Synnytin tekstiä, ensi synnytys.
Rakennnuksen monet kasvot.Rakensin taloni vahvalle kivijalalle
vesieristeet ja lämpöeristeet
salaojat ja kaivot
kuusipuusta laudat
tervapahvi eristeet
tuulensuojat ja aluskate
kuin rakentajan käsikirjasta.
Rakensin rakkaudella talon
rakkaudella hoidin
korjasin ja kunnostin.
Rakensi rakkaudelle talon
vaalin ja varjelin
rakkaus ei talosta katoa
ei sorru oudoille teille
ei vajoa viettelyksiin
ei katso muiden perään
lähteäkseen itse.
Rakkaus kukki
ruusuina ikkunan alla
yrttitarhan komeana satona
nurmikon vehreydessä
ja pihakoivujen varjoissa.
Kunnes kaikki kaatui
lähettämättä viestejä
soittamatta
puhumatta
ennusmerkeittä se saapui
kuin kuolema yöllä.
Rakennus huokuu tyhjyyttä
rastaat asuvat marjapensaissa
yrttimaa kasvaa pajuja
mutta ruusu kukkii ikkunan alla.
Ruusu
se joka istutettiin rakkaudelle,
se jonka piikistä sain haavan
rakkaus pyyhki veripisaran pois
se ruusu kukkii ja puhuu
olen sinun -
ikuisesti sinun
vaikka olisimme kuolleet.
(puumerkki päätteelläni)
Syntyi aamulla 11.4. 2025 kello 8.39.52
110
898
Vastaukset
- Anonyymi
En ole aikonut alkaa runoilijaksi.
Se aloitus ei kuulu tämän aloittajalle joka synnyttää joka päivä jotain uutta!
Tämä jääkin ainoaksi!
Mielijohde, kun pelkkää riitaa ja kinaa joka puolella,, eikä ole kiinostusta niihin.
Jokaisen otsikon alla on ensisynnytys, koska tekstejä ei ole koskaan aiemmin julkistu, tämä on siis ensi julkaisu
- Talon rakentamisesta tässä muodossa, muotoja on kivitalosta hirsimökkiin. - Anonyymi
Muistanhan minä, minun kotipihallani kasvoi vain koivuja ja isä istutti yhden omenapuun, joka ei koskaan tuottanut hedelmää, paleltui, laatu ei ollu pakkasen kestävää, mutta mistä isä sen tiesi, osti taimen kun omenapuun pihalle halusi.
Oli siinä isän istuttama tavallinen pihlaja.
Marijoja punasenaan, happamia, eikä niistä koskaan hilloja keitelty. linnut söivät ne ja me lapset ammuttiin niitä ritsalla saunan seinään.
Vanha hirsimökki, pärekatto.
Huokaan . . semmonen talo ja piha ilman ryytimaata. - Anonyymi
ei paista katkeruus kasvoilla
ei viha vilunväreinä
vanha sortuu
uutta syntyy
jatkuu joen uomassa
kallioisen kainalossa
sortumatta
kaatumatta
pahaisen uusi elämä. - Anonyymi
Ei ole pistetä jaettavissa ♥
- Anonyymi
" muurari muurasi taloa. .- !
Milloin alkoi se tiilitalojen rakentaminen?
Eihän se ole kuin tiilikuori puurakennuksen päällä.
Kokonaan tiilestä rakennettu on sisältäkin tiilipintainen, jos ei rapata, tai levytetä.
Minullakin oli 1 "tiilitalo". puukehikko ja levy seinä, ulkona tiili.
En itse rakentanut sitä, ostin valmiina ja möin pois. - Anonyymi
Itsekin asun talossa, joka on rakennettu rakkaudesta / rakkaudella. En vain tiennyt sitä, ennen kuin luin jostain, että mies, joka ei osaa sanoa rakastavansa, rakentaa valkoisen talon siitä merkiksi. Näin kävi. Olenko nyt sen rakkauden 'vanki'.
- Anonyymi
Rakkauden 'vanki'.
Rakkaudenko, vai sen valkoisen talon.
Valkoisen talon rakkaus. Sanoissa on enemmän, kuin nuo kolme sanaa aluksi tuntuvat kertovan, niissä on koko se elämä, mikä siinä talossa on eletty.
Pariskuntana, perheenä, yksin.
Me olemme huonoja kertomaan rakkaudesta,
joko se tuntuu turhalta, koska: " tiedäthän sinä sen muutenkin" ajatus käy mielessä.
"Miksi kysyt, etkö luota minuun" on monen perheriidan alkulause.
En osaa vastata tuohon sitoutumiseesi.
Ei ollut myöskään tuttu tuo valkoisen talon sisin ajatus. Yhdessä rakennettu, rakkaudella joka oli, mutta katosiko se kaiken uupumuksen mukana, menikö ohi kuin uneton yö, ihan muuta miettiessä., siinäpä ajatuskuviota jota puntaroin.
Parasta mitä tiedän tunteettomuuden ja rakkaudettomuuden hyväksi tehdyn, on päästää irti!
Olipas kinkkinen ajatusrakennelma, pitänee vielä miettiä ja kehitellä.
Irti talosta, vai rakkaasta, joka pitää vankina. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Rakkauden 'vanki'.
Rakkaudenko, vai sen valkoisen talon.
Valkoisen talon rakkaus. Sanoissa on enemmän, kuin nuo kolme sanaa aluksi tuntuvat kertovan, niissä on koko se elämä, mikä siinä talossa on eletty.
Pariskuntana, perheenä, yksin.
Me olemme huonoja kertomaan rakkaudesta,
joko se tuntuu turhalta, koska: " tiedäthän sinä sen muutenkin" ajatus käy mielessä.
"Miksi kysyt, etkö luota minuun" on monen perheriidan alkulause.
En osaa vastata tuohon sitoutumiseesi.
Ei ollut myöskään tuttu tuo valkoisen talon sisin ajatus. Yhdessä rakennettu, rakkaudella joka oli, mutta katosiko se kaiken uupumuksen mukana, menikö ohi kuin uneton yö, ihan muuta miettiessä., siinäpä ajatuskuviota jota puntaroin.
Parasta mitä tiedän tunteettomuuden ja rakkaudettomuuden hyväksi tehdyn, on päästää irti!
Olipas kinkkinen ajatusrakennelma, pitänee vielä miettiä ja kehitellä.
Irti talosta, vai rakkaasta, joka pitää vankina.Woih, miten sinä kirjoitat, hölmistyin. Mies, joka ei osannut puhua, rakensi. Minä 'rakensin' vain arkea ja elämää taijotainsellaista. Nyt olen huomannut monta kertaa, miksi olisi pitänyt olla mukana rakentamishommissa. Tosin liitto olisi silloin loppunut lyhyeen eikä mulla ollut aikomustakaan lopettaa sitä.
Jos hän olisi uskaltanut luottaa pysyvyyteeni, kaikki olisi mennyt toisin. Kun tunteita ja rakkautta kuitenkin oli, niin omat virheet niskassa on aivan hirveän vaikea "päästää irti".
Pahoittelen, että en osaa enkä ehkä haluakaan käsitellä tätä. Tietäen, että pitäisi, mutta niin pitäisi montaa muutakin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Woih, miten sinä kirjoitat, hölmistyin. Mies, joka ei osannut puhua, rakensi. Minä 'rakensin' vain arkea ja elämää taijotainsellaista. Nyt olen huomannut monta kertaa, miksi olisi pitänyt olla mukana rakentamishommissa. Tosin liitto olisi silloin loppunut lyhyeen eikä mulla ollut aikomustakaan lopettaa sitä.
Jos hän olisi uskaltanut luottaa pysyvyyteeni, kaikki olisi mennyt toisin. Kun tunteita ja rakkautta kuitenkin oli, niin omat virheet niskassa on aivan hirveän vaikea "päästää irti".
Pahoittelen, että en osaa enkä ehkä haluakaan käsitellä tätä. Tietäen, että pitäisi, mutta niin pitäisi montaa muutakin.Tiedätkös, olin hiukan epävarma kuinka ja kumpi?
Siitä syystä hiukan arkaillen, mutta yhteisestä, rakentamisesta ajasta ja tunteista.
Ymmärrän sinua ja minua. Itsesyytökssille on annettava tilaa, irti päästäminen on aina jonkin lukon avaamista.
Minun taloni on jo tyhjä, tyhjyyttä huutaa, ja se on taas uusi "mielipolku,"'ajatushaara ja pähkäillyn aihe.
Kaikesta on hyvä etsiä kaikki haarat ja sivupolut, että solmut aukeavat!
Hyvä sana se pitäisi.
Pitäisi mennä ja korjata, mutta ei ole vielä työkaluja.
Vapauttavia ajatuksia sinulle! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tiedätkös, olin hiukan epävarma kuinka ja kumpi?
Siitä syystä hiukan arkaillen, mutta yhteisestä, rakentamisesta ajasta ja tunteista.
Ymmärrän sinua ja minua. Itsesyytökssille on annettava tilaa, irti päästäminen on aina jonkin lukon avaamista.
Minun taloni on jo tyhjä, tyhjyyttä huutaa, ja se on taas uusi "mielipolku,"'ajatushaara ja pähkäillyn aihe.
Kaikesta on hyvä etsiä kaikki haarat ja sivupolut, että solmut aukeavat!
Hyvä sana se pitäisi.
Pitäisi mennä ja korjata, mutta ei ole vielä työkaluja.
Vapauttavia ajatuksia sinulle!Lienet aloitusrunon / -kertomuksen kirjoittaja. Kerrotaanko siinä erosta parisuhteessa? "Ikuisesti sinun" -oleminen on kaunis ajatus, muttei realistista elämää. Ihmisiä ei omisteta. Mut voimia silti. Elämä voittaa, varsinkin, kun nukut yöllä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lienet aloitusrunon / -kertomuksen kirjoittaja. Kerrotaanko siinä erosta parisuhteessa? "Ikuisesti sinun" -oleminen on kaunis ajatus, muttei realistista elämää. Ihmisiä ei omisteta. Mut voimia silti. Elämä voittaa, varsinkin, kun nukut yöllä.
Anonyymi
2025-04-14 19:33:47
Vastaan; kirjoittaja olen.
Siinä kerrotaan yhteisestä rakentamisesta, elämästä, rakkaudesta, etääntymisestä, erosta, kuolemasta ja yhessä istutetusta ruususta joka ei ole lakkanut kukkimasta ikkunan alla.
Talo huokaa tyhjyyttään, ryytimaata ei hoideta, muytta ruusu kukkii.
Mikä se nyt on, joka on ikuisesti sinun, vaikka olisimme kuolleet.
Selviää kyllä ajatuksen kautta.
En ikinä ole selostanut yhtäkään runoa tai tarinaa ja tämä on vain niistä, uusimmista, joita syntyy kyllä päivittäin jopa useampia
Tarina kertoo jos osaa lukea. Runolla samat käyttöhjeet, sain itse ohjeeksi kun tutustuin vanhaan runouteen, jossa oli jopa outoja sanoja.
Toivottavasti et loukkaannu vastauksestani...
olen hiukan kiireinen ajatuksissani. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Anonyymi
2025-04-14 19:33:47
Vastaan; kirjoittaja olen.
Siinä kerrotaan yhteisestä rakentamisesta, elämästä, rakkaudesta, etääntymisestä, erosta, kuolemasta ja yhessä istutetusta ruususta joka ei ole lakkanut kukkimasta ikkunan alla.
Talo huokaa tyhjyyttään, ryytimaata ei hoideta, muytta ruusu kukkii.
Mikä se nyt on, joka on ikuisesti sinun, vaikka olisimme kuolleet.
Selviää kyllä ajatuksen kautta.
En ikinä ole selostanut yhtäkään runoa tai tarinaa ja tämä on vain niistä, uusimmista, joita syntyy kyllä päivittäin jopa useampia
Tarina kertoo jos osaa lukea. Runolla samat käyttöhjeet, sain itse ohjeeksi kun tutustuin vanhaan runouteen, jossa oli jopa outoja sanoja.
Toivottavasti et loukkaannu vastauksestani...
olen hiukan kiireinen ajatuksissani.Lukutaitoinen lienen, mutta arvoitukset eivät oikein aukea meitsille, siksi tykkään suorasta kerronnasta ja rakastan satuja. En tiedä muuta ikuista kuoleman jälkeen kuin suru ja ikävä. Miten ihmeessä nätit juttusi voisivat loukata.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lukutaitoinen lienen, mutta arvoitukset eivät oikein aukea meitsille, siksi tykkään suorasta kerronnasta ja rakastan satuja. En tiedä muuta ikuista kuoleman jälkeen kuin suru ja ikävä. Miten ihmeessä nätit juttusi voisivat loukata.
Ystävä hyvä, täällä olen oppinut varomaan kaikkea.
Yritän olla ystävällinen, mutta kirjoitan ehkä liian epämääräisesti, murteillakin osaisin, mutta yritän välttää käyttämästä mitään niistä liikaa.
Tuli palstalta poisoloa, laiskanläksyä, istun ja rauhoitun kiireistäni, sitten palaan tarinoimaan. Pieni aamiaispala jossain... - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ystävä hyvä, täällä olen oppinut varomaan kaikkea.
Yritän olla ystävällinen, mutta kirjoitan ehkä liian epämääräisesti, murteillakin osaisin, mutta yritän välttää käyttämästä mitään niistä liikaa.
Tuli palstalta poisoloa, laiskanläksyä, istun ja rauhoitun kiireistäni, sitten palaan tarinoimaan. Pieni aamiaispala jossain...Itsesuojeluvaisto on vaistoista varmaan parhain / tärkein. Mutta sekään ei ole hyvä, jos ei ole osannut muuta kuin suojella itseään. Tarkoitan siis itseäni.
- Anonyymi
Istun nojastuoliin,
otan sanelulaitteen käteeni
puhun puhki oman oloni
saamattomuuden, laiskuuden,
laihuuden ja tämän kuurouden,
kun en kuuntele itseäni.
Varpunen lentää lähelle ikkunaa
siirtyy terassin lasipöydälle,
sen pienet varpaat ovat levällään,
siivet supussa ja katse tiukasti ikkunassa.
Alan juttelemaan sille
ihan kuin ihmiselle,
kuin koiran omistaja purkaa huolia koirallensa,
tässä puhun varpuselle.
Puhuin tunni, mietin toisen eikä minuus löytänyt minua,
olin kuin vieras itselleni , - eikä varpunen vastannut.
Kuinka tyhjyys huutaa,
kuinka tuuli laulaa?
Mikä on tyhjyys, millä se määritellään.
Onko se olotila, vai avaruus?
Taskut ovat tyhjää täynnä, niissä siis ei ole mitään, mutta onko tasku tyhjyys ?
Tyhjä ämpäri ei kolise, muutta kun sinne laittaa yhden kiven, siihen syntyy ääni liikuessa.
Ei se paikallaa kolise eikä kolikot kilise köyhän taskussa, kun niitä ei ole.
Tyhjä ja äänetön.
Puhalla tyhjään puloon ja läydä sen ääni.
Ilmavirta vinkuu ikkunan raoissa.
mutta kuinka tyhjyys huutaa?
Tuuli soittaa,
tuulessa soivat haavan lehdet ja avoimesta ikkunasta tuuli viheltää viiman sisälle.
Tätä tämä tiedon ja taidon köyhyys, kuuntelen usein tuulen huminaa
ja viime päivinä tuuli on kolistellut ja vonkunut jopa liesituulettimessa.
Sanallista analysisointia olemattomasta, josta tulee ajatuksissa olevaa.
Hölmöläisen päättelyä, onko pimeässä valoa?
Mielen tyhjyys, silloin ei löydy edes yhtä ajatusta ja sitä se kai sitten on.
Tyhjensin ajatuksia uusien tietä. olin hetkin ihan tyhjä vai olinko?
En.- Anonyymi
Lentelevätkö varpuset öisin?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lentelevätkö varpuset öisin?
Lensivätkö, minä en nähnyt, en kyllä nukkunutkaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lensivätkö, minä en nähnyt, en kyllä nukkunutkaan.
Kertomuksessasi se kuitenkin lensi "lähelle ikkunaa" ja siirtyi "terassin lasipöydälle". Mielessä siis, ehkä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kertomuksessasi se kuitenkin lensi "lähelle ikkunaa" ja siirtyi "terassin lasipöydälle". Mielessä siis, ehkä.
Taitaa olla paras että et tulkitse näitä minun ajatelmiani.
Minun tekstini ovat syntyneet mikä milloinkin, ja otan taas jossain vaiheessa saman ajatuskuvan, tarinan, kertomuksen, runon tai minkä tekstinpätkän tahansa uudelleen, ja uudelleen, tarkastelen ja tulkitsen asiaa taas uudelleen.
Jos en ole piirtänyt asiaa, olen sen kirjoittanut,
lukija saa nähdä asian eri tavalla kuin minä.
En ole "yksinkertaisesti hullu", taidan olla moninkertaisestikin! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Taitaa olla paras että et tulkitse näitä minun ajatelmiani.
Minun tekstini ovat syntyneet mikä milloinkin, ja otan taas jossain vaiheessa saman ajatuskuvan, tarinan, kertomuksen, runon tai minkä tekstinpätkän tahansa uudelleen, ja uudelleen, tarkastelen ja tulkitsen asiaa taas uudelleen.
Jos en ole piirtänyt asiaa, olen sen kirjoittanut,
lukija saa nähdä asian eri tavalla kuin minä.
En ole "yksinkertaisesti hullu", taidan olla moninkertaisestikin!Juuu, se lienee paree. Hulluudestasi en tiedä, monimutkallisesti ajatteleva ja pohtiva taitelija olet ilmiselvästi. Meistä tavallisista taapertajista ei ole vastusta eikä hanttiin laittajaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juuu, se lienee paree. Hulluudestasi en tiedä, monimutkallisesti ajatteleva ja pohtiva taitelija olet ilmiselvästi. Meistä tavallisista taapertajista ei ole vastusta eikä hanttiin laittajaa.
Miksi pitäisi olla vastakkain asettelua?
Kun tuossa yllä sanoin, ettei kannata tulkita tekstejäni, tarkoitin, että en minäkään osaa aina niitä tulkita.
