ELLEN WHITE OLI JUMALAN LOPUNAJAN SANANSAATTAJA

Lue Noorbergenin kirja. Ellen G. White: Prophet of Destiny.

Anonyymi kirjoitti:

Lue Noorbergenin kirja. Ellen G. White: Prophet of Destiny.

Ellen G. Whitein epäonnistuneista profetioista
”Olen nähnyt, että vuoden 1843 kaavio (William Millerin) oli Herran käden ohjaama ja että sitä ei pidä muuttaa, vaan luvut ovat sellaiset kuin hän halusi niiden olevan.” (Early Writings, s. 64, painos 1882). (Mainittu kaavio ennusti maailmanlopun vuonna 1843).

Anonyymi kirjoitti:

Ellen G. Whitein epäonnistuneista profetioista
”Olen nähnyt, että vuoden 1843 kaavio (William Millerin) oli Herran käden ohjaama ja että sitä ei pidä muuttaa, vaan luvut ovat sellaiset kuin hän halusi niiden olevan.” (Early Writings, s. 64, painos 1882). (Mainittu kaavio ennusti maailmanlopun vuonna 1843).

Lue lisää

”Näin eri kirkkojen tilan sen jälkeen, kun toinen enkeli julisti niiden kaatumisen. (Vuonna 1844) Ne ovat muuttuneet yhä turmeltuneemmiksi... Saatana on ottanut kirