Venäjä kehittää laskeutuvaa LNG rakettia

Venäjällä on tällä hetkellä täysi työ pitää lännestä varastetut lentokoneet ilmassa...

Lng:tä on raketeissa käytetty ennenkin. Kokeile googlata
LNG rocket fuel
niin näet että Venäjä on tässä(kin) jälkijunassa.

Jos he ovat pystyneet ratkaiseen lämpö ongelman.
Propaani tuottaa paljon enemmän lämpöä kuin Metaani.
Siksi LNG ei ole kovin suosittu raketeissa. vaihka se olisi paljon halvempi. kuin metaani.
Kerosiiniraketeissa taas tehon säätö on valtava ongelma.
Nillä on halpa nostaa tavaraa, mutta kerosiinnimoottoreilla ei voi palata takaisin.
Ja moni lisää kerosiiniin myrkyllisä tehosteita.

Venäjä on aina ollut hyvä rakentaan rakettimoottoreita.
Toimitavarmoja ja tehokkaita.

Hieno homma!

Maakaasu on nyky suuntaus polttoaineeksi jokapaikassa.

Japanilla ja Kiinalla LBG raketteja.
Blue O vaihtoi metaaniin.

Kyseistä vehjettä ei voi sanoa raketiksi, sukkulaksiko?

Sehän on sukkula?? Tai mikä lie lentokone,

Sehän laskeutuu lappeelleen.. ei siis raketti.

Tiettävästi kehittävät LNG suihkumootoria, LNG rakettimootorin rinalla tai jonkinlaistta hybridiä. Kyseessä ei varsinainen raketti vaan sukkula/lentokone tai lappeeltaan pystysuoraan nouseva/laskeutuva avaruuslentokone.
Venäläisen insinöörin mielestä on järjetöntä laskeutua putki pystyssä. Varsinkin paikkoihin joissa ei tiedetä edes alausta kantokykyä. mm Kuu. Pienikin vajouma voi kaataa sellaisen aluksen.

Venäjällä ajatellaan erilailla! Pitkän pötkylän ei tarvitse laskeuta perse edellä!

On ne neroja!

Laskeutuuko se lappeeltaan!

No ei ehken venäjä tuota itse ole keksinyt, onhan noita ollut. Ja kopioidahan venäläiset osaa, sitten esitellään kansalle suurena teknisenä saavutuksena ja venäläis insinöörityön näytteenä.

sitä niillä riittää!

LNG palaa vaan kuumenpana! Se on LNG moottoreiden ongelma.
Plussana tarvoaa perempaa työntövoimaa.
LNG moottorin yksi versio on monipoltoainenen versio, jossa niin sanottu tehoste syötetään mootoriin komantena polttoaineena. tai niitä voi olla jopa useita.
Jotta saavutetaan polton työntövoiman kasvua ja lämpötilan laskua.

Puhutaanko raketista vai lentokoneesta?
Jossain törmäsin nettisivuun, jossa puhuttiin säädettävästä moottorista jonka tehoa pystytään muuttaan 10-100% välillä pienellä viiveellä. Ja että se pystyisi muutamaan poltoaineseosmäärää kesken ajon. käyttetäänkö sitä avaruudessa vai maan ilmakehässä.

Lisäksi Venäjä tutkii miten alus saadaan laskeutumaan ilman valtavaa kitkalämpö altistusta ilmakehässä ja että siinä on edistytty. Että lämpökilvet kuin Nasalla, on hyvin haavoittuva osa.

Kyse ei ole piisaamisesta!

Italialainen tutkijaryhmä on löytänyt vakuuttavia todisteita koboltti-57:n (Co-57) anomaalisesta radioaktiivisesta hajoamisesta ultraäänistimulaation alaisena, mikä tarjoaa vahvaa kokeellista tukea deformoituneen aika-avaruus (DST) -teorialle. Stefano Belluccin (INFN-Frascati) ja Fabio Cardonen (ISMN-CNR) julkaisemat löydökset viittaavat siihen, että lyhytaikainen ultraäänialtistus voi laukaista poikkeaman perinteisistä eksponentiaalisesta hajoamislaeista. Tätä aiheuttavat energiasta riippuvat aika-avaruusvääristymät, jotka rikkovat paikallista Lorentzin invarianssia (LLI).
Italialainen tutkijaryhmä on löytänyt vakuuttavia todisteita koboltti-57:n (Co-57) anomaalisesta radioaktiivisesta hajoamisesta ultraäänistimulaation alaisena, mikä tarjoaa vahvaa kokeellista tukea deformoituneen aika-avaruus (DST) -teorialle. Stefano Belluccin (INFN-Frascati) ja Fabio Cardonen (ISMN-CNR) julkaisemat löydökset viittaavat siihen, että lyhytaikainen ultraäänialtistus voi laukaista poikkeaman perinteisistä eksponentiaalisesta hajoamislaeista. Tätä aiheuttavat energiasta riippuvat aika-avaruusvääristymät, jotka rikkovat paikallista Lorentzin invarianssia (LLI).

