Miten paljon joustatte mahdollisen kumppanin hyväksi? Saako nukkua silloin kun nukuttaa, saako pukeutua kuten haluaa, saako tehdä kotonaan mitä haluaa jne? Missä kulkee suvaitsevuutenne rajat yhteisessä arjessa? Siis pääpiirteittän, jollei jaksa perin ja pohjin luetella. 😀
Parisuhdetta harkitseville
257
2025
Vastaukset
Bonus kysylys!
Mikä sinusta tekee mielestäsi hyvän kumppanin? Niin hyvän, että jonkun muunkin pitäisi älytä se.- Anonyymi
En ole hyvä kumppani ei minulla ole rahaa eikä omaisuuksia ja rikkauksii oon köyhä työläispoika vaan
Anonyymi kirjoitti:
En ole hyvä kumppani ei minulla ole rahaa eikä omaisuuksia ja rikkauksii oon köyhä työläispoika vaan
Okei. Kyselen lähinnä siksi, kun ihmiset usein esittää kernaasti sen listan mitä kumppanilta odotetaan, mutta entäpä se lista mitä itsellä on sellaista mitä tarjota tai jopa haluta.
Se on paljon vaikeampaa yleensä luetella itsensä annettavat, kun ne toiselta vaadittavat.- Anonyymi
EivorCreed kirjoitti:
Okei. Kyselen lähinnä siksi, kun ihmiset usein esittää kernaasti sen listan mitä kumppanilta odotetaan, mutta entäpä se lista mitä itsellä on sellaista mitä tarjota tai jopa haluta.
Se on paljon vaikeampaa yleensä luetella itsensä annettavat, kun ne toiselta vaadittavat.Itse olen aika helppo kumppani eli en ole vaativa ja saa olla oma itsensä en osaa selittää mutta jos kumpikin rakastaa toisiaan ja kumpikin haluaa olla yhdessä eikä kumpikaan petä niin kyllä kanssani helpolla pääsee vaikea selittää en osaa kertoa mutta en ole vaativa kumppani
Tähän minä vastaan, että ehdottomasti uskollisuus. Jos hän on minun, hän on minun ainut ja muita en ”sillä silmällä” katso päinkään.
- Anonyymi
Taas eri naamari gubella!
Anonyymi kirjoitti:
Taas eri naamari gubella!
Se on originaali naama menneiltä vuosikta. Oon toki sitäkin sotkenut kaikenlaisten nettiperseiden takia, jotka varastelee muitten kuvia jne. Mutta enempää realiteettia ette tule minusta kuvana saamaan. 😊
EivorCreed kirjoitti:
Se on originaali naama menneiltä vuosikta. Oon toki sitäkin sotkenut kaikenlaisten nettiperseiden takia, jotka varastelee muitten kuvia jne. Mutta enempää realiteettia ette tule minusta kuvana saamaan. 😊
Niin ja tiiän kyllä, etten ole kaunokainen, koskaan ollut. Mutta kyllä tuosta kuvasta luulisi kehon sukupuolen erottavan edes oletuksena nainen. 😉
Eikä gubbe!EivorCreed kirjoitti:
Niin ja tiiän kyllä, etten ole kaunokainen, koskaan ollut. Mutta kyllä tuosta kuvasta luulisi kehon sukupuolen erottavan edes oletuksena nainen. 😉
Eikä gubbe!Jopa oma tytär on sanonut irl, ettei minun ulkonäöstä oikein tiedä oonko mä mies vai nainen. En näytä oikeen selkeästi kummallekkaan. Välimalli, kuten oon sanonutkin itse olevani. Unisex lärvillä käy niin.
- Anonyymi
No kyllä nukkua saa paitsi jos nukkuu 23 tuntia joka päivä ja hereillä ollessaan muissa maailmoissa niin kyllä soitan ambulanssin ja pukeutua saa miten huvittaa paitsi alasti ei ulos mennä tai kummallisuuksia pueta mut normaali vaatteet niin saa pukeutua miten tykkää
Entpä kun sinä oot jotakin vailla ja kumppani ilmoittaakin, ei nyt mä nukun. Mites sitten?
- Anonyymi
EivorCreed kirjoitti:
Entpä kun sinä oot jotakin vailla ja kumppani ilmoittaakin, ei nyt mä nukun. Mites sitten?
No sitten sen annetaan nukkua mut olis kiva kun olis aika samanlainen päivä ja uni rytmi
Anonyymi kirjoitti:
No sitten sen annetaan nukkua mut olis kiva kun olis aika samanlainen päivä ja uni rytmi
Pystyt marisematta antamaan väsyneelle nukkuluvan? Nimittäin tiiän monta kitisijää jotka ei pysty ajattelemaan kuin omaa tarvettaan, johon väsyneenäkin olisi ihan pakko ryhtyä. Ai vittu mitä apinoita!
- Anonyymi
EivorCreed kirjoitti:
Pystyt marisematta antamaan väsyneelle nukkuluvan? Nimittäin tiiän monta kitisijää jotka ei pysty ajattelemaan kuin omaa tarvettaan, johon väsyneenäkin olisi ihan pakko ryhtyä. Ai vittu mitä apinoita!
No jos väsynyt niin totta kai saa nukkua ja jos nukkuu jo tai saamassa unen päästä kiinni niin saa rauhassa nukkua ja parempi hänen nukkua kuin olla äreänä ja väsyneenä
- Anonyymi
EivorCreed kirjoitti:
Pystyt marisematta antamaan väsyneelle nukkuluvan? Nimittäin tiiän monta kitisijää jotka ei pysty ajattelemaan kuin omaa tarvettaan, johon väsyneenäkin olisi ihan pakko ryhtyä. Ai vittu mitä apinoita!
Sivusta totean, että tuossakin taitaa olla nyansseja ja joo kaikki ei kestä yhtään. Jos ei hereillä pysy, niin pakkohan sitä on saada nukkua. Valtaosa ihmisistä kuitenkin joutuu toisinaan myös kestämään väsymystä.
Ja onhan silläkin väliä miksi väsyttää. Jos on ollut töissä yön, niin silloin pitää nukkua päivällä, kun voi. Jos taas on valvonut täysin syytä suotta, vaikka jotain peliä pelaten, aamukuuteen, niin saattaa se pidemmän päälle pistää vituttaan se päivällä nukkuminen. Anonyymi kirjoitti:
Sivusta totean, että tuossakin taitaa olla nyansseja ja joo kaikki ei kestä yhtään. Jos ei hereillä pysy, niin pakkohan sitä on saada nukkua. Valtaosa ihmisistä kuitenkin joutuu toisinaan myös kestämään väsymystä.
Ja onhan silläkin väliä miksi väsyttää. Jos on ollut töissä yön, niin silloin pitää nukkua päivällä, kun voi. Jos taas on valvonut täysin syytä suotta, vaikka jotain peliä pelaten, aamukuuteen, niin saattaa se pidemmän päälle pistää vituttaan se päivällä nukkuminen.Varmasti on.
Anonyymi kirjoitti:
No jos väsynyt niin totta kai saa nukkua ja jos nukkuu jo tai saamassa unen päästä kiinni niin saa rauhassa nukkua ja parempi hänen nukkua kuin olla äreänä ja väsyneenä
Tykkään ajatuksestasi. 👍
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No jos väsynyt niin totta kai saa nukkua ja jos nukkuu jo tai saamassa unen päästä kiinni niin saa rauhassa nukkua ja parempi hänen nukkua kuin olla äreänä ja väsyneenä
Mutta jos se kelle vastasit, tarkoittaa sitä, kun toinen on iltavirkku eli valvoo myöhään, nukkuu pitkään ja toinen on päinvastainen eli menee ajoissa nukkumaan ja herää kukonlaulun aikaan? Ei toimi pidemmän päälle.
- Anonyymi
No tuota ... noin periaatteessa kaikki mainitut ovat ok, mutta kyllä kaikella on rajansa. Vaikka nyt pukeutumisesta, niin kyllä vaatteet olis hyvä pääosin päällä olla ja niiden vaatteiden suht puhtaat ( jollei ole tarkoitus tehdä jokin sottainen homma). Sanotaan vaikka, että järjenkäyttö on suotavaa ja en esimerkiksi halua paljasta hikipercettä sohvalle, jota käyttävät muutkin. On varmasti osalle ihmisistä liikaa vaadittu.
- Anonyymi
Yksi minun ihanuuteni on, että olen joustava, enlä kauheasti vaadi. Tosin mä olen huomannut vuosien varrella jpustavuus ja kiltteys ovat ominaisuuksia, joita ihmiset eivät isommin arvosta, vaikka muuta väittävätkin.
Okei, onko vaatteiden habituksella noin muuten väliä? Saako mennä verkkareissa kaupungille, onko ne vain sali - ja pelihousut urheiluun?
Jos sohvalla on oma peitto paljasta persettä varten, käykö?Anonyymi kirjoitti:
Yksi minun ihanuuteni on, että olen joustava, enlä kauheasti vaadi. Tosin mä olen huomannut vuosien varrella jpustavuus ja kiltteys ovat ominaisuuksia, joita ihmiset eivät isommin arvosta, vaikka muuta väittävätkin.
Niin minunkin. Moni vaan ei tajua sitä miten helvetin hyvä ihminen mä oon, kun mua kohdellaan kunnioittavasti. 😀
- Anonyymi
EivorCreed kirjoitti:
Okei, onko vaatteiden habituksella noin muuten väliä? Saako mennä verkkareissa kaupungille, onko ne vain sali - ja pelihousut urheiluun?
Jos sohvalla on oma peitto paljasta persettä varten, käykö?Ei kai se mun asiani ole, että missä sinne kaupungille menee? Noin yleisesti kannatat tilanteeseen sopivaa vaatetusta ja kanssaihmisten kunnioittamista. En mä pidemmän päälle jaksaisi jatkuvasti alasti hilluvaa seuraa, mutta saahan sitä vaikka saunan jälkeen tuuletella. Tosin rehellisesti sanoen, ei mulle ole vielä ikinä tullut vastaan tarjokasta, jonka suhteen olisi tarvinut edes miettiä vaatetuskeskustelua. En mä varmaankaan onnistuisi alunperin kiinnostumaan henkilöstä, jonka pukeutumisen kokisin jotenkin "sopimattomaksi". Päinvastoin mä olen itse kokenut itseni toisinaan hieman turhan nuhjuiseksi. 😂
- Anonyymi
EivorCreed kirjoitti:
Niin minunkin. Moni vaan ei tajua sitä miten helvetin hyvä ihminen mä oon, kun mua kohdellaan kunnioittavasti. 😀
Maailmassa on lopulta hyvin vähän asioita, joissa en laikaan jousta ja jonja suhteen mulla olisi täysin nollatoleranssi. Mä yritän tässä kovasti miettiä mitä asiaan en voisi missään tilanteessa lainkaan hyväksyä, mutta kun mä keksin lähestulkoon kaikkeen jotain poikkeuksia (vaikka kuinka outoja ja harvinaisia).
Anonyymi kirjoitti:
Ei kai se mun asiani ole, että missä sinne kaupungille menee? Noin yleisesti kannatat tilanteeseen sopivaa vaatetusta ja kanssaihmisten kunnioittamista. En mä pidemmän päälle jaksaisi jatkuvasti alasti hilluvaa seuraa, mutta saahan sitä vaikka saunan jälkeen tuuletella. Tosin rehellisesti sanoen, ei mulle ole vielä ikinä tullut vastaan tarjokasta, jonka suhteen olisi tarvinut edes miettiä vaatetuskeskustelua. En mä varmaankaan onnistuisi alunperin kiinnostumaan henkilöstä, jonka pukeutumisen kokisin jotenkin "sopimattomaksi". Päinvastoin mä olen itse kokenut itseni toisinaan hieman turhan nuhjuiseksi. 😂
Eli joustoa löytyy, vaikket aina ihan pitäisikään toisen habitusta parhaana mahdollisena tilanteessa?
Mä oon aina itteni näköinen, en sius edes mieti mitä muut miettii minun vaatteista tahi olenko siistimpi tai epäsiistimpi kun seurani muut. Joten ei kauheasti kiinnosta vaatteet. 🙂
Kaikenlainen muu tolloilu ja huono käytös kyllä taas voi närästää.Anonyymi kirjoitti:
Maailmassa on lopulta hyvin vähän asioita, joissa en laikaan jousta ja jonja suhteen mulla olisi täysin nollatoleranssi. Mä yritän tässä kovasti miettiä mitä asiaan en voisi missään tilanteessa lainkaan hyväksyä, mutta kun mä keksin lähestulkoon kaikkeen jotain poikkeuksia (vaikka kuinka outoja ja harvinaisia).
Oukkidoukki, kiva jos pystyt tuohon. Se helpottaa monen kanssaeläjän elämää. 👍
- Anonyymi
EivorCreed kirjoitti:
Oukkidoukki, kiva jos pystyt tuohon. Se helpottaa monen kanssaeläjän elämää. 👍
Kaikken pätee se, että kaikella on rajansa. Tietysti on asioita, joita siedän vain hyvin vähän ja asioita, joita siedän liki rajattomasti, mutta sellaista "tämä on täysin ehdoton ei, kaikissa tilanteissa" en oikein keksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kaikken pätee se, että kaikella on rajansa. Tietysti on asioita, joita siedän vain hyvin vähän ja asioita, joita siedän liki rajattomasti, mutta sellaista "tämä on täysin ehdoton ei, kaikissa tilanteissa" en oikein keksi.
Joku täysin syyttömiin kohdistuva väkivalta, joka on vieläpä vapaaehtoista. Tosin mä nyt oletan, että jokainen edes suht täysipäinen ajattelee noin. 🤷♀️
- Anonyymi
EivorCreed kirjoitti:
Eli joustoa löytyy, vaikket aina ihan pitäisikään toisen habitusta parhaana mahdollisena tilanteessa?
Mä oon aina itteni näköinen, en sius edes mieti mitä muut miettii minun vaatteista tahi olenko siistimpi tai epäsiistimpi kun seurani muut. Joten ei kauheasti kiinnosta vaatteet. 🙂
Kaikenlainen muu tolloilu ja huono käytös kyllä taas voi närästää."Eli joustoa löytyy, vaikket aina ihan pitäisikään toisen habitusta parhaana mahdollisena tilanteessa?"
Siinä vaiheessa, jos on lähdössä sinne kaupungille paskasissa ja/tai rikkinäisissä pieruverkkareissa, jotka roikkuu puolitangossaja joista persvako välkkyy ja persposket loistaa (tai muussa vastaavassa varustuksessa) niin kieltäydyn todennäköisesti lähtemästä mukaan. En mä silti kiellä menemästä yksinään, jos tahtoo. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Eli joustoa löytyy, vaikket aina ihan pitäisikään toisen habitusta parhaana mahdollisena tilanteessa?"
Siinä vaiheessa, jos on lähdössä sinne kaupungille paskasissa ja/tai rikkinäisissä pieruverkkareissa, jotka roikkuu puolitangossaja joista persvako välkkyy ja persposket loistaa (tai muussa vastaavassa varustuksessa) niin kieltäydyn todennäköisesti lähtemästä mukaan. En mä silti kiellä menemästä yksinään, jos tahtoo.Jos likaiset vaatteet niin etkö voi pestä niitä tai jos housut roikkuu niin sanot voisitko tai nosta housut ylös
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos likaiset vaatteet niin etkö voi pestä niitä tai jos housut roikkuu niin sanot voisitko tai nosta housut ylös
No tuossakin yksi juttu, jonka suhteen ymmärtämisenhaluni on rajallinen. En ole kumppanille äiti.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No tuossakin yksi juttu, jonka suhteen ymmärtämisenhaluni on rajallinen. En ole kumppanille äiti.
Eikö kummankin kuulu huolehtia kumppanistaan ja rakkaastaan et ole äiti mut hänen naisensa olet eli peset hänen vaatteensa niin miehesi tietää et huolehdit hänestä
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eikö kummankin kuulu huolehtia kumppanistaan ja rakkaastaan et ole äiti mut hänen naisensa olet eli peset hänen vaatteensa niin miehesi tietää et huolehdit hänestä
Kaikella on rajansa. Olen tainnut käyttää tuota lausahdusta jo parikin kertaa. mulla ei ole mitään ongelmaa passata, jos toinen on vaikka kipeänä, mutta ei sitä aikuinen ihminen nyt muutoin mitään ihmeempää huolehtimista tarvitse. Siis ainakaan sellainen aikuinen ihminen, josta voisin kiinnostua.
Jos vaatteet ovat likaiset, niin silloin ne eivät selvästikään ole olleet pyykkikorissa. Vedän tuossa rajan siihen, että alkaisin kenenkään paskaisia vaatteita etsimään ympäri kämppää. Mies osaa halutessaan pestä ne itsekin. Enkä todellakaan ala nostella terveen aikuisen ihmisen housuja. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kaikella on rajansa. Olen tainnut käyttää tuota lausahdusta jo parikin kertaa. mulla ei ole mitään ongelmaa passata, jos toinen on vaikka kipeänä, mutta ei sitä aikuinen ihminen nyt muutoin mitään ihmeempää huolehtimista tarvitse. Siis ainakaan sellainen aikuinen ihminen, josta voisin kiinnostua.
Jos vaatteet ovat likaiset, niin silloin ne eivät selvästikään ole olleet pyykkikorissa. Vedän tuossa rajan siihen, että alkaisin kenenkään paskaisia vaatteita etsimään ympäri kämppää. Mies osaa halutessaan pestä ne itsekin. Enkä todellakaan ala nostella terveen aikuisen ihmisen housuja.No eihän sinun tarvitse kuin sanoa että peset housut eli housut tänne tai vaihdappa houhus ja peset ne tai kun menee suihkuun niin sanot vie likaset pyykkikoriin ja tuossa on puhtaat ja sanot nosta housujasi niin mies nostaa
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No eihän sinun tarvitse kuin sanoa että peset housut eli housut tänne tai vaihdappa houhus ja peset ne tai kun menee suihkuun niin sanot vie likaset pyykkikoriin ja tuossa on puhtaat ja sanot nosta housujasi niin mies nostaa
Ei kiinnosta tuollainen. Pyykkikorissa olevat pesen, kun olen muutenkin pyykkiä pesemässä ja siinä se. Jos kone ei tule täyteen, niin sitten saatan kysyä onko muuta pesua tarvitsevaa. Muutoin terve aikuinen huolehtii itse omat pyykkinsä pesuun.
En myöskään ikinä käske ketään tervettä aikuista ihmistä suihkuun, enkä nosta heidän housujaan tai kommentoi niiden roikkumista. Poikkeuksena se, jos jostain täysin käsittämättömästä syystä hän ei itse tajua housujensa roikkuvan puolitangossa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei kiinnosta tuollainen. Pyykkikorissa olevat pesen, kun olen muutenkin pyykkiä pesemässä ja siinä se. Jos kone ei tule täyteen, niin sitten saatan kysyä onko muuta pesua tarvitsevaa. Muutoin terve aikuinen huolehtii itse omat pyykkinsä pesuun.
