Olen pahasti jumissa rakkauden ja toivottomuuden välisessä kuilussa.
Emotionaalinen sitoutuminen ilman edes valheellista toivoa, on järjetöntä.
Paljon toivoa tulevasta tarvitsee jaksaakseen jatkaa? Kantaako herännyt rakkaus kun toivo on nolla? Mikä on arvojen tärkeysjärjestys: naivi usko rakkauteen/ toivoton rakkaus/ itsensä suojelu todennäköiseltä rikkoontumiselta / itsensä arvostus -on itsestä kiinni mihin suostuu/ valheellinen toivo. Ja samaan aikaan toinen tuntuu oikealta, niin oikealta kuin lyhyen intiiminkin yhteyden perusteella voi tuntua.
Toivon muiden kokemuksia ja ajatuksia. Anteeksi hänelle aiheen käsittely näin. Johonkin on pakko purkaa ja saada oma pää selviämään, sinulta tuskin saan siihen apua tai tukea. Sinuun en voi vaikuttaa, mutta omaan osuuteeni voin.
Emotionaalinen sitoutuminen ilman edes valheellista toivoa, on järjetöntä.
Paljon toivoa tulevasta tarvitsee jaksaakseen jatkaa? Kantaako herännyt rakkaus kun toivo on nolla? Mikä on arvojen tärkeysjärjestys: naivi usko rakkauteen/ toivoton rakkaus/ itsensä suojelu todennäköiseltä rikkoontumiselta / itsensä arvostus -on itsestä kiinni mihin suostuu/ valheellinen toivo. Ja samaan aikaan toinen tuntuu oikealta, niin oikealta kuin lyhyen intiiminkin yhteyden perusteella voi tuntua.
Toivon muiden kokemuksia ja ajatuksia. Anteeksi hänelle aiheen käsittely näin. Johonkin on pakko purkaa ja saada oma pää selviämään, sinulta tuskin saan siihen apua tai tukea. Sinuun en voi vaikuttaa, mutta omaan osuuteeni voin.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Oikeastaan surullista. Kuitenkin vain elämää pohjimmiltaan.
En tiedä, onko tästä apua, mutta haluan vastata, ennen kuin käyn nukkumaan.
Olen itse painiskellut saman kanssa, mutta ehkä eri syistä. Ymmärrän myös, tuon, miten tuntemattoman äärellä olet, samaa koen, itse. Jotenkin ajattelen, että asiat ovat miljoona kertaa huonommin, kuin käsitän, sekä miljoona kertaa paremmin, kuin käsitän. Ja täysin samaan aikaan. On mentävä tunteella suoraan ja kohti, ja vetäydyttävä etäämmäs nähdäkseen lähelle. On totta, että, muihin ei voi vaikuttaa, mutta siinä se kauneus on, kuka miksikin kokee, ketäkin kohtaan ja mitäkin. Voiko siihenkään lopulta edes itse vaikuttaa. Taistelematta omaa totuuttaan vastaan. Oma arvo, on asia, josta on pakko pitää kiinni, se ei ole koskaan kaupan, eikä sitä voi kukaan toiselle antaa, saati pois ottaa. Petos läheiseltä, on toki pahempaa, kuin mikään muu. Mutta, se totuus sydämistä, on arvokas totuus. Siihen ei kukaan pääse, mikä siellä totta on. Toivo, on sen tosiasian tunnustamista, toivottomuus, siitä luopumista, ja inhimillisyyden hiljaista pakoa. Rehellisyys on avain moneen asiaan, mutta luottamus on uskoa ja arvonantoa ihan ensimmäiseksi sille rakkaudelle, joka itsessä on, jonka on oppinut tuntemaan. Ja kun tämän tunnistaa, se alkaa etsiä ei omaansa. Vaan haluaa antaa, lahjoittaa, jakaa. On niin paljon sellaista, mihin ei sanat riitä, niitä kuvaamaan. On tullu paljon lunta tupaan niin sanotusti, mutta mulle merkitsee eniten se, mikä on totta. Ja sitä ei voi kukaan muu mulle itsestäni kertoa, tai ottaa siitä jotakin pois. Se, mitä tunnen, ja ketä kohtaan, on hyvin totta. Se menee yli sen, olisiko hänen tunteensa minua kohtaan samat. Ihminen voi yrittää valehdella itselleen loogisilla ja järjellisillä ihan järjellisillä syillä, ettei kannata, tai pitäisi. Tässä ei oo järkeä, saati toivoa. Mutta samalla ne tunteet siellä on, mutta ne muuttaa helposti muotoaan negatiivisiksi, ja tavallaan turhaan. Siinä korkeintaan yrittää tehdä todellisuutta joksikin muuksi. Koska sen hyväksyminen kuulostaisi liian hullulta.
