Miksi naisille miehen ikä ei ole oleellinen?

Anteeksi tietämättömyyteni, mutta vaikuttaako naisen ikä sitten "suurimmalle osalle" miehistä? Vaiko vain osalle, kuten naisistakin?

Ymmärrän, että sinulla on isääsi niin läheinen henkilökohtainen suhde, että ajattelisit tuollaista ikäeroa enemmän tunteella kuin jonkin muun, sinulle yhdentekevän pariskunnan kohdalla.

Hyvässä parisuhteessa tärkeitä asioita ovat luottamus, toimiva vuorovaikutus ja toisen kunnioittaminen. Ikä ei ole kaikille ratkaisevin tekijä. - Minulle henkilökohtaisesti miehen ikä kylläkin merkitsee jonkin verran. Uskon parisuhteeni toimivan paremmin, jos mieheni olisi minua 10 vuotta vanhempi kuin jos hän olisi minua 10 vuotta nuorempi, puhumattakaan sen suuremmasta ikäerosta minun hyväkseni.

Joillekin naisille ei ehkä ole, mutta itse en halua seurustella kuin muutaman vuoden ikäerolla. Pidän suunnilleen ikäisistäni miehistä. Koen heidät kiinnostavina ja sellaisina joiden lähellä haluan olla.

Saisit nuorempiakin. - sivusta huomio

Minulla on nyt nuorempi kumppani, ja valinta johtuu siitä että halusin jälkikasvua. Mutta seuraava tulee olemaan oman ikäinen tai vanhempi. Riittää teini pelleilyn kasominen, en jaksa odottaa että aikuinen nainen kasvaa aikuiseksi. Enkä usko että tämä sosiaalisen median sukupolvi koskaan kasvaa. Heidän elämä kuitenkin pyörii ig, tiktok, suomi24 ja vauva.fi ympärillä.

Pitipä avautua kun sopiva avaus oli.

Hienoja hetkiä herätä kahvin merkeissä hyvin nukutun yön jälkeen.

Nautitaan tästä

En ihan täysin ymmärrä tuota "miehen ikä ole oleellinen". Siis eihän se ikä se kaikkein tärkein juttu ole, mutta en mä tunne yhtään naista jolle ikä olisi täysi epäoleellinen tai merkityksetön seikka. Esimerkiksi itse ahattelen niin, että plus miinus 10 vuotta on ok, mutta en sano ehdoton ta eitä tuosta ylikään. Miehen pitää kuitenkinnolla varsin erikoislaatuinen ikäluokkansa edustaja, jotta se voisi silloin toimia. Ja tuo plus kymmenenkin on osoittautunut käytännössä melko mahdottomaksi, vaikka mulle periaatteessa ok onkin. Eipä sellaisia itseäni kymmenen vuotta vanhempia ja kuitenkin kiinnostavia ole juuri vastaan kävellyt.

Ihmiset on erilaisia, vaikka Sauli ei ole ollut 58v yhtään pappaantunut. Eipä ole kovin voimakkaasti vieläkään… Jenni taas vaikuttaa julkisuuskuvan perusteella älykkäältä vanhalta sielulta. Häntä oli vaikea ajatella yhdessä jonkun 29-40v kakaran tasolla olevan miehen puolisona (huom, pieni osa 29-40v miehistä on kasvanut jo aikuiseksi, eli ei koska kaikkia, vain isoa osaa).

Ei ole ikä oleellinen, jos sen kertoo suhteen alussa. Silloin voi päättää lähteekö jatkamaan. Valehtelun voi antaa anteeksi, mutta sen jälkeen tähän kumppaniin ei enää voi luottaa muillakaan alueilla. Toki suhdetta voi jatkaa, varautuu vain etteivät hänen puheensa pidä paikkaansa. Loppujen lopuksi, rehellisiä ihmisiä on hyvin vähän.

Jaa, minuun on ihastunut n. 20-vuotta nuorempi nainen, hän on n. 35 vuotias ja tietää ikäeron. On avoimesti ilmoittanut että hänellä on tunteita minua kohtaan ja haluaa enemmän kun ystävyyttä.
Olen suoraan sanonut että tämä ei välttämättä ole hyvä asia, hän kuitenkin viis veisaa tästä…ei tämä aina niin helppoa ole, huoh!

Kyllä ikä minulle vaikuttaa. Juurikin niin päin että koen selkeästi kiinnostavimpina vanhemmat miehet… Tosin sellaiset tarkoituksella ”nuorta jahtaavat” vanhemmat miehet ovat kuvottavia ja yleensä vähän yksinkertaisia, etsivät nuorta pinnallisten syiden lisäksi siksi, että ovat niin jäljessä oman ikäluokan naisista.

Mutta en tiedä mistä se johtuu… Jotenkin kiihottaakin ajatus siitä ikäerosta. Olen muutaman suunnilleen 20v vanhemman kanssa ollut suhteessa. Heille molemmille olin ensimmäinen niin paljon nuorempi, mutta olin siis 30+ jo silloin, eli en mikään teini. Heissä kiehtoi (kiehtoo toisen osalta edelleen) tietynlainen syvempi itsevarmuus ja sellainen pelailemattomuus. Saan myös tuntea itseni ns. hölmömmäksi, enkä joudu ottamaan sitä vastuullisen aikuisen roolia yksin, kuten oman ikäisten kanssa on käynyt. Ja noh rehellisyyden nimissä, seksissä se ikäero tuntuu kivalla tavalla vähän irstaalta.

No ei sinällään vaikuta, ihmiset kun on yksilöitä. Joku voi olla fiksu aikuinen jo parikymppisenä, toinen taas vielä kuuskymppisenä täys kakara..
Mut näkisin myös että jonku parinkymmenen vuoden ikäerossa alkaa myös sukupolvien välinen ero olemaan sen verran iso, et se vois jo vaikeuttaa suhteen toimivuutta. Toki tää on vaan mun mielipide ja ihmiset on aina yksilöitä, mut esim. 80-luvulla syntynyt on kasvanut täysin erilaisessa maailmassa mitä 2000-luvulla syntynyt.

Kannattaa viettää elämä siinä seurassa joka parhaalta tuntuu.

Juuri näin.