En myöskään ikinä käske ketään tervettä aikuista ihmistä suihkuun, enkä nosta heidän housujaan tai kommentoi niiden roikkumista. Poikkeuksena se, jos jostain täysin käsittämättömästä syystä hän ei itse tajua housujensa roikkuvan puolitangossa.Eli kummiskin pakotat tai määräät että nyt suihkuun tai koska mies joutuu tuomaan housunsa pesuun ja kummiskin määräsit että housut ylös
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eli kummiskin pakotat tai määräät että nyt suihkuun tai koska mies joutuu tuomaan housunsa pesuun ja kummiskin määräsit että housut ylös
Nimenomaan en pakota. Nuo tuollaiset komentelut, riehumiset ja pakottamiset ovat sun juttusi. Mä lähden ennemmin litomaan koko parisuhteesta kuin alennun siihen, että mun tarvitsee komennella aikuistaa ihmistä suihkuun.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nimenomaan en pakota. Nuo tuollaiset komentelut, riehumiset ja pakottamiset ovat sun juttusi. Mä lähden ennemmin litomaan koko parisuhteesta kuin alennun siihen, että mun tarvitsee komennella aikuistaa ihmistä suihkuun.
Eli et rakastunut ollutkaan ja heti lätkimään miksi yleensä alkaisitkaan suhteeseen tai muuttaisit yhteen tai edes treffeille mene jos et ole kiinnostunut tai rakastunut mutta nyt lähden tupakil ja nukkumaan öitä
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eli et rakastunut ollutkaan ja heti lätkimään miksi yleensä alkaisitkaan suhteeseen tai muuttaisit yhteen tai edes treffeille mene jos et ole kiinnostunut tai rakastunut mutta nyt lähden tupakil ja nukkumaan öitä
Totta. Tosin taisin sen jo tuossa aiemmin sanoakin: "Kaikella on rajansa. Olen tainnut käyttää tuota lausahdusta jo parikin kertaa. mulla ei ole mitään ongelmaa passata, jos toinen on vaikka kipeänä, mutta ei sitä aikuinen ihminen nyt muutoin mitään ihmeempää huolehtimista tarvitse. Siis ainakaan sellainen aikuinen ihminen, josta voisin kiinnostua." Eli täysin totta, en ikinä rakastuisi ihmiseen, jonka kanssa mun pitäisi alentua esittämään hänen vanhempaansa. En siis myöskään ikinä päätyisi parisuhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, joten tuollaista ei oikeastaan tarvitse edes pohtia.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eli et rakastunut ollutkaan ja heti lätkimään miksi yleensä alkaisitkaan suhteeseen tai muuttaisit yhteen tai edes treffeille mene jos et ole kiinnostunut tai rakastunut mutta nyt lähden tupakil ja nukkumaan öitä
Jos jostakin syystä kävisi niin, että aiemmin omatoiminen ja kykenevä yksilö yhtäkkiä heittäytyisi lapseksi ja huollettavaksi, ilman, että hän sairastuu johokin toimintakykyä rajoittavaan sairauteen, niin kyllä mun rakkauteni siitä karisisi. En ihan nopeasti keksi vastenmielisempää kumppania, kuin sellainen, joka ei osaa komentamatta edes omasta hygieniastan huolehtia, vaikka ei olisi edes sairas. Siinä todella kuolisi nopeasti kaikki mahdollinen positiivinen tunneskaala, joka olisi aiemmin ollut.
- Anonyymi
EivorCreed kirjoitti:
Okei, onko vaatteiden habituksella noin muuten väliä? Saako mennä verkkareissa kaupungille, onko ne vain sali - ja pelihousut urheiluun?
Jos sohvalla on oma peitto paljasta persettä varten, käykö?Tietenkin käy!-Hmm...Paitsi,jos se ei ole nahkasohva.
- Anonyymi
EivorCreed kirjoitti:
Niin minunkin. Moni vaan ei tajua sitä miten helvetin hyvä ihminen mä oon, kun mua kohdellaan kunnioittavasti. 😀
hmm..Sä taidat olla jo aika vanha,kun kunnioitus on noin lisääntyny sinua kohtaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No tuossakin yksi juttu, jonka suhteen ymmärtämisenhaluni on rajallinen. En ole kumppanille äiti.
Hmm.Kai nyt olet äiti tuleville lapsillesi,vai annatko heti vallan synnytyksen jälkeiselle masennuksellesi ja toimenkuvasi miehesi hartiolle?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Totta. Tosin taisin sen jo tuossa aiemmin sanoakin: "Kaikella on rajansa. Olen tainnut käyttää tuota lausahdusta jo parikin kertaa. mulla ei ole mitään ongelmaa passata, jos toinen on vaikka kipeänä, mutta ei sitä aikuinen ihminen nyt muutoin mitään ihmeempää huolehtimista tarvitse. Siis ainakaan sellainen aikuinen ihminen, josta voisin kiinnostua." Eli täysin totta, en ikinä rakastuisi ihmiseen, jonka kanssa mun pitäisi alentua esittämään hänen vanhempaansa. En siis myöskään ikinä päätyisi parisuhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, joten tuollaista ei oikeastaan tarvitse edes pohtia.
Hmm...Elleivät rajat veny,niin lähdössä ovet paukkuvat.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hmm.Kai nyt olet äiti tuleville lapsillesi,vai annatko heti vallan synnytyksen jälkeiselle masennuksellesi ja toimenkuvasi miehesi hartiolle?
Epäoleelista. Nyt puhuttiin kumppanista, ei lapsesta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hmm...Elleivät rajat veny,niin lähdössä ovet paukkuvat.
Eivät pauku, kun ei ilman oikeita rajoja ole päässyt edes ovesta sisään.
Anonyymi kirjoitti:
hmm..Sä taidat olla jo aika vanha,kun kunnioitus on noin lisääntyny sinua kohtaan.
Heh, täytän 48 ensi viikolla, 22.päivä. Mä oon ollu aina tarkka, että molemminpuolinen kunnioitus täytyy olla, muuten musta tulee ikävä ihminen, jos oot epäkunnioittava mulle.
Nuorena tosin sattui se, ettei ihmiset osaa kunnioittaa muita, muakaan vaikka olin kuinka hyvä ja kohtelin hyvin. Mutta vaan vetäydyin alta pois.
Nykyään taas en sure sitä, täppään takaisin heti kun sullot mua epäkunnioittavaan muottiin.
Pystyn joustamaan paljonkin, niin paljon että tuon tällä hetkellä kuuntelemani mukaan ansaitsen Mitalin 😁 https://www.youtube.com/watch?v=taVjuvoq8AM
Aika kova jätkä siellä! Myöntäisit itsellesi mitallin, mutta mikä on se hyve josta sen saisit? 🙂
EivorCreed kirjoitti:
Aika kova jätkä siellä! Myöntäisit itsellesi mitallin, mutta mikä on se hyve josta sen saisit? 🙂
Itse ne sitä tarjosivat, pyytämättä...satuin vain kuulijaksi paikalle 🙂. Kehtaako täällä tunnustaa olevansa kiltti 😊 ja vielä lojaalikin 🙄? Juu, eipä noilla ominaisuuksilla paljoa kuhinaa someen saa aikaan mutta sille nyt ei voi mitään 😁
E-Lukka kirjoitti:
Itse ne sitä tarjosivat, pyytämättä...satuin vain kuulijaksi paikalle 🙂. Kehtaako täällä tunnustaa olevansa kiltti 😊 ja vielä lojaalikin 🙄? Juu, eipä noilla ominaisuuksilla paljoa kuhinaa someen saa aikaan mutta sille nyt ei voi mitään 😁
Aaa, no minusta nuo on hyviä piirteitä. Kiltteys ja lojaalius, kun ei anna itseään niilläkään talloa ja väärin käyttää hyväksi.
EivorCreed kirjoitti:
Aaa, no minusta nuo on hyviä piirteitä. Kiltteys ja lojaalius, kun ei anna itseään niilläkään talloa ja väärin käyttää hyväksi.
Aivan, siinä on suuri ero onko hyvänahkaisesti omasta tahdostaan hyväksikäytettävä vai hyväksikäytetty vasten tahtoaan, vaikea joskus vetää rajaviivaa missä mennään. Mikä alkaa yhtenä saattaa päätyä ihan toiseksi loppumetreillä, noh siperia opettaa 🙂
- Anonyymi
E-Lukka kirjoitti:
Aivan, siinä on suuri ero onko hyvänahkaisesti omasta tahdostaan hyväksikäytettävä vai hyväksikäytetty vasten tahtoaan, vaikea joskus vetää rajaviivaa missä mennään. Mikä alkaa yhtenä saattaa päätyä ihan toiseksi loppumetreillä, noh siperia opettaa 🙂
Hmm...Liekö vallan tupajumin muodon muutos häisunäädän kautta kimalaisen hopeasiiveks....
Anonyymi kirjoitti:
Hmm...Liekö vallan tupajumin muodon muutos häisunäädän kautta kimalaisen hopeasiiveks....
Aika vaikea tulkinta, jonkin sortin metamorföosi kuitenkin 🤔
Minulle luottamus on kaikkein tärkeintä. Siitä en jousta. Muuten saa tehdä mitä lystää, kunhan ei vahingoita muita tai itseään.
EivorCreed kirjoitti:
Muissa asioissa joustat?
Toki. Mitäpä sitä kärpäsestä härkästä tekemään.
Palstakamu kirjoitti:
Toki. Mitäpä sitä kärpäsestä härkästä tekemään.
Se onkin monille ihmisille vaikeaa, olla tekemättä kärpäsestä härkästä. Käytännössä kaikilla taitaa olla aiheita missä helposti yliampuu ja suoraan kumppaniaan nilkkaan.
Itseänikin kun usein tutkailen ja tarkastelen millainen oon, miten reagoin ja käyttäydyn, mitkä on mun kipupisteitäni niin huomaahan niitä heti juttuja, joissa olis hirmu vaikeaa myötäillä kumppania.EivorCreed kirjoitti:
Se onkin monille ihmisille vaikeaa, olla tekemättä kärpäsestä härkästä. Käytännössä kaikilla taitaa olla aiheita missä helposti yliampuu ja suoraan kumppaniaan nilkkaan.
Itseänikin kun usein tutkailen ja tarkastelen millainen oon, miten reagoin ja käyttäydyn, mitkä on mun kipupisteitäni niin huomaahan niitä heti juttuja, joissa olis hirmu vaikeaa myötäillä kumppania.Mulle yksi hyvin vaikea osa-alue on päihteiden käyttö. Mun on hirmu vaikeaa ajatella myönteisesti perisuomalaisesta juopottelu kulttuurista mitään hyvää. Juhliin liitetään juominen, minua se tympii enkä sellaisia juhlia halua kotiini.
Minun kumppani käy tämmösissä juhlissa aniharvoin, mutta kun käy ne ei tidellakaan tapahdu meidän kodissa, ikinä! Mä en hyväksyisi.
Siinä jo sellainen ylitsepääsemätön juttu mikä monien kanssa saisi tappelemaan vaikka.EivorCreed kirjoitti:
Mulle yksi hyvin vaikea osa-alue on päihteiden käyttö. Mun on hirmu vaikeaa ajatella myönteisesti perisuomalaisesta juopottelu kulttuurista mitään hyvää. Juhliin liitetään juominen, minua se tympii enkä sellaisia juhlia halua kotiini.
Minun kumppani käy tämmösissä juhlissa aniharvoin, mutta kun käy ne ei tidellakaan tapahdu meidän kodissa, ikinä! Mä en hyväksyisi.
Siinä jo sellainen ylitsepääsemätön juttu mikä monien kanssa saisi tappelemaan vaikka.No tuo on kyllä sellainen asia, jota en katselisi. Kohtuu käyttö on asia erikseen, mutta runsas alkoholin kulutus häiritsisi.
Palstakamu kirjoitti:
No tuo on kyllä sellainen asia, jota en katselisi. Kohtuu käyttö on asia erikseen, mutta runsas alkoholin kulutus häiritsisi.
Jep. Kohtuukäyttökin mielummin jossain muualla, kun mun lähelläni. Tää on mulle aika iso kriteeri, jonka takia voisin erota silmääni räpäyttämättä, jos alkoholi tai muut päihteet kuuluu säännölliseen viihdekäyttöön.
Toinen ei käy on uskonnot, kolmas etten halua olla himoittu, vaikka haluan olla rakastettu. Johan siinä on syitä kerrakseen miksi iso osa ihmisistä karsiutuu pelkästään jo noista syistä pois. 😂EivorCreed kirjoitti:
Jep. Kohtuukäyttökin mielummin jossain muualla, kun mun lähelläni. Tää on mulle aika iso kriteeri, jonka takia voisin erota silmääni räpäyttämättä, jos alkoholi tai muut päihteet kuuluu säännölliseen viihdekäyttöön.
Toinen ei käy on uskonnot, kolmas etten halua olla himoittu, vaikka haluan olla rakastettu. Johan siinä on syitä kerrakseen miksi iso osa ihmisistä karsiutuu pelkästään jo noista syistä pois. 😂Kun on helppoa sanoa mitä ei halua ja jaksa, huomaan että minulle jää käteen kaverikortti ja sekin liukuvalla tavalla. 😅
Ettei ole pakko jatkuvasti kuulla toisistaan ja elää kaikessa mukana, joskus riittää.EivorCreed kirjoitti:
Jep. Kohtuukäyttökin mielummin jossain muualla, kun mun lähelläni. Tää on mulle aika iso kriteeri, jonka takia voisin erota silmääni räpäyttämättä, jos alkoholi tai muut päihteet kuuluu säännölliseen viihdekäyttöön.
Toinen ei käy on uskonnot, kolmas etten halua olla himoittu, vaikka haluan olla rakastettu. Johan siinä on syitä kerrakseen miksi iso osa ihmisistä karsiutuu pelkästään jo noista syistä pois. 😂Minusta himo kuuluu aika isona osana parisuhteeseen. Haetko kenties aseksuaalista henkilöä?
Palstakamu kirjoitti:
Minusta himo kuuluu aika isona osana parisuhteeseen. Haetko kenties aseksuaalista henkilöä?
Varmasti aika monen muunkin mielestä kuuluu. Minua ei vaan kiinnosta olla kenenkään objekti seksuaalisesti. Haluan olla haluttu muuten, kuin alapääni takia tms. Miksi? Kuten olen ennenkin kertonut, ehkä mennyt ohi. Minua ei seksi juuri kiinnosta. Mä en näe sitä minkäänlaisen vaivan arvoisena varsinkaan kun lapsetkin on jo tehty.
Eri asia on jos joku sytyttäisi, vaan kun ei kukaan sytytä.
En etsi ketään, mulla on jo kumppani. 😀EivorCreed kirjoitti:
Varmasti aika monen muunkin mielestä kuuluu. Minua ei vaan kiinnosta olla kenenkään objekti seksuaalisesti. Haluan olla haluttu muuten, kuin alapääni takia tms. Miksi? Kuten olen ennenkin kertonut, ehkä mennyt ohi. Minua ei seksi juuri kiinnosta. Mä en näe sitä minkäänlaisen vaivan arvoisena varsinkaan kun lapsetkin on jo tehty.
Eri asia on jos joku sytyttäisi, vaan kun ei kukaan sytytä.
En etsi ketään, mulla on jo kumppani. 😀Ja kumppani on yhtä haluton, joten kaikki on hyvin. 😃👍
Palstakamu kirjoitti:
Minusta himo kuuluu aika isona osana parisuhteeseen. Haetko kenties aseksuaalista henkilöä?
Yksi syy on se, että niin kauan kun ihmiset yrittää olla viehättäviä, koen heidät pääsääntöisesti epäviehättäviksi. Kun ne ei yritä olla mitään, löydän paremmin niitä piirteitä mistä tykkään.
Kaikki yritänpä nyt olla vie motivaation ja mielenkiinnon.EivorCreed kirjoitti:
Varmasti aika monen muunkin mielestä kuuluu. Minua ei vaan kiinnosta olla kenenkään objekti seksuaalisesti. Haluan olla haluttu muuten, kuin alapääni takia tms. Miksi? Kuten olen ennenkin kertonut, ehkä mennyt ohi. Minua ei seksi juuri kiinnosta. Mä en näe sitä minkäänlaisen vaivan arvoisena varsinkaan kun lapsetkin on jo tehty.
Eri asia on jos joku sytyttäisi, vaan kun ei kukaan sytytä.
En etsi ketään, mulla on jo kumppani. 😀Minulle ei nimimerkkisi ole oikein tuttu, joten en osaa liittää aikaisemmin kertomiisi, jos olet kenties eri nimimerkillä kirjoitellut.
Palstakamu kirjoitti:
Minulle ei nimimerkkisi ole oikein tuttu, joten en osaa liittää aikaisemmin kertomiisi, jos olet kenties eri nimimerkillä kirjoitellut.
Jasu. Syttyykö lamppu?
Mä olen niin henkistynyt, etten ymmärrä enää ihmisten fyysisiä pakkomielteitä. 😂- Anonyymi
EivorCreed kirjoitti:
Muissa asioissa joustat?
Hmm...Tietenkin työstä sekä sinun riidanhalustasi sekä luotostasi..
- Anonyymi
EivorCreed kirjoitti:
Jasu. Syttyykö lamppu?
Mä olen niin henkistynyt, etten ymmärrä enää ihmisten fyysisiä pakkomielteitä. 😂Hmm...Käsky olkaan lamppusi...opetus valosi....ja nuhde armon tiesi....
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hmm...Käsky olkaan lamppusi...opetus valosi....ja nuhde armon tiesi....
Hmm..OO hyöty olkoon kultaa arvokkaampi....
- Anonyymi
Saako nukkua silloin kun nukuttaa, // Tottakai saa
saako pukeutua kuten haluaa, // Hyvän maun rajoissa tietenkin sa
saako tehdä kotonaan mitä haluaa // Tottakai saa omassa kotonaan tehdä mitä haluaa ja minä teen omassani mitä haluan
jne? // En osaa sanoa
-harmiseikirj- Ei kai toisen ihmisen nukkumiseen saa puuttua, jokaisen pitää saada nukkua miten haluaa tai missä. Paitsi jos liian vähän nukkuu, niin voi ystävällismielisesti huomauttaa. Vai onks nää taas jotain parisuhde kiemuroita, mitä mä en ymmärrä.
Niin minustakin. Se on pyhä asia, itse kun en nuku kuin silloin kun todella tarvitsen uneni. Niin jotenkin olen suopea muittenkin levontarpeelle. Nukkukoon. Harvemmin kukaan huvikseen nukkuu.
- Anonyymi
Voiko uskova ihminen laittaa tollasen kuvan nikiksi, taitaa muuten olla vielä ns. Mies?!
En ole uskova enkä mies. Ylävartaloni pitäisi vissiin olla pullamössöä, että kelpaisi tai langan laiha?
Tapailusuhteella mennään
- Anonyymi
Miten voi olla kysymys joustamisesta, jos on ihan perus asioita ja joka ihmisen oikeuksia.
Niinpä, kaikille nuo asiat ei ole niin perustarpeita ja ittestäänselviä. Voi joutua vääntämään. Niin ihme kun onkin.
- Anonyymi
Tänä yönä ei nukuta, kultsinuppelo. :)
Iaskin..väärinEivorCreed kirjoitti:
Kyllä mä nukun. Muut saa loikkia vaikka päällään yön, mutta mä nukun.
Vanha ja väsynyt.
- Anonyymi
Ei niin, antaa unisten nukkua ;))
- Anonyymi
EivorCreed kirjoitti:
Kyllä mä nukun. Muut saa loikkia vaikka päällään yön, mutta mä nukun.
Hyvää yötä sitten, hopi hopi :)
Mun mielestä saa olla ihan täysi vapaus siinä miten pukeutuu ja on. Saa nukkua kun nukuttaa ilman muuta. Mutta en mä minkään sohvaperunan kanssa alkais olla, että jos ei kotoa koskaan haluais lähteä ja sohvanpohja ja telkku on ainoat harrastukset med sipsipussi, nii en jaksa.
Sohvapottuilijat lienee parhaimmillaan toisen sohvapottuilijan kanssa. Kyllä se muakin ärsyttää, jos koko elämä valuu sohvalla ja älylaitteilla, ruuduilla hukkaan. Tulee tunne, että ole vittu keskenäs, mä en tohon suostu.
Vaikka sitten taas mulle jatkuva lento tapahtumista toiseen on myös myrkkyä. Menköö yksinään, mä viihdyn kotona ja pikku ympyröissä. Joka viikko joku happenig pienikin, niin en oo messissä. En todellakaan ole.- Anonyymi
EivorCreed kirjoitti:
Sohvapottuilijat lienee parhaimmillaan toisen sohvapottuilijan kanssa. Kyllä se muakin ärsyttää, jos koko elämä valuu sohvalla ja älylaitteilla, ruuduilla hukkaan. Tulee tunne, että ole vittu keskenäs, mä en tohon suostu.
Vaikka sitten taas mulle jatkuva lento tapahtumista toiseen on myös myrkkyä. Menköö yksinään, mä viihdyn kotona ja pikku ympyröissä. Joka viikko joku happenig pienikin, niin en oo messissä. En todellakaan ole.Taidat olla vähän vaikea tyyppi ja mikään ei ole hyvä
Anonyymi kirjoitti:
Taidat olla vähän vaikea tyyppi ja mikään ei ole hyvä
Kyllä varmasti olen sellaiselle vaikea, jonka kanssa arvomaailmat ei kohtaa. Takuulla.
Eikä mulla ole enää nykyään minkäänlaista pokkuroimisen tai lipittämisen tarvetta, jolloin olen vieläkin haastavampi näillä spekseillä.EivorCreed kirjoitti:
Kyllä varmasti olen sellaiselle vaikea, jonka kanssa arvomaailmat ei kohtaa. Takuulla.
Eikä mulla ole enää nykyään minkäänlaista pokkuroimisen tai lipittämisen tarvetta, jolloin olen vieläkin haastavampi näillä spekseillä.Ja kyllä, tiedostan itsekin että aniharvassa on ne ihmiset joiden kanssa voisin parisuhteessa toimia. Niitä on kourallinen. Ja ne on pitkin maailmaa.
EivorCreed kirjoitti:
Ja kyllä, tiedostan itsekin että aniharvassa on ne ihmiset joiden kanssa voisin parisuhteessa toimia. Niitä on kourallinen. Ja ne on pitkin maailmaa.
Plus lohduksesi, olen parisuhteessa toistaiseksi sen itselleni mukavemmin toimivan kanssa. En suin surminkaan ole innokas ryhtymään yhtään vaikeamman kanssa mihinkään, joten tässä olen, tässä pysyn ja jos sinkkudunkin joskus, niin en ole aikeissa pariutua enää. En yksinkertaisesti viitsisi ja jaksaisi enää opetella kenenkään oikkuja.
Helpompaa, kivempaa keskittyä vaan oman hyvän elämänlaadun ylläpitoon, minkä helposti muut pilaa. 😀EivorCreed kirjoitti:
Plus lohduksesi, olen parisuhteessa toistaiseksi sen itselleni mukavemmin toimivan kanssa. En suin surminkaan ole innokas ryhtymään yhtään vaikeamman kanssa mihinkään, joten tässä olen, tässä pysyn ja jos sinkkudunkin joskus, niin en ole aikeissa pariutua enää. En yksinkertaisesti viitsisi ja jaksaisi enää opetella kenenkään oikkuja.
Helpompaa, kivempaa keskittyä vaan oman hyvän elämänlaadun ylläpitoon, minkä helposti muut pilaa. 😀En ole niin rakkaudenkipeäkään enää nykyään, kun olen oivaltanut että minä voin kyllä rakastaa ihan ilman vastarakkauttakin. Ja saan rakkaudelleni eniten vastakaikua tehden työtä jossa olen lasten tukena ja turvana, että eläimiltäni.
Mulle nuo on asioita joihin puran rakkauttani ja saan takaisin sen moninkerroin, kun näen että jonkun olotila on hyvä siitä mitä teen vuokseen. Muuta rakkautta en enää kaipaa.EivorCreed kirjoitti:
En ole niin rakkaudenkipeäkään enää nykyään, kun olen oivaltanut että minä voin kyllä rakastaa ihan ilman vastarakkauttakin. Ja saan rakkaudelleni eniten vastakaikua tehden työtä jossa olen lasten tukena ja turvana, että eläimiltäni.
Mulle nuo on asioita joihin puran rakkauttani ja saan takaisin sen moninkerroin, kun näen että jonkun olotila on hyvä siitä mitä teen vuokseen. Muuta rakkautta en enää kaipaa.Oon luopunut kaikesta minuun kohdistuvasta läheisyydestä, lähmimisestä ja minua paapovasta, kun en yksinkertaisesti enää kaipaa niitä. Hali ja kiva käytös mua kohtaan antaa enemmän.
EivorCreed kirjoitti:
Sohvapottuilijat lienee parhaimmillaan toisen sohvapottuilijan kanssa. Kyllä se muakin ärsyttää, jos koko elämä valuu sohvalla ja älylaitteilla, ruuduilla hukkaan. Tulee tunne, että ole vittu keskenäs, mä en tohon suostu.
Vaikka sitten taas mulle jatkuva lento tapahtumista toiseen on myös myrkkyä. Menköö yksinään, mä viihdyn kotona ja pikku ympyröissä. Joka viikko joku happenig pienikin, niin en oo messissä. En todellakaan ole.Niin kyllä. En minäkään jaksa joka viikonloppu olla menossa, vaan viihdyn paljon myös kotona ja lisäksi, tarviin paljon omaakin aikaa, etten voi ihan jatkuvasti olla toisessa kiinni. Alkuun se on sellaista kiinni olemista, mutta se oma tilakin tarvitaan ja joskus se sohvakin on vallan ok ja mukava paikka. Sinne ei vaan passaa jäädä kiinni ja passivoitua. Monet pariskunnat lihoo yhdessä, kun eivät enää tunne tarvetta olla mikään puoleensavetävä ja kai siinä laiskistuu kun on sen omansa saanut, tai jotain...
- Anonyymi
EivorCreed kirjoitti:
Sohvapottuilijat lienee parhaimmillaan toisen sohvapottuilijan kanssa. Kyllä se muakin ärsyttää, jos koko elämä valuu sohvalla ja älylaitteilla, ruuduilla hukkaan. Tulee tunne, että ole vittu keskenäs, mä en tohon suostu.
Vaikka sitten taas mulle jatkuva lento tapahtumista toiseen on myös myrkkyä. Menköö yksinään, mä viihdyn kotona ja pikku ympyröissä. Joka viikko joku happenig pienikin, niin en oo messissä. En todellakaan ole.Täysin vilpittömästi kysäisen, että mitä sen toisen olisi sitten "luvallista" tehdä? Älä tartu sanaan sillä mä en nyt jaksa tuntia miettiä, että mikä sana olisi täydellinen kuvaamaan. Olla töitä, mutta tehdä koko ajan kotitöitä? Olisko enemmän ok, että sillä olis siellä kotona joku muu täysin tyhjänpäivänen harraste, jenkiauton korjaaminen tai vaikka kukkien kasvatus? Millä perusteella tollasen harrasteen arvo määritetään?
- Anonyymi
Entä jos on hyväkroppanen ja saa omasta mielestään vaikka töissä jo riittävästi liikuntaa, eikä syö sipsejä, niin saako silloin istua sohvalla?
Anonyymi kirjoitti:
Entä jos on hyväkroppanen ja saa omasta mielestään vaikka töissä jo riittävästi liikuntaa, eikä syö sipsejä, niin saako silloin istua sohvalla?
Joo, siis, sipisien syöminen ja sohvalla istuminen on myös kivaa ja sille on aikansa... Mutta se ei saa olla ainoa hupi elämässä. Koska se äkkiä kyllä näkyy ulospäinkin.
- Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
Joo, siis, sipisien syöminen ja sohvalla istuminen on myös kivaa ja sille on aikansa... Mutta se ei saa olla ainoa hupi elämässä. Koska se äkkiä kyllä näkyy ulospäinkin.
Eihän se mihinkään näy, jos tosiaan tekee vaikka riittävän ruumiillista työtä. Eivät harrastukset ole kaikilla ainoa paikka, jossa kuluu kaloreita. Lisäksi mä kyllä tunnen sellaisiakin yksilöitä, jotka voivat mättää napaansa aivan mitä vain, eikä se näy missään, eikä noilla ole edes ikä hidastanut aineenvaihduntaa. Tietysti ovat vähän mutantteja yksilöitä, mutta se ei ollut kysymykseni pointti lainkaan.
Jäämättä nyt vääntämään vain noihin sipseihin ( varsinkin kun alkuperäiseen kysymykseen kuului "eikä syö sipsejä". En ole koskaan ymmärtänyt miksi joidenkin mielestä ihmisellä pitää olla harrastuksia. Mikä on harrastamisen funktio ja miten määritellään hyväksyttävä harrastus? Varsinkin kun sulla mitä ilmeisimmin se oleellinen tekijä on ulkonäkö, niin mikä se harrastamisen funktio sun ajatuksissasi on? Mä ymmärrän, että jos itsellä on jokin harrastus, niin voi kaivata harrastuskaveria, mutta mikä noin yleisellä tasolla on harrastamisen merkitys? Ja mä en kysy tätä mitenkään vittuillakseni. Mä olen monet kerrat pohtinut, että miksi sen kumppanin harrastukset ovat jokin kriteeri, kun yleensä kuitenkin takana on enemmän jokin harrastuksiin liittyvä stereotyyppinen oletus. Anonyymi kirjoitti:
Eihän se mihinkään näy, jos tosiaan tekee vaikka riittävän ruumiillista työtä. Eivät harrastukset ole kaikilla ainoa paikka, jossa kuluu kaloreita. Lisäksi mä kyllä tunnen sellaisiakin yksilöitä, jotka voivat mättää napaansa aivan mitä vain, eikä se näy missään, eikä noilla ole edes ikä hidastanut aineenvaihduntaa. Tietysti ovat vähän mutantteja yksilöitä, mutta se ei ollut kysymykseni pointti lainkaan.
Jäämättä nyt vääntämään vain noihin sipseihin ( varsinkin kun alkuperäiseen kysymykseen kuului "eikä syö sipsejä". En ole koskaan ymmärtänyt miksi joidenkin mielestä ihmisellä pitää olla harrastuksia. Mikä on harrastamisen funktio ja miten määritellään hyväksyttävä harrastus? Varsinkin kun sulla mitä ilmeisimmin se oleellinen tekijä on ulkonäkö, niin mikä se harrastamisen funktio sun ajatuksissasi on? Mä ymmärrän, että jos itsellä on jokin harrastus, niin voi kaivata harrastuskaveria, mutta mikä noin yleisellä tasolla on harrastamisen merkitys? Ja mä en kysy tätä mitenkään vittuillakseni. Mä olen monet kerrat pohtinut, että miksi sen kumppanin harrastukset ovat jokin kriteeri, kun yleensä kuitenkin takana on enemmän jokin harrastuksiin liittyvä stereotyyppinen oletus.Harrastamisen merkitys? No itselläni ainakin intohimo niihin asioihin joita harrastan. Ne on sellaisia asioita joita tykkään tehdä, ja jonka parissa viihdyn kelloon katsomatta. Sori että tartuin tuohon sipsien syömiseen... Hyväksyttävä harrastus on mikä tahansa terveellinen harrastus. Jos harrastaa kaljan kittaamista, niin sitä on aika vaikea hyväksyä taikka jatkuvaa pössyttelyä jossain sohvan pohjalla.
mustasusi kirjoitti:
Harrastamisen merkitys? No itselläni ainakin intohimo niihin asioihin joita harrastan. Ne on sellaisia asioita joita tykkään tehdä, ja jonka parissa viihdyn kelloon katsomatta. Sori että tartuin tuohon sipsien syömiseen... Hyväksyttävä harrastus on mikä tahansa terveellinen harrastus. Jos harrastaa kaljan kittaamista, niin sitä on aika vaikea hyväksyä taikka jatkuvaa pössyttelyä jossain sohvan pohjalla.
Eihän sohvaa voi silti keltään kieltää. Tulee itsekin liian usein vaan istuttua... Maailma on tuolla ulkona ja tekis vaan mieli nähdä ja kokea enemmän sitä.
- Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
Harrastamisen merkitys? No itselläni ainakin intohimo niihin asioihin joita harrastan. Ne on sellaisia asioita joita tykkään tehdä, ja jonka parissa viihdyn kelloon katsomatta. Sori että tartuin tuohon sipsien syömiseen... Hyväksyttävä harrastus on mikä tahansa terveellinen harrastus. Jos harrastaa kaljan kittaamista, niin sitä on aika vaikea hyväksyä taikka jatkuvaa pössyttelyä jossain sohvan pohjalla.
Mutta jos ihmisellä on intohimo vaikka videopeleihin (voi niissäkin kehittyä ja olla tavoitteita), niin se on väärä intohimo? Onko intohimoinen lukeminen hyväksyttävämpi harrastus, jos vieläpä lukee tuolissa istuen, ei sohvalla? Joo mä tiedän saivartelevani, mutta sen pointtina on yrittää kaivaa esiin, että mikä ihme antaa harrastuksille niiden arvojärjestyksen.
"Hyväksyttävä harrastus on mikä tahansa terveellinen harrastus."
Onko mikään ekstremelaji, jossa on koskea loukkaantumisriski, siis hyväksyttävää? Ja eikö ole melko "natsitouhua" määrittää, että on oikein harrastaa vain terveellisiä asioita? Entä jos harrastuksen terveellisyys on plus miinus nolla, eli se on terveyden täysin neutraali? - Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
Harrastamisen merkitys? No itselläni ainakin intohimo niihin asioihin joita harrastan. Ne on sellaisia asioita joita tykkään tehdä, ja jonka parissa viihdyn kelloon katsomatta. Sori että tartuin tuohon sipsien syömiseen... Hyväksyttävä harrastus on mikä tahansa terveellinen harrastus. Jos harrastaa kaljan kittaamista, niin sitä on aika vaikea hyväksyä taikka jatkuvaa pössyttelyä jossain sohvan pohjalla.
Ai niin ja mä en mitenkään tarkota hyökätä juuri sinua kohtaan. Tämä harrastusasia tulee tosi usein ilmi kun ihmiset etsivät kumppania ja minusta se on "vaatimuksena" ihan yhtä outo, kuin vaikka tietynlainen pukeutumistapa tai, että pitää kuunnella tietynlaista musiikkia. Tämä kohta ketjussa vain vaikutti sellaiselta, jossa tätä voisi pohtia. Eli älä siis ota niin, että hyökkäisin sinua kohtaan.
Anonyymi kirjoitti:
Mutta jos ihmisellä on intohimo vaikka videopeleihin (voi niissäkin kehittyä ja olla tavoitteita), niin se on väärä intohimo? Onko intohimoinen lukeminen hyväksyttävämpi harrastus, jos vieläpä lukee tuolissa istuen, ei sohvalla? Joo mä tiedän saivartelevani, mutta sen pointtina on yrittää kaivaa esiin, että mikä ihme antaa harrastuksille niiden arvojärjestyksen.
"Hyväksyttävä harrastus on mikä tahansa terveellinen harrastus."
Onko mikään ekstremelaji, jossa on koskea loukkaantumisriski, siis hyväksyttävää? Ja eikö ole melko "natsitouhua" määrittää, että on oikein harrastaa vain terveellisiä asioita? Entä jos harrastuksen terveellisyys on plus miinus nolla, eli se on terveyden täysin neutraali?Itse harrastan extremelajia, jossa on loukkaantumisen mahdollisuus aina olemassa. Se on jollekin no go... Videopelit todellakin on hyvä harrastus ja niissä kehittyy ja oppii, paremmin ku hömppäsarjoja katsomalla (mielestäni). Olen itseki pelannu paljon. Ei kai mikään harrastus ole toista huonompi, jos se tuo iloa harrastajalleen ja on kehittävää ja intohimona.
En minä kenenkään syömiseen puutu, mutta en voisi seurustella sellaisen kanssa, jolla on epäterveellisemmät elämäntavat, kuin itselläni on.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mutta jos ihmisellä on intohimo vaikka videopeleihin (voi niissäkin kehittyä ja olla tavoitteita), niin se on väärä intohimo? Onko intohimoinen lukeminen hyväksyttävämpi harrastus, jos vieläpä lukee tuolissa istuen, ei sohvalla? Joo mä tiedän saivartelevani, mutta sen pointtina on yrittää kaivaa esiin, että mikä ihme antaa harrastuksille niiden arvojärjestyksen.
"Hyväksyttävä harrastus on mikä tahansa terveellinen harrastus."
Onko mikään ekstremelaji, jossa on koskea loukkaantumisriski, siis hyväksyttävää? Ja eikö ole melko "natsitouhua" määrittää, että on oikein harrastaa vain terveellisiä asioita? Entä jos harrastuksen terveellisyys on plus miinus nolla, eli se on terveyden täysin neutraali?"Mutta jos ihmisellä on intohimo vaikka videopeleihin (voi niissäkin kehittyä ja olla tavoitteita), niin se on väärä intohimo? Onko intohimoinen lukeminen hyväksyttävämpi harrastus, jos vieläpä lukee tuolissa istuen, ei sohvalla?"
Ai niin ja miksi harrastuksessa pitäisi edes olla tavoite? Voiko harrastuksestaan vain intohimoisesti pitää? Monilla on töitä, jotka ovat hyvinkin tavoitteellisia. Eikö silloin vapaa-ajallaan voi vai olla, ilman sen suurempaa tavoittelua? Ei kai elämän tarvitse olla 24/7 jonkin asian tavoittelua, vaan on luvallista myös pysähtyä aivan vain olemaan hetkessä ja tehdä jotain pelkästään siksi, että tykkää siitä? Anonyymi kirjoitti:
Ai niin ja mä en mitenkään tarkota hyökätä juuri sinua kohtaan. Tämä harrastusasia tulee tosi usein ilmi kun ihmiset etsivät kumppania ja minusta se on "vaatimuksena" ihan yhtä outo, kuin vaikka tietynlainen pukeutumistapa tai, että pitää kuunnella tietynlaista musiikkia. Tämä kohta ketjussa vain vaikutti sellaiselta, jossa tätä voisi pohtia. Eli älä siis ota niin, että hyökkäisin sinua kohtaan.
En ota tätä hyökkäyksenä. Jostain syystä näillä palstoilla otetaan kovinkin henkilökohtaisesti asioita ja loukkaannutaan ihan pienimmistäkin... Kai näitä luetaan kuin piru raamattua? tai jotain...
Mutta mun mielestä, musiikkimaku ja mikä tahansa maku joihinkin asioihin on aina henkilökohtainen asia, eikä siihen tarvii puuttua kenenkään. Jos se ei jollekin käy mitä kuuntelen, tai millaisia leffoja katson, niin sitten on vaikeaa tiedossa. Toki, osaan myös ottaa muut ihmiset huomioon ja olla soittamatta vaikka autossa omaa mielimusiikkiani, etten häiritse sillä ketään vahingossakaan.- Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
Itse harrastan extremelajia, jossa on loukkaantumisen mahdollisuus aina olemassa. Se on jollekin no go... Videopelit todellakin on hyvä harrastus ja niissä kehittyy ja oppii, paremmin ku hömppäsarjoja katsomalla (mielestäni). Olen itseki pelannu paljon. Ei kai mikään harrastus ole toista huonompi, jos se tuo iloa harrastajalleen ja on kehittävää ja intohimona.
En minä kenenkään syömiseen puutu, mutta en voisi seurustella sellaisen kanssa, jolla on epäterveellisemmät elämäntavat, kuin itselläni on."paremmin ku hömppäsarjoja katsomalla"
Entä jos ei katso hömppäsarjoja, vaan vaikka tykkää katsoa historiadokumentteja ja on sen seurauksena kävelevä historian sanakirja ja tykkää intohimoisesti historiasta?
"jolla on epäterveellisemmät elämäntavat, kuin itselläni on"
Et puutu, mutta puutut kuitenkin? Entä jos hän on terve ja täyttää muuten ne ulkoiset kriteerisi? Näihin törmää aina välillä, että nainen valittaa kun mies syö makkaraa, eikä syö salaattia. Missä määrin "terveysnatseus" on parisuhteessa ok, vai onko se? Anonyymi kirjoitti:
"paremmin ku hömppäsarjoja katsomalla"
Entä jos ei katso hömppäsarjoja, vaan vaikka tykkää katsoa historiadokumentteja ja on sen seurauksena kävelevä historian sanakirja ja tykkää intohimoisesti historiasta?
"jolla on epäterveellisemmät elämäntavat, kuin itselläni on"
Et puutu, mutta puutut kuitenkin? Entä jos hän on terve ja täyttää muuten ne ulkoiset kriteerisi? Näihin törmää aina välillä, että nainen valittaa kun mies syö makkaraa, eikä syö salaattia. Missä määrin "terveysnatseus" on parisuhteessa ok, vai onko se?Heh, no siis on kuitenkin aika vaikeaa pysyä mitoissaan jos kovin makkaraa vetelee. Voihan siitä olla huolissaan että sydän pettää tai muuta vastaavaa, jos elintavat on huonot. Mutta jokainen sen loppupeleissä itse päättää mitä keholleen tekee kuitenkin.
Ja onhan se toki jokaisen oma asia mitä telkusta katsoo, ja mistä kokee iloa saatavan. En minä ole keltään kieltämässä hömpän katsomista. Itse vaan en jaksa sitten istua seurassa koko iltaa, ja katoan netin syövereihin taikka ulos, jos niin käy, että toinen liimautuu telkun eteen...- Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
Heh, no siis on kuitenkin aika vaikeaa pysyä mitoissaan jos kovin makkaraa vetelee. Voihan siitä olla huolissaan että sydän pettää tai muuta vastaavaa, jos elintavat on huonot. Mutta jokainen sen loppupeleissä itse päättää mitä keholleen tekee kuitenkin.
Ja onhan se toki jokaisen oma asia mitä telkusta katsoo, ja mistä kokee iloa saatavan. En minä ole keltään kieltämässä hömpän katsomista. Itse vaan en jaksa sitten istua seurassa koko iltaa, ja katoan netin syövereihin taikka ulos, jos niin käy, että toinen liimautuu telkun eteen..."En minä ole keltään kieltämässä hömpän katsomista. Itse vaan en jaksa sitten istua seurassa koko iltaa, ja katoan netin syövereihin taikka ulos, jos niin käy, että toinen liimautuu telkun eteen."
Jos nyt ollaan ihan realisteja, niin monessako parisuhteessa (sellaisessa toimivassakaan, jossa ollaan onnellisia yhdessä) enää vuosien yhdessäolon jälkeen vietetään kaikki vapaa-aika yhdessä? Tietenkään liika erillisyys ei ole hyvä, mutta jotenkin musta tuntuu, että ihmiset ovat mustasukkaisia puhelimille ja tietokoneelle, mutta eivät esimerkiksi kirjalle. Tämä on aivan puhdas mutu, mutta kuvittelen, että tuossa on ihan aidosti monen kohdalla kyse mustasukkaisuudesta, sillä siellä puhelimen ja tietokoneen ohjelmistoissa on muita ihmisiä, mutta kirjassa ei ole. Ihan selvästi se, jos se toinen osapuoli häärää yksinään yjsinään autotallissa, korjaamassa jotain autonromua, on vähemmän "pelottavaa" kuin se, että hän istuu tietokoneella ja siksi vanhat autot ovat (muka?) harrastuksena parempi, vaikka yhteistä aikaa ei olisikaan. Anonyymi kirjoitti:
"En minä ole keltään kieltämässä hömpän katsomista. Itse vaan en jaksa sitten istua seurassa koko iltaa, ja katoan netin syövereihin taikka ulos, jos niin käy, että toinen liimautuu telkun eteen."
Jos nyt ollaan ihan realisteja, niin monessako parisuhteessa (sellaisessa toimivassakaan, jossa ollaan onnellisia yhdessä) enää vuosien yhdessäolon jälkeen vietetään kaikki vapaa-aika yhdessä? Tietenkään liika erillisyys ei ole hyvä, mutta jotenkin musta tuntuu, että ihmiset ovat mustasukkaisia puhelimille ja tietokoneelle, mutta eivät esimerkiksi kirjalle. Tämä on aivan puhdas mutu, mutta kuvittelen, että tuossa on ihan aidosti monen kohdalla kyse mustasukkaisuudesta, sillä siellä puhelimen ja tietokoneen ohjelmistoissa on muita ihmisiä, mutta kirjassa ei ole. Ihan selvästi se, jos se toinen osapuoli häärää yksinään yjsinään autotallissa, korjaamassa jotain autonromua, on vähemmän "pelottavaa" kuin se, että hän istuu tietokoneella ja siksi vanhat autot ovat (muka?) harrastuksena parempi, vaikka yhteistä aikaa ei olisikaan.No mä muistan sen, kun hommasin taidekirjoja, joissa oli kuvattuna alastomuutta, kuitenkin maalauksina ja piirroksina, niin eksä oli niistäkin mustis ja arvosteli, miten on huonoa taidetta tuollainen... 😅
- Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
No mä muistan sen, kun hommasin taidekirjoja, joissa oli kuvattuna alastomuutta, kuitenkin maalauksina ja piirroksina, niin eksä oli niistäkin mustis ja arvosteli, miten on huonoa taidetta tuollainen... 😅
Kyllä. Mä väitän, että niissä hömppäsarjoissa ja elokuvissa on myös usein kyse ihan samasta, mustasukkaisuudesta. Harvemminhan niistä nyt ihan hiivatin rumia ihmisiä löytyy, vaikka joskus harvoin niitäkin. Mä itse rehellisesti sanoen olen ihsn totaalisen kyllästynyt nykyhetken muoviseen ulkonäkökuvastoon ja kaipaisin populaariviihteeseen rehellisesti rumia ihmisiä, mutta ei siitä sen enempää.
Anonyymi kirjoitti:
"En minä ole keltään kieltämässä hömpän katsomista. Itse vaan en jaksa sitten istua seurassa koko iltaa, ja katoan netin syövereihin taikka ulos, jos niin käy, että toinen liimautuu telkun eteen."
Jos nyt ollaan ihan realisteja, niin monessako parisuhteessa (sellaisessa toimivassakaan, jossa ollaan onnellisia yhdessä) enää vuosien yhdessäolon jälkeen vietetään kaikki vapaa-aika yhdessä? Tietenkään liika erillisyys ei ole hyvä, mutta jotenkin musta tuntuu, että ihmiset ovat mustasukkaisia puhelimille ja tietokoneelle, mutta eivät esimerkiksi kirjalle. Tämä on aivan puhdas mutu, mutta kuvittelen, että tuossa on ihan aidosti monen kohdalla kyse mustasukkaisuudesta, sillä siellä puhelimen ja tietokoneen ohjelmistoissa on muita ihmisiä, mutta kirjassa ei ole. Ihan selvästi se, jos se toinen osapuoli häärää yksinään yjsinään autotallissa, korjaamassa jotain autonromua, on vähemmän "pelottavaa" kuin se, että hän istuu tietokoneella ja siksi vanhat autot ovat (muka?) harrastuksena parempi, vaikka yhteistä aikaa ei olisikaan.Kyllä sellainen liika erillisyys kasvattaa eri suuntiin pitkässä juoksussa...
- Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
Kyllä sellainen liika erillisyys kasvattaa eri suuntiin pitkässä juoksussa...
Liika on liikaa kaikessa, mutta sopiva erillisyys selvästikin on yksi pitkien liittojen salaisuus ( myös niiden oikeasti onnellisten pitkien liittojen).
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä. Mä väitän, että niissä hömppäsarjoissa ja elokuvissa on myös usein kyse ihan samasta, mustasukkaisuudesta. Harvemminhan niistä nyt ihan hiivatin rumia ihmisiä löytyy, vaikka joskus harvoin niitäkin. Mä itse rehellisesti sanoen olen ihsn totaalisen kyllästynyt nykyhetken muoviseen ulkonäkökuvastoon ja kaipaisin populaariviihteeseen rehellisesti rumia ihmisiä, mutta ei siitä sen enempää.
En mä niistä ole ollut koskaan mustasukkainen. Ne ei vaan ole kiinnostaneet itseä yhtään ja oon hakeutunut omien kiinnostuksen kohteiden pariin ja niistä on oltu paljon mustasukkaisempia aina.
Anonyymi kirjoitti:
Liika on liikaa kaikessa, mutta sopiva erillisyys selvästikin on yksi pitkien liittojen salaisuus ( myös niiden oikeasti onnellisten pitkien liittojen).
Joitain yhdistäviä asioitaki on hyvä olla.
- Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
Kyllä sellainen liika erillisyys kasvattaa eri suuntiin pitkässä juoksussa...
Mä olen tällainen elämän sivustatarkkailija. Siksi sitä aina jää miettimään näitä, kun huomaa jonkun aivan selkeän kuvion, joka toistuu melkein jokatoisessa parisuhtessa. Yksi on sellainen, että tosi monia ärsyttää toisen toimettomuuden näkeminen. Toisia ärsyttää myös toisen jatkuva touhuaminen, mutta harvemmin niin päin. Se on ihan ymmärrettävää, jos kaikki kodin työt tuntuvat kasaantuvan itselle, mutta sitten taas toisaalta osa myös omalla käytöksellään kasaa ne kodin työt yksin itselleen. Jos toinen nyt vaikka tahtoisi näin kesällä istua pihakeinussa ja nautti säästä, niin kyllä ne tiskit ja pyykit hoituvat myöhemminkin. Ja varsinkin kun usein on kysymys siitä, että toinen on ihan itse ottanut hommakseen vaikka piharakentamista, kukkaoenkkejä, tmv. joka harvoin on elämisen kannalta ehdottoman välttämätöntä ja sitten ärsyyntyy toisen toimettomuudesta, osallistumattomuudesta.
- Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
Joitain yhdistäviä asioitaki on hyvä olla.
Miksi niiden yhdistävien asioiden pitäisi olla harrastuksia? Miten juuri harrastukset olisivat oleellisia?
Anonyymi kirjoitti:
Mä olen tällainen elämän sivustatarkkailija. Siksi sitä aina jää miettimään näitä, kun huomaa jonkun aivan selkeän kuvion, joka toistuu melkein jokatoisessa parisuhtessa. Yksi on sellainen, että tosi monia ärsyttää toisen toimettomuuden näkeminen. Toisia ärsyttää myös toisen jatkuva touhuaminen, mutta harvemmin niin päin. Se on ihan ymmärrettävää, jos kaikki kodin työt tuntuvat kasaantuvan itselle, mutta sitten taas toisaalta osa myös omalla käytöksellään kasaa ne kodin työt yksin itselleen. Jos toinen nyt vaikka tahtoisi näin kesällä istua pihakeinussa ja nautti säästä, niin kyllä ne tiskit ja pyykit hoituvat myöhemminkin. Ja varsinkin kun usein on kysymys siitä, että toinen on ihan itse ottanut hommakseen vaikka piharakentamista, kukkaoenkkejä, tmv. joka harvoin on elämisen kannalta ehdottoman välttämätöntä ja sitten ärsyyntyy toisen toimettomuudesta, osallistumattomuudesta.
Joo, olen minäkin seurannut ja kokenut näitä omassakin elämässä. Se on joillakin sellainen kontrolloimisen halu myös. Haluaa että toinen tekee asioita oman pään mukaan. Jotain valtataistelua voi olla myös. Sitten on seksillä kiristämistä yms. Vaikka voi sellainen läheisyyden puute johtua ihan siitäkin, että suhde on jo väljähtänyt kaveruudeksi, taikka sitten on joku asia niin solmussa, eikä sitä solmua olla edes yritetty avata. Ongelmien matonalle lakaiseminen on myös hyvin yleistä. Ne kärjistyy sitten tuollaisissa hommissa, että aletaan naputtamaan jostain tiskaamisesta taikka muusta, ja juurisyyt on paljon syvemmällä.
Anonyymi kirjoitti:
Miksi niiden yhdistävien asioiden pitäisi olla harrastuksia? Miten juuri harrastukset olisivat oleellisia?
En sano, että sen on pakko olla mikään tietty harrastus. Se voi olla joku intohimo vaikka matkailuun, tai retkeilyyn tai mitä tahansa. Mutta kuitenkin että on joku asia, mistä molemmat nauttii yhdessä tai erikseenki. Onhan se jaettuilo aina kaksinkertainen ilo. Voihan se ollaa vaikka leffassa tai konserteissa käyminen... mikä vaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mä olen tällainen elämän sivustatarkkailija. Siksi sitä aina jää miettimään näitä, kun huomaa jonkun aivan selkeän kuvion, joka toistuu melkein jokatoisessa parisuhtessa. Yksi on sellainen, että tosi monia ärsyttää toisen toimettomuuden näkeminen. Toisia ärsyttää myös toisen jatkuva touhuaminen, mutta harvemmin niin päin. Se on ihan ymmärrettävää, jos kaikki kodin työt tuntuvat kasaantuvan itselle, mutta sitten taas toisaalta osa myös omalla käytöksellään kasaa ne kodin työt yksin itselleen. Jos toinen nyt vaikka tahtoisi näin kesällä istua pihakeinussa ja nautti säästä, niin kyllä ne tiskit ja pyykit hoituvat myöhemminkin. Ja varsinkin kun usein on kysymys siitä, että toinen on ihan itse ottanut hommakseen vaikka piharakentamista, kukkaoenkkejä, tmv. joka harvoin on elämisen kannalta ehdottoman välttämätöntä ja sitten ärsyyntyy toisen toimettomuudesta, osallistumattomuudesta.
Saako sanoa, että "Anteeksi, mutta mua nyt ei vain veetäkään kiinnosta sun pergolat ja kukkapenkit. Minä en tee niillä yhtään mitään, enkä jaksa enkä halua aina osallistua näihin sun (minun mielestäni) täysin turhanpäiväisiin projekteihin. Mä osallistun niihin maksamalla niistä osan, jotta sinä olisit onnellinen ja tyytyväinen, mutta et voi vaatia enempää." No ei tietenkään noin voi sanoa, vaikka ajattelisikin noin. Riitahan siitä tulisi. Itse muuten sitten harrastan tuota pihapuuhaa, että kenenkään ei kannata ottaa nokkiinsa, kun morkkaan heidän harrasteitaan
- Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
En sano, että sen on pakko olla mikään tietty harrastus. Se voi olla joku intohimo vaikka matkailuun, tai retkeilyyn tai mitä tahansa. Mutta kuitenkin että on joku asia, mistä molemmat nauttii yhdessä tai erikseenki. Onhan se jaettuilo aina kaksinkertainen ilo. Voihan se ollaa vaikka leffassa tai konserteissa käyminen... mikä vaan.
Ihmisillä on usein suorittamisen tarve. Pakko tehdä tehdä ja touhuta ja tulla ja mennä. Eläimet osaavat olla ja nauttia, kun on hyvä olla. Ei niillä ole pakottavaa tarvetta matkustaa ja retkeillä ja etsiä "elämyksiä" yms. Ei siinä mitään, itsekin tykkään toisinaan matkustaa, mutta en mä tarvitse kumppania ehdottomasti mukaan. Jos hän jää mielummin kotiin, niin se on mulle ihan ok.
Anonyymi kirjoitti:
Ihmisillä on usein suorittamisen tarve. Pakko tehdä tehdä ja touhuta ja tulla ja mennä. Eläimet osaavat olla ja nauttia, kun on hyvä olla. Ei niillä ole pakottavaa tarvetta matkustaa ja retkeillä ja etsiä "elämyksiä" yms. Ei siinä mitään, itsekin tykkään toisinaan matkustaa, mutta en mä tarvitse kumppania ehdottomasti mukaan. Jos hän jää mielummin kotiin, niin se on mulle ihan ok.
Niin. Se pakko tulee siitä, kun elämä kuitenkin on rajallista. Rajallista se aika kun on siinä kunnossa että vielä pystyy kaikkea tehdä ja nauttia. Toki on hyvä aina välillä osata rauhottua ja nauttia hiljaisuudesta.
- Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
Niin. Se pakko tulee siitä, kun elämä kuitenkin on rajallista. Rajallista se aika kun on siinä kunnossa että vielä pystyy kaikkea tehdä ja nauttia. Toki on hyvä aina välillä osata rauhottua ja nauttia hiljaisuudesta.
Moniko siitä touhuamisesta ja jatkuvasta menemisestä ja tulemisesta oikeasti nauttii? Moniko vaikka nyt lomalle mennessään pysähtyy kertaakaan kunnolla nauttimaan siitä lomasta? Sielläkin pitää koko ajan mennä ja tulla ja kerätä "elämyksiä" ... fomo vaivaa aina ja kaikkialla.
