Millainen olit, mitä haaveilit?
Ovatko haaveet toteutuneet, jäänyt vajaaksi vai oletko jopa saanut enemmän mitä olisit toivonut tai uskonut saavasi?
Itse olen saanut enemmän mitä uskalsin toivoa, tämä siis ihmissuhteissa.
Silti, jos miettii mitä tekisin jos nyt palaisi vuoteen 1986, tekisinkö samoin, muuttaisinko jotain?
Hmm..ehkä muuttaisin, ja ehkä en. Hankala sanoa miten toimisi toisin. Ei olisi nykyisyyttä, ilman menneisyyttä. Tyytyväinen suurimmalta osin olen tähän päivään, vaikka kyllä niitä täyttymättömiä haaveita silti on. Ja jää varmasti osin täyttymättä.
https://www.youtube.com/watch?v=Sfn_609PDDg
AV
Ovatko haaveet toteutuneet, jäänyt vajaaksi vai oletko jopa saanut enemmän mitä olisit toivonut tai uskonut saavasi?
Itse olen saanut enemmän mitä uskalsin toivoa, tämä siis ihmissuhteissa.
Silti, jos miettii mitä tekisin jos nyt palaisi vuoteen 1986, tekisinkö samoin, muuttaisinko jotain?
Hmm..ehkä muuttaisin, ja ehkä en. Hankala sanoa miten toimisi toisin. Ei olisi nykyisyyttä, ilman menneisyyttä. Tyytyväinen suurimmalta osin olen tähän päivään, vaikka kyllä niitä täyttymättömiä haaveita silti on. Ja jää varmasti osin täyttymättä.
https://www.youtube.com/watch?v=Sfn_609PDDg
AV
Vastaukset 193
Vanhimmat
Vuonna 86 olin 11v poika ja haaveilin täyttäväni 12v, jotta saan laillisesti ostaa papatteja. Haave toteutui vuoden sisään.
Seuraava tavoite oli 15v ja mopo.
Eli elit parasta huoletonta aikaa. Kukapa tuollaista haluaisi muuttaa?
AV
Joo. 15 vuotiaana sain mopon ja kesät päristeltiin ja kalasteltiin vain. Naishuolia oli yhtä vähän kuin nykyäänkin.
Ristiriitaisin tuntein katsoin silloin tulevaa, haaveilen löytäväni elämäni naisen itselleni, en ole löytänyt vieläkään. Sitten mietin lähivuosina ryhtyväni rekkakuskiksi, -87 sain kortin, mut sit ajattelin, et jos siihen ryhdyn voin unohtaa naishaaveeni?
Nyt harmittelen sitä, että seikkailijan luonteeni jäi toteutumatta ja osin naishaaveideni vuoksi? Olisin siinä nähnyt paljon maailmaa ja uskon, et olisin nyt paljon onnellisempi myös ihmisenä. Todennäköisesti olisin rekka yrittäjänä toiminut viimeiset vuodet, miettisin nyt työelämästä irtautumista?
Toi on muuten tosi. Että niin ihanaa kun se ois, että ois puoliso ja kaksi tai kolme lasta. Niin paljon muuta jäis tekemättä. Mulla ois jääny noi kaikki kuvaamiset kuvaamatta. Nyt on paljon materiaalia ja kirjaa niistä koostelen. Ja se mun innostus just noihin autiotaloihin, tyhjiin tehtaisiin tuli just siitä, kun mä koin tietyllä tapaa yhteyttä tollasiin unohdettuihin kohteisiin, kun olinhan mä itekin tavallaan unohdettu. Se autiotalo villitys uran exploration tuli siis vasta myöhemmin. Ja monihan kuvaa, mutta mulla on harvinaisen pitkältä ajan jaksolta.
Vanhat koulurakennukset ovat kyllä historiallisia. Kuinka moni pieni lapsi on pelännyt mennä ekaluokalle, kasvanut pienistä kouluista ulos, suureen maailmaan.
Historiallisia paikkoja, pienten ihmisten historiassa.
AV
Koitan saada ens viikonlopuksi editoitua videon yhestä kansakoulusta. Kouluja mulla onkin paljon kuvattuna, jopa ylä aste missä aikoinaan kävin. Sekin purettu. Muistin juuri, että just 1986 aloitin kuvaamisen, olin sillon 11. Oli sellanen pieni Petri merkkinen kamera.
Oliko se solifer suitsa? Viritetty? :)
Jos tarkoitat Suzuki Solifer S:ssää, niin ei ollut.
Se oli aito Honda Monkey. Ei ollu Kiinan mankeja siihen aikaan. Vieläkin harmittaa, että myin sen myöhemmin pois.
Itse olin 10 vuotias ja vähän samanlaiset haaveet. 🤗
On se elo nykyään vähän monimutkaisempaa.
>simiti<
On olut hyvinkin suotuisat ajat ...
1986? Olin lapsi ja en kyllä muista muuta kuin kroonisen migreenin. Elämä oli kamalaa.
Eli elämäsi on tuosta ajasta kohentunut. Se on hyvä asia se.
Päänsäryn aiheuttavat pääosin eri asiat mitä vuonna 1986:)
AV
On kohentunut. Sanonkin usein, että nämä ikääntymisen tuomat kivut on pikkujuttu verrattuna kipuihin mitä läpi elin lapsuuteni ja nuoruuteni. Nyt sentäs pystyn elämään enkä makaamaan pimeässä oksentelemassa päiväkausia. 😊👍
Päänsäryt tulee mulla yleensä ylirasituksesta, huonosti syömisestä ja stressistä. Kun noista pitää huolen niin ettei homma hajoa, pärjään. 👍
Ja sinulla on vieläpä kaksi upeaa tyttölasta, ja sitten vielä se yksi normaali suomalainen mies.
Olet ylisuorittaja.
Noin se luonnehtisin.
AV
Sikäli kun kohtaan yhdenkin migreeniä potevan ihmisen, tai fibromyalgiaa, TOS:ia tai endometrioosi, IBS suolistokipuja tunnen vahvaa sympatiaa, tiedän mitä helvettiä niitten kanssa eläminen on. Siitä on lysti kaukana.
Joo, mulla on tuossa määrin elämä oikein hyvin ja en valita sairauksistakaan, vaikka kirjo on laaja ja vaikeuttaa toisinaan kovinkin arjessa elämää. Mutta noin muuten kaikki on erittäin hyvin, olen kyllä onnellinen ja kiitollinen sille suomalaiselle miehellekin, että näin on.
Olisin varmasti yhtä onnellinen erilaisenkin elämän, jota oon kokenutkin kanssa, mutta mielummin nämä lapset kun ilman heitä. 😊
Mulla on luonne, jolla on taipumus tulla onnelliseksi hyvin eri skenaarioin elämästä, kunhan saa itse olla kapellimestarina, ei muut.
En sanoisi enää ylisuorittaja, mutta suoriutumisesta nauttiva. Hiukan eri juttu. 😂👍
Olen aika jämpti ja tykkään että asiat rullaa jämysti, eikä sooloilla liikaa. Mulle tuppaa tulee stresdi jos kaikki ei hoida hommiaan kuten kuuluu, jotta päästään hyvään lopputulokseen. Ja sitten joudun sekaantumaan toisten töihin, mitä en mieluusti tee. Kukin pitäs osata hoitaa omat vastuualueensa itsenäisesti. Sitten oon helvetin onnellinen ja stressitön. 😊
Ja musiikkina mahottoman hyvä kappale. En tiiä miten tämä koetaan, mutta laitan kuitenkin.
https://youtu.be/WLKBOJ9jyQg?si=jAyWrJlY41n7ZcTo
Travisia.
