.)- Anonyymi
SOTILASoikia kirjoitti:
Tanner oli neuvottelukyvytön jumikaali.
Ja? Oikeasti on usein niin, että tehtävä kasvattaa ihmisen vastuuseen. Jos Tannerista olisi presidentti tullut, niin... No, täysin turhaa spekulointia. En välitä sellaiseen osallistua.
Anonyymi kirjoitti:
Ja? Oikeasti on usein niin, että tehtävä kasvattaa ihmisen vastuuseen. Jos Tannerista olisi presidentti tullut, niin... No, täysin turhaa spekulointia. En välitä sellaiseen osallistua.
Ei kaikkia vastuuseen kasvata. Pitää olla avoin mieli.
- Anonyymi
SOTILASoikia kirjoitti:
Ei kaikkia vastuuseen kasvata. Pitää olla avoin mieli.
Ei välttämättä. Tai siis ei. Olisiko Tannerin kasvattanut vai ei, sitä emme tiedä, mutta... No, omasta puolestani tuollaisen spekulointi on tosiaan turhaa.
Anonyymi kirjoitti:
Ei välttämättä. Tai siis ei. Olisiko Tannerin kasvattanut vai ei, sitä emme tiedä, mutta... No, omasta puolestani tuollaisen spekulointi on tosiaan turhaa.
Tahditonkin Tanner oli.
- Anonyymi
SOTILASoikia kirjoitti:
Tahditonkin Tanner oli.
Ehkäpä oli kun 1927 otti pääministerinä vastaan lahtariparaatin presidentin sijaisena. Siis vain 9 vuotta keväästä 1918... oli siinä monen lahtarin ilmeet näkemisen arvoisia on SOSIAALIDEMOKRAATTI olikin korokkeella!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ehkäpä oli kun 1927 otti pääministerinä vastaan lahtariparaatin presidentin sijaisena. Siis vain 9 vuotta keväästä 1918... oli siinä monen lahtarin ilmeet näkemisen arvoisia on SOSIAALIDEMOKRAATTI olikin korokkeella!
Yleistä käyttäytymistä tarkoitin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ehkäpä oli kun 1927 otti pääministerinä vastaan lahtariparaatin presidentin sijaisena. Siis vain 9 vuotta keväästä 1918... oli siinä monen lahtarin ilmeet näkemisen arvoisia on SOSIAALIDEMOKRAATTI olikin korokkeella!
Presidentin sijaisena Tanner otti 16. toukokuuta 1927 Helsingissä vastaan armeijan lippujuhlan ja suojeluskuntaparaatin. Tuolloin poliittisen rintamalinjan molemmin puolin tunnettiin suurta hämmennystä, että sisällissodan hävinneen osapuolen edustaja vastaanottaa paraatin, jossa kunnioitetaan valkoisten 16. toukokuuta 1918 pidettyä voitonparaatia. Tanner itse piti asiaa ainoastaan hänelle kuuluneen virkavelvollisuuden täyttämisenä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ehkäpä oli kun 1927 otti pääministerinä vastaan lahtariparaatin presidentin sijaisena. Siis vain 9 vuotta keväästä 1918... oli siinä monen lahtarin ilmeet näkemisen arvoisia on SOSIAALIDEMOKRAATTI olikin korokkeella!
Pääministeri Väinö Tanner vastaanottaa presidentin sijaisena puolustusvoimien paraatin 16.5.1927
Pääministeri Väinö Tanner vastaanottaa presidentin sijaisena puolustusvoimien paraatin 16.5.1927. Taustalla Helsingin tuomiokirkko.
https://www.finna.fi/Record/ta_ah.M011-1264950
Siinä on "musiikki-soldaatti" äimän käkenä kun katsoo kuvaa... :=) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pääministeri Väinö Tanner vastaanottaa presidentin sijaisena puolustusvoimien paraatin 16.5.1927
Pääministeri Väinö Tanner vastaanottaa presidentin sijaisena puolustusvoimien paraatin 16.5.1927. Taustalla Helsingin tuomiokirkko.
https://www.finna.fi/Record/ta_ah.M011-1264950
Siinä on "musiikki-soldaatti" äimän käkenä kun katsoo kuvaa... :=)Minä en ole käkenä juuri mistää. Analysoin ja asetan kunkin asian isompaan raamiin.
- Anonyymi
Tanneri oli MIES, johon päälahtarikin luotti, niin Talvisodassa kuin Jatkosodassakin.
Olisipa sosiaalidemokraateissa EDES YKSIKIN MIES, Tannerin kaltainen rehellinen periaatteen mies, niin olisin heti sosiaalidemokraatti!
Mutta eipä löydy miehiä enää mistään puolueesta.... - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tanneri oli MIES, johon päälahtarikin luotti, niin Talvisodassa kuin Jatkosodassakin.
Olisipa sosiaalidemokraateissa EDES YKSIKIN MIES, Tannerin kaltainen rehellinen periaatteen mies, niin olisin heti sosiaalidemokraatti!
Mutta eipä löydy miehiä enää mistään puolueesta....Ei yksi pääsky kesää tee. HO HOO, HO HOO!
- Anonyymi
Tanner oli Rytin ja Mannerheimin luotettuna hallituksen kylmäpäisin mies sekä Talvi-, että Jatkosodassa.
Kieltolakiruno ajalta ennen 543210 eli 5.4.32 klo 10
Oi Tanner sä Suomen nappulamies,
Poista sä meiltä kieltolaki ies.
Kun meitä täällä raadanta piinaa,
Suo meille tilkkanen kirkasta viinaa!
---
Väinö Tannerin päiväkirjat 1943–1944 julkaistiin 2011 syksyllä.
Linkistä löytyy Suomen tunnetuimpien lehtien kirja-arvostelut, jotka on hyvinkin mielenkiintoista luettavaa.
Suomen hallituksessa useaan otteeseen istuneen Väinö Tannerin (1881–1966) päiväkirjat vuosilta 1943–1944 julkaistaan 27. syyskuuta.
Päiväkirjat on toimittanut Hannu Rautkallio, joka kaivoi 228-sivuisen konekirjoitetun tekstin esiin Standfordin yliopistossa sijaitsevasta Hoover Instituutin arkistosta.
http://paasilinna.fi/kirjat/vaino-tanner-unohdetut-paivakirjat/
Väinö Tanner: Unohdetut päiväkirjat 1943-1944. Toim. Hannu Rautkallio. Paasilinna. 308 s.
”Siinä nyt ollaan. Suomi on tänään saanut kahden suurvallan vaatimukset selville ja on niiden välisessä puristuksessa.” (Väinö Tanner, 23.6.1944.)
Suomen hallitus ja sodanjohto ymmärsivät viimeistään Stalingradin taistelujen jälkeen vuonna 1943, että Saksa häviää sodan liittoutuneita vastaan. Siksi Suomen oli syytä pyrkiä erillisrauhaan Neuvostoliiton kanssa, joka kuitenkin vaati ehdotonta antautumista. Se olisi merkinnyt puna-armeijan marssia Helsinkiin, maan miehitystä.
Saksa uhkasi lopettaa elintärkeän apunsa, jos Suomi ryhtyisi edes neuvottelemaan rauhasta. Kuukausi kuukaudelta tilanne kiristyi. Sotaväsymys alkoi painaa miesten mieliä rintamalla. Kotirintama alkoi horjua. Eteensä katsovat poliitikot, kuten Urho Kekkonen, valmistelivat asemiaan sodanjälkeistä Suomea varten. Kohta alkoi tulimyrsky Kannaksella.
Kiihtyvän virran pyörteessä oli kourallinen miehiä, jotka kestivät. Presidentti Risto Ryti, ministeri Väinö Tanner ja marsalkka Mannerheim olivat tärkeimmät ratkaisijat. Unohdetut jatkosodan päiväkirjat vuosilta 1943‒1944 todistavat Tannerin aikaisemmin tiedettyä paljon keskeisemmäksi kansakuntaa koossapitäväksi voimaksi.
Dosentti Hannu Rautkallio on löytänyt sodanaikaisen Suomen Washingtonin-suurlähettilään Hjalmar Procopén jälkeen jääneiden papereiden joukosta Väinö Tannerin päiväkirjan Standfordin yliopistossa sijaitsevasta Hoover Instituutin arkistosta.
Tannerin teksti on karussa toteavuudessaan hyytävää luettavaa. Sota-ajan hallitus ei tehnyt yhtään merkittävää päätöstä ilman Moskovan parjaamaa Tanneria. Väinö Tannerin unohdetut päiväkirjat ovat sensaatiomainen dokumentti kansakuntamme kohtalonhetkiltä. Todennäköisesti olisimme saavuttaneet silloin täyden itsenäisyytemme jo vuonna 1956. Tannerhan ei päässyt tai hän ei voitu päästää presidentiksi, koska Stalin ei olisi sellaista sallinut. Jos Tanner olisi ollut Kekkosen vastaehdokkaana, olisi tietysti voinut käydä niin, että Tanner olisi voittanut äänestyksen. Uskon vakaasti, että presidentin vaalit olisi peruttu, jos Tanner olisi ollut ehdokkaana. Tipallahan se oli.
Tanner hävisi Fagerholmille yhdellä äänellä demarien sisäisen kisan ja Fagerholm yhdellä äänellä presidentinvaalin. Tanner oli paljon tunnetumpi suomalainen kuin Fagerholm, joten voi olettaa, että hänen valitsijamiehensä olisivat saaneet enemmän ääniä kuin Fagerholmin.
Jos Tanner olisi päässyt NL:n aikana presidentiksi, se olisi loppunut lyhyeen tai se olisi estetty perumalla koko vaalit. Tanner olisi ollut siis mahdollinen vain silloin, kun YYA-sopimus olisi peruttu ennen sitä ja Suomi siirtynyt länsimaaksi. Niissä oloissa Tanner olisi voitu valita. Suomen kohtalo olisi ollut silloin hyvissä käsissä. Tanner oli sen osoittanut koko poliittisen uransa aikana. Hän oli selkeän isänmaallinen mies, joka poliitikkona toimi koko ajan maansa parhaaksi. Yksi itsenäisyyden ajan parhaista poliitikoistamme. Mutta hän ei ollut NL:n ja Kremlin mies, Kekkonen taas sitä ennen muuta oli.
Nämä oikeistosossut kuten Leskinen ja Varjonen olivat kansalaisten suosiossa. He olivat henkilökohtaisesti taistelemassa rintamalla. Leskinen oli Ässärykmentissä ja Varjonen TK-komppanian päällikkönä. Leskinen haavoittui jatkosodassa. Tanner oli ulkoministerimme talvisodan aikana ja muissa ministerin tehtävissä jatkosodan hallituksissa. Väinö Leskinen oli suhteellisen tunnettu uimari ennen sota-aikaa. Varjonen oli akateemisesti koulutettu.
Sinä se olet kova parjaamaan näitä tunnettuja sotaveteraaneja, jotka taistelivat rintamalla maamme itsenäisyyden puolesta. Tanner taisteli itsenäisyytemme puolesta ministerinä ja istui siitä hyvästä vankilassa, mitä kansamme enemmistö ei hyväksynyt. Sinusta se varmaan oli ihan ansaittua.- Anonyymi
>>Niissä oloissa Tanner olisi voitu valita. Suomen kohtalo olisi ollut silloin hyvissä käsissä. Tanner oli sen osoittanut koko poliittisen uransa aikana. Hän oli selkeän isänmaallinen mies, joka poliitikkona toimi koko ajan maansa parhaaksi. Yksi itsenäisyyden ajan parhaista poliitikoistamme. <<
Täsmälleen samaa mieltä.
Toki ns. asevelisosialistit ansaitsee arvonsa taistelussa kommunisteja vastaan. He pitivät Suomen SUOMENA. Jatkoksi voi todeta, että Kekkosellahan ei ollut minkäänlaista sotakokemusta vuosina 1939-1944. Hän kuului ns. rauhanoppositioon, joka vaati vuonna 1943, että Suomi irtaantuisi sodasta ja pyrkisi rauhaan NL:n kanssa. Presidenteistämme Mauno Koivisto sen sijaan oli taistelemassa maamme puolesta.
Mutta näitä sotaveteraanejahan sinä halveksit.- Anonyymi
Vertaatko muka Tanneria rintamaveteraaneihin taistelijana sillä perusteella, että hän toimi sodan aikana ministerinä, vaikka hänellä ei ollut edes pystykorvaa aseenaan siinä tehtävässä?
Anonyymi kirjoitti:
Vertaatko muka Tanneria rintamaveteraaneihin taistelijana sillä perusteella, että hän toimi sodan aikana ministerinä, vaikka hänellä ei ollut edes pystykorvaa aseenaan siinä tehtävässä?
Samalla tavalla häntä voi verrata veteraaneihin kuin Ukrainassa Zelenskyä ja ministereitä nyt. Henkensä kaupalla he johtavat maataan sotatilanteessa niin silloin kuin nyt.
- Anonyymi
Tanner ei ollut kansansuosikki. Vain joukon demareja suosikki aikanaan, ja sittemmin demarien eräänlainen glorifioitu sankari.
Jo hänen toimensa ennen Talvisotaa, kun hän oli yksi merkittävimmistä sotilaallisen valmiutemme kotottamisen estäjistä, olivat kansan silmissä häpeällisiä. Puhumattakaan siitä, että Tanner oli taloudellisiin syihin vedoten valmis jättämään karjalaiset Jatkosodan jälkeen menetetttyille alueille Neivostoliiton armoille. Kyllä kansa nämä huomioi ja muisti. Siksi Tannerista ei koskaan tullut valtiomiestä kuin SDP:n sisällä.
Tannerin sotasyyllisyystuomio oli tarpeeton, mutta Stalinin jo 1917 suututtaneena se oli hänelle pakko langettaa. Stalinilla oli vain kourallinen näitä joita hänen mukaansa piti rangaista, ja Tanner oli tuossa joukossa ehdottomasti korkealla sijalla. Kotimaiset kommunistit yrittivät saada sittemmin rangaistavien joukkoon monenmoista nimiä, aina rautatiehallituksen päälliköistä lähtien, mutta Paasikivi Kekkonen avustajanaan piti rangaistujen joukon kohtuullisen pienenä, vaikka joku Lasse Lehtinen tai Rautkallio yrittää Kekkosta syyttää koko jupakasta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tanner ei ollut kansansuosikki. Vain joukon demareja suosikki aikanaan, ja sittemmin demarien eräänlainen glorifioitu sankari.
Jo hänen toimensa ennen Talvisotaa, kun hän oli yksi merkittävimmistä sotilaallisen valmiutemme kotottamisen estäjistä, olivat kansan silmissä häpeällisiä. Puhumattakaan siitä, että Tanner oli taloudellisiin syihin vedoten valmis jättämään karjalaiset Jatkosodan jälkeen menetetttyille alueille Neivostoliiton armoille. Kyllä kansa nämä huomioi ja muisti. Siksi Tannerista ei koskaan tullut valtiomiestä kuin SDP:n sisällä.
Tannerin sotasyyllisyystuomio oli tarpeeton, mutta Stalinin jo 1917 suututtaneena se oli hänelle pakko langettaa. Stalinilla oli vain kourallinen näitä joita hänen mukaansa piti rangaista, ja Tanner oli tuossa joukossa ehdottomasti korkealla sijalla. Kotimaiset kommunistit yrittivät saada sittemmin rangaistavien joukkoon monenmoista nimiä, aina rautatiehallituksen päälliköistä lähtien, mutta Paasikivi Kekkonen avustajanaan piti rangaistujen joukon kohtuullisen pienenä, vaikka joku Lasse Lehtinen tai Rautkallio yrittää Kekkosta syyttää koko jupakasta.Risto Ryti oli eräs syypää huonoon varustilanteeseen 1939. Hän vastusti ankarasti rahan haaskaamista aseisiin ja tässä on hänen paljon puhuva kommenttinsa vuodelta 1938:
Suomen pankin pääjohtaja Risto Ryti lausui valtiovarainvaliokunnassa keväällä 1938 näin:
"Emmehän voi hankkia patruunia, terästä ja lentokoneita sillä, mitä meidän lapsemme mahdollisesti ansaitsevat." - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tanner ei ollut kansansuosikki. Vain joukon demareja suosikki aikanaan, ja sittemmin demarien eräänlainen glorifioitu sankari.
Jo hänen toimensa ennen Talvisotaa, kun hän oli yksi merkittävimmistä sotilaallisen valmiutemme kotottamisen estäjistä, olivat kansan silmissä häpeällisiä. Puhumattakaan siitä, että Tanner oli taloudellisiin syihin vedoten valmis jättämään karjalaiset Jatkosodan jälkeen menetetttyille alueille Neivostoliiton armoille. Kyllä kansa nämä huomioi ja muisti. Siksi Tannerista ei koskaan tullut valtiomiestä kuin SDP:n sisällä.
Tannerin sotasyyllisyystuomio oli tarpeeton, mutta Stalinin jo 1917 suututtaneena se oli hänelle pakko langettaa. Stalinilla oli vain kourallinen näitä joita hänen mukaansa piti rangaista, ja Tanner oli tuossa joukossa ehdottomasti korkealla sijalla. Kotimaiset kommunistit yrittivät saada sittemmin rangaistavien joukkoon monenmoista nimiä, aina rautatiehallituksen päälliköistä lähtien, mutta Paasikivi Kekkonen avustajanaan piti rangaistujen joukon kohtuullisen pienenä, vaikka joku Lasse Lehtinen tai Rautkallio yrittää Kekkosta syyttää koko jupakasta.Tarkoitat ilmeisesti sitä, että SDP olisi saanut jonkun muun johdolla paljon valtaisemman kannatuksen kuin mitä puolue on saanut. Kuka tällainen kansanvillitsijä olisi sitten puolueessa ollut, vaikea sanoa. Se on selvää, että Tanner ei ollut venäläisten suosikki, mutta ihan yhtä varma en olisi suomalaisista. Tanner oli rangaistavien listalla ihan kärjessä Rytin ohella. Tannerin syntilista oli pitemmältä ajalta, luokiteltiin hänet luokkapetturiksi ja bolshevikkien viholliseksi.
MPP - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tarkoitat ilmeisesti sitä, että SDP olisi saanut jonkun muun johdolla paljon valtaisemman kannatuksen kuin mitä puolue on saanut. Kuka tällainen kansanvillitsijä olisi sitten puolueessa ollut, vaikea sanoa. Se on selvää, että Tanner ei ollut venäläisten suosikki, mutta ihan yhtä varma en olisi suomalaisista. Tanner oli rangaistavien listalla ihan kärjessä Rytin ohella. Tannerin syntilista oli pitemmältä ajalta, luokiteltiin hänet luokkapetturiksi ja bolshevikkien viholliseksi.
MPPTannerin aika oli SDP:n vallankumousyrityksen ja Jatkosodan päättymisen välissä. Hän jättäytyi sivuun vallankumouskiihkoilusta, ja sai siitä sissällissodan jälkeen ansaitsemansa arvon ja pääsi rakentamaan SDP:stä taas yhteiskuntakelpoista liikettä. Siinä hän myös onnistui. Siksi hän on demareille tärkeä hahmo. Kuten koko maallemme.
Tanner oli kuitenkin naivi uskossaan sosialimin aatteseen. Hän uskoi, että kun sosialismin julistusten mukaan sosialistinen valtio ei aloita sotaa, silloin ei Neuvostoliittokaan sitä aloita Suomea vastaan. Tähän naiviin opinkappaleeseen perustui hänen pasifisminsa, jonka johdattamna hän valtionvarainministerinä oli tiukasti puolustusmenojen kasvattamista vastaan Talvisotaa edeltäneinä vuosina. Tämä muistettiin myös rintamiesten keskuudessa, vaikka puute varusteista ristittiin heidän keskuudessaan malli Cajanderiksi. Moni ei-SDP:läinen rintamalla taistellut oli katkera Tannerille tuosta kitsaudesta. Tämän sai kuulla monen suusta vielä pitkään sotien jälkeen kun kuunteli veteraanien sanomaa.
Sodan ja sotasyyllisyystuomion jälkeen Tanner aivan turhaan nostettiin vielä valtakunnan politiikkaan, demareilla oli tietysti jonkinlainen hyitysajatus, ja aseveliakselin muut hyväksyi Tannerin vaikka hän oli jo menettänyt otteen päivän politiikasta. Siinä mielessä SDP:llä olisi ollut parempi nuorentaa puoluejohtoa heti 1950 luvun alussa. Se olisi johtanut puolueen nopeammin Ruotsin demarien kaltaiseen menestykseen. Nyt roikuttiin liian pitkään tannerilaisuudessa, pysähtyneisyydessä, ja kepu sai kasvaa valtioonhoitajapuolueeksi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tannerin aika oli SDP:n vallankumousyrityksen ja Jatkosodan päättymisen välissä. Hän jättäytyi sivuun vallankumouskiihkoilusta, ja sai siitä sissällissodan jälkeen ansaitsemansa arvon ja pääsi rakentamaan SDP:stä taas yhteiskuntakelpoista liikettä. Siinä hän myös onnistui. Siksi hän on demareille tärkeä hahmo. Kuten koko maallemme.
Tanner oli kuitenkin naivi uskossaan sosialimin aatteseen. Hän uskoi, että kun sosialismin julistusten mukaan sosialistinen valtio ei aloita sotaa, silloin ei Neuvostoliittokaan sitä aloita Suomea vastaan. Tähän naiviin opinkappaleeseen perustui hänen pasifisminsa, jonka johdattamna hän valtionvarainministerinä oli tiukasti puolustusmenojen kasvattamista vastaan Talvisotaa edeltäneinä vuosina. Tämä muistettiin myös rintamiesten keskuudessa, vaikka puute varusteista ristittiin heidän keskuudessaan malli Cajanderiksi. Moni ei-SDP:läinen rintamalla taistellut oli katkera Tannerille tuosta kitsaudesta. Tämän sai kuulla monen suusta vielä pitkään sotien jälkeen kun kuunteli veteraanien sanomaa.
Sodan ja sotasyyllisyystuomion jälkeen Tanner aivan turhaan nostettiin vielä valtakunnan politiikkaan, demareilla oli tietysti jonkinlainen hyitysajatus, ja aseveliakselin muut hyväksyi Tannerin vaikka hän oli jo menettänyt otteen päivän politiikasta. Siinä mielessä SDP:llä olisi ollut parempi nuorentaa puoluejohtoa heti 1950 luvun alussa. Se olisi johtanut puolueen nopeammin Ruotsin demarien kaltaiseen menestykseen. Nyt roikuttiin liian pitkään tannerilaisuudessa, pysähtyneisyydessä, ja kepu sai kasvaa valtioonhoitajapuolueeksi.Ryti ja Tanner olivat myöskin osasyyllisiä "malli Cajanderiin". Nämä Suomen Pankin rahamiehet piti niin tiukkaa rahapolitiikkaa, ettei ruostuvia aseita olisi edes voitu hankkia vaikka olisi haluttukin!
Risto Ryti oli eräs syypää huonoon varustilanteeseen 1939. Hän vastusti ankarasti rahan haaskaamista aseisiin ja tässä on hänen paljon puhuva kommenttinsa vuodelta 1938:
Suomen pankin pääjohtaja Risto Ryti lausui valtiovarainvaliokunnassa keväällä 1938 näin:
"Emmehän voi hankkia patruunia, terästä ja lentokoneita sillä, mitä meidän lapsemme mahdollisesti ansaitsevat."
"Vielä syyskesällä 1939 Aimo Cajander kertoo yrittäneensä painostaa Rytiä, jotta voitaisiin saada huomattavampaa luottoa puolustustarkoituksiin. - Vaikuttaa siltä, ettei Ryti yrittänytkään hankkia lainaa. Lainan vastustajiin kuului myös Tanner. Molemmat rahamiehet olivat sangen mielissään siitä, että Suomen talous vaikean pula-ajan jälkeen nyt oli erinomaisessa kunnossa, eivätkä he olleet mitenkään halukkaista heikentämään sitä ottamalla lainoja, ei edes siviilivarastojen hankkimiseen."
Sellaisia isänmaan ystäviä meillä oli ja Cajanderia aina vain moititaan!
Cajanderin puhe Viipurin Espilässä 12.8.1939
Lainaukset otettu Annikki Kalelan kirjasta Isäni A. K.Cajander, Kirjayhtymä 1985. Kirjassa on luku Puhe Viipurin Espilässä, s. 441-443 ja liitteenä kirjan lopussa on koko puhe sivuilla 458-462.
Cajanderin puhe Viipurin Espilässä 12.8.1939 pidettiin ennen NL:n ja Saksan solmimaa hyökkäämättömyyssopimusta, joka tuli muuttamaan poliittista asennoitumista ja aikana, jolloin kukaan ei voinut tietää sodan syttyvän 1.9.1939
s. 442:
"Vain harvat kuulivat puheen ja vielä harvemmat ovat lukeneet sen."
A. K. Cajander tarkastelee puheensa aluksi itsenäisen Suomen kahden ensimäisen vuosikymmenen taloudellista kehitystä.
Tässä on sen puheen kaikkein eniten polemiikkia herättänyt kohta:
s. 459:
"Jos meidän olisi ollut pakko alusta alkaen kiihdyttää varustelujamme, olisimme epäilemättä nyt köyhä kansa. Emme ole vieläkään mikään varakas kansa, kaukana siitä, mutta meidän vaurautemme on nyt, pulavuosistakin huolimatta, kokonaan toisenlainen kuin oli v. 1918. Nyt on kansallisvarallisuutemme sellainen, että olemme jaksaneet ja jaksamme sotatarpeitakin hankkia vallan toisella tavalla kuin silloin, sekä voimme huomattavaksi osaksi niitä valmistaa omassa maassamme, mihin silloin ei ollut mahdollisuuksia olemassa. Ja lisäksi, mitä silloin olisimme hankkineet esim. lentokoneita, ilmatorjuntavälineitä, tankkeja y.m. olisivat nyt jo suurelta osalta vanhentuneita, ehkäpä romutettaviakin. Sitäpaitsi mahdollisuutemme kestää pitkäaikainenkin sota, on toinen kuin silloin, koska talouselämämme on, kuten äsken osoitin, voimakkaasti kehittynyt ja paremmin mobilisoitavissakin.
Meillä on syytä eräässä toisessakin suhteessa olla tyytyväisiä siihen, että meille on ollut suotu hengähdysaikaa. V. 1918 me olimme kahtia jakaantunut, rikkinäinen kansa, jonka vastustuskyky vakavaa ulkonaista vaaraa vastaan olisi ollut verrattain rajoitettu. Nyt olemme suurin piirtein eheä kansa, jonka suunnilleen jokainen jäsen tuntee Suomen yhtäläisesti omaksi isänmaakseen ja on yhtäläisesti sitä valmis puolustamaan. Tämän seikan merkitystä ei tosin ole yliarvioitava mutta ei myöskään aliarvioitava. Yksimielinenkään kansa ilman aseita ei pitkälle pysty, mutta hampaisiinkaan aseistettu ei ulkoista painoa kestä, jos siltä puuttuu sisäinen yhteenkuuluvaisuuden tunto."
Cajander kuoli 21.1.1943 ja tuo kuuluisa Espilässä pidetty puhe jäi unholaan, kunnes Cajanderin tytär sen sitten lopulta 1985 julkaisi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/A._K._Cajander Anonyymi kirjoitti:
Tannerin aika oli SDP:n vallankumousyrityksen ja Jatkosodan päättymisen välissä. Hän jättäytyi sivuun vallankumouskiihkoilusta, ja sai siitä sissällissodan jälkeen ansaitsemansa arvon ja pääsi rakentamaan SDP:stä taas yhteiskuntakelpoista liikettä. Siinä hän myös onnistui. Siksi hän on demareille tärkeä hahmo. Kuten koko maallemme.
Tanner oli kuitenkin naivi uskossaan sosialimin aatteseen. Hän uskoi, että kun sosialismin julistusten mukaan sosialistinen valtio ei aloita sotaa, silloin ei Neuvostoliittokaan sitä aloita Suomea vastaan. Tähän naiviin opinkappaleeseen perustui hänen pasifisminsa, jonka johdattamna hän valtionvarainministerinä oli tiukasti puolustusmenojen kasvattamista vastaan Talvisotaa edeltäneinä vuosina. Tämä muistettiin myös rintamiesten keskuudessa, vaikka puute varusteista ristittiin heidän keskuudessaan malli Cajanderiksi. Moni ei-SDP:läinen rintamalla taistellut oli katkera Tannerille tuosta kitsaudesta. Tämän sai kuulla monen suusta vielä pitkään sotien jälkeen kun kuunteli veteraanien sanomaa.
Sodan ja sotasyyllisyystuomion jälkeen Tanner aivan turhaan nostettiin vielä valtakunnan politiikkaan, demareilla oli tietysti jonkinlainen hyitysajatus, ja aseveliakselin muut hyväksyi Tannerin vaikka hän oli jo menettänyt otteen päivän politiikasta. Siinä mielessä SDP:llä olisi ollut parempi nuorentaa puoluejohtoa heti 1950 luvun alussa. Se olisi johtanut puolueen nopeammin Ruotsin demarien kaltaiseen menestykseen. Nyt roikuttiin liian pitkään tannerilaisuudessa, pysähtyneisyydessä, ja kepu sai kasvaa valtioonhoitajapuolueeksi.Nyt siis myönnätkin Tannerin olleen tärkeä hahmo niin demareille kuin koko maalle. Sitähän minäkin yritin sanoa.
Sotaan varustautuminen tai varustautumatta jättäminen on osin jälkiviisautta. Tämän voi nähdä vertailemalla Suomea ja Ruotsia. Ruotsin varustautumatta jättäminen on ollut menestys ja antanut tilaa Ruotsin vaurauden luomiselle. Eikä tämä ratkea sillä, että sanotaan, ettei Ruotsilla ollut maarajaa NL:n kanssa. Jos NL olisi valloittanut Suomen, niin kyllä olisi ollut. Eikä Norjallakaan ollut maarajaa Saksaan ja silti Saksa hyökkäsi Norjaan. En usko, että Ruotsissa on koskaan päivitelty sitä, kuinka huonosti Ruotsi on ollut vuosikymmenten ajan huonosti varustautunut sotaan.
SDP:n puoluejohtoahan uudistettiin jo 1940-luvulla. Väinö Tanner nousi puoluejohtoon uudestaan vasta vuonna 1957. Se voi tietysti olla virhe, mutta on eri asia. SDP:hän oli sotien jälkeen varsin jakautunut. Asevelisosialistit olivat vallassa, mutta puolue jakautunut. Ei siinä puoluejohdon nuorennus auttanut, kun jakolinja oli melko syvä. Toinen vaihtoehto olisi varmaan ollut pyrkiä Kepun tapaiseksi NL:n myötäilijäksi heti sodan jälkeen. Silloin kyllä SKDL olisi saattanut ajaa vasemmalta ohi ja Suomen kohtaloksi oli tullut Hertta Kuusisen vaatima Tshekkoslovakian tie. SDP:hän oli suurin este sille tielle. Ja siitä taas pitivät huolen asevelisosialistit.- Anonyymi
mielipidepankki kirjoitti:
Nyt siis myönnätkin Tannerin olleen tärkeä hahmo niin demareille kuin koko maalle. Sitähän minäkin yritin sanoa.