Anonyymi kirjoitti:
Moniko siitä touhuamisesta ja jatkuvasta menemisestä ja tulemisesta oikeasti nauttii? Moniko vaikka nyt lomalle mennessään pysähtyy kertaakaan kunnolla nauttimaan siitä lomasta? Sielläkin pitää koko ajan mennä ja tulla ja kerätä "elämyksiä" ... fomo vaivaa aina ja kaikkialla.
Lomien ongelma on siinä, että se aika on myös hyvin rajallista. Eihän siinä neljässä viikossa oikeasti ehdi edes hermosto rauhoittumaan ja palautumaan kaikesta stressistä, tai jos ehtiikin, niin sitten palataan taas takaisin oravanpyörään.
Anonyymi kirjoitti:
Moniko siitä touhuamisesta ja jatkuvasta menemisestä ja tulemisesta oikeasti nauttii? Moniko vaikka nyt lomalle mennessään pysähtyy kertaakaan kunnolla nauttimaan siitä lomasta? Sielläkin pitää koko ajan mennä ja tulla ja kerätä "elämyksiä" ... fomo vaivaa aina ja kaikkialla.
Tällaiseksi ihminen tämän maailman teki. Jotkut tästä nauttii. Toiset syntyy kultalusikka poskessa, saa kaiken ihanan tarjottimella nokan eteen. Toiset joutuu tekemään enemmän hommaa... Ei tää mitenkään täydellinen maailma ole.
- Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
Lomien ongelma on siinä, että se aika on myös hyvin rajallista. Eihän siinä neljässä viikossa oikeasti ehdi edes hermosto rauhoittumaan ja palautumaan kaikesta stressistä, tai jos ehtiikin, niin sitten palataan taas takaisin oravanpyörään.
Itse välillä kaipaisin lomaltapaluulomaa. 😂
- Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
Lomien ongelma on siinä, että se aika on myös hyvin rajallista. Eihän siinä neljässä viikossa oikeasti ehdi edes hermosto rauhoittumaan ja palautumaan kaikesta stressistä, tai jos ehtiikin, niin sitten palataan taas takaisin oravanpyörään.
Mutta miksi elämöstä pitää tehdä se oravanpyörä ja vielä lisätä sitä kiirettä ja stressiä niillä harrasteilla, jos jo muutenkin on stressaantunut. Mä ymmärrän hyvin oalauttavst ja stressiä poistavat harrasteet, mutta en sitä miten moni vain stressaantuu niistä lisää. Kun se ja tämä ja tuo on maksettu, niin on pakko mennä ... fomo taas.
Anonyymi kirjoitti:
Itse välillä kaipaisin lomaltapaluulomaa. 😂
Mä olisin kanssa mielelläni ainakin puolivuotta lomalla. Muistelen haikeana niitä aikoja, kun olin nuorena työttömänä eikä tarvinnut tehdä pakolla mitään. Sitten kulutinkin kaiken aikani säveltämiseen. Eli kyllä ihminen silti aina jotain haluaa tehdä.
Se vaan, että pitää olla se oma aika löytää oma juttu ja intohimo... Nykyinen systeemi on pyllystä, että laitetaan pakolla vaan etsimään duunia sellaistaki mikä ei kiinnosta pätkääkään...- Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
Tällaiseksi ihminen tämän maailman teki. Jotkut tästä nauttii. Toiset syntyy kultalusikka poskessa, saa kaiken ihanan tarjottimella nokan eteen. Toiset joutuu tekemään enemmän hommaa... Ei tää mitenkään täydellinen maailma ole.
Niin? Ei siihen jatkuvaan touhuamiseen ole pakko osallistua. Voi jäädä töiden jälkeen sohvan pohjalle katsomaan historiadokumenttia, jos tahtoo. Siitähän tässä lähdettiin liikkeelle, että mikä siinä on niin kamalaa, jos osaa ihmisistä ei kiinnosta se jatkuva touhuaminen
Anonyymi kirjoitti:
Mutta miksi elämöstä pitää tehdä se oravanpyörä ja vielä lisätä sitä kiirettä ja stressiä niillä harrasteilla, jos jo muutenkin on stressaantunut. Mä ymmärrän hyvin oalauttavst ja stressiä poistavat harrasteet, mutta en sitä miten moni vain stressaantuu niistä lisää. Kun se ja tämä ja tuo on maksettu, niin on pakko mennä ... fomo taas.
No se on jokaisen mietittävä sellainen harrastus mistä oikeasti tykkää ja nauttii. Hölmöä ostaa kuntosalikortti, jos siitä tulee vaan stressi... Ihmisten pitäis oikeasti opetella elämään vähemmällä stressillä. Sitähän tässä maailmassa riittää. Ja stressi onkin monen sairauden alkulähde.
- Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
Mä olisin kanssa mielelläni ainakin puolivuotta lomalla. Muistelen haikeana niitä aikoja, kun olin nuorena työttömänä eikä tarvinnut tehdä pakolla mitään. Sitten kulutinkin kaiken aikani säveltämiseen. Eli kyllä ihminen silti aina jotain haluaa tehdä.
Se vaan, että pitää olla se oma aika löytää oma juttu ja intohimo... Nykyinen systeemi on pyllystä, että laitetaan pakolla vaan etsimään duunia sellaistaki mikä ei kiinnosta pätkääkään...Toiset saavat ne tavoitteensa ja intohimonsa täytettyä työssään. Silloin voi hyvin olla, että vapaa-aikaan ei kaipaa mitään olemista ja ehkä vähän aivojensa stimulointia kummempaa.
Anonyymi kirjoitti:
Niin? Ei siihen jatkuvaan touhuamiseen ole pakko osallistua. Voi jäädä töiden jälkeen sohvan pohjalle katsomaan historiadokumenttia, jos tahtoo. Siitähän tässä lähdettiin liikkeelle, että mikä siinä on niin kamalaa, jos osaa ihmisistä ei kiinnosta se jatkuva touhuaminen
No saahan sinne sohvalle jäädä. Mähän sanoin aiemmin, että ei sitä voi kieltää. En vaan itse jaksa sellaista elämää kovin pitkään. Jokaisen oma valinta se on.
- Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
No se on jokaisen mietittävä sellainen harrastus mistä oikeasti tykkää ja nauttii. Hölmöä ostaa kuntosalikortti, jos siitä tulee vaan stressi... Ihmisten pitäis oikeasti opetella elämään vähemmällä stressillä. Sitähän tässä maailmassa riittää. Ja stressi onkin monen sairauden alkulähde.
Sitten kuitenkin pitää stressata sitä, että pitäisi olla jokin harrastus, että olisi muiden silmissä kunnollinen ihminen. 😂
Anonyymi kirjoitti:
Toiset saavat ne tavoitteensa ja intohimonsa täytettyä työssään. Silloin voi hyvin olla, että vapaa-aikaan ei kaipaa mitään olemista ja ehkä vähän aivojensa stimulointia kummempaa.
Niin, joillakin onnellisilla on työ joka on se oma intohimo ja melkein ku harrastus. Toisille se on vaan jotain pakkopullaa, jotain mihin on jostain ylempää osoitettu ja pakollinen jo elämisenkin kannalta, että saa sen pienen tilipussin kerran kuussa.
- Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
No saahan sinne sohvalle jäädä. Mähän sanoin aiemmin, että ei sitä voi kieltää. En vaan itse jaksa sellaista elämää kovin pitkään. Jokaisen oma valinta se on.
Millaista elämää? Miksi sinun pitäisi jäädä sinne? Miksi sä et voi jatkaa omia harrasteitasi ja toinen tekee sen ajan mitä nyt sitten tekeekään? Vai etkö sä voi jatkaa omia harrasteitasi, jos toinen ei lähde mukaan?
Anonyymi kirjoitti:
Sitten kuitenkin pitää stressata sitä, että pitäisi olla jokin harrastus, että olisi muiden silmissä kunnollinen ihminen. 😂
Pitäis enemmän miettiä sitä, mikä on itselle ja omalle hyvinvoinnille parasta, eikä muitten mielipiteistä mitään...
- Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
No saahan sinne sohvalle jäädä. Mähän sanoin aiemmin, että ei sitä voi kieltää. En vaan itse jaksa sellaista elämää kovin pitkään. Jokaisen oma valinta se on.
Ja onko sillä oikeasti jotakin kovinkin syvällistä merkitystä, että istuuko se sohvalla katsomassa niitä historiadokumentteja vai kykkiikö puutarhassa kädet kukkapenkissä koko illan (vaihda tähän mikä tahansa harraste, joka ei sua kiinnosta)?
Anonyymi kirjoitti:
Millaista elämää? Miksi sinun pitäisi jäädä sinne? Miksi sä et voi jatkaa omia harrasteitasi ja toinen tekee sen ajan mitä nyt sitten tekeekään? Vai etkö sä voi jatkaa omia harrasteitasi, jos toinen ei lähde mukaan?
Siis, no mä en ole sellaisen sohvalla asuvan kanssa samalla aaltopituudella todennäköisesti. Ei se sohvalle jääväkään sais sitten ajatella mustiksena, että mulla on vaan yksin jotain kivaa jossain muualla... Ja vaatia mua jäämään sohvalle.
- Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
Pitäis enemmän miettiä sitä, mikä on itselle ja omalle hyvinvoinnille parasta, eikä muitten mielipiteistä mitään...
Niinpä ... siksipä en harrasta mitään, touhuan vapaa-ajallani mitä milloinkin mieleen tulee ja saan pääosin hyvin pitkiä ja hitaita katseita, kun kerron, että minä en harrasta yhtään mitään tai etyä minä harrastan ihan vain olemassa olemista.
- Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
Siis, no mä en ole sellaisen sohvalla asuvan kanssa samalla aaltopituudella todennäköisesti. Ei se sohvalle jääväkään sais sitten ajatella mustiksena, että mulla on vaan yksin jotain kivaa jossain muualla... Ja vaatia mua jäämään sohvalle.
Etkä sä nyt projisoi mahdollisia omia ajattelutapojasi siihen toiseen? Miksi joku olisi juuri kotisohvalla erityisen mustasukkainen? Miksi hän olisi automaattisesti vähemmän mustasukkainen, jos hän harrastaisi vaikka kuorolaulua naiskuorossa?
Anonyymi kirjoitti:
Niinpä ... siksipä en harrasta mitään, touhuan vapaa-ajallani mitä milloinkin mieleen tulee ja saan pääosin hyvin pitkiä ja hitaita katseita, kun kerron, että minä en harrasta yhtään mitään tai etyä minä harrastan ihan vain olemassa olemista.
Mun mielestä se on ihan ok. Eikä sunkaan tarvitse muiden mielipiteistä silloin välittää yhtään, jos olet oikeasti onnellinen siinä.
- Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
Siis, no mä en ole sellaisen sohvalla asuvan kanssa samalla aaltopituudella todennäköisesti. Ei se sohvalle jääväkään sais sitten ajatella mustiksena, että mulla on vaan yksin jotain kivaa jossain muualla... Ja vaatia mua jäämään sohvalle.
Jos se toinen vaikka nyt istuu siinä sohvalla ja pelaa jotain hyvää peliä, niin ehtiikö se oikeastaan edes huomata, että sä olet ollut siellä muualla, saati sitten pohtimaan miten kivaa sulla siellä mahdollisesti on?
Anonyymi kirjoitti:
Etkä sä nyt projisoi mahdollisia omia ajattelutapojasi siihen toiseen? Miksi joku olisi juuri kotisohvalla erityisen mustasukkainen? Miksi hän olisi automaattisesti vähemmän mustasukkainen, jos hän harrastaisi vaikka kuorolaulua naiskuorossa?
Oon vaan kokenut tuon aiemmassa elämässäni. Jonkunlainen mustasukkaisuus menemisistä, että sitten on laitettava tilit tasan, ja toisenkin täytyy päästä, kun kerran säkin menit... Suhteissa voi olla tällasia erikoisia valta-asetelmia.
Anonyymi kirjoitti:
Ja onko sillä oikeasti jotakin kovinkin syvällistä merkitystä, että istuuko se sohvalla katsomassa niitä historiadokumentteja vai kykkiikö puutarhassa kädet kukkapenkissä koko illan (vaihda tähän mikä tahansa harraste, joka ei sua kiinnosta)?
On siinä se, että aktiisempi elämä pitää kropan ja mielen paremmassa kunnossa.
mustasusi kirjoitti:
On siinä se, että aktiisempi elämä pitää kropan ja mielen paremmassa kunnossa.
*aktiivisempi
- Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
Mun mielestä se on ihan ok. Eikä sunkaan tarvitse muiden mielipiteistä silloin välittää yhtään, jos olet oikeasti onnellinen siinä.
Enhän mä välitäkään, mutta se on äärimmäisen hassua. Ihmisten reaktiot siihen, että ei edes esitä harrastavansa mitään, eikä yritä väkipakolla vääntää edes jostain itselleen harrastusta, ovat sanotaan nyt vaikka mielenkiintoisia. 🙂
Anonyymi kirjoitti:
Jos se toinen vaikka nyt istuu siinä sohvalla ja pelaa jotain hyvää peliä, niin ehtiikö se oikeastaan edes huomata, että sä olet ollut siellä muualla, saati sitten pohtimaan miten kivaa sulla siellä mahdollisesti on?
Mutta jos on jatkuvaa istumista ja pelaamista kellon ympäri, niin kyllä se pistää oikeasti miettimään, että onko tuossa enää järkeä? Pihalla kaunis keli ja yks istuu vaan sisällä... Kohtuus kaikessa.
- Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
Oon vaan kokenut tuon aiemmassa elämässäni. Jonkunlainen mustasukkaisuus menemisistä, että sitten on laitettava tilit tasan, ja toisenkin täytyy päästä, kun kerran säkin menit... Suhteissa voi olla tällasia erikoisia valta-asetelmia.
Tuollaisessa suhteessa se ongelma ei taida olla se kotisohva. Ongelma on aivan muualla, eikä se ratkea sillä, että toisella on muita harrastuksia. Musrasukkaisuus harvemmin on harrastuksista riippuvainen tunne.
Anonyymi kirjoitti:
Enhän mä välitäkään, mutta se on äärimmäisen hassua. Ihmisten reaktiot siihen, että ei edes esitä harrastavansa mitään, eikä yritä väkipakolla vääntää edes jostain itselleen harrastusta, ovat sanotaan nyt vaikka mielenkiintoisia. 🙂
Eihän sitä pidä pakolla mitään harrastaakaan. Jos ei sitä paloa ja motivaatioo siihen tekemiseen ole, niin ei todellakaan kannata.
- Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
On siinä se, että aktiisempi elämä pitää kropan ja mielen paremmassa kunnossa.
Edelleen, harrastukset eivät ole ainoita paikkoja, joissa ihminen voi olla aktiivinen.
- Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
On siinä se, että aktiisempi elämä pitää kropan ja mielen paremmassa kunnossa.
Oletan että kukkapenkin tonkiminenkin on sinusta huonoa puuhaa. Se on harvoin kauhean aktiivista.
Anonyymi kirjoitti:
Oletan että kukkapenkin tonkiminenkin on sinusta huonoa puuhaa. Se on harvoin kauhean aktiivista.
Olen itsekin tehnyt sitä. Mulla on kotin täynnä huonekasveja. Ei ole yhtään hassumpi harrastus.
Anonyymi kirjoitti:
Edelleen, harrastukset eivät ole ainoita paikkoja, joissa ihminen voi olla aktiivinen.
Ei tietenkään, enkä ole sellaista väittänytkään. Olen sanonut että sitä saa harrastaa ja tehdä ihan mistä itse tykkää.
- Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
Eihän sitä pidä pakolla mitään harrastaakaan. Jos ei sitä paloa ja motivaatioo siihen tekemiseen ole, niin ei todellakaan kannata.
Mä saan aivan tarpeeksi noita työssäni. Vapaa-ajalla kaipaan rauhoittumista, sillä mieltäni on ihan tarpeeksi vaikea rauhoittaa ilman, että sitä aktivoisi vielä lisää.
- Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
Olen itsekin tehnyt sitä. Mulla on kotin täynnä huonekasveja. Ei ole yhtään hassumpi harrastus.
Huonekasvit nyt ovat vielä vähemmän aktiivinen harrastus, ainakin itselläni.
Anonyymi kirjoitti:
Huonekasvit nyt ovat vielä vähemmän aktiivinen harrastus, ainakin itselläni.
Se oli vaan esimerkki siitä, että kasvikunta ei ole mulle mikään vieras.
Anonyymi kirjoitti:
Mä saan aivan tarpeeksi noita työssäni. Vapaa-ajalla kaipaan rauhoittumista, sillä mieltäni on ihan tarpeeksi vaikea rauhoittaa ilman, että sitä aktivoisi vielä lisää.
No niin. Se on hyvä sillä tavalla. Joillekin työ taas ei anna kaikkea sellasta, mitä tarvii elämässään, eikä ole varsinainen intohimo, joten siksi harrastukset. Ne on niitä henkireikiä toisille.
- Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
No niin. Se on hyvä sillä tavalla. Joillekin työ taas ei anna kaikkea sellasta, mitä tarvii elämässään, eikä ole varsinainen intohimo, joten siksi harrastukset. Ne on niitä henkireikiä toisille.
Sitähän mä olen tässä kokoajan yrittänyt sanoa, että ihmistenbelämät ovat erilaisia. Siksi mä en ole koskaan ymmärtänyt monien kumppaninetsinnässä käyttämää harrastusrajaa, eli että mitä saa harrastaa ja mitä ei ja että pitää olla harrastuksia. Mä en ole ikinä tajunnut miksi juuri harrastukset olisivat niin erityisen tärkeitä. Lapsilla jopa ihan tajuan, että harrastuksilla on oma tärkeä paikkansa siinä kasvussa, vaikka eivät ne heillekään mikään ehdoton välttämättömyys ole. Mutta mikdi aikuisilla pitää olla harrastuksua, jotta he ovat kunnon ihmisiä ja vielä juuri tietynlaisia harrastuksia. Minusta se on varsin erikoinen ajattelutapa. Näitä ensimmäisen maailman ongelmia. 🙂
- Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
No niin. Se on hyvä sillä tavalla. Joillekin työ taas ei anna kaikkea sellasta, mitä tarvii elämässään, eikä ole varsinainen intohimo, joten siksi harrastukset. Ne on niitä henkireikiä toisille.
Mutta nyt mä lähden harrastamaan kaupassakäyntiä ja tarjousten metsästämistä, jotta voin sitten joskus myöhemmin harrastaa kauneudenhoitoa. 😂
- Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
Mutta jos on jatkuvaa istumista ja pelaamista kellon ympäri, niin kyllä se pistää oikeasti miettimään, että onko tuossa enää järkeä? Pihalla kaunis keli ja yks istuu vaan sisällä... Kohtuus kaikessa.