Moni ajatuskuvio jää tässä kesken ja kuten sanoin, otan saman ajatuksen ja asian esiin monta kertaa.
On hyvä jos tekstiin otetaan knataa, se on aina opiksi, mutta jos pitää selittää mitä mikin tarkoittaa, se on mielestäni turhaa.
Jokainen lukija tulkitsee ja käsittää asian omalla tavallaan.
Kun käytän paljon kuvitteellisia ilmaisuja, en osaa aina kirjoittaa niin moniselitteisesti, että kaikki tietäisivät mitä se tarkoittaa.
En ole kilpailemassa kenekään kanssa, siihen en ryhdy.
Sanaleikkiä kyllä käyn, jos sellaista halutaan, mutta en kävele missään kenenkään yli!
Kun joku alkaa tulkitsemaan tekstiä, se useimmiten menee ohiraiteelle.
Jos kirjoita tekstiin varpusen lennosta, miksi sen olis ollut lennettävä yöllä?
En minä aina kirjoita yöllä, joskus tosin, se on luovinta aikaa, arki ohi ja aivot selkeet.
Käytän tekstiä jonka kirjoitin vaikka kymmenen vuotta sitten, se ei ihan täsmää tähän hetkeen, mutta on käyttökelpoista sellaisenaa.
Ennen julkaisematonta!
Kun sanat tanssivat, niistä pitää ottaa kiinni silloin kun ne ovat sopivalla kohdalla.
Kiitos kommnetistasi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi pitäisi olla vastakkain asettelua?
Kun tuossa yllä sanoin, ettei kannata tulkita tekstejäni, tarkoitin, että en minäkään osaa aina niitä tulkita.
Moni ajatuskuvio jää tässä kesken ja kuten sanoin, otan saman ajatuksen ja asian esiin monta kertaa.
On hyvä jos tekstiin otetaan knataa, se on aina opiksi, mutta jos pitää selittää mitä mikin tarkoittaa, se on mielestäni turhaa.
Jokainen lukija tulkitsee ja käsittää asian omalla tavallaan.
Kun käytän paljon kuvitteellisia ilmaisuja, en osaa aina kirjoittaa niin moniselitteisesti, että kaikki tietäisivät mitä se tarkoittaa.
En ole kilpailemassa kenekään kanssa, siihen en ryhdy.
Sanaleikkiä kyllä käyn, jos sellaista halutaan, mutta en kävele missään kenenkään yli!
Kun joku alkaa tulkitsemaan tekstiä, se useimmiten menee ohiraiteelle.
Jos kirjoita tekstiin varpusen lennosta, miksi sen olis ollut lennettävä yöllä?
En minä aina kirjoita yöllä, joskus tosin, se on luovinta aikaa, arki ohi ja aivot selkeet.
Käytän tekstiä jonka kirjoitin vaikka kymmenen vuotta sitten, se ei ihan täsmää tähän hetkeen, mutta on käyttökelpoista sellaisenaa.
Ennen julkaisematonta!
Kun sanat tanssivat, niistä pitää ottaa kiinni silloin kun ne ovat sopivalla kohdalla.
Kiitos kommnetistasi.Ei vastakkainasettelua tarvitsekaan olla eikä sitä tarvittaisi. Mutta tekstisi lentävät niiin korkealla ja kovaa, että et ole saanut vastakaikua. Ei kukaan osaa sanoa mitään sulle vastineeksi.
Luulin varpusesi lentävän yöllä, kun tekstisi oli lähetetty yöllä. Olen yksinkertainen ja ajattelen siis yksinkertaisesti. Luen tekstiäsi, mutta en saa oikein mistään kiinni, en siis osaa kommentoidakaan. Mutta ok, ei siis tarvitsekaan tai voi tehdä sen samalla tavalla kuin abstraktin taulun kohdalla, mitä mieleen juolahtaa. Mutta raatorealistille se on kovasti vaikeaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lentelevätkö varpuset öisin?
Kerro minulle miksi itket, ei kun miksi
naurat ja sinulla on kyyneliä silmissä, kertoisit.
Istut vaiti.
Tartun käteesi ja silitän kämmenselkääsi
- näen siinä ison mustelman, mihin satutit -
en kysy.
Suusi on puristettu kiinni, et halua puhua.
Koirasi kuoli eilen
löysit sen omalta pihalta elottomana,
itkit sitä, huusit ja kirosit
- ovatko kyyneleet surua
ei, ei taitoni riittää tulkitsemaan mielentilaasi
katseesi on kuin pistin,
kuin miekka pahuutta vastaan.
" Se koira oli elämäni
se oli minulle pää ja jalat
se oli kysymys ja vastaus
huuto ja hiljaisuus joka nyt tappaa minut."
Itkit koiraasi, ymmärrän sinua
ymmärrän kuinka vaikea on hyväksyä kuolema.
" Muistatko kun - muistatko -
se syntyi ainoana elävänä pentuna,
kai muista kuinka sen emä kuoli, se kuoli
ja haudattiin tuohon kiven alle, muistatko?"
Sinun elämänhalusi katosi
et halunnut silittää minun koiraani
et liikkunut vuoteesi reunalta
kuihduit
kaikki ilo katosi silmistäsi
tuossa eilisessä
Katson itseäni
laiskuuttani en liiku,
en juoksemaan kykene
olen kuin sinä olit surussasi.
Muistan kuinka muutin suuntaa
juoksin taas
hypin kuin mustarastas pitkin pihaa,
askelsin portaissa
kävelin pitkin metsiä ja vainioita.
Istun ikkunan lähellä
ja käännyn katsomaan huoneeseeni.
Juoksumatto huutaa nurkassa
kävele, juokse, juokse,
- huutaa pelkällä olemassaolollaan.
Kannanko vintille,
vai vienkö kellariin,
- se syyttää minua laiskuudesta.
Istun nojatuoliin,
otan sanelulaitteen käteeni
puhun puhki oman oloni
saamattomuuden, laiskuuden,
laihuuden ja tämän kuurouden,
kun en kuuntele itseäni.
Varpunen lentää lähelle ikkunaa
siirtyy terassin lasipöydälle,
sen pienet varpaat ovat levällään,
siivet supussa ja katse tiukasti ikkunassa.
Alan juttelemaan sille
ihan kuin ihmiselle,
kuin koiran omistaja purkaa huolia koirallensa,
tässä puhun varpuselle.
Puhuin tunnin, mietin toisen
eikä minuus löytänyt minua
olin kuin vieras itselleni
eikä varpunen vastannut.
- Istuin mietteissäni.
Elin sitä koiraasi, suruasi.
Sitä surua josta et jaksanut nousta.
Koirani on kuollut,
kuin sinun koirasi jolle puhuit.
Minä puhuin varpuselle joka tuli ja meni.
Suru koirista, minun ja sinun,
ne ovat kuin yksi suru tässä hetkessä.
Koira ymmärsi, siitä olen varma, mutta
mistä tiedän ,
kuinka varpunen minua ymmärsi.
Olin kuin tyhjä lehtiö
ohi puhuttua sanomaa täynnä.
Ylinnä on # paljon puhetta aikaan saanut osio alleviivattuna#
Lukija kysyi, kai ihan tahallaan, ( ei ymmärrä tekstiä) vaan kysyy:
Lentelevätkö varpuset öisin? kysyi lukija.
Missä puhuin yöstä.. siis tekstin ymmärtäminen, ja turhaa selityksen kysymistä!
En selitä yhtä sanaa.
Jos kysyt, kysy enemmän, niin kerron!
HUOM.
Juoksumatto... osa on osa koko tarinaa,
joka ei tässäkään ole kokonaan,
- vaan juoksumaton olemassaoloon huoneessani päädyin,
kun aloin miettiä
kuinka tämän tarinan alun vanhukselle kävi, kun ei liikkunut.
Hyvää Pääsiäisen aikaa.
Jos kysyt, kysy enemmän kuin koko tarina yhden sanan takia niin kerron!
Palaan taas. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei vastakkainasettelua tarvitsekaan olla eikä sitä tarvittaisi. Mutta tekstisi lentävät niiin korkealla ja kovaa, että et ole saanut vastakaikua. Ei kukaan osaa sanoa mitään sulle vastineeksi.
Luulin varpusesi lentävän yöllä, kun tekstisi oli lähetetty yöllä. Olen yksinkertainen ja ajattelen siis yksinkertaisesti. Luen tekstiäsi, mutta en saa oikein mistään kiinni, en siis osaa kommentoidakaan. Mutta ok, ei siis tarvitsekaan tai voi tehdä sen samalla tavalla kuin abstraktin taulun kohdalla, mitä mieleen juolahtaa. Mutta raatorealistille se on kovasti vaikeaa.Tulin anona anojen joukkoon,
>Heti alkajaisiksi joku kertoi että tämä palsta pitää pitää kirjailijoiden hallussa, ihan ylläpidolle aiottiin esittää asiaa.
Minulla on oma tapani, kirjoittaa, elän ihan omaa maailmaani tekstieni kanssa, vaikka ne eivät ole "satuja " satuina luettvaksi, niitä toki ole kirjoittanut, mutta täällä niille ei otollista maaperää.
En aina tule ajatelleeksi kirjottaessani, että teksti voi olla vaikeasti tajuttavaa, koska käytän paljon vertasilevia sanoja, tai sanavastossan on vanhan kansan sanastoa, tyyli on istunut minuun jo lapsena.
Kun kirjoittaa paljon eri tyyleillä, erilaista, runot, kronika, puheet, esitelmät, asiakirjatekstit,
mietelauseet, julkisuuteen menevää ja muuta sekalaista,
plen ottanut tavakseni käyttää täällä omaa vapaata, pohtivaa,
mietiskelevää , sanoja pureksivaa ja arvoituksellista omaa tyyliä
Kun luet, ja et ymmärrä, kysy.
Pelkään jo noita ohjeiden antajia ja opettajia, pilkun paikan osoittajia ja öitäni valvovia kommentoijia.
Elämäni ei kaipaa ketään sanomaan mitä minun pitää tehdä ja milloin!
Jos elämäni olisi ollut ja olisi nytkin helppoa,
en niin välittäisi kaikesta katkeruudesta jota saan osakseni.
En esiinny kenenlään alter egona.
Olen minä, tässä ja puheissani, naamiota en käytä edes Vappuna.
Onko kateutta vai pettymystä, en tiedä kenenkään aivoituksia,
mutta karkuun en juokse.
Pysyn täällä vaikka piruuttani.
Toivon että olemme samaaa mieltä, kysytään kun ei ymmärretä.
Mukavia lukuhetkiä ikäryhmissä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tulin anona anojen joukkoon,
>Heti alkajaisiksi joku kertoi että tämä palsta pitää pitää kirjailijoiden hallussa, ihan ylläpidolle aiottiin esittää asiaa.
Minulla on oma tapani, kirjoittaa, elän ihan omaa maailmaani tekstieni kanssa, vaikka ne eivät ole "satuja " satuina luettvaksi, niitä toki ole kirjoittanut, mutta täällä niille ei otollista maaperää.
En aina tule ajatelleeksi kirjottaessani, että teksti voi olla vaikeasti tajuttavaa, koska käytän paljon vertasilevia sanoja, tai sanavastossan on vanhan kansan sanastoa, tyyli on istunut minuun jo lapsena.
Kun kirjoittaa paljon eri tyyleillä, erilaista, runot, kronika, puheet, esitelmät, asiakirjatekstit,
mietelauseet, julkisuuteen menevää ja muuta sekalaista,
plen ottanut tavakseni käyttää täällä omaa vapaata, pohtivaa,
mietiskelevää , sanoja pureksivaa ja arvoituksellista omaa tyyliä
Kun luet, ja et ymmärrä, kysy.
Pelkään jo noita ohjeiden antajia ja opettajia, pilkun paikan osoittajia ja öitäni valvovia kommentoijia.
Elämäni ei kaipaa ketään sanomaan mitä minun pitää tehdä ja milloin!
Jos elämäni olisi ollut ja olisi nytkin helppoa,
en niin välittäisi kaikesta katkeruudesta jota saan osakseni.
En esiinny kenenlään alter egona.
Olen minä, tässä ja puheissani, naamiota en käytä edes Vappuna.
Onko kateutta vai pettymystä, en tiedä kenenkään aivoituksia,
mutta karkuun en juokse.
Pysyn täällä vaikka piruuttani.
Toivon että olemme samaaa mieltä, kysytään kun ei ymmärretä.
Mukavia lukuhetkiä ikäryhmissä.Pilkun paikka helpottaa lukemista, siis ymmärtämistä. Niiin hirvittävästi haluaisin ja tahtoisin, että immeiset nukkuisivat yöllä. Terveyssyistä. Kaikista tärkeimmästä, mitä meillä on.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pilkun paikka helpottaa lukemista, siis ymmärtämistä. Niiin hirvittävästi haluaisin ja tahtoisin, että immeiset nukkuisivat yöllä. Terveyssyistä. Kaikista tärkeimmästä, mitä meillä on.
En halua loukata, mutta tämän linkin lupasin jakaa jokaiselle joka minulle puhuu nukkumisesta.
On olemassa kestokyky kaikkeen,
minulle se tuli alituisista nukkumismääräyksistä.
Tässä kaikki unesta. ja minusta.
Anonyymi
2025-04-26 22:23:22 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En halua loukata, mutta tämän linkin lupasin jakaa jokaiselle joka minulle puhuu nukkumisesta.
On olemassa kestokyky kaikkeen,
minulle se tuli alituisista nukkumismääräyksistä.
Tässä kaikki unesta. ja minusta.
Anonyymi
2025-04-26 22:23:22Tästä ketjusta tuo aika ei löydy. Meinaatko oikeasti, että pitäisi ruveta etsimään. Hui ja hai. Ja hei.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tästä ketjusta tuo aika ei löydy. Meinaatko oikeasti, että pitäisi ruveta etsimään. Hui ja hai. Ja hei.
Se löytyy kun klikkaat stä aikaleimaa, se on minun toisesta ketjustani,.
linkki on jäänyt matkalle tässä uusi
LInkki ja kopsasin tekstinkin joka löytyy tuostaalla olevasta
aikalemasta.
https://keskustelu.suomi24.fi/ryhmat/ikaryhmat/80-plus
Anonyymi
2025-04-26 22:23:22
Vo hiivatin unisiepparit,
Minun nukkumiseni eivät lä'äkärit viisauksillaankaan voi vaikuttaa ja täällä ohjataan nettiin hakemaan ohjeita.
Luuletteko Te tosiaan minua niinnhölmöksi, etten tiedä mitä nukkuninen onja mitä se merkitsee.
Sitä on muutama viime vuosi koitettu helpottaa, on apulaitteita, on tehty leikkaus on poltettu liikalksvua nenästä,, mitä netin viisaat voivat tehdä enemmän, kun lääketiede ei sisällä kyttöohjeita siitä, kuinka minua käyttään mihinkin .
Ei ole piuhaa jolla kytketään uni päälle napista painaen, ei pilleriä, koska niitä en saa käyttää.
Lopettakaa jo tuo vainoharhainen ohjailunne.
Minä nukun kun nukun, ja muun ajan valvon
ellen sekoa suomi24 80 plussalla saamiini ohjeisiin ja menetä järkeäni.
Jos tätä opettamista nukkumiseen jatkuu, teen ilmoituksen häirinnästä!
Antakaa jo vanhan vanheta vaivoineen ja puuttukaa asiaannjom se on kohdallani tarpeellista.
En ole kenekään yjksityisen enkä yhteisön
huollettava, onneksi, viimeisin testi kertoi, että muistini on vielä kunnossa, ajan autolla ja teen työtäkin.
En hae apua, enkä maksa kotityöstä, olennotsellinennja itsenäinen.
Hulluhan minä olen, mutta hulluuttakin n monta lajia ja ihmiset tykkäävät miusta tällaisena hulluna, ja kelpaan itselleni.
Pyydän, jättäkää nukkumiseni Jumalan huomaan, noiin minäkin olen tehnyt ja jos kuolen hengityskatkoon, se on minun kophtaloni, siihenkään ei nukkuminen auta, päinvastoin.
Hereillä oleva muistaa hengittää valillä.
Tämän jaan jokaiselle joka puhuu minulle nukkumisesta!
Hyvää Yötä, mene nyt Sinä nukkumaan, minä valvon vielä!
- Anonyymi
Täällä on kuulemma joku kilpajuoksu meneillään.
Onneksi en ole tietoinen kilpailuista, mutta Runokilpailu Ylellä on edelleen menossa.
Olihan kauniita maalauksia Mirja Pyykön taiteesta esillä Puoliseiskassa.
Luonnon ihailija, ja taiteilija, ihailen häntä ja hänen puheenjohtahuuttaan Luontoillan juontajana.
50 buotis juhlalöhetyksessä kivoja muistoja aikaisemmilta ajoilta.
Oi muistan, radio auki kun se lähetys tuli. Ilkka koivisto sditten telkkarilähetyksissä piirsi kuvia. linnuisa ja muista eläimistä. Taitavaa joukkoa.
Runokilpailu on siis edelleen käynnissä, sinne on saapunut nyt nin 5000 erilaista runoa.
Nyt mukaan runon rustaajat,
En ota osaa kilpajuoksuihin, kilpakirjoituksiin ole osallistunut 7 vuotiaasta alkaen ja kirjoittaminen maistuu paremmalta kuin joku palstan kilpailu.
Minä elän, en kaipaa mielikuvapystejä, enkä jonkun poppoon hyvää hyvää taputuksia, koska niitä en hae,
haen hyvää mieltä ja painolastin purkaminen on parasta terapiaa mitä lääketiedekin jopa suosittelee.
Tuntemattomuus on hyve, ei jää velkaa kenellekkään, kun ei osta eikä myy! - Anonyymi
Yön viihdykettä.
Karhu raadolla, hirvet uivat kesklelä yötä joen yli, korpit ja kettukin raadolla, jälleen hirviä...
eivätkä ole mielikuvia, vaan ihan liveä.... ruudulla!
Joskus tulee mieleen, että olen yksin koko yhteisössä, mutta se on vain minun onneni.
