Se ei ole tiedettä

"Se ei ole tiedettä"
Don Batten

Evoluution opettajat käyttävät usein harhaanjohtavaa todistelua iskostaessaan hyväuskoisten opiskelijoiden mieliin yleistä evoluutioteoriaa (GTE).
Luomisopin vastustajat, kuten ateistit määritelmän mukaan, väittävät yleisesti luomista uskonnoksi ja evoluutiota tieteeksi. Puolustaakseen tätä väitettään he siteeraavat listan kriteereitä, jotka määrittelevät ”hyvän tieteellisen teorian”. Tavallinen kriteeri on, että valtaosan nykypäivän tieteentekijöistä on hyväksyttävä se perustelluksi tieteeksi. Toinen kriteeri määriteltäessä tiedettä, on teorian kyky tuottaa ennusteita, jotka voidaan testata. Evoluutioon uskovat väittävät tavallisesti, että evoluution avulla on tehty monia ennusteita, jotka on havaittu oikeiksi. He siteeraavat esimerkiksi bakteerien antibioottiresistenssiin jonkinlaisena evoluution ”ennusteena”, kun he sitä vastoin kyseenalaistavat luomiseen uskovien mallin arvon ennustuksien tuottamisessa. Koska heidän mukaan luomismalli ei täytä heidän määritelmäänsä ”tieteestä”, se on siitä syystä ”uskonto”, ja (antamalla ymmärtää, että) se voidaan yksinkertaisesti jättää huomiotta.
Vastaus
Monet yritykset ”tieteen” määrittelemiseksi ovat kehäpäätelmiä. Kohta, jonka mukaan teorian täytyy olla nykyajan tiedemiesten hyväksyttävissä, jotta se voisi olla hyväksyttävissä, määrittelee tieteen periaatteessa siksi, ”mitä tiedemiehet tekevät”! Itse asiassa tämän määritelmän mukaisesti, kansantaloudelliset teoriat olisivat hyväksyttäviä tieteellisiä teorioita, jos ”nykypäivän tiedemiehet” hyväksyisivät ne sellaisiksi.
Monissa tapauksissa nämä ns. tieteen määritelmät ovat täysin peittelemättä itseään palvelevia ja ristiriitaisia . Useat evoluution uskovat propagandistit ovat väittäneet, ettei luominen ole tieteellistä, koska se ei ilmeisesti ole testattavissa. Samaan hengenvetoon he kuitenkin väittävät, että ”tiedemiehet ovat huolellisesti tutkineet luomiseen uskovien tieteen väitteet ja todenneet, että ajatukset nuoresta maasta ja maailmanlaajuisesta vedenpaisumuksesta ovat todisteiden kanssa yhteen sopimattomia.” Mutta ilmeisestikään luomista ei ole kuitenkaan voitu tutkia (testata!) ja havaita virheelliseksi, jos se ei ole ”testattavissa”.
”Tieteen” määritelmä on vaivannut 1900-luvun tieteenfilosofeja. Aiempi [Sir Francis] Baconin lähestymistapa, jota pidetään tieteellisen määritelmän perustajana, oli melko suoraviivainen:
havainto → induktio → hypoteesi → hypoteesin kokeellinen testaaminen → todistus / vääräksi osoittaminen → tieto.
Tietenkin tämä ja koko modernin tieteen lähestymistapa ovat riippuvaisia kahdesta suuresta olettamuksesta: syy-seuraus-suhteesta ja induktiosta. Filosofi Hume teki selväksi, että näihin uskotaan ”sokean uskon” kautta (Bertrand Russellin sanoja). Kant ja Whitehead väittivät ratkaisseensa ongelman, mutta Russell tunnusti Humen olleen oikeassa. Itse asiassa nämä olettamukset syntyivät uskosta Raamatun Luoja-Jumalaan, niin kuin tiedehistorioitsijat kuten Loren Eiseley ovat tunnustaneet. Monet tiedemiehet ovat sekä filosofisesti että teologisesti niin tietämättömiä, etteivät he edes ymmärrä, että heillä on näitä (ja muita) metafyysisiä olettamuksia. Kuin sammakko lämpenevässä vedessä, monet eivät edes huomaa, että paljon sen, joka ”tieteeksi” hyväksytään, juurena on filosofisia olettamuksia. Se on osa heidän omaa maailmankatsomustaan, joten he eivät edes pane sitä merkille. Me CMI:ssä pitäydymme avoimesti (Raamatun) ilmoitukseen. Toisin kuin monet ateistit, me tunnustamme, että elämänfilosofia ei nouse tieteellisen materiaalin pohjalta, vaan paremminkin tämä filosofia tuodaan tieteellisen materiaalin ääreen ja käytetään sen tulkintaan.
Havainnot ja ennakkoasenteet
Olennainen kysymys ei ole “Onko se tiedettä?”. Me voimme vain määrittää ”tieteen” sulkemaan ulkopuolelle kaiken sen mistä emme pidä, kuten evoluutioon uskovat nykyään tekevät. Nykyään tiede rinnastetaan naturalismiin: ainoastaan materialistisia käsityksiä voidaan harkita, huolimatta siitä, mitä todisteet sanovat. Tunnettu evoluutioon uskovat professori Richard Lewontin sanoi:
”Me olemme tieteen puolella siitä huolimatta, että jotkut sen ajatusrakennelmat ovat selvästi järjettömiä, siitä huolimatta, että se on epäonnistunut täyttämään monia sen liioiteltuja lupauksia terveydestä ja elämästä, siitä huolimatta, että tiedeyhteisö sietää toteen näyttämättömiä ‘se nyt vaan on niin’ -tarinoita, koska meillä on ennakkositoutuminen, sitoutuminen materialismiin. Kyse ei ole siitä, että tieteen menetelmät tai vakiintuneet tavat jotenkin pakottavat meidät hyväksymään aineellisen selityksen ilmiömaailmasta, vaan päinvastoin me olemme jo ennakkoon aineellisiin syihin sitoutumisemme johdosta pakotettuja luomaan tutkimuskoneiston ja käsitekokonaisuuksia, jotka tuottavat aineellisia selityksiä, siitä huolimatta miten vasta-intuitiivisia, siitä huolimatta miten hämmentäviä maallikoille. Sitä paitsi materialismi on ehdoton, sillä emme voi päästää Jumalan jalkaa oven väliin.”¹
Tämäpä vasta ennakkoluulotonta, eikö