Mikä sinut sai viimeksi oikeasti itkemään?
Surraan ja iloitaan me joka hetki, mutta kyynelehtiminen voi olla vaikeampi juttu.
Itselleni itse itkeminen on vaikeata. Hirveästi huolenaihetta ja surua; ei itku tule vaikka varpaista vääntelisi. Harvoin mitään hyvää edes tapahtuu, mistä ilon itkuakaan tulisi.
Tänään otin yhteyttä yhteen kummilapsistani. Pyysin suurta asiaa tältä tyttäreltä. Jos voisi hoitaa erämökkiä kun en itse siihen juuri nyt kykene. Olikin ollut jo huolissaan, ymmärsi asian monet jutut, mutta silti lupasi pitää huolta työn ja vapaa-ajan väleissä veljensä kanssa.
Pitkästä aikaa sain nauttia kyynelten vapauttavasta voimasta. Itkin helpotuksesta. Edes yksi murhe pois.
Palataan palstalaiset <3
Itkun aihetta
65
829
Vastaukset
- Anonyymi
Jouduin hyvin yllättäen lähettämään nuoremman koirani pari viikkoa takaperin viimeiselle matkalleen ja kyllä se sai mut ihan kunnolla kyynelehtimään. Lapsen edessä yritin olla repeämättä ihan kokonaan, mutta illan hiljaisina tunteina sitten itkin yksinäni.
Mä itken nykyään varsin helposti. Välillä suorastaan ärsyttävänkin helposti, varsinkin kun ehdi elämässäni tottua siihen, että ei mikään saa mua itkemään. Mä olin aiemmin TODELLA hyvä patoamaan tunteeni ja piilottamaan ne. Sitten burnoutin ja masennuksen myötä ne oli vain pakko oppia myös purkamaan pois, eikä vain patoamaan.- Anonyymi
Minä vein kolme rakasta koiraa piikille tänä vuonna. En tiedä selviänkö koskaan ja siksi tulinkin tänne palstalle ottamaan vauhtia itsariin. Ihmiset ovat todella pahoja. Rakkautta ei enää ole.
- Anonyymi
Koiran takia minäkin itkin ja olen itkenyt paljon.
Nyt olen päässyt jo pahimman ylitse, mutta en pysty koskaan unohtamaan.
Niin ihana, rakastettava otus elämässäni oli. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä vein kolme rakasta koiraa piikille tänä vuonna. En tiedä selviänkö koskaan ja siksi tulinkin tänne palstalle ottamaan vauhtia itsariin. Ihmiset ovat todella pahoja. Rakkautta ei enää ole.
Se satuu, mutta ei itsemurha ole oikea ratkaisu. Se on tosi väärin kaikkia sun läheisiäsi kohtaan. Ja ei se suru koskaan katoa, mutta sen kanssa oppii kyllä elämään.
Tuo oli nyt mun viides enkelikoirani ja vielä on kotona tuo vanhempi. Mulla on ollut aina koira, niin kauan kun mä vaan muistan, mutta nyt mä luulen, että enempää ei tähän elämään enää tule. Mun sydämeni ei kestä näitä enää enempää. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se satuu, mutta ei itsemurha ole oikea ratkaisu. Se on tosi väärin kaikkia sun läheisiäsi kohtaan. Ja ei se suru koskaan katoa, mutta sen kanssa oppii kyllä elämään.
Tuo oli nyt mun viides enkelikoirani ja vielä on kotona tuo vanhempi. Mulla on ollut aina koira, niin kauan kun mä vaan muistan, mutta nyt mä luulen, että enempää ei tähän elämään enää tule. Mun sydämeni ei kestä näitä enää enempää.Jaa mitä läheisiä? Sori ei auta. Mutsi iloinen kun saa perinnön.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jaa mitä läheisiä? Sori ei auta. Mutsi iloinen kun saa perinnön.
No, muutaman ihmisen itsemurhankin kokeneena en voi todeta muuta, kuin että itsemurha on äärimmäisen julma ratkaisu. Anteeksi, mutta multa ei siihen sympatiaa heru.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se satuu, mutta ei itsemurha ole oikea ratkaisu. Se on tosi väärin kaikkia sun läheisiäsi kohtaan. Ja ei se suru koskaan katoa, mutta sen kanssa oppii kyllä elämään.