Piikittelijä ei voi iskeä persoonaan, hän pyrkii iskemään tekstin kautta. Senkin saa tehdä, mutta en voi aina olla tulkki kielelle jolla toinen ei kuitenkaan minua ymmärrä.
Minuus on minussa, ei jonkun toisen mielikuvatulkinnoissa.
Syntyi....
Sanoissa se on tarinan maku.
Syntyy sutta ja sotkua, josku ihan elämän makuista purtavaa, pähkinöitä ja suolapaloja.
Jotain ihme pähkinöitä vierailleet lapset jättivät pöydälleni. Chiliä ja muuta kitkerää.
Kitkerää oli savusaunan katku, kun silmiin meni ja kurkussa poltteli.
" Tuu pois sieltä, saat häkkää ," huusi isä lapsille, mutta savussa oli kiva juosta ja sitten haistella toistensa hiuksia.
Sellainen löylyn lyömä ja savun myrkyttämä minusta sitten tuli.
Ellei hiukset haise savulle, niin hielle ne haisevat.
"Hiki päässä sinun on töitäsi tehtävä," jos olet kokki, kylvettäjä, keittäjä, tiskari, tai olet ammattiurheilija joka treenaa paljon.
Hiki tulee, hki tulee tässäkin.
Muuta en tee, kuin näppäilen kirjaimia valkoiselle alustalle, mutta aurinko armas antaa lämpöä enemmän kuin tilasin tähän huoneeseen ja talven varalle tätä ei voi säilöä.
Lunta voi säilöä seuraavaa talvea ajatellen, ensilumeksi säilöttyä lunta, latua, latua hiihtohullu kansa vaatii, vaikka ei ole satanutkaan. Onhan säilössä.
Kuuma ilma ei säily, ei vaikka kuinka meinaa talven yli säästää, sillä sen säilöminen vaatii paljon lämmintä.
Pysyit kai lämpökärryillä, kun lunta edelleen ajetaan säilöön siellä missä luonnon lunta vielä löytyy.
Tyhjyys, sanojen ja mielen tyhjyys.
Mielikuvina voi nähdä sellaista mitä ei näe, tuntea tuoksuja ja maistaa suussa makua, joka on jäänyt makumuistoksi.
Lapsuudessa syödyt mesimarjat, joiden makua ei mikää muu marja korvaa.
Sellaisen maun tunsin suussani, kun ajattelin isää Savusaunan ovella, päivällä olimme pellolla töissä, söimme mesimarjoja ojien pientareilta ja joimme äärettömän inhottavan makuista kotikaljaa joka oli lämpimässä käynyt liikaa ja maistui samalle, kuin hevosen virtsa haisee.
Tuo savusaunan lämmitys, savun kitkerä haju ja mesimarjan makeus, kuin yö ja päivä, mutta muistoissa kuin tämä hetki.
Istuin hetken ulkona ja jostain nenään ajautui savua, halvan piipputupakan, tai savukkeen haju joka haisi vielä myrkyllisemmältä, kuin se musta savusaunan savu , josta isä varoitteli.
Jos tuo hajun lähde ei käyttäjällensä jotain vahikoa aiheutua ei sitten mikään, että tuota vetää nautinnoksensa henkeensä. Makuja ja himoja on monia.
Himot ja halut. niistä se on elämä alkanut, niistäkin.
Ei minulla suuria himoja ole, mitä nyt muutama pähkinän purtavakseni haen silloin tyällöin, enkä aina suuhuni, niitä kun
voi "pureskella sanoina, sanoiksi , joita muut eivät ymmärrä.
Salaperäisyys, uteliaisuutta herättävä salaperäisyys.
Sitä se onkin, se ymmärryksen helppouden unohtaminen.
Pähkinöitä, arvoituksia, ajatuskiemuroita ja on ihan nautinnoliista pureskella vaikka näin iltojen pimetessä, kunnes kesän valoisuus tappaa pimeän ja hulluus tulee näkyväksi.
Minun hulluuteni.
Näen lintujen rasvapalloja varastavan harakan muunakin kuin rosvona, ja räkättäjänä.
Sillä on inhimillisyyttä, se on kaveri toiselle harakalle, se vahtii korkealla toisen harakan ryöstäessä pikkulintujen rasvapallot.
Se kääntyy oksalla, eikä tarvita kuin auton ohi ajo, niin vahti varoittaa ja uusi kierros...
Samaa se tuo varis, mutta turhaan minä siitä kerron, sehän on vain mielikuvani variksen luonteesta. Ja tuon harakan. - Anonyymi
Ensimmäinen lause, jonka olen todistettavasti kirjoittanut, oli kolme sanaa; ISÄ HEVONEN NÄKI.
Olin oppinut kirjaimet ja numerot piirtämään nelivuotiaana.
Vanhempien serkkujeni kanssa opettelin lukemaan ja tuon lauseen ole kirjoittanut sanomalehden tyhjään reunaan joskus 5 ikäisenä.
Lehti oli äidillä tallessa, mutta aika hävitti ja olin siihen puukstaavek´ja piirtänyt enemmänkin, mutta kukaan ei osannut kaikkea lukea.
Eräs serkuistani sanoi, että - kirjoitit kai katkistusta-.
Vanhanajan Katekismus oli kirja jonka kirjaimiakin opettelin piirtämään. Kai ne sitten olivat niitä vanhan ajan kauniita kirjaimia, koristeellisia, ja niillä oli vanhan katekismuksen tekstit painettu.
No, eipä niitä ole sittemmoinn paljon piirrelty, paitsi lapsuudessa, isän kanssa oli kiva piirtää ja kirjoittaa. Laulaa ja soittaa kannelta, jota en kyllä osannut enkä oppinut kuin näppäilemään sinne päin.
Isäni veisasi virsiä, sanatkin ovat tallentuneet muistoihin.
Rakkaimpia muistoja ovat isän kirjeet, hän aina kirjotítti kotoa terveisiä, kun olin maalman turuilla,
äiti sitten sinne kirjeen lopuun lisäsi vielä omia ajatuksiansa ja elämän ohjeita minulle.
Voi kun olisi niin monta kysymystä vanhemmille, kun kakarana ei osannut kysyä kaikkea..
Kuinkahan monta riisiä olen tuhlannut paperia omiin sepustuksiini, ei ole riittänyt sanomalehden reunat, tuhlattua aikaa ja tavaraa.
Kenellekkään ei ole mitään hyötyä minun sepustuksistani, mutta onhan tullut sanottua ja ajateltua., ja usein vasta sitte ajateltua, kun on ajatus jo sanoina esiin pulpahtanut.
Niistä sanotuista ja sanomattomista sanoista vielä hetki...huomenna. - Anonyymi
Näin unen,
olin pieni lapsi.
Seisoin yksin puuttoman aukeaman reunassa,
takanani oli soratie ja siellä ajoi toinen pieni lapsi polkupyörällä, jossa oli iso eturengas.
Käännyin huutaakseni hänelle, mutta hän oli poissa.
Yritin kävellä tielle, mutta jalkani upposivat pehmeään sammalpohjaan, enkä päässyt etenemään kuin yhden askeleen, suurella vaivalla, aina toinen jalka upoksissa. Yritin huutaa, en kuullut huusinko ja huusin uudelleen.
Eteeni, siihen sammal peitteelle hypähti pieni metsähiiri, ojensin käteni, mutta en ylettynyt koskettamaan sitä. Ponnistin kaikin voimin jaloillani ja pääsinkin ylös, kävelin tielle ja mietin minne olen menossa. Metsähiiri oli jalkani vieressä, taas yritin sitä koskettaa, mutta en ylettynyt, tai, ei se ollutkaan siinä.
Seisoin hämmästyneenä tiellä. Mistään ei kuulunut ääniä, olin peloissani, vapisin ja taas huusin, mutta mihin ääneni oli kadonnut, en kuullut mitään.
Otin tieltä soraa käteeni, heitin sitä tielle eteeni ja se ropisi kuin sora ropisee, siis kuulen, miksi en voi huutaa.
Onko Jumala minut hylännyt, lähettänyt minut tänne korpeen, en osaa huutaa, ja en pääse liikkeelle, - apua, - apua, - tulkaa, mutta hiljaisuus tiivistyi ja pelkäsin yhä enemmän.
Mitä syntiä olen tehnyt?
" Jumala, anna anteeksi jos olen jotain pahaa tehnyt, anna anteeksi, teen kaikki mitä äiti pyytää, auta minua."
Olin niin peluissani että huuleni vapisivat, jalat olivat ihan voimattomat ja en jaksanut nostaa kättäni. Istuin keskelle tietä. Nostin polvet rintaani vasten, nojasin niihin ja itkin, hysteerisesti, itkin ja vapisin.
Avasin silmäni ja taas se metsähiiri oli siinä, katsoi minuun, sen pyöreät korvalehdet kääntyilivät ja viiksikarvat heiluivat kuin se puhuisi.
Sen mustat nappisilmät tuijottivat minua ja pienet etujalat se oli kätkenyt rintansa alle.
Siinä se tiellä jalkojen edessä tuijotti minua ja minä sitä.
Se haisteli ilmaa, viiksikarvat väpättivät ja näin kuinka sen pieni keho liikkui hengityksen tahtiin. Kellertävän oranssi turkki näytti pehmeältä ja jäin tuijottamaan sitä silmiin.
Ojensin käteni, mutta se olikin kaukana, en ylettynyt, vaikka se oli ihan kengän kärjessä kiinni, en ylettynyt sitä koskettamaan, eikä se liikahtanut.
Nousin seisomaan, katsoin minne suuntaan minun pitäisi mennä, mistä olin tullut, muistelin, mutta en muistanut.
Seisoin tiellä, oikealla kädellä osoitin suuntaa, siellä tie oli suoraa ja sen päässä tie haarautui kahdeksi, oli vain tie, ei metsää, ei suota, ei mitään muuta kuin tie, joka näytti hiekkatieltä.
Vasemmalla kädellä osoitin vasemmalle, jossa tie jatkui suorana, sen päässä oli valoisa lehtipuusto. Vihreää ja vihantaa kasvustoa oli tien molemmin puolin, mutta tie oli kuoppainen, sora näytti kalliolouhokselta.
Katsoin suoraan eteeni, sinne mistä tielle nousin, siellä oli samaa mättäikköä ja upottavalta näyttävää suota, käännyin ympäri ja näin laajan meren.
Suljin silmäni ja taas pelko valtasi minut. Yritin huutaa apua, ei, ääni ei kantanut.
Metsähiiri, se nappisilmä tuijotti minua. Se haisteli kenkääni ja ilmaa, lähti vipeltämään vasemmalle avautuvaa tietä, se ikään kuin lensi kivien yli.
Astuin askeleen oikealle vievän tien suuntaan, silloin kuulin jonkun sanovan ihan korvani vieressä; " Lapsi kulta, sydämesi on vasemmalla. Jos seuraat sydämesi ääntä kulkusi on vaivatonta, löydät etsimäsi ja saat kaikki ne lahjat käyttöösi, joita sinulle on määrätty."
Seisoin siinä ihan yksin, itkien ja odottaen että minut löydettäisiin.
Metsähiiren pienet pyöreät korvat näyttivät silmissäni valtavilta luolilta ja viiksikarvat metrien pituisilta heiluvilta pajuilta, se katsoi minua kahvilautasen kokoisilla silmillään, kääntyi ja jatkoi matkaa.
Kääntyi, astui askeleen sille soratielle..
Heräsin hiestä märkänä, tuntui kuin olisin huutanut koko yön, en saanut sanakaan suustani.
Tämän unen näin "laskemattomia vuosia sitten".
Unessa olin pieni lapsi, mutta uni on kertautunut tavalla tai toisella unissani useita kertoja ja aina tuo lause; " Lapsi kulta, sydämesi on vasemmalla .-."
liittyy uneeni.
Kuljin sitä vasemmalle menevää tietä, metsähiiren osoittamaa, ja tänäänkin mietin, kuinka olisi elämäni mennyt, jos olisin lähtenyt sinne oikealle.
Sielläkin oli tienhaara, olisi ollut mahdollisuus valita kumpaa jatkan.
Tein unessa valintani, olkoon tämä oikea tai vasen tie, enää en voi monia valintoja tehdä.
Tämä tie, ja tämä risti, on minun tieni ja minun ristini, tai rastini, siinä vaiheessa kun elämäni on muille muisto, minulle mennyttä.
Hyvää Pääsiäissunnuntaita kaikille.- Anonyymi
Elämän tie.
- Anonyymi
Unien tulkinta.
Onko uniasi analysoitu ja onko unien sanoma mitenkään tieteeseen perustuvaa? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Unien tulkinta.
Onko uniasi analysoitu ja onko unien sanoma mitenkään tieteeseen perustuvaa?"Tieteeseen perustuvaa" ! Unet kertovat jotain unien näkijästä, hänen omasta elämästään ja kaikesta siitä, mitä hän alitajuntaansa elämänsä aikana säilöö. Tiedä ja tunne siis itsesi.
- Anonyymi
Hengästyttävän pitkä ja hyvin muistettu uni. Tosin itsekin muistan joitain merkityksellisiä unia menneestä elämästä, mutta en osaisi noin tarkasti kertoa. Isoimmat suuntaviivat vain ja sen, miksi niitä unia näin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hengästyttävän pitkä ja hyvin muistettu uni. Tosin itsekin muistan joitain merkityksellisiä unia menneestä elämästä, mutta en osaisi noin tarkasti kertoa. Isoimmat suuntaviivat vain ja sen, miksi niitä unia näin.
Jo vuosia ole kirjoittanut uneni muistiin. Yllä oleva on ollut mielessä ja muistissa jo kymmeniäa vuosia, näin sen nuoren.
Silloin kirjoitin sen vanhan, kansakoulun karttakirjan kanteen, nyt se on hävinnyt, mutta uni on taltioituna muissakin kohteisa.
Toistuu ajoittain, miksi, en tiedä.
Kaikkia unia en minäkään muista, muistaa että jotain näin.
Toiset, joita muistan kirjoitan ylös. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Tieteeseen perustuvaa" ! Unet kertovat jotain unien näkijästä, hänen omasta elämästään ja kaikesta siitä, mitä hän alitajuntaansa elämänsä aikana säilöö. Tiedä ja tunne siis itsesi.
Joskus vanhaan aikaan oli lehdissä ilmoituksia joissa Unien selittäjä tarjosi puhelimessa unien selityksiä.
Se oli aikaa joskus -70 ja -80 luvun vaihteessa.
Silloinhan sai mitä tahansa horoskooppejakin soittamalla maksulliseen numeroon.
Ovatko ne jo loppuneet, maksullisuus on ainaki 020 palvelunumeroissa, mutta niissä ei tietääkseni ole unienyilkintaa, ovat paremmassa käytössä, palvelemassa vaikka pankkia.
Kuahan tietäis enemmän.
Olen lukemassa, stoppasin tähän väliin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joskus vanhaan aikaan oli lehdissä ilmoituksia joissa Unien selittäjä tarjosi puhelimessa unien selityksiä.
Se oli aikaa joskus -70 ja -80 luvun vaihteessa.
Silloinhan sai mitä tahansa horoskooppejakin soittamalla maksulliseen numeroon.
Ovatko ne jo loppuneet, maksullisuus on ainaki 020 palvelunumeroissa, mutta niissä ei tietääkseni ole unienyilkintaa, ovat paremmassa käytössä, palvelemassa vaikka pankkia.
Kuahan tietäis enemmän.
Olen lukemassa, stoppasin tähän väliin.Selitän uneni itse, joten en kysele puhelimella eikä ole siis tietova. Pankkiin tai mihin tahansa soittaminen on nykypäivänä äärimmäisen ärsyttävää puuhaa. Ensin lätinää monta minuuttia ja sitten musiikin kuuntelua. Viimeksi yli 20 minuuttia. Prkl.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Selitän uneni itse, joten en kysele puhelimella eikä ole siis tietova. Pankkiin tai mihin tahansa soittaminen on nykypäivänä äärimmäisen ärsyttävää puuhaa. Ensin lätinää monta minuuttia ja sitten musiikin kuuntelua. Viimeksi yli 20 minuuttia. Prkl.
Niin ja perivät maksun!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin ja perivät maksun!
No sehän siinä on niiin tautista, kun ovatten kalliita - yleensä virallisia - numeroita, jotka musaa tarjoavat.
- Anonyymi
Kartalla viivasuora on lyhin reitti.
Missä kulkee lyhin reitti maassa
tai mistä merillä lyhin matka,
tai mikä on linnun lentoreitti.
Minun matkani lyhenee,
- otan suoran suunnan
lyhyin askelin
poikkeamatta suunnasta
olen pian määrän päässä.
Eilen se oli
jossain tuolla ulkona ja kirkossa.
Harras mieli johti askelia
tänään olen hukannut suunnan.
Seison huoneen keskellä.
Näen oven ja ikkunan,
näen pöydän ja tuolin,
mutta en näe etsimääni.
Missä minun minuuteni,
missä tahtoni ja taitoni?
Ajatus on kompassini
ohjaa askeleeni
ja vie minua.
Istun tuolille, ota tyhjän lehtiön,
sanat ovat helppoa puhua,
mutta paperille ne eivät taivu.
Olen suora viiva itseeni,
mutta kaikki sivupolutkin pitää tarkistaa.
Tyhjää mieli,
jyvät ovat tänään entistä kovempia.
Tämä hetki on tärkein tuntea,
käyttää sivupolutkin hyväksi,
ettei eksy tärkeimmästä.
Eilinen herkisti ajattelemaan ikuista elämää, luvattua elämää.
Aihe on arka, sanat olivat valmiit,
mutta jätin valmiin.
Mietteitä aamussa.- Anonyymi
Puhutaa apatiasta, puhuisin mieluummin elämän anemiasta
Huono veri, raudan puute,
= tapahtumaton arki ja haluttomuus.
Sellaista koettu ja huonoksi havaittu.
Elämän anemia hoidetaan ottamalla uusi ote tavalliseen arkeen, jota ei voi paeta makaamalla sohvalla, ei se on lannistettava muilla keinoilla.
Kuulin erään miehen puhuvan miniästänsä, kun muut miehet siinä ympärillä moittivat miniöitä tai vävykokelaita laiskoiksi.