Miksi kauniilla kelillä pitäisi olla pihalla? Entä jos ei tykkää auringosta, ei jaksa aina laittaa aurinkorasvaa tmv. Mikä kauniilla kelillä ulkona olemisessa on niin ehdotonta?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Enhän mä välitäkään, mutta se on äärimmäisen hassua. Ihmisten reaktiot siihen, että ei edes esitä harrastavansa mitään, eikä yritä väkipakolla vääntää edes jostain itselleen harrastusta, ovat sanotaan nyt vaikka mielenkiintoisia. 🙂
Toi on niin totta. Toisinaan aina törmää jonkun tutun profiiliin ja miettii, että tuokin korkeintaan kaksi kertaa vuodessa tekemänsä asia on merkitty harrastukseksi. Ihan hyvin tiedät, että tyyppi ei harrasta mitään, mutta silti sinne on etsimällä etsitty 10 asiaa, joita se voi sanoa harrastavansa.🤦♀️
Tämä kommentti ihan sivusta. Anonyymi kirjoitti:
Miksi kauniilla kelillä pitäisi olla pihalla? Entä jos ei tykkää auringosta, ei jaksa aina laittaa aurinkorasvaa tmv. Mikä kauniilla kelillä ulkona olemisessa on niin ehdotonta?
Huh... Kaikesta voi tehdä ongelman itselleen. Auringosta saa d vitamiinia. Mutta jos tykkää olla vitivalkoisena kellarissaan niin kaikin mokomin. 😅
- Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
Huh... Kaikesta voi tehdä ongelman itselleen. Auringosta saa d vitamiinia. Mutta jos tykkää olla vitivalkoisena kellarissaan niin kaikin mokomin. 😅
Jep. Ihmisestä, jolla ei ole herkästi palava iho, tuo voi ymmärrettävästi tuntua pikkujutulta. D-vitamiinia saa myös ruoasta. Rusketus on epäterveellistä ja ihon puolustusreaktio sitä tuhoavaa uv-säteilyä vastaan.
- Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
Huh... Kaikesta voi tehdä ongelman itselleen. Auringosta saa d vitamiinia. Mutta jos tykkää olla vitivalkoisena kellarissaan niin kaikin mokomin. 😅
D vitamiinia saa myös ruuasta ja on pienempi riski saada esim kalasta ja kananmunasta melanooma kuin auringosta.
Anonyymi kirjoitti:
Täysin vilpittömästi kysäisen, että mitä sen toisen olisi sitten "luvallista" tehdä? Älä tartu sanaan sillä mä en nyt jaksa tuntia miettiä, että mikä sana olisi täydellinen kuvaamaan. Olla töitä, mutta tehdä koko ajan kotitöitä? Olisko enemmän ok, että sillä olis siellä kotona joku muu täysin tyhjänpäivänen harraste, jenkiauton korjaaminen tai vaikka kukkien kasvatus? Millä perusteella tollasen harrasteen arvo määritetään?
Elää kuten tykkää, koska minä kyllä kerron sitten kun en enää tykkää. 😅
- Anonyymi
EivorCreed kirjoitti:
Elää kuten tykkää, koska minä kyllä kerron sitten kun en enää tykkää. 😅
Kuulostaa tosi pahalta, jos ei voi yhtään etukäteen arvioida. Valtaosa ihmisistä nyt kuitenkin halua, jos nyt ei miellyttää, niin ainakin olla ärsyttämättä sitä kumppaniaan. Onhan se nyt aika hankalaa elämää, jos toisesta ei ikinä tiedä mikä sitä ärsyttää ja mikä ei.
Anonyymi kirjoitti:
Kuulostaa tosi pahalta, jos ei voi yhtään etukäteen arvioida. Valtaosa ihmisistä nyt kuitenkin halua, jos nyt ei miellyttää, niin ainakin olla ärsyttämättä sitä kumppaniaan. Onhan se nyt aika hankalaa elämää, jos toisesta ei ikinä tiedä mikä sitä ärsyttää ja mikä ei.
No sen kyllä kumppani sitten oppii tietämään, aina oppinut. Minusta se ei ole asia jota ruotisin täällä palstalla. Tykkään ruotia perusteellisemmin itseäni ja tykkäämisiäni ihmiselle, jolla sillä tiedolla on väliä. Muille se nyt on ihan sama muutenkin.
- Anonyymi
EivorCreed kirjoitti:
No sen kyllä kumppani sitten oppii tietämään, aina oppinut. Minusta se ei ole asia jota ruotisin täällä palstalla. Tykkään ruotia perusteellisemmin itseäni ja tykkäämisiäni ihmiselle, jolla sillä tiedolla on väliä. Muille se nyt on ihan sama muutenkin.
Kuulostaa minusta ikävältä, jos noin yksinkertaisia asioita pitää oppia kantapään kautta. Mä olen melko varma, että sä olisit kyllä pystynyt halutessasi selkeämminkin vastaamaan. Kyllä sä ihan selvästi tiedät miten noi jutut omalla kohdallasi menee, mutta pakko ei tietenkään ole kertoa. Jos oikeasti olisi noin epävarmaa, kun tuossa esität, niin olishan se nyt aivan ahterista oleva tilanne. Toista muka vituttaa jos olet kotona ja sitten sitä vituttaa myös jos olet liesussa ja ikinä ei voi tietää.
Anonyymi kirjoitti:
Kuulostaa minusta ikävältä, jos noin yksinkertaisia asioita pitää oppia kantapään kautta. Mä olen melko varma, että sä olisit kyllä pystynyt halutessasi selkeämminkin vastaamaan. Kyllä sä ihan selvästi tiedät miten noi jutut omalla kohdallasi menee, mutta pakko ei tietenkään ole kertoa. Jos oikeasti olisi noin epävarmaa, kun tuossa esität, niin olishan se nyt aivan ahterista oleva tilanne. Toista muka vituttaa jos olet kotona ja sitten sitä vituttaa myös jos olet liesussa ja ikinä ei voi tietää.
Pystyn kyllä, mutta kuten sanoin avaudun ihmiselle jolla sillä on merkitystä. Sulle sillä ei ole mitään merkitystä eikä väliä.
- Anonyymi
EivorCreed kirjoitti:
Pystyn kyllä, mutta kuten sanoin avaudun ihmiselle jolla sillä on merkitystä. Sulle sillä ei ole mitään merkitystä eikä väliä.
Mä en kyllä välillä ymmärrä noita sun syitäsi alkaa soittaa turpaasi. Tuonkin voisi sanoa asiallisesti ja kuin ihmiselle kirjoittaisi. Sä olet jotenkin älyttömän volatiili otua, että toisaalta en mä kyllä yhtään ihmettelisi sitään, jos olisit juuri sellainen siviilissäkin, kuin millaisen kuvan tosta aiemmasta tekstistäsi sai. Siitähän sai kuvan, että sulle kelpaa vain, jos tekee kotona tasan ja vain ja ainoastaan niitä asioita, joita sinä satut pitämään tekemisen arvoisina ja ihan kaikki muu vituttaa. Onnea vaan teille molemmille. 👍
Anonyymi kirjoitti:
Mä en kyllä välillä ymmärrä noita sun syitäsi alkaa soittaa turpaasi. Tuonkin voisi sanoa asiallisesti ja kuin ihmiselle kirjoittaisi. Sä olet jotenkin älyttömän volatiili otua, että toisaalta en mä kyllä yhtään ihmettelisi sitään, jos olisit juuri sellainen siviilissäkin, kuin millaisen kuvan tosta aiemmasta tekstistäsi sai. Siitähän sai kuvan, että sulle kelpaa vain, jos tekee kotona tasan ja vain ja ainoastaan niitä asioita, joita sinä satut pitämään tekemisen arvoisina ja ihan kaikki muu vituttaa. Onnea vaan teille molemmille. 👍
Eipä sen väliä, en minäkään sinusta ole kiinnostunut, silläpä en sinulle jaksa perin pohjin avautuakkaan ja selittää itseäni. Kiitos. 😛
- Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
En ota tätä hyökkäyksenä. Jostain syystä näillä palstoilla otetaan kovinkin henkilökohtaisesti asioita ja loukkaannutaan ihan pienimmistäkin... Kai näitä luetaan kuin piru raamattua? tai jotain...
Mutta mun mielestä, musiikkimaku ja mikä tahansa maku joihinkin asioihin on aina henkilökohtainen asia, eikä siihen tarvii puuttua kenenkään. Jos se ei jollekin käy mitä kuuntelen, tai millaisia leffoja katson, niin sitten on vaikeaa tiedossa. Toki, osaan myös ottaa muut ihmiset huomioon ja olla soittamatta vaikka autossa omaa mielimusiikkiani, etten häiritse sillä ketään vahingossakaan.Täytyy muuten sanoa sulle Susihukkanen, että juuri tuosta syystä mä ihan tykkään jutella täällä sun kanssasi. Sä osaat käyttäytyä pääsääntöisesti aina hyvin muita kirjottajia kohtaan. Joo, sä olet toisinaan täällä mummotellut ja haukkunut, mutta ainakaan mä en ole sun koskaan nähnyt sun hyökänneen noilla mummoteluillasi ymv. suoraan toista kirjoittajaa kohtaan. Sä olet mummotellut yleisesti, joka kuitenkin on huomattavasti parempaa käytöstä kuin monilta muilta täällä näkee.
Juuro tuosta syystä, että sä osaat käyttäytyä pääosin hvvin, mua vituttaa vielä enemmän se sekoboltsi, joka sua täällä stalkkaa. Ja juuri tuosta syystä, että mä tiedän sun osaavan käyttäytyä. mä ylipäänsä viitsin esim. tässä ketjussa kirjottaa nuo juttuni tähän kohtaan, jossa sä olit kirjotellut. Sun kohdallasi voi likipitäen aina luottaa siihen, että sä et ala ensimmäisenä aukoaa päätäsi ja käyttää varsin asiatonta puhetapaa, sellaista kohtaan, joka ei omalla tekstillään mitenkään ole ansainnut sellaista kohtelua. Kiitos sulle siitä. Sun kanssasi on pääosin mukava jutella. Anonyymi kirjoitti:
Täytyy muuten sanoa sulle Susihukkanen, että juuri tuosta syystä mä ihan tykkään jutella täällä sun kanssasi. Sä osaat käyttäytyä pääsääntöisesti aina hyvin muita kirjottajia kohtaan. Joo, sä olet toisinaan täällä mummotellut ja haukkunut, mutta ainakaan mä en ole sun koskaan nähnyt sun hyökänneen noilla mummoteluillasi ymv. suoraan toista kirjoittajaa kohtaan. Sä olet mummotellut yleisesti, joka kuitenkin on huomattavasti parempaa käytöstä kuin monilta muilta täällä näkee.
Juuro tuosta syystä, että sä osaat käyttäytyä pääosin hvvin, mua vituttaa vielä enemmän se sekoboltsi, joka sua täällä stalkkaa. Ja juuri tuosta syystä, että mä tiedän sun osaavan käyttäytyä. mä ylipäänsä viitsin esim. tässä ketjussa kirjottaa nuo juttuni tähän kohtaan, jossa sä olit kirjotellut. Sun kohdallasi voi likipitäen aina luottaa siihen, että sä et ala ensimmäisenä aukoaa päätäsi ja käyttää varsin asiatonta puhetapaa, sellaista kohtaan, joka ei omalla tekstillään mitenkään ole ansainnut sellaista kohtelua. Kiitos sulle siitä. Sun kanssasi on pääosin mukava jutella.Kiitos. Tuo oli mukava kuulla. Kyllä mä pyrin aina olemaan kohtelias muita kohtaan. Enkä tarkoituksella halua loukata ketään. En edes niitä jotka minua välillä härkkii täällä ja yrittää saada suuttumaan. Kiitos vielä. Harvoin saa näin hyvää palautetta. :)
- Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
Kiitos. Tuo oli mukava kuulla. Kyllä mä pyrin aina olemaan kohtelias muita kohtaan. Enkä tarkoituksella halua loukata ketään. En edes niitä jotka minua välillä härkkii täällä ja yrittää saada suuttumaan. Kiitos vielä. Harvoin saa näin hyvää palautetta. :)
Ole hyvä. Joskus on minusta syytä antaa hyvääkin palautetta 😉. Paskaa saalla täällä likipitäen jokainen niskaansa ihan tarpeeksi. Sun kanssa kirjottamisesta jää ainakin itselleni yleensä hyvä mieli, vaikka ei kanssasi samaa mieltä olisikaan ja se on hyvä juttu.
Anonyymi kirjoitti:
Ole hyvä. Joskus on minusta syytä antaa hyvääkin palautetta 😉. Paskaa saalla täällä likipitäen jokainen niskaansa ihan tarpeeksi. Sun kanssa kirjottamisesta jää ainakin itselleni yleensä hyvä mieli, vaikka ei kanssasi samaa mieltä olisikaan ja se on hyvä juttu.
Se on kiva se. Eihän aina kaikesta tarvii samaa mieltä ollakaan. Silti voi olla sovussa. :)
- Anonyymi
EivorCreed kirjoitti:
Kyllä varmasti olen sellaiselle vaikea, jonka kanssa arvomaailmat ei kohtaa. Takuulla.
Eikä mulla ole enää nykyään minkäänlaista pokkuroimisen tai lipittämisen tarvetta, jolloin olen vieläkin haastavampi näillä spekseillä.Jokainen on hankala jos ajatukset ovat erilaiset.
Pöhkö aloitus, kuka vaan on kiva ja mukava kunhan mennään hänen ehdoillaan. Henkilön luonnetta kuvaa parhaiten erimielisyydet ja niiden kohtaaminen, vuorovaikutus ja haasteellisesti käyttäytyvien kanssa toimeen tuleminen. Pitää muistaa joustavuus ja erilaisten mielipiteiden hyväksyminen, ei se ole lipittämistä.
Sä oot ilmeisesti vaikea kuten kerroitkin. - Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
Siis, no mä en ole sellaisen sohvalla asuvan kanssa samalla aaltopituudella todennäköisesti. Ei se sohvalle jääväkään sais sitten ajatella mustiksena, että mulla on vaan yksin jotain kivaa jossain muualla... Ja vaatia mua jäämään sohvalle.
Onko kirosana se sohva vai paikallaan oleminen?
Onko television katsominen tai postimerkkeily siedettävämpää jos sen tekee seisten tai yhdistää siihen juoksun? Anonyymi kirjoitti:
Jokainen on hankala jos ajatukset ovat erilaiset.
Pöhkö aloitus, kuka vaan on kiva ja mukava kunhan mennään hänen ehdoillaan. Henkilön luonnetta kuvaa parhaiten erimielisyydet ja niiden kohtaaminen, vuorovaikutus ja haasteellisesti käyttäytyvien kanssa toimeen tuleminen. Pitää muistaa joustavuus ja erilaisten mielipiteiden hyväksyminen, ei se ole lipittämistä.
Sä oot ilmeisesti vaikea kuten kerroitkin.Mä olen itseasiassa ylijoustava useinmiten, mutta vaikea niille joiden elämäntyyli sotkee mun elämäni. Eli kun pysytään kavereina olen mitä mukavin ja helpoin ihminen.
Kumppanina en siedä joitain asioita ja se on vain tervettä itsekkyyttä mikä jollekin on vaikeutta. Minä ensuostu tuhomaan omaa toimivaa elämääni ihmisten kanssa jotka läyhää minusta typeriä juttuja ja siksi oon kuullu olevani vaikea. Pitäisi vissiin kilttinä ihmisen luopua selkärangastaankin? Ei riitä että oon reilu?EivorCreed kirjoitti:
Mä olen itseasiassa ylijoustava useinmiten, mutta vaikea niille joiden elämäntyyli sotkee mun elämäni. Eli kun pysytään kavereina olen mitä mukavin ja helpoin ihminen.
Kumppanina en siedä joitain asioita ja se on vain tervettä itsekkyyttä mikä jollekin on vaikeutta. Minä ensuostu tuhomaan omaa toimivaa elämääni ihmisten kanssa jotka läyhää minusta typeriä juttuja ja siksi oon kuullu olevani vaikea. Pitäisi vissiin kilttinä ihmisen luopua selkärangastaankin? Ei riitä että oon reilu?Minusta tulinoitis vaikea, kun aloin asettamaan rajoja itseni suojaksi ja hyvinvoinniksi, mikä kertoo mulle vain että nämä ihmiset, jotka mieluusti veisi multa kaiken, rajanikin, ovat juuri sitä paskaa minkä takia ne rajat on oltava, ihan sama miten ikävän leiman siitä saa.
EivorCreed kirjoitti:
Minusta tulinoitis vaikea, kun aloin asettamaan rajoja itseni suojaksi ja hyvinvoinniksi, mikä kertoo mulle vain että nämä ihmiset, jotka mieluusti veisi multa kaiken, rajanikin, ovat juuri sitä paskaa minkä takia ne rajat on oltava, ihan sama miten ikävän leiman siitä saa.
Ja sama pätee palstallakin, hyökkäävät ja toista maalittavat tyypit ei ansaitse multa mitään hyvää olemalla kusipäitä. Siinä on rajat, nielkää ne.
Anonyymi kirjoitti:
Onko kirosana se sohva vai paikallaan oleminen?
Onko television katsominen tai postimerkkeily siedettävämpää jos sen tekee seisten tai yhdistää siihen juoksun?Sivusta, luulen että laiskuus on se ärsyttävä juttu. Ainakin mulla on, mutuna vaan siksi heitin.
Ärsyttää emälaiskat tyypit sohvan sisään mädäntyneinä ja elossa kuiteskin. ymmärtäs jos olis edes kuollu sohvalle.Anonyymi kirjoitti:
Onko kirosana se sohva vai paikallaan oleminen?
Onko television katsominen tai postimerkkeily siedettävämpää jos sen tekee seisten tai yhdistää siihen juoksun?Ei sohva ole kirosana. Sohva voi olla todella lokoisa paikka katella telkkua, tai ottaa päikkärit. Mutta jos se on ainoa paikka joka ikinen päivä, missä ihminen viihtyy, niin se alkaa ärsyttää suhteessa varmasti.
Periaatteessa saa olla kuten huvittaa, mutta toki jotain asioita on toivottavasti sovittu yhdessä ja ne rajaavat kummankin osalta sitä miten paljon saa olla kuin sika pellossa. Pääosin toinen saa olla oma ittensä ilman kulmien kurtistusta, kun siihen "omaan itteen" sitä kai joskus on ihastunut ja rakastunut.
Bonuskysymykseen totean, että ei mikään, täällä ei ole mitään nähtävää, leffa loppui jo vuosia sitten.EivorCreed kirjoitti:
Juu, joskus tosiaan voi olla olo, että leffa loppu ja uutta ei aleta.
Nyt on välillä olo, että tässä katsellaan vaan surkuhupaisan leffan lopputekstejä jo...
EivorCreed kirjoitti:
Juu, joskus tosiaan voi olla olo, että leffa loppu ja uutta ei aleta.
No ei tämä ole olo, vaan ihan järjellä puntaroitu lopputulema. Toki tunteet tekee mitä huvittaa ja minulta ei kysytä, mutta muilta osin voin päättää. Lopputulema kun oli tuollainen, niin eipä paljon tule liikuttua paikoissa joissa uusia kiinnostavia ihmisiä voisi kohdata.
