Missä kulkee tylsän kumppanin raja?

Tuo varmaan on riippuvaista elämäntilanteesta?
Siitä mitä haluaa, ja odottaa toiselta?
Mitä kauemmin parisuhde kestää, sitä enemmän odotetaan yhteiskunnallisesti hyväksyttäviä rajoja, siihen ei rakkaus enää auta tai tue kun sitä ei ehkä ole edes olemassa.
On vaatimuksia, mutta ei intohimoa itse ihmistä kohtaan.
Onhan tuo harmillista kuoliota.

AV

Sehän riippuu kumppanin persoonallisuudesta. Tuttava reissaa joka viikonloppu puolisonsa kanssa ympäri Suomea. Minä viihdyn kotona ja palaisin loppuun sellaisessa, kun reissun jälkeen pitäisi töihinkin mennä ilman lepoa.

Jaa-a. Minusta tuo tandem rooppuliitoa harrastava kumppani kuulostaa tylsältä tapaukselta. En jaksaisi moista ekstremehihhulia kovin kauaa.

Vaikea kysymys...

Ei se toinen pidä elämänsisältö sentään olla, vaan ns. "vierellä eläjä".

Jonkinlaiset samantyyppiset arvot on tärkeitä kyllä, mutta parempi vaan, jos ei kokoaikaa kaikkea yhdessä tekisi.

Mutta jos toinen ei aiheuttaisi mitään mielenkiintoa, niin olishan se vähän karua. Toisaalta en kyllä ymmärtäisi sitten, miksi olla edes yhdessä, jos ei nappaa toinen pätkääkään?

Siinä on eroa onko kumppani sielunkumppani vai harrastekumppani

3-5 vuoden jälkeen

Tylsyys on subjektiivista.

Siinä ettei lähden perjantaina parille kaljalle keskustan terassille.
T_ nainen

Niin kauan kun nainen on kaunis, parisuhteessa on kipinää.

Mutta kun kauneus kuihtuu, naisen olisi parempi olla hyväntahtoinen, huomioiva ja jopa hieman äidillinen. Tältä pohjalta saattaa kasvaa kiintymys, joka kantaa parisuhteessa loppuelämän.

Mutta jos nainen katsoo vain telkkaria, ei halua että häntä kosketaan, eikä anna edes kaukosäädintä, lähden baariin.

Kun seksi loppuu kiinnostamasta, loppuu kaikki. Ollaan kuilun reunalla.

-keinovaginamies-

En näe itseäni parisuhteessa ihmisen kanssa, joka ei herätä yhtään mielenkiintoa. Tottakai ihminen saattaa ajan myötä muuttua mielenkiintoisesta vähemmän mielenkiintoiseksi, mutta lähtökohtaisesti toista täytyy tietenkin pitää mielenkiintoisena ja viihtyä toisen kanssa arjessakin. Minulle se ei tarkoita mitään riippuliitoja tai jatkuvaa hulabaloota. Normaali arki riittää, jossa on sopivasti kaikkea, myös niitä omia menoja kummallakin.

Pahinta olisi, jollen saisi mieheltä mitään vastakaikua keskusteluissa. Jos miehelle kaikki olisi "aivansamaa" eikä hänellä olisi mitään sanottavaa mihinkään, niin kyllä se aika nopeasti latistaisi kemioita. Parisuhteessa täytyy olla vastavuoroisuutta, jossa on tilaa myös haastaa toista.

Tyhmyydessä. Sitä suurin osa ihmisistä on. Tyhmiä.

Minulla ei ole koskaan ollut tylsää kumppania, joten voin vain kuvitella.

Pikkulapsiarjessa kumppanin kanssa ajaudutaan helposti suorittamaan kuin yhteistä projektia, selviämään arjesta. Silloin olisi tietenkin hyvä, kun kumpikin ollaan väsyneitä, että mieluummin molemmat, mutta edes toinen järjestäisi aikuisille aina välillä kahdenkeskistäkin aikaa. Sellaista yhteistä tekemistä, mikä pitää parisuhdetta yllä. Että oltaisiin niin kuin puolisot, eikä aina vaan isän ja äidin roolissa. - Jos sitä ei jakseta tehdä, saattaa parisuhde myös jäädä lasten kasvettua sellaiselle asteelle, missä on kasvettu kumppanista erilleen, eikä enää löydetä sitä kipinää, mikä parin on alunperin sytyttänyt. - Jos ollaan vain kuin hyvänpäivän tuttuja, ketkä sattumalta asuvat saman katon alla, mutta suhteesta puuttuu keskustelu, lämpö ja kosketus, ei siinä ole enää mitään, mikä minua kiinnostaisi.

Minusta ei ole kiinnostavaa tehdä kaikkea aina vaan yhdessä kumppanin kanssa, vaan uskon sen tekevän parisuhteelle hyvää, että kumpikin haluaa ja saa omaa aikaa ja tilaa.