Sotaan varustautuminen tai varustautumatta jättäminen on osin jälkiviisautta. Tämän voi nähdä vertailemalla Suomea ja Ruotsia. Ruotsin varustautumatta jättäminen on ollut menestys ja antanut tilaa Ruotsin vaurauden luomiselle. Eikä tämä ratkea sillä, että sanotaan, ettei Ruotsilla ollut maarajaa NL:n kanssa. Jos NL olisi valloittanut Suomen, niin kyllä olisi ollut. Eikä Norjallakaan ollut maarajaa Saksaan ja silti Saksa hyökkäsi Norjaan. En usko, että Ruotsissa on koskaan päivitelty sitä, kuinka huonosti Ruotsi on ollut vuosikymmenten ajan huonosti varustautunut sotaan.
SDP:n puoluejohtoahan uudistettiin jo 1940-luvulla. Väinö Tanner nousi puoluejohtoon uudestaan vasta vuonna 1957. Se voi tietysti olla virhe, mutta on eri asia. SDP:hän oli sotien jälkeen varsin jakautunut. Asevelisosialistit olivat vallassa, mutta puolue jakautunut. Ei siinä puoluejohdon nuorennus auttanut, kun jakolinja oli melko syvä. Toinen vaihtoehto olisi varmaan ollut pyrkiä Kepun tapaiseksi NL:n myötäilijäksi heti sodan jälkeen. Silloin kyllä SKDL olisi saattanut ajaa vasemmalta ohi ja Suomen kohtaloksi oli tullut Hertta Kuusisen vaatima Tshekkoslovakian tie. SDP:hän oli suurin este sille tielle. Ja siitä taas pitivät huolen asevelisosialistit.Puhuttiin Tannerin presidenttimahdollisuuksista.
Kuten sanon, Tannerin aika oli ja meni vuosina 1918 - 1944. Sen jälkeen hän oli haitta niin Suomelle kuin demareille.
Olisi ollut demareillekin parempi puhdistaa pöytää ja ilmaa sodan jälkeen, kun niin maailmanpolitiikka kuin kotoinen politiikkamme meni tyystin uuteen asentoon. Siinä vaiheessa takertuminen tannerilaisuuteen oli iso virhe, vaikkeivat demarit sitä itse myönnä. Eikö se todellakaan olisi merkinnyt Suomen joutumista Tsekkoslovakian tielle, vaan vahvistanut itsemääräämisoikeuttamme, kun SDP olisi ollut vahvempi ja yhtenäisempi kuin mitä oli. Mutta elettyä elämää ei enää muuteta, ja SDP:n virheistä huolimatta selvisimme kylmästä sodasta ihan hyvin
1940, jos Talvisodan tulos olisi ollut toinen, Neuvostoliitto olisi varmistanut Ruotsin malmivarat itselleen. Jos ei hyvällä niin sitten sodalla. Muistetaan, että vielä tuolloin NL ja Saksa olivat sopineet keskinäisestä yhteistyöstä. Saksan hyökkäys Norjaan johtui siitä, että myös Briteillä oli jo alukset matkalla sinne, Saksa oli vaan nopeampi ja varmisti siten pääsyn Ruotsin malmivaroihin, ja Norjan satamiin josta ne laivattiin. Ruotsi olisi siis joutunut keskenään liittooutuneiden Saksan ja Neuvostoliiton pihteihin, ja joko "antautunut" heidän määräysvaltaan, tai joutunut sotilaallisen väliintulon kohteeksi. Suomi pelasti Ruotsin joka saattoi muodollisesti itsenäisenä jatkaa, todellisuudessa Saksan määräämänä toimittamaan terästä sinne. Anonyymi kirjoitti:
Tanner ei ollut kansansuosikki. Vain joukon demareja suosikki aikanaan, ja sittemmin demarien eräänlainen glorifioitu sankari.
Jo hänen toimensa ennen Talvisotaa, kun hän oli yksi merkittävimmistä sotilaallisen valmiutemme kotottamisen estäjistä, olivat kansan silmissä häpeällisiä. Puhumattakaan siitä, että Tanner oli taloudellisiin syihin vedoten valmis jättämään karjalaiset Jatkosodan jälkeen menetetttyille alueille Neivostoliiton armoille. Kyllä kansa nämä huomioi ja muisti. Siksi Tannerista ei koskaan tullut valtiomiestä kuin SDP:n sisällä.
Tannerin sotasyyllisyystuomio oli tarpeeton, mutta Stalinin jo 1917 suututtaneena se oli hänelle pakko langettaa. Stalinilla oli vain kourallinen näitä joita hänen mukaansa piti rangaista, ja Tanner oli tuossa joukossa ehdottomasti korkealla sijalla. Kotimaiset kommunistit yrittivät saada sittemmin rangaistavien joukkoon monenmoista nimiä, aina rautatiehallituksen päälliköistä lähtien, mutta Paasikivi Kekkonen avustajanaan piti rangaistujen joukon kohtuullisen pienenä, vaikka joku Lasse Lehtinen tai Rautkallio yrittää Kekkosta syyttää koko jupakasta.Kekkonen kävi ",tuomioita" edeltävänä iltana Ryssää miellytääkseen ja ruplakassaa pohjystaen painostamassa maalsisliittolaisia "oikeuden" jäseniä.
Selkä oli mennyt jo rauhanoppositiossa notkolle.Anonyymi kirjoitti:
Tannerin aika oli SDP:n vallankumousyrityksen ja Jatkosodan päättymisen välissä. Hän jättäytyi sivuun vallankumouskiihkoilusta, ja sai siitä sissällissodan jälkeen ansaitsemansa arvon ja pääsi rakentamaan SDP:stä taas yhteiskuntakelpoista liikettä. Siinä hän myös onnistui. Siksi hän on demareille tärkeä hahmo. Kuten koko maallemme.