Olithan 90-luvulla Heppamattilan yön kuningatar.
En ollut, en ole koskaan ollut muuta kuin varjo. 😄
Näkymätön kaikille. Ei mua yhäkään tunne juuri kukaan kaupungissa jossa oon asunut liki elämäni. 😅
Oi kun tutut jutut mainitsitkaan...
On kyllä niin ihania elämänkumppaneita...
Ei hylkää koskaan, vaikka niin toivosikin...
Eikä niitä vahingossakaan voi unohtaa...
Nuo ja muutama muu lisäks seurana, jokapäiväisinä seuralaisina..
Olispa jäänyt vaan itselleni noi
eikä ois muksuillakin...
Hienoa että sä pystyt nykyään jo olemaan
ja elämään paremmin.. 🤗
😐
Mullakin toinen muksu on perinyt näitä mun vaivoja. Toinen onneksi ei, ainakaan vielä ole oirehtinut. Sukuvika kun suksi tökkii.
Mulla on verenpainetauti ja diabetes 2, kilpparin struuma, ahtaumia ja etenevä spondyloosi. Pidemmällä kun tähän ikään olisi syytä. Mutta näillä männää. Ja levottomat jalat sekä kädet, sekin on periytyny... Raynardin oireyhtymä, kasvaimia siellä täällä mutta ei pahanlaatuisia.
Jotenkin kun on itse kamppaillu ikänsä erinäisten kipujen ja oireitten kanssa, sitä toivoo että muut pääsis helpommalla. Tietää ettei elämä oo helppoa terveenäkään, eikä sairastellen senkään vähää.
Raunaud. Törkkäsin kirjoittaa viärin. 😃
Levottomat jalat ja kädet...
Tätä ei monikaan ees tiedä että se,
tai siis ne,
voi olla muuallakin ku jaloissa....
Niin järjetöntä kyllä on näitten kans..
Rakettina taivaalla
Toki muistan, seurustelin, kävin töissä (usein kahdessa), opiskelin ja haaveilin omasta perheestä. Perhettä sain vielä muutaman vuoden odottaa, kun toteutin unelmaani seuraelämästä ja matkustelin kaiken muun ohella.
Kaikki on mennyt kuten sinullakin, olen saanut paljon enemmän mitä toivoin. Vaikea enää keksiä mitään ihmeempiä haaveita edes.
- Sheena
Tuo kilven alkubiisi on combona, elämä on joskus sitä, että sen kauniin on jo elänyt.
Mä sain kaiken sinulta, ja se sinä on itse elämä:)
https://www.youtube.com/watch?v=2fLhJSramGM
AV
Kilpi on vanhaa musiikkia, mutta heillä oli hyviä sanoituksia.
https://www.youtube.com/watch?v=yN3bcxcl9jE
AV
Kilpi esittää mukavia ralleja. Esikoiseni osti aikoinaan Kilven CD:n, josta olin mielissäni; lapset kuuntelevat hyvää musiikkia, kasvatus ei ole mennyt ihan pieleen 😁
- Sheena
Kaiken sain nyt vielä enemmön.
En mä silloin haaveillut vielä yhtään mistään, kunnen tästä maailmasta mitään tiennyt. En mä voisi myöskään mitään muuttaa, ainakaan omassa elämässäni.
Enkä mä mitään uskaltaisi mennä muuttamaan. Sitten voisi olla, etten olisi edes olemassa. Kai siitä joku katastrofaalinen ketjureaktio sitten syntyisi.
Jotta olisi ollut haaveita elämästä vuonna 1986 pitää olla 60+ tai korkeintaan ihan hitusen alle 60 v. Aika moni täällä ei ollut edes syntynyt.
Lapsuus on parasta aikaa, vuonna 1986 syntyneet ovat jo aikuisia.
Tosin osa ei ole, kuulutko niihin?
AV
Ihan sivusta totean, että harva kai nyt lapsuudessaan mistään isommista haaveilee saati haluaisi ainakaan omia tekemisiään jälkikäteen muuttaa.
Mjaa, voi olla toisinkin. Ne vanhempien aiheuttamat traumat tai jotain?
Ei kai muuten Suomessa olisi mielenterveysongelmia+++
AV
Et huomannut, että kirjoitin "ainakaan omia tekemisiään"? Se pala oli tuossa lauseessa juurikinnsen takia, että osaa on naapurin setäkin käyttänyt hyväkseen, mutta ei siitä ainakaan saisi itseään syyttää, eikä se ole lapsen tekemisistä kiinni. Hyväksikäyttäjä löytää kyllä hetkensä, vaikka lapsi toimisi miten.
Myös vanhemmilla on vastuunsa, maailma on paha.
Se taas ei liity mitenkään siihen mitä lapsi kykenee muuttamaan. Lapsi ei vanhempiensa tekemisille mitään mahda.
Noinpa. Kyllä minäkin monta äitini tekemistä mielelläni muuttaisin (vaikka en tosin ollut vielä edes syntynyt juuri vuonna -86), mutta ei minulla niihin mitään valtaa edelleenkään olisi. Vaikka niistä on puhuttu senkin jälkeen, kun olen ollut jo aikuinen, niin ei hän edelleenkään koe tehneensä mitään väärin. Ei minulla niihin olisi lapsena ollut mitään vaikutusvaltaa.
Hakatun ja alistetun perhehelvetissä kasvaneen köyhän lapsen historialla olen eri mieltä siitä lapsuuden parhaasta ajasta .....
Ei saa yleistää....
Niillä se on jolle on sattunut osa hyvätuloisessa perheessä ja oikeasti kivat sosiaslisesti taitavat vanhemmat joilla on paljon hyviä eväitä annettavana lapsilleen...
Mutta on aina myös meitä joille ei käyny kiva tuuri.
Eikä meitä saa sivuttaa ja unohtaa kun ajatellaan lapsuutta ...
No ei siinä tarvii olla ees
"köyhästä" perheestä
että tota hlvettiä on ollut...
❤🤗
Haaveilin lapsena kaikkein eniten. Teini-ikäisenä tai vähän aiemminkin alkoi olla kova kiire kaikkialle jotta joskus pystyisi toteuttamaan lapsuutensa haaveita.
- Sheena
Elämä on ihmisen parasta aikaa.. eli joka hetki.
- Sheena
Metallica suomessa, Whiplash...nahkatakki ja pitkä letti, muuta muistamisen arvoista sinä vuonna ei tapahtunut 😁, kaikki muu yhdentekevää koska muistiin ei ole uuta jäänyt 😂
Muistan paremmin vuoden 1996, valmistuin amiksesta ja olin onnellinen, mutta sisimmässäni murehdin. Kannoin taakkaa maailman murheista.
https://youtu.be/HH4rbzwrTIc?si=JYYcrO1xx8Kje4kW
Kalandra...
Histi, minulla oli jo tuossa ajassa 3-vuotias poikalapsi ja epätasainen perhe-elämä. Nuorena kun molemmat vanhemmat keulivat herkästi ollen "aina oikeassa".
AV
Juu, mä olin 20-vuotias tuolloin. Paria vuotta myöhemmin ostin oman omakotitalon ja aloin peruskorjaukseen. Oli aika raskaat 3 vuotta, töissä, talolla, töissä talolla... 😅 Ei ehtinyt oikein muuta elämää elää.
Silloinen exäkin sikaili minkä ehti, päätyen exäksi.
Ja muutes, nyt tuo exä saa oman esikoisen syksyllä, iässä 46! 😊👍
Onhan tuo korkea aika tulla isäksi, jos elämässä sellaista haluaa tehdä.
AV
No en tiedä haluaako, mutta nuorempi emäntä jolla jo teini ikäinen esikoinen, kolme muksua haluaa vielä perhettä. Exälleni sikäli ilouutinen, hänen kun piti olla "tuhkamuna", niin nyt tietää ettei ole. Siitä mä iloinen olen. 😊
Meidän hänen ja minun odotus meni aikoinaan kesken. Ja hänen touhujen takia menetin toisen munajohtimen ja uuden kumppanin kanssa odotetun lapsen myös. Mutta oon iloinen, että en ole jäänyt katkeruuteen, tuntuu kivalta kun hänestäkin tulee iskä. Hyvä oppikoulu, vanhemmuus.
Moni on tuhkamuna, ei siinäkään olisi kai mitään ihmeellistä.
Ei ihmeellistä, mutta voi olla ikävää.
Kuulostipa ihanan narsistiselta kasvuympäristöltä ja se ei todellakaan ole mikään ihana kasvuympäristö. Kaukana siitä.
Sä vaan pelkäät sanoa totuutta .
Alistettu nurkkaan...
Mä en pelkää.
Sivusta.
Jos olisi kysynyt vuodesta 2000, niin olisi jotain vastattavaakin.
No, miten millennium meni?
Sekosiko tietokoneet:)
AV
Siinähän se meni, ylioppilaskirjoituksia odotellessa.
Ai, sinun elämä vasta alkoi yliopiston jälkeen?
Itse muistan ensirakkauden 13-vuotiaana. Se on vieläkin mielihyvää tuottava ajatelma.
Puhdasta ja vilpitöntä. En haluaisi muuttaa tuota aikaa, sehän opetti paljon.
AV
Harvemmin ylioppilaaksi nyt sentään yliopistosta kirjoitetaan.
Siinä nyt ei mitään haaveiltavaa ollut, siinä ensirakkaudessa. Se oli siinä, asui samassa osoitteessa. Olin päässyt juuri tosiaan siihen lukioon, johon olin halunnut ja seuraava iso tavoite oli ne kirjoitukset. Tein ne kolmessa osassa.
Siitä lukiopaikastakaan en ehtinyt oikeastaan haaveilla, kun se oli sellainen päähänpisto yhteishaussa, joka sattui tapahtumaan. Asunnostakaan en ehtinyt haaveilla, kuin sain sen samantien. Marssin vain viemään hakemusta ja allekirjoitin heti vuokrasopimuksen.
Silloisella poikaystävällä taisi olla niitä haaveita enemmän, hän kun toteutti jo ammatihaaveitaan. Mä taas en tiennyt vielä yhtään mikä halua olla isona. Keskityin vain miettimään sitä lukiota ensiksi ( se kun on yleensä lukio, mistä kirjoitetaan ylioppilaaksi).
Mäkin olin lukiossa vuonna 2000, tokalla luokalla. Vuodesta -86 en muista oikein mitään. Jotain yksittäisiä juttuja, kuten sen että opin lukemaan ja uimaan ja sitten mulla on jokin hämärä muistikuva tsernobylista, mutta en ole ihan varma onko se aito muisto just tuolta ajalta. Aika vähän oli mullakin mitään toiveita ja haaveita vielä edes 90-luvulla.
Mä olin tuolloin lukion ekalla. Tai siis menin syksyllä tokalle. Mulla ei ole yhtään muistikuvaa vuodesta kasikuus, eikä mitään mainittavia haaveita koko 80-luvulla. Saatoin ehkä joskus haluta uimaan tai jätskiä tmv. En vain muista. 🙂
Anonyymi: "sitten mulla on jokin hämärä muistikuva tsernobylista"
Se ydinvoimalaonnettomuus mullakin tuli heti mieleen vuodesta 1986. Olin silloin peruskoulussa ja asuin luonnollisesti vanhempieni luona. Ei peruskoululaisella haaveita ollut muuta kuin jostain tietokonepeleistä. Vuonna 1986 mulla oli Commodore 64 ja tuona vuonna pelailin, sillä muistaakseni, Elite nimistä peliä sekä muutamaa muuta. OIkeastaan en muista mitä pelejä oli juuri tuona vuonna. Kuusnepan olin saanut loppuvuodesta 1984. Luin ahkerasti Mikrobittiä ja tykkäsin paljon rinnakkaisluokalla olevasta tytöstä, mutta tuolloin en ollut vielä saavuttanut sukukypsyyttä, joten pitäminen oli lapsentasolla. Kaverit ja tietokoneet olivat keskiössä vuonna 1986.
Olin parinviikon ikäinen kun vuosi 1986 vaihtui. Eli ihan kauheasti ei muistoja oo.
Anoilla ei varmaan ole, rekatuilla voi olla.
AV
Jostain syystä AV:tä nyt näkyy taas risovan niin maan hemmetisti, että täällä kehtaa olla ketään häntä reilusti nuorempia. Huomaa taas vastauksistaan, että häntä vituttaa.
Ai, no tämä on aloitus johon kannattaa vastata vain ne ketä aloitus ei vituta:)
AV
Onhan tässä yritetty, useammankin kirjoittajan taholta, mutta kun aloittaja kiukuttelee, eikä osaa kirjoittaa asiallisesti mielestään " liian nuorten" kanssa.
Onko taas paha päivä?
Minulla ei ole aikaa toimia psykiatrina, toisesta ketjusta sellaisen aloittajan voisi löytää.
Hus hus.
AV
Semmonen tunnehan tässä ketjussa muutamasta alottajan vastauksesta tulee, että häntä ärsyttää, kun joku kehtaa olla liian paljon nuorempi.
Sinulla ilmeisesti on. Mikä sinua kiukuttaa?
En ole vastannut negatiivisesti mihinkään, ja se joka heittää sylttyä aloittajan niskaan voi itse katsoa peiliin. Joku ongelma voi olla, jos ei olisi elänyt vuonna 1986 ja sitä pitää tulla aloitukseen kiukuttelemaan?
On muitakin ketjuja, jotka sellaisia ihmisiä koskettavat?!
Ei tämä ketju sellaisia palvele jotka olivat kaupan hyllyllä margariinipaketissa vuonna 1986?!
Heillä ei ole mitään annettavaa, joten????
AV
Etpä niin. Mitä nyt vastannut vittumausesti jokaiselle, joka ei ole mielestäsi riittävän vanha.
Sinähän siinä kuikuttelet kaikille, jotka eivät ole olleet tuolloin syntyneet tai kuten hän tuossa edellä, oli hyvin nuori silloin. Asiallisestikin voisi kirjoittaa, vaikka omasi ikäsi sua vituttaisikin.