Tuo mies sanoi vakavalla naamalla; " ei se minunkaan miniäni työtä pelkää, se uskaltaa mennä työn viereen maate ."
Se se on hyvä merrkki jota kannattaa katsoa kun palvelusväkeä palkkaa.
Istuuko tuvan penkillä pureksimassa viimeistä suupalaa, kun emäntä jo kantaa likaisia astioita tiskipöydälle!
En palkkaa piikaa, kun teen kaikki työt ityse, ei ole aikaa sureksia ja miettiä mitä tekis, kun niin taas laiskottaa, meniskö maate?
En mene maate, menen ottamaan jumppatunnin.
Nosta jalkaa, nosta kättä, käännä päätä, venytä kaulaa ja juuri tässä taustalla Jaska Mäkynen laulaa. - Taivahan tosi- uutuuslevy soitettiin radiossa .
Koitahan löytää kuullaksei. sanat tosdi sopivat tähän aiheeseeni.
Ja sattuma on totta, en tienny mitä -Paikka auringossa- Hanna Kataja-Rahko soittaa yhden jälkeen. <Nyt soi Jaana Lammi. Soittaja hei!
Musiikkia siis ja Jumapptunti. Heips. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Puhutaa apatiasta, puhuisin mieluummin elämän anemiasta
Huono veri, raudan puute,
= tapahtumaton arki ja haluttomuus.
Sellaista koettu ja huonoksi havaittu.
Elämän anemia hoidetaan ottamalla uusi ote tavalliseen arkeen, jota ei voi paeta makaamalla sohvalla, ei se on lannistettava muilla keinoilla.
Kuulin erään miehen puhuvan miniästänsä, kun muut miehet siinä ympärillä moittivat miniöitä tai vävykokelaita laiskoiksi.
Tuo mies sanoi vakavalla naamalla; " ei se minunkaan miniäni työtä pelkää, se uskaltaa mennä työn viereen maate ."
Se se on hyvä merrkki jota kannattaa katsoa kun palvelusväkeä palkkaa.
Istuuko tuvan penkillä pureksimassa viimeistä suupalaa, kun emäntä jo kantaa likaisia astioita tiskipöydälle!
En palkkaa piikaa, kun teen kaikki työt ityse, ei ole aikaa sureksia ja miettiä mitä tekis, kun niin taas laiskottaa, meniskö maate?
En mene maate, menen ottamaan jumppatunnin.
Nosta jalkaa, nosta kättä, käännä päätä, venytä kaulaa ja juuri tässä taustalla Jaska Mäkynen laulaa. - Taivahan tosi- uutuuslevy soitettiin radiossa .
Koitahan löytää kuullaksei. sanat tosdi sopivat tähän aiheeseeni.
Ja sattuma on totta, en tienny mitä -Paikka auringossa- Hanna Kataja-Rahko soittaa yhden jälkeen. <Nyt soi Jaana Lammi. Soittaja hei!
Musiikkia siis ja Jumapptunti. Heips.Tämäpä oli reipas ja positiivinen kommentti. Hykerryttävä ajatusyhdistelmä tuo anemia - apatia -juttu. Lienee totuudellista, käy järkeen.
Mutta piika, joka pureksii vielä "viimeistä suupalaa", on viisas. Ruokarauha pitää immeisellä olla, jotta jaksaa sitten työskennellä.
- Anonyymi
On jumppatunti lisännyt aktiivisuutta, koska heti sen jälkeen sain monta asiaa hoidettua.
Ennen saunaan menoa toinen tunti kehonpaino jumppaa hyvään kävelyyn liityen.
Sen kyllä keskeytti puhelu, liittyen käännettyyn postiin.
Valtameren yli ei posti kulje näköjään edes viikossa, puhelimella saa sentään yhteyden nopeammin, kuin paikalliseen pankkiin.
Eihän paikalliseen pankkiinkaan saa suoraa yhteyttä, sekin menee
keskuspankin kautta.
Sain viimeksi sairaalassa olessani kivat liikunta ohjeet, kun on pakko olla liikkumatta pitkä aika, lihakset tavallaan laiskistuvat ja niille pitää järjestää herätystä, venytä ja vanuta, ojenna jalkaa koukista polvea.
Kun en ole uimahalleissa kävijä, enkä tykkää kylmästä, enpä ole uima altaassa käynyt kun viimeksi Palm Beach ; issa, oli pakko semmoisessa helteessä viipyä vedessä, kuin pentuna joessa.
Uinti olisi hyvää liikuntaa, mutta tottuminen onkin toinen asia.
Tuli vain mieleeni, tuosta kirjeeestä joka on sinne matkalla, itse en ihan tänään. En haluaisi elää siellä, mutta astmalle tekee ilmasto hyvää.
Sauna teki hyvää.
Nyt kuuntelin toivekonserttia, onhan perjantai, puhetta kahteen suuntaan, kivoja juttuja ja hyvää musiikkia. Otin tossut pois jalasta ja tanssin paljain jaloin muutaman rytmikkään tanssin, sekinon verenkiertoa edistävää, mutta tunne siit' puuttu kun yksin tanssii olohuoneesta eteiseen, keitiöön ja olohuoneeseen .sitä rataa ees taas, nyt voi rauhassa istuaja haaveilla vaikka kesäillan tanssilavoista.
Radiossa kuulin puhuttavan ja sitten
myös itsensä Teemu Muurimäen haastattelun.
Muotisuunnitteliuja joka on suunnitellut monia merkittävien henkilöiden käyttämiä uniikkeja iltapukuja.
Hän järjestää näyttelyn Porissa tänä kesäsänä.
Näytteillä on pukuja, luonnoksi, piirustuksia, ym muotiin liittyvää hänen suunnitelmistaan ja asuistaan.
Sinne on mentävä. Minulla on yksi kallis iltapuku, erikoinen ja tunnetun suunnittelijan malli, suoraan suuresta muotitalosta ja aivan liian kallis minulle, mutta tuolla se paperisessa pukupussissa odottaa parempia juhlia.
Tulleneeko koskaan käytettyä, mutta onhan muistona niistä ajoista kun perempia vaatteita tarvittiin.
Ei niitä juhlallisia pukuja voi kotona pitää, nauraisi naapurikylän harakatkin.
Kangaskauppaa ei ole lähitienoilla, mutta ompelukankaita on laidasta toiseen, mutta missä niitä vanha uusia vaatteita tarvitsee.?
Aaamulla nappaa kaapista ensimmäisen trikoopaidan ja tisesta kaapista loppuun pidety farkut jalkaan, siinä se, kelpaa kirkkoon ja kauppaan, eikä ole kielletty hellan vieressäkään niiden kanssa touhuta.
Hyvää ja yksinkertaista, ei kallista, mutta laatuaa sen verran, että kestää 10 pesukertaa nukkaantumatta.
Tuli tuosta Muurimäestä mieleen, että enää ei asuissa vaadita täydellistä istuvuutta, kun olkapäät ja hihat ovat roikkuvia, helmakin vino suuntaan jos toiseen.
Ottaisko, kun valon määrä lisääntyy, jonkun kankaan esiin ja ompelis normi mitoilla kauniista kankaasta suvun nuorilla naisille kauniit juhamekot. Katsottavaksi ja mkietittäväksi, kunhan avaan tuon kangaskätkön .
Ei siellä ole marimekkoa, kaikki kankaat olen ostanut matkoillani, kangaskaupoista, meillä laatkangas maksaa kaksin kerroin sen mitä maksoin tuodessani kankaan mukanani, ja laatukankaita on sattnut saamaan erikoisella tarjouksellakin.
Nyt on niin monta suunnitelmaa, että taitaa aika ja ikä loppua enne kuin kaikki on tehty, mutta ei se haittaa, on kiva edes suunnitella.
Osuukohan se tuo nukkumaan ohjaaja tänne minun tilaani, menköön matkoihinsa käskemättä, vaikka nyt on hänen mukaansa ihmisen nukkumaan meno aika.
Kaikkeen sitä ihminen puuttuukin, puhuis nyt edes terveellisestä iltapalasta.
Ei taida tavalliseen ruokaan ohjeita häneltä olla asiallista edes odottaa, ja minä en syö hienoja dinnereitä, minä syön aamulla, päivällä ja illalla mitä kaapista löytyy ja mikä sattuu maistumaan.
Hetkinen .. joku kolistelee...- Anonyymi
Mikä kolisteli ja
kuka koputteli, meillä oli kauhee tuuli ja vessan ovi kolahteli.
Ilmavaihto hormeistako johtuu tuulisella ilmalla tuo kolina - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mikä kolisteli ja
kuka koputteli, meillä oli kauhee tuuli ja vessan ovi kolahteli.
Ilmavaihto hormeistako johtuu tuulisella ilmalla tuo kolinaEn sano kuin kerran ertäs naapuri sanoi kun tuuli kolisteli ja hakkasi peltikattoa.
" Se oli kolinaa ja pauketta koko pimiän yön ja piirsi kummituksen kuivia seinälle," hän puhisi kiukuissaan, kun ei saanut nukuttua, satoi ja salamoi.
Pirut tulivat seinälle salamien saattelemina.
Tuulihan se ulisee kun tulee sopivalta suunnalta.
Tottumus on toinen luonto, mutta vakutti aluksi joltain muulta kolinalta.
palataan porisemaan.
- Anonyymi
Oliko palstalaisia voittajien joukossa, luulisi että Paloma ainakin kärkikahinoissa?
- Anonyymi
Mikähän kilpailu on kyseessä?
En ymmärrä mistä puhut, mutta en edes välitä tietää.
Itse en ole ehdolla mihinkään virkaan,
en edes hakenut.
Jos mainitsemasi voittaa, se on hänen asiansa, ei minun häviöni,
kun emme ole koskaan olleet samalla lähtöviivalla.
Melkein lapsekseni sopisi, on vielä niin nuori,
että eri sarjoihin kuulumme. - Anonyymi
Jos puhut Ylen runokilpailusta,
en ota osaa mihinkään kilpailuihin.
En ole seurannut kisaa, jossain niitä luetaan ohjerlmien lomassa,
mutta ei minulla ole telkkaria nurkassa joten piste sille kisalle.
En hae mainetta ja kunniaa.
En pyri voittamaan muita kuin itseni, se on paras kilpailu kehittyä minuna.
Olen oman kokoiseni, liian pieni maailmalle.
En halua että minun minä henkilöni on täällä arvosteltava,
- Anonyymi
"Että semmosta soppaa tänään,
mitä tämä nyt olikaan, unohdin jo mitä se oli."
Dementoituneen mummoni lausumaa sinä aikana, jollon hän vielä puhui, sillä hän lopetti puhumisen, vaikka oli hyvässä ruumiilisessa kunnossa.
Hän käveli niin nopeasti, että karatessaan ennätti pitkälle ennen kuin kukaan huomasi, että hän oli lähtenyt kylille.
Unohtaminen on inhimillistä, sitä tapahtuu kaiken ikäisille.
Pahinta on, kun ostaa junalipun Tampereelta Helsinkiin ja huomaa junassa, istuvansa junassa Oulun asemalla, koska oli nukahtanut .
Ihme ettei konnari herättänyt.
No, Oulussa pääsi vaihtamaan etelän siuntaan menevään junaan, mutta siinäkin herralle tuli matkalla ongelmia, Tampereella hän poistui junasta, osti jotain suupalaa asemalta, ja meni salkkuineen yhteen vaunuun joka oli siinä lähimmällä raitellaa.
Istui junassa tyytyväisenä, että pianhan sitä ollaan perillä kun ei pysähtynytkään puolta tuntia Tampereella. Juna lähti liikkeelle, konnari tuli tarkastamaan lippuja, herra ojensi lippunsa, konnari katsoi miestä ja kysyi mihin olettekaan matkalla.
"Helsinkiin," sanoi herra, "epäröimättä",
"Mutta kuulkaas, kun nyt olette menossa Turun junalla Turkuun."
Että sattuuhan sitä salkun kanssa reissaavalle.
Huonoa tuuria.
Sitä se oli asvan ostajallakin, ei jäänyt kuin kahden numeron päähän päävoitosta, sitä raha arpaa mies kuljetti ainakin kymmenen vuotta povitaskussaa, ja näytti ihmisille, kuinka lähellä oli ettei voittanut arvonnassa miljoonaa markkaa.
Joskus me haluamma saada kaiken mitä on kaupan ja ainakin sen, mitä on naapurilla .
Toisen kerrann iloa riittää siitäkin mitä olisi mahdollisesti saanut, ellei joku pieni juttu olisi ollut esteenä.
Eräs mies täytti josku aikoinaan 1 X 2 veikkaislappuun kaikki rivit, kuunteli radiosta veikkauksen oikean rivin ja tarkisti lappunsa.
Oli joulun aikaa, miehen lapussa oli yksi rivi täysin oikein.
Hän riemuitsi, että joulun aikaan onni sitten potkii, perjheelle kehaisi, että pian ollaan rikkaita, mutta pitää soittaa veikkaukseen kun kauppa aukeaa, tai mitä sille voitolle, tulleneeko postiin?
Tuliarki ja arkinen totuus,
Veikkaus lapussa oli rivit vuosi sitten pelatuista jalkapallo otteluista,
Eikä sitä veikkauslappua ollut koskaan edes maksettu, eikä siten ollut koskaan missään arvonnassa mukana.
Voi sitä manailun ja sadattelun määrää; " Kun ihmiset narrataan pelaamaan ja se on sitten joka viikko uusi, ja pitää sitten vielä maksaa."
"Siinä lapussa olivat yhdessä rivissä kaikki Ykkoset (1) ristit (X) ja kakkoset (2) ihan oikein, mutta kun se yksi pieni juttu oli, niin en saanut niitä rahoja."
Tulipahan mieleeni,- Anonyymi
Elämä on. Vahinkoja ja vastoinkäymisiä täynnään.
- Anonyymi
Hierojalla käynti vastaa viittä ppp >? niin havahduin ja sehän olisi ollut ihan rivo loppu tälle asialle.
Eikä mikään eilisen teeren poika ollut tämä hieroja.
Uusi asiakas sude syntyi,kun netinen hieroja on lopettanu, ammattinsa.
Sain todella hyvää fasikiahierojan käsittelyä. Hän tiesi mikä paikka kiristää, kun minulla oli lääkärintodistus mukana, dignoosissa selitykset joka lähentäjän ja koukistajan tilanteesa, hieroja tietää mistä se minulla kiristää.
Onneksi ei kiristä yläpää.
Sehän nyt oliskin jos sekin jäykistyisi.
Sain halvalla lammasta Vapuksi, kun ei sitä ollut Pääsiäisenä.
Kauppa asiat hoituivat yhdellä käynnillä, ja juteltuakin tuli, melkei "ammattiveljen" kanssa, eli se tataa olla päivän sanavarasto ääneen lausuttuina melkein pulkassa.
Hirojan kanssa tuli puheeksi on´man vartalon voimalla tehtävät liikkeet, jotka venyttävät lihaksia ja saavat faskiat hellittämään, mutta ihan itse tehden se on hitaampaa hoitoa, kuin ammatti ihmisen tekemänä.
Hän opetti minulle ihan lattialla istuen, esimerkkiä näyttäen, kuinka tämä ja tuo lihaksen kireys hellittää.
Varoitti minua, etten tekisi liian monta toistoa, kun kyykkyjä teen 15 ja sitten tauko. Vähempikin riittää kun liikettä toistaa joka
päivä, vähän päivässä, eikä kipeydy lihakset.
On ero hierojalla ja hierojalla, nyt on seuraavakin tunti tilattuna.
Matkailu avartaa. En vain osaa tulkita mitä se avartaa, mitä nuo mainokset avartavat, kun tuo hokeman lopussa ei ole mitään asiasa selventavää.
Minun maailmankuvaani se on avartanut ja tehnut minusta pienemmän. Näen kuinka voimaton olen minkään maan ongelmia ja esimerkiksi siisteyttä parantamaan. Meillä taitaa suuri ongelma, johon ei näytä mitkään ohjeet purevan, tuo tienvarsien roskaaminen.
Äske sellainen miehen " miehuuden " mitta, eli valkoinen Audi painui ohitseni 60km/ h alueella, ohittuksen aikana autosta heitettiin nuuskapurkki tielle. Hetken se siinä tuulessa tanssi.
On kokemus siitä kun edellä ajavasta autosta heittivät vesisateella sivuikkunasta oan Hesarista. Se lensi suoraan tuulilasille, jäi kiinni siihen,eikä lasipyyhin toiminut ei auttanut kuin topata siihen .poistaa aamun uutiset tuulilasista, kun en ajaessa sitä ennättänyt lukemaan, vaikka ilmaiseksi sain.
Lehti auton roskapussiin ja jatkoin matkaa.
Nyt ei nuuskapurkki aiheuttanut varaa, mutta mitä jos se olisi ollut joku lasipullo!
Ehkä olisi viisaampaa pudottaa seuraavaan roskikseen, kuten ne olut tökit ja savukeaskit joita teiden varsilta talven jäljiltä siivotaan.
Suomalaiset kaupungit häviävät siisteydessä monille suurkaupungeille, kun meillä ei sakoteta roskaamisesta.
Kun katson lumikasoja täällä, ei noissa kasoissa ole kuin talven sorasta se osa joka aina aurauksessa hioutui kadulta lumen mukaan.
Siistiä sakkia nämä pohojolan asukkaat.
Pirunmoinen tuuli täällä ulisee ja kyllä viime syksyn kuivat lehdet nyt viimeistään jo puistakin lähtevät.
Hyvä ettei pihaskuusista neulaset.
Tuossa olisi koneella eräs pohdintojejnja mierintöjen tulos valmiina, mutta nyt huilaamaan, lihaksille lepoa ja hyvää se tekee aivoillekin,
Olla attelemata!- Anonyymi
Tunnetko faskiapallon. Mitä tarkoittaa "ppp" ?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tunnetko faskiapallon. Mitä tarkoittaa "ppp" ?
Faskiapalloksi sopii tennispallokin, minulla on kolme kokoa hierontapalloja, kksieri tyyppistä hieronat putkea ja käytänkin niitä, mutta itse ei saa faskiapisteisiin juuri oikeisinnkohtiin pallolla eikä putkilla tniin tehokasta apua kuin ammattitaitoinen hieroja voi tarjota.