Tuo oli nyt mun viides enkelikoirani ja vielä on kotona tuo vanhempi. Mulla on ollut aina koira, niin kauan kun mä vaan muistan, mutta nyt mä luulen, että enempää ei tähän elämään enää tule. Mun sydämeni ei kestä näitä enää enempää.Tekikö joku tai jotkut ihmiset pahaa koirillesi?
Kyllä sinä selviät.
Käsittele tapahtunut suuri surusi ja yritä muistaa vain ne kauniit asiat mitä oli elämässä koirat kun olivat siinä läsnä.
Minulle oli todella kova paikka / voimien taistelu kun pian 12 vuotta täyttävälle koiralleni tuli kohtutulehdus yllättäen. Tiesin että jotain oli pahasti vialla kun tarkkailin koiraani.
En uskaltanut viedä oman kaupungin eläinlääkäreille vaan lähdin viemään rakasta ystävääni lähimpään eläinsairaalaan. Leikkaus olisi ollut valtava riski ja olisi tullut todella kalliiksi.
Vielä tulee päivä, jona sinulla on helpompaa jatkaa.
Älä edes ajattele itsaria, koska se ei ole oikea päätös.
Kaikki on sitten ohi peruuttamattomasti.
Terveisin. Ystävä vain - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tekikö joku tai jotkut ihmiset pahaa koirillesi?
Kyllä sinä selviät.
Käsittele tapahtunut suuri surusi ja yritä muistaa vain ne kauniit asiat mitä oli elämässä koirat kun olivat siinä läsnä.
Minulle oli todella kova paikka / voimien taistelu kun pian 12 vuotta täyttävälle koiralleni tuli kohtutulehdus yllättäen. Tiesin että jotain oli pahasti vialla kun tarkkailin koiraani.
En uskaltanut viedä oman kaupungin eläinlääkäreille vaan lähdin viemään rakasta ystävääni lähimpään eläinsairaalaan. Leikkaus olisi ollut valtava riski ja olisi tullut todella kalliiksi.
Vielä tulee päivä, jona sinulla on helpompaa jatkaa.
Älä edes ajattele itsaria, koska se ei ole oikea päätös.
Kaikki on sitten ohi peruuttamattomasti.
Terveisin. Ystävä vainSellasta se tuppaa noiden koirien kanssa olemaan. Vain yksi mun koiristani on kuollut ns. rauhallisesti unissaan. Tosta viimesestä ei tietenkään vielä tiedä. Ja kyllä minunkin koirilleni on joskus pahaa tapahtunut.
En minä ole koskaan itsemurhaa ajatellutkaan. Sitä puhui tuo toinen. Itsemurha on niin itsekeskeinen, julma ja väliinpitämätön ratkaisu jälkeen jääviä kohtaan, että ei toista vastaavaa. Jos oikeasti itsemurhaa miettii, niin pitää hakea apua. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tekikö joku tai jotkut ihmiset pahaa koirillesi?
Kyllä sinä selviät.
Käsittele tapahtunut suuri surusi ja yritä muistaa vain ne kauniit asiat mitä oli elämässä koirat kun olivat siinä läsnä.
Minulle oli todella kova paikka / voimien taistelu kun pian 12 vuotta täyttävälle koiralleni tuli kohtutulehdus yllättäen. Tiesin että jotain oli pahasti vialla kun tarkkailin koiraani.
En uskaltanut viedä oman kaupungin eläinlääkäreille vaan lähdin viemään rakasta ystävääni lähimpään eläinsairaalaan. Leikkaus olisi ollut valtava riski ja olisi tullut todella kalliiksi.
Vielä tulee päivä, jona sinulla on helpompaa jatkaa.
Älä edes ajattele itsaria, koska se ei ole oikea päätös.
Kaikki on sitten ohi peruuttamattomasti.
Terveisin. Ystävä vainKoirat olivat 12-16v ja menivät peräkkäin. Syöpää ja sydänvikaa jne
Katsoin yhtä hyvää sarjaa Netflixiltä ja viimeisin jakso sai siinä kyynelehtimään.
- Anonyymi
Kertoiko se Netasta?:))
Anonyymi kirjoitti:
Kertoiko se Netasta?:))
Kertoi sumopainijoista. Ei kestään ihmisestä, joka ei minua halua elämäänsä millään tavalla.
- Anonyymi
Tää palsta. Ei olisi pitänyt tunnen ikinä
palata. Nyt mietin vaan itsaria. No huomennna onneksi päivä taas ilman tätä palstaa. - Anonyymi
Minä itkin viimeeksi nähdessäni jotain hyvin kaunista. Itken yleensäkin jos näen jotain esteettisesti hyvin kaunista tai kuulen mielettömän hyvää musiikkia. Myös se liikuttaa jos näen jonkun tekevän toiselle elolliselle jotain oikein hyvää.
Surun takia en edes muista milloin olisin itkenyt. Toivottavasti kyse on vain kiireestä ym. syistä ja olet kunnossa?
- Anonyymi
Olen itkenyt paljon kevättalvella ja sen jälkeenkin.
Kuolema on käynyt lähellä ja siitä syystä suru on ollut jokapäiväinen vieras elämässäni.
Itkeminen helpottaa. Se on kuin sielun pesua.
Puhdistaa ja kertoo ikävästä. Rakkaudesta. - Anonyymi
Se kun elämää on häiritty kauan sellaisella, mitä ei olisi koskaan saanut edesa aloittaa!
- Anonyymi
Pelko, hätä, Turvattomuus ja avuttomuus kun ymmärsin että se mihin mun pitäis voida luottaa on epäluotettava.
Lemmikkini kuoli tässä about 3 kuukautta sitten. Silloin pääsi itku. Sitä ennen itkin kerran väsymystä. Mutta nuo ovat poikkeuksia. En yllensä itke. Koen että se vie enemmän voimia kuin palauttaa.
- Anonyymi
Se oli hetkellinen herkistyminen täällä, toisen kohdalle osuneesta maalittamisesta, joka menee todella yli. Ei siinä minkään, huomasin kuuluvani ihmislajiin. Jotenkin yrittänyt pysyä pois koko herkkyys alueelta...Itkeminen on puhdistavaa, ja autenttista. Omista asioista ei jotenkin enää irtoa, tai kai ne niitä omiakin jotenkin koskettavat, tai sivuavat.
- Anonyymi
Enoni hautajaiset kauan sitten kun olin noin yhdeksän vanha
- Anonyymi
Jotain sellaista olen miettinyt, et onko omalla elämälle mitään tarkoitusta. Ja jotain sellaista tunnustellut mielen pohjalla, kun tuntee kateutta siitä, kun näkee että muilla on oma elämä... nähtynä tv:stä. Eli eihän edes sekään lähellä mitään oikeaa elämää. Tai miten paljon menee hukkaan tarvetta välittämistä. En kyllä ole sitä itkenyt, mutta joku möykky jossakin kohtaa kehossa
Olen herkkä ja minulla nousee kyyneleet silmiin kohtuullisen helposti. Jos katson esim elokuvaa, jossa henkilö itkee, niin lähes varmasti minunkin silmäkulmani alkavat kimmwöltämään.
Edellisen kerran itkin kunnolla, omaan elämääni liittyvästä syystä, oli kun lapseni isä teki jotain, mikä osui kipeään kohtaan. En avaa sitä tämän tarkemmin, mutta se vaikutti minuun monta päivää. Nekin kyyneleet kuitenkin kuivuivat omia aikojaan ja elämä jatkui.- Anonyymi
Tuttu tunne. Lapseni isä on yksi niitä harvoja, jotka saavat mut helposti itkemään. Kun lapseen sattuu, niin minäkin itken.
Anonyymi kirjoitti:
Tuttu tunne. Lapseni isä on yksi niitä harvoja, jotka saavat mut helposti itkemään. Kun lapseen sattuu, niin minäkin itken.