Aivan niin, he varmaan vastasivat aloitukseen. Eivät kirjoittaneet esimerkiksi "olisit kysynyt mitä tein 2000", no en kysynyt. Sitä varmaan sitten kannattaa tiedustella toisesta paikasta jossa sellaisia kysellään?
Mutta joo, en jaksa tyhmiä ihmisiä.
AV
Eli aivannkuten sanoin,niin vedit herneen nenääsi, kun osa kehtaa olla "liian nuoria". Ei kukaan meistä ole syyllinen siihen, jos sinä ikäkriiseilet.
"Mutta joo, en jaksa tyhmiä ihmisiä."
Hyvinhän sä näyt itseäsi jaksavan.
Jos toisen vastaus ei sua miellytä, niin voisit sitten asiallisesti myös jättää vastaamatta (jos et kertakaikkiaan asialliseen vastaukseen vitutukseltasi kykene) että alkaa tyhjään rääpiä turpaasi.
Aivan, lue aloitus ja mieti uudelleen.
Jos et ollut olemassa ko. vuonna, et ole oikea ihminen edes ketjuun vastaamaan?
Älykkyys, mitä se on? Ei ainakaan sitä mitä itse edustat.
AV
Huomaan ja olen huomannut jo monesti aiemmin, että sua tyhmemmäksi on vaikea tällä palstalla mennä. Sä et vain kykene tajuamaan edes yksinkertaisimpia asioita.
En puhunut muista kun itsestäni. Sitähän tässä kysyttiin. Ethän sinäkään ole rekisteröity kirjoitat vaan AV. Ei meinaa mulle mitään.
Täällä saa kuja tahansa vastata mihin ketjuun haluaa. Se, että siinä räävit päätäsi kertoo, että sinun päästäsi puuttuu kokonaan äly.
Tiedän rekattujen keski-iäksi lähelle 50 vuotta.
Pissiksille tämä aloitus ei ollut edes tarkoitettu. Harmi kun he eivät itse sitä tiedosta.
Vanhemmat eivät ole opettaneet tapoja, heitäkin varmasti harmittaa mitä tytöstä on tullut?
Isä itkee, kun vuosia kertyy, eikä työstä tullutkaan mitään:)
Ei silti kannata luovuttaa, voi sinustakin vielä jotain tulla.
https://www.youtube.com/watch?v=yc7lASkatXY
AV
Minä en ole kirjotanut muuta kuin että olin parin viikon ikäinen. Ja että kirjoitin itsestäni. Pissis ok. Oon kohta 40 ja äiti. Jos vastaus ei mietityttä älä kiinnitä huomiota. Sinusta ei tule enää yhtään mitään muuta kuin matojen ruokaa.
Oikeassa olet, näin se tahtoo mennä jokaisen ihmisen kohdalla.
Eihän sinullakaan ole kuin 10 vuotta enemmän, joten ota matokuuri ajoissa:)
AV
Miksi minua kiinnostaisi rekattujen ikä? Vanhempaini ovat ylpeitä minusta minkälainen olen. Tuntuu että vanhempi ikäpolvi on se joka tarvitsee jonkinlaisen tapakasvatuksen. Minä olen sellaisen saanut kyllä.
Aivan, muista kirjoitella isälle ja äidille.
He ovat sinulle riittävän tärkeitä.
AV
Huomaa taas miten aivoton yksilö sä olet ... ei ole ollut syntynyt vuonna -86 tai on juuri ja juuri muutaman kuukauden silloin = pissis. Aikamoinen ikäkriisi näkyy olevan siellä ukolla päällä.
Sä alotit rääpimisen ja kiukuttelun aivan itse, joten etpä voi kenelkekään käytöstavoista saarnata. Omasi ovat täysin olemattomat.
Juuri eilen kävin isäni haudalla.
Ei kai se minun vikani ole jos huudat haluavasi piiskaa?
https://www.youtube.com/watch?v=WLuALsbfLOI
AV
Kyllä olemme tekemissä viikoittain. He olivat käymässä juuri luonani viikonloppuna vieraana.
Mä olen syntynyt vuonna 85 joulukuussa.
Sinähän se sitä piiskaa jatkuvasti kaipaat. Mitään muyta et osaakaan, kun vanhempasi eivät vaivautuneet opettamaan sulle käytöstapoja.
Toivottavasti kirjoitan vastauksia kahdelle vihastuneelle ihmiselle, muuten alkaa pelottamaan...Isä haudassa ja viikonlopun vieraana. Mjoo, ei kai siinä...
AV
Tottahan tuo osin on, eivät olleet täydellisiä. Enkä ole minäkään.
AV
Juu, mä huonasin, että kirjoitit olleesi muutaman viikon ikäinen vuodenvaihteessa -86. Melkoinen venytys tuosta pissikseen. AV on juuri uollaineb kärtyperce, jolta puuttuu alkeellisimmatkin käytöstavat, mutta arroganssia on senkin edestä. Sitten kun on totaalisen raivona, niin alkaa toi "voi sustakin jotain tulla" ja muu vastaava lapsellisuus. Iso pikkukakara.
Ja sen todella huomaa, että sua ei ole kasvatettu lainkaan.
Ketjusta päätellen taitaa olla useampi.
Hyvin sulle kuitenkin kelpasi rekatun tarina vuodesta -96. Ei tarvinut yhtään aukoa turpaasi, osasit kirjoittaa asiallisesta, vaikka siihenkin sun olisi pitänyt omalla logiikallasi rääpiä päätäsi ja haukkua älyn puutetta.
Mitä muuta voisi toivoa? Lentokone teki maahanlaskun ja mangani Kala kasvatti minut.
AV
Korkeintaan joku susilauma, räkytyksestä, ulvonnasta ja läähätyksestä päätellen.
Ainakin kolme. Itse kun en ole isääni maininnut.
Eikö olekin outoa miten romantisoidaan apinan ja suden kasvattamia poikalapsia, ihmisen...ei koskaan.
AV
Unohdit lipomisen. Hän yrittää kovasti lipoa kaikkea naisoletettua muistuttavaa, mutta huonolla menestyksellä.
Saat sinä heitä romantisoida. Pakkohan sun on jotenkin omaa käytöstäsi puolustella.
Öljypulloa tyrkyllä 😀
Höh, niin pitkää kieltä ei palstalla moni mies omaa, että voisi pitää palstan naiset tyytyväisinä:)
Sellaisiakin voi olla.
Itselleni riittää todellisuus, ihmiset joihin voi jopa koskea.
Illuusiolla kun ei elämässä ole oikein tilaa, voi mennä vaikka elokuviin jos haluaa harrastaa aistiharhoja.
AV
Niin seniori somessa tässä on joku muukin kirjoittamassa. Minun vanhemmat elävät. Ovat kyllä sairaita ja vanhoja jo molemmat isäni on äitini omaishoitaja.
Jatkuvasti. Ihme kun ei kukaan koskaan lämpene. "Naistenmies", joka saa kylmetettyä naisen kuin naisen. 🙂
Sua ei silti mikään estä yrittämästä ja kyllähän sä sitten livotkin.
:)
Ja joku vielä kirjoittaa etten "kosketa naisia".
Viha ja rakkaus ovat sukulaistunteita, ei toista ilman toista.
AV
Epätoivon vimmalla hän yrittääkin.
