Miten jaksaa elämää

No vaikkapa päivä kerrallaan. Jokaisena elettynä päivänä elämä voi yllättää.

Ja toki voisit miettiä, mikä sinua inspiroi tai edes hiukan kiinnostaa, tutkia voisitko niiden osalta keksiä elämääsi sisältöä ja tavoitteita.

Ei jaksa elämää. Loppu tulee ihan pian.

Masennus ei ole koskaan oma vika.

Jaksamiseen voi ja kannattaa hakea neuvoa ammattilaisilta. Tällainen keskustelupalsta ei ole ihan paras apu elämänilon palauttamiseen.

Millaisista asioista pidät? Mitkä asiat tuottavat sinulle iloa?

Tavoitteeni on, että voin olla rennosti, ja nauttia normaalin elämän pikku asioista,
esimerkiksi kävelylenkeistä, valokuvauksesta, kahvihetkistä jne.
t. Jari

Jokainen päivä on yksi päivä lähempänä sitä, että kaikki kärsimys on ohi. 🌹👀

Masennus ei ole sairaus koska masennukseta on toimiva tie ulos. Mene ja harrasta fyysistä kuntoilua. Mene ja hanki itsellesi vertaisryhmä jonka jäsenenä toimit. Ala harjoittamaan sosiaalisia lihaksiasi.

Jo aloituksessasi paljastat suoraan mikä on haasteesi mikä sinun tulee päihittää, tunnistat ongelman ja nyt se millä pääset ongelmasta on se että muutut toimijaksi matkustajana olemisen sijasta.

En osaa sanoa. Mä aina oon keksinyt juuri tavoitteita ja haaveita, sekä mennyt niitä kohti.

Joskus kulkee niitä kohti, vaikka tuntuu, ettei ne lähene.

Itse olen jaksanut hyvin tekemällä välillä asioita, jotka tuottaa hyvää mieltä itselle. Terapoiva tekeminen on hyvästä, sitä voi olla jopa tänne kirjoittaminen ja liikunnalliset asiat, jos ne kokee itselle mieleisenä.

En valitettavasti osaa auttaa, vaikka haluaisin osata. 😞

Omasta mielestäni elämä ilman haaveita, toivoa ja tavoitteita olisi kamalaa. Usein matka on tärkeämpi kuin itse päämäärä! En usko, että voin sinulle haaveita ulkopuolelta tarjota. Sinun pitää itse tietää ensi. mitä haluat elämääsi lisää. Pystytkö mitenkään esim. hahmottelemaan itsellesi mikä sinulle on elämässä tärkeää ja sitä kautta miettiä itselle omia haaveita?

Oletko töissä? Jos et ole, voisitko uudelleen kouluttautua johonkin mikä sinua kiinnostaa? Jos olet, olisiko työssä mahdollista kehittyä johonkin vähän uuteen? Jos olet ystäviä vailla, löytyykö seudulta vaikka sinkkutapaamisia tai vaikka seurakunnan kerhoja aikuisille? Ei tavoitteen tarvitse olla suuri, vaan se voi olla vaikka vain osallistuminen ja juttelu 5 eri ihmiselle ja valmistautuminen tutustumiseen tekemällä itselle 1min esittelyn (hissipuhetyyppinen jään rikkova alkuun) tai pari eri keskustelun aloitusta, millä pääsee alkuun. Ja jos aikuisten seura on tärkein, voi ilmoittautua vaikka kotona asuvan vanhuksen kaveriksi tai hesyyn eläimiä hoitamaan. Varmasti auttamalla muuta, saa merkitystä elämäänsä ja samalla lisää kontakteja elämäänsä. Tämä tietysti vaatii jonkinlaista henkistä hyvinvointia ja mielenterveyden stabiilisuutta. Jos mt on se este, voi aloittaa ensin hoitamalla sairautta hyvin hoitavan henkilökunnan kanssa ja liikkumalla (useille tämä auttaa). Käsittääkseni myös mielenterveysseurat järjestää vertaistukea ja leirejä ryhmissä.

Tavoitteiden ja unelmien ei tarvitse olla isoja. Kun huomaa kevään ensimmäiset lehdet tai maasta nousevat krookukset, voi olla hyvinkin onnellinen siinä hetkessä. Jos tietää mistä tykkää, voi alkaa harrastaa sitä asiaa. Vaikka omalla aluella saisi aarin maata vuokralle 20e/v ja varmasti ei kävisi aika pitkäksi , ehkä ihmisiin tutustuu samalla ja satoakin saattaa saada.

