Kuinka juurtunut olet paikallesi?

Joskus olin valmis muuttamaan, mutta aina ne kumppanit muuttikin mun luokse, jollei jo asuneet muuten lähellä eli 300m-20 km säteellä minusta.

Nyt en enää välttämättä osaisi lähteä rakentamaan elämää muualle. En kumppanin vuoksi. Lasteni vuoksi voisin mennä ja yrittää muuallakin. Ehkäpä minulla vaan on ns. kumppanikiintiö täynnä. En kaipaa kumppania enää nykyisen jälkeen. Haluan olla ominpäin. Minua ei enää kiinnosta parisuhteet tms. intiimisuhdekkaan. Kaverisuhteessa elän nytkin.

Jasu

En ikinä aikonut alkaa enää etäsuhteeseen tai muuttaa miehen takia. No, kuinkas kävikään, kyllä mä alkaisin ja kyllä mä muuttaisin.

Olen melko juurtunut kaupunkiin, jossa nykyään asun. Eniten minua sitoo tänne lapseni, hänen koulunsa, kaverinsa, harrastuksensa sekä tietenkin isänsä perhe. En ole valmis muuttamaan ennen kuin lapseni on omillaan. Tämän jälkeen muutto jopa toiselle paikkakunnalle voisi olla mahdollinen. En vaatisi miestä muuttamaan, hänen täytyisi itse haluta sitä.

Etäsuhde olisi ihan mahdollinen, vaikka lähtökohtaisesti en etäsuhdetta haluakaan. Jos se oikea löytyy jostain kauempaa, en antaisi kuitenkaan etäisyyden muodostua esteeksi. Etäsuhteen "ehtona" olisi, että suhde etäisyydestä huolimatta etenisi.

Sinällänsä en ole juurtunut asuinpaikkaani. Etäsuhde ei kiehdo, joten ennemmin kuitenkin tästä kaupungista tai naapurikaupungeista. Jos välimatkaa on enemmän, kuin mitä hetken mielijohteesta matkustaisi, niin tuskin suhde kestäisi. Aiemminkaan etäsuhde ei kestänyt.

Se riippuu ihan täysin siitä minne pitäisi muuttaa. Voin muuttaa, mutta en läheskään minne tahansa. Mulle sellainen etäsuhde, jossa vietetään vuorotellen pidempiä aikoja toistensa luona, olisi varmaan jopa paras vaihtoehto. Tietenkin yhteiselokin voi olla hyvä, mutta siinä molempien pitää kyetä antamaan toisilleen tilaa.

Etäsuhde maks. 150 km suuntaansa. Tuollaista voisin jatkaa loputtomiin.

Elän etäsuhteessa. Ei ole valittamista. Ikävä on toki, mutta laitamme viestiä ja puhumme puhelimessa, ja kun näemme kumpikin on oikeasti läsnä ja annamme aikamme toiselle. Siis fyysistä yhteistä aikaa on vähemmän kuin mitä erillisasumisessa tai yhdessä asumisessa olisi, mutta todellinen läsnäoleva aika voisi jäädä paljon vähemmäksi lähisuhteessa. Seksiäkin on enemmän kuin monessa suhteessa, mutta se vain kohdistuu vain 4-7 päivään kuussa. Itse koen, että etäsuhteen vahvuus on vahva läheisyys ja vahva läsnä olo yhdistettynä erillisyyteen ilman syyllisyyttä. Lähisuhteessa sekä oma aikaa että yhteistä toiselle pyhitettyä aikaa on vaikeampi löytää ja ottaa.

Etäsuhteen toimivuus riippuu kahdesta ihmisestä, heidän luonteista, lapsuuden kiintymyssuhteista ja kyvystä käsitellä ikävää sekä kyvystä pitää toinen mielessä vaikka menee aikaa, että nähdään. Jos jompikumpi ei pysty luottamaan, kärsii mustasukkaisuudesta tai vahvasta , menettämisen pelosta tai ikävä musertaa, suhteella ei ole tulevaisuutta, Myöskään jos jomman kumman tunne-elämä on ailahtelevaa ja ihmisellå on tapana vaihdella kumppania heti kun joku pienikin ärsyke osuu kohdille, ei etäsuhde toimi. Etäsuhde vaatii, että kumpikin pystyy siirtämään parisuhdetarpeitaan kohtuullisen hyvillä mielin, siis hermostumatta tai katkeroitumatta. Sama taito toki on lähisuhteenkin onnen avain. Mulle heti kaikki nyt-tyyli harvoin johtaa parisuhdeonneen. Kohtuullisuus, armollisuus ja positiivisyys on osa onnellisuuden perustaa.

Etäsuhde voi jatku etäsuhteena ja silti kehittyä syvemmäksi. Etäsuhde voi muuttua myös lähisuhteeksi, kun suhde etenee. Se kumpi voi muuttaa ja voiko, riippuu työpaikoista, ammateista, lapsista, harrastuksista, apua tarvitsevista vanhemmista, kyvystä sopeutua uuteen ympäristöön jne. Kaikki riippuu kaikesta ja miten kahden ihmisen elämä on mahdollista yhdistää.

Etä- ja lähisuhteen välillä on myös pidemmät vierailut esim. etätöitä tehden (kenelle se on mahdollista). Tilanteet muuttuu, lapset kasvaa aikuiseksi ja vanhempi sukupolvi jossain kohtaa siirtyy hoitokotiin, eikä asiaan liity enää kuin kahden ihmisen tarpeet. Myös vaikka viikon etätyö toisen luona tulee äkkiä mahdolliseksi. Tavallaan, jos näitä asioita alkaa miettiä liian pitkälle ihan alussa menee helposti solmuun. Alussa pitää ja kannatta tutustua toiseen, antaa sille aikaa. Muu järjestyy kyllä aikanaan tavalla tai toisella, jos ja kun se suhde ja se rakkaus on se oikea. Yksi lapsuuden ystäväni eli 10v etäsuhteessa. Rakensivat talviasuttavan ”kesämökin” puoliväliin, jolloin kummallakin on viikonlopuksi vain 2.5-3h matka. Kun lapset muuttivat pois kotoa, muuttivat kesämökille kokoaikaisesti asumaan ja kummankin työt sen salli (etä).

Itse toiataiseksi kiinni tässä talossa ihan. Remppa kesken ja pitkään, en ihan vähällä lähtis muuttelemaan. Pitäisi tuntea toinen hyvin jo vuosia. Lisäksi työpaikka pitäis olla, ennenkuin muuttasisin, koska en hyvästä työpaikasta lähde työttömäksi. Pitää miettiä omaa eläkettäkin.

Mun luo muuttaminenkin ois pidemmän suhteen jälkeen vasta mahdollista. En haluais tätä arkea muuttaa tuosta vaan. Kavereiden kohdalla nähnyt mitä tuskaa se on.

Niin hinku ei ole suhdetta, että pistäiain elämäni mullinmallin tuosta vaan.

Laita maalämpö porakaivolla ja sähkörasioiden yhteyteen CAT-5E Etthernet tietoliikennepistokkeet, nostaisi arvoa.

minäkin käytän muuten tietokoneilla Ethernet-kaapeleita, vaikka reititin on täysin WiFI. eli langaton, tulostinkin on täysin langaton tarvittaessa.

vaikea varmaan myydä asuntoja joissa öljy- tai halkolämmitys eikä mitään tietoliikenneyhteyksiä, ja kaivovesikin jos.

mutta jos on tietoliikennejutut ja lämmön pulolesta omavarainen maalämmöllä niin asia eri.

joku voi helposti lähteä rauhaan tekemään vaikka etätöitäkin sitten.

mutta jos asuu vuokralla kaupungissa, niin helppo muuttaa eri kaupunginosaankin aina välillä. vaihtelu virkistää.

tuollainen maalämpö-poraqkaivo-porukat... hyvännäköistä, tulee rekalla niitä putkia millä poraavat reikää maahan josta tulee lämpöä, kuin jotain jotain öljynporaus-juttuja.. haallintalaite langaton pieni kaukosäädin lämpöihin ja itse laite suuren jenkki-jääkaapin kokoinen...

Mä olen kotipaikkani valinnut, jo vuosia sitten. Mulla on omakotitalo, ja n. 3000 m² puutarhatontti. Olen itse istuttanut puutarhani, josta korjaan myös sadon, jolla tulen hyvin pitkälle toimeen. Hedelmiä, marjoja, vihanneksia; kurkut, tomaatit, kesäkurpitsat ja talvikurpitsat, kaalit, ja juurekset, unohtamatta yrttikasveja.

