Sairaseläke masennuksesta

Kyllä minä ainakin pääsin.Kuntoutusta oli ensin 7-8vuotta.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä minä ainakin pääsin.Kuntoutusta oli ensin 7-8vuotta.

Ok. Onneksi olkoon. Sinulla on loppuikäsi masennus koska jos parannut niin et ole enää työkyvytön.

Anonyymi kirjoitti:

Ok. Onneksi olkoon. Sinulla on loppuikäsi masennus koska jos parannut niin et ole enää työkyvytön.

Aika vaikia päästä työmarkkinoille vaikka työkyky vielä palautuisi.Terapeuttiki sano että lääkäri teki oikian ratkaisun kirjoittaa toistaiseksi voimassa olevan eläkkeen.

Anonyymi kirjoitti:

Aika vaikia päästä työmarkkinoille vaikka työkyky vielä palautuisi.Terapeuttiki sano että lääkäri teki oikian ratkaisun kirjoittaa toistaiseksi voimassa olevan eläkkeen.

Lääkäri ei eläkettä voi kirjoittaa. Työkyvyttömyyseläkkeen ratkaisee lääkärintodistuksen ja hakemuksen perusteella eläkeyhtiö. Kaikki eläkehakemukset eivät johda eläkepäätökseen.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkäri ei eläkettä voi kirjoittaa. Työkyvyttömyyseläkkeen ratkaisee lääkärintodistuksen ja hakemuksen perusteella eläkeyhtiö. Kaikki eläkehakemukset eivät johda eläkepäätökseen.

Lue lisää

Niin lääkäri kirjoittaa paperit.Eläkeyhtiö hyväksyy tai ei hyväksy.Eläkeyhtiössä ei kirjoiteta mitään eläkepapereita.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkäri ei eläkettä voi kirjoittaa. Työkyvyttömyyseläkkeen ratkaisee lääkärintodistuksen ja hakemuksen perusteella eläkeyhtiö. Kaikki eläkehakemukset eivät johda eläkepäätökseen.

Lue lisää

Eläkeyhtiö tekee vaan päätöksen myöntääkö eläkettä vai ei.Lääkäri tekee eläkepaperit.

eikö ton takia pitäis hakea apua. meinaatko että itsemurhayritykset loppuu kun pääsee eläkkeelle

eli sä uhkailet kelaa. jos et pääse eläkkeelle niin sä teet itsemurhan. Mitä jos joudut menee kelan järjestämään kuntoutukseen. mitä silloin teet

Kela tarttee lääkärinlausunnon ja lääkäri voi passittaa sut osastolle ei eläkkeelle

Itsekin olin kaksi vuotta kuntouttavassa työtoiminnassa aikonaan. Mutta ei se tehnyt musta työkykyistä.Vaikka mulla on diagnosoitu masennus silloin 24 vuotta sitten niin eihän se poista sitä ettei lääkkeet tai mitkään toimenpiteet voi muuttaa ihmisen luonteenpiirteitä jotka olleet ihmisellä lapsuudesta asti. Sen takia mitkään masennuslääkkeet ja rauhottavat tehonneet koska ei ne poistaneet esim huonoa itsetuntoa ja kykyä oppia uusia asioita ja omaksua niitä vaikka olis ollut mitä lääkkeitä vaan. Harvoin mitkään psyykelääkkeet auttaa ihmisen luonteenpiirteisiin.

Tiesitkö että terveydenhuolto käyttää ainakin tässä kaupungissa samaa masennuskyselyä ja löytyy myös netistä, Sä saat helposti masennusdiagnoosin esim nousetko aamulla töihin mielessäsi (näin suunnilleen) . tästä pärähtää jo täydet pisteet kun eläkkeellä tai työttömänä ei tarte mennä töihin. Oletko laihtunut muutaman kilon lyhyessä ajassa . Tästäkin saat täydet pisteet jos olet laihdutuskuurilla. Ja sitten kysytään seksin harrastamisesta. Tästäkin saat täydet pisteet koska sinkkuna en harrasta yhden illan juttuja ja en masturboi kovinkaan usein. Tässä vaan osa masennuskyselyn kysymyksistä joista sain helposti jo masennusdiagnoosin koska sain näistä täydet pisteet.

Se että sinä pääsit mielestäsi liian helpolla eläkkeelle, ei tarkoita sitä että muille kävisi niin.

Anonyymi kirjoitti:

Se että sinä pääsit mielestäsi liian helpolla eläkkeelle, ei tarkoita sitä että muille kävisi niin.

Mulla oli muitakin diagnooseja masennuksen lisäksi.

Anonyymi kirjoitti:

Mulla oli muitakin diagnooseja masennuksen lisäksi.

Niin kyllä joku mättää, jos eläkkeitä saa tollasten kyselyiden pohjalta. Kyllä pitäsi kriitisemmin miettiä syy-seuraus-suhteita. Tollasilla kyselyillä käytännössä kaikki on sairaita lääketeollisuuden iloksi

Mutta joo, on myös monia sairauksia tai oikeastaan eri tavoin ja eri aikaan tulleita vammoja melkein kaikki. On myös masennus mutta se ei ole keskeisin eikä se todennäköisesti olisi este työnteolle ja sekin on varmaan loisimalla pahentunut niinkuin myös käytös ja ulosanti muuttunut tyhmemmäks ja oudommaksi. Mukana myös useampi aivovamma, selkävikaa,nestetasapaino, univaje, aivosumu, panacod&sirdalud. Sitten mun lähipiiriin ei kuulu yhtään sellaista ketä jakaisi samojaa ajatuksia, vaan jankataan samoja omia periaatteita mitkä ärsyttää - jollekin vaikka halpuus on kaikkein tärkeintä vaikkei olisi köyhä Muualla sitten on tavannut paljon heitä, jotka ajatteluu muutakin kuin omaa itseä

Eläke ei tullut helpolla, vaan tais mennä 10 vuotta eka hakemuksesta kaikkine tutkimuksi ja "kuntoutuksineen" ja koulutuksineen. Eläke ei ollut ensisjainen tavoite ja vähän samoin ajattelen kuin joku, että ei ole kivaa loisia. Mulle ei työ ole lähtökohtaisesti paineenaihe ja olen ollut ihme kyllä hyvä oppimaan ja sisäistämään, organisoimaan, ottaan vastuuta ja montaa muuta ja onpa joku sanonut minun pystyvän hyvin myös esimiestehtäviin. OOn enemmän kyvytön saamaan työtä kuin tekee sitä ja löytyypä myös sisäisen yrittäjän ajatusmaailma.
Diagnoosit kaikkiaan haittaa elämää paljon ja oon vähävarainen eli jos olis sellainen työkyvytön joka voi liikkua vapaasti ihan kävelystä alkaen ja on sopivasti ylimmäräistä rahaa, niin silloin ei eläke haittais itse niin paljon, vaikka kunnianhimoa onki.

Monisairas

Anonyymi kirjoitti:

Niin kyllä joku mättää, jos eläkkeitä saa tollasten kyselyiden pohjalta. Kyllä pitäsi kriitisemmin miettiä syy-seuraus-suhteita. Tollasilla kyselyillä käytännössä kaikki on sairaita lääketeollisuuden iloksi

Mutta joo, on myös monia sairauksia tai oikeastaan eri tavoin ja eri aikaan tulleita vammoja melkein kaikki. On myös masennus mutta se ei ole keskeisin eikä se todennäköisesti olisi este työnteolle ja sekin on varmaan loisimalla pahentunut niinkuin myös käytös ja ulosanti muuttunut tyhmemmäks ja oudommaksi. Mukana myös useampi aivovamma, selkävikaa,nestetasapaino, univaje, aivosumu, panacod&sirdalud. Sitten mun lähipiiriin ei kuulu yhtään sellaista ketä jakaisi samojaa ajatuksia, vaan jankataan samoja omia periaatteita mitkä ärsyttää - jollekin vaikka halpuus on kaikkein tärkeintä vaikkei olisi köyhä Muualla sitten on tavannut paljon heitä, jotka ajatteluu muutakin kuin omaa itseä