Niin kai sen voi todeta, että ne oli tosi kivoja leffoja, mutta ne on nähty jo monta kertaa, tarttee jotain uutta, kiitos 😁mustasusi kirjoitti:
Nyt on välillä olo, että tässä katsellaan vaan surkuhupaisan leffan lopputekstejä jo...
Mä olen aina halunnut olla alkuperäisten Star Warsien alkutekstit. Siinä ne rullaa mahan alta näkyviin, sitten ne hiljaksiin matelee kauemmas kunnes katoavat ja jäljelle jää vain ääretön tähtitaivas.
randombypasser kirjoitti:
Mä olen aina halunnut olla alkuperäisten Star Warsien alkutekstit. Siinä ne rullaa mahan alta näkyviin, sitten ne hiljaksiin matelee kauemmas kunnes katoavat ja jäljelle jää vain ääretön tähtitaivas.
😁😅😅
randombypasser kirjoitti:
No ei tämä ole olo, vaan ihan järjellä puntaroitu lopputulema. Toki tunteet tekee mitä huvittaa ja minulta ei kysytä, mutta muilta osin voin päättää. Lopputulema kun oli tuollainen, niin eipä paljon tule liikuttua paikoissa joissa uusia kiinnostavia ihmisiä voisi kohdata.
Niin kai sen voi todeta, että ne oli tosi kivoja leffoja, mutta ne on nähty jo monta kertaa, tarttee jotain uutta, kiitos 😁No onko se, että kaipaa jotain uutta sitten olo?
Vieläkö kuitenkin elättelet toiveita parisuhteesta? 🙂EivorCreed kirjoitti:
No onko se, että kaipaa jotain uutta sitten olo?
Vieläkö kuitenkin elättelet toiveita parisuhteesta? 🙂Aika monella se taitaa olla olo, tunne. On kyllästytty siihen mitä on ja hingutaan kovasti jotain uutta, melkeinpä mitä tahansa uutta.
Kyllähän sitä tietyllä tapaa kaipaa ja haaveilee parisuhteesta, mutta en sanoisi että elättelisin toiveita, se ei vaan oikein ole mahdollista, kun en varsinaisesti anna sellaiselle mahdollisuutta. Toki kohtaan ihmisiä jatkuvasti, niin mikä tahansa on mahdollista.
- Anonyymi
En yhtään!
- Anonyymi
En ikinä!
- Anonyymi
En kenenkään!
- Anonyymi
Ketju on kuin uutta Ladaa harkitseville.
Hyvähän se on joskus näitäkin hetki miettiä, eikä aina vaatia muilta pätevyyksiä. Jos omissakin on vielä hiomista.
- Anonyymi
😂😂
- Anonyymi
En missään! Jousta!
".....kumppanin hyväksi?" Omalla kohdalla nimenomaan tuo vaikutta siihen joustanko vai en.
Jos nukkuu kun väsyttää niin toki joustan ja jos nyt verkkareilla mennään kauppaan niin ei mitään ongelmaa. Sitten jos nukkuminen alkaa olla jatkuvaa tai verkkarit on siksi että ei ole jaksanut pestä pyykkiä viikkoihin niin saattaa olla että joustaminen loppuu ja nostan keskustelun asiasta selvittääkseni onko kaikki hyvin.
Toinen asia mistä en jousta on tilanteet joissa halutaan loukata toisia ihmisiä. Siinä ei ole voittajia
Kolmas asia jossa en jousta on turvallisuus. Vaikka miten haluaisi niin peltikatolle ei mene pudottamaan lumia ilman turvavaljaita.
Ihan bonukseen niin vaikka minulla ei naisten suhteen ole itsetunto kovinkaan korkea niin se on kuitenkin hyvin leveä. Siihen voi rauhassa törmäillä ja sen matalalla oleva painopiste pitää sen silti pystyssä.Heh, siinä oli hyvin tiivistetty. Mulla sama homma. Hyvin vapaasti saa olla ittensä, mutta turvallisuus ja järkevyys, niitä ei rikota tai mä en hyvällä kattele.
Vaatteet on mulle yks hailee, en vähimmässäkään määrin ole kiinnostunut niistä. Minua ei pieni likaisuuskaan haittaa, joskus vaan likaantuu ja jiskus vaan ei jaksa säihkyä ja joskus vaan on univelkaa. Kaikki ok ja täysin normaalia elämää.
- Anonyymi
Ei !
Saa nukkua ja pukeutua mutta mitä tahansa ei saa tehdä kotonaan jos se on myös minun kotini. Esim. keihästää ei saa heittää eikä paljon muutenkaan urheilla. Olympialajeista hyväksyn ehkä dartsin ja pingiksen ja baletin.
Kotonaan saa olla niinkuin huvittaa ja tehdä mitä haluaa. Tietenkin saa nukkua silloin kun nukuttaa. Jos jatkuvasti nukkuu ja suurimman osan ajasta, niin huolestun. Saa tottakai pukeutua miten tahtoo, kunhan vaatteita pitää päällään tilanteen mukaan ja esim. ei lähde jossain pyjamassa töihin tai kauppaan. Eli ihan normaalit pukeutumistavat, muuten ihan sama.
Yleissiisteys, laittaa likaiset vaatteet pyykkikoriin eikä heittele niitä ympäri kotia, jos keittiössä jotain tekee niin siistii jälkensä jne.- Anonyymi
Ei mitään näistä eikä tässä edes vielä kaikki
- Anonyymi
Kumppani ei ole sinulle enää tätä päivää, kun kännykkä on keksitty. Keräät vain kännykkääsi riittävän määrän miesten tai vaihtoehtoisesti naisten puhelinnumeroja, joille pystyt soittamaan koska vaan. Voit sitten fiiliksen mukaan valita kivoimman näköiset vaatteet, eikä kenenkään tarvitse joustaa sinun takia. Paitsi nukkumisen suhteen, jos kaipaat rinnallesi miestä tai naista keskellä yötä tai päiväunien aikaan. Ruotsalaisethan senkin sanoivat, että Volvon paras ominaisuus on se että se on niin usein rikki ja korjaaminen on kallista. Ei pysty ajamaan. Paitsi taksi-Volvolla tietenkin.
Jollain voi olla noinkin. Minulle taas ihmiset ei ole enää tätä päivää. Epämielenkiintoisia lähes poikkeuksetta.
- Anonyymi
EivorCreed kirjoitti:
Jollain voi olla noinkin. Minulle taas ihmiset ei ole enää tätä päivää. Epämielenkiintoisia lähes poikkeuksetta.
Välinpitämättömyyttä? MINÄ ensin vai?
Anonyymi kirjoitti:
Välinpitämättömyyttä? MINÄ ensin vai?
Jos tuntisit mut ja olisit kokenut mitä mä oon kokenut et puhuisi noin. Kun et tunne saat olettaa rauhassa.
- Anonyymi
Kysymyksiisi on mahdotonta vastata kattavasti. Parisuhde on vuorovaikutusta, eikä joustavuus, suvaitsevaisuus ym ole vain toisesta kiinni. Eikä oikeastaan paristakaan, vaan suhteeseen vaikuttaa molempien elämäntilanne/työ/opiskelu/yritys/yritykset.. onko perhettä, millaisia omia/yhteisiä harrastuksia kummallakin jne.
Kaikkein suurin merkitys on suunnilleen samoilla arvoilla, ja kuuluisalla samalla taajuudella. Silloin ei tarvitse edes miettiä vastauksia noihin kysymyksiisi, vaan kaikki rullaa automaattisesti eteenpäin otollisissa olosuhteissa. Henkilökohtaisesti kannatan näin vanhemmalla iällä erillissuhdetta. Oma tupa oma lupa, ja etenkin uni- ja elämänrytmi.
- SheenaToki, ihmisillä vain on erilaisia käsityksiä siitä mitä tulisi olla ja tapahtua, jotta ylipäänsä mitään suhdetta tulee ja ylläpitää. Jotkut ovat myös itse helvetin jäykkiä, mutta vaatii toiselta vaikka mitä.
No en kyllä hirveesti haaveile parisuhteesta. Ainakaan sellaisesta ahdistavan tiiviistä. 🙄
Ja sitä myötä tuntuu haljulle mitään oikeen vaatia...🤔
Sellainen rento oma itsensä, mutta kuitenkin ei mikään possu, että miettisi vain omia tarpeitaan. Jos jotain yhteishommaa jollain tasolla meinais, niin pitäis itse tykätä siitä, että osaa huomioida toinenkin. Jos ei tiedä miten, niin vaikka välillä kysästä tai jos toinen jostain sanoo, niin miettisi, voisko tehdä jotain toisin, vai olisiko se mahdotonta.
Itselläkin taatusti löytyy ties mitä pinttyneitä tapoja, joista voisikin päästä eroon. Kunhan se niistä puhuminen ois hyvänhenkistä ja rakentavaa, yhdessätuumailua, eikä mitään sellaista, joka asettaa minut puun ja kuoren väliin. Sama tieety toisinpäin.
Ja sitten kärsivällisyyttä, paljon toistoja... pinttyneet tavat, tottumukset (turhatkin) on suht vaikeita karsia pois tai muuttaa...varsinkin vanhemmiten.
Jousto ehkä on väärä termi... ymmärrys ja maltti, puhe ja rakenteellinen palaute sopis paremmin. Ja sellainen raggaemaisen rennon letkee asenne. Ja siis puolin ja toisin.
Neliskanttinen pulikkakin menee pyöreestä reijästä kun tarpeeks pyöristelee särmiä. 😁EivorCreed kirjoitti:
Siinä on näkkäriä purtavaksi jo, kun juoksee sun perässä eikä rinnalle kerkiä koskaan. 😛
Ei kannata juostakaan.. 😁
Kyllä siihen vierelläoloon on oma aikansa. 😄Disseisback kirjoitti:
Ei kannata juostakaan.. 😁
Kyllä siihen vierelläoloon on oma aikansa. 😄Näinpähän sen kuuluukin olla. 👍
EivorCreed kirjoitti:
Näinpähän sen kuuluukin olla. 👍
Jep. En mä tarttiskaan mitään rymykaveria hommiini.
Mutta kyllä mä joskus oon aloillanikin. 😁Disseisback kirjoitti:
Jep. En mä tarttiskaan mitään rymykaveria hommiini.
Mutta kyllä mä joskus oon aloillanikin. 😁Juuri se, homma kun toimii yhdessä ja erillään, silloinhan ollaa optimaalisessa tilanteessa.
Kumpikin juoksee omia juoksujaan, vaikka yhdessäkin jos ne yhdistää nuo hommat, mutta ei tartte olla iilimatona aina yhdessäkään. 😄EivorCreed kirjoitti:
Juuri se, homma kun toimii yhdessä ja erillään, silloinhan ollaa optimaalisessa tilanteessa.
Kumpikin juoksee omia juoksujaan, vaikka yhdessäkin jos ne yhdistää nuo hommat, mutta ei tartte olla iilimatona aina yhdessäkään. 😄Juu, ei. Mutta toisaalta. Sitten kun ollaan yhdessä, niin sitten kanssa ollaan yhdessä ja kahden.
Ehkä tuo on sellainen mistä en haluis joustaa. Ennemmin vaikka harvemmin kahdenkesken, mutta sitten kun ollaan, sitten myös ollaan kahdenkesken ja tyyliin ihan nenät ja navat vastakkain. 😁Disseisback kirjoitti:
Juu, ei. Mutta toisaalta. Sitten kun ollaan yhdessä, niin sitten kanssa ollaan yhdessä ja kahden.
Ehkä tuo on sellainen mistä en haluis joustaa. Ennemmin vaikka harvemmin kahdenkesken, mutta sitten kun ollaan, sitten myös ollaan kahdenkesken ja tyyliin ihan nenät ja navat vastakkain. 😁Juu, ymmärrän. Aikuisten lasten lähdettyä kotoota toi on mahdollistakin. Pikkulasten kanssa harvemmin, jos lapset on aina kotona.
Sulle ei ehkä sovi kumppaniksi äiti jolla kotona asuvia vielä on, joutusit joustaa aika varmasti usein.
Toisaalta lapseton saattaa vielä elätellä toivoa tenavista taas. Siis paksuksi poksahtelusta, sitten olisit taas kiinni pikkukersassa. 🙂EivorCreed kirjoitti:
Juu, ymmärrän. Aikuisten lasten lähdettyä kotoota toi on mahdollistakin. Pikkulasten kanssa harvemmin, jos lapset on aina kotona.
Sulle ei ehkä sovi kumppaniksi äiti jolla kotona asuvia vielä on, joutusit joustaa aika varmasti usein.
Toisaalta lapseton saattaa vielä elätellä toivoa tenavista taas. Siis paksuksi poksahtelusta, sitten olisit taas kiinni pikkukersassa. 🙂Tai miksipä ei joku nelikymppinenkin saattas haluta iltatähden, oman edellisen tenavan jo aikuistuttua. On varmasti naisua jotka haaveilee pikku rinsessoista ja jokainen suhde on tilaisuus raskautua missä hässitään.
EivorCreed kirjoitti:
Tai miksipä ei joku nelikymppinenkin saattas haluta iltatähden, oman edellisen tenavan jo aikuistuttua. On varmasti naisua jotka haaveilee pikku rinsessoista ja jokainen suhde on tilaisuus raskautua missä hässitään.
Että ooppa tarkkana niitten mummoikäistenkin kanssa DJ. 😅😛
EivorCreed kirjoitti:
Juu, ymmärrän. Aikuisten lasten lähdettyä kotoota toi on mahdollistakin. Pikkulasten kanssa harvemmin, jos lapset on aina kotona.
Sulle ei ehkä sovi kumppaniksi äiti jolla kotona asuvia vielä on, joutusit joustaa aika varmasti usein.
Toisaalta lapseton saattaa vielä elätellä toivoa tenavista taas. Siis paksuksi poksahtelusta, sitten olisit taas kiinni pikkukersassa. 🙂No lapset ei sinäällään ole este, kyllä on syytäkin olla jotain tukirinkiä, mihin lapset saa hetkeksi.
Mutta lisää kakruja en tänne tuota, siinäkään en jousta. 😁
- Anonyymi
Ei nykyään ole pakko asua yhdessä
- Anonyymi
tuolla asenteella ole vaan sinkku .olet liian tiukkapipo
Kun en ole ollut sinkku 21 vuoteen. Sehän se kai korpeaakin. Ja se miten paljon vuosia on mennyt muitten ihmisten hyväksinihan vaan kiltteyttäni.
https://hidastaelamaa.fi/2023/07/sanotko-kylla-vaikka-sydan-sanoisi-ei-etka-edes-jaksaisi/
Ja nyt kun vedän rajoja, olen hankala. Haistakaa paska. 😄EivorCreed kirjoitti:
Kun en ole ollut sinkku 21 vuoteen. Sehän se kai korpeaakin. Ja se miten paljon vuosia on mennyt muitten ihmisten hyväksinihan vaan kiltteyttäni.
https://hidastaelamaa.fi/2023/07/sanotko-kylla-vaikka-sydan-sanoisi-ei-etka-edes-jaksaisi/
Ja nyt kun vedän rajoja, olen hankala. Haistakaa paska. 😄Ää itseasiassa 21 vuoteen ja sitä ennen ehdin olla 6 kk sinkku, 7 vuoden suhteen päättymisestä. Että kertyy vuosia suhteissa. 6 kk tauko on älytön, ei se ole edes järkevä. Ei ihme että kyrpiintyy olemaan pari. Vaan ei se tuolloin ole tuntunut tarpeellisemmalta hengailla yksin pidempään.
Nyt en menis kirveellä uhatenkaan uuteen suhteeseen ilman sadan vuoden sinkkuutta. ☺️EivorCreed kirjoitti:
Ää itseasiassa 21 vuoteen ja sitä ennen ehdin olla 6 kk sinkku, 7 vuoden suhteen päättymisestä. Että kertyy vuosia suhteissa. 6 kk tauko on älytön, ei se ole edes järkevä. Ei ihme että kyrpiintyy olemaan pari. Vaan ei se tuolloin ole tuntunut tarpeellisemmalta hengailla yksin pidempään.
Nyt en menis kirveellä uhatenkaan uuteen suhteeseen ilman sadan vuoden sinkkuutta. ☺️28 vuotta,, miinus toi 6 kk sinkkuus ihan yksin, 3 parisuhdetta. Miettikääs miten jotkut on 80 vuotta yhden kanssa. Aika wau, joskin takuulla mahtuu monenmoisia haasteitakin mukaan.
Vastaus kysymykseesi paljonko joustan mahdollisen kumppanin vuoksi.. on IHAN LIIKAA!
Sama suvaitsevaisuuden kanssa. Suvaitsen kaiken niin kauan kuin se on rehellistä ja aitoa.
Mulle on henkilökohtaisesti aivan se ja sama kulkeeko tyypit merkkivaatteissa vai juuttisäkissä. Oma valintansa. Ei todellakaan ole minun asiani.
Tuo minun mittava joustaminen johtuu siitä, että olen äärettömän kiltti ihminen. Se on myös yksi syy,miksi en ole parisuhdekelpoinen.- Anonyymi
Pidän kilteistä naisista.Olen itsekin kiltti mies.
Olen päättänyt elää yksin,ja mahdollisimman erakkona. Anonyymi kirjoitti:
Pidän kilteistä naisista.Olen itsekin kiltti mies.
Olen päättänyt elää yksin,ja mahdollisimman erakkona.Kiltteys on hyve, liika kiltteys on taasen perisynti.
Minäkin pidän kilteistä ihmisistä. Kaikki jotka päästän aidosti lähelleni ovat kilttejä ihmisiä.
- Anonyymi
Jupottelua en hyväksyisi,enkä bileiden pitämistä.Naapueita ei saa häiritä.Ei juuri muuta,nukkua saa milloin tahtoo,ja nettiä käyttää miten paljon tahansa.Paha hakkerointi kiellettyä.
- Anonyymi
Söin yksin ison kattilallisen hernekeittoo.Oon hirvee läski.Tykkään eläimistä.No,en eti seuraa.Mun kissat kuoli,ja on niitä ikävä.
Osanottoni, se on selvä että kisujen kuolema surettaa ja on ikävä. Minä kun itken hiiriänikin silmät kirkuvan punaisina, jollekin ovat vain hiiriä. Mulle rakkaita pikku persoonia ja ystäviä yksilöllisine ominaisuuksineen. Niissäkin asuu pieni henki, rakas henki. ❤️🐀
Mikä on mulle ihan yhtä arvokas ja uniikki, kun ihmisenkin. Ei laji tee eroa elämän tärkeydelle ja yksilön merkitykselle. Ja ihana on ihana ihan sama mikä olento kyseessä.
