kun tuttusi on älykkäämpi kuin sinä

oletteko kokeneita tilanteita, joissa joku persoona on yli-älykäs?

niin älykäs, että ei jää epäilyksiäkään siitä mistä on kyse

hän on kuin kallio, jota pitkin et kiipeä, mutta katsot alhaalta ylös
koko mahtisuutta, mitä edessäsi onneksi seisoo
mikä ei ole sinänsä yleinen tapahtuma edelleenkään
suurena yleissivistyksen aikakautena

ehkä ei kadulla tallatessaan
tavatakseen suuruuden pitäisi painottua yliopistoon ja...

jos älykkäässä on vähänkin oksia, josta pitää ja kilpailla
niin älykkäässä ei ole kuitenkin suurta älyä
koska vain täysityrmäys hämmästyttää

aikaisemmin pohdin, että älykkyyskin on väliaikaista
ja tyhmentyminen on mahdollista
en usko objektiiviseen kroonisuuteen
vähän samalla tavalla kuin euroopan juutalaiset
joutuvat älytöiden sijasta valitsemaan matalan duunarin

älyn edessä hikoilee kuin piru, koska ei tahdo olla huono
mutta tunnustaa, että hän joku toinen on parempi kuin minä
kun se tunnustettu, niin alkaa oppiminen
älykkään jokaista liikettä seurataan ja imetään älyä itselleen
älykäs yrittää pyristellä vastaan suojaamalla itseään
tästäkin syntyy se tuttu asia, että älykkö on julma ja kylmäpäinen

onko äly itsessään julmahko?
uskovainen on suvaitsevainen, mutta älykäs ei ole
eikös jotta olisi älykäs olisi oltava suvaitsevainen?
suvaitsevainen on samaa kuin inhimillinen

erotetaan tekninen äly ja praktinen
teknisessä älyssä saa olla julma ja kylmä
praktisessa ei saa olla

niin mistä älystä me puhutaan?
jokainen tahtoo olla suuri matemaatikko tietämättä mitä se tarkoittaa

kadulla on paljon puolikkaita, kuten suvussa on korkeata älyä,
joka tippui alas jonkun huonon ja alentavan perhevalinnan takia
jossa yksi vanhempi on tyhmä ja toinen älykäs
ja perheen lapsi on 'katusotilas', joka on älykäskin kadulla ollessaan
ja häikäisee ajoittain muitakin, mikä on perintöä suvusta
mutta ei ole sinänsä onnistuja, että ei saavuta suurempia elämässä

ihan kuin korkea teknoäly olisi oma lokeronsa
jonne osuttuaan ei olisi enää paluuta normaaliksi
ja äly olisi joku kolo, jossa kituisi kun helvetissä omissa säännöissään
ja muut humanistit kuin olisivat paljon vapaampia olemuksessaan
humanistit taas pyrkivät ellei sotilaiksi Ukrainaan, niin teknokoloon
kuka humanisti tunnustaa olevansa keskivertolainen?
pakko humanistin tunnustaakin, koska silloin elämästä tulee parempi
vain teknikko äly tavoittelee pilviä
mutta pääseekö hän sellaiseen Nicholas Teslan tavoin

Yksi juutalainen on samaan aikaan Oinas ja Rapu mikä on outo yhdistelmä.
Kysytään kuinka hän sellaiseksi päätyi?
Juuri odottamattomat yhdistelmät ihmistä ovat ovelia.
Mutta onko sekin evoluutiota?

Kun tuttusi on älykkäämpi kuin sinä, mutta hän ei ole hyvä ihminen sinänsä.
Hän kylvää pahaa oloa ja pahemmassa tapauksessa vielä käy huonosti
toisten ihmisten hänen ympärillään.

Kuka on saanut kärsiä teknisen älyn despotismista?
Yhteiskunnallisesti voidaan puhua teknisen älyn leviämisestä ruton tavoin yhteiskuntaan, jolloin jokainen saa geneettisesti jotakin osia teknoälystä itselleen. Menossa on humanismin evoluutiota teknisyyteen.
Emme ole entisellään pian ja väännellään pilkkua tolkuttomasti
koska muuta päämäärää elämässä ei ole ja kuka tyhmä yrittää jeesustella humanismin arvoon on tuomittu häviämään kaikissa olemuksissaan.
Älä vastusta teknologiaa - vastaus.
Suu nuppuun ja ihmettelemään.
Määääkin on työtön, eikä ihmeitä tapahdu.
Siltä osin pelottaa teknokratismi.

Teknisen älyn despotismi pahimmillaan tappaa ihmisiä ympärillään ja vahingoittaa perheitään, jälkikasvuaan psykooseihin, masennuksiin, syöpiin, joista tekninen äly parantaa pillerein kemiallisen teknisesti. Yksilölle jää pahamakuinen hyvinvointi. Nauti elämästäsi kun ei ole nautintoaineita. Serotoniinia voidaan ampua suoneen, mutta huumeiden kanssa on vaikeampi. Huumeet alkoivat 1960 luvulla ja teknokraattinen kylmyys vaatii pehmeitä arvoja. He ovat alisuoriutujaa ja täysikieltäytyjää, mutta siihen olisi tulossa tekninen ratkaisu kohta. Odotetaan ihmeitä kuinka tiede parantaa huumeriippuvuutta.

Tekninen äly ilman sydäntä on despotismia.
Pelastakaa kahta teknikkoa menemästä yhteen naimisiin, jolloin lapsista tulee jälkijääneitä neroja, joiksi alienieitä on epäilty. Jälkijäänenä ei ole elämistä, mutta ihmeitä tehtävänä. Ei saa perheitä ja on erikoistarkkailussa. Vielä yksi syvempi lokero yhteiskunnassa.

Siksi ei kaikista voi tulla tekniikkoja. Ja väittämäni mukaan teknisyyden ja humaanisuuden määrä on vakio. Humaanisuuden luku on biologiaa. Tunteita on väitetty olevan kaikista eniten.

Jälkijäänyt nero kiehtoo meitä uudella älyllään ja moni jopa pyrkii siihen, mutta pikemmin pitäisi luoda lääkkeitä neroudesta palautumiseksi normaaliksi, jotta saisi toimitettua perustarpeita elämässään.

Onko humanismissa turhautumista? Että tasapaksuus pakottaa liikkeelle?