Toki voisi olla jokin yhteinen harrastus, vaikka metsästys, kalastus, suunnistaminen, jääkiekko tms., mistä riittää myös keskusteltavaa. Pääasia, että parisuhteessa on luottamusta, keskustelua, yhteistä huumoria, tunneside, ystävyyttä, hyvää seksiä ja kosketusta. Että pysyy tunne siitä, että toinen haluaa koskettaa minua ja usein myös syttyy minusta. Ettei seksi ole kummallekaan vaan pakkopullaa lauantaisin peiton alla saunan ja uutisten jälkeen tai loppuisi jopa kokonaan.

Jos naisen huumorintaju on olematon tai jopa sairas, niin kyllä siinä taas ollaan rajoilla kannattaako suhdetta jatkaa.

Minulle on tärkeää naisen positio valoisuuden ja synkkyyden akselilla.
Olen kohdannut parikin naista, jotka pelkällä olemassaolollaan pimentää valon ja hiljentää hilpeyden.
Toisella oli vielä goottimeikit päällä.

Naisen valoisuudella on melkoinen painoarvo, kun liikutaan rajamailla.

Ja kai goottitytölle löytyy jostain viikatemies, rokkipiireissä niitä tuntuu olevan.

Kumppanin tehtävänä ei ole toimia viihdyttäjänä. Jokainen viihdyttäkööt itse itseään.

Ihmisistä löytyy joskus pitkän ajan päästäkin piirteitä joita ei heti paljastu. Sitten on niitä jotka ajattelevat toisen muuttuvan... Tai sitten ihmiset ovat muuttuneet liikaa eri suuntiin.

Jotain yhteistäkin mukavaa täytyisi olla, jos yhdessä oleillaan. Mutta toisessa roikkuminen ei ainakaan mulle käy.

xLiner

On viihdytävä ohjelma Lego-sankarit missä rakentavat erilaisia, huomasin tuon ohjelman kerran illalla suihkusta tulin ... nuo autot jotka hajoavat palasiksi ja sitten hyppääminen katapultin avulla

Ei pitkään pelkkä seksi pitäisi mielenkiintoa yllä. Orkut saa muutenkin jos vain siitä on suhde kiinni, siis omalla kohdallani. Jos toiselle riittää niin mitäpä minä sitä miettimään. Sopimiset yhteisistä menoista ja tekemisistä on se mikä suhteen ylläpitää. On yhteistä ohjelmaa, toki omaakin aikaa pitää olla, omia menoja, lukemista, puhelinroikuntaa ystävien kanssa ja sellaista. En huomaa mitenkään eritysiesti rakastavani mutta ainakin muut miehet ovat esineitä, eikä tämä tarkoita mitätöimistä eikä väheksymistä. Tilapäisesti olen jossain suhteessa pitkästymistä huomannut, mutta itse olen siihen yrittänyt palikoita lisää rakentaa, onnistunut tai en. Jos toisen saa mukaan, on ok., jos toista ei mikään kiinnosta, se taitaa olla suhteen hiipumista.

suosikkiohjelmat joku joo farmi-selviytyjät sarja ja lego masters ha

mutta mikä joo oikein Taisteluplaneetta Galactica.... erittäin jännittävä joku jakso Ice Planet Zero tuossa.... en vielä ole ehtinyt katsomaan tuota jaksoa tuosta

Katson järjestyksessä jaksoja

Väistämätöntä k&k-miesten kanssa.

Sanotaanko lyhyesti näin, että se on vähän tylsää jos kumppanilla ei ole mitään omaa juttua. Oma juttu voi olla ihan mitä vaan, pääasia että se on sydäntä lähellä olevaa tekemistä. Itse valokuvaan sekä retkeilen luonnossa, enkä ole niitä ihmisiä jotka viihtyvät sohvalla kylki kyljessä kiinni kaiket illat. Tukehtuisin niille sijoille ennen pitkään ;)

-Palstahessu

Voisin ajatella olevani itse sangen tylsä kumppani. Ihan jo senkin perusteella, että kulloinenkin kumppani vuorollaan on alkuhuuman eli jokusen vuoden jälkeen muuttunut etäisiksi. Tai ei ainakaan tunnu kiinnostavan seurani missään määrin.

Mitä tästä voi muuta päätellä, kuin että olen sangen tylsä. 😊Mielenkiinto minuun lopahtaa kaikilla jossain kohtaa suhdetta, jollain jo aiemmin jonkun venytellessä pidempään.

Eli nimeän itseni. En voi suositella itseäni kellekkään kumppaniksi syystä, että olen tylsää seuraa. Pitkästyttävä. Enkä kaipaa kumppaniani oikein muuhun kun arkiseen elämään. Muuten pysykööt mielummin poissa jaloistani häiritsemästä tekemisiäni. 😅