Hengellinen väkivalta nykyaikana

Kyllä hengellisen väkivallan ynnä muun eri piirteitä ja olomuotoja voi hoksata, kuka vain, tyhmempikin ihminen.

Jehovan todistajat
kristillisperäinen uskonnollinen liike
Kieli
Lataa PDF
Tarkkaile
Muokkaa
LisätietojaOn mahdollista, että tämä artikkeli tukeutuu liikaa lähteisiin, jotka ovat liian lähellä aihetta. Tämä voi tehdä artikkelista epäneutraalin. Voit parantaa artikkelia korvaamalla kyseiset lähteet luotettavilla, aiheesta riippumattomilla ja kolmannen osapuolen lähteillä.
Tarkennus:
Jehovan todistajat on lopun ajan odotusta ja kristinuskon juurille palaamista korostava, kolminaisuusopin kieltävä kristillisperäinen liike.[1][2][3][4] Jehovan todistajien jäsenmäärän arviot vaihtelevat maailmanlaajuisesti 6 miljoonasta[5] yli 8,3 miljoonaan 240 eri maassa (2016).[6][5] Liikkeen päättävä elin, Warwickissa (New York) kokoontuva yhdeksänjäseninen Jehovan todistajien hallintoelin, koordinoi liikkeen toimintaa ja käytäntöjä. Hallintoelin päättää liikkeen raamatuntulkinnasta.[7]

Jehovan todistajat

Suuntautuminen
restorationismi
Teologia
antitrinitianismi
Hallinto
Jehovan todistajien hallintoelin
Toiminta-alue
pääasiassa Pohjois-Amerikka
Perustaja
Charles Taze Russell
Joseph Franklin Rutherford
Perustettu
1870-luvulla Yhdysvalloissa
Irtautunut
adventismista
Seurakuntia
120 053
Jäseniä
noin 8,7 miljoonaa
Aiheesta muualla
Sivusto
Suomessa Jehovan todistajat on neljänneksi suurin uskonnollinen yhteisö evankelis-luterilaisen, ortodoksisen kirkon ja Suomen Helluntaikirkon jälkeen rekisteröidyistä uskonnollisista yhdyskunnista.[8][9] Tilastokeskuksen väestörakennetilaston mukaan Jehovan todistajien jäsenmäärä oli Suomessa vuoden 2016 lopussa 17 979.[10]

Uskontona Jehovan todistajat korostavat raamatuntulkintansa noudattamista käytännön elämässä, Jehova-nimen käyttöä Jumalan nimenä ja heidän uskonnollisen yhdyskuntansa asemaa ainoana tosi uskontona. He uskovat kaikkien maallisten valtajärjestelmien ja muiden uskontojen olevan Saatanan hallinnassa ja tuhoutuvan lähitulevaisuudessa Harmageddonin sodassa.[11] Jehovan todistajat pitävät itseään kristittyinä. Lukuisten raamatulliseen oppiin liittyvien eroavaisuuksien johdosta kristilliset kirkot sitä vastoin eivät pidä Jehovan todistajia kristittyinä.[12][13][14][15][16][17][18][19][2][20][3][21]

Jehovan todistajat julkaisevat lehtiä Vartiotorni ja Herätkää!. Jehovan todistajien seurakuntarakennuksia kutsutaan valtakunnansaleiksi.

Liikkeen luokittelu kristillisessä teologiassa
Syntyvaiheet ja historia
Tilastoja

Vanhoillislestadiolaisuus
luterilainen lestadiolaisen herätysliikkeen suurin suuntaus
Kieli
Lataa PDF
Tarkkaile
Muokkaa
Vanhoillislestadiolaisuus on luterilainen lestadiolaisen herätysliikkeen suurin suuntaus, joka osan muista lestadiolaisuussuuntauksista tavoin kuitenkin varsin paljon eroaa valtavirran luterilaisuudesta kuten osa muistakin lestadiolaisuuden suuntauksista, muun muassa pitämällä ihmisen ääneen julistamaa synninpäästöä ainoana armovälineenä, uskomalla lasten syntyvän uskovaisina, kieltämällä kasteen uudestisynnyttävyyden sekä uskomalla, että ehtoollinen on tarkoitettu vain niille, joille on annettu jo kaikki siihenastiset synnit anteeksi. Sillä on kannattajia pääasiassa Suomessa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa, mutta jonkin verran myös Venäjällä, Kanadassa, Virossa, Norjassa, Isossa-Britanniassa, Unkarissa ja Latviassa. Seurakuntia on syntynyt 1990–2010-luvuilla myös Sveitsiin, Saksaan, Ecuadoriin, Espanjaan, Keniaan, Gambiaan, Ghanaan, Togoon ja Senegaliin. 2010-luvulla vanhoillislestadiolaisuus on levinnyt myös Pakistaniin.[1]


Laestadius saarnaa Lapin asukkaille.