Tanner oli kuitenkin naivi uskossaan sosialimin aatteseen. Hän uskoi, että kun sosialismin julistusten mukaan sosialistinen valtio ei aloita sotaa, silloin ei Neuvostoliittokaan sitä aloita Suomea vastaan. Tähän naiviin opinkappaleeseen perustui hänen pasifisminsa, jonka johdattamna hän valtionvarainministerinä oli tiukasti puolustusmenojen kasvattamista vastaan Talvisotaa edeltäneinä vuosina. Tämä muistettiin myös rintamiesten keskuudessa, vaikka puute varusteista ristittiin heidän keskuudessaan malli Cajanderiksi. Moni ei-SDP:läinen rintamalla taistellut oli katkera Tannerille tuosta kitsaudesta. Tämän sai kuulla monen suusta vielä pitkään sotien jälkeen kun kuunteli veteraanien sanomaa.
Sodan ja sotasyyllisyystuomion jälkeen Tanner aivan turhaan nostettiin vielä valtakunnan politiikkaan, demareilla oli tietysti jonkinlainen hyitysajatus, ja aseveliakselin muut hyväksyi Tannerin vaikka hän oli jo menettänyt otteen päivän politiikasta. Siinä mielessä SDP:llä olisi ollut parempi nuorentaa puoluejohtoa heti 1950 luvun alussa. Se olisi johtanut puolueen nopeammin Ruotsin demarien kaltaiseen menestykseen. Nyt roikuttiin liian pitkään tannerilaisuudessa, pysähtyneisyydessä, ja kepu sai kasvaa valtioonhoitajapuolueeksi.Lapuan liikkeen terrori muilutuksineen, murhapolttoineen, pahoinpitelyine ja tietysti murhineen vaikutti koko Suomen mielipiteeseen, ja Mäntsälän kapina, siihen kapinalliset (Lahtarit) ottivat ja heille armeijan, siis Puolustusvoimien varikoilta lahtariveljet antoivat aseita.
- Anonyymi
mielipidepankki kirjoitti:
Jatkoksi voi todeta, että Kekkosellahan ei ollut minkäänlaista sotakokemusta vuosina 1939-1944. Hän kuului ns. rauhanoppositioon, joka vaati vuonna 1943, että Suomi irtaantuisi sodasta ja pyrkisi rauhaan NL:n kanssa. Presidenteistämme Mauno Koivisto sen sijaan oli taistelemassa maamme puolesta.
Mutta näitä sotaveteraanejahan sinä halveksit.>>Kekkosellahan ei ollut minkäänlaista sotakokemusta vuosina 1939-1944.<<
Kekkonen olisi voinut tuolloin toteuttaa haaveilemansa lopun "Lotinapellon liiton" tapaan ja ihan oikeassa paikassa... - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
>>Kekkosellahan ei ollut minkäänlaista sotakokemusta vuosina 1939-1944.<<
Kekkonen olisi voinut tuolloin toteuttaa haaveilemansa lopun "Lotinapellon liiton" tapaan ja ihan oikeassa paikassa...Lotinapellon liitto
Lotinapellon liitto oli erityisesti AKS:n piirissä vaikuttanut epävirallinen sotaisa Suur-Suomi-ryhmittymä. Urho Kekkonen, Martti Haavio ja eräät muut AKS:n nuoret jäsenet olivat aikoinaan solmineet "Lotinapellon liiton", johon sisältyi lupaus hyökätä Syvärin yli Lotinapeltoon vaikka kaatuen "ryssän konekiväärituleen". Nimi liittoumalle otettiin Lotinapellon kaupungista, joka sijaitsee Syvärin kaakkoispuolella. Tarinan mukaan lotinapellonliittolaisia olisi jatkosodassa ensimmäisinä kaatunut konekiväärin tulitukseen Syvärin ylityksen jälkeen.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Akateeminen_Karjala-Seura
- Anonyymi
Ilman Kekkosta Suomi olisi ollut länsimaa jo 70-luvulla
- Anonyymi
Arvasin, että et sitä ymmärrä, uuno.
- Anonyymi
"joka enää on vain pieneltä osin entisensä"
Gott sei Dank! Länsimaaksi voidaan laskea ne Euroopan valtiot, jotka eivät kuuluneet NL:n etupiiriin. Suomi kuului tähän etupiiriin ja se sinetöitiin YYA-sopimuksella. Ei NL Suomeen täysin luottanut, mikä kävi ilmi erityisesti Prahan kevään jälkimainingeissa ja ehdotuksissa yhteisistä sotaharjoituksista, joita kepulainen Ahti Karjalainen kannatti.
Kepussahan on ollut komujen ohella aina eniten näitä itäisen naapurin myötäilijöitä. Edelleenkin Paavo Väyrynen on elävä esimerkki tästä.- Anonyymi
SOTILASrauhaa kirjoitti:
Väyrynen ei sählää.
Mitä muuta Väyrynen on muka tehnyt, kuin sählännyt koko poliittisen uransa ajan? Sellainen vempula, että siinä mannekin uhkaa jäädä kakkoseksi.
Voi olla että oikeistosossujen kansa olisi oltu lirissä.
- Anonyymi
Itsenäisyys olisi mennyt oikeistosossujen ja junnilalaisten hallitessa. Onneksi Suomen kansa oli viisas, eikä antanut heille valtaa.
Varmaankin olisi. Sossuilla ei ollut ulkopolitiikan osaamista ja SDP oli Neuvostoliitolle "punainen vaate".
- Anonyymi
SOTILASrauhaa kirjoitti:
Varmaankin olisi. Sossuilla ei ollut ulkopolitiikan osaamista ja SDP oli Neuvostoliitolle "punainen vaate".
Itsensä kanssa kun keskustelee niin on samaa mieltä.
SOTILASrauhaa kirjoitti:
Varmaankin olisi. Sossuilla ei ollut ulkopolitiikan osaamista ja SDP oli Neuvostoliitolle "punainen vaate".
Voidaan sanoa, että RKP:lla on suhteessa eniten ollut ulkopolitiikan osaamista Keskustan ohella. Sossuista voidaan sanoa, että ainoastaan Tuomioja oli mitat täytävä.
- Anonyymi
SOTILASrauhaa kirjoitti:
Voidaan sanoa, että RKP:lla on suhteessa eniten ollut ulkopolitiikan osaamista Keskustan ohella. Sossuista voidaan sanoa, että ainoastaan Tuomioja oli mitat täytävä.
Itsensä kanssa kun keskustelee niin on samaa mieltä...
SOTILASrauhaa kirjoitti:
Voidaan sanoa, että RKP:lla on suhteessa eniten ollut ulkopolitiikan osaamista Keskustan ohella. Sossuista voidaan sanoa, että ainoastaan Tuomioja oli mitat täytävä.