Se on kyllä huomattu slurps sluuuuurps
AV
on itse sitä ikäryhmää jo jossa yleisesti ollaan ihan kamalia luonteelta toisille ihmisille
Ja omataa se mussa ei oo mitään vikaa asenne vaikka olis paljokin muutettavaa...
Se on kokob 60 ja 70 luvulla vapaakasvaneiden yhteis asenne ongelma jota 80 lukua nuoremmat ei tajua yhtää eikä tarvi tajuta.
Toivoa vaan sopi ettei itsellä oo keskiiässä vanhuuden kynnyksellä yhtä kamala luonne...
Nuorenpi Sivusta
Miten noihin noin 60 vee ikäryhmään onkin uponnut niin paljon noita kärttyperserseitä
Meidän vanhempien ikäpolvi on ns ihan pilalla asenteelta
Terveisin viikko 86 vuoden puolella syntynyt kohtalotoveri...
Miten sä tollai päättelet ton asian??
Pillua sai
Ajokortista oli hädin tuskin muste kuivunut kun vein silloisen tyttöystävän ajelulle vm. 73 Ford Escortilla keltainen wunderbaum taustapeilissä heiluen :D
-Pietari
1986 olin 17, kesä meni ihanan pojan kanssa seurustellessa. Rakastin hirveästi. Kuuntelin Doorsia koko kesän. Jatkoin lukion tokalla.
Nuori rakkaus, ainakin ensirakkaus on ikuista.
Pieni paikka sydämessä varattu.
AV
Ei se ainakaan mulla ole ollut. Satuin juttelemaan hänen kanssaan vuosia myöhemmin. Hän on ihan eri ihminen ja se paikka sydämessä kuoli siihen.
Noinkin voi käydä, molemmat ovat muuttuneet, ei vain se toinen.
AV
Mä olen kyllä ihmisenä aikalailla sama kuin silloin, niin huolestuttavalta kuin se kuulostaakin. Hänestä en sen sijaan tiedä mahtoiko hän lopulta koskaan ollakaan sitä mitä luulin. En tiedä, mutta en tajunnut lainkaan mistä olin aikanaan hänessä edes pitänyt. Se oli outo tunne. En hän siis mitenkään inhottava tai muuta negatiivista ollut, mutta täydellisen neutraali, hajuton ja mauton.
Olen tavannut pojan silloin tällöin, ihan hauska on ollut nähdä.
Siis minä Doorsin kuuntelija. Joku muu ehti välillä kirjoittaa.
Muuttaisin monta asiaa.
8 vuotiaana? Tuskin mietin muuta kuin mitä nenästä voi kaivaa? 😆
Parisuhteista ei ollut mitään hajua, ehkä saatoin keksiä just, että tietyistä hengareista sain oivia rokkaputkia, mihin pihlajanmarjat soveltui oivallisesti ammukseksi. 😄
Eikös elämä ollutkin helppoa, piti vain valita sopivat marjat valittuun putkeen?
Nyt ei putkia, eikä marjoja niin vain enää vaihdeta:)
AV
No nyttenkin kaikki on muokattavissa yhä...ei eroa tuohon aikaa siinä mielessä.
Nyt miettii tietysti enempi seuraamuksia, että vaikka olisi kiva vaikka sinua ampua pihlajanmarjalla otsaan, ihan vaan sellaisessa "hähähää"-ajatuksessa, se voi myös viedä sinulta näkökyvyn ja ihan sellaista en haluis...
No, olet oppinut elämän aikana edes jotain:)
AV
Syy ja seuraus-suhteen... jep.
Joskus sitä tietty keksi, että voi tapahtua vahinko, toista voi sattua... mutta varsinainen innovaatio oli se, että toisten satuttamisella voi aiheuttaa itselleenkin ongelmia.
Siitä vielä eteenpäin, keksi, että vsikka itselleenkin ongelmista ei sinäällään olisi väliä, ne voisivat tulevaisuudessa aiheuttaakin niitä. Eli kun polttaa sillat, ei niitä toinen ehkä haluakaan rakennettavan omalle puolen.... onneksi en liioin ole poltellut siltoja. 🙂
Oi minkä muiston sä D toitkaan mulle mieleen lapsuudesta ❤
Ai? 🙂
En ollut tuolloin vielä syntynyt.
Sori, mutta tähän saa kirjottaa vain jos on ollut vuonna -86 vähintään teini. Muuten on tyhmä ja pissis ja AV:ta harmittaa.
Jumala herättää ihmisensä
https://youtu.be/PqCMdREB044?si=49MYb4BBDugIiT1I
https://youtu.be/fYQxj3pdg4o?si=p1lkztJ0889c52oy
Alottajan kannattaa mennä kirjottamaan tämä ikärajotettu alotuksensa tonne ikäryhmiin. Sitten ei kukaan nuorempi erehdy tähän häntä kiusaamaan.
Olin 30 -vuotias mies. Tavallinen, ujo ja varmaan melkoinen nahjus, varsinkin naisasioissa. Naisiin en kovin paljon ollut "siinä mielessä" tutustunut. Joitakin lieviä kokemuksia muutamasta toki oli. Vähällä siis pääsin.
Seuraavana vuonna sitten nykyinen vaimoni "iski" minut kokemattoman "pojan" ja olen nyt kolmen lapsen ja kahden lapsenlapsen tyytyväinen pappa.
Päivääkään en ole katunut sitä, että näin kävi. Olen kiitollinen, monesta syystä tähän asiaan liittyen.
Haaveilinko silloin jotakin, en muista täysin varmasti, mutta olen lähes täysin varma, että en haaveillut. Ehkä kuitenkin syvällä sisimmässäni toivoin... ja varovainen toive ainakin osittain toteutui.
Ei sitä kaikkia haaveitaan muista, eikä pienempänä ehkä ymmärtänyt kaikesta edes haaveilla.
Kiitollinen saa olla, jos olisi elänyt saman ihmisen kanssa noinkin pitkään. Nykypäivänä se on jo harvinaista.
AV
Olet 2 vuotta äitiäni vanhempi. Terveisin 34-vuotias sinkkumies.
Olisin sanonut, että synnyin vasta -88, mutta tähän ei kai vissiinkään ollut lupa sellaista kertoa.
Ilmeisesti et muista vuotta 1986?
Kiitos kuitenkin kun kerroit meille tärkeän vuosilukusi, se lämmittää meidän jokaisen mieltä.
88 on muuten onnenluku, elämä tulee kohtelemaan sinua silkkihanskoin.
AV
Kiitos tyhjänpäiväisestä vittuilusta. Osaatko sä mitään muuta?
Muistatteko itsenne vuonna 1986?
Aloitukseen kannattaa vastata. Moni muistaa itsensä tuhannen vuoden takaa. Uudestaan syntyneet, toisessa hahmossa.
En. Olen varmaan silloin ollut jossain limbossa.
1986.....
Täytin sinä vuonna 12vuotta,
Olin aika villi tai jotain, samanlainen höslä ja pölisevä kun vieläkin tavallaan kai...
Mutta myös sulketunut, surullinen pelokas...
Rehellisesti sanottuna,
mulla ei kamalasti ole muistikuvia sieltä jostain kun sulkenut niin paljon mielestä asioita...
Ainakaan hyviä eikä varsinkaan kotoolta...