”On mentävä tunteella suoraan ja kohti, ja vetäydyttävä etäämmäs nähdäkseen lähelle”
Samaa mieltä. En halua elää kuin ajaisin käsijarru päällä. En halua menettää lapsen uskoani rakkauteen. Silti olen joutunut pitämään tietoisesti jotain syvintä tunnetasoa kontrollissa. En haluaisi, mutta olosuhteista johtuen on ollut pakko. Kerran jo etäännyimme (n. 2,5 viikoksi), kun kävin samaa ajatuskulkua läpi, mutta joku veti takaisin yhteen. Hänkin tuli uudestaan näköpiiriini, vaikka ei olisi tarvinnut ja ilman sitä emme olisi tässä.
Saan häneltä paljon, mutta samaan aikaan oma oloni ei ole tunnetasolla turvallinen ja ihan tavallinen avoimuus ja luottamus minuun puuttuu hänen puoleltaan monin tavoin. Nuo kaikki kolme asiaa on kuitenkin aika perustavan laatuisia.
Hän ei tietääkseni ole syyllistynyt petokseen. Hän ei ole luvannut oikeastaan mitään, paitsi ennen kesää ja senkin on vetänyt oikeastaan pois. En tiedä onko hänellä tunteita, mutta tietyllä tavalla hän kohtelee minua kyllä hyvinkin rakkaudellisesti. En voi selittää niin, että asian ymmärtäisi.
Tiedän, että suurin ongelmani on omat kasvavat tunteet vs. se ettei hän pysty antamaan toivoa, edes pientä. Tunteita sanoitan jollain tavalla melkein päivittäin hänelle, vaikka isommat ilmaisut jätän sanomatta. Hän varmaan juoksisi karkuun, jos niin tekisin. Tunteet, on se syy miksi tässä vielä olen. Ne voi kuitenkin olla se syy miksi lähden tilanteesta loppujen lopuksi.
Se ottaa oman aikansa. Täytyy päästää irti, ohittaa tunne järjellä.
Sun tilannettasi en tiedä, oletko eroamassa/eronnut vai onko tämä tilanne jo ennen olemassa olevaa suhdetta. Yleensä se kuitenkin on niin, että fiiliksestä on rutkasti ulkokultaa. Kun järki palaa joskus päähän, näet ehkä todellisuuden. Se ei ole se mitä rakkauspöhnässäsi olet kuvitellut. Saattaa olla rumaakin.
Aika, se selventää.
xLiner
"Paljon toivoa tulevasta tarvitsee jaksaakseen jatkaa? Kantaako herännyt rakkaus kun toivo on nolla? "
Ihmisten ei kannata herättää vastapuolessa toiveita, jos tietää itse sen, ettei kykene oikeasti parisuhteeseen. Pelaaminen on rumaa.
AV
Luultavasti hän ei vaan pysty, ei lupaa, muttei myöskään sano suoraan, että tähän jää jatkossakin. Sitä olen kysynyt suoraan useamman kertaa. En tiedä tietääkö itsekään. Ikävänkin totuuden tietäminen helpottaisi tai sen, että sanoo suoraan mitä tuntee vai tunteeko ja mikä aiheuttaa epävarmuutta.
En suosittelisi typistämään rakkautta tuolla tavalla, ikään kuin se olisi lasesäde, kun se todennäköisemmin on kuin sinusta hehkuva tuhansien tähtien valo.
Niin kauan kuin sydämessä on rakkautta, meillä on sekä yksilöinä että yhteisönä toivoa. Rakkautta tunteva ihminen ei tuhoa muita eikä maapalloaan, mutta rakkauden typistäminen tuollaiseksi kapeaksi lasersäteeksi tuhoaa oman sisäisen rauhan.
Ota suodatin pois: muuta lasesäde auringonvaloksi. Anna sen loistaa itsestäsi kohti aivan kaikkea. Silloin se heijastuu takaisin myös omaan sieluusi ja antaa sinulle rauhan. Samalla oma elämäsi muuttuu kaikin tavoin paremmaksi.
