Runsaan sosiaalisaation jälkeinen masennus

Ovatko muut kokeneet samoja oireita?
Mitä se on kun ison sosialisaation jälkeen, siis kun on ihmisten kanssa paljon tekemisissä, keskustelee kaiken puolin ja kun tapaaminen loppuu ja jää yksin, alkaa jonkinlainen masennus ja paha olo.
Oloa kalvaa sanottu, tehty kun aivot käsittelevät tapahtumia ja ajoittain ajatteluun pääsee sisälle syvempikin maailmaa mullistava epäily, pelko ja viha esimerkiksi. Käsittely voi jatkua seuraaviin päiviin ja kun herää aamulla on paha olo sen takia, että oli viettänyt sosiaalisesti rikkaan tapahtuman edellisenä päivänä.

Eikä tilanne ole ainoa kun ennenkin sosialisaation jälkeen alkaa masennus, alakuulo, haluttomuutta, tarvetta olla hetken hiljaa aivan yksin pimeässä nurkassa.

Voiko sosialisaation määrä ja laatu vaikuttaa palautumisen aikaan ja laatuun?

Tietenkin sosiaaliset tilanteet, jotka haastavat osallistujaa, vaativat enemmän palautumista.

Jotkut masennuksen takia eivät tahdo kokea uusia sosiaalisia tilanteita.
Ristiriita syntyy siitä kun ihminen on sosiaalinen ja sosialisaation tarve on perustavanlaatuinen ja jokainen lupauksista huolimatta päätyy toisten ihmisten ilmoille.
Erakoituminen on ominaista ollut monelle kulttuurille.
Suomessa erakoituminen, voiko sen olettaa, olleen hyvin vahvaa.


Miten palautuvat kommunikaatioista eri kansat Afrikasssa ja muualla?
Mitä jos ei palaudu ajoissa?