Laestadius polvistuu Lapin Marian edessä Jukkasjärven kirkosta löytyvässä maalauksessa.

Seuroissa puhuja saarnaa seuraväelle. Kuvassa maallikkosaarnaaja Perhon suviseuroissa.
Lestadiolaisuus syntyi Ruotsissa, mutta liikkeen pääkannatusmaa on Suomi. Eri arvioiden mukaan Suomessa on noin 80 000–150 000 vanhoillislestadiolaista.[2] Suomen lestadiolaisista noin kahdeksan kymmenestä on vanhoillislestadiolaisia.[3] Vuosina 2012 ja 2001 professori Jouko Talonen arvioi vanhoillislestadiolaisten määrän koko maailmassa olevan noin 115 000, joten sen mukaan se olisi ylivoimaisesti suurin lestadiolaisuuden haara maailmassa ja myös Suomessa.[4][5]

Itsestään vanhoillislestadiolaiset käyttävät heille annetun nimen lisäksi nimityksiä uskovaiset, Jumalan lapset, siioni, Jumalan valtakunta, elävä kristillisyys, kristillisyytemme. Joskus vanhoillislestadiolaisia kutsutaan myös SRK-lestadiolaisiksi. Näin myös erotetaan SRK ja Suomen vanhoillislestadiolainen Rauhanyhdistys toisistaan. Suomessa vanhoillislestadiolaisuutta on kutsuttu myös itälestadiolaisuudeksi ja Pohjois-Amerikassa taas konservatiivilestadiolaisuudeksi (conservative laestadianism) ja heidemanilaisuudeksi.[6]

Vanhoillislestadiolaisten toiminnan keskeinen tapahtuma on seurat. He kokoontuvat kirkkoihin, koteihin tai rauhanyhdistysten toimitaloihin seuroihin kuuntelemaan saarnoja ja laulamaan virsiä ja hengellisiä lauluja laulukirjastaan Siionin laulut.[7] Suomen paikallisten rauhanyhdistysten kattojärjestö on Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys (SRK). SRK:n sisarjärjestö Ruotsissa on Sveriges Fridsföreningars Centralorganisation, Yhdysvalloissa Laestadian Lutheran Church, Togossa ELLT[8] ja Virossa Eesti Luterlik Rahuühendus. Viikoittaisten seurojen lisäksi SRK järjestää Suomessa vuosittain suviseurat. SRK ja sen sisarjärjestöt tekevät lähetystyötä useassa maassa ja julkaisevat kirjoja ja äänitteitä. Yhdistyksellä on kolme kansanopistoa ja viisi leirikeskusta, joilla järjestetään erilaisia leirejä kuten rippileirejä. Vanhoillislestadiolaiset tekevät lähetystyötä 16 maassa.[9][10]

Vanhoillislestadiolaisuus on suurin 1900-luvun vaihteen lestadiolaisuuden hajaannuksessa toisistaan eriytyneistä suunnista ja esikoislestadiolaisuuden ja uusheräyksen ohella ainoa, joka on edelleen olemassa. Tämänkin jälkeen vanhoillislestadiolaisen liikkeen sisällä on ollut useita hajaannuksia.lähde?

Liike on voimakkaan yhteisöllinen ja sillä on joitakin opillisia erityiskorostuksia luterilaisuudesta. Tunnetuimpia vanhoillislestadiolaisuuden piirteitä ovat eksklusiivinen seurakuntaoppi, syntien julistaminen anteeksi sanoin "Kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä" sekä torjuva suhtautuminen muun muassa televisio-ohjelmiin ja television hankkimiseen kotiin, elokuviin ja teatteriin, julkisiin musiikkitilaisuuksiin kuten konsertteihin, populaarimusiikkiin, meikkaamiseen, kilpaurheiluun, raskauden ehkäisyyn, homoseksuaaliseen käyttäytymiseen, alkoholin käyttöön ja esiaviollisiin suhteisiin. Nämä eivät ole kuitenkaan ehdottomia sääntöjä tai lakeja, vaan ohjeita uskonelämässä.lähde?

