Mikäli ikkunat jostain syystä sattuvat särkymään, se ei ole absoluuttista objektiivista todellisuutta, vaan kyse on siitä, että ikkunat ovat pelkkää subjektin miellettä ja aivoilmiötä ajassa, paikasa ja syysuhteessa, eikä niitä tajuntamme ulkopuolisessa maailmassa ole olemassa ikkunoina eli aineena sinänsä. Niillä on oma tahto aineen alimmissa esineelistysmisasteissa, ja koska fysikaaliset voimat ovat tahdon ohella se syy, joka vaikutti niiden hajoamiseen, emme voi niitä enää tiedoita muuta kuin mielteenämme unikuvissamme tai muistissamme. Siispä aine sinänsä ja äly ovat korrelaatteja. Kumpikin pysyy pystyssä tai kaatuu yhdessä. Aine ja äly, maailmanmuodostaja eli demiurgi, ovat kumpikin absoluuttisesti ensimmäisiä, ja tavallaan saman asian kaksi puolta. kumpikin on olemassa vain toiselleen edellyttäen mieltämien tapaa, ajallisesti kestoisena, paikallisesti ulottuvaisena objektina subjektille, jonka persoonaan ja minuuteen niinikään vaikuttavat fysikaaliset syyt.
Ikkunat aivoilmiönä ja fyysillinen stronomia
Nero älyn armosta
1155
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tahdon ja fysikaalisten voimien erillisyys ei voi olla syy aineen ja ajatuksen samuudelle.