Lääkäri jo vihjaili akilleksen leikkausta ja painotti lonkkien lähentäjä ja koukistaja lihasten kireydestä, josta seuraa monia oireitajoita eiitse osaa sitten oikein kohdistettuina hieroa palloilla eikä putkilla.
Kiropraktikko hoitaa, mutta rajummin, noita selkään kohdistuvia pisteitä ja rintarangan lihksiston vaivoja.
Nyt löysin, tai olin jo vastaavan hierojan asiaka, mutta hän lopetti työnsä. sattumalta, kun soitin eräälle hierojalle ja nappasi heti. En olisi paremmin voinut onnistua.
Tuo ppp on minulle outo lyhenne, voisin tietääkin siitä jotain, mutta pellkkänä kirjainyhdistelmänä en tunne.
Osti lihaspistoolin, en ole vielä kokeillut, en vielä huomenna, mutta pikkuhiljaa.
Siinä on mukana vaihtopää myös akillesjänteen hierontaan, eli 5 erilaista, eri kehon kohteisiin omansa.
Kerron kun tiedän mitä vaikuttaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Faskiapalloksi sopii tennispallokin, minulla on kolme kokoa hierontapalloja, kksieri tyyppistä hieronat putkea ja käytänkin niitä, mutta itse ei saa faskiapisteisiin juuri oikeisinnkohtiin pallolla eikä putkilla tniin tehokasta apua kuin ammattitaitoinen hieroja voi tarjota.
Lääkäri jo vihjaili akilleksen leikkausta ja painotti lonkkien lähentäjä ja koukistaja lihasten kireydestä, josta seuraa monia oireitajoita eiitse osaa sitten oikein kohdistettuina hieroa palloilla eikä putkilla.
Kiropraktikko hoitaa, mutta rajummin, noita selkään kohdistuvia pisteitä ja rintarangan lihksiston vaivoja.
Nyt löysin, tai olin jo vastaavan hierojan asiaka, mutta hän lopetti työnsä. sattumalta, kun soitin eräälle hierojalle ja nappasi heti. En olisi paremmin voinut onnistua.
Tuo ppp on minulle outo lyhenne, voisin tietääkin siitä jotain, mutta pellkkänä kirjainyhdistelmänä en tunne.
Osti lihaspistoolin, en ole vielä kokeillut, en vielä huomenna, mutta pikkuhiljaa.
Siinä on mukana vaihtopää myös akillesjänteen hierontaan, eli 5 erilaista, eri kehon kohteisiin omansa.
Kerron kun tiedän mitä vaikuttaa.Tähj! Sinä itse käytät sitä ppp:tä kommenttisi 29.4. klo 11:35 alussa.
Mullakin oli ensin Golf-pallo, jota pyörittelin jalan alla. Nyt on oikea, nystyrällinen pallo samaan puuhaan. Pisteistä en tiedä, mutta vaivat ovat väistyneet. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tähj! Sinä itse käytät sitä ppp:tä kommenttisi 29.4. klo 11:35 alussa.
Mullakin oli ensin Golf-pallo, jota pyörittelin jalan alla. Nyt on oikea, nystyrällinen pallo samaan puuhaan. Pisteistä en tiedä, mutta vaivat ovat väistyneet.Hri, vaikka "ruma sanotaan niinku se on" en omasta häveliäisyys syystäni kirjoita niitä, vaikka ajattelan.
eikä tuo nyt niin rumaa...
- Anonyymi
Pitkään ollut tuo aloitus ja joka kerta muistan menneisyydestä jutun, tärkeä päivä. Sivuutin, nyt laitan pienen tekstin ja märehdin tämän asian kanssa hiukan aikaa. Meidät vihittiin tuona päivänä, enemmän kuin 50 vuotta sitten. Isot häät, väkeä ja lahjoja paljon. Ja puolen vuoden kuluttua tapahtui sellaista että liittomme oli ohi.
Toivoin että selviäisin, en muista rukoilinko, tuskin. Ja tässä sitä vaan kirjoitellaan -täyspäisenä.- Anonyymi
Utelias en ole, mutta kiinnostava asia, mikä voi olla sellaista, että puoli vuotta liittoa riittää. Itselläni meni sentään vuosikausia ennen kuin heräsin todellisuuteen, että avioliitto oli oikeasti avovankila.
- Anonyymi
Talonrakenusta, ilmeisesti.
"Talonrakentajana" minäkin, kerron salaisuuden jota en ole kertonut mutta puolison kanssa asia selvitettiin ja sovittiin.
Puolisollani oli lapsi josta ei puhuttu.
Avioliiton aikana siitä ei puhuttu, eikä muisteltu.
En koskaan kulkenut hänen jalanjälkiään seuraamassa.
Joka narraa kerran, voi narrata toistekin, mutta minulta ei mitään viety. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Talonrakenusta, ilmeisesti.
"Talonrakentajana" minäkin, kerron salaisuuden jota en ole kertonut mutta puolison kanssa asia selvitettiin ja sovittiin.
Puolisollani oli lapsi josta ei puhuttu.
Avioliiton aikana siitä ei puhuttu, eikä muisteltu.
En koskaan kulkenut hänen jalanjälkiään seuraamassa.
Joka narraa kerran, voi narrata toistekin, mutta minulta ei mitään viety.En tiedä, tajuanko oikein, mutta talonrakennus ei liitostani vankilaa tehnyt.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En tiedä, tajuanko oikein, mutta talonrakennus ei liitostani vankilaa tehnyt.
Nyt on tainnut mennä juttu sekaisin, kuten tapahtuu kun eiole kohdistusmahdolisuutta suoraan käytössä.
Mutta hyvä kun jutellaan.
Syitä on kaikilla omansa, aloittajan liitto kesti kuolemaan asti.
Mikään liitto ei ol e pelkkää hyvää ja herttaista, mutta keskinäinen luottamus ja sioista puhuminen, riitojen sopiminen ja rakkauden kestäminen jopa arjen taistelut ja korkeimmatkin kivet, on ollut minun voimani ja tapani elää ja hoitaa suhteeni.
Kiitos kun sain rakastaa häntä, viimeinen suukko kylmille huulille, sinetti välillämme, me tapaamme vielä! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nyt on tainnut mennä juttu sekaisin, kuten tapahtuu kun eiole kohdistusmahdolisuutta suoraan käytössä.
Mutta hyvä kun jutellaan.
Syitä on kaikilla omansa, aloittajan liitto kesti kuolemaan asti.
Mikään liitto ei ol e pelkkää hyvää ja herttaista, mutta keskinäinen luottamus ja sioista puhuminen, riitojen sopiminen ja rakkauden kestäminen jopa arjen taistelut ja korkeimmatkin kivet, on ollut minun voimani ja tapani elää ja hoitaa suhteeni.
Kiitos kun sain rakastaa häntä, viimeinen suukko kylmille huulille, sinetti välillämme, me tapaamme vielä!Niinpä, jos jonkun tuonpuoleisessa tapaa, niin varmasti sen henkilön, jonka on tässä elämässä oppinut tuntemaan yhtä hyvin kuin omat taskunsa.
- Anonyymi
2025-04-30 14:10:50
Rakastuitko syksyllä?
Vaikka Rakkaus katkeaa, loppuu, tai revitään rikki,
siitä syntyy jokin muisto joka aina tulee mieleen.
Kevään rakkaus on sanontojen mukaan kasvavaa ja luonnon mukana
lämpimät tunteet vahvistuvat. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niinpä, jos jonkun tuonpuoleisessa tapaa, niin varmasti sen henkilön, jonka on tässä elämässä oppinut tuntemaan yhtä hyvin kuin omat taskunsa.
Hei,
"tuonpuoleisessa tapaa", minä näen unia kaikista rakkaista jotka ovat jo vainajia.
Äitini kanssa jopa juttelen unessa, isää näen, mutta hänen kansaan en ole keskustellut unessa kuin yhden kerran.
Puolisoni näin pitkän aika, mutta hän ei koskaan puhut,
Nyt olen jo unessa kuulut hänen puhuvankin, mutta mitään pitkiä keskusteluja emme käy.
Aitini kanssa meristä tuli hänen viimeisinä aikoinaan kuin sisarukset, ei äiti ja lapsi. Puhuimme avoimesti kaikista vanhoistakin tapahtumista.
Nuorena en koskaan saanut samanlaista kosketusta äitiini.
Unet kertovat vain sitä että muistelen heitä usein, kuten poisnukkuneita sisaruksianikin.
- Anonyymi
Voisiko neiti tulla lähemmäksi
ihan tähän minua liki
muuttuisi ilmakin lämpöisemmäksi
ihan tässä jo tulee hiki
kun houkuttelen, tule, tule jo toki
ota pois tämä talven paine
tiedäthän, moni kylmääkin koki
jäässä on järven lainen
Tämä vappu yö jolloin palelin
oli kylmä olla yksin
Sua lähelleni, ihan liki anelin
nyt oomekin sylityksin.
Lämmön toisillemme jaamme
ja hyvän mielen molemmat saamme.
Liki ja lähellä,
Rakkaudellista Vappua on koettu. - Anonyymi
Muistan ensimmäisen vapun jonka vietimme yhdessä tulevan puolisoni, ensirakkauteni kanssa.
Oli Vapputanssit erään kirkonkylän keskustassa seisovalla talolla, jossa pitäjän juhlia vietettiin ja tanssi iltoina tanssittiin.
Olimme tapailleet, kulkemeet samoilla kyydeillä naapuripitäjiin tansimaan, kuten nuoret niinä aikoina, kun autoja ei ollut joka talossa ja takseja käytettiin tanssikyyteihin, porukalla maksettiin.
Pitää tunnustaa, että autot oli kyllä liian täyteen lastattuja, mutta sylikkäin ja liki toista.
Nuorten on iloihin päästävä. Poliisit eivät niuhottaneet pienestä, olimme heille , "tottelevaisia lapsiahan te olette."
En muista että koskaan poliisit olisivat sellaisia takseja pysäyttäneet. Baapuripitäjän lavalle oli liian pitkä matka polkupyörällä, vaikka silläkin kuljettiin. Parilla nuorella, miehellä oli moottripyörä, niillä kuskattiiu sitten kavereita Juhannusjuhliin, ajeltiin edes takaisin ja kuskeilta jäi tanssit tanssimatta.
Ensimmäinen Vappumme, ilta jolloin tunnustin rakkauteni, joka oli siihen asti kasvanut sen mukaan, kuinka olimme toisiimme tutustuneet. Olin ihaillut häntä, tunsin jopa syvää tuskaa, kun hän tanssi jonkun muun kanssa, jos taksissa joutui liian liki väärää henkilöä, kilpailijaksi minulle, kuvittelin.
Nyt tanssimme yhdessä, monta monta tanssia, kävimme eteisessä muiden nuorten kanssa jutustelemassa, ja jo joku kaveri kysyikin; "Joko sitä on rakastuttu?"
Punastumista, ja jotain sanottua, ei tunnustusta, mitä se muille kuuluu, vai näkyykö se, pelästyin.
Illan jatkuessa olimme yhdessä, lattialla ja seinänvieruspenkillä,
käsi kädessä.
En kosksaan unohda sitä tunnetta kun halasimme, niin että luihin sattui, se oli uutta, se oli jotain mitä ei voi kuvitella, se täytyy kokea.
Siinä kesken tanssin, toisten piirittämänä, salaa kuiskutimme ja sydän hakkasi. Tanssin tauottua menimme kahvioon, ostimme limsaa ja jaoimme kahteen lasiin. Istuimme vastakkain pitkän pöydän keskivaiheille, jätimme väliä seruraaviin, ja pöydän yli vain katsoimme toisiamme silmiin.
Lupasimme olla toistemme omat tästä hetkestä alkaen.
Illan loputtu, kotiin lähdön aika, asuin keskustassa, hän laitakylällä, halasimme ja liittyi oman kylän kotjoukkoon.
Ei siinä ollut mitään synnillistä, se oli puhdasta rakkautta, jota jatkui lähes 50 vuotta, nyt jälleen muistot palasivast ja halasin itseäni.
Olin sinun ja sinä minun!
Kukaan ei koskaan voi korvata häntä, joka on jättänyt syvän jäljen ja ikuisen rakkauden.- Anonyymi
Kylläpä sinä nyt sekoilet. Kerroit aiemmin: "Ja puolen vuoden kuluttua tapahtui sellaista että liittomme oli ohi." Menen sekaisin näistä, en ummarra. Sori.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kylläpä sinä nyt sekoilet. Kerroit aiemmin: "Ja puolen vuoden kuluttua tapahtui sellaista että liittomme oli ohi." Menen sekaisin näistä, en ummarra. Sori.
Joku kertoi, en minä!
Minun liittoni kesti.
- Anonyymi
Aamulla taivaan ranta kajasti aurinkoa,kauniit värit ja valoisaa.
Sitten seurasi harmaa taivas ja sadekuuro, joka on toistunut, teki lammikoita tielle, mutta tauottanut aina välillä, pilvien mukaan.
Ei ole kehuttavaa tämän päivän kulku.
Aivan sietämätön selkäsärky joka heijastuu koko alaselän ja vasemman jalan alueelle.
Ei nyt auta hevosgeelitkään, mutta liikuttava on.
Luin lehdestä uutisen jstain lintuja vaivaavasta oudosta taudista ja kehoittettiin lopettamaan ruokinta. Niin teen, eipä ollut kaupoisaa edes aurinnonkukan siemeniäkään kuorittuina, ja raskaavaa linnun ruokintaa en pihalle halua.
Eikä ole monta lintuakaan nyt pihapiirissä lennellyt.
Kaunis Laulurastas kulki ikkunan alla ja jotain se sieltä vanhan nurmen alta suuhunsa löysikin.
Siro lintu ja kaunista laulua tarjoaa.
Mustarastas on isompi, tänään sekin li pihalla, mutta jo ani varhain.
Metsäjäniksellä on kolme poikasta.
Ihanaa seurata kuinka väri muuttuu ja muuttunut on pikavauhtia.
Kaikilla poikasilla eri vaiheessa, toisin sanoen joku melkein valkoinen, yksi selkä ja kyljet, tummia läikkiä koko selässä ja kyljissä, tuo kolmas vain tulla raita keskiselässä ja korvat nyt jo tummuneet. En kyllä tiedä ovastko edes saman emon poikasia, mutta paikalla oli vain yksi aikuinen metsäjänis ja nuo kolme pienmpää, eilen iltapäivällä ja illalla monta tuntia liikkuivat ja makoilivat pihapiirissä, ihan ikkunoidekin alla.
Luonto tulee lähemmäksi ihmistä, kun niiden elinpiirillä on tapahtunut suuria muutoksia. Joillakin alueilla liian rauhatonta, nekin osaavat jhakeutua sinne, missä ei niitä häiritä.
Petoja tuskin tulee talojen taklapihoille, kun ei vieressä ole suuria metsiä.
Ikkunataiteilua, kun pikaisesti kpioin hiilellä pupujussien asentoja .
Yksi söi takapää pystyssä, toinen kaiveli varpaitaan kierossa kuin korkkiruuvi, kolmannen loikat olivat komeuita, se ikäänkuin yritti saada toisia puåuja leikkinään ja hyppimään,
Tätä se tällä kertaa. Istuminekaan ei ole herkkua, joten jätän koneen ja alan köpöttelemöön muuramia kierroksia asunnon ympäri, jos kipu hellittäisi liikunnalla.- Anonyymi
Lintujen talviruokinta lopetetaan viimeistään huhtikuun puoliväliin, luki jossain. Tänä keväänä kehotettiin lopettamaan aikaisemmin aikaisen kevään ja karhujen takia.
- Anonyymi
Aion julistautua kilpailun voittajaksi, koska tiedän varmuudella että minulla on taitavin teksti ja olen valmis paketti julkisuuden valokeilaan!
- Anonyymi
Tämän viestiketjun aloittajana, eli
(puumerkki päätteelläni)
Toivotan sinulle Onnea!
Oletpa sitten voittanut mitä ja ketä tahansa, koska aihan kilpailussa voittoa hakee.
Emme ole kanssasi olleet samasta voitosta kilpailemassa.
Aiemminkin minua on ( ? ) kilpailuun osallistujaksi väitetty,
mutta edelleenkään en ole kilpaillut Sinun, enkä muidenkaan vastaväittelijänä. En sanoilla, enkä puheilla.
Minulle riittää kun kilpalen joka aamu itseni kanssa.
Nousenko keittämään kahvit viimeistään neljältä, vai yritänkö saada kipujeni lomassa hetkin edes >>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>"koiran unta"
Sehän on kevyttä.
Nyt keitin kahvit kolmen aikaan, tein jopa voileivän, jonka päällee valkosipulia ja inkivääriä, peitettynä kasalla jäävuorisalaattia.
Makoilin ja jopa torkahdin hetken.
Näin unta, kerronko?
Kerron kuitenkin.
Heräsin, kun unessa näin; > Ladon seinää vasten kallellaan olevan heinäpaalin. Sen ja seinän välissä oli Oravan ylä keho. Kuulin jonkun kertovan; " Orava oli hyppäämässä tuon päälin päältä kastolle, kun tuuli kaatoi paalin, orava putosi seinän ja paalin väliin ja jäi siihen jumiin. Voiko kummalisemmin kuolla?"
Jos Sinulla on hyvää tekstiä ja tiedät paljon asioista, kerrotko minulle mitä mahtoi uni tarkoittaa?
Keitin tas kahvit liki viittä.
Kahvin juotuani istuin lukemaan vanhaa Seuraa.
Katselin samalla ikkunasta pihalle ja jälleen nuo kolme metsäjäniksen poikasta tulivat siihen ikkunan alle. Yksi on ilmeisesti joku aiempien vuosien poikanen, koska on isompi muita, se pysyttelee hiukan erossa,
Valkoista enenmmän kuin tummaa, on kaikilla turkkina.
Lapissa siis saattaa sataa vielä lunta, kuten on luvattu.
On tuota vielä, eikä niitä leskenlehtiäkään ihan tänään kai löydy.
Kerran vielä Onnea Sinulle tuntematon, tuleva Julkkis!