Lapsena pitäis saada olla lapsi,
Sekä haluta olla lapsi...
Ilman huolia, murheita ja sellasta mukavaa...
Ite toivoin vaan että oispa aikuinen jo,
pääsis pois kotoa ja kukaan ei voisi enää
Ikinä määrätä mun tunteita,
ja saisin ite päättää missä oon ja mitä teen
sun muuta..
Sekä vaihtelevasti toivoin ettei mua olisi olemassakaan...
1986 tuli telkkarista öööh,
olikohan hittimittarista tai sellasesta
toi linkin biisi.. 😈❤
Se antoi mulle jotenkin potkua ja jaksamista
niin hullulta ku kuulostaakin...
https://youtu.be/9WF9gvOgNuA?si=YsqWMv7R7PHPgHVz
Kiitos tarinastasi. Olihan tuo aikakausi monelle lapselle erilaista mitä nyt on, tosin on nytkin monenlaisia kohtaloita. Joskus vanhemmat eivät ymmärrä olevansa vanhempia, oma ego edellä ja lapset jäävät taustalle.
Kasarihan oli musiikillisesti rikasta aikaa.
Muotikin oli moninaista. Oli hevarit, punkkarit, hipit ja muitakin tyylejä.
Naisilla ja tytöillä hiusten greppaus muodissa, miehilläkin hiustyyli oli moninaista. Värit ja meikkaus, kokonaisuus ulkomuodissa edusti sanomaa. Mitä sanomaa kenelläkin oli siten niittivöineen mielessä.
Yksi kasarin outous oli seuraava, huulet törröllään menevä kundi.
https://www.youtube.com/watch?v=VdphvuyaV_I
AV
Outous mukamas 😚🤩
No ehkä hetero miehet ei niin ainakaan myönnä että aika hot hot .... 😍🥰🤤
Tää on iha hirmuisen outoa,
just muistin osan mitä unta näin viime
vaiko toissa yönä pätkä unilla...
Joku kreppaili mun hiuksia ....
Mut jooh, törröhuuli billy...
https://youtu.be/PinBVYKQGeM?si=C8pxUgBHOdaneET-
Oi voi...
Huoooh....
https://youtu.be/ClxXDfvtoj0?si=-u-6i9QsOLFkDG1E
Se ydinvoimalaonnettomuus mulla tuli heti mieleen vuodesta 1986. Olin silloin peruskoulussa ja asuin luonnollisesti vanhempieni luona. Ei peruskoululaisella haaveita ollut muuta kuin jostain tietokonepeleistä. Vuonna 1986 mulla oli Commodore 64 ja tuona vuonna pelailin, sillä muistaakseni, Elite nimistä peliä sekä muutamaa muuta. OIkeastaan en muista mitä pelejä oli juuri tuona vuonna. Kuusnepan olin saanut loppuvuodesta 1984. Luin ahkerasti Mikrobittiä ja tykkäsin paljon rinnakkaisluokalla olevasta tytöstä, mutta tuolloin en ollut vielä saavuttanut sukukypsyyttä, joten pitäminen oli lapsentasolla. Kaverit ja tietokoneet olivat keskiössä vuonna 1986.
Joo toi oli mullakin mielessä mut
en viitsinyt sitä tohon omaan laittaa..
Enpä sitä niin kirkkaasti muistakaan mut juu..
Aikakautensa paras peli:
https://youtu.be/L-VJeVPeawk?t=14
Joo, Elite oli C64:sen parhaimpia peliä. Oli myös muitakin, esimerkiksi "The Way of The Exploding Fist". Se on kyllä vuodelta 1985, mutta moni varmaan pelannut sitä vuonn 1986?
https://www.youtube.com/watch?v=j_3rmoA1JKY
Paljon samaa tulee mieleen kirjoituksestasi. Sain C64-tietokoneen vuonna 1986, ja Eliteä tuli myös pelattua. Siinä pelissä oli hidas ruudunpäivitys kyllä, koska C64:ssa on 1 MHz 8-bittinen prosessori, joka on hyvin hidas piirtämään polygoneja ruudulle.
IK+ oli kyllä paras karatepeli C64:lle, siinä oli 3 pelaajaa samanaikaisesti, vaikka vuonna 1985 tehty Exploding fist oli ensimmäinen kunnon karatepeli C64:lle.
https://m.youtube.com/watch?v=6M4-vdKNGJo
m36-intj: "IK+ oli kyllä paras karatepeli C64:lle, siinä oli 3 pelaajaa samanaikaisesti, vaikka vuonna 1985 tehty Exploding fist oli ensimmäinen kunnon karatepeli C64:lle."
Minä sain vuonna 1988 Amigan. Siinä pelasin IK+, joka Amigan grafiikalla hakkasi C64:n version mennen tullen. Amigalla se oli suosikkejani, sillä sitä oli kiva pelata kaverin kanssa.
Täytin 8 v. syksyllä ja menin 2. luokalle. Kekkonen kuoli 31.8.1986. Löysin vanhoja piirustuksiani ja yhdessä olin piirtänyt Kekkosen hautajaisista. Siinä oli suomenlippu arkun päällä, oli sotilaita ja surusaattue. En tiedä, olinko katsonut tv:stä tai lukenut lehteä.
Lapsena oli kiva, jos vanhemmat olivat joskus riitelemättä. Halusin perheen ja luovan ammatin, mutta en ihan onnistunut ainakaan perheen suhteen.
uskoakseni, lastenvaunuissa tai pinnasängyssä, enkä muista mistä haaveilin, mutt oletettavasti kuista housuista ja äidinmaidosta, jok oli lähes ainoa ruokaaine mulle siihen aikaan.Allevuoden ikäisenä haveet ovat aika vähissä, olettaisin, tosin en muista siitä ajasta mitään. Vanhetessani olen lähes kaikki haaveeni toteuttanut,tavalla tai toisella ja olen lähes tyytyväinen elämääni. kunhan lapseni saa elää rauhallisessa maassa ilman pelkoa huomisesta.... tuskin tarvitsee allekirjoittaa, vihjeet siiä kuka olen, vakkarit taatusti osaavat yhdistää, vaikka en muutamaan aikaan täällä olekaan kirjoittnut. AV, Harmis, ja ex- liner ainakin, eikä Valtakunnankaan tarvitse enää tehdä valitusta,olen ja pysyn poissa, tämä tästä aiheesta: huskaa kesää kaikille!
😃! Oli jo huoli missä olet ja suutuitko jostain hölmöstä mitä kirjoitin... 😬
Tervetuloa takaisin!
xLiner
~ eli toivomus, että tulisit takaisin 😊
xLiner
Annoin valtakunnalle tilaa,,,, kirjoitella omiaan, ilman arvostelua kun erimieltä asioista hänen kanssaan ei saanut olla- se oli hänen mielestään kiusaamista, päätin lopettaa kirjottelun tänne kokonaan. rva kiukutelkoon yksinään, nyt hänellä on palstatilaa, haukkua, opettajia ja sosiaalityöntekijöitä, jotka eivät toimi hänen toivomaallaan tavavalla.