Tänäänkin samaa mieltä.
Oltaisiin CIA:n tuella vältytty ruplakassalta ja Timolta.
- Anonyymi
CIA rahoitti oikeistoa, osin Maalaisliittoa ja osin SDP:tä.
Maalaisliitto ja SDP saivat rahaa niin CIA:lta kuin KGB:ltä, joten emme välttyneet ruplilta vaikka CIA rahoitti isoa osaa puolueista. Maalaisliitto ja demarit olivat niin fiksuja, että ottivat rahaa molemmilta suunnilta Anonyymi kirjoitti:
CIA rahoitti oikeistoa, osin Maalaisliittoa ja osin SDP:tä.
Maalaisliitto ja SDP saivat rahaa niin CIA:lta kuin KGB:ltä, joten emme välttyneet ruplilta vaikka CIA rahoitti isoa osaa puolueista. Maalaisliitto ja demarit olivat niin fiksuja, että ottivat rahaa molemmilta suunniltaTanner ei Ryssältä rahaa huolinut. Vanha mies hiihti loppuun asti seinäpidolla Timon lipsutellessa!
OikeistoSosDem kirjoitti:
Tanner ei Ryssältä rahaa huolinut. Vanha mies hiihti loppuun asti seinäpidolla Timon lipsutellessa!
Höpö höpö Kapi!
- Anonyymi
OikeistoSosDem kirjoitti:
Tanner ei Ryssältä rahaa huolinut. Vanha mies hiihti loppuun asti seinäpidolla Timon lipsutellessa!
Tanner saattoi jättää ruplat muille, mutta SDP:ssä oli tovereita, joille ruplat kyllä kelpasivat.
Olet varmasti lukenut selvityksiä aiheesta, niitä kun on julkaistu monia. Vai luetko vain hupikirjailija Lehtistä? Hän kun savolaisena viäräleukana jättää vastuun totuudesta lukijan selvitettäväksi. Anonyymi kirjoitti:
CIA rahoitti oikeistoa, osin Maalaisliittoa ja osin SDP:tä.
Maalaisliitto ja SDP saivat rahaa niin CIA:lta kuin KGB:ltä, joten emme välttyneet ruplilta vaikka CIA rahoitti isoa osaa puolueista. Maalaisliitto ja demarit olivat niin fiksuja, että ottivat rahaa molemmilta suunniltaSDP ei saanut Moskovasta rahoitusta ja kepulaiset väittivät saaneensa vasta kun heidän "#>Rauhanvaltionsa, Neuvostoliitto romahti. En usko, ja missään luotettavassa julkaisussa en ole nähnyt mitään viitettä siitä, että CIA OLISI rahoittanut Maalaisliittoa.
Kepuliet olivat niin neuvostomyönteisiä ja niin hurja vastustus heillä oli USA:ta ja viha oikestodemareita vastaan. NKP piti, ja aivan oikein piti SDP:tä suurimpana syyllisenä siihen ettei Suomesta tullut "kansandemokratiaa".
Kepun väite saaduista CIA:n rahoista on tyypillistä Lepikon torpan savupirtin korsteenin verenruskeaa valkoista valetta,OikeistoSosDem kirjoitti:
Timo maksoi ruplavelkaa Yöpakkasilla ja Noottikriisillä.
Laitatko Kapi linkin?
- Anonyymi
Sinä jatkat.
- Anonyymi
Vabaari on pilannut monet lapset. Sillä on enää ihan turha leikkiä.
Aprikoin asiaa tänäänkin.
Siinä ois ollu kovasti itseriittoinen trio.
- Anonyymi
Pekka Peitsen karmea kankkunen
Julkaistu 30 elo, 2021
https://www.tiedetoimittajat.fi/tiedetoimittaja/pekka-peitsen-karmea-kankkunen/
Maanpetossyytteetkään eivät olleet kaukana, kun Urho Kekkonen löysi uuden vakaumuksen.
Sotapropagandan mestari Pekka Peitsi, siis Urho Kekkonen, sai valtiollisen poliisin kannoilleen vuonna 1944.
"Lopulta pääministeri Linkomies reagoi Kekkosen aktiivisuuteen rauhanopposition piirissä laittamalla hänet Valtiollisen poliisin valvontaan. Puhelinta kuunneltiin, ja Kekkoselle asetettiin myös matkustusrajoituksia.
Mitä avoimemmin Kekkonen puhui rauhan puolesta, sitä huonompaan valoon hän joutui myös omiensa keskuudessa. Maalaisliitto oli pudottanut hänet jo aiemmin puolueen keskushallituksen työvaliokunnasta ja eduskuntaryhmän valtuuskunnasta. Vuoden 1944 valtiopäivien alkaessa eduskuntaryhmä jätti hänet viimeisenä sinettinä ulos kaikesta valiokuntatyöstä."
-
Kekkosen passi takavarikoitiin kesällä 1944 ja hänen pääsynsä Maalaisliiton eduskuntaryhmän kokouksiin estettiin. Kekkonen vuoti kaiken Ruotsin lehtiin ja siis ryssille. - Anonyymi
Ei onneksi päässyt.
Ketjusta on poistettu 30 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Rukoilimme Länsimuurilla 2000 vuoden jälkeen, Jumalamme oli antanut meille kaiken takaisin
Western Wall, In our Hands. 55th Para. https://www.youtube.com/watch?v=u4BJAppyCSo https://en.wikipedia.org/wiki/55th_252538Kerro kaivattusi
Jokin tapa/piirre mikä sinua viehättää ja mistä hän voisi myös tunnistaa itsensä.581913Saako kantaa asetta
Voiko olla koskaan kotelossa lonkalla ase.. Siis ei mikään luvaton ase. Johon on luvat. Esim luottamustoimessa, tai kaup211654Mitä laitatte karjalanpiirakan päälle?
Voita tietenkin, mutta mitä muuta? Itse yleensä juustoa, jotain leikkelemakkaraa ja tuorekurkkua161208Vakkuri puhuu että Suomi joutuu sotaan.
Hänen mukaansa asiantuntijat ovat yhtä mieltä että Suomi joutuu sotaan Venäjän kanssa. En tiedä kuinka lähellä se on, mu3021170- 2581013
- 60993
- 52915
- 146913
Mies mitä ajattelet naisista?
Kerro mitä ajatuksia nousee. Mitä naiset sinulle merkitsee? Sana on vapaa.108860