Prabhupada: Vapaat naiset - yhteiskunnan tuho

Ehkä on hieno sana joka ratkaisee sen voiko nainen ehkä.

Tärkein syy siihen, miksi ihmiset nykyään pikemminkin alennustilassa kuin edistyvät perheessä, on se, että harvat ihmiset näkevät perheen ashramina – henkisenä harjoittelupaikkana. Perhe on oikeastaan koulu, jossa opimme uhrautumaan rakastamamme ihmisen puolesta. Tätä kokemusta tarvitaan, jotta voimme kehittää kykyä antaa, sillä elämän lopussa jokaisen on "annettava sielunsa Jumalalle" noiden sanojen kirjaimellisessa merkityksessä. Mutta sen on tapahduttava rakkaudella ja tietoisesti. Jos ihminen ei ole oppinut henkistä uhrautumista, hän jatkaa aineellisen selviytymistaistelun julmaa koulua. Vain ne, jotka ovat oppineet palvelemaan Jumalaa ja lähimmäistä tässä elämässä, ovat valmiita astumaan Jumalan valtakuntaan. Nyt kaikki haluavat tulla palvelluiksi ja kuuliaisiksi, mutta eivät halua tulla palvelijaksi tai auttajaksi. Mitä meidän sitten pitäisi tehdä hengellisessä maailmassa, jossa kaikki ovat Jumalan palvelijoita?

Henkisesti suuntautuneessa perheessä ei ole kysymys siitä, kuka on talon isäntä. Vastaus on tiedossa alusta alkaen: "Jumala on kaiken Herra, ja hänen laeillaan hallitaan kaikkea." Lait näyttävät rajoittavan meitä, mutta itse asiassa ne suojelevat meitä ja pelastusvaijerin tavoin estävät meitä hukkumasta aineellisen elämän ankaraan valtamereen. Lakia edustaa hierarkia Jumala - aviomies - vaimo - lapset. Jos aviomies ei noudata Jumalan korkeampia lakeja, vaimo ei tottele häntä eivätkä lapset kuuntele äitiään tai isäänsä. Näin perheessä ja yhteiskunnassa syntyy kaaos. Jos me vaadimme nuoremmilta kuuliaisuutta, mutta emme itse hyväksy Jumalan korkeinta auktoriteettia, niin Jumala sydämessään patistaa holhoojiamme kapinoimaan meitä vastaan, jotta mekin saisimme tuntea, mitä Korkein Isä tuntee tottelemattomista lapsista.

Anonyymi kirjoitti:

Tärkein syy siihen, miksi ihmiset nykyään pikemminkin alennustilassa kuin edistyvät perheessä, on se, että harvat ihmiset näkevät perheen ashramina – henkisenä harjoittelupaikkana. Perhe on oikeastaan koulu, jossa opimme uhrautumaan rakastamamme ihmisen puolesta. Tätä kokemusta tarvitaan, jotta voimme kehittää kykyä antaa, sillä elämän lopussa jokaisen on "annettava sielunsa Jumalalle" noiden sanojen kirjaimellisessa merkityksessä. Mutta sen on tapahduttava rakkaudella ja tietoisesti. Jos ihminen ei ole oppinut henkistä uhrautumista, hän jatkaa aineellisen selviytymistaistelun julmaa koulua. Vain ne, jotka ovat oppineet palvelemaan Jumalaa ja lähimmäistä tässä elämässä, ovat valmiita astumaan Jumalan valtakuntaan. Nyt kaikki haluavat tulla palvelluiksi ja kuuliaisiksi, mutta eivät halua tulla palvelijaksi tai auttajaksi. Mitä meidän sitten pitäisi tehdä hengellisessä maailmassa, jossa kaikki ovat Jumalan palvelijoita?

Henkisesti suuntautuneessa perheessä ei ole kysymys siitä, kuka on talon isäntä. Vastaus on tiedossa alusta alkaen: "Jumala on kaiken Herra, ja hänen laeillaan hallitaan kaikkea." Lait näyttävät rajoittavan meitä, mutta itse asiassa ne suojelevat meitä ja pelastusvaijerin tavoin estävät meitä hukkumasta aineellisen elämän ankaraan valtamereen. Lakia edustaa hierarkia Jumala - aviomies - vaimo - lapset. Jos aviomies ei noudata Jumalan korkeampia lakeja, vaimo ei tottele häntä eivätkä lapset kuuntele äitiään tai isäänsä. Näin perheessä ja yhteiskunnassa syntyy kaaos. Jos me vaadimme nuoremmilta kuuliaisuutta, mutta emme itse hyväksy Jumalan korkeinta auktoriteettia, niin Jumala sydämessään patistaa holhoojiamme kapinoimaan meitä vastaan, jotta mekin saisimme tuntea, mitä Korkein Isä tuntee tottelemattomista lapsista.

Lue lisää

Lapsista puheen ollen. Lasten syntyminen ei ole vedalaisissa perheissä seksuaalisen toiminnan satunnainen sivutuote, vaan suunniteltu ja vastuullisesti valmisteltu tapahtuma. "Sillä, joka ei onnistu saattamaan holhokkejaan ulos syntymän ja kuoleman kierrosta, ei ole oikeutta tulla henkiseksi opettajaksi, aviomieheksi, isäksi tai äidiksi...". Näistä Vedojen sanoista käy selvästi ilmi, että vanhemmat ovat vastuussa paitsi aineellisesta myös lasten henkisestä kasvatuksesta.

Lapsen syntymän valmistelu alkoi jo ennen hedelmöittymistä. Jos vanhemmat haluavat houkutella perheeseensä jonkun hurskaan sielun lapsekseen, heidän on luotava mielessään ja ympäristössään sopiva ilmapiiri. Konseptointi on kuin siemenen istuttamista. Aivan kuten puutarhurit käyttävät kuukalenteria valitakseen suotuisan ajankohdan, vanhemmat valitsevat yhdessä vedalaisen astrologin kanssa suotuisan ajankohdan lapsen siittämiselle.

Sitä ennen he suorittavat erityisen puhdistusrituaalin - samskaran. Yleisesti ottaen Vedat suosittelevat 10 tärkeintä samskaraa, jotka ovat kuin henkisiä rokotuksia, jotka kulkevat sielun mukana kuin myötätuuli sen kehoon tulosta (hedelmöittyminen) kehosta poistumiseen (kuolema). Näiden seremonioiden tarkoituksena on juurruttaa yksilöön henkisiä taipumuksia. Joitakin alkeita näistä rituaaleista on nykyään olemassa kasteen, kirkossa tapahtuvan avioliittoon vihkimisen ja hautajaistilaisuuksien muodossa.

Valittuaan siis suotuisan hetken, pestyään ruumiinsa ja pyhitettyään mielensä pyhien kirjoitusten sanoilla ja Jumalan nimillä vanhemmat siittivät lapsen. Onneksi ei ollut mitään linjakkaita äitiysneuvoloita. Kukaan ei pitänyt raskautta patologisena ja synnytystä monimutkaisena operaationa. Synnytys tapahtui luonnollisessa ja rauhallisessa kotiympäristössä. Kun lapsi oli syntynyt, mutta ennen napanuoran katkaisemista, isä tiputti kultaisesta lusikasta hunajaa ja gheetä vastasyntyneen kielelle. Kuukautta ennen syntymää isä lausui tämän aineen äärellä Bhagavad-gitan, Vedalaisen peruskirjan. Tämä rituaali istuttaa ihmisen sydämeen hengellisen älykkyyden siemenen, joka kantaa hedelmää oppimisprosessissa. Ja kulta, hunaja ja kirkastettu voi luovat oikean alkemiallisen ympäristön mielen säilymiselle.

Anonyymi kirjoitti:

Lapsista puheen ollen. Lasten syntyminen ei ole vedalaisissa perheissä seksuaalisen toiminnan satunnainen sivutuote, vaan suunniteltu ja vastuullisesti valmisteltu tapahtuma. "Sillä, joka ei onnistu saattamaan holhokkejaan ulos syntymän ja kuoleman kierrosta, ei ole oikeutta tulla henkiseksi opettajaksi, aviomieheksi, isäksi tai äidiksi...". Näistä Vedojen sanoista käy selvästi ilmi, että vanhemmat ovat vastuussa paitsi aineellisesta myös lasten henkisestä kasvatuksesta.

Lapsen syntymän valmistelu alkoi jo ennen hedelmöittymistä. Jos vanhemmat haluavat houkutella perheeseensä jonkun hurskaan sielun lapsekseen, heidän on luotava mielessään ja ympäristössään sopiva ilmapiiri. Konseptointi on kuin siemenen istuttamista. Aivan kuten puutarhurit käyttävät kuukalenteria valitakseen suotuisan ajankohdan, vanhemmat valitsevat yhdessä vedalaisen astrologin kanssa suotuisan ajankohdan lapsen siittämiselle.

Sitä ennen he suorittavat erityisen puhdistusrituaalin - samskaran. Yleisesti ottaen Vedat suosittelevat 10 tärkeintä samskaraa, jotka ovat kuin henkisiä rokotuksia, jotka kulkevat sielun mukana kuin myötätuuli sen kehoon tulosta (hedelmöittyminen) kehosta poistumiseen (kuolema). Näiden seremonioiden tarkoituksena on juurruttaa yksilöön henkisiä taipumuksia. Joitakin alkeita näistä rituaaleista on nykyään olemassa kasteen, kirkossa tapahtuvan avioliittoon vihkimisen ja hautajaistilaisuuksien muodossa.

Valittuaan siis suotuisan hetken, pestyään ruumiinsa ja pyhitettyään mielensä pyhien kirjoitusten sanoilla ja Jumalan nimillä vanhemmat siittivät lapsen. Onneksi ei ollut mitään linjakkaita äitiysneuvoloita. Kukaan ei pitänyt raskautta patologisena ja synnytystä monimutkaisena operaationa. Synnytys tapahtui luonnollisessa ja rauhallisessa kotiympäristössä. Kun lapsi oli syntynyt, mutta ennen napanuoran katkaisemista, isä tiputti kultaisesta lusikasta hunajaa ja gheetä vastasyntyneen kielelle. Kuukautta ennen syntymää isä lausui tämän aineen äärellä Bhagavad-gitan, Vedalaisen peruskirjan. Tämä rituaali istuttaa ihmisen sydämeen hengellisen älykkyyden siemenen, joka kantaa hedelmää oppimisprosessissa. Ja kulta, hunaja ja kirkastettu voi luovat oikean alkemiallisen ympäristön mielen säilymiselle.