Eläke ei tullut helpolla, vaan tais mennä 10 vuotta eka hakemuksesta kaikkine tutkimuksi ja "kuntoutuksineen" ja koulutuksineen. Eläke ei ollut ensisjainen tavoite ja vähän samoin ajattelen kuin joku, että ei ole kivaa loisia. Mulle ei työ ole lähtökohtaisesti paineenaihe ja olen ollut ihme kyllä hyvä oppimaan ja sisäistämään, organisoimaan, ottaan vastuuta ja montaa muuta ja onpa joku sanonut minun pystyvän hyvin myös esimiestehtäviin. OOn enemmän kyvytön saamaan työtä kuin tekee sitä ja löytyypä myös sisäisen yrittäjän ajatusmaailma.
Diagnoosit kaikkiaan haittaa elämää paljon ja oon vähävarainen eli jos olis sellainen työkyvytön joka voi liikkua vapaasti ihan kävelystä alkaen ja on sopivasti ylimmäräistä rahaa, niin silloin ei eläke haittais itse niin paljon, vaikka kunnianhimoa onki.

Monisairas

Lue lisää

Mä olisin voinut ajatella vaikka yrittäjyyttä työllistymisen mahdosllistamiseksi, eikä tämä tokli ole ollut mikään hihhuliajatus, ja kyllä sen pystyy hyvin selvittää kuka sopii yrittäjäks kuka ei. Taustalla oli tietysti mm. se tolkuton jankkaus että olen työkyinen ja itse aliarvioin itseä ja ammattilaiset on todennu mun suoriutuvan erinomaisesti tietyistä tehtävistä. Sitten mä oon asunut maalla, eikä siellä kukaan ajatellut rahan tulevan sossusta tai kelasta. Nykyäänhän ihmiset vetää jo koulunkin läskiksi, kun rahaa saa muutenkin.

Olis tarvittu riskirahaa alkuu, lähinnä jonku luopujan liiketoimen ostamiseksi. Ei toki ihan pikkuraha, mutta ei suuri riski faktoja tarkastellen tai vaikkapa verrattuna paljonko palaa yhteiskunnassa turhaan paapomiseen, itseaiheutettujen sairauksien (ennen muuta lihavuus) hoitoo sekä päihteiden viihdekäytöstä lähteneen riippuvuuden ym hoitoon, kaikkeen huonon vasteen hoitoon jne.

Toiset tarvii heti eläkkeen, toiset on sinnikkäämpiä, olipa sitten masennus tai muuta. Eihän se näin voi mennä, vaan eläkeperusteet pitää olla kaikille samat ja rima riittävän ylhäällä. Mä en kirjoita vain omasta näkövinkkelistä vaan näitä ajatuksia jakaa moni moni muu, myös sairaat, köyhät, eläkeläiset.

Monisairas

Anonyymi kirjoitti:

Mä olisin voinut ajatella vaikka yrittäjyyttä työllistymisen mahdosllistamiseksi, eikä tämä tokli ole ollut mikään hihhuliajatus, ja kyllä sen pystyy hyvin selvittää kuka sopii yrittäjäks kuka ei. Taustalla oli tietysti mm. se tolkuton jankkaus että olen työkyinen ja itse aliarvioin itseä ja ammattilaiset on todennu mun suoriutuvan erinomaisesti tietyistä tehtävistä. Sitten mä oon asunut maalla, eikä siellä kukaan ajatellut rahan tulevan sossusta tai kelasta. Nykyäänhän ihmiset vetää jo koulunkin läskiksi, kun rahaa saa muutenkin.

Olis tarvittu riskirahaa alkuu, lähinnä jonku luopujan liiketoimen ostamiseksi. Ei toki ihan pikkuraha, mutta ei suuri riski faktoja tarkastellen tai vaikkapa verrattuna paljonko palaa yhteiskunnassa turhaan paapomiseen, itseaiheutettujen sairauksien (ennen muuta lihavuus) hoitoo sekä päihteiden viihdekäytöstä lähteneen riippuvuuden ym hoitoon, kaikkeen huonon vasteen hoitoon jne.

Toiset tarvii heti eläkkeen, toiset on sinnikkäämpiä, olipa sitten masennus tai muuta. Eihän se näin voi mennä, vaan eläkeperusteet pitää olla kaikille samat ja rima riittävän ylhäällä. Mä en kirjoita vain omasta näkövinkkelistä vaan näitä ajatuksia jakaa moni moni muu, myös sairaat, köyhät, eläkeläiset.