Toivottavasti saamme täälläkin tutustuia teksteihisi.
Minä en välitä olla tunnettu ja julkinen, eikä minun kyvyilläni sinne edes ylety, mutta ei se minua haittaa.
Kelpaan itselleni, näillä taidoilani ja tiedoillani, vajavaisena kaikessa, mutta kiitollinen että saan elää rauhassa. - Anonyymi
Niin kuka Sinä.
Mitä voitit?
Sekö olet, joka kyselet 70+ merilehmistä? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tämän viestiketjun aloittajana, eli
(puumerkki päätteelläni)
Toivotan sinulle Onnea!
Oletpa sitten voittanut mitä ja ketä tahansa, koska aihan kilpailussa voittoa hakee.
Emme ole kanssasi olleet samasta voitosta kilpailemassa.
Aiemminkin minua on ( ? ) kilpailuun osallistujaksi väitetty,
mutta edelleenkään en ole kilpaillut Sinun, enkä muidenkaan vastaväittelijänä. En sanoilla, enkä puheilla.
Minulle riittää kun kilpalen joka aamu itseni kanssa.
Nousenko keittämään kahvit viimeistään neljältä, vai yritänkö saada kipujeni lomassa hetkin edes >>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>"koiran unta"
Sehän on kevyttä.
Nyt keitin kahvit kolmen aikaan, tein jopa voileivän, jonka päällee valkosipulia ja inkivääriä, peitettynä kasalla jäävuorisalaattia.
Makoilin ja jopa torkahdin hetken.
Näin unta, kerronko?
Kerron kuitenkin.
Heräsin, kun unessa näin; > Ladon seinää vasten kallellaan olevan heinäpaalin. Sen ja seinän välissä oli Oravan ylä keho. Kuulin jonkun kertovan; " Orava oli hyppäämässä tuon päälin päältä kastolle, kun tuuli kaatoi paalin, orava putosi seinän ja paalin väliin ja jäi siihen jumiin. Voiko kummalisemmin kuolla?"
Jos Sinulla on hyvää tekstiä ja tiedät paljon asioista, kerrotko minulle mitä mahtoi uni tarkoittaa?
Keitin tas kahvit liki viittä.
Kahvin juotuani istuin lukemaan vanhaa Seuraa.
Katselin samalla ikkunasta pihalle ja jälleen nuo kolme metsäjäniksen poikasta tulivat siihen ikkunan alle. Yksi on ilmeisesti joku aiempien vuosien poikanen, koska on isompi muita, se pysyttelee hiukan erossa,
Valkoista enenmmän kuin tummaa, on kaikilla turkkina.
Lapissa siis saattaa sataa vielä lunta, kuten on luvattu.
On tuota vielä, eikä niitä leskenlehtiäkään ihan tänään kai löydy.
Kerran vielä Onnea Sinulle tuntematon, tuleva Julkkis!
Toivottavasti saamme täälläkin tutustuia teksteihisi.
Minä en välitä olla tunnettu ja julkinen, eikä minun kyvyilläni sinne edes ylety, mutta ei se minua haittaa.
Kelpaan itselleni, näillä taidoilani ja tiedoillani, vajavaisena kaikessa, mutta kiitollinen että saan elää rauhassa.Joku haluaa kunniaa ja mainetta, mutta kehuu itseänsä ihan väärässä paikassa.
* * *
Anonyymi
2025-05-04 02:10:52
UUSI
Aion julistautua kilpailun voittajaksi, koska tiedän varmuudella että minulla on taitavin teksti ja olen valmis paketti julkisuuden valokeilaan!
**************************
Tuo kommentti ei ole minun kirjoittamani.
Kerron sen ihan isoilla kirjaimilla,
EN OSALLISTU KILPAILUIHIN. ja EN PYRI VALOKEILAAN!
Enempää en tuota vatvo, mutta ettei kukaan edes luule minua kilpailijana jossain tämän foorumin kisoissa.
Huit hait kuuluisuuksille, joka kylässä on oma kylähullunsa., hänkin omassaan.
Anonyymi
2025-05-04 02:10:52
UUSI
Aion julistautua kilpailun voittajaksi, koska tiedän varmuudella että minulla on taitavin teksti ja olen valmis paketti julkisuuden valokeilaan! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joku haluaa kunniaa ja mainetta, mutta kehuu itseänsä ihan väärässä paikassa.
* * *
Anonyymi
2025-05-04 02:10:52
UUSI
Aion julistautua kilpailun voittajaksi, koska tiedän varmuudella että minulla on taitavin teksti ja olen valmis paketti julkisuuden valokeilaan!
**************************
Tuo kommentti ei ole minun kirjoittamani.
Kerron sen ihan isoilla kirjaimilla,
EN OSALLISTU KILPAILUIHIN. ja EN PYRI VALOKEILAAN!
Enempää en tuota vatvo, mutta ettei kukaan edes luule minua kilpailijana jossain tämän foorumin kisoissa.
Huit hait kuuluisuuksille, joka kylässä on oma kylähullunsa., hänkin omassaan.
Anonyymi
2025-05-04 02:10:52
UUSI
Aion julistautua kilpailun voittajaksi, koska tiedän varmuudella että minulla on taitavin teksti ja olen valmis paketti julkisuuden valokeilaan!Tulihan kahtena kopiona viestinsä,.
Nythän näkyy mistä on kyse.
Joku tykkää minusta niin poaljon, että haluaa olla MINUN varjostajani.
Lopetti sentään sen nukkumismääräämisensä!
Palataan arkeen, - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tulihan kahtena kopiona viestinsä,.
Nythän näkyy mistä on kyse.
Joku tykkää minusta niin poaljon, että haluaa olla MINUN varjostajani.
Lopetti sentään sen nukkumismääräämisensä!
Palataan arkeen,En varjosta sinua enkä ketään enkä ole määrännyt sinua nukkumaan yöllä, toivonut vain. Terveyssyistä: uni puhdistaa aivoja. Tämän kommentin jälkeen en enää osallistu tähän ketjuun. Sekaista touhua, joka johtuu varmaankin juuri siitä, ettei nuku. Yöllä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En varjosta sinua enkä ketään enkä ole määrännyt sinua nukkumaan yöllä, toivonut vain. Terveyssyistä: uni puhdistaa aivoja. Tämän kommentin jälkeen en enää osallistu tähän ketjuun. Sekaista touhua, joka johtuu varmaankin juuri siitä, ettei nuku. Yöllä.
? Sinäkö se sanoit minun ketjussani voittaneesi
ja olevasi valmis paketti julkisuuteen. ?
Kertomatta kuka olet ja miksi minun aloituksessani.
Olet jo aiemminkin sanonut minun sekoilevan, sekoilen mitä sekoilen, mutta en unen puutteesta.
Kopio vain tuli kahten keraan kun kirjoitin tekstiä kopion jälken.
Kiitos kun kerroit mielipiteesi.
______________________________________________________________________________
Minun nukkumisestani;
Minun nukkumiseni eivät lääkärit viisauksillaankaan voi vaikuttaa ja täällä ohjataan nettiin hakemaan ohjeita.
Luuletteko Te tosiaan minua niin hölmöksi, etten tiedä mitä nukkuninen on ja mitä se merkitsee.
Sitä on muutama viime vuosi koitettu helpottaa, on apulaitteita, on tehty leikkaus , on poltettu liikakasvua nenästä,
Mitä Te netin viisaat voitte tehdä enemmän, kun lääketiede ei sisällä käyttöohjeita siitä, kuinka minua käyttään mihinkin, Kuinka nukutetaan?
Ei ole piuhaa jolla kytketään uni päälle napista painaen, ei pilleriä, koska niitä en saa käyttää.
Eetterillä nukutetaan ja lääkkeillä, mutta oletteko kuulleet, että nukutus ei ole keino unettomuuteen!
Se ei paranna ketään.
Lopettakaa jo tuo vainoharhainen ohjailunne.
Luuleeko joku että en nuku tarpeeksi?
2000 luvun alusta asti sama vaiva ja vielä elän. Ihme, nukkumatta!
Minä nukun kun nukun, ja muun ajan valvon.
Päivälläkö ei saa nukkua. Pitää nukku yöllä, että te saatte nukkua, kun ei tarvi minun uniani vahtia!
Järjessäni ei ole toistaiseksi todettu mitään vikaa, kun muistitestikin
oli kiitettävä.
Lukeepa joku tai ei, en silti jätä mitään kirjoittamatta, ei näistä minulle kukaan maksa.
Ajan kulua ja aivojen tyhjentämistä turhista pohdinnoista.
Omaehtoista hulluutta! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
? Sinäkö se sanoit minun ketjussani voittaneesi
ja olevasi valmis paketti julkisuuteen. ?
Kertomatta kuka olet ja miksi minun aloituksessani.
Olet jo aiemminkin sanonut minun sekoilevan, sekoilen mitä sekoilen, mutta en unen puutteesta.
Kopio vain tuli kahten keraan kun kirjoitin tekstiä kopion jälken.
Kiitos kun kerroit mielipiteesi.
______________________________________________________________________________
Minun nukkumisestani;
Minun nukkumiseni eivät lääkärit viisauksillaankaan voi vaikuttaa ja täällä ohjataan nettiin hakemaan ohjeita.
Luuletteko Te tosiaan minua niin hölmöksi, etten tiedä mitä nukkuninen on ja mitä se merkitsee.
Sitä on muutama viime vuosi koitettu helpottaa, on apulaitteita, on tehty leikkaus , on poltettu liikakasvua nenästä,
Mitä Te netin viisaat voitte tehdä enemmän, kun lääketiede ei sisällä käyttöohjeita siitä, kuinka minua käyttään mihinkin, Kuinka nukutetaan?
Ei ole piuhaa jolla kytketään uni päälle napista painaen, ei pilleriä, koska niitä en saa käyttää.
Eetterillä nukutetaan ja lääkkeillä, mutta oletteko kuulleet, että nukutus ei ole keino unettomuuteen!
Se ei paranna ketään.
Lopettakaa jo tuo vainoharhainen ohjailunne.
Luuleeko joku että en nuku tarpeeksi?
2000 luvun alusta asti sama vaiva ja vielä elän. Ihme, nukkumatta!
Minä nukun kun nukun, ja muun ajan valvon.
Päivälläkö ei saa nukkua. Pitää nukku yöllä, että te saatte nukkua, kun ei tarvi minun uniani vahtia!
Järjessäni ei ole toistaiseksi todettu mitään vikaa, kun muistitestikin
oli kiitettävä.
Lukeepa joku tai ei, en silti jätä mitään kirjoittamatta, ei näistä minulle kukaan maksa.
Ajan kulua ja aivojen tyhjentämistä turhista pohdinnoista.
Omaehtoista hulluutta!En todellakaan. Minä koetan voittaa vain itseni. Sekoiluistakaan en ole aiemmin maininnut.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En todellakaan. Minä koetan voittaa vain itseni. Sekoiluistakaan en ole aiemmin maininnut.
Kiitos kun kerrot!
- Anonyymi
Tekstiä voi syntyä yöllä ja päivällä.
Yöllä ihminen on parhaimmillaan , silloin on minulle paras aika tallentaa ajatuksiani ja aivoituksiani
Tänne palstalle niistä ei ikinä ilmesty mitään merkittävää.
En etsi nimeä, enkä kuuluisuutta, mitä kerron, sen kerron, mutta henkilöllisyyteni on sivuseikka.
En vain ymmärrä mikä ja kenen pellossa olen se kivi, jonka päälle on kiivettävä?
Että olen paras, olen paras itselleni, koska muita minussa ei ole.
Tällä iällä on jo melkeinn kaikisataiheista tullut jotain julkisestikin sanottua, olen onnekseni saanut tehdäkseni mitä monipuolisempia asioita. Arkiset työt ja tämä toinen puoli minussa, on ihmeesti kietoutuneet välillä yhteen kuin manillaköyden säikeet.
Jos toista alkaa purkanmaan, aukeaa toinenkin puoli.
Hulluus n siitä hyvä tauti, että sen saatuaan ei välitä mitä muut ajattelvat. Saa tavallaan luvan puhua mitä haluaa. Kaappi juoppo taas on asia mistä en mitään ymmärrä, kaapissani on alkon tuotteita, mutta juoppo en ole, en ota tippaakaan, mutta tarjota voin.
Samoin se on tämä kirjoittaminen, kun kirjoittaa omista jutuista ja omasta päästä tulevista asioista ja ajatelmista, saa olla luvan kanssa niin hullu kuin osaa.
Osaan nauraa itselleni ja minulle saa nauraa, mutta en halua että joku tunkeutuu nahkoihini ja ottaa persoonallisuuten omiin tarkoituksiinsa halventaakseen minua.
" Kukin pysyköön karsinassaan," sanoi vaari kukkoilevia pässejä komentaessaan.
Se on hyvä ohje aitojen yli hyppiville !
Nyt en voi istua enempää. katsotaan millä äänellä tämä päivä laulaa. - Anonyymi
Niin se päivä sitten lauloi.
Suoraan sanoen, jätän sanomatta, kun kuitenkin sekoilen.
10 sivua tarinaa tuli kirjoitettua sinikantiseen lehtiöön.
ei täällä julkaistavaa.
Hirvivaelluksen kuvissa hirviä uimassa ja kova on puhuri ja virran juoksu. - Anonyymi
Syntyi aamulla 5.5. 2025 kun yö oli takana ja aamun aurinko loisti
peilaten kirkkauttaan jäälle kertyneessä sulavedessä.
Sen kirkkautta ja loistoa katsoen tunsin itseni alastomaksi, riisuin kaikki paineet levottomasta kivuliasta yöstäni, ja etsin uutta pukua suojakseni.
Olen rikki mennyt ruukku luojani käsissä.
Alaston elämän aamussa
Olin alaston
kun pyörin tuskissani.
Yksin, yksinäisellä vuoteellani.
Kuka pukisi minut,
korjaisi rikkoutuneen
ja kantaisi takaisin lapsuuteen?
Olen rikki.
Olen metsäaukean kelo,
kyljessäni autioitunut tikan kolo.
Näen muita puita
Koivut kevään pistipuvuissaan
ja havupuut talviaamun huurteissaan.
Makaan alastomana
kivulías kehoni lakanalla,
kova kivi tyynynä pääni alla,
puhun ujostellen
maahisille ja menninkäisille
kuusille, koivuille ja kaikille keloille.
Tätä elämä on.
Syntymän alastomuus,
pitkän elämän arkinen kovuus,
kunnes huomaat,
että elämän elämättömyys
on vanhuutesi ajatusten tyhjyys.
Alastomuuttasi häpeät
sanomattomat ajatukset huutavat
pue ne yllesi, ne sinut pukevat.
Kelopuu herää.
Tikka kotiinsa palaa,
minä vietän uuden asuni juhlaa.
Pihakoivun pitsipuku
siivilöi auringon valoa.
Alastomuus on uutta elämän paloa.
( Puumerkki päätteelläni )- Anonyymi
Ei elämä ole pelkkää aurinkoa ja pitsiverhoja.
Arkiset huolet ja ympäristön paineet onneksi kaukana.
Leipää ja riisiä kaapissa.
Vettä kraanasta ja perunoita partsilta kylmälaukusta.
Naapurit ovat varmasti hyviä ja ympäristö viehättää.
Rajoitettua liikuntaa. Muistaisitko? Se on määräys.
Ajatuksille vain taivas on kattona.
Tulihan ne terveiset perille?
- Anonyymi
Kuu on Neitsyen tähtikuviossa. Nyt kasvavat perunat, juurikkaat, lantut ja porkkanat jos ovat jo maasssa.
Kuun kierto kertoo.
Vanha kansa katsoi kylvöt ja toukotyöt kuun kierrosta ja nyt on siis hyvä aika istuttaa, kylvää ja siirtää kasveja.
Mutta säilö marjoja tänään.
Uusi multa kotikukille.
12.5.2025 on taivaalla täysikuu
Edellinen täysikuun päivä 13.4.2025 ja siitä lähti kuun koko muuttumaan ja osa kuusta hiljalleen katoamaan näköpiiristä
kunnes syntyi uusikuu 27.4. ja alkoikin pullistumaan isommaksi meidän nähtäville. 4.5. kuusta oli näkyvillä jo ensimmäinen neljännes.
Tänäänkin kuu on neitsyessä. Perjantaina se muuttaa majaa, siirtyy Vaakaan.
Nyt se kasvaa, taivaalla on tänäänkin kasvava kupera kuu,
koukkunokka sanoivat vanhat. Kasvaa ja kirkastuu.
Unettomille unetonta aikaa 13. päivä on täysikuu.
Perjantaina kylvetään yrtit ja siivotaan koti.
Että tässä vähän taivaalla kiertävästä, kulkuri kuusta, vaihtaa majaa joka kuukausi.
Sellaista miettinyt ja kerron kuusta, täältä katajasta.
(maan matonen kulkuri)- Anonyymi
Taivaalla mollottava täysikuu on ihana, salaperäinen, satumainen, "... ihme suurin öisen taivahan ...". Silloin on auton ratissa vaarallista, kuu vangitsee katseeni ja hiekka ropisee renkaan alla pientareelle painellessa.
- Anonyymi
Jäävuoret murtuvat, kalliot sortuvat, ihminen on voimaton.
Nykyhetken tilanne maailmassa on monilla tahoilla jännittynyttä, lähes räjähdyspisteessä. Suuret johtajat sahaavat ees taas, paikasta toiseen keskustelemaan tilanteesta johon ei neuvottelemalla ole saatu aikaan sopimusta, jolla epäsopua ja sotia voitaisiin tellukseltamme poistaa.
Pieni ihminen miettii omaa elämäntilannettaan, joka sekin on niin suurten muutosten ja ajan vaatimusten vuoksi entistä teknistä osaamista vaativaa.
Katso lisätietietoja netistä! Miksi koko uutista ei voida kirjoittaa saman otsikon alle kokonaan luettavaksi ja ymmärrettäväksi?