Historia
Opilliset kysymykset

Helluntaiherätys
protestanttinen kristinuskon suuntaus
Kieli
Lataa PDF
Tarkkaile
Muokkaa
Helluntaiherätys, helluntailaisuus eli helluntailiike on yksi maailman suurimmista kristinuskon protestanttisista suunnista. Helluntailiike koostuu monin tavoin ajattelevista ja toimivista kirkoista ja yhteisöistä. Helluntailaisuutta yhdistää Pyhän Hengen kasteen sekä protestanttisten periaatteiden, kuten raamatullisuuden, pelastuskäsityksen ja yleisen pappeuden, painottaminen. Helluntailaisuudessa korostetaan paikallisseurakuntien itsenäisyyttä.[1][2] Käytännön tasolla seurakuntien järjestäytyminen ja toiminta eroavat maittain.[3] Laajemmassa merkityksessä helluntailais-karismaattinen liike toimii myös uudistus- ja herätysliikkeenä muiden kirkkokuntien sisällä.[1][2]

Helluntaiherätys

Suuntautuminen
protestantismi
Teologia
karismaattisuus
anabaptismi
Hallinto
presbyterianismi
Toiminta-alue
Pohjois-Amerikka
Perustaja
Charles Fox Parham
William J. Seymour
Perustettu
1900-luvulla Yhdysvalloissa
Irtautunut
metodismin pyhitysliikkeestä
Jäseniä
noin 200–300 miljoonaa
Helluntailaisuus jaetaan perinteisesti kolmeen kehitysvaiheeseen: klassiseen helluntaiherätykseen, karismaattiseen liikkeeseen muiden kirkkokuntien sisällä ja uuskarismaattisuuteen.[4] Helluntaiherätyksen juuret ovat yhdysvaltalaisessa metodismissa ja pyhitysliikkeessä.[5][6][7][8][9] Kansainvälinen helluntaiherätys sai alkunsa 1900-luvun alussa Los Angelesin Azusa-kadun herätyksestä vuonna 1906. Maailmanlaajuisesti merkittävä helluntailainen kirkkokunta on Assemblies of God, jolla on 65 miljoonaa jäsentä.[10] Klassisella helluntailaisuudella arvioitiin vuonna 2016 olevan lähes 300 miljoonaa seuraajaa. Vuonna 2021 helluntailais-karismaattisten kirkkojen seuraajia oli yli 655 miljoonaa. Helluntailaisuus on erityisen vahvaa Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa.[11][12][3][13]

Suomessa helluntaiseurakuntien jäsenmäärä on noin 50 000 henkilöä. Monet Suomen helluntaiseurakunnista ovat järjestäytyneet Suomen Helluntaikirkkoon, jolla on yli 12 000 henkilöjäsentä.[14][15] Suomalaisia helluntailaisia toimijoita ovat esimerkiksi kustantamo Aikamedia, joka julkaisee muun muassa Ristin Voitto -lehteä, sekä lähetysjärjestö Fida International.

Oppi ja tunnuspiirteet
Historia
Helluntaiherätys nykyään
Lähteet

Adventismi
protestanttinen kristinuskon suuntaus
Kieli
Lataa PDF
Tarkkaile
Muokkaa
Adventismi on protestanttinen kristillinen suuntaus, joka sai alkunsa 1800-luvun puolivälissä Yhdysvaltain koillisosassa. Suuntauksen merkittävimpään edustajaan, Seitsemännen päivän adventisteihin, kuului maailmanlaajuisesti vuonna 2021 lähes 22 miljoonaa jäsentä ja kirkkokunta toimi 212 maassa.[1][2] Adventismi on yksi maailman nopeimmin kasvavista kirkkokunnista voimakkaan lähetystyön ansiosta.[3]

Adventismi
Suuntautuminen
protestantismi
Teologia
anabaptismi, restorationismi
Hallinto
presbyteriaanisuus
Toiminta-alue
maailmanlaajuinen
Perustaja
William Miller
Perustettu
1840-luvulla Yhdysvalloissa
Irtautunut
Baptismista
Kirkosta irtautuneet
Seitsemännen päivän adventistit
Jehovan todistajat
Jäseniä
noin 18 miljoonaa kastettua

Seitsemännen päivän adventistien kirkko Ottawassa, Kanadassa.
Adventismissa odotetaan Kristuksen pikaista toista tulemista (lat. adventus).[2][4] Adventismi syntyi milleriläisessä liikkeessä, joka perustui William Millerin opetuksiin. Miller uskoi, että Raamatussa oli osoitettu päivämääriä maailmanlopulle, ja väitti, että Jeesuksen toisen tulemisen tuli tapahtua vuosien 1843–1844 välillä. Ajankohdan kuluttua osa hylkäsi suuntauksen, mutta liikkeen piiriin jääneet jatkoivat uskoen, että he olivat tulkinneet Raamattua väärin. Perinteessä pysyneistä muodostui adventistit, jotka uskovat Jeesuksen Kristuksen toisen tulemisen läheisyyteen.[3]

Maailmanloppua koskevan esimilleniaalisen teologian lisäksi toinen adventismin ensisijainen tunnusmerkki protestanttisten kirkkojen joukossa on sapatin viettäminen lauantaina, seitsemäntenä päivänä. Sapatin pitämisen lisäksi adventistit noudattavat myös eräisiin heprealaisiin kirjoituksiin perustuvia ruokasääntöjä, joihin kuuluu sianlian, äyriäisten ja muiden Mooseksen kirjassa määriteltyjen ”epäpuhtaiden” ruokien syömisestä sekä tupakan ja alkoholin käytöstä pidättäytyminen. Adventistit pitävät kiinni myös profeetallisena pidetyn Ellen G. Whiten hengellisistä opetuksista.[3][5]

Joidenkin näiden adventismille erityisten oppien lisäksi adventistit pitävät kiinni useimmista tavanomaisista protestanttisista opetuksista, kuten Raamatun auktoriteetista, Isän, Pojan ja Pyhän hengen kolminaisuudesta ja pelastuksesta Jeesuksen Kristuksen kautta.[3]

Oppi
Historia
Toiminta
Sapattireformaatio
Tunnettuja adventisteja

Mormonismi
Yhdysvalloissa perustettu uskonto
Kieli
Lataa PDF
Tarkkaile
Muokkaa

Mormonismi on Joseph Smithin 1820–1830-luvuilla Yhdysvalloissa perustama uskonto.[1] Smith perusti vuonna 1830 kirkon, josta sai alkunsa mormoniliike eli myöhempien aikojen pyhien liike. Siihen kuuluvista kirkoista suurin on Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko, johon kuuluu yli 17 miljoonaa jäsentä.

Mormonismi perustuu kristinuskoon, ja mormonit pitävät itseään kristittyinä. Joidenkin tutkijoiden mukaan mormonismi on kristinuskon uusi haara. Tiettyjen teologisten käsitystensä vuoksi valtavirran kristillisyyden ja monien uskonnontutkijoiden piirissä mormonit nähdään kuitenkin usein ei-kristittyinä. Mormonismissa keskeistä on usko Jumalan pelastussuunnitelmaan, jonka tavoitteena on tehdä ihmisestä Jumalan kaltainen olento. Mormonien usko näkyy voimakkaasti ja monin tavoin heidän elämässään, ja heidät tunnetaan esimerkiksi lähetystyöstään.

Historia
Perusta
Uskonkäsityksiä
Toiminta ja käytännöt
Kritiikki

Hei kaikille,

Laitan tähän vinkiksi yhden Tukinetistä https://tukinet.net/ löytyvän palvelun, johon voi ottaa yhteyttä matalalla kynnyksellä ja anonyymisti, jos uskontojen varjopuoliin liittyvät asiat pohdituttavat.

Vertaistukea uskontojen varjopuoliin -tukisuhde

Onko sinulla ristiriitainen suhde uskonyhteisöösi? Oletko lähtenyt uskonyhteisöstä ja kaipaat tukea menneen käsittelyyn ja uuteen suuntaamiseen? UUT:n tukisuhde on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat keskustella yksityisesti ja luottamuksellisesti johonkin uskonyhteisöön kuulumisesta tai siitä eroamisesta. Tukihenkilönä toimii Uskontojen uhrien tuki UUT ry:n koulutettu vapaaehtoinen vertaistukija. Tukisuhde ei ole ammattiapua, vaan sen tarkoitus on tarjota vertaistukea uskonyhteisöjen varjopuoliin liittyen. Tukisuhteen kesto on muutamasta kuukaudesta korkeintaan noin puoleen vuoteen, riippuen tuen tarpeestasi ja viestittelyn tahdista. Tukisuhteen aloittaminen edellyttää palveluun rekisteröitymistä itse valitsemallasi nimimerkillä.

https://tukinet.net/teemat/vertaistukea-uskontojen-varjopuoliin/tukisuhteet/

Tukinetissä on paljon muitakin palveluita, joista saa tukea esimerkiksi elämän eri ongelma- ja kriisitilanteissa.

Ystävällisin terveisin
MIELI Kriisikeskus Helsinki/Kata

Maapallolla ihmisillä eri kulttuureissa on erilaisia näkemyksiä maailmankaikkeudesta. Melkein kaikissa kulttuureissa puhutaan jumalasta. Se voisi viitata siihen, että jotain sellaista olisi olemassa. Kaikki kuitenkin pitävät omaa katsontakantaansa ainoana oikeana ja omaa jumalaansa ainoana oikeana. Meillä on ongelma.