Monisairas

Lue lisää

Ja vielä jatkoksi, että just kotona oireet monessa mielesää voi olla lievemmät ja työkin sujuisi paremmin yrittäjänä kotona kuin vieraalla, tai en vieraalta työtä saisikaan, mutta sitä en usko ettenkö yrittäjänä pärjäisi ja asiakkaita olis. Ja vieläpä asiantuntijatyö! On mulla jo pienimuottoisesti kokemustaki yrittäjyydestä ja mä oon pienestä pitäen nähnyt miten pienyrittäjät toimii ja mikä asenne ym.

Mutta kun kaikki on tyytyväisempiä, että on syrjäytynyt, mitään ymmärtämätön, idiootti, välinpitätön, outo, köyhä ja mitä kaikkee nii näillä mennää sitten ja siinä sivussa jää saamatta muutama kymppitonni vuodessa verotuottoa, alv, tulo- ja pääomavero. Mut kyllä jotain vikaa on yhteskunnassa jos pidetään työkykyisenä jota oikein jankataan, toinen muka aliarvioi, on ongelmista huolimatta sinnikäs jä kyvykäs ja valmis kokeileen ym niin ei löydy apuja, mutta sitten sitä heitetään kermaperseiden myötä kankkulan kaivoon.

Monisairas

On eri asia pärjätä kotona kuin työelämässä. Mulla ei ole ollut kotioloissa ikinä mitään ongelmia vaan juurikin työnteossa. Sulla ei ole kotona niitä paineita joita sulla on työelämässä. Ja sulla voi olla työelämässä sellasia työtehtäviä joita sä et opi vaikka sua kuinka opetetaan. Tämän takia olen itse työkyvyttömyyseläkkeellä.

Anonyymi kirjoitti:

On eri asia pärjätä kotona kuin työelämässä. Mulla ei ole ollut kotioloissa ikinä mitään ongelmia vaan juurikin työnteossa. Sulla ei ole kotona niitä paineita joita sulla on työelämässä. Ja sulla voi olla työelämässä sellasia työtehtäviä joita sä et opi vaikka sua kuinka opetetaan. Tämän takia olen itse työkyvyttömyyseläkkeellä.

Lue lisää

Masennus ei taida kauhreesti alentaa paineensietoa, onhan heitä paljon stressavissakin töissä. Sulla sitten joku muu sairaus ja kaipa sekin on mahdollista että kyse on vähän niinku harjottelun puutteesta ja joillain syynä on ns. pullmaössöelämä lapsesta saakka.

Monisairas

Anonyymi kirjoitti:

Masennus ei taida kauhreesti alentaa paineensietoa, onhan heitä paljon stressavissakin töissä. Sulla sitten joku muu sairaus ja kaipa sekin on mahdollista että kyse on vähän niinku harjottelun puutteesta ja joillain syynä on ns. pullmaössöelämä lapsesta saakka.

Monisairas

Lue lisää

Masennuksesta olen parantunut jos mulla sitä ylipäänsä edes oli. Masennus diagnosoidaan sen masennuskyselyn mukaan. Mulla on siis ahdistuneisuushäiriö. Siitä en ole parantunut. Se mulla on jo vuosikymmenet.Jos mietin niin se on ollut jo silloin kun alotin ekat opinnot ammattikoulussa. Tästä on siis jo 30 vuotta. Vaikka mä olen parantunut "masennuksesta" heiti kun pääsin eläkkeelle, niin olen terveydenhuollon mielestä edelleen masentunut. Viime vuonna kun tiedustelin asiaa niin kirjattiin että on remissiossa. Ja oisko ollut viikko siitä niin kantapalvelussa lukee että minulla on edelleen masennus. Koska olen tehnyt viimeksi masennustestin 13 vuotta sitten . Tämän jälkeen en ole tehnyt masennustestiä.

Anonyymi kirjoitti:

Masennuksesta olen parantunut jos mulla sitä ylipäänsä edes oli. Masennus diagnosoidaan sen masennuskyselyn mukaan. Mulla on siis ahdistuneisuushäiriö. Siitä en ole parantunut. Se mulla on jo vuosikymmenet.Jos mietin niin se on ollut jo silloin kun alotin ekat opinnot ammattikoulussa. Tästä on siis jo 30 vuotta. Vaikka mä olen parantunut "masennuksesta" heiti kun pääsin eläkkeelle, niin olen terveydenhuollon mielestä edelleen masentunut. Viime vuonna kun tiedustelin asiaa niin kirjattiin että on remissiossa. Ja oisko ollut viikko siitä niin kantapalvelussa lukee että minulla on edelleen masennus. Koska olen tehnyt viimeksi masennustestin 13 vuotta sitten . Tämän jälkeen en ole tehnyt masennustestiä.