Olemme tietoyhteiskunta, jossa jokaisen kodin pöydällä ei ole tietokoneita, tai nykyisin niin yleistä "tablettia", joka on yksi tie tietojen taivaaseen. Sinne pääsyä ei kaikilla ole, ei tietoja eikä taitoja hallita sitä mullistavaa " Nettiä " jossa kaikki henkilökohtaisetkin tietomme ovat, muka tallessa ja salattuina.
Ovat, kunnes joku viisaampi " Netti " murtaa heikot lukot ja jakaa tietomme.
Älypuhelin, osta älypuhelin, sillä saat maksaa mitä tahansa, et tarvii pankkikorttia, et tarvii rahaa taskuun hukattavaksi, sillä pääset pankkiin , siitä luet uutiset ja lehdet, siinä on " Netti. "
Kuka se on se " Netti, " johon kaikki meni? Olin joskus ohjaamassa eläkeikäisiä tietokoneen yksinkertaiseen käyttöön, kirjoittamaan sähköpostia ja siihen aikaan tietokoneella oli paljon ilmaisia pelejä, niitä pelatessa, pasianssi mm. ilman kortteja, mutta konetta vastaan.
Onko niitäkään ilmaiseksi, pitää kirjautua ja rekisteröityä.
Ilmaista ja vapaata Nettiä ei ole olemassa, turvallisuuskin kaksipiippuinen juttu.
Kuinka monta päivää on kulunut viimeisimmästä katkosta pankkien toiminnassa?
Eläkerahat on pakko ohjata pankkiin, on oltava pankkitili pankeilla ei ole avoimia, asiakkaita palvelevia konttoreita, tai jos on, niihin on tilattava aika kuin parhaalle lääkärille, muuten et saa niitä rahojasi sieltä pankista ulos. Vaikka kuinka mielelläsi haluat maksaa rahalla kampaajallesi hiusten leikkuun, kun hän ei pankin vaatimien laitemaksujen vuoksi ole ottanut käyttöönsä sitä maailmaa parantavaa "Maksupäätettä" johon työnnetään pankkikortti, jota vanhus ei ole halunnut, eikä käytä.
Miksi pakotatte? Kampaajan kulut joka maksusta maksupäätteen käytöstä olisivat enemmän kuin se 10% jonka hän myöntää eläkeläiselle palvelunsa hinnasta! Kampaaja kirjoittaa numeroidun kuitin ja hänen kirjanpitonsa kunnossa.
Hän vie rahat itse tilillensä ja mummo saa maksaa rahalla, sen hän osaa!
Pieni leikkaus pohdinnoista johon " Netti " ja älypuhelin puheet tuossa toista vuotta sitten allekirjoittaneen johtivat.
En käytä Älypuhelinta, en maksa puhelimella, enkä tilaa ruokaa "Netistä".
Maksan pankkikortilla ja suoramaksuina laskuni ja maksuni, mutta rahalla sinne missä se kelpaa. Taksi ja bussi. Vielä on kelvannut.
Tililtäni ei niistä rahalla maksuista pankki peri maksua. (säästän senttejä)
Saituruus on lahja sekin, jos sen osaa käyttää.
Pisaroista se vesitiinukin täyttyy., on oma ajatelma- Anonyymi
Kovasti varoitellaan puhelimen käyttäjää
tietojen kalastajilta suojautumaan.
Viestin lähettäjän voi tarkistaa viestin lähettäjä riviltä.
Älä avaa viestien linkkejä.
Paras ohje, avaa vain tunnettujen lähettäjien viestit.
Lähipiiristä mies menetti tilinsä, onneksi on köyhä, ei paljon vieneet. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kovasti varoitellaan puhelimen käyttäjää
tietojen kalastajilta suojautumaan.
Viestin lähettäjän voi tarkistaa viestin lähettäjä riviltä.
Älä avaa viestien linkkejä.
Paras ohje, avaa vain tunnettujen lähettäjien viestit.
Lähipiiristä mies menetti tilinsä, onneksi on köyhä, ei paljon vieneet.Viestejä otan vastaan puhelimella, mutta mitään posteja en.
Teksti on pientä, ei näe ilman silmälaseja, ja vahingossa voi avata vaikka vakoilulinkin.
Saan vain tarpeelliset viestit. - Anonyymi
Ymmärrän, mitä meinaat, älypuhelimet ovat aivan älytön juttu. Mitä tapahtuu, kun ne eivät yhtäkkiä toimikaan? Tai mikään muukaan sähköinen kommunikointijärjestelmä.
Kysyin perillisiltäni, mihin vien ja / tai hävitän vanhan sähkökirjoituskoneen. Yllätyin isosti, kun esikoiseni sanoi, että älä hävitä, pankit ja armeija tahtovat niitä. Olin huuli pyöreänä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ymmärrän, mitä meinaat, älypuhelimet ovat aivan älytön juttu. Mitä tapahtuu, kun ne eivät yhtäkkiä toimikaan? Tai mikään muukaan sähköinen kommunikointijärjestelmä.
Kysyin perillisiltäni, mihin vien ja / tai hävitän vanhan sähkökirjoituskoneen. Yllätyin isosti, kun esikoiseni sanoi, että älä hävitä, pankit ja armeija tahtovat niitä. Olin huuli pyöreänä.Uutta tietoa minuulekin.
Tuolla kaapissa on kaksi sähkökonetta, toisessa on värikasetti , kyselin kirjakaupoasta uutta kasettia, mutta niiden saanti on pienellä paikkakunnalla vaikeaa, siellä sanottiin että tilaavat jos haluan, mutta kun nyt käytän tätä 2006 vuoden konetta, uudella ohjelmistolla, jätin vielä koneen kaappiin.
On yksi vanha, sähkötön kone, sitä olen kantanut mukana luontoon.
Luonnon keskellä on ihnaa kirjata muistot ja näkymiä sanoilla.
Enpä sitten muitakaan hävitä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Uutta tietoa minuulekin.
Tuolla kaapissa on kaksi sähkökonetta, toisessa on värikasetti , kyselin kirjakaupoasta uutta kasettia, mutta niiden saanti on pienellä paikkakunnalla vaikeaa, siellä sanottiin että tilaavat jos haluan, mutta kun nyt käytän tätä 2006 vuoden konetta, uudella ohjelmistolla, jätin vielä koneen kaappiin.
On yksi vanha, sähkötön kone, sitä olen kantanut mukana luontoon.
Luonnon keskellä on ihnaa kirjata muistot ja näkymiä sanoilla.
Enpä sitten muitakaan hävitä.Minullakin on vanha kirjoituskone jossa sellaiset värinauhakiekot.
Taitaa olla 1950 luvulta.
Nyt ehkä jo museotavaraa.
Olen vienytkin vanhoja esineitä paikallisiin museoihin.
- Anonyymi
Hyvää Äitienpäivää!
Yksi elämäni tärkeimmistä päivistä oli surun täyttämä, mutta lapet antoivat siihen toivon kipnän.
Kun hän palaa.
Kuljin muistoissani -60 luvulle ja tutuksi käyneelle pihalle muutamia päiviä ennen tulevaa Äitienpäivää.
Olin isovanhempien kodissa, lasteni kanssa, kuten monina keväinä ennenkin.
Siellä vietin nyt kesälomaani lasten kanssa, puoliso jäi töihin pääkaupunkiin. Hän tulisi myöhemmin, kun lomansa alkaa.
Seisoin kolean aamun tunnelmissa, nurmikko talven jälkeen harmaa,
lehdettömät suuret pihakoivut seisoivat alakuloisina peltoaukeaman edessä.
Samaa alakuloa tunsin rinnassani.
Isoisomummo oli sairastunut kuumeeseen ja vietiin sairaalaan.
Korkea kuume ikääntyneenä ei ole hyväksi, ei nuoremmillekaan.
Lapset tulivat pihalle puolipukeissaan, menimme tupaan, laitoimme pihavaatteet päälle ja tulimme pihalla, jossa vaarin kukko kiekui kooten laumaansa ladon ovella.
" Hei, täällä on heinänsiemeniä ja kauraa maassa, meitä on muistettu!", se huuteli kanalaumalleen.
Lapset juoksivat tutkimaan kanojen pesiä, löysivät muutaman munan, ja
lupasivat leipoa mummolle kakun, on tulossa Äitienpäivä.
Kyllä mummo siitä tulee iloiseksi ja halaa taas meitä niin että sattuu, onko pakko olla siellä sairaalassa, voimmeko viedä kakun sinne?
Puhetta ja kysymyksiä, minä mietin omaa äitiäni.
Jos vanha mummo ei parannu, jos hänen kuumeensa onkin keuhkonkuume, joka vie hautaan. Kuinka nuorempi mummo kestää äitinsä kuoleman?
Lapset puhuivat " vanhasta mummosta " ja " mummosta", koska etunimellä ei vanhemmista ihmisistä puhuttu, tuskin tiesivätkään.
Lapset juoksivat pihalla ja kukko se kiekui kiekumistaan, juoksi välillä lasten perässä ja välillä pysähtyi kuin halvaantuneena. Silloin kai tarkkaili, onko kanoilla asiaa.
Elettiin puolta päivää.
Pihaan ajoi tuttu taksi. Mummo astui ulos autosta ja lapset mummon helmoihin, mihin vanha mummo jäi, eikä tänäänkään päässyt kotiin,
tuleeko se kakkua maistamaan - kysymyksiä ja hiljaisuus.
" Miksi itket mummo, mummo itketkö sinä kun on vettä poskella..?"
" Menkää nyt tupaan, minun tulee kylmä, olen koko yön valvonut vanhan mummon sängyn vieressä, menkää nyt."
Kuljettaja tuli sisälle, lupasin hänelle kahvia, kun oli valmiina hellalla.
Lapset kiersivät mummoa ja hän istahti pitkän pirttipenkin päähän, otti nuorimmaiseni syliinsä ja itki, itki niin hillittömästi, että hänen pieni hoikka kehonsa vapisi kuin horkassa.
Otin lapsen pois sylistään ja halasin äitiä.
Sanani olivat siinä lujassa halauksessa ja emme tarvinneet sanoja, puhe olisi rikkonut tämän suuren surun tunteen.
Istuimme hetken hiljaa. Kaadoin kahvia kuppeihin ja katsoin äitiä pöydän yli, hänen silmänsä puhuivat ja sanoin; " Äiti. Sinun ei ole pakko nyt puhua, voit kertoa kun saat itsesi kasaan, kerrot kuinka se tapahtui, mutta juodaan nyt kahvit, kun Veikkokin jäi kahville. Hänellä voi olla uusia kyytejä kun pääsee kotiin puhelimen viereen.!
Äidin suru!
Se hetki, ne kaikki tunteelliset hetket ja äidin kyyneleet.
Niitä en ikinä unohda.
Siunaan sinua Äiti ja sinua Mummo!
Elämäni opettajat ja ohjaajat, suojelusenkelini.
Lapset leipoivat Äitienpäiväkakun, mummon avustamana
Siitä leikattiin sunnuntai aamuna pala jokaiselle omalle lautaselleeen.
" Tämä on Vanhalle mummolle! Kyllä hän näkee sen ja halaa meitä kun tulee takaisin. Vanha mummo tykkää kakusta, tykkäätkö sinä, mummo?"
Lapset olivat niin pieniä, että asia on heiltä osin unohtunut, mutta hautajaisista muistavat mustia vaatteita.
Elämäni Äitienpäivä, surun musta ja jälleennäkemisen ajatus.
Hyvää Äitienpäivää sinne äitien taivaaseen!- Anonyymi
Runo jäi pois, mutta tuskin se niin tärkeää täällä palstalla.
- Anonyymi
Tämä teksti syntyi, tai on syntymässä 13 pvä toukokuuta 2025.
Puhelimeni soi keskellä yötä.
Olin unessa ja en heti tajunnut, että se oli puhelin. Makuuhuoneen ovi oli kiinni, meni eteiseen ja puhelin soi eteisen pöydällä.
Se lakkasi soimasta, "Tuntematon numero".
Olin keittiössä vesihörpän, kävin vessassa menin takaisin sänkyyn, aikani pyöriskeltyäni olin nukahtanut ja taas puhelin soi, nyt se soi keiitön pöydällä, sinne sen olin kädestäni jättänyt.
Vastasin kuten ennenkin, etunimelläni, ja puhelimessa oli joku nuori, tytö tai poika, joka kysyi onko äiti siellä. Ei, ei täällä ole kettään vieraita, olen yksin. Itkuisella äänellä hän alkoi puhua jonkun oksentavan taas lattialle, "se on taas kipee ja oksentaa", mutta en saanut selvää oliko se oksentaja Pate, vai Pete, kun puhetta tuli solkenaan, hätääntyneellä äänellä. Sanoi uudelleen ettei täällä ole ketään ketään vieraita, kysyin missä olet "Kotona" tietysti kotona, mutta missä kyselin, ei sen selvempää vastausta vaan löi luurin kiinni. Soi uudelleen, kysyin kuka sinä olet, missä olet missä äiti on??
Vain siitä oksentamisesta, kun se vieläkin, taas se oksensi.
Pyysin, jos sinulla on joku naapuri, mene ja soita ovikelloa ja pyydä joku tulemaan sinne katsomaan, minä en voi auttaa.
Katkaisin puhelun, kun ei mitään kuulunut.
Kuinka voi auttaa jos joku tarvitsee apua, mutta ei kerro missä on ja kuka on?
Olen valvonut ja miettinyt kuka oksensi, oliko isä, sisko, veli, kissa, koira, vai marsu?
Eikä lapsille opeteta kuinka apua pyydertään ja mistä pyydetään, jos joku sairastuu?
Missä se äiti oli? Minun luonani ei ole yökyläillyt yhtään äitiä, eikä yhtään isää, lasten lastenlapsia kyllä.
En saa asiaa mielestäni, toivottavasti "se oksentaja"
parantuu, jos tuo lapsi haki naapurista apua, kun ei enää soittanut.
Tätä syntyi tänä aamuna.
Jotain uutta taas kun jaksan omien asiainhoiteluiden ja lääkäreiden jälkeen.- Anonyymi
Olisiko pitänyt tarjota soittajalle hätänumeroa avuksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olisiko pitänyt tarjota soittajalle hätänumeroa avuksi.
Kiitos kysymästä.
Kyllä senkin annoin, mutta asia on ohi, ei ole kuulunut mitään tuntemattomista numeroista.
Olisi minulle voinut soittaa, jos joku aikuinen näki että väärään numeroon on soitettu. Minä ainakin olisin soittanut ja pahoitellut yöllisiä soittoja.
- Anonyymi
Vanhaksi tuleminen ei ole vaikeaa, mutta sitä voi hidastaa pysymällä aktiivisena ja elämässä kiinni.
Tulee näitä kremppoja, vaivoja ja kipupisteitä niin keholle kuin henkisesti.
Liikkuminen on ensiarvoisen tärkeää, muttamkun tulee kipuja nivellin tai hermojuurien pinnetiloja, ei ole leikin asia saada edes kenkiä jalkaansa.
Pienetkin vammat kasvavat isoiksi, ellei niitä hoideta pikimmiten kuntoon. Kaikkia ei saa täysin kuntoon, mutta lisäoireet saadaan kuriin oikealla hoidolla ja oikeaan aikaan aloitettulla hoidolla tai kuntoutuksella.
Olen joutunut jalkavamman vuoksi vähentämään liikkumista huomattavasti, käynyt hierojalla, käynyt tomintaterapeutilla, joka ei osannut tehdä hyväkseni yhtään mitään, sanoi vain, että jalassani on murtuma ja hermojuuri on puristuksessa.
Kävinpä taas kyselemässä missä mennään. Rötgenkuvaa ei ole kukaan lääkäri edes tutkinut, saati, että siihen olisi saatu joku lausunto. Päivystävän lääkärin lähete näyttää olevan yhtä tyhjän kanssa, kukaan ei tiedä kenelle se nyt kuuluu?
Selvisi jotain sain ajan lääkärille, mutta kun on kaksi eri syytä ja vaivaa, kumman hän ottaa esiin kun menen vastaanotolle.
Vanhan, ison leikkauksen jälkioireet pahentuneet, keskussairaalaan ei pääse, ennenkuin on kiire, kun on koko suoli tukossa, tai pissa ei tule, pakottaa vatsaa, turpoaa ja silloin on kiire!
En ole kuolemassa, en anna periksi. Jos tulee ongelmia, hyppään autooni ja ajan akuuttiin, ainakin joku kuuntelee miksi tulen ja voi katsoa papereista mitä se olikaan josta leikattiin.
Tämä nyt tätä yleistä, "sinun kipujesi ja vaivojesi syy jalkojen osalta,on juuri tuo hermo, se voi olla selässäkin se vika" sanoi hoitaja tunti sitten. Hän otti kantaa siihen toiseenkin juttuun ja kirjoitti minulla vastaanottoajan viikon päähän!
Saan palvelua, olen syvästi kiitollinen henkiölkunnalle, joka tekee kaikkensa, että potilaat tulisivat hoidetuksi.
Nyt on lisätty vastaanottoaikoja, Jononpurkupäiviä ! ja iltoja.
Tk aulaan tuli henkilö jota oli koira purrut, soittanut oli akuuttiin, ei oteta, mene Terv. kesk. Onneksi ei ollut pitkiä jonoja.
Tällaista se on kun tulee vanhaksi!
Sisua ja sitkeyttä minulla on, kävellyt tänäänkin monta kilometriä, kipupisteitä on, mutta sisu ei anna periksi.
Onnollut muutama huono päivä, veto lopussa, nukkunut sen mitä unta tulee, mutta pyykit on pesty, ikkunoita ei.- Anonyymi
Juttusi kuulostaa vähän siltä, että pitäisikö sinun ottaa yhteyttä potilasasiamieheen ja tehdä kantelu siitä, ettei hoito onnistu ja edisty.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juttusi kuulostaa vähän siltä, että pitäisikö sinun ottaa yhteyttä potilasasiamieheen ja tehdä kantelu siitä, ettei hoito onnistu ja edisty.
Siihenkin, mutta nyt sain kaksi aikaa tälle viikolle,
on keksitty ilta- aikoja ja jononpurku päiviä, joten
kiireellisiä ovat tutkimukseni ja tulostentarkastelu, lähetteet yms.
Asia on menossa eteenpäin
Kiitos kun olet "huolestunut", kantelukin menossa!
