Henkilökohtainen onnistumisen tunne tai paremmuus muiden ihmisten edellä.
Ihmisen vaikea elää ilman erikoista asemansa tunnetta.
Sitä on saatava jostakin läheltä tai kaukaa.
Jos joku onnistui paremmin meilläpäin, niin meidän pitää onnistua jollakin toisilla ihmisillä.
Riittääkö kaikki ihmiset ympärillämme, jotta onnistuttaisiin jossakin asiassa.
Tai eivät riitä alkuunkaan kun kaikki ovat meitä parempia kaikessa.
Miten syvältä mahtaa tuntua olla kaikista huonoin ihminen.
Kuorman voi kasata pitkään kunnes saapuu vaaralliselle vyöhykkeelle.
Silloin alkaa kuorman äkkipikainen käsittely, jolloin koko ympäristö saa pyörremyrskyä kokea, kun kuorman pitäisi lähteä samassa heitossa.
Että saa muut pelkäämään, se on yksi yksilöä erityivä tunne.
Ja kriminalisaatiossa rikollisia muistetaan pitkään.
Rikos ei unohdu, tuntuu, mutta saa suosiota ja palvontaa.
Se on kuin huumetta ihmisille kuunnella vaikeampia hurjempia tarinoita.
Vaikeudet osoittautuvat loppujen lopuksi aika isoksi teoksi elämässä suhteessa kaikkiin muihin ihmisiin.
Miten voi vajota niin alas, että voittaa kaikki.
Ääripäät ovat aina erityisiä ja niitä muistetaan.
Mutta sillä aikaa kukaan tahdo mahtua ääripäihin.
Ihmetellään kuinka noin paha voi olla noin kuuluisa?
Jos Afrikka on yksi ääripää, jolle terapia on Australia, vertaisensa, niin toinen ääripää on Kiinan Aasia. Noissa ääripäissä voi riehuakin jotakin ainutlaatuista.
Pohditaan, voiko Amerikka olla ääripää kun se on oikeastaan viimeinen?
Amerikka on kansainvälisin paikka ja kansainvälisyys olisi ollut ääripää.
Ääripäässä on kysyntää vain ääripäässä ja voi olla, että ääripään ei kannata mahtua keskelle.
Tämä olisi yksi filosofinen ajattelu sille, miten Amerikan Imperialismin käy ja kannattaa monirotuisuus globalisoida.
Jos monirotuisuus, kaikkikansallisuus on ääripäätä, silloin siinä on äärimmäistä hurjuutta, jota ei löydy muualta ja juuri multikansallisuudessa se on.
Afrikan ääripää on mustuudessa, lämmössä, ihmisen alussa, seksissä..
Ja siten Euraasia, Eurooppa olisivat lähempänä keskustaa ja kaukana ääripäistä.
Euroopan olisi selvittävä niin monikulttuurillisuuden kanssa, niin myös mustan afrikkalaisuuden kanssa, jossa afrikkalaisuus voi tuntua monotooniselta ja amerikka monitooniselta.
Rotujen ääripää on kuitenkin mongoloidien Aasia, koska perusrodut loppuvat siihen.
Amerikka on kaikkien rotujen sulatuspaikka, joka ei ole itsenäinen rotu.
Amerikassa kuitenkin elää isoin punapäisten populaatio.
Ihmisen vaikea elää ilman erikoista asemansa tunnetta.
Sitä on saatava jostakin läheltä tai kaukaa.
Jos joku onnistui paremmin meilläpäin, niin meidän pitää onnistua jollakin toisilla ihmisillä.
Riittääkö kaikki ihmiset ympärillämme, jotta onnistuttaisiin jossakin asiassa.
Tai eivät riitä alkuunkaan kun kaikki ovat meitä parempia kaikessa.
Miten syvältä mahtaa tuntua olla kaikista huonoin ihminen.
Kuorman voi kasata pitkään kunnes saapuu vaaralliselle vyöhykkeelle.
Silloin alkaa kuorman äkkipikainen käsittely, jolloin koko ympäristö saa pyörremyrskyä kokea, kun kuorman pitäisi lähteä samassa heitossa.
Että saa muut pelkäämään, se on yksi yksilöä erityivä tunne.
Ja kriminalisaatiossa rikollisia muistetaan pitkään.
Rikos ei unohdu, tuntuu, mutta saa suosiota ja palvontaa.
Se on kuin huumetta ihmisille kuunnella vaikeampia hurjempia tarinoita.
Vaikeudet osoittautuvat loppujen lopuksi aika isoksi teoksi elämässä suhteessa kaikkiin muihin ihmisiin.
Miten voi vajota niin alas, että voittaa kaikki.
Ääripäät ovat aina erityisiä ja niitä muistetaan.
Mutta sillä aikaa kukaan tahdo mahtua ääripäihin.
Ihmetellään kuinka noin paha voi olla noin kuuluisa?
Jos Afrikka on yksi ääripää, jolle terapia on Australia, vertaisensa, niin toinen ääripää on Kiinan Aasia. Noissa ääripäissä voi riehuakin jotakin ainutlaatuista.
Pohditaan, voiko Amerikka olla ääripää kun se on oikeastaan viimeinen?
Amerikka on kansainvälisin paikka ja kansainvälisyys olisi ollut ääripää.
Ääripäässä on kysyntää vain ääripäässä ja voi olla, että ääripään ei kannata mahtua keskelle.
Tämä olisi yksi filosofinen ajattelu sille, miten Amerikan Imperialismin käy ja kannattaa monirotuisuus globalisoida.
Jos monirotuisuus, kaikkikansallisuus on ääripäätä, silloin siinä on äärimmäistä hurjuutta, jota ei löydy muualta ja juuri multikansallisuudessa se on.
Afrikan ääripää on mustuudessa, lämmössä, ihmisen alussa, seksissä..
Ja siten Euraasia, Eurooppa olisivat lähempänä keskustaa ja kaukana ääripäistä.
Euroopan olisi selvittävä niin monikulttuurillisuuden kanssa, niin myös mustan afrikkalaisuuden kanssa, jossa afrikkalaisuus voi tuntua monotooniselta ja amerikka monitooniselta.
Rotujen ääripää on kuitenkin mongoloidien Aasia, koska perusrodut loppuvat siihen.
Amerikka on kaikkien rotujen sulatuspaikka, joka ei ole itsenäinen rotu.
Amerikassa kuitenkin elää isoin punapäisten populaatio.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.