Lue lisää

Ahdistus, mutta vain sosiaalisessa mielessä, se itselläkin selvästi pahempaa laatua ja ollut kauan jollain muotoa, pikkuhiljaa pahentunut. Alkoi aivovamman mutta myös selkävaurion jälkeen. Sitä on vähemmän sillon kun mä oon yksin jossain vieraassa paikassa, jossa ei ketään tunne eikä toki kuuntele keskustelua epäkohteliainen kommenttien ja eleiden kera.
Mulla kun on aivovamman myötä tullut jonkin verran spontaania puhetta haittaava ajattelu-ja sanoitusongelmaa, sen sijaan ennalta tutun asian pystyn esittään ongelmitta vaikka väsyneenä ja täydellä Panacod-annoksella ts. ei haittaisi työssä ja pieni small talk menee mutta ei mikään turhanpäiväisistä jankkaus eikä teeskentelykäytös -kommentit ja niihin reagointi.

Monisairas

Vähän déjàvu-fiilis, että ennenkin ollut ihan vastaava, mutta pari kysymystä kyllä herää:
1) Miten muuten terveellä voi olla noin paha sosiaalinen ahdistus ja onko sen syy tiedossa?
Sosiaalinen uupumus ja ahdistus tuskin tulee itsestään, vaan se on seuraus kokemuksista
2) MIten voi eläkeperusteet täyttyä eli on kyvytön kaikkeen työhön vai onko myös muita syitä? Eläke ei pitäisi tulla sillä perusteella, että yksi ala/jokin työ on epäsopiva

Itsellä sosiaalinen ahdistus johtuu pelkästään äärimmäisen epäsosiaalisesta oirekuvasta ja sen myötä tulleista kokemuksellisista syistä. En usko, että mikään vamma,tulehdus ym. itsessään muuten aiheuttaa tuollaista. MInullehan olisi pitänyt heittämällä tulla eläke jo tämän perusteella mutta on muutakin - olen hyvin moniongelmainen, osin vaikeavammainen§. Mutta ei täysin työkykyisenä pidettiiin vaikkei ole mitään tosiasiallisia mahdollisuuksia saada työtä - tiettyjä töitä kyllä pystyisin tekee hyvinkin. Luulen että pystyt sinäkin ja myös saisit.

Että sitä vaan, että ihmisten työkyvyn arviointi on täysin sattumanvaraista. Samoin on sitä, että jos työkyky on laskenut hoitovirheestä tai muuten muiden aiheuttama niin kriteerit on tavallista ankarammat kuin muilla. No ei se eläke nyt niin ratkaiseva, kun se ei paljoa suurempi ole kuin vaikka työttömän tuet - onhohan enää yhtään isompi kun noihin tehty tasokorotuksia

Monisairas

Anonyymi kirjoitti:

Vähän déjàvu-fiilis, että ennenkin ollut ihan vastaava, mutta pari kysymystä kyllä herää:
1) Miten muuten terveellä voi olla noin paha sosiaalinen ahdistus ja onko sen syy tiedossa?
Sosiaalinen uupumus ja ahdistus tuskin tulee itsestään, vaan se on seuraus kokemuksista
2) MIten voi eläkeperusteet täyttyä eli on kyvytön kaikkeen työhön vai onko myös muita syitä? Eläke ei pitäisi tulla sillä perusteella, että yksi ala/jokin työ on epäsopiva

Itsellä sosiaalinen ahdistus johtuu pelkästään äärimmäisen epäsosiaalisesta oirekuvasta ja sen myötä tulleista kokemuksellisista syistä. En usko, että mikään vamma,tulehdus ym. itsessään muuten aiheuttaa tuollaista. MInullehan olisi pitänyt heittämällä tulla eläke jo tämän perusteella mutta on muutakin - olen hyvin moniongelmainen, osin vaikeavammainen§. Mutta ei täysin työkykyisenä pidettiiin vaikkei ole mitään tosiasiallisia mahdollisuuksia saada työtä - tiettyjä töitä kyllä pystyisin tekee hyvinkin. Luulen että pystyt sinäkin ja myös saisit.

