Ihmisen pitää kelvata omana itsenään, jotta ihmissuhde voisi olla toimiva. Jokainen meistä tietää sen. Ihmisellä on tarve tulla kuulluksi, nähdyksi ja arvostetuksi yhtä paljon kuin tuntea itsensä rakastetuksi. Enkä tarkoita tässä mitään jalustalle nostoa tai ihailua vaan ihan perusinhimillisiä tarpeita, jotka tyydyttyy yleensä tasapainoisilla ja ainakin turvallisesti kiintyneillä ihmisillä kohtuullisen vähästä.
Mutta sitten kolikon toinen puoli… mikä on huonoa käytöstä toista kohtaan, tai sitä että on vaan huono ja itsekäs puoliso ja mikä on sitä, että saa olla oma itsensä? Minusta tuntuu, että keskimäärin ihmisillä, jotka ei ehkä hoida parisuhteitaan kovin hyvin tai kohtelee toista kuin roskaa, voi olla taipumus sanoa, että minut pitää hyväksyä sellaisena kuin olen ja minulle ei kuulu toisen tarpeet.
Ota tai jätä, ja kun vihdoin jättää alkaa pitkä itku, ettei kelpaa… Kolikon toinen puoli on tärkeän asian käyttäminen itsekkäisin tarkoituksiin ”minun ei tarvitse antaa itse, vain otan, koska minun pitää saada olla minä”. Ei sellaiset ihmissuhteet kestä.
Kaikissa ihmissuhteissa on annettava saadakseen. Ei ole kyse ostamisesta vaan siitä, että toista arvostaa tarpeeksi pitääkseen hänestä heikkona hetkenä huolta, välittääkseen ja ymmärtääkseen toisen tarpeita empatian kautta (jos vastapuoli osaa sanoittaa mitä tarvitsee ja osa olla kohtuullinen-myöskään kumilanka malli ei toimi pitkän päälle).
Joskus on kyse siitä, että ihmiset on aivan liian kaukana toisistaan tarpeinensa, eikä löydy aluetta, jolla kumpikin olisi tyytyväinen. Silloin ei kannata tietenkään aloittaa suhdetta eikä sitä jatkaa, jos se on alkanut. Erilaisuus ei ole kenenkään vika, vain se on vika, että ”myy” alussa tietoisesti jotain mille ei ole katetta. Ihminen ei toki välttämättä tunne itseään tai ei kokemattomuuden takia tiedä millainen on parisuhteessa. Puhun oikeastaan ilmiöstä, jossa erikoistapaukset jätetään keskustelun ulkopuolelle ja keskitytään isoon massaan, heihin jotka eivät ole autistisia, ääri-introverttejä tai muutakaan ääri.
Korostan, ettei asia liity kenenkään palstalaiseen enkä tarkoita, että joku täällä käyttäisi tätä asiaa väärin. Se, että sanoo että pitää kelvata itsenään ei tarkoita väärinkäyttää asiaa! Jokainen normaalijärkinen haluaa tulla hyväksytyksi omana itsenään.
Kelpaaminen omana itsenään
29
597
Vastaukset
- Anonyymi
rahvaanomaisiin, - rahvaanomaisiin käytöstapoihin omaavaan henkilöön.
"jotain rajaa sentään"- Anonyymi
🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒
🍑 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#18015409t
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞❤️💋❤️💋❤️🔞
- Anonyymi
Mun mielestäni pointti on siinä että kaksi tarpeiltaan tarpeeksi samanlaista ihmistä kohtaavat.
Parisuhteessa saa olla juuri niin itsekäs kuin tarvitsee ja haluaa olla. Silloin jos joustaminen tuntuu pahalta, on väärän ihmisen kanssa.
xLiner Tää oli hyvä kirjoitus.👍. Tykkäsin.😊.
- Anonyymi
Sille ei voi mitään että näen vain vikoja naisessa.
- Anonyymi
Minkälaisia vikoja näet? Toisaalta, saatat alitajuntaisesti hakeutua tietynlaisten naisten seuraan. Muistuttavatko he ehkä äitiäsi, huono äitisuhde/ilkeä äiti tmv?
- Anonyymi
Mitä näet itsessäsi?