Lue lisää

Napanuora katkaistiin vasta, kun se oli lakannut sykkimästä. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että istukasta vauvan kehoon syntymän jälkeen virtaava veri sisältää erityisen runsaasti entsyymejä, jotka vahvistavat vastustuskykyä syöpää vastaan. Nykyaikaisella virtausmenetelmällä, kun kaikilla on kiire ja napanuora katkaistaan heti, vauva ei saa tätä arvokasta verta, vaan viidennes sen verestä jää istukkaan. Lopputulos on se, että kun vauva poistuu äidin kehosta synnytyskanavan kautta, luonnollisen paineen vaikutuksesta hänen kehostaan napanuoran kautta tuleva veri menee istukkaan. On siis odotettava, että se palaa vauvan kehoon synnytyksen jälkeen. On mahdollista, että näiden yksityiskohtien laiminlyönti tekee jokaisesta peräkkäisestä sukupolvesta edellistä heikomman ja edistää syövän leviämistä.

Seuraava seremonia on nimiseremonia. Nimi valittiin astrologin neuvojen perusteella. Riippuen siitä, minkä tähtikuvion minkä neljänneksen kautta kuu kulki syntymähetkellä, nimen on alettava tietyllä tavulla. Nimi ei ole vain hieno lempinimi. Sen pitäisi toimia kilpenä. Kirjoitin jo viime vuoden numerossa 5 äänen voimasta, ja oikea nimi on toinen rokote tämän maailman ongelmia vastaan.

Kun vauva on hammaslääkäri ja ryömii (6 kuukaudesta 1 vuoteen), suoritetaan seuraava rituaali: ensimmäinen viljan syöttö, hiusten ajelu ja tulevan ammatin määrittäminen. Lapsen syntymäkarvat katsotaan epäpuhtaiksi, ja ne on ajettava pois ennen vuoden ikää. Ajellun, pestyn ja hyvin ruokitun lapsen eteen asetetaan puhtaalle liinalle neljä esinettä: kirja, ase, raha ja työväline. Se, minkä hän valitsee, on hänen elämänsä pääammatti - tieto, sotilaallinen (tai hallinto), liike-elämä tai fyysinen työ.

12-20-vuotiaana lapsi käy läpi henkisen vihkimisseremonian, jota Vedat kutsuvat "toiseksi syntymäksi". Näin henkilö pystyi näkemään maailman henkisten lakien linssin läpi ja välttämään monia virheitä. Se oli eräänlainen henkinen vakuutus, joka auttoi ihmistä olemaan hukkumatta maallisten intohimojen pyörteisiin ja menettämättä suuntaa elämässä.

Anonyymi kirjoitti:

Napanuora katkaistiin vasta, kun se oli lakannut sykkimästä. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että istukasta vauvan kehoon syntymän jälkeen virtaava veri sisältää erityisen runsaasti entsyymejä, jotka vahvistavat vastustuskykyä syöpää vastaan. Nykyaikaisella virtausmenetelmällä, kun kaikilla on kiire ja napanuora katkaistaan heti, vauva ei saa tätä arvokasta verta, vaan viidennes sen verestä jää istukkaan. Lopputulos on se, että kun vauva poistuu äidin kehosta synnytyskanavan kautta, luonnollisen paineen vaikutuksesta hänen kehostaan napanuoran kautta tuleva veri menee istukkaan. On siis odotettava, että se palaa vauvan kehoon synnytyksen jälkeen. On mahdollista, että näiden yksityiskohtien laiminlyönti tekee jokaisesta peräkkäisestä sukupolvesta edellistä heikomman ja edistää syövän leviämistä.

Seuraava seremonia on nimiseremonia. Nimi valittiin astrologin neuvojen perusteella. Riippuen siitä, minkä tähtikuvion minkä neljänneksen kautta kuu kulki syntymähetkellä, nimen on alettava tietyllä tavulla. Nimi ei ole vain hieno lempinimi. Sen pitäisi toimia kilpenä. Kirjoitin jo viime vuoden numerossa 5 äänen voimasta, ja oikea nimi on toinen rokote tämän maailman ongelmia vastaan.

Kun vauva on hammaslääkäri ja ryömii (6 kuukaudesta 1 vuoteen), suoritetaan seuraava rituaali: ensimmäinen viljan syöttö, hiusten ajelu ja tulevan ammatin määrittäminen. Lapsen syntymäkarvat katsotaan epäpuhtaiksi, ja ne on ajettava pois ennen vuoden ikää. Ajellun, pestyn ja hyvin ruokitun lapsen eteen asetetaan puhtaalle liinalle neljä esinettä: kirja, ase, raha ja työväline. Se, minkä hän valitsee, on hänen elämänsä pääammatti - tieto, sotilaallinen (tai hallinto), liike-elämä tai fyysinen työ.

12-20-vuotiaana lapsi käy läpi henkisen vihkimisseremonian, jota Vedat kutsuvat "toiseksi syntymäksi". Näin henkilö pystyi näkemään maailman henkisten lakien linssin läpi ja välttämään monia virheitä. Se oli eräänlainen henkinen vakuutus, joka auttoi ihmistä olemaan hukkumatta maallisten intohimojen pyörteisiin ja menettämättä suuntaa elämässä.

Lue lisää

Mitä tulee lapsen kasvatukseen tänä aikana, 5-vuotiaaksi asti häntä kohdellaan kuin kuningasta (kaikki on sallittua); 5-15-vuotiaaksi häntä kohdellaan kuin..., eli kasvatus alkaa. Kun lasta hemmotellaan 5-vuotiaaksi asti, hän ymmärtää, että häntä rakastetaan, eikä häntä loukata, kun häntä rangaistaan, koska hän ymmärtää, että se tehdään rakkaudesta ja hänen omaksi parhaakseen. 15-vuotiaasta lähtien häntä aletaan kohdella ystävänä, koska tuosta iästä lähtien lapsi on jo sisäisesti itsenäinen.

Seuraava rituaali on häät. Se on hyvin hieno seremonia, johon kuuluu pyhien mantrojen laulaminen ja erityinen pyhä teko rituaalisen tulen edessä ja niin edelleen. Kuvassa on katkelma tästä seremoniasta.
Vedalaiset häät tarkoittavat, että ne, jotka solmivat vihityn avioliiton, eivät ole vain aineellisesti vaan myös henkisesti kypsiä yksilöitä, jotka ovat tietoisia vastuustaan Jumalan edessä. Vaikka he myös ulkoisesti jakavat yhteisen talouden, heidän päähuolensa on henkinen kehitys. He ovat samanhenkisten ihmisten tiimi...
Ja viimeinen seremonia on hautajaisseremonia, jolloin ruumis tuhkataan, jotta maata ei saastuteta ruumismyrkyillä ja jotta sielu pääsee eroon kiintymyksestään tähän katoavaan lihaan. Kaikki läsnäolijat siunaavat edesmenneen sielun ja suorittavat rituaaleja, joiden avulla sielu joko saa korkeamman inkarnaation tai jopa pääsee Jumalan valtakuntaan.

Tämä on Jumalan antamaa ja Jumalan luo johtavaa vedalaista kulttuuria. Se poimii sielun jo ennen syntymää ja johdattaa sitä myös kuoleman jälkeen.

Nyt vanhemmat huolehtivat pikemminkin lastensa ruumiista kuin sieluista, koska he ovat ruumiiden vanhempia. Siksi Jumala - kaikkien sielujen vanhempi - antaa meille Vedat, joiden avulla elämästämme tulee tervettä, harmonista ja korkeamman merkityksen täyttämää.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä tulee lapsen kasvatukseen tänä aikana, 5-vuotiaaksi asti häntä kohdellaan kuin kuningasta (kaikki on sallittua); 5-15-vuotiaaksi häntä kohdellaan kuin..., eli kasvatus alkaa. Kun lasta hemmotellaan 5-vuotiaaksi asti, hän ymmärtää, että häntä rakastetaan, eikä häntä loukata, kun häntä rangaistaan, koska hän ymmärtää, että se tehdään rakkaudesta ja hänen omaksi parhaakseen. 15-vuotiaasta lähtien häntä aletaan kohdella ystävänä, koska tuosta iästä lähtien lapsi on jo sisäisesti itsenäinen.

Seuraava rituaali on häät. Se on hyvin hieno seremonia, johon kuuluu pyhien mantrojen laulaminen ja erityinen pyhä teko rituaalisen tulen edessä ja niin edelleen. Kuvassa on katkelma tästä seremoniasta.
Vedalaiset häät tarkoittavat, että ne, jotka solmivat vihityn avioliiton, eivät ole vain aineellisesti vaan myös henkisesti kypsiä yksilöitä, jotka ovat tietoisia vastuustaan Jumalan edessä. Vaikka he myös ulkoisesti jakavat yhteisen talouden, heidän päähuolensa on henkinen kehitys. He ovat samanhenkisten ihmisten tiimi...
Ja viimeinen seremonia on hautajaisseremonia, jolloin ruumis tuhkataan, jotta maata ei saastuteta ruumismyrkyillä ja jotta sielu pääsee eroon kiintymyksestään tähän katoavaan lihaan. Kaikki läsnäolijat siunaavat edesmenneen sielun ja suorittavat rituaaleja, joiden avulla sielu joko saa korkeamman inkarnaation tai jopa pääsee Jumalan valtakuntaan.

Tämä on Jumalan antamaa ja Jumalan luo johtavaa vedalaista kulttuuria. Se poimii sielun jo ennen syntymää ja johdattaa sitä myös kuoleman jälkeen.

Nyt vanhemmat huolehtivat pikemminkin lastensa ruumiista kuin sieluista, koska he ovat ruumiiden vanhempia. Siksi Jumala - kaikkien sielujen vanhempi - antaa meille Vedat, joiden avulla elämästämme tulee tervettä, harmonista ja korkeamman merkityksen täyttämää.

Lue lisää

Vedan mukaan ihanteellinen yhteiskunta on henkimaailman prototyyppi, jossa puhtaat sielut palvelevat epäitsekkäästi ja täydessä tietämyksessä korkeinta Herraa ikuisesti. Jumala, joka on kaiken lähde, on tämän ikuisen rakkauden valtakunnan luonnollinen keskus. Tämä sama Jumalaan keskittyvä yhteiskuntamalli siirrettiin korkeammasta todellisuudesta aineelliseen maailmaan, ja se oli yhteiskuntarakenteen alkuperäinen muoto Veda-aikakaudella. Se oli aikaa, jolloin ihmiset hyväksyivät Vedet arvovaltaisena tietolähteenä kaikilla elämänalueilla. Tietenkin niiden, jotka ovat kasvaneet "historiallisen materialismin" varassa ja jotka ovat vakuuttuneita siitä, että olemme siirtyneet apinasta nykyihmiseksi, on vaikea hyväksyä ajatusta siitä, että aiemmin oli olemassa korkeasti kehittynyt henkinen yhteiskunta.

Jumala kaikkien sielujen Lähteenä on siis kaikkien olentojen yleisin ja luonnollisin sitova voima. Siksi Hänen läsnäolonsa kaikkien suhteiden keskipisteessä tekee yhteiskunnasta mahdollisimman vakaan. Henkinen ihminen ei näe maailmaa valloituskenttänä. Hän näkee aineellisen maailman olemuksensa puhdistautumiskouluna. Siksi hän ei syytä ongelmistaan ketään muuta kuin itseään. Näin ollen hänellä ei ole ajatusta luokkataistelusta.

Vedalaisen yhteiskunnan rakenne on johdettu ihmiselämän tarkoituksesta. Jos ihminen on aineen ja hengen liitto, niin elämällä on kaksi tarkoitusta: toteuttaa aineelliset suunnitelmansa rikkomatta Jumalan lakeja ja palata henkimaailmaan. Nämä kaksi päämäärää saavutettiin yhdellä ainoalla prosessilla - uhrauksella eli rituaalilla. Ymmärtääksemme, mitä tämä tarkoittaa, meidän on erottava Vanhan testamentin näkemyksestä, jonka mukaan uhri on karitsan teurastus. Nämä veriset uhrit olivat jo rituaalikulttuurin surullinen päätepiste Veda-ajan jälkeisen sivilisaation kaukaisilla reunamilla. Uhri eli rituaali on oman toiminnan omistamista Jumalalle. Tässä prosessissa ihmisen toiminta hengellistyy samalla tavalla kuin tuleen laitettu metallitanko saa itse tulen ominaisuudet. Latinankielinen sana "rituaali" tulee sanskritin kielen juuresta "rita" (totuus). Toisin sanoen rituaali on prosessi, jonka kautta totuus paljastuu.

Anonyymi kirjoitti:

Vedan mukaan ihanteellinen yhteiskunta on henkimaailman prototyyppi, jossa puhtaat sielut palvelevat epäitsekkäästi ja täydessä tietämyksessä korkeinta Herraa ikuisesti. Jumala, joka on kaiken lähde, on tämän ikuisen rakkauden valtakunnan luonnollinen keskus. Tämä sama Jumalaan keskittyvä yhteiskuntamalli siirrettiin korkeammasta todellisuudesta aineelliseen maailmaan, ja se oli yhteiskuntarakenteen alkuperäinen muoto Veda-aikakaudella. Se oli aikaa, jolloin ihmiset hyväksyivät Vedet arvovaltaisena tietolähteenä kaikilla elämänalueilla. Tietenkin niiden, jotka ovat kasvaneet "historiallisen materialismin" varassa ja jotka ovat vakuuttuneita siitä, että olemme siirtyneet apinasta nykyihmiseksi, on vaikea hyväksyä ajatusta siitä, että aiemmin oli olemassa korkeasti kehittynyt henkinen yhteiskunta.

Jumala kaikkien sielujen Lähteenä on siis kaikkien olentojen yleisin ja luonnollisin sitova voima. Siksi Hänen läsnäolonsa kaikkien suhteiden keskipisteessä tekee yhteiskunnasta mahdollisimman vakaan. Henkinen ihminen ei näe maailmaa valloituskenttänä. Hän näkee aineellisen maailman olemuksensa puhdistautumiskouluna. Siksi hän ei syytä ongelmistaan ketään muuta kuin itseään. Näin ollen hänellä ei ole ajatusta luokkataistelusta.

Vedalaisen yhteiskunnan rakenne on johdettu ihmiselämän tarkoituksesta. Jos ihminen on aineen ja hengen liitto, niin elämällä on kaksi tarkoitusta: toteuttaa aineelliset suunnitelmansa rikkomatta Jumalan lakeja ja palata henkimaailmaan. Nämä kaksi päämäärää saavutettiin yhdellä ainoalla prosessilla - uhrauksella eli rituaalilla. Ymmärtääksemme, mitä tämä tarkoittaa, meidän on erottava Vanhan testamentin näkemyksestä, jonka mukaan uhri on karitsan teurastus. Nämä veriset uhrit olivat jo rituaalikulttuurin surullinen päätepiste Veda-ajan jälkeisen sivilisaation kaukaisilla reunamilla. Uhri eli rituaali on oman toiminnan omistamista Jumalalle. Tässä prosessissa ihmisen toiminta hengellistyy samalla tavalla kuin tuleen laitettu metallitanko saa itse tulen ominaisuudet. Latinankielinen sana "rituaali" tulee sanskritin kielen juuresta "rita" (totuus). Toisin sanoen rituaali on prosessi, jonka kautta totuus paljastuu.

Lue lisää

Vedat kertovat meille, että kaikki ihmiset on jaettu neljään pääluokkaan heidän ammattiasemansa mukaan:

Brahmaanit - älymystö ja papisto.
Kshatrijat - sotilaat ja johtajat.
Vaishyat - liikemiehet ja maanviljelijät.
Shudrat - työväenluokka ja palveluala.

Älymystöä voidaan verrata sosiaalisen organismin päähenkilöön. He antavat henkisen suunnan elämälle. Sotilas- ja hallintoluokkaa, joka organisoi ja suojelee ihmisiä, voidaan verrata käsiin. Liikemies- ja maanviljelijäluokka, joka täyttää ihmisten taloudelliset tarpeet, on kuin vatsa. Työväenluokkaa, joka tukee koko rakennetta, voidaan verrata jalkoihin. Henkisesti terveessä yhteiskunnassa kaikki luokat ovat täydellisessä harmoniassa vuorovaikutuksessa yhden ruumiin osina saavuttaakseen yhteiset aineelliset ja henkiset tavoitteet.

Se, että missä tahansa yhteiskunnassa on näitä neljää sosiaalista ryhmää, osoittaa, että ne ovat korkeimman luojan asettaman luonnonlain ilmentymä.
Ihannetapauksessa yhteiskunnan pitäisi pystyä tarjoamaan ihmisille kaikki, mitä he tarvitsevat normaaliin elämään ilman taloudellisia kriisejä ja sosiaalisia konflikteja. Tämä on kuitenkin mahdollista vain silloin, kun korostetaan elämän korkeinta tarkoitusta - itsetuntemusta, joka ilmenee tietoisuutena itsestä Jumalan ikuisena palvelijana. Oman hengellisen luonteen ymmärtäminen hillitsee luonnollisesti liiallisia aineellisia vaatimuksia. Ilman tällaista ymmärrystä ihmisistä tulee itsekkäitä, he kärsivät tuhoisasta ahneudesta, ja sen seurauksena neljästä luokasta tulee yhteistyön sijasta ristiriitaisia.

Anonyymi kirjoitti:

Vedat kertovat meille, että kaikki ihmiset on jaettu neljään pääluokkaan heidän ammattiasemansa mukaan:

Brahmaanit - älymystö ja papisto.
Kshatrijat - sotilaat ja johtajat.
Vaishyat - liikemiehet ja maanviljelijät.
Shudrat - työväenluokka ja palveluala.

Älymystöä voidaan verrata sosiaalisen organismin päähenkilöön. He antavat henkisen suunnan elämälle. Sotilas- ja hallintoluokkaa, joka organisoi ja suojelee ihmisiä, voidaan verrata käsiin. Liikemies- ja maanviljelijäluokka, joka täyttää ihmisten taloudelliset tarpeet, on kuin vatsa. Työväenluokkaa, joka tukee koko rakennetta, voidaan verrata jalkoihin. Henkisesti terveessä yhteiskunnassa kaikki luokat ovat täydellisessä harmoniassa vuorovaikutuksessa yhden ruumiin osina saavuttaakseen yhteiset aineelliset ja henkiset tavoitteet.

Se, että missä tahansa yhteiskunnassa on näitä neljää sosiaalista ryhmää, osoittaa, että ne ovat korkeimman luojan asettaman luonnonlain ilmentymä.
Ihannetapauksessa yhteiskunnan pitäisi pystyä tarjoamaan ihmisille kaikki, mitä he tarvitsevat normaaliin elämään ilman taloudellisia kriisejä ja sosiaalisia konflikteja. Tämä on kuitenkin mahdollista vain silloin, kun korostetaan elämän korkeinta tarkoitusta - itsetuntemusta, joka ilmenee tietoisuutena itsestä Jumalan ikuisena palvelijana. Oman hengellisen luonteen ymmärtäminen hillitsee luonnollisesti liiallisia aineellisia vaatimuksia. Ilman tällaista ymmärrystä ihmisistä tulee itsekkäitä, he kärsivät tuhoisasta ahneudesta, ja sen seurauksena neljästä luokasta tulee yhteistyön sijasta ristiriitaisia.

Lue lisää

Henkisen tiedon puute on syynä kaikkien kahden suuren sosioekonomisen järjestelmän - kapitalismin ja kommunismin - ongelmiin. Koska kapitalismi edistää kulutustietoisuuden kasvua stimuloimalla rajattomia aineellisia haluja, ryhmien ja yksilöiden välillä vallitsee jatkuva kilpailu rikkaudesta, vallasta ja arvovallasta. Tämä luo epäluottamuksen, kaunan, epätasa-arvon, kateuden ja pelon ilmapiirin, joka purkautuu ajoittain lakkoina, mielenosoituksina ja mellakoina. Tämä järjestelmä pakottaa ihmiset usein tekemään rahan vuoksi työtä, joka on vastoin heidän luontaisia taipumuksiaan, ja monet ihmiset menettävät työnsä kokonaan.



Vedalaista yhteiskuntamallia kutsutaan hieman monimutkaisella mutta hyvin ytimekkäällä termillä - VARNA-ASHRAMA-DHARMA. Varna tarkoittaa luokkaa tai luokkaa, johon ihmisiä ei luokiteltu syntymän perusteella vaan henkilön todellisten ominaisuuksien ja taipumusten perusteella. Ashrama on henkilön ikään liittyvä sosiaalinen elämäntapa. Ja Dharma on määrättyjä velvollisuuksia. tarkoittaa siis yhteiskuntaa, jossa ihmiset suorittavat velvollisuutensa taipumustensa (varna) ja sosiaalisen elämäntapansa (ashrama) mukaisesti.


Nämä ovat brahmanien ominaisuuksia: rauhallisuus, itsehillintä, askeettisuus, puhtaus, kärsivällisyys, rehellisyys, tieto, viisaus ja uskonnollisuus. Tämä on kuva vedalaisesta älymystöstä, opettajasta, papista, lakimiehestä, lääkäristä, astrologista jne.

Kshatriyan ominaisuuksia ovat sankaruus, voima, päättäväisyys, kekseliäisyys, rohkeus, anteliaisuus ja kyky johtaa. Juuri tällaisia johtajan tulisi olla - kuninkaasta kylänpäällikköön.

Anonyymi kirjoitti:

Henkisen tiedon puute on syynä kaikkien kahden suuren sosioekonomisen järjestelmän - kapitalismin ja kommunismin - ongelmiin. Koska kapitalismi edistää kulutustietoisuuden kasvua stimuloimalla rajattomia aineellisia haluja, ryhmien ja yksilöiden välillä vallitsee jatkuva kilpailu rikkaudesta, vallasta ja arvovallasta. Tämä luo epäluottamuksen, kaunan, epätasa-arvon, kateuden ja pelon ilmapiirin, joka purkautuu ajoittain lakkoina, mielenosoituksina ja mellakoina. Tämä järjestelmä pakottaa ihmiset usein tekemään rahan vuoksi työtä, joka on vastoin heidän luontaisia taipumuksiaan, ja monet ihmiset menettävät työnsä kokonaan.



Vedalaista yhteiskuntamallia kutsutaan hieman monimutkaisella mutta hyvin ytimekkäällä termillä - VARNA-ASHRAMA-DHARMA. Varna tarkoittaa luokkaa tai luokkaa, johon ihmisiä ei luokiteltu syntymän perusteella vaan henkilön todellisten ominaisuuksien ja taipumusten perusteella. Ashrama on henkilön ikään liittyvä sosiaalinen elämäntapa. Ja Dharma on määrättyjä velvollisuuksia. tarkoittaa siis yhteiskuntaa, jossa ihmiset suorittavat velvollisuutensa taipumustensa (varna) ja sosiaalisen elämäntapansa (ashrama) mukaisesti.


Nämä ovat brahmanien ominaisuuksia: rauhallisuus, itsehillintä, askeettisuus, puhtaus, kärsivällisyys, rehellisyys, tieto, viisaus ja uskonnollisuus. Tämä on kuva vedalaisesta älymystöstä, opettajasta, papista, lakimiehestä, lääkäristä, astrologista jne.

Kshatriyan ominaisuuksia ovat sankaruus, voima, päättäväisyys, kekseliäisyys, rohkeus, anteliaisuus ja kyky johtaa. Juuri tällaisia johtajan tulisi olla - kuninkaasta kylänpäällikköön.

Lue lisää

Vaishyat ovat niitä, jotka suuntautuvat maanviljelyyn, lehmien suojeluun, kaupankäyntiin ja pankkitoimintaan.

Shudrojen taipumuksia ovat fyysinen työ ja korkeampien luokkien palveleminen.

Näiden sanojen jälkeen saattaa herätä kysymys luokkien eriarvoisuudesta ja riistosta, mutta vedalaisessa yhteiskunnassa näitä ongelmia ei ollut. Miksi? Koska korkeammat luokat pitivät huolta alemmista luokista, eivät sortaneet niitä. On vain luonnollista, että pää pitää huolta jaloista, koska ne ovat saman ruumiin jalkoja, joihin pää tukeutuu. Jos jaloissa on ongelmia, myös päässä on ongelmia. Ihmisistä huolehtiminen ilmeni ensisijaisesti hengellisen koulutusjärjestelmän kautta, joka antoi todellisen näkemyksen elämästä ja juurrutti henkisiä arvoja. Itse sielusta huolehtiminen teki väliaikaisesta ruumiista elävän. Tarvittaessa ihmiset saivat myös aineellista apua.

Jopa kaikkein valistumattomimmat vedalaisen yhteiskunnan jäsenet etenivät vähitellen henkisesti, yksinkertaisesti siksi, että heidät oli sovitettu hengelliseen järjestelmään. Vaikka joku ei itse tuntisi reittiä, mutta nousisi oikeaan bussiin ja maksaisi lipun hinnan, hän pääsisi haluttuun määränpäähän.

Vedalainen yhteiskunta oli monarkia, jossa oli selkeä vertikaalinen hierarkia, mutta jossa ei ollut merkkejä riistosta. Latinankielinen sana "hierarkia" tarkoittaa "pyhää järjestystä". Tämä tarkoittaa sitä, että huolimatta henkisestä tasa-arvosta Jumalan edessä, aineellisessa mielessä oli aina jonkinlaista eriarvoisuutta, koska kaikilla ihmisillä oli syntymästä lähtien erilainen guna karma (psykofyysinen luonto). Yhteiskunnan epäviralliset johtajat olivat puhtaimpia ja ylevimpiä yksilöitä, brahmaneja, joille riiston henki oli vieras. Korkeasta yhteiskunnallisesta asemastaan huolimatta brahmaanit olivat aina nöyryyden, yksinkertaisuuden ja askeettisuuden esikuvia. Koska ihmiset näkivät heidän epäitsekkyytensä ja puhtautensa, brahmanit nauttivat kansan luonnollista auktoriteettia.

Anonyymi kirjoitti:

Vaishyat ovat niitä, jotka suuntautuvat maanviljelyyn, lehmien suojeluun, kaupankäyntiin ja pankkitoimintaan.

Shudrojen taipumuksia ovat fyysinen työ ja korkeampien luokkien palveleminen.

Näiden sanojen jälkeen saattaa herätä kysymys luokkien eriarvoisuudesta ja riistosta, mutta vedalaisessa yhteiskunnassa näitä ongelmia ei ollut. Miksi? Koska korkeammat luokat pitivät huolta alemmista luokista, eivät sortaneet niitä. On vain luonnollista, että pää pitää huolta jaloista, koska ne ovat saman ruumiin jalkoja, joihin pää tukeutuu. Jos jaloissa on ongelmia, myös päässä on ongelmia. Ihmisistä huolehtiminen ilmeni ensisijaisesti hengellisen koulutusjärjestelmän kautta, joka antoi todellisen näkemyksen elämästä ja juurrutti henkisiä arvoja. Itse sielusta huolehtiminen teki väliaikaisesta ruumiista elävän. Tarvittaessa ihmiset saivat myös aineellista apua.

Jopa kaikkein valistumattomimmat vedalaisen yhteiskunnan jäsenet etenivät vähitellen henkisesti, yksinkertaisesti siksi, että heidät oli sovitettu hengelliseen järjestelmään. Vaikka joku ei itse tuntisi reittiä, mutta nousisi oikeaan bussiin ja maksaisi lipun hinnan, hän pääsisi haluttuun määränpäähän.

Vedalainen yhteiskunta oli monarkia, jossa oli selkeä vertikaalinen hierarkia, mutta jossa ei ollut merkkejä riistosta. Latinankielinen sana "hierarkia" tarkoittaa "pyhää järjestystä". Tämä tarkoittaa sitä, että huolimatta henkisestä tasa-arvosta Jumalan edessä, aineellisessa mielessä oli aina jonkinlaista eriarvoisuutta, koska kaikilla ihmisillä oli syntymästä lähtien erilainen guna karma (psykofyysinen luonto). Yhteiskunnan epäviralliset johtajat olivat puhtaimpia ja ylevimpiä yksilöitä, brahmaneja, joille riiston henki oli vieras. Korkeasta yhteiskunnallisesta asemastaan huolimatta brahmaanit olivat aina nöyryyden, yksinkertaisuuden ja askeettisuuden esikuvia. Koska ihmiset näkivät heidän epäitsekkyytensä ja puhtautensa, brahmanit nauttivat kansan luonnollista auktoriteettia.

Lue lisää

Kuninkaat käyttivät toimeenpanovaltaa, mutta jos he poikkesivat Jumalan laista, brahmanilainen neuvosto saattoi huomauttaa siitä. Kuninkaat eivät uskaltaneet olla ristiriidassa brahmanien kanssa, sillä he tunsivat heidän hengellisen ja mystisen valtansa. Äärimmäisissä tapauksissa oli jopa ennakkotapauksia, joissa brahmanit tappoivat parantumattomia tyranneja kollektiivisella kirouksellaan. Kuninkaan edustajat keräsivät veroja vain vaishyoilta - kauppiailta ja valmistajilta. Tämä oli ainoa yhteiskuntaluokka, joka harjoitti taloudellista toimintaa. Vero ei ylittänyt 25:tä prosenttia, joten se oli helpompi maksaa kuin kiertää. Inflaatiota ja talouskriisejä ei ollut, koska raha ei ollut paperia vaan oikeaa rahaa - hopeaa ja kultaa.

Shudrat, joilla ei ollut brahmanien älykkyyttä, ei Kshatriyojen valtaa eikä käytännön taitoa organisoida liiketoimintaansa kuten Vaishyoilla, työskentelivät yksinkertaisesti palkkatyössä.

Näennäisestä epätasa-arvosta huolimatta kysymys oikeuksista ei koskaan noussut esiin, koska pääpaino oli velvollisuuksien täyttämisessä. Kun kaikki suorittavat velvollisuutensa tunnollisesti (onhan se palvelus Jumalalle, joka näkee kaiken!), itse oikeuksien tae täyttyy tällä tavoin. Miten? Tosiasia on, että toisen oikeudet ovat toisen velvollisuuksia. Jos joku kokee, että hänen oikeuksiaan loukataan, se tarkoittaa, että joku toinen on laiminlyönyt velvollisuutensa.

Veda-yhteiskunta ei ollut maallinen yhteiskunta, joka jättää Jumalan lait, eli korkeamman asteen lait, kansalaisten omantunnon varaan (uskokaa tai älkää). Tämä on yhtä naurettavaa kuin antaa uskoa fysikaalisiin painovoiman tai energian säilymisen lakeihin, sillä on olemassa näihin lakeihin perustuvaa teknologiaa, ja ne vahvistavat itse lait. Samoin brahmanit osoittivat hengellisen teknologian - rituaalien - avulla käytännössä korkeamman todellisuuden olemassaolon. Rituaalien yhdistävän langan kautta Jumalan siunaukset laskeutuivat maan päälle, mikä ravitsi kaikkia elämänalueita näkymättömällä mutta todellisella hengellisellä energialla. Jagadish Srivastava, Coloradon yliopiston professori ja arvostettu matemaatikko, sanoi tässä yhteydessä: "Henkinen todellisuus on olemuksemme näkymätön tausta. Fyysinen maailma on olemassa henkisen todellisuuden sisällä." Se, mitä tiedemiehet lähestyvät nyt vain teorian tasolla, toimi jo käytännössä. Brahmaanit valvoivat korkeamman järjestyksen lakien noudattamista, ja juuri tämän vuoksi vedalainen yhteiskunta ei joutunut kriiseihin.

Kali Yugan aikakaudella kaikki on sekaisin.

Vapaat, riippumattomat miehet ovat huligaaneja ja juoppoja lähes jokainen.

Se on Kali Yuga.

Anonyymi kirjoitti:

Vapaat, riippumattomat miehet ovat huligaaneja ja juoppoja lähes jokainen.

Se on Kali Yuga.

Edellä on hyviä tekstejä. Siis kaikki on hyvin selitetty.