Ikävä kuulla, että joudut kokemaan tuollaista. Vanhemmuuteen liittyy niin paljon voimakkaita tunteita ja herkkiä kohtia, että se on helppo paikka iskeä. Olen oppinut hyvin pitkälti ignooraamaan tietyt lapsen isän suunnalta tulevat teot ja sanat, mutta joskus sitä heikkona hetkenä antaa mennä ihonsa läpi.
- Anonyymi
Aletheias kirjoitti:
Ikävä kuulla, että joudut kokemaan tuollaista. Vanhemmuuteen liittyy niin paljon voimakkaita tunteita ja herkkiä kohtia, että se on helppo paikka iskeä. Olen oppinut hyvin pitkälti ignooraamaan tietyt lapsen isän suunnalta tulevat teot ja sanat, mutta joskus sitä heikkona hetkenä antaa mennä ihonsa läpi.
Niin minäkin osaan ne pääosin päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Hän kuitenkin osaa ihan ajattelemattaankin tölväistä oikeaan kohtaan. Enemmän lähinnä tyhmyyttä hänen puoleltaan kuin tarkoituksellista, tyhmyyttä, ajattelemattomuutta, sosiaalista kömpelyyttä.
Anonyymi kirjoitti:
Niin minäkin osaan ne pääosin päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Hän kuitenkin osaa ihan ajattelemattaankin tölväistä oikeaan kohtaan. Enemmän lähinnä tyhmyyttä hänen puoleltaan kuin tarkoituksellista, tyhmyyttä, ajattelemattomuutta, sosiaalista kömpelyyttä.
Joskus ihminen tulee tehneeksi ikävästi sitä tarkoittamatta, mutta eihän se asiasta mitenkään oikeutetumpaa tee. Ehkä siihen on toisaalta helpompi suhtautua, kun tietää, ettei toinen satuta ilkeyttäni, mutta sattuuhan se silti.
Pystyisitkö puhumaan asiasta lapsesi isän kanssa?- Anonyymi
Aletheias kirjoitti:
Joskus ihminen tulee tehneeksi ikävästi sitä tarkoittamatta, mutta eihän se asiasta mitenkään oikeutetumpaa tee. Ehkä siihen on toisaalta helpompi suhtautua, kun tietää, ettei toinen satuta ilkeyttäni, mutta sattuuhan se silti.
Pystyisitkö puhumaan asiasta lapsesi isän kanssa?On näistä puhuttu monesti ja monesti on pyytänyt anteeksikin. Mutta kun ihminen ei itse kykene niitä sanojaan tajuamaan, eikä mitenkään sanoessaan rajottamaan, kun ei tajua.
Anonyymi kirjoitti:
On näistä puhuttu monesti ja monesti on pyytänyt anteeksikin. Mutta kun ihminen ei itse kykene niitä sanojaan tajuamaan, eikä mitenkään sanoessaan rajottamaan, kun ei tajua.
Tuo on todella kurja, että joudut kärsimään tuollaisesta. Hyvä merkki kuitenkin, että hän pyytää anteeksi ja pystyy myöntämään toimineensa väärin.
Parasta olisi, kun pystyisi erottamaan itsensä tilanteista niin, etteivät toisen sanat pääsisi satuttamaan, mutta helpommin sanottu kuin tehty, kun ihmisiähän tässä vain ollaan.
Aiemmin viikolla itkin unissani(taas) ja heräsin siihen. En tiedä miksi.🤷♂️. Ehkä näin jotain unta mutta en kyllä muista. Ehkä nuo yölliset itkemiset ja huutamiset sitten liittyy vielä menneisyyteen ja joihinkin asioihin sieltä mitä alitajunta käy vieläkin läpi ilman että sitä tietoisesti tiedostaa. Tai sitten ne on jotain ptsd:n tyyppisiä oireita mitä elämän suht rankat kokemukset on jättäneet jälkeensä. Ennen en kyennyt itkemään kun elin maailmassa missä ei voinut tunteita tai heikkoutta näyttää ollenkaan vaan tunteet oli tapettava kokonaan. Elämänmuutoksen jälkeen oli vaikeaa ja pelottavaa opetella tuntemaan taas tunteita ja käsittelemään niitä selvinpäin. Nykyään kyllä osaan antaa itseni tuntea tunteet ja käydä ne läpi ja myös itkeä jos siltä tuntuu joskus tuntuu että herkistyy vähän turhankin helposti mutta todella paljon mieluummin niin kuin että tuntisin sen karmean, kylmän, tyhjän, ja sisältä kuolleen olon mikä joskus aikanaan oli.🙂.