- Anonyymi
Kyllä, noin se menee. Ihmissuhde (ei siis vain parisuhde), jossa toinen tai jompikumpi joutuu jatkuvasti muuttamaan itseään, ei toimi. Kukaan ihminen ei jaksa näytellä jatkuvasti, vaikka alussa ehkä jaksaakin. Tilanne korostuu tietenkin silloin, jos toisen kanssa viettää paljon yhteistä aikaa.
Siksipä itse koenkin hyvin tärkeäksi sen, että sen mahdollisen kumppanin pitää jo alunperin ja aidosti olla samankaltainen kuin itse olen. Suuria eroja voi olla vain sellaisissa asioissa, jotka eivät ole kummallekaan mitenkään olennaisia. - Anonyymi
Jaa, ehkäpä ihmisessä pitää nauttia niistä hyvistä puolista ja jättää ne huonojen puolien kaivaminen vähemmälle. Molempia puolia löytyy kaikista, siis ihan kaikista ja keskittyminen pelkästään huonoihin asioihin tappaa kiinnostuksen.
- Anonyymi
Hyvä puoli on hyvä puoli vain jos sen niin kokee ja sama huonojen puolien kanssa. Toisen hyvä on usein toisen huono ja mitään yksiselitteistä kategoriontia on vaikea tehdä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hyvä puoli on hyvä puoli vain jos sen niin kokee ja sama huonojen puolien kanssa. Toisen hyvä on usein toisen huono ja mitään yksiselitteistä kategoriontia on vaikea tehdä.
Jaa, totta…eihän tuo ihan helppo asia ole. Minä ainakin opin ”sietämään” asioita kun ymmärsin että en itsekään ole lähelläkään täydellisyyttä edes omasta mielestä. Toki eletty elämä ja nykyinen ikä antaa myös perspektiiviä asioihin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jaa, totta…eihän tuo ihan helppo asia ole. Minä ainakin opin ”sietämään” asioita kun ymmärsin että en itsekään ole lähelläkään täydellisyyttä edes omasta mielestä. Toki eletty elämä ja nykyinen ikä antaa myös perspektiiviä asioihin.
Jonkun toisen mielestä saata kuitenkin olla likipitäen täydellinen, kun vaan hänen käsityksensä vioista ja hyvistä puolista sattuu natsaamaan.
Juu, minä voin sanoa jo näin 47-vuotiaana, että ellen kelpaa itsenäni, en halua kelvata ollenkaan. Aivan tarpeeksi olen pokkuroinut ja muovaillut itseäno ollakseni riittävän jotain ja silti ei ole kelvannut, kun jo taas on täytynyt olla taas jotain lisää tai muuta. Vitut, ei käy!
- Anonyymi
Jaa, juuri näin ja nimenomaan omana itsenä koska teeskentely ei pitkän päälle toimi ja se on hyvä ymmärtää riittävän ajoissa.
Anonyymi kirjoitti:
Jaa, juuri näin ja nimenomaan omana itsenä koska teeskentely ei pitkän päälle toimi ja se on hyvä ymmärtää riittävän ajoissa.
Ei, eikä toisen muuttelu ja muovailukaan ole terveen ihmisen merkki.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Ei, eikä toisen muuttelu ja muovailukaan ole terveen ihmisen merkki.
Jaa, tuossa olet kyllä oikeassa. Nousee ihan niskavillat pystyyn kun kuulee jonkun mainitsevan että muutan tuon asian tuossa ihmisessä…ei prkle.
- Anonyymi
Olipa järkevä kirjoitus. Tosta tulee mieleen, että takana voi olla itsestään selvyytenä pitämistä, millä sitten oikeutetaan sitä huonoa ja itsekästä käyttäytymistä.
Sillä näinhän tämä, joka huutaa sen perään, että haluaa olla oma itsensä, kaventaa sen toisen omaa itseyttä. Kohtaamattomuudella, huomioon ottamattomuudella, sekä toisen tarpeiden laiminlyönnillä suhteessa, oli sen suhteen laatu sitten mikä tahansa.
Tulee mieleen kuvio, jossa toinen antaa ja panostaa enemmän, kuin toinen, ja tasapaino liukuu edeten huonommaksi. Jos ei ole samalla viivalla, ja motivaatio samoissa asioissa, niin näinkin voi käydä. Ja, ihmiset on itsekkäitä, joku voi olla ajatuksineen jo muualla, mutta jää, koska kokee hyötyvänsä jotenkin, mutta ei enää halua itse panostaa suhteeseen. Ihmiset myös tottuu tiettyyn palvelutasoon, tavallaan, ja voivat alkaa siitä syystä edellyttämään itselleen kuuluvina joitakin juttuja, mitä eivät kuitenkaan itse tarjoa. Joku sokeus voi myös pidemmissä suhteissa tulla, ja ei pysytä perillä niistä muuttuvista tarpeista, kun jokainen kasvaa ihmisenä, tai niitä osata sanoittaa toiselle, eli joku levy jää päälle, ja niillä toimimattomilla tavoilla yritetään edelleen, mistä oikeasti ole enää hyötyä, kun molemmat kasvaneet niistä aikaa sitten ulos.- Anonyymi
Jokainen ihmissuhde vaatii hoitamista molemmilta osapuolilta. Ellei niin käy suhde alkaa vinoutua.
- Anonyymi
Niin ja tuohon omana itsenään olemiseen. On tavallaan myös muutoksessa oleva prosessi, ja meissä kaikissa on niin monia puoliakin, että vasta pidemmällä tuntemisella nekin oppii tuntemaan. Samaten ne tarpeet ja muutkin muuttuu, ja vaihtelee. Arvot on periaatteiden kanssa ehkä niitä pysyvämpiä, mutta niissäkin voi kasvun mukana tulla muutoksia. Niin, kuinka paljon, ja kuinka nopeasti voi todella toisesta päätellä, ja osuvatko ne oikeaan ne omat arviot. Ajattelen, että jokaisella on oikeus olla aina oma itsensä, mutta sen ei kuuluisi olla muilta pois, tai vahingollista muille. Ei kai siinä sen kummempia ihmeellisyyksiä ole. Tosiasiassa, tähänhän pyritään, mutta ne läheiset saa sen paketin, jossa tämä murtuu, ja se ihminen kaikkineen, tulee esiin. Tärkeintä olisi se yhteinen päämäärä, kunnioitus ja tahto siihen, niin sillä pääsee jo pitkälle ja jaksaa sitä epätäydellistä itseä, sekä toista.
HYvä tervepäinen ulostulo, luettu ja ymmärretty 👍
- Anonyymi
Mielestäni raja menee satuttamisessa. Siinä vaiheessa kun "omana itsenään" toimiessa vahingossa tai tahallaan satuttaa vastapuolta, eikä kehotuksista huolimatta lopeta satuttavaa toimintaa, mennään liian pitkälle. Silloin ei sovita yhteen.
🦄 Noh niih..
Ensinnäkin on sanottava, että hyvä aloitus.
Minä en perusta parisuhteesta nykyään, mutta olen ollut parisuhteessa yli puolet elämästäni.
25 vuodessa oppii paljon itsestään ja kumppanistaan. Minä tein mielestäni oman osani ja ylikin parisuhteessani. Olin aina oma itseni ja joustin ja taivuin tarpeen mukaan. Näin itsekeskeiseksi ihmiseksi olen äärettömän epäitsekäs. Tein kaikki kotityöt, remontit ja lapsenhoidon oman työni lisäksi. Joustin aina koska exä teki kolmea duunia.
No, exä pääsi parempiin hommiin. Yksi duuni.. unelmaduuninsa johon olin häntä kannustanut. Mikään ei kuitenkaan kotona muuttunut. Minä jatkoin yksin kotitöiden parissa. Olin opettanut exälle ettei hänen tarvitse tehdä kotitöitä..
Suhteemme oli vinoutunut jossakin vuosien varrella perinteiseen roolitukseen ja tajusin, että minullakin on oma elämä kun lapsemme täytti 15 vuotta. Aloin harrastamaan ja luomaan itselleni elämää vasta kun lapsemme muutti pois kotoa erääseen hoivakotiin.
Sitten exä sairastui vakavasti ja jätin taas oman elämäni kokonaan paussille kolmeksi vuodeksi.
Hänen parannuttuaan oli sen aika, että tajusin vihdoinkin että olin elänyt neljännesvuosisadan ihan vain muita varten. Ihan itse olin tieni ja tapani valinnut. Lapseni sanoikin aikuistuttuaan, että minä olin kuin kotiorja. Isäni sanoi samaa.
Mutta se oli minun oma valintani. Ihan oma.
Tiedän tehneeni osani äitinä ja kumppanina velvollisesti, tunnollisesti ja kunniallisesti. Ja se oli oma valintani.
Mutta en elänyt, olin suorittaja. Kun kolme vuotta sitten ilmoitin exälle, että tämä oli tässä nyt. Hän tokaisi vain; " Oletpa sä itsekäs."
Niin..
Itsekkyys suhteessa tulee näkyä arjessa koko suhteen ajan molemmilla osapuolilla, ettei tule vinoutumia.Olen samaa mieltä, että ihmissuhde ei saa mennä vain toisen ehdoilla. Ei voi olla, että vain toinen venyy ja paukkuu, tekee molempien edestä (oli se sitten kotitöitä, remppaa tai vastuuta suhteen hyvinvoinnista). Olet ollut 25v se suhteen paukkuva kuminauha. Toinen ei myöskään voi reilusti mennä sen taakse, että sinähän annoit itse tehdä niin… vaikka voit syyttää itseäsi, että annoit tehdä sen ja oma syysi, toinen yhtälailla ja enemmänkin käyttää sinua hyväkseen. Jos ottaa ronskimman esimerkin parisuhdeväkivallasta, ei siinäkään vika ole uhrin, koska uhri salli tilanteen. Myös sillä hyväksikäyttävällä tai itsekkäällä osapuolella on vastuu parisuhteen hyvinvoinnista!
Tietyllä tavalla saman kokeneena (tein nopeammin päätöksen lähteä, kun toista ei kiinnostanut minun osani ollenkaan), tiedän että kun sanoitin asiaa, toinen aina luoais ottaa osaa. Lupausta ei vaan koskaan lunastettu kuin kertaluontoisella näytösluontoisella ”suorituksella”, jota sitten oli hyvä korostaa seuraavat puoli vuotta. 😂 Jos olisin ottanut rajummin yhteen, olisi lapset kärsineet ja oma hyvinvointi kärsinyt enemmän. Ei siis maksa vaivaa! Siis käytännössä kun rakentava puhe ei tehoa, ei mitään ole tehtävissä.
Terve minuus, terve vanhemmuus, terve ihmissuhde ja terve itsekkyys on kannatettava asia! Vanhemmankin pitää kohtuudella ajatella itseään ja omaa hyvinvointia, ja joskus ottaa vaikka omaa aikaa. Pitkällä tähtäimellä se on lastenkin etu. Se mitä itse opin, on että parisuhde pitää valita paremmin ja kumppanin kyky samaistua toisen kokemaan on hyvin tärkeä ominaisuus.
Opin vetämään omat rajani. Jos toinen jo alussa ei kunnioita niitä eikä osoita empatiaa, ei suhdetta kannata aloittaa.Citrinella kirjoitti:
Olen samaa mieltä, että ihmissuhde ei saa mennä vain toisen ehdoilla. Ei voi olla, että vain toinen venyy ja paukkuu, tekee molempien edestä (oli se sitten kotitöitä, remppaa tai vastuuta suhteen hyvinvoinnista). Olet ollut 25v se suhteen paukkuva kuminauha. Toinen ei myöskään voi reilusti mennä sen taakse, että sinähän annoit itse tehdä niin… vaikka voit syyttää itseäsi, että annoit tehdä sen ja oma syysi, toinen yhtälailla ja enemmänkin käyttää sinua hyväkseen. Jos ottaa ronskimman esimerkin parisuhdeväkivallasta, ei siinäkään vika ole uhrin, koska uhri salli tilanteen. Myös sillä hyväksikäyttävällä tai itsekkäällä osapuolella on vastuu parisuhteen hyvinvoinnista!
Tietyllä tavalla saman kokeneena (tein nopeammin päätöksen lähteä, kun toista ei kiinnostanut minun osani ollenkaan), tiedän että kun sanoitin asiaa, toinen aina luoais ottaa osaa. Lupausta ei vaan koskaan lunastettu kuin kertaluontoisella näytösluontoisella ”suorituksella”, jota sitten oli hyvä korostaa seuraavat puoli vuotta. 😂 Jos olisin ottanut rajummin yhteen, olisi lapset kärsineet ja oma hyvinvointi kärsinyt enemmän. Ei siis maksa vaivaa! Siis käytännössä kun rakentava puhe ei tehoa, ei mitään ole tehtävissä.
Terve minuus, terve vanhemmuus, terve ihmissuhde ja terve itsekkyys on kannatettava asia! Vanhemmankin pitää kohtuudella ajatella itseään ja omaa hyvinvointia, ja joskus ottaa vaikka omaa aikaa. Pitkällä tähtäimellä se on lastenkin etu. Se mitä itse opin, on että parisuhde pitää valita paremmin ja kumppanin kyky samaistua toisen kokemaan on hyvin tärkeä ominaisuus.
Opin vetämään omat rajani. Jos toinen jo alussa ei kunnioita niitä eikä osoita empatiaa, ei suhdetta kannata aloittaa.Niin olen päätynyt jo siihen ratkaisuun, etten ole parisuhdemateriaalia.
Olen liian kiltti ja taipuvainen alistumaan. Joten ei parisuhteita minulle enää.
Kyllä suhde exään olisi kai loppunut aiemmin, jos lapsemme ei olisi autismin kirjoon kuuluva ertyislapsi.
En koskaan vaatinut exältä enempää kuin hän antoi tai asettanut rajoja. Nähdäkseni parisuhteet perustuvat vapaaehtoisuuteen.
Sitä sain mitä tilasin. En syytä itseäni tai ole katkera. Päin vastoin olen aikalailla ylpeä kaikesta ja itsestäni. Vaikka ihan lapanen olinkin. Jonkun piti taipua, muuten kaikkien elämä olisi ollut piloilla.
Rakkaudesta ja omasta halustani minä taivuin ja jätin oman elämäni elämättä. Jonkun piti olla se suurempi ihminen ja joustaa.
Nyt sitten opettelen omanarvontuntoa, itserakkautta ja itsekkyyttä uudelleen.Pikku-pirpana kirjoitti:
Niin olen päätynyt jo siihen ratkaisuun, etten ole parisuhdemateriaalia.
Olen liian kiltti ja taipuvainen alistumaan. Joten ei parisuhteita minulle enää.
Kyllä suhde exään olisi kai loppunut aiemmin, jos lapsemme ei olisi autismin kirjoon kuuluva ertyislapsi.
En koskaan vaatinut exältä enempää kuin hän antoi tai asettanut rajoja. Nähdäkseni parisuhteet perustuvat vapaaehtoisuuteen.
Sitä sain mitä tilasin. En syytä itseäni tai ole katkera. Päin vastoin olen aikalailla ylpeä kaikesta ja itsestäni. Vaikka ihan lapanen olinkin. Jonkun piti taipua, muuten kaikkien elämä olisi ollut piloilla.
Rakkaudesta ja omasta halustani minä taivuin ja jätin oman elämäni elämättä. Jonkun piti olla se suurempi ihminen ja joustaa.
Nyt sitten opettelen omanarvontuntoa, itserakkautta ja itsekkyyttä uudelleen.Unohdin sanoa vastauksessani, että kyse on tasapainoista kahden tärkeän asian välillä: terve itsekkyys ja oman itsensä säilyttäminen vs. joustaminen ja toisen hyväksi eläminen. Vähän sama asia kuin läheisyys tai erillisyys (pari)suhteessa… Kumpikaan ääripää harvoin toimii oikeasti ja riippuu kahdesta ihmisestä missä kohtaa siinä välissä löytyy alue, jossa kumpikin on tyytyväinen (aina ei yhteistä aluetta löydy).
Äidin rakkaus on vaan sellainen, se menee oman itsensä edelle! Ymmärrän valintasi ja olen tehnyt itse saman valinnnqn. Silti senkin suhteen on hyvä opetella kohtuutta.
Jänkään vastaan yhdessä asiassa: et taatusti ole parisuhdekelvoton! Olet vain joutunut jyrän alle ja sen jälkeen pitää löytää itsensä uudestaan ennen kuin on valmis parisuhteen statukseen. Ja jos ei halua olla parisuhteen statuksen alla, ei ole pakko. Tietysti vastapuoli voi jossain kohtaa äänestään jaloillaan, mutta se riski pitää vaan kestää, jos ei pysty muuhun,Citrinella kirjoitti:
Unohdin sanoa vastauksessani, että kyse on tasapainoista kahden tärkeän asian välillä: terve itsekkyys ja oman itsensä säilyttäminen vs. joustaminen ja toisen hyväksi eläminen. Vähän sama asia kuin läheisyys tai erillisyys (pari)suhteessa… Kumpikaan ääripää harvoin toimii oikeasti ja riippuu kahdesta ihmisestä missä kohtaa siinä välissä löytyy alue, jossa kumpikin on tyytyväinen (aina ei yhteistä aluetta löydy).
Äidin rakkaus on vaan sellainen, se menee oman itsensä edelle! Ymmärrän valintasi ja olen tehnyt itse saman valinnnqn. Silti senkin suhteen on hyvä opetella kohtuutta.
Jänkään vastaan yhdessä asiassa: et taatusti ole parisuhdekelvoton! Olet vain joutunut jyrän alle ja sen jälkeen pitää löytää itsensä uudestaan ennen kuin on valmis parisuhteen statukseen. Ja jos ei halua olla parisuhteen statuksen alla, ei ole pakko. Tietysti vastapuoli voi jossain kohtaa äänestään jaloillaan, mutta se riski pitää vaan kestää, jos ei pysty muuhun,Kiitos.. minulla teettää työtä itseni kanssa vielä pitkään, ennenkuin voisin edes kuvitella parisuhdetta.
Sika vakaasti koen, ettei minusta ole siihen enää.
Juu.. jännä miten sitä on valmis luopumaan kaikesta lapsiensa vuoksi.
- Anonyymi
Ihan ensiksi pitäisi kelvata omana itsenään itselle. Vasta sen jälkeen alkaa muutkin asiat selkiintymään.
- Anonyymi
Joskus kuullut sellasen sanoman että siinä vaiheessa kun mies tajuaa löytäneensä naisen joka ei ikinä jättäisi häntä. Rupeaa kohtelemaan häntä huonosti ja itsestään selvyytenä. Surullista mutta hyvin totta.
Minulle kelpaa omana itsenää mutta toivon myös jaksa nostaa minut syliin. Onko liikaa vaadittu että toivoi muutosta asiaa koska tykkää ajatuksesta nosta minut syliinsä kun haluaa riemuta minusta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Turussa Varissuolla bussikuski ajoi lapsen yli lapsi kuoli
Poliisi " Epäilee " kuskia törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja törkeästä kuolemantuottamuksesta.3842543IS: Väitöstutkimus - Pyöräilybuumi oli pelkkä kupla!
Pyöräilybuumista paljastui karu totuus Väitöstutkimuksen mukaan suuri suomalainen pyöräilyrenessanssi olikin vain pelkk831973- 1561505
Martina Aitolehden Victoria-tytär, 16, tietää riskit - Teki silti yllättävän päätöksen
Victoria Eerikäinen on Martina Aitolehden ja Esko Eerikäisen tytär. Hän on yksi Nepot-sarjan tähdistä. Sarjan kuvausten161358Ilman Stadia Suomessa ei olisi kunnon lihajalosteita
HK, Helsingin makkaratehdas, Votkin, mitä näitä nyt onkaan. Böndellä ei ole kunnollisia jalostajia.161339Apostolit kastoivat eri tavalla kuin kirkko
Raamatussa on kaksi ristiriitaista kastekaavaa. Toinen ei voi olla oikea. Kumpi on alkuperäinen? "Menkää siis ja tehkää5021231- 1441012
Vastuunkantoa
Nyt kun Ähtäri on historiansa pahimmassa kriisissä, päättäjä luikkii perunakellariin: "Eronpyyntö kaupunginvaltuuston pu481005- 71882
Ruohonpolttoa Suomussalmella
Poikaporukka oli kuullut että ruohonpoltto on muotia, joten Kirkkopuistossa oli tekoruohoa poltettu. Ketkä liene asialla44880