Reaalimaailmalla tarkoitan 3D-maailmaa, josta voidaan tehdä havaintoja ja mittauksia.
Havainnot ja mittaukset muodostavat käytettävissä olevat tosiasiat eli empiirisen evidenssin, jolla voidaan testata teorioiden yms. väitteiden paikkansapitävyyttä.
Mitään muuta maailmaa kuin reaalimaailma ei olemassa, sillä todellisuus=reaalimaailma.
Havainnot ja mittaukset muodostavat käytettävissä olevat tosiasiat eli empiirisen evidenssin, jolla voidaan testata teorioiden yms. väitteiden paikkansapitävyyttä.
Mitään muuta maailmaa kuin reaalimaailma ei olemassa, sillä todellisuus=reaalimaailma.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tuota voisi kutsua perinteiseksi naivismiksi. Aistit eivät kerro paljon todellisuudesta ne "havainnot"ovat aivotoiminnan tuotosta.
Ilman aisteja ei voi lukea kirjaa, eikä kirjoittaa tänne palstalle. Kyllä ne aistit aika oleellinen osa on todellisuuden ymmärtämisessä.
Niin niin, mutta tuonkin aivosi kehittelivät ihan abstrakisti ja sinä sitten uskot siihen totuutena vaikka se on vain mielipide. Sanat eivät liity todellisuuteen sen enempää kuin sattumanvaraiset äänähdykset. Venäjälläkin totuus on täysin abstrakti asia.
On syytä tietää aivojen rooli havaitsemisessa, jotta vältytään aivojen
kepposilta.
Sanojen suhde todellisuuteen on sinulla vielä hukassa, muutenhan
kirjoituksesi olisi sattumanvaraista mölötystä.
Jokos on kvanttimaailma kdonnut jonnekin? Mittaukset vaikuttavat kvantti-ilmiöihin, joten ei ole mitään "puhdasta" mittausta.
Mielekkäät lauseet voivat koskea mitä tahansa. Matematikkaakin sen todistaa.
Oletettujen aistien ja aivojen prosessit, joissa ulkopuoliset signaalit muunnetaan ihmisen ymmärtämiksi signaaleiksi, estää meitä näkemästä suoraan ulkopuoliseen maailmaan. Me siis näemme jotain, vaikka näköaistin ulkopuolella ei ole valoa, eikä sen puoleen värejäkään. Mistä voimme olla varmoja, että aistiemme ulkopuollella oleva ympäristö on juuri se, minkä oletetut aivomme projektoivat audiovisuaaliseksi kokemukseksi, hajuilla yms. rikastettuna?
"Oletettujen aistien ja aivojen prosessit..."
Olet vienyt epäilyn aivan uudelle tasolle, olet olettanut hiukan liikaa.
Maailma on todellakin siellä ulkopuolella, ilman värejä kuten sanoit.
Mutta ei pimeänä, ulkopuolella on myös aurinko josta tulee valoa
aivan riittävästi värien tulkintaan.
Kirjoitustyylistä voi päätellä että olet jo täysi-ikäinen jos sinulla olisi
pelkät oletus aivot, et olisi elänyt tänne saakka, jokin naurettava syy
olisi poistanut sinut elävien joukosta.
Olet jo testannut tarpeeksi aivojen tuotoksia, kyllä ne pelaavat ja maailma
on jotakuinkin sellainen miltä näyttää.
Se, mitä aivot peilaavat todellisuudesta, on henkilökohtainen subjektiivinen käsitys. Ja riippuvainen siitä, mitä "aistianturit" voivat aivoille syötteenä tarjota.
Todellisuuskuva ei ole objektiivinen totuus todellisuudesta. Ne, joilla sattuu olemaan silmissään sauvasoluja, ja vielä toimivia sellaisia, näkee "värejä". Sopimusluontoisia ja nimettyjä tiettyjä valon aallonpituuksia. Ne, joilla ei ole, ei "värejä" näe.
Aistiherkät kuulee matalempia ääniaaltotaajuuksia, kuin muut. Se ei tarkoita, että ne on olemassa vain ensinmainituille.
Minua pisti ampiainen toissapäivänä. Kyllä kirveli. Sellainen, jolla ei ole tuntoaistia vaikka siinä kädessä, voi todeta, että pisto ei kirvele yhtään. Se on hänen subjektiivinen kokemus samasta todellisuudesta.
Aistit kertoo, että pöytä tai kivi on kiinteää ainetta, vaikka objektiivinen todellisuus on se, että ne on suurimmalta osin ilmaa.
Jonkun mielestä huoneessa on liian kuuma, ja toisen mielestä ei edes tarpeeksi lämmintä. Molemmilla voi aistit toimia yhtä hyvin.
Todellisuus suodattuu vahvasti subjektiivisten empiiristen kokemusten ja käsitteiden kautta.
Silti joidenkin primitiivikansojen kielestä voi puuttua sanat väreille, vaikka ne näkevätkin. Joltain maahanmuuttajaryhmältä on omasta kielestään puuttunut sana "suihku", kun taas täällä meillä tulomaassa sen tietää jo pieni lapsikin.
Maailma ei ole sellainen kuin sinä, tai joku muu sen itselleen "peilaa".
"Se, mitä aivot peilaavat todellisuudesta, "
Voit aina keksiä esimerkki tapauksia ihmisistä, joiden antureissa on
jotakin poikkeuksia muiden ihmisten antureihin. Se mitä tämä kertoo
todellisuudesta onkin oma asiansa.
Todellisuuden informaation on syytäkin suodattatua vahvasti, muuten se
kuomittaisi liikaa aivoja, ihmisen aivot ovat eräiltä osin aika vaatimattomia
kyvyiltään. Käsitteellinen suorituskyky on joillakin aika hyvä, mutta muuten
ollaan helppoja saaliita tiikereille niiden omassa maastossa.
Jos joltakin puuttuu suihkukäsite, niin käsitteenmuodostus kyllä rakentaa
sen nopeasti uusissa oloissa.
Miten sitten subjektiivinen "todellisuus" sijoittuu oikeaan todellisuuteen?
Ei tietenkään ole "subjektiivista todellisuutta" vaikka jotkut väittävät niin,
on lähinnä aivojen aistielimistä saaman aineiston prosessoinnin tuloksen tiedostaminen.
Voi olla anturivikoja, käsitteellisiä vääristymiä, aivojen toimintahäiriöitä,
aistidatan puuttumista, nämä voidaan tiedostaa eri tavoin ja sen perusteella
tehdään sitten ehkä kohtalokkaita virhearvioita.
Omassa tutussa ympäristössä tiedonkäsittely antaa aika tarkan kuvan
siitä mitä on odotettavissa, ei kannata mennä päätä pahkaa viidakkoon.