Uraauurtavassa tutkimuksessa, joka tarkastelee ydinfysiikan ja aika-avaruusgeometrian rajaseutua, Stefano Bellucci ja Fabio Cardone raportoivat koboltti-57-isotoopin (Co-57) poikkeavasta radioaktiivisesta hajoamiskäyttäytymisestä, kun sitä altistetaan 2,25 MHz:n ultraäänelle. Tätä odottamatonta poikkeamaa standardin eksponentiaalisesta hajoamiskäyrästä – erityisesti 14,4 keV:n Fe-57-emissioviivalla – tulkitaan deformoituneen aika-avaruusteorian (DST) kautta, jonka mukaan tietyissä energiaolosuhteissa ydinprosessit tapahtuvat paikallisesti ei-Minkowskin metriikassa.

"Vain muutama nanosekunti ultraääniaktivaatiota – alle yksi prosentti yhden aallon syklistä – riittää laukaisemaan mitattavia vaikutuksia, jotka ovat yhdenmukaisia epämuodostuneen aika-avaruuden kanssa", Bellucci selittää. Näihin vaikutuksiin kuuluu Co-57-ytimien tehostunut transformaatio ilman perinteisiä radioaktiivisen hajoamisen päästöjä, mikä viittaa vaihtoehtoiseen, ei-heikon vuorovaikutuksen ohjaamaan ydinmuutokseen.

Tutkimuksen ytimessä on hypoteesi, jonka mukaan Ridolfin ontelot – ultraäänirasituksessa muodostuneet mikroontelot – toimivat "ydinmikroreaktoreina" ja mahdollistavat vahvan vuorovaikutuksen reittejä, jotka eivät ole saavutettavissa standardiolosuhteissa. Tämä kaksitieinen hajoamismekanismi, joka yhdistää perinteisen heikon hajoamisen DST:n aiheuttamaan muutokseen, tarjoaa radikaalin uudelleentulkinnan ydinten stabiilisuudesta ja hajoamisesta dynaamisissa kentissä.

Merkillepantavaa on, että tutkimus löytää yhtäläisyyksiä saman ryhmän aiempiin DST-pohjaisiin kokeisiin, joissa käytettiin isotooppeja, kuten torium-228 (Th-228) ja nikkeli-63 (Ni-63), ja joissa kavitaatio johti merkittäviin radioaktiivisuuden vähenemiseen. Uudet löydökset Hagelstein-tyyppisestä Co-57-kokeesta toimivat itsenäisenä vahvistuksena paljastaen pysyviä metrisiä muodonmuutosvaikutuksia (latenssia) ja energiakytkentää kenttien välillä – ilmiöitä, jotka ovat yhdenmukaisia niin sanotun Mignani-mimikrian kanssa.

”Tämä työ kyseenalaistaa pitkään vallinneen oletuksen, jonka mukaan radioaktiivinen hajoaminen on muuttumatonta klassisessa kenttäaltistuksessa”, Cardone sanoo. ”Jos aika-avaruus itsessään voi muuttaa muotoaan ulkoisen stressin vaikutuksesta, ymmärrystämme perustavanlaatuisista vuorovaikutuksista – ja niiden rajoituksista – on tarkasteltava uudelleen.”

Kirjoittajat korostavat, että havaitut hajoamisanomaliat viittaavat paikallisen Lorentzin invarianssin syvempään rikkomiseen, mikä vihjaa laajempiin seurauksiin syy-seuraussuhteen ja jopa valonnopeuden vakion kannalta. Tulevia kokeita ehdotetaan sen selvittämiseksi, johtuvatko havaitut muutokset hajoamisnopeuden kasvusta – vai todellisesta ydinidentiteetin metamorfoosista ilman säteilyemissiota.

Tulevaisuuteen suuntautuvana sovelluksena kirjoittajat ehdottavat reaaliaikaista radioaktiivisuuden seurantaa ultraäänikäsittelyn aikana. ”Jos ultraäänikäsittely johtaa suurempaan säteilyyn, se tarkoittaa nopeampaa hajoamista”, Bellucci toteaa. ”Jos ei, tarkastelemme täysin erilaista reaktiota.”

Tämä tutkimus avaa uusia mahdollisuuksia ydinfysiikassa, kosmologiassa ja aika-avaruuden fysiikassa – missä aine, energia ja geometria saattavat olla vuorovaikutuksessa dynaamisemmin kuin aiemmin on kuviteltu.

Venäjä on ollut hyvä tekeen luotettavia rakettimoottoreita.