- Anonyymi
Nyt yritän jälleen siivota pölyjä pois, kun vähän kestää liikkua.
Kostealla liinalla ja lastalla. Ilman kieroliikkeitä ja kumarteluja.
Huone kerrallaan.
Kuulostelen mitä ilta sanoo.- Anonyymi
Niin makaa kuin petaa.
Olen ostanut kalliita patjoja ja untuvapeittoja, patjat ovat liian kovia kuivalle laihalle vartalolle ja peittoja en tarvitse, riittää pelkkä lakana.
Viime yönä kävelin olohuoneeseen ja ihmettelin kun siellä oli niin raikasta ja viileää, makuuhuoneessa hikoilin lakanan alla.
Huomasin, että koko takaovi oli auki. Olin vetänyt verhon siihen suojaksi, päivällä, paahteisessa auringossa olin juonut ulkona kahvitilkan ja silloin ovi jäi auki.
Ei ollut uteliaista sisään tulleita, kärpäset eivät kai ole täällä vielä heränneetkään, eikä lehtisilmuja näy muissa kuin lepässä., tai onko se raita, samaa sukua kuitenkin.
Sukulainen soitti eilen ja kertoi, että koivuissa on kauniin vihreät lehdet,
jotka ikään kuin puhkesivat loistoonsa vesisateesta ja auringosta. niin se kesä tännekin tulee, kunhan ennättää. Nyt näkyy jo avovesiä ja kovat on tuulten voimat.
Joutsenten pesinnästä en tiedä, kovasti linnut huutelevat, harakat ja varikset ovat hiljaisia, niillä on kova kiire saada poikueet syntymään, vielä ei ole niidenkään aika.
Tämä hyvinvointi on vähäisessä määrin pahoinvointia.
Terveys on kultakin kalliimpaa. Mietin jo muutamien asioiden muuttamista rahaksi, jos yksityislääkärille akilles leikkaus, se maksaa, mutta helvetillistä on tämä vaivakin, jos lopunikää saa tätä vaivaa sietää.
Sain syntymään tekstiä eräällä retkellä luontoon, vähän erilaista, mutta ajatusten kautta.
Luontoaamua.
Joskus puhetta tulisi, jos olisi kuuntelija.
On myös aikoja ettei ole mitään sanottavaa.
Hiljaisuus ympäröi minut
vain puiden neulasista alas putoavat pisarat liikkuvat
äänettömyys ei mene rikki
korvani kuulevat sydämen lyönnit
ja keuhkoista ilma tulee ulos pienellä vinkumisella
kuin tiukka lyhyt pieraisu
pakottamatta, salaa, kuin varas.
Sade puhdisti pölyt puista
sammalikko hikoilee kosteutta
kun auringon säde osuu puun varjosta maahan
hiljaisuutta leikkaa tuttu ääni,
kaukaa kuuluu kurjen huuto
täällä taas, merkkihuuto pesästä.
Aurinko nousee korkeammalle
puut kukkivat kirkkain timantein
ja joka puolella lintuin laulua.
Sinisorsa laskeutuu veteen ja
valkoinen joutsen lipuu hiljalleen
niemen kärjen takaa avoveteen,
kuin hiljainen aave.
Henki ilman henkeä
kunnes parkaisee hätähuutonsa
johon toinen vastaa,
kuorolaulua aamuun.
Taustametsässä
kurkipari vastaa vuorolauluun
ja metsä soi huiluina ja viuluina
äänet ovat palanneet.
Outo ötökkä liikkuu sammalissa
nouse lentoon äänettömästi
ja samalla hetkellä kaikki ympärilläni hiljenee,
on vain suon usvaa aamun auringossa.
Sitä ei korva kuule
mutta sydän tajuaa.
Kaikessa on elämää kun olen hiljaa
ja kuuntelen.
Ei vain yhden aamun elämää, tätä on luonto ja hiljaisuus parhaimmillaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin makaa kuin petaa.
Olen ostanut kalliita patjoja ja untuvapeittoja, patjat ovat liian kovia kuivalle laihalle vartalolle ja peittoja en tarvitse, riittää pelkkä lakana.
Viime yönä kävelin olohuoneeseen ja ihmettelin kun siellä oli niin raikasta ja viileää, makuuhuoneessa hikoilin lakanan alla.
Huomasin, että koko takaovi oli auki. Olin vetänyt verhon siihen suojaksi, päivällä, paahteisessa auringossa olin juonut ulkona kahvitilkan ja silloin ovi jäi auki.
Ei ollut uteliaista sisään tulleita, kärpäset eivät kai ole täällä vielä heränneetkään, eikä lehtisilmuja näy muissa kuin lepässä., tai onko se raita, samaa sukua kuitenkin.
Sukulainen soitti eilen ja kertoi, että koivuissa on kauniin vihreät lehdet,
jotka ikään kuin puhkesivat loistoonsa vesisateesta ja auringosta. niin se kesä tännekin tulee, kunhan ennättää. Nyt näkyy jo avovesiä ja kovat on tuulten voimat.
Joutsenten pesinnästä en tiedä, kovasti linnut huutelevat, harakat ja varikset ovat hiljaisia, niillä on kova kiire saada poikueet syntymään, vielä ei ole niidenkään aika.
Tämä hyvinvointi on vähäisessä määrin pahoinvointia.
Terveys on kultakin kalliimpaa. Mietin jo muutamien asioiden muuttamista rahaksi, jos yksityislääkärille akilles leikkaus, se maksaa, mutta helvetillistä on tämä vaivakin, jos lopunikää saa tätä vaivaa sietää.
Sain syntymään tekstiä eräällä retkellä luontoon, vähän erilaista, mutta ajatusten kautta.
Luontoaamua.
Joskus puhetta tulisi, jos olisi kuuntelija.
On myös aikoja ettei ole mitään sanottavaa.
Hiljaisuus ympäröi minut
vain puiden neulasista alas putoavat pisarat liikkuvat
äänettömyys ei mene rikki
korvani kuulevat sydämen lyönnit
ja keuhkoista ilma tulee ulos pienellä vinkumisella
kuin tiukka lyhyt pieraisu
pakottamatta, salaa, kuin varas.
Sade puhdisti pölyt puista
sammalikko hikoilee kosteutta
kun auringon säde osuu puun varjosta maahan
hiljaisuutta leikkaa tuttu ääni,
kaukaa kuuluu kurjen huuto
täällä taas, merkkihuuto pesästä.
Aurinko nousee korkeammalle
puut kukkivat kirkkain timantein
ja joka puolella lintuin laulua.
Sinisorsa laskeutuu veteen ja
valkoinen joutsen lipuu hiljalleen
niemen kärjen takaa avoveteen,
kuin hiljainen aave.
Henki ilman henkeä
kunnes parkaisee hätähuutonsa
johon toinen vastaa,
kuorolaulua aamuun.
Taustametsässä
kurkipari vastaa vuorolauluun
ja metsä soi huiluina ja viuluina
äänet ovat palanneet.
Outo ötökkä liikkuu sammalissa
nouse lentoon äänettömästi
ja samalla hetkellä kaikki ympärilläni hiljenee,
on vain suon usvaa aamun auringossa.
Sitä ei korva kuule
mutta sydän tajuaa.
Kaikessa on elämää kun olen hiljaa
ja kuuntelen.
Ei vain yhden aamun elämää, tätä on luonto ja hiljaisuus parhaimmillaan.Kun sanotaan, että kuuntele hiljaisuutta,
mitä se voi tarkoittaa, jos ei kuule mitään.
Pimeässä ei voi kuulla, sanoi lapsi kun valot sammutettiin.
Kuunteletko Sinä pimeää ja hiljaisuutta.? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kun sanotaan, että kuuntele hiljaisuutta,
mitä se voi tarkoittaa, jos ei kuule mitään.
Pimeässä ei voi kuulla, sanoi lapsi kun valot sammutettiin.
Kuunteletko Sinä pimeää ja hiljaisuutta.?Tarkoittaisiko se itsensä kuuntelemista.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tarkoittaisiko se itsensä kuuntelemista.
Vanhat ihmiset opettivat meitä lapsia kylän raitillakin, kun kohdalle osuivat ja kuulivat jonkun sanovan ruman sanan.
" Kuuntele omaatuntoasi ".
Sitäkin kai, mutta onko omatunto aina hereillä kun jotain pahaa tekee, tai puhuu?
Mitä omatunto osaa kieltää ja mistä se ei varoita.
Onhan kinkkinen kysymys. - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Vanhat ihmiset opettivat meitä lapsia kylän raitillakin, kun kohdalle osuivat ja kuulivat jonkun sanovan ruman sanan.
" Kuuntele omaatuntoasi ".
Sitäkin kai, mutta onko omatunto aina hereillä kun jotain pahaa tekee, tai puhuu?
Mitä omatunto osaa kieltää ja mistä se ei varoita.
Onhan kinkkinen kysymys.Eikö se "omatunto" toimi opituista asioista ja aiheista. Kaikesta siitä, mikä jää 'puseroon' kiinni. Toisilla se on "hereillä" useammin kuin joillain toisilla. Taitaa olla niitäkin, joilla sitä ei ole edes olemassa. Ajattelen valtioitten johdoissa olevia seniilejä setiä.
- AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Eikö se "omatunto" toimi opituista asioista ja aiheista. Kaikesta siitä, mikä jää 'puseroon' kiinni. Toisilla se on "hereillä" useammin kuin joillain toisilla. Taitaa olla niitäkin, joilla sitä ei ole edes olemassa. Ajattelen valtioitten johdoissa olevia seniilejä setiä.
Kiitos, samaa asiaa olen usein ajatellut, nyt kun vanhusten tukia ja hoitoa on leikattu, ja leikkaajina nuoret ihmiset, joiden omat vanhemmat ovat ehkä vasta tulossa vanhoiksi.
Kolkuttaako omatunto, kun leikataan ja ajetaan elämää ahtaalle.
Millasta elämä ovat nuo seniilit sedät eläneet, kun ei siellä pinnan alla kolkuta mikään järki.
Käsitykseni mukaan se on meillä, mutta joillakin se on kovettunut ja kuivunut.
Varastaa, ei minun omatuntoni ole koskaan antanut minulle lupaa ottaa toisen omaa,
- AnonyymiUUSI
Jos jaksatte seurata tarinaa, joka on on totta.
Jos ette, kieltäkää, niin jätän kertomatta
( Kerron sen teille jakso kerrallaan, jos siedätte.)
Kysykää ja kertokaa minulle, mitä te teitte sinä kesänä joka jäi mieleen jostain tapahtumasta. Keskustelu sallittu.
jakso 1
Pysähdyin tuossa meren rannalla, kun tuuli löi kylmän, vihaisen tummia ja teräviä aaltoja veteen. Ei ainoatakaan vesilintua, ei joutsenia, eikä aina niin vilkkaita pieniä lintuja joiden lajista en ole saanut selvää, ovat sen verran etäällä silmistäni.
Tuli mieleeni vanha ystäväni, joka puolisonsa kuoleman jälkeen puhui mereen heittäytymisestä.
Hän masentui, tuntui ettei mikään saa häneen eloa ja elämän halua, vaikka kuinka kaikki yritimme hänelle jutella tulevasta kesästä ja merimatkasta. Ei ole tarpeen heittäytyä veteen, me viemme sinut sinne.
Rakensimme talkoilla erämökkiä ja saunaa pienen järven rannalle, sen rinteeseen ,niin, että teimme maasaunan, jonka toinen puoli oli mullan sisällä.
Pienistä kuusista ja männyistä joita kaadoimme rinteestä, karsimme oksat pois ja kuorimme puut osittain puhtaalle puulle. Rakensimme niistä kuin hirsimökkiä, vaikka niiden hirsien läpimittaa oli tuskin viisitoista senttimetriä.
Toinen pääty tuli siten, että kattokin jäi maan peittoon ja oikeastaan vain ovipääty oli kokonaan näkyvissä rinteestä.
Oviseinälle iso ikkuna valoa antamaan. Siinä rinteen raivaamisessa ja korsusaunan rakentamisessa sujui kevät ihan lumen lähdöstä koivunlehtien puhkeamiseen ja sen ylikin. Lämpimällä paikalla kasvaneesta nuoresta koivusta voi taitella vihdan erään viikonlopun saunailtaan. Päärakennusta emme vielä rakentaneet. Paikalle tuotiin ihan valmis rakennus, yhteiseen käyttöön pienelle joukolle, yhteisö joka eli saman asian ja ammatin sisällä.
Tuo yksinäisyyden kourissa kamppaillut henkilö oli kaikessa mukana, innolla ja kiinnostuneena, kuinka kesämme sujuisi, kuinka paljon voimme nauttia yhteistyömme hedelmästä.- AnonyymiUUSI
Intuitioni sanoi minulle, että säästäisin tekstini muuhun tarkoitukseen.
Mielenterveystyössä mukana olevien ystävien kanssa keskustelin yllä olevan,
kirjoittamani tosi tapahtumiin liittyvän kertomukseni julkistamista.
Yllä kerrottu ja jatko-osa ovat muutamille tuttuja, koettu yhdessä ja asiasta keskusteltu lukemattomia kertoja, sain mietittävää.
Mielenterveys työssä tarvitaan juuri tosi asioita, joiden kautta usein syvästi masentunutkin ihminen saa jotain todentamiskohdetta omissa ajatuksissaan.
Vertailu siihen, miten ja kuinka itse asioita kokee, ja mitä kantaa taakkana menneisyydestä jossa moni asia on jäänyt käsittelemättä.
Kun ei ole ollut voimia purkaa entistä surua, tai pettymystä, tulee jossain vaiheessa portille, joka estää takaisinpaluun.
Molemmissa suunnissa on tie tukossa.
Koska ja kun, kertomukseni sisältää useamman kohtauksen vaikeassa elämäntilanteessa olevien ohmisten kohtaamisesta, ja niissä vallitsevien tilanteiden hallinnasta, tai hallitsemattomuudesta suosittelivat minua olemaan lisää kertomatta tästä suorasta, valmiista, tänne liian laajasta koosteesta.
Luotan eilis illan keskusteluihimme ja tällä palstalla "juttu ei jatku", kuten eräs henkilö asian sanoina esiin toi,
" Nyt kuulehan, tiedät että tämä on tärkeä jossain tulevassa yhteydessä, johon tämä on kuin lääkeresepti joka ei auta tervettä. Lupaathan minulle, että juttu ei jatku!"
Nukuin ihan rauhallisesti.
Palaan uusilla päivityksillä, nyt hoitelen rapistunutta yleiskuntoani pienellä levolla.
Voitte kertoa omianne, vastaan jos on tarvetta, kun palaan aloitukseeni.
Melkein on talvi palannut, kaksi astetta mittarissa. - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Intuitioni sanoi minulle, että säästäisin tekstini muuhun tarkoitukseen.
Mielenterveystyössä mukana olevien ystävien kanssa keskustelin yllä olevan,
kirjoittamani tosi tapahtumiin liittyvän kertomukseni julkistamista.
Yllä kerrottu ja jatko-osa ovat muutamille tuttuja, koettu yhdessä ja asiasta keskusteltu lukemattomia kertoja, sain mietittävää.
Mielenterveys työssä tarvitaan juuri tosi asioita, joiden kautta usein syvästi masentunutkin ihminen saa jotain todentamiskohdetta omissa ajatuksissaan.
Vertailu siihen, miten ja kuinka itse asioita kokee, ja mitä kantaa taakkana menneisyydestä jossa moni asia on jäänyt käsittelemättä.
Kun ei ole ollut voimia purkaa entistä surua, tai pettymystä, tulee jossain vaiheessa portille, joka estää takaisinpaluun.
Molemmissa suunnissa on tie tukossa.
Koska ja kun, kertomukseni sisältää useamman kohtauksen vaikeassa elämäntilanteessa olevien ohmisten kohtaamisesta, ja niissä vallitsevien tilanteiden hallinnasta, tai hallitsemattomuudesta suosittelivat minua olemaan lisää kertomatta tästä suorasta, valmiista, tänne liian laajasta koosteesta.
Luotan eilis illan keskusteluihimme ja tällä palstalla "juttu ei jatku", kuten eräs henkilö asian sanoina esiin toi,
" Nyt kuulehan, tiedät että tämä on tärkeä jossain tulevassa yhteydessä, johon tämä on kuin lääkeresepti joka ei auta tervettä. Lupaathan minulle, että juttu ei jatku!"
Nukuin ihan rauhallisesti.
Palaan uusilla päivityksillä, nyt hoitelen rapistunutta yleiskuntoani pienellä levolla.
Voitte kertoa omianne, vastaan jos on tarvetta, kun palaan aloitukseeni.
Melkein on talvi palannut, kaksi astetta mittarissa.Seisoin ja katsoin veteen
mutta en uskaltanut hypätä, vaikka halusin.
Tunne oli tuo, portti kiinni ja yli en pääse.
Mieli teki tehdä aukko veteen, upota ,- siitä selviäminen vei aikaa.
Elämässä on aikoja joita ei haluaisi elää!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Epäily: Oppilas puukotti kolmea Pirkkalan koululla
Tämänhetkisen tiedon mukaan ainakin kolme oppilasta on loukkaantunut puukotuksessa Pirkkalan Vähäjärven koululla. Myös e3168095Jos yhdistät nimikirjaimet
Jos yhdistät sinun ja kaivattusi ensimmäisten nimien alkukirjaimet mitkä nimikirjaimet tulee? Sinun ensin ja sitten häne976309Jos olisit täällä
Tosin en tiiä miks oisit. (Ja hävettää muutenkin kun ei muka muulla tavoin osaa kertoa tätäkään) Jos jollain pienellä1743651Kyllä se taitaa olla nyt näin
Minusta tuntuu et joku lyö nyt kapuloita rattaisiin että meidän välit menisi lopullisesti. Sinä halusit että tämä menee382346- 662260
- 392153
Odotan että sanot
Sitten siinä että haluaisit vielä jutella kahdestaan kanssani ja sitten kerrot hellästi että sinulla on ollut vaikea san222136Pirkkalan koulussa puukotus, oppilas puukotti kolmea
Ilmeisesti tyttöjä ollut kohteena.1962004- 831867
- 481575