- Anonyymi
Toi ptsd on kyllä jännä kaveri. Siinä oppii varastoimaan kaikkea, ja ei pitäisi mennä niin...Luonnollisesta tulee pelottavaa. Mullakin oli noita unessa itkemisiä, ja täys nollaus, jos heräsi, eli katkesi, kuin seinään. Siitä onneksi vuosia, mutta edelleen se on se reitti jäänyt, että
pakko päästä välillä vaikka kävelemään yksin tunneiksi... - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Toi ptsd on kyllä jännä kaveri. Siinä oppii varastoimaan kaikkea, ja ei pitäisi mennä niin...Luonnollisesta tulee pelottavaa. Mullakin oli noita unessa itkemisiä, ja täys nollaus, jos heräsi, eli katkesi, kuin seinään. Siitä onneksi vuosia, mutta edelleen se on se reitti jäänyt, että
pakko päästä välillä vaikka kävelemään yksin tunneiksi...Toki, se on vaan merkki, että kerännyt tavallaan jotain, ja ne energiat on hyvä purkaa. Liikkeellä oleminen auttaa moneen juttuun...
Anonyymi kirjoitti:
Toi ptsd on kyllä jännä kaveri. Siinä oppii varastoimaan kaikkea, ja ei pitäisi mennä niin...Luonnollisesta tulee pelottavaa. Mullakin oli noita unessa itkemisiä, ja täys nollaus, jos heräsi, eli katkesi, kuin seinään. Siitä onneksi vuosia, mutta edelleen se on se reitti jäänyt, että
pakko päästä välillä vaikka kävelemään yksin tunneiksi...Se on kyllä outoa kun heräät siihen omaan itkemiseen ja nyyhkytykseen ja kyyneleet valuu niin että tyyny on ihan märkä ja on ahdistava ja paha olla mutta et tiedä yhtään ollenkaan että miksi niin on.🙂.
Ei se aina tartte paljoa...
https://youtu.be/GlWBreEAZL4?si=Ppx1BOqM99RJ60sm
Sopiva hetki ja vaikka tämä biisi.
14.9.2021 Muistan sua isä täällä yhä. :o(Niin ja Buddy tuolla nostikin hyvän ja tärkeän pointin toivottavasti sulla on kuitenkin kaikki ok ja olet kunnossa.🙂.
- Anonyymi
Jouduin muistelemaan niin kauas, etten enää muista.
Kaikki riippuu kaikesta. Itketäänkö ilosta, surusta, kivusta, onnesta, raivosta, mistä milloinkin, kuka mitenkin.
Viimeksi... Taitaa olla joukkueesta poistunut kissani, vetää vieläkin aika ajoin hiljaiseksi, ottaa pitkän tovin luopua.- Anonyymi
En edes tiedä. Mutta sännöllisen epäsäännöllisesti käy elämänhalun loppuminen vierailulla.
- Anonyymi
Surut ovat erilaisia. Toiset surevat rakkaita läheisiään ja toiset surevat lemmikkejään.
Löysin kummallisen runon tähän yhteyteen. Se ei varmaan kerro paljon mitään. Ehkä jotain kuitenkin.
"Tässä menee minun rajani.
Laitan tähän tämän betoniporsaan
turha sitä on potkia
sattuu vain varpaaseen
Kyllä me näemme ja kuulemme toisemme
hyvin tämän ylikin."
(lainattu netistä)
Levollista yötä sureville.