Että sitä vaan, että ihmisten työkyvyn arviointi on täysin sattumanvaraista. Samoin on sitä, että jos työkyky on laskenut hoitovirheestä tai muuten muiden aiheuttama niin kriteerit on tavallista ankarammat kuin muilla. No ei se eläke nyt niin ratkaiseva, kun se ei paljoa suurempi ole kuin vaikka työttömän tuet - onhohan enää yhtään isompi kun noihin tehty tasokorotuksia

Monisairas

Lue lisää

Jos kysyt multa. Mä en ikinä ole tykännyt sosiaalisista tilanteista. Mulla ei ollut helppo lapsuus vaikka kotona oli kaikki hyvin. Peruskoulu ja ammattikoulut oli tosi vaikeaa aikaa. Mä alotinkin ala-asteen vasta 8 vuotiaana. Mä olin koko kouluajan koulukiusattu.

Mulla on ollut koko ikäni sosiaalista väsymystä mutta luin siitäkin termistä vasta viime vuosina kun vahingossa löysin netistä siitä kirjoituksia.

Mua yritettiin kuntouttaa 7 vuotta johon kuulu paljon työharjoittelua. Mulla on kaksi ammattitutkintoa. Kuntoutukset oli pääsosin siivousalan töitä,joihin mulla ei ole koulutusta.Siihen liittyi myös koneiden käyttöä ja mulla oli vaikeuksia oppia käyttää niitä.

Työkyvyn tutkimuksissa tutkittiin työkykyä. Mä saatoin oppia jonkun työtehtävän mutta monen toiston kautta. Ja kun piti oppia uusi työtehtävä niin mun oli pakko unohtaa se aikasemmin opittu jotta mä pystyin muistamaan ja oppia uusi tehtävä. Sitten työharjoitteluissa oli paljon sellasia työtehtäviä joissa ei saanut tehdä virheitä. Siinä vaiheessa kun opitussa työtehtävässä alkoi tulla virheitä niin mut laitettiin tekee tehtäviä missä niitä virheitä ei tullut. työkokeilussa mä alotin helpoilla työtehtävillä ja siirryttiin vaativampiin . Ja sitten kun niitä virheitä tuli niin mä palasin niihin helppoihin työtehtäviin. Nämä työtehtävät olivat siis sellaisia joista ei maksettaisiin palkkaa kellekkään.

Mulla on sosiaalialan koulutus . Mutta sä saat todistuksen kuhan sä käyt koulussa,teet kokeet ja annetut tehtävät. Se että sä valmistut ei kerro mitään sun mielenterveydestä.

Mä kävin silloin 7 vuodessa kaikki kuntoutustoimenpiteet läpi. Paitsi en kelan kuntoutuksia kun kela katsoi ne tarpeettomana. Tämä oli jo ennen kuin hain työkyvyttömyyseläkettä. Uskoisin jos kela olis hylännyt hakemuksen niin sen olis pitänyt tarjota samoja kuntoutuksia jotka se oli aikasemmin multa hylännyt.

Se ettei opi ja omaksu uusia asioita niin välttämättä näy ulospäin. Mulla on aika paljon noissa työkyvyn arvioinnissa samat asiat . Esim olen aloittanut koulutuksen motivoituneena ,mutta loppua kohden tereveydetila on huonontunut. Ja asit joista sai hyvää palautetta on sellasia asioita jotka ei mittaa sitä miten hyvin sä osaat tehdä määrätyt työtehtävät. Tälläsiä asioita on esim tulee työpaikalle ajallaan ja ajoissa. Tällänen ei kerro työkyvystä yhtään mitään. Tai ystävällisyys. Sekään ei kerro työkyvystä.

Mun oli pakko panostaa näihin koska mä tiesin etten mä saa positiivista palautetta työtehtävien oppimisesta.

Ai nii ja sitten se itkeminen. Kielletty. Tukeminen ja keskustelu ei kuulunut myöskään kuntouttajien työnkuvaan. Heille olin siis ihan tavallinen työtön.