- Anonyymi
Lähtökohta on se, että yhteenmuuttaessa on hyväksynyt kokonaisuuden joka kumppani on enkä jälkikäteen voi valittaa hänen vaatevalinnoistaan yms. Tosin, jos aiemmin ulkonäköönsä ja olemukseensa huomiota kiinnittänyt kumppani ryhtyisi kulkemaan ryysyissä eikä jaksaisi enää vläittää mitä päälleen laitta, niinhuolestuisin hänen voinnistaan.
Tietenkin saa nukkua silloin, kun nukuttaa ja touhuta kotona mitä tahtoo, kunhan molemminpuolinen huomioiminen ja vastuunjako toimii.
Tällä tarkoitan sitä, että kumpikin siivoaa sotkunsa ja se oma tekeminen ei ole keskellä yötä meluamista, kun toinen yrittää nukkua. jne. - Anonyymi
Alkaa heti tökkimään kun pitäisi lupa kysyä toiselta. Eikä se pillu niin ihmeellinen värkki ole että sen saamisen takia tekisin ja suostuisin mihin tahansa. Sitä saa sitäpaitsi ihan ilmaiseksikin ja sen jälkeen voi jatkaa oman näköistä elämäänsä ilman kyselyjä.
Parisuhde ei ole minun juttu varsinkin kun naisen on nykyään todella sekaisin. - Anonyymi
Kyllä se on mies, joka parisuhteessa joutuu naista myötäilemään ja tottelemaan, kun mieshän on tossun alla, koska miehellä on pelko, että muuten voi naisen menettää, jollei ole naiselle mieliksi.
Nainen sensijaan ei myötäile, eikä jousta miehen toiveiden mukaan, koska nainen tietää, ettei mies naista hylkää ja jos hylkäisi, niin äkkiä nainen uuden miehen löytää.
Eri asia on miehellä, ei uutta naista niin vaan mies löydä.Tuo voi pitää paikkansa, mutta omakohtaisesti tiedän olevani se joka myötäilee miestä, liikaa. Ja siksi olen myös saanut tideta sen, että se on virhe.
Sillä naiset jotka ei miehiä myötäile saavat mieheltä ihan erilailla huomiota ja huolenpitoa, kun me jotka myötäilemme munakkaita. Näinpä en minäkään enää näin vanhana ja kokeneena akkana myötäile ketään, kun se johtaa vain tilanteeseen, että mulka ei saisi olla enää omaa tahtoa ja omia mielipiteitä ollenkaan.
Ja se ei mulle ENÄÄ käy. En alistu.- Anonyymi
EivorCreed kirjoitti:
Tuo voi pitää paikkansa, mutta omakohtaisesti tiedän olevani se joka myötäilee miestä, liikaa. Ja siksi olen myös saanut tideta sen, että se on virhe.
Sillä naiset jotka ei miehiä myötäile saavat mieheltä ihan erilailla huomiota ja huolenpitoa, kun me jotka myötäilemme munakkaita. Näinpä en minäkään enää näin vanhana ja kokeneena akkana myötäile ketään, kun se johtaa vain tilanteeseen, että mulka ei saisi olla enää omaa tahtoa ja omia mielipiteitä ollenkaan.
Ja se ei mulle ENÄÄ käy. En alistu.Margaret Thatcher, ei jousta, ei anna pimppaa, pelkkää terästä.
- Anonyymi
Kyllä myötäily on parisuhteessa ihan vastavuoroista, kumpikin myötäilee asioissa joista voi joustaa. Ellei näin ole on suhde epäterve.
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä myötäily on parisuhteessa ihan vastavuoroista, kumpikin myötäilee asioissa joista voi joustaa. Ellei näin ole on suhde epäterve.
Juu, mutta ei se auta, jos myötäilee väärissä asioissa ja niissä missä pitäis nikottelee vastaan.
Hui, miten pitkä ketju 😄 Vastaan silti, vaikka ehkä hukkuukin massaan..
Lähtökohtani on, etten halua eikä minulla ole oikeutta määrätä toisen aikuisen tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Parisuhteessa ja arjessa olisimme tasavertaiset kumppanit niin, että molemmilla on vapaus olla oma itsensä eikä kumpikaan pyri hallitsemaan tai alistamaan toista. Tämä ei silti tarkoita sitä, että arjessa olisi valmis katselemaan ihan mitä vain. Tietenkin jossain menee rajat, mitä kaikkea rakkaaltakaan kumppanilta pystyy ottamaan vastaan. Jos mies esimerkiksi ei osallistuisi millään tavalla kodin ylläpitämiseen, niin kyllähän se alkaisi aika nopeasti jurppimaan. Olen hyvin suurpiirteinen siinä mielessä, että minua ei voisi vähempää kiinnostaa pari likaista astiaa tai jos pyyhkeet ei olekaan laitettu kaappiin värikoodeittain, mutta jos toisen asenne on jo sellainen, että häntä ei kiinnosta eikä innosta panostaa yhteiseen kotiin ja arkeen, niin onhan se lannistavaa.
Mies siis saisi puolestani esim. nukkua, kun nukuttaa tai pukeutua, kuten haluaa, kunhan arjessa kunnioittaa minua. Eli jos vaikkapa olen suunnitellut yhteistä romanttista iltaa ja nähnyt vaivaa sen eteen ja mies päättääkin mennäsohvalle röhnöttämään tai jos mies tulisi vaikkapa siskoni häihin risaiset verkkarit jalassa, niin kokisin tuollaiset epäkunnioittavana käytöksenä.
Mielestäni fiksu ihminen huomioi kumppaninsa kaikessa tekemisessä ilman, että kenenkään tarvitsee siitä erikseen jankuttaa. Tietenkään kukaan meistä ei ole ajatustenlukija eli tietenkin täytyy pystyä kommunikoimaan ja kertomaan, jos jokin toisen tekemisessä ärsyttää, mutta jos arki on pelkästään sitä, että yritetään vaan sietää toista ja jatkuvasti on jotain sanomista, niin sellaista en kyllä jaksaisi."Tietenkään kukaan meistä ei ole ajatustenlukija eli tietenkin täytyy pystyä kommunikoimaan ja kertomaan, jos jokin toisen tekemisessä ärsyttää, mutta jos arki on pelkästään sitä, että yritetään vaan sietää toista ja jatkuvasti on jotain sanomista, niin sellaista en kyllä jaksaisi."
-Tämäpä tämä. Menee kaverisuhteena, mutta romanttiset tunteet kyllä hiipuu. Ei vaan mahda mitään.EivorCreed kirjoitti:
"Tietenkään kukaan meistä ei ole ajatustenlukija eli tietenkin täytyy pystyä kommunikoimaan ja kertomaan, jos jokin toisen tekemisessä ärsyttää, mutta jos arki on pelkästään sitä, että yritetään vaan sietää toista ja jatkuvasti on jotain sanomista, niin sellaista en kyllä jaksaisi."
-Tämäpä tämä. Menee kaverisuhteena, mutta romanttiset tunteet kyllä hiipuu. Ei vaan mahda mitään.Romanttiseen suhteeseen kuuluu mielestäni se, että ajattelee toisen hyvää ja haluaa helpottaa toisen arkea, jotta toisella olisi kevyempi olla. Se voi tarkoittaa mitä tahansa auton lumesta putsaamisesta kipeytyneiden hartioiden hieromiseen, mutta mielestäni on keskeistä, että molemmat pyrkivät tuottamaan toiselle hyvää oloa.
Itselläni eniten sydäntä lämmittäneet teot kumppanilta ovat olleet sellaisia, mitkä ovat osoittaneet, että mies on todella ajatellut minua ja hyvinvointiani. Ei niiden tarvitse olla mitään "rakensin sulle kulta kesäkeittiön"- tai "varasin meille matkan Nizzaan" kaltaisia massiivisia juttuja vaan minut tekee niin pienestä onnelliseksi. Siis esim sellaiset, jos mies avaa sohvalla pötkötellessään viltin ja kutsuu sinne kanssaan lämpöön saman viltin alle. Sulkee tiukkaan haliin ja antaa olla lähellään ilmaisten sen, miten haluaa minun olevan siinä..
Minulla on vähän halipula-kausi meneillään 😄Aletheias kirjoitti:
Romanttiseen suhteeseen kuuluu mielestäni se, että ajattelee toisen hyvää ja haluaa helpottaa toisen arkea, jotta toisella olisi kevyempi olla. Se voi tarkoittaa mitä tahansa auton lumesta putsaamisesta kipeytyneiden hartioiden hieromiseen, mutta mielestäni on keskeistä, että molemmat pyrkivät tuottamaan toiselle hyvää oloa.
Itselläni eniten sydäntä lämmittäneet teot kumppanilta ovat olleet sellaisia, mitkä ovat osoittaneet, että mies on todella ajatellut minua ja hyvinvointiani. Ei niiden tarvitse olla mitään "rakensin sulle kulta kesäkeittiön"- tai "varasin meille matkan Nizzaan" kaltaisia massiivisia juttuja vaan minut tekee niin pienestä onnelliseksi. Siis esim sellaiset, jos mies avaa sohvalla pötkötellessään viltin ja kutsuu sinne kanssaan lämpöön saman viltin alle. Sulkee tiukkaan haliin ja antaa olla lähellään ilmaisten sen, miten haluaa minun olevan siinä..
Minulla on vähän halipula-kausi meneillään 😄Kyllä, aivan noin minäkin ajattelen ja tykkään itsekin toimia, vaikken mies ookkaan. Se näkyy arjessa ja teoissa toisen huomioimisena, että välittää ja rakastaa.
Se on kelju kaveri se halipula, mutta helpottuu jos halauksen saa. 😊EivorCreed kirjoitti:
Kyllä, aivan noin minäkin ajattelen ja tykkään itsekin toimia, vaikken mies ookkaan. Se näkyy arjessa ja teoissa toisen huomioimisena, että välittää ja rakastaa.
Se on kelju kaveri se halipula, mutta helpottuu jos halauksen saa. 😊Onhan se turhauttavaa, jos itse antaa kaikkensa ja toinen hampaat irvessä vääntäytyy, velvollisuudesta eikä välittämisestä oikeesti. 😐
Ihmiset kokee tuonkin niin erilailla, joku ei näe mitään syytä heilua enempää kun on pakko ja toinen ei voi olla miettimättä mitähän se toinen haluisi tässä kohtaa ja toteuttaa sen.EivorCreed kirjoitti:
Onhan se turhauttavaa, jos itse antaa kaikkensa ja toinen hampaat irvessä vääntäytyy, velvollisuudesta eikä välittämisestä oikeesti. 😐
Ihmiset kokee tuonkin niin erilailla, joku ei näe mitään syytä heilua enempää kun on pakko ja toinen ei voi olla miettimättä mitähän se toinen haluisi tässä kohtaa ja toteuttaa sen.Siis toiset antaa ittestään vain just sen verran kun on ihan pakko, että suhde pysyy jotenkin elossa ja olemassa. Eikä nää siinä mitään kummallista.
EivorCreed kirjoitti:
Kyllä, aivan noin minäkin ajattelen ja tykkään itsekin toimia, vaikken mies ookkaan. Se näkyy arjessa ja teoissa toisen huomioimisena, että välittää ja rakastaa.
Se on kelju kaveri se halipula, mutta helpottuu jos halauksen saa. 😊Niin juuri, toiselle pitää osoittaa välittämistä ja rakkautta eikä se saa jäädä vain harvoihin juhlahetkiin tai esim liittyä mihinkään sellaiseen, että sen aikaa huomioidaan, että saa seksiä ja sitten taas unohtuu.
Tänä iltana joudun tyytymään vain halimaan tyynyä, mutta onneksi lapsi tulee juhannuksen jälkeen taas kotiin isänsä luota ja sitten saan halia viimeistään häntä 🤗EivorCreed kirjoitti:
Siis toiset antaa ittestään vain just sen verran kun on ihan pakko, että suhde pysyy jotenkin elossa ja olemassa. Eikä nää siinä mitään kummallista.
Tuo on totta, että siinä on valtavasti eroja yksilöiden välillä, miten paljon antaa itsestään kumppanin hyvinvoinnin puolesta. Toisille toisen huomiointi tulee luonnostaan, toiset taas tuntuvan heittävän sen vähänkin effortin romukoppaan viimeistään siinä vaiheessa, kun muutetaan yhteen.
Olen seurannut erään läheiseni ihmisen suhdetta, jossa mies ei tee kotona käytännössä mitään. Hän ei tee kotitöitä, harvoin käy kaupassa, hän ei tee ulkohommia, ei remppahommia, ei vaihda renkaita, ei ole oikeastaan koskaan viettänyt aikaa lasten kanssa.. Käytännössä ystäväni elää kuin kolmestaan lastensa kanssa ja mies elää omaa elämäänsä ja heidän elämät kohtaavat vain hetkittäin. Asia ei minulle kuulu, ei ole minun asiani tietenkään arvostella muiden suhdetta, mutta en voi mitään sille, että minua suorastaan raivostuttaa, kun toinen jättää ihan kaiken toisen taakaksi. Asia on ollut noin jo pitkään, joten tuskinpa se muuttuu, mutta mielestäni ystäväni ansaitsisi enemmän.Aletheias kirjoitti:
Niin juuri, toiselle pitää osoittaa välittämistä ja rakkautta eikä se saa jäädä vain harvoihin juhlahetkiin tai esim liittyä mihinkään sellaiseen, että sen aikaa huomioidaan, että saa seksiä ja sitten taas unohtuu.
Tänä iltana joudun tyytymään vain halimaan tyynyä, mutta onneksi lapsi tulee juhannuksen jälkeen taas kotiin isänsä luota ja sitten saan halia viimeistään häntä 🤗Kiva kuulla, että muutama päivä ja sitten saat viimein halin rakkaalta lapseltasi. Ne onkin ihan parhaita haleja. 🥰🤗
Koita sinnitellä nyt, miettiä jotain muuta jos se halipula vähän väistyisi. 😊Aletheias kirjoitti:
Tuo on totta, että siinä on valtavasti eroja yksilöiden välillä, miten paljon antaa itsestään kumppanin hyvinvoinnin puolesta. Toisille toisen huomiointi tulee luonnostaan, toiset taas tuntuvan heittävän sen vähänkin effortin romukoppaan viimeistään siinä vaiheessa, kun muutetaan yhteen.
Olen seurannut erään läheiseni ihmisen suhdetta, jossa mies ei tee kotona käytännössä mitään. Hän ei tee kotitöitä, harvoin käy kaupassa, hän ei tee ulkohommia, ei remppahommia, ei vaihda renkaita, ei ole oikeastaan koskaan viettänyt aikaa lasten kanssa.. Käytännössä ystäväni elää kuin kolmestaan lastensa kanssa ja mies elää omaa elämäänsä ja heidän elämät kohtaavat vain hetkittäin. Asia ei minulle kuulu, ei ole minun asiani tietenkään arvostella muiden suhdetta, mutta en voi mitään sille, että minua suorastaan raivostuttaa, kun toinen jättää ihan kaiken toisen taakaksi. Asia on ollut noin jo pitkään, joten tuskinpa se muuttuu, mutta mielestäni ystäväni ansaitsisi enemmän.Niin se on. Siksi on hyvä, jos kaksi samanmoista "leikkii" keskenään, voi jopa yhteisymmärrys jopa toimia siitä mikä riittää. 🙂
Joo, ymmärrän tunteen, kun toinen luulee että työnteko korvaa ihan kaiken muun elämän kotona ja puutarhassa. Koko kotona olo olis vaan herralle huvia ja harrastelua, toinen tekee kaikki työt. Eikä jää aikaa huveihin eikä energiaakaan enää sitten.
Onneksi meillä auttaa kun joskus ojennan asiasta. Sitten menee murjottaen ja tekee, mutta pääasia että tekee. Mua ei lapsellinen murjotus haittaa yhtään. Asiasta kun kerran huomautan.
Toiselle koti on työleiri ja toiselle lomakoti löllötellen. 🙄EivorCreed kirjoitti:
Kiva kuulla, että muutama päivä ja sitten saat viimein halin rakkaalta lapseltasi. Ne onkin ihan parhaita haleja. 🥰🤗
Koita sinnitellä nyt, miettiä jotain muuta jos se halipula vähän väistyisi. 😊Lapsi on nyt kesälomajärjestelyjen takia ollut normaalia pidempään isällään ja ikävä on jo kova. Niin mahtavaa saada hänet kotiin ja sitten hän onkin pidempään luonani 😊 Ja todella, lapsen hali on sitä parasta laatua 🥰
Taidan tehdä myöhäisillan kasvohoidon ennen unia. Jollei se helpota halipulaa, niin onpahan ainakin astetta sileämmät kasvot huomenna 😄Aletheias kirjoitti:
Lapsi on nyt kesälomajärjestelyjen takia ollut normaalia pidempään isällään ja ikävä on jo kova. Niin mahtavaa saada hänet kotiin ja sitten hän onkin pidempään luonani 😊 Ja todella, lapsen hali on sitä parasta laatua 🥰
Taidan tehdä myöhäisillan kasvohoidon ennen unia. Jollei se helpota halipulaa, niin onpahan ainakin astetta sileämmät kasvot huomenna 😄Hih. Nythän täällä on 250 viestin jälkeen löytynyt täydellinen notkeus ja joustavuus parisuhteeseen että ei näillä opeilla enää ainakaan teoriassa voi muuta kuin onnistua.
scrg kirjoitti:
Hih. Nythän täällä on 250 viestin jälkeen löytynyt täydellinen notkeus ja joustavuus parisuhteeseen että ei näillä opeilla enää ainakaan teoriassa voi muuta kuin onnistua.
Teoriassa on helppo onnistua monessa asiassa, käytännössä onkin sitten jo vaikeampaa 😁
Aletheias kirjoitti:
Teoriassa on helppo onnistua monessa asiassa, käytännössä onkin sitten jo vaikeampaa 😁
No jos ei onnistumaan niin ainakin opettamaan.
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mitä tehdä asialle?
Jos laitan deitti-ilmon "40-vuotias nainen etsii seuraa" niin ketään ei kiinnosta (korkeintaan paria runkkaripenaa joill1693059Selänteiden kommentit
Se on kesä taas. On alkanut Selänteen rouvakin antamaan lausuntoja ja ohjeita meille. Ei voi olla totta. Yksi Selännekki3022457- 1951850
- 791391
Miljonääri-Miehensä palkalla elelijä-Sirpa Selänne kertoo: lapsemme eivät osoita mieltä!
Miksi osoittaisivatkaan kun saavat kaiken isin miljoonilla? Luontoakaan ei kannata suojella niin kovin kun isin autotal821357Kirkon kuoronjohtajalle varoitus
Oulun hiippakunnan oratoriokuoro johtaja on saanut varoituksen. Lähettänyt seksuaalissävytteisiä viestejä naiskuorolais331219Nyt kun pride on ohi on siks
Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että homoseksuaalisuuden harjoittaminen on syntiä (1. Moos. 19:1-13; 3. Moos. 18:22;3391170- 811076
Muistatteko itsenne vuonna 1986?
Millainen olit, mitä haaveilit? Ovatko haaveet toteutuneet, jäänyt vajaaksi vai oletko jopa saanut enemmän mitä olisit t184955- 65898