♡☆Kun on tarpeeksi mennyt aikaa läheisen menetyksestä, menneitä aikoja muistelee suurimmaksi osaksi positiivisella mielellä. Vaikka kyllä se suru tulee puseroon aina välillä. Enoni kuoli 38-vuotiaana. Hän oli yksi tärkeimpiä ihmisiä elämässäni. Mietin häntä usein.
Milloin mikäkin saa liikuttumaan. Olen empaatikko ja minuun vaikuttaa ympärilläni ilmenevät tunteet herkästi. Joten itkuun on syy milloin positiiviset jutut milloin negatiiviset.
- Anonyymi
Kyl silloin itketti, kun Smallville sarjassa Lana ja Clark olivat tunteikkaita.
Paras sarja ikinä ja koskaan!!!!! - Anonyymi
Niinhän se menee. Harmittaa toisinaan, kun on tunteellinen ihminen, että se luopuminen onkin niin vaikea prosessi. Olisihan se mukava totuttuun tapaan herkistyä niille hyvillekin jutulle, mutta sitten ei taas olekaan enää välttis niin hyvä olo, kuten ennen oli. Jotain kuunneltiin porukalla, ja meni siihen, että pitikin poistua hetkeksi olemaan itsekseen, ja todeta, että nyt riittää, ja se herkistyminen positiivisesti muuttuikin väsymyksen ymmärtämiseksi siihen luopumiseen. Eikä näitä kai saa niin sanotusti valita. Vaikka välillä olisi se fiiliskin, että voisi.
Viimeksi eilen kun kuulin että työkaveri jää sonnilomalle. Töissä ei tietenkään voi tunteilla mutta kotiin pyöräillessä silmäkulmat olivat märät muunkin kuin sateen takia.
Läheisten ja lemmikkien poismeno on aina saanut kyyneleet valumaan mutta myös eron aiheuttama pettymys ja epäonnistumisen tunne. Tämä nyt toki jaksottuu pidemmälle ajalle.
Päätetään postaus kuitenkin onnellisiin hetkiin. Viimeksi kun tytär kävi täällä niin illalla katselin uutisia ja hän tuli sanomaan että menee jo nukkumaan. Käveli viereen, antoi pusun poskelle ja totesi että hyvää yötä; olet rakas. Sama rituaali siitä alkaen kun oppi kävelemään.
Jotenkin kun lapset muuttivat omilleen niin tuollaisten asioiden merkitys on noussut vielä ihan toiselle tasolle ja herkistävät aivan eri tavalla.- Anonyymi
Mulla pyörii nyt youtubessa lauluesitys, joka neljä vuotta sitten suorana telkusta nähtynä sai minut itkemään sen kauneuden takia vuolaasti, kuten monen tuomareidenkin. Nyt kun katson monen kerran jälkeen esitystä, niin se ei enää herätä samanlaisia tunteita. Silloin hänen äänensä ja esitystapansa iski syvälle ja teki ihan älyttömän suuren vaikutuksen.
- Anonyymi
Mies kun alkoi laulamaan, niin kyyneleet vain tulvi silmistäni. Se oli jotain sellaista, jota en ole koskaan ennen kokenut.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mies kun alkoi laulamaan, niin kyyneleet vain tulvi silmistäni. Se oli jotain sellaista, jota en ole koskaan ennen kokenut.
Kerran joku manne esitti jotain oopperaa tai klassista Idolissa tai Voicessa ja samoin kävi. Odotin jännityksellä jatkoa, mutta hän halusi imitoida vain Elvistä. Musiikki herättää paljonkin tunteita, mutta tuo kokemus tuli yllätyksenä itselleni. En muista enään esiintyjän nimeä.
- Anonyymi
Itkin viimeksi 45 vuotta sitten, kun en saanut haluamaani karamelliä. Sen jälkeen on ollut hiljaisempaa.
Toki olen ns. Sisuuntunut ja suggesioinut itseni aivan raivon partaalle jonkin asian takia, mutta itkenyt en ole.
>simiti<- Anonyymi
Hyvä. Me tosimiehet ei itkeä tyrskitä. Lapset ja naiset saa itkeä, ja niillä pitää olla jotain johon luottaa tiukassakin paikassa ettei se murru.