Lisäksi on kukkaloistoa keväästä syksyyn ja koristepensaita... Itämeren läheisyys on myös yks asia, josta mun olisi vaikea luopua. Olen lähes lapsesta lähtien kalastanut ns. taloutemme tarve kalat itse.

Nyt mulla ei ole sopivaa venettä siihen tarkoitukseen, kun Faija myi "rautarouvan" romuraudaksi; kuulemma kunnostus olisi ollut niin kallis, ja ehkä moottorikin olisi ollut uusittava. Mulla on haussa sopivan suuri vene, ja mieluummin puuvene, jolla on luontaiset kellunta ominaisuudet!

Mä en edes ajattele enää parisuhdetta, sen verran monta opetusta siltä kantilta hankittu, ettei enää ole hinkua edes yrittää! Mä luon sellaisen oman näköiseni elämän, mihin kuuluu mun nykyinen; suvustamme koottu perheeni ja eläimet!
Tällä mennään... ei ainakaan pahasti pettymyksiä tule, toivottavasti!
trollikka

syntymä kylässä kaikki on tuttua hyvässä ja pahassa, kun taas vieras kylä tarjoaa vaihtelua mutta kaikki on uutta a-öhn,

Lapset juurruttavat tällä hetkellä. Ei tosin montaa vuotta enää. Näin ollen vastaan, että ei ole vaihtoehtoja.

Jos tässä jo katellut myytäviä taloja sieltä sun täältä, ja on juteltu puoliksikin ostamisesta ihmisen kanssa jota ei ole edes koskaan nähnyt...

Mietityttää mitä oliskaan parisuhteen vuoksi valmis tekemään...

Ollin vuoksi niskan joo

Olen juurtunut sinne missä asun.

En mieti edes parisuhdetta. Olen nyt yksin.

Olen jalat melko syvässä Pirkanmaalla. Olen kyllä asunut myös Hämeessä, mutta tulin sieltäkin Pirkanmaalle takaisin.

En ehkö haluaisi asua missään muualla. Juuri nyt tuntuu siltä, että en haluaisi muuttaa edes nykyisestä kodistani.

Mutta en sano, ei koskaan.

Minulla on ihana kokemus täydellisestä, täysin toimineesta etäsuhteesta. Jos sen jälkeen olisimme päätyneet muuttamaan yhteen esimerkiksi sitten kun olen eläkkeellä, niin... No, mutta niin ei koskaan käynyt.

Ehkä tähän elämäntilanteeseeni sopisi etäsuhde hyvin. Tai ainakin, että emme asuisi yhdessä, vaikka ei olisi etäisyyttäkään.

Ei voi tietää ennen kuin kohdalle osuisi tarve tehdä ratkaisuja.🙂

Ei ole paljon muita vaatimuksia suhteelle kuin syvät molemminpuoliset tunteet kohtuullisella intohimon twistillä. Etäsuhde käy siinä kuin lähisuhdekin, koska ei ole välttämätöntä asua saman katon alla.

jm

En missään nimessä muuttaisi pois kaikkien läheisteni luota. Enkä kyllä haluaisi toisellekaan samaa. Eli varmaan juttu kaatuisi siihen.

Olen laiska muuttamaan, niin sikäli olen tavallaan tiukasti juurtunut. Toisaalta voisin hyvin muuttaa toisaallekin, mutta pidän työstäni todella paljon ja sen on ongelma muuttamista ajatellessa. Mutta kahtellaan, elämä tuppaa yllättämään.

Mä en lähde enää yhtään mihinkään, ellei nyt työt sitten ihan kokonaan täältä lopu. Aikoinaan sillon kun olin vielä perheen perustus iässä, muutinkin vähäks aikaa isompaan kaupunkiin, kun aattelin jos sieltä paremmin löytyis puoliso. Mutta toisaalta siellä oli töitäkin enemmän, ettei aikaa oikein jääny etsimiseen.

niin mit3n joku haqav3ilijq pyswtyiwsi minuaq buub jau his ugastyuusub göbeebm nytta buub auja gaysjajub tyi tuetijibeeb hytty hija tejee gassyha bunuö
p4lo5t65qmqqn,