Tässä oli korjaus: "laseRRRsäde", ennen kuin se sensuroitiin.
Talleta rakkaus sydämeesi ja anna sen elää siellä. Epätoivo hiipuu, kun hyväksyy ettei rakkaus aina edellytä vastatoimia. Silti se tunne on olemassa ja omasi.
Toinen saa olla vapaa, elää elämäänsä.. Se on rakkauden syvin olemus, suoda toiselle mitä hän hyväkseen kokee. Vapaus.
Yksipuolista rakkautta.
Ei silti sen huonompaa.
Rakkaus hymyn lailla kantaa muitakin, kuin kantajaansa
Epävarmuus kyllä kuluttaa ihmistä..
Ei kukaan toinen ihminen voi silti tehdä päätöksiä puolestasi. Itse on jokaisen omat virheensä tehtävä.
Tämän iän tuomalla ymmärryksellä irtaantuisin tuosta ja jatkaisin elämääni. Minä arvostan selkeyttä ihmissuhteissa ja inhoan kaikkea draamaa. Sinä olet kuitenkin eri ihminen ja teet kuten tahdot.
Samaa mieltä. Draama ei kuulu rakkauteen. Jos kuuluu, kyseessä ei ole aito rakkaus ainakaan minun mielestäni.
Aitoon rakkauteen kuuluu avoimuus, välittäminen, huomioiminen ja huolenpito. Virheitä ja erehdyksiä tekevät kaikki, mutta mikään jatkuva tuskallinen tunne ei ole rakkautta.
🦄
Draamaa ei ole enkä sanoisi virheitäkään eikä missään mielessä jatkuvaa tuskallista tunnettakaan. Silti tietty haaste on.
Niin, se on tietysti persoonakysymys. Minulle jumissa oleminen olisi lähtökohtaisesti tuskallinen tunne riippumatta siitä, mikä sen aiheuttaisi.
🦄
Epävarmuus kuluttaa ihmistä ja tuo lopulta haastetta parisuhteeseen. Tulee päiviä, jolloin tilanne väsyttää. Tulee oltua hiljaisempi tai äreämpi, kuinka kukin sitten asiaan reagoi. Ja se taas heijastuu kumppanista takaisin mahdollisesti yhtä harmillisena tunteena.
Jokaisessa parisuhteessa on tietysti huonoja päiviä ja väsymyksen, stressin, välimatkan, kiireen tms. aiheuttamia haasteita, joista kyllä puhumalla selviää, jos se on kummallekin luontainen tapa.
Nyt on vaikea pohtia täysin tuota tilannetta, kun ei tiedä miksi toivoa tulevasta ei ole.
Onko toinen kenties jo parisuhteessa, eikä aio/halua/uskalla erota vaikka lasten takia?
Vai asuuko toinen työn takia pitkiä aikoja muualla, tai jopa pysyvästi? Tai joutuu muuttamaan usein työn takia?
Ehkä sinua helpotti, kun sait puettua pohdintasi sanoiksi.
Sun tarvis viettää viikonloppu sen ihmisen kanssa kahdestaan että selviäisi tuo tilanne parmmin.
Ja hei , ehkä toinen pähkäilee ihan tuota samaa.
Keskusteluahan tuo selvästi vaatii.
Jos tuo puheena oleva ihminen oikeasti välittäisi aloittajasta, viikonloppu kahdestaan olisi tapahtunut jo aikaisemmin.
Välinpitämättömyys ei ole rakkautta, eikä se yleensä sellaiseksi muutu edes keskustelemalla. Suosittelen aloittajaa keskittymään ihmisiin, jotka oikeasti välittävät hänestä ja näyttävät sen.
🦄
Kuulostaa playeriltä. Kyllä aikuinen ihminen osaa sanoa suoraan haluaako vakisuhteen vai ei.
Ehkä hän ei halua sitoutua yhteen, mutta koska tavallaan välittää ja pitää susta ja/tai haluaa pitää sut käytettävissä, niin ei halua sitä lapsenrakkauttasi omalla totuudellaan murskata.
Ihmiset sanoo, että rakkaus ei oo sitä eikä tätä, mutta totuus on, että myös pahat ja itsekkäät ihmiset välittää ja rakastaa.