-harmiseikirj- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hyvä. Me tosimiehet ei itkeä tyrskitä. Lapset ja naiset saa itkeä, ja niillä pitää olla jotain johon luottaa tiukassakin paikassa ettei se murru.
-harmiseikirj-Koska en minäkään ole kirjautunut, en voinut "äänestää". Joten tässä kolme peukkua. 👍👍👍
>simiti<
- Anonyymi
Kipu ja epätoivo välillä itsekseen pääsee yllättään. Silloin vähän tirautan..tarpeen vaatiessa enemmän 😊
- Anonyymi
Ai vaikka sankollinen? :) meinaan vaan et miks niitä oikein jonotetaan rivissä
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ai vaikka sankollinen? :) meinaan vaan et miks niitä oikein jonotetaan rivissä
Vaikka sankollinen. Mitä sen väliä kun ei kukaan nää😊😄 Hyvä purkaa jos se auttaa..poru musiikkia viä mukaan 😅
- Anonyymi
V*ttuako sitä voluamaan. Pää pystyy ja hymyä huuleen. Muutenhan täällä sais joka kohdassa itkua turata!
- Anonyymi
minua kammottaa vähän syvänmeren sukeltaminen haaveilija389 kanssa oli niin kaquhea uni.... ;:D:D
Vivid dreams. - Anonyymi
Minä nyt tirauttelen kyyneliä joka välissä. Se voi olla seurausta niin monesta eri tunnetilasta. Sukuvika, mutta ollaan aina jotenkin pärjätty sen kanssa. Isälle se oli miehenä ja silloisessa maailmassa pahempi juttu.
Tunnistan myös vahvuuden, jota on käytettävä asioista selviämiseen.
Täytyy vaan antaa itselleen oma aikansa. Ettei hukkaa itseään tai väsy liikaa.
xLiner Meeeri sano mulle, että nyt jäädään pariksi tunniksi jälki istuntoon ja sitten sano että avaa ikkuna, ja sitten se kysy, että mitä helvettiä sä itket. Tai ei se noilla sanoilla, uskovainen nainen, mutta siihen sävyyn. Ja siihen vastasin kun kotona ei tiedetä etten tuu ajoissa. Niin lupas sitten soittaa, mutta ei ollut kuitenkaan.
Itken äärimmäisen harvoin. Usein se jää siihen liikuttumisen tasolle, että joku asia herkistää ja tulee kyyneleet silmiin. Mutta se ei varsinaisesti ole itkemistä.
Puoli vuotta sitten menetin perheenjäsenen. Meidän koiran, niin äärettömän rakkaan ja tärkeän. Se oli mun elämässä lapsuudesta saakka. Hän oli todella iäkäs ja monenlaisten vaivojen takia täytyi lopettaa. Tottakai ymmärsin ja hyväksyin tilanteen heti samantien. Mutta se suru oli niin lohdutonta. Itkin monta päivää, sille ei tahtonut tulla loppua.
Kuuntelin surullisia kappaleita ja luin jotain värssyjä, ne auttoi käsittelemään.
Ja nyt itken taas kun aloin miettimään tätä. Menen tästä keittämään kahvia ja piristymään☕️Itkin .. tai no kyynel nousi silmäkulmaan erään palstajutun vuoksi. Kyyneleeni ovat aina olleet herkässä.
Itken ilosta ja itken surusta. Itken vihasta ja itken onnesta. Olen itkupilli.
Nyt kun sait kyynelkanavat auki, niin jatka samaan malliin. Jos pystyt. Itku meinaan oikeasti helpottaa.Ja muista se, että sinulla on ihmisiä jotka välittää. Pyydä apua. He auttavat sinua mielellään.
- Anonyymi
Aina jos näen että toista ihmistä kohdellaan kaltoin. Myös elokuvaa katsoessa.
Veljen itsemurha on ollut päällimmäisenä itkun aiheena viimeset pari vuotta,
Lähtien siitä huutoitkusta rähmällään lattialla
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .603365Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen472941Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631242789Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi3541867- 711104
Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."
Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito101101Purra hermostui A-studiossa
Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.1971040Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde26860- 45859
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että104854