Löysin hänen avaamansa keskustelun missä ois tarkoitus ilmeisesti haukkua kaikki miehet alimpaan kstiin kuuluviksi... mä kyllä pystyn ihan nokatusten kertomaan asian,kohteelle itselleen, ei tarvitse täällä päristä miehestä tai yleensäkään mihistä, ainoastaan negatiivisessa sävyssä.,, kaikki he ovat yksilöitä kuten naisetkin ja kovin erilaisia olemme, kukin omalla tavallaan, niin hyvässä kuin pahassakin. aamen. Suuttunut, kyllä olin: mutt en sulle! Jos luet mitä kirjoitin, ymmärrät kyllä keneen tuo suuttumus kohdistui.... mulla on oikeesti niin paljon tehtävää, etten oikein ehdi tehdä kaikkea tarvittavaankaan, joten olen puskeenut töitä js viettänyt aikaani Mimmin kanssa enemmän sekä kasvien parissa ulkona ja kasvihuoneessa. uutta liikeuraa, yritän alkaa luomaan. kunhan löydän sopivst myyntipaikat ja yhteistyö kumppanit. hiukan samaan tapaan kuin kiertävät jäätelöautot, määrätyissä paikoissa määrätyllä kellon ajalla myymässä, tuoreita kotimaisia tuotteita, autosta joka soittaa musikkia. perunia, juureksia, mansikoita, vadelmia,mustikoita, syksyllä puolukoita ja sieniä, pakettiautosta jossa pitää olla jäähytin laitteet... onhan noita paikkoja mi00ssä myydä, jos saa luvat, kuten mansikan myyjät suurempien kauppojen parkkipaikat ja pienempien paikkakuntien "torit teiden levähdys paikat, niissä myydään pitkin kesää, vihannes-tuotteita ja täysin luvattomasti: käteisellä. trollikka
En haluaisi palata vuoteen -86 enkä muutenkaan haikaile kyseistä vuotta, koska olin tuolloin pelkkä pahainen siittiösolu, kykenemätön ajattelemaan, kykenemätön tuntemaan.
Kirjautumaton palstalutka Kirjautumaton
Vuonna 1986 mulla oli haaveena huvijahti ja huvila Välimerellä.
Haaveet jäi täyttymättä ja nykyään yritän löytää huvini täältä somesta.
No, tuo viimeisen haaveesi varmasti jossain määrin myös toteutuu.
Oletko ajatellut villan vuokraamista, käy satamassa ja kyselee paljonko maksaisi päivän purjehdus Välimerellä? Ei haaveen murusiin välttämättä kauheasti rahaa pala.
AV
Bungalow-tyylinen huoneisto + risteily turistiveneellä on koettu pari kertaa.
Tärkeintä Välimerellä on rantabaarit, josta avautuu näköalat sekä merelle että ohikulkeviin naisiin.
Sellaisessa voisin istua koko päivän.
Vuonna -86 opiskelin ja sain sinä keväänä luokan parhaat pisteet atomifysiikasta. Luottamus ja kiinnostus ko. tekniikkaa kohtaan romahti syystäkin heti lomien alettua, eikä sen koommin ole palannut.
Järkytin vanhempani menemällä kihloihin ja muuttamalla elämäni ihastuksen kanssa kesäksi vuokrakämppään. Ei sitten tullut mieleen, että siitä olisi pitänyt ilmoittaa vanhemmille. Äiti pahoitti mielensä, mutta isä ei sanonut mitään :)
En haaveillut muistaakseni mitään, vaan nautin kaikesta uudesta ja jännittävästä elämänvaiheests ja harjoittelutyöpaikasta. Voisi kiteyttää, että olin hölmä ja onnellinen, katsoin jopa jalkapalloa ja liimasin Pelen kuvan vaatekomeron seinään ihan vaan ilahduttaakseni toista (tosiasiassa urheilu on viimeisimpiä kiinnostuksen aiheitani edelleenkin, mutta ihastuminen voi saada tuollaisenkin mielenhäiriön ihmisessä aikaan 🤭🤣)
🐾
Kiitos tarinasta, vaihderikasta ja opettavaista.
Oletko oppinut jotain, vai onko mahdollista että tekisit epämääräisiä asioita vieläkin vain toista ilahduttaaksesi?
Itse sorrun tuohon vieläkin jatkuvasti, sillä oma ilo tulee muiden onnellisuudesta.
AV
Kiitos kysymästä :) on paljon mahdollista, että tekisin edelleen epämääräisiä asioita vain toista ilahduttaaksesi, mutta onneksi tai ehkä harmikseni olen oppinut malttamaan ja harkitsemaan asioita paljon kauemmin.
🐾
Olin tuolloin vielä isäni kiveksissä.
Valmistauduit siis uimakilpailuun jota ei olympialaisissa noteerata?
Vastassa 5 miljoonaa osanottajaa, ja voitit heidät kaikki.
Kovapäisille ihmisille on tilaa maailmassa, menee pää edellä läpi vaikka "harmaan kiven".
Harva mieltää olevansa voittaja kun on syntynyt, mutta ennen syntymää olemme jo voittajia.
Mahdollisuus annettu, ihmisestä kiinni miten sen mahdollisuuden hyväkseen käyttäisi ja miten.
AV
Muistan jotenkuten. Olin jo sen ikäinen, että muistan kyllä jotain siitä, millaista elämä tuolloin oli, mutta olin liian pieni muistaakseni esim maailman tapahtumia. Aloittelin koulutaivaltani ja muistan, miten armottoman tylsää koulussa oli, sillä opin lukemaan ja laskemaan 4-vuotiaana. Muutoin elämä oli kivaa, vapaa-aika kului metsässä, niityillä ja rannoilla leikkien kavereiden kanssa. Aika huoletonta aikaa. Haaveilin tuolloin olevani metsänkeiju, se haave ei kyllä ole toteutunut 😄
Kuulun ikäluokkaan missä lukemaan opettelu aloitettiin tavaamalla AINA, voi että oli rasittavaa tankata niitä tavuja kun oli harrastanut suoralukua jo pari vuotta ennen koulunkäynnin aloittamista, taisi olla ensimmäisiä mieleenjääneitä kokemuksia siitä ettei tämä maailma nyt ehkä niin täydellinen olekaan 😂
Kyllä, kaikki sanat tavutettiin ja yhtä kirjainta piti harjoitella sivukaupalla. Se kaikki tuntui kovin turhalta pienen ihmisen mielessä, mutta eihän se auttanut kuin tehdä tunnollisesti, mitä käskettiin. Aikoinaan ei vielä oikein tunnuttu arvostavan oppilaiden erilaisuutta ja kaikkien piti edetä samassa tahdissa. Nykyään nopeammin asiat omaksuville oppilaille annetaan esim. lisätehtäviä ja oppilaiden vahvuudet ja heikkoudet huomioidaan paremmin. Tai ainakin sen perustella, mitä olen oman lapsen koulunkäyntiä seurannut.
Onneksi koulunkäynti muutoin oli mieluisaa ja eritoten sitten, kun alkoi tulla lisää aineita, pidin koulunkäynnistä kovasti, että ei se missään nimessä pelkkää turhautumista ollut 😊
Sama juttu. En oppinut enkä ymmärtänyt mikä on tavaamisen merkitys, eikä tainnut ymmärtää opettajakaan; niin vain piti tehdä, koska oli tehty historian ajan Jukolan poikien lukkarinkoulun surkeista opeista lähtien.