Itse päätät oletko suhteessa vai ilman jos tuollaiseen olet joutunut rakastumaan. Eipä ole muuta järkevää vaihtoehtoa kun rakastaa rehellisesti eikä omien toiveiden kautta, silloin joutuu vaan aina pettymään.
Elämä antaa kaikenlaisia kumppaniehdokkaita, itse päätät mitä teet, tunteillesi et voi kuitenkaan yhtään mitään sen suhteen kehen rakastut ja ketä haluat.
"tunteillesi et voi kuitenkaan yhtään mitään sen suhteen kehen rakastut ja ketä haluat."
Ihan varmasti voi. Ilkeisiin ihmisiin ei kannata tuhlata sen enempää aikaa kuin rakkauttakaan, ja tämä kannattaa kertoa itselleen mahdollisimman selvästi ja ymmärrettävästi.
🦄
Niin se on oma valinta. Totta on, että vaikeaa ja itsekästä ihmistä on tusksllista ja uuvuttavaa rakastaa.
Mutta tietysti silloin, kunnä sen valinnan joutuu tekemään, niin on jo tunteita, mitkä valintaan painostavat, eikö? Muutenhan ei tarvitsisi valita😂
On kaksi aivan eri asiaa tuntea universaalisti ohjautuvaa rakkautta ns "hyvään" kun geneettistä vetovoimaa aitoon, kokonaiseen ihmiseen.
Itse en voi sietää ihmisiä, jotka narsistisessa tekopyhyydessää kuvittelevat olevansa täydellisen hyviä ja aina oikeassa, täysin sokeasti, myös muiden asioissa. En nimittäin pidä fasistisista valehtelijoista. Se on minun valintani.
Kaikilla on varjonsa.
Tuli muuten mieleen tää yksisarvismeemi😅
https://aijaa.com/OQqYS3
Ei hän ole missäön suhteessa itsekäs tai vaikeakaan. Kyse on ihan muusta.
Sitten joko kestät tai et. Mutta voin kertoa, että jos rakastat, niin kärsit kumminkin. Joko hänen kanssa tai ilman häntä. Ja ilman kärsiminen voi johtaa ihan syvimpään helvettiin.
Semmosta se on. Tsemppiä!
Olen lapsesta asti ollut samanlainen, etten osaa hylätä rakastamiani ihmisiä emotionaalisella tasolla, vaikka siihen olisi tarvetta. Jos suhde kehittyy epätavanomaisella tavalla, on sen käsittely monimutkaista. Jos tuntee että koko yhteys on olemassa vain omassa päässä, on siitä on vaikea jutella toisen kanssa, vaikka toinenkin tuntuisi käyttäytyvän samoin kuin itse. Ehkä voisi kysyä toiselta suoraan, mutta jos sen erityisyyttä haluaa vaalia, ei ole edes järjen tasolla halua tehdä sellaista virhettä, vaan pitää sen edes sellaisena kuin se on.
Jos rakkaus tuntuu pahalta, se ei ole rakkautta vaan aivan jotain muuta.
Rakastamiseen ei tarvita parisuhdetta, ja parisuhteeseen tarvitaan rakkauden lisäksi paljon muuta.
Normaalista poiketen:
Vain rakkaus, Mari Rantasila
https://www.youtube.com/watch?v=8CgXR-4wQiY
En ole oikein oppinut ymmärtämään sanoja, mutta aina löydän niistä jotain uutta...
- Sheena
Elikkä panemassa on käyty ja oksitosiinit jyllää?
Minä voin sanoa että olen surullinen puolestasi. Tahtoisin kovin auttaa sinut pois sieltä. Vetää sinut turvaan sieltä rotkosta sinä olet tärkeä.
Nukkumaan https://youtu.be/YfOrm7ChGoA
heh
Mitä vittua. Olen niin väsynyt kun jäin vapaille, etten tajunnut sanaakaan.
Mihinkä muuhun kukaan luuli pystyvänsä vaikuttamaan kun omiin tekoihinsa si jos lain rajat ylittää ni niissä on yleensä se rikosseuraamus joista joutunee tuomioistuimen määräämän rangaistuksen vähintään kärsimään ja loppuhan riippuu siitä kuinka vankilassa käyttäytyy tai jos niin huonosti kävi että vankimielisairaalaan päätyy ni ainakin jammun ne aikoinaan yritti tappaa sielläkin