Jos mietit mitä haluaisit elämään 5v päästä ja mikä olisi kaikista pienin asia mitä sen eteen voisit tehdä, keksitkö itse mitään? Jos keksit, niin tee se ja sen jälkeen kehu itseäsi ääneen ja hymyile itsellesi. Kuulostaa tyhmälle, mutta aivot ei ymmärrä huijausta ja antaa sinulle mielihyvähormoneja. Jos mieli on kovin alhaalla, ei vastassa ole kovin isot kiksit ensi yrityksellä, mutta suureksi voi kasvaa vain pienen alun kautta.

Eikö tämä ole ihannetila? Voi vihdoinkin keskittyä elämään kun ei odota eikä tavoittele mitään.

Vaikeaahan se on. Ei minullakaan tavoitteita ole mutta kyllä minä kuitenkin kevättä odottelen ja aina voi nähdä luonnossa jotain. Vaikka nyt kaikki tuntuu aivan turhalta niin teoriassa voisi käydä niin että vaikkapa ilves tulisi pihalle ja sittenhän olisi hetkeksi kaikki huolet unohtuneet täysin. Eihän mitään sellaista usein satu mutta kuitenkin periaatteessa on mahdollista että tapahtuu jotain hienoa. Kuolleena ei näkisi eikä kuulisi mitään.

nah,päivä kerrallaan

Maksulliset naiset piristää mielen.

Kuka muu kuin sinä itse voisi asettaa tavoitteita ja jotain odotettavaa, sitten toteuttaa niitä? Pistä töpinäksi ja yritä nauttia elämästä. Elämä ei kestä ikuisuutta.

Parhaiten itse olen pärjännyt samansuuntaisen ajatusloopin kanssa, kun olen ajatellut asettamiani tavoitteita elämän varrella, ja tajunnut kuinka turhia ja merkityksettömiä ne ovat olleet, tai monesti jopa saaneet menemään asioita huonompaan suuntaan toteutuessaan. 🙄

Esimerkiksi Viton omistaminen kyllä paransi autokuumeen lähes kollektiivisesti kaikkiin yli tonnin hintaisiin ei-japanilaisiin autoihin. Kun sen reilun vuoden ajan kun omistin auton, niin köyhdyin pelkästään sen takia noin 7k€, joka oli valtava summa mun (firmani) tuloilla, samaan aikaan, kun alkoholismini oli pahimmillaan mitä kyseinen auto vielä pahensi, ja samoihin aikoihin alkoi olla selvää ettei äitini kotiudu enää sairaalasta jne. niin yksinkertaisesti oli pakko päästä siitä eroon että selvisin hautajaisjärjestelyistä yms nenä pinnalla.
Sama toki Jaguarin tapauksessa, että kolmen tonnin autoon ilmeni kolmen tonnin viat 1000km jälkeen, mutta siinä tapauksessa onneksi onnistuin purkamaan kaupan myyjäliikkeen kanssa. Silti, ennen niiden vikojen paljastumista kyyneleet silmissä mä sillä monesti ajelin.

Tai milloin olen yleensä voinut huonoiten henkisesti, niin ollessani suhteessa tai deittaillessa 🙄 En edes jaksa kovin syvälle mennä, mutta enimmäkseen sellaista hylkäämisen pelon, nauramisen tai pilkan pelon, ja lääkkeitteni haittavaikutusten myöntämisen /ilmitulon pelon sekaista ahdistusta ja "valkoista raivoa" jolloin työkalut saattoi lennellä ihan kuten h-sanatkin, mutta siis aina tietenkin yksin ollessani. Tätä ahdistusta on ollut helppo välttää viime aikoina, kun en ole varsinaisesti edes hakenut seuraa, ja tiedän että poikuuteni menetin joka tapauksessa muslimitytölle vajaat 5 vuotta sitten. 😅

Työasiat on vähän niin ja näin, mutta täytyy sanoa että nekin ehkä vähän korreloi noiden ylempänä mainittujen asioiden kanssa. Joku motivaatio siihen työntekoon pitää olla, ja aiemmin se oli itsellä lähinnä omien käyttöautojen ja kartingharrastuksen mahdollistamista, sekä aktiivisuusvaatimusten täyttämiseksi, ennen kun El Plan paperit tipahti kouraan 30-vuotislahjaksi. 🙄 Nykyisellään työni tuoma lisäarvo suhteessa ajankäyttöön, stressiin ja sitä kautta yleensä lääkkeiden kanssa tunarointiin, on sen verran vähäistä että ainakin talven yli ajattelin pitää pitämättömiä saikkuja ja kesälomia 🙄

Joku voisi luulla mua äkkiseltään masentuneeksi tai jotenkin lannistetuksi, mutta itse sanoisin että tässä mun ajattelumallissa on elementtejä buddhalaisuudesta sekä ihan arkisemmasta minimalismista, ja näistähän mä olin kovin kiinnostunut (pakko-oireinen) jo liki 10 vuotta sitten, eli ei ollenkaan uusi keksintö minkä taakse verhota oma alisuorittaminen 😅 Silloin säästeliäisyys meni ihan överiksi, radiossa muka ruodittiin rahankäyttöäni, ja yleensä tunsin todella pahaa syyllisyyttä lähes kaikista haluista, joita itse kutsuin ajatusrikoksiksi 🤨 Ja se oli ihan sama puhuttiinko euron juustohampurilaisesta vaiko Mersusta 😅
Luulisin, että kolme asiaa olen saanut loksahtamaan kohdalleen päässäni tuon jälkeen, ja pystyn nykyään elämään aika kivuttomasti juuri näin, ettei ole juurikaan tavoitteita.
Olen hyväksynyt sen että olen todennäköisesti ollut aina aseksuaali mitä tulee mentaalipuoleen, olen oppinut pitämään Lyrican sivuoireita eräänlaisena "vapauttajana" naisasioista sen sijaan että pelkäisin saavani osumia painamistani "vihatykkäyksistä" ja stressaisin jo heti alkumetreillä, ja kolmantena on vaikea sanoa tarkkaan että missä suhteessa se oma vakava sairastuminen, oma raitistuminen, sekä yksinasuminen ovat vaikuttaneet kun osuivat keskenään niin lyhyen ajan sisälle kolmisen vuotta sitten. Mutta pisti se sairaalareissu kuukausi äidin hautajaisten jälkeen arvoja uusiksi, ja muutenkin tuntuu että alkoholi teki musta jotenkin normaalia enemmän näyttämisenhaluisen, mutta toisaalta kyllä hyvälläkin tavalla tavoitteellisen esim. työjuttuihin liittyen 🙄

Elämä on tavallaan kivaakin, kun tavoitteet on matalalla, niin eipähän voi epäonnistuakaan kovin isosti 😅 Mutta se vaatii ihan tietoista ajattelutavan muutosta, eikä se muutos yhdessä yössä tapahdu. Eikä se välttämättä edes sovi tai ole tarpeen kaikille, jos perusluonne on kunnianhimoisempi, ja asiat tuntuu kaiken lisäksi vieläpä onnistuvan. Niin mikäs siinä silloin 🤷‍♂️ Mutta jos vähänkään tuntuu siltä että kyseenalaistaa työnsä mielekkyyttä, sosiaalisten normien typeryyttä, kulutusyhteiskuntaa, ja taustalla on pitkä lista pieleen menneitä tai toteutumattomiksi jääneitä tavoitteita, niin kannattaa tutustua minimalismiin ja downshiftaamiseen.

Hei,

Hyvä, että kirjoitit tänne! On tärkeää purkaa mielessä olevia huolia. Vertaistuki voi olla hyvä voimavara. Ulkopuolisen kanssa keskusteleminen voi helpottaa ja tuoda uusia näkökulmia. Joskus myös ammattimainen keskustelupau voi olla tarpeen.

On olemassa monia matalan kynnyksen auttavia tahoja, joista voi saada tukea elämän eri tilanteissa. Alla tiedoksi tahoja joihin voi olla yhteydessä anonyymisti ja maksutta:

- Tukinet.net - Tukipisteesi netissä https://tukinet.net/

Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilö löytyy esimerkiksi Mieli Tukisuhteesta. https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/

Lisäksi maanantaista torstaihin klo 15-19 on aikuisten kahdenkeskinen Solmussa-chat, jossa voi jutella päivystäjän kanssa mistä tahansa mielessä olevasta huolesta tai hankalasta elämäntilanteesta.

Tukinetissä on myös monenlaisia ryhmächattejä ja keskusteluryhmiä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja.

Tukinetin kaikki palvelut saa käyttöönsä rekisteröitymällä palveluun anonyymisti. Osaa palveluista voi käyttää ilmankin rekisteröitymistä.

Keskusteluapua on mahdollista saada matalalla kynnyksellä myös seuraavilta tahoilta:

- Valtakunnallinen kriisipuhelin

Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää24/7 numerossa 09 2525 0111.

- Kriisikeskukset

Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Myös etävastaanotto on mahdollista osassa paikoista. Kriisikeskusten yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/tukea-ja-apua/keskusteluapua-kriisivastaanotoilla/

Ystävällisin terveisin
MIELI Kriisikeskus Helsinki/Kata