En saanut tolkkua tavuihin jaon säännöistä, eikä varmaan tuo opettajakaan, luotti varmaan vaan "epämääräiseen nuottikorvaansa" tuossa asiassa. Ja miten tuollaista nuottikorvahommaa alakoululaiselle kunnolla selittäisi.
No, aikuisen järjellä sitten: itse asiassa hankalaa todella onkin.
Tavujaon tarkka ohjelmointi tekstureihin ON ollut kinkkinen homma aikanaan; tänäkin päivänä lehdissä ja oikoluetuissa kirjoissakin harvakseltaan löytyy tavutusvirheitä, koska loppuun asti täsmällisiä muodollisia tavutussääntöjä (ainakaan suomen kielessä) ei ole. Tekstureissa (WORD...) oli ja on mahdollisuus tallettaa erillislistaan käsin tavutuksia niistä sanoista, joissa automaattitavutus usein menee pieleen. Yleensä väärät tavutukset ovat yhdyssanoja, esim korkop-rosentti, vieraita termejä tms.
Ps. Selitystä vähän, mulla oli alakoului-ässä (!) taipumusta pikkutarkkuuteen (kuten voisi olla ns.kirjolla olevilla aikuisillakin), mutta ei häirinnyt sittemmin. Piirre ollut varmaan pieni etukin, koska olen ollut tietokoneitten kanssa tekemisissä jo ennen kuin windowsit ja hiiriohjaus tulivat markkinoille.
no juurikin sellainen Jukolan poikien meiningin mielikuva siitä jäi, aa pee see kuorossa 😂, opella karttakeppi tahtipuikkona
Menit naimisiin.
V. 1986 saneerasin Villa Johannaa arvohuvilaa Eirassa Helsingissä. Asuin Huvilakadulla ja katsoin erkkeristä kun ruotsin laivat lipuivat merelle iltaisin peräkanaa punainen ja valkoinen. Rva x hoiti esikoista kotona ja kaikki oli yes.
Ehkä olit vain pieni vauva äitisi sylissä.
Elämä oli edessäsi ja kaikki oli niin mahdollista.
Elämä on nyt ja se jatkuu annetun aikansa.
Opiskelin.
Ai niin kyssäri jatkui. Toiveena oli selviytyminen. Olen saavuttanut kaiken mitä halusin, mutta toiveet olivat kohtuullisia, etten mitään erityisen suurta ole. Välillä on ollut tilapäisesti jokin osio persiillään, mutta siitä ovat oienneet.
Vuonna 1986 todennäköisesti söin vielä kissankakkaa hiekkalaatikolla. 🤔 Olen siinä mielessä erikoinen ihminen, että mulla ei oikein koskaan ole ollut minkäänlaisia haaveita. Eikä ole oikein vieläkään. Ei ole mitään mihin tähdätä sen kummemmin.
Teen töitä, harrastelen ja oleilen. Harrastukset vaihtuu kausittain. Sitten kun osaan tehdä jotain aika hyvin, niin vaihtuu. Ehkä olen koukussa oppimiseen.
Olin päässyt armeijasta ja pumpsin upeaa tyttöystävääni edestä ja takaa kaikki kesäviikonloput ja joskus viikollakin.
Tuli mieleen vielä, että sillonhan mä kävin kummitädin kanssa Lontoossa. Se oli kesäkuun alkua ja luulin että siellä ois lämmintä, kun etelään mennään. Mutta viileetä ja sateista. Mä näytin siitä kuvaakin joskus teille. Aiemmin en Ruotsia pitemmällä käynyt. Sitten mä haaveilin, että pääsis vielä Pariisiin. Sanoinkin koulukavereille että seuraavana vuonna sinne. No ei se niin mennytkään vaan 11 vuotta myöhemmin.
Oliko Pariisi "pettymys".
Matkaillessa sää ja oma mielentila johdattelevat mielikuvaa mikä erilaisista paikoista tulee, ja miten sen kokee.
Tästä syystä Rooma oli itselleni mukava paikka. Säät, seura ja oma tunnelataus oli suotuisa lomailuun.
AV
Ei ollut pettymys. Tais olla helmi maaliskuun vaihde. Ajelin vaan metrolla päämäärättömästi ja kävelin sateen varjon kanssa. Semmosta rauhallista, aivan kuin Lontoossakin. Käytiin tossa välillä keihäsmatkoilla Mallorcallakin. Oli sielläkin ukosta, mutta en mä säistä silleen välitä, kunhan ei pitkiä jaksoja kylmää.
"Matkaillessa sää ja oma mielentila johdattelevat mielikuvaa mikä erilaisista paikoista tulee, ja miten sen kokee."
Meneekö se ihan noinkaan, minulla ei. Mielikuva matkakohteesta syntyy vain siitä mitä kohteessa kohtaa; paikalliset ihmiset, paikallinen kulttuuri, palvelu, rakennukset, tapahtumat.... Vaikka seura olisi hyvää, aina kuitenkaan kaikki ei mene kuin strömsössä, sillä voi olla erittäin huono vaikutus matkaan kokonaisuudessa, henkilösuhteisiin, mutta mielikuvaan kohteesta se ei vaikuta. Mikään kaupunki tai maa ei ole yhtään huonompi tai parempi sen mukaan millainen sää siellä on tai minkämoista sekamelskaa oma matkaseura saa aikaan.
Ja summa summarum. Matkat jää mieleen parhaiten kaikista kummallisista, oudoista ja joskus myös ikävistä tapahtumista. Jos matkalla kaikki menee suunnitelmien mukaan, kaikki on hienoa ja upeaa, sanoisin ettei se ollut merkityksellinen ja vaikuttava millään tavalla.
- Sheena
Öö siis ajelit vain metrolla? Näkeekö Pariisin metrosta maisemia? Itse inhoan länsimetroa Suomessa ja muitakin metroja, joista ei näe mitään.
- Sheena
Metrosta pääsi helposti maan pinnalle, kun Pariisissa moni linja menee suoraan kadun alla. Kätevä kulkee ei mee tunteja niissä liukuportaissa. On se hassua tietenkin mennä paljon metrolla, mutta siihen aikaan mä olin jotenkin hulluna noihin metroihin. Länsimetrosta oon samaa mieltä, ois se viimeistään Matinkylässä saanu nousta pintaan. Mutta en oo menny kun kerran sillä. Muistan vaan sen bussin 132 joka sinne meni, eikä sitä ole ikävä. Ja se lähti Kampista, joka oli sillon avoin kenttä.
Pääsin vaipoista
Mikäpä sopisi paremmin 4.7 kuin Hiski?
https://www.youtube.com/watch?v=P59U0jFMxxo
... vapaus se varmasti voittaa.
Olin -2 vuotias.
Vähän likainen, mielen vikanen, niin kuin Maradonan jumalan käsi. ja siihen ripaus Sabrinaa uima-altaassa.
https://www.youtube.com/watch?v=rX1o7LtvfmA
Alkuvuosi-syyskuun alku Harmaat kamppeet, rynnäkkökivääri, oma erikoisajoneuvo autohallilla, kovaääniset herätykset klo 6 yöllä. Kun Tsernobil räjähti, vaikka ei mitään yleistä liikekannalle panoa tehtykään, myös kantahenkilökunnassa oli havaittavissa jonkinlaista varautumista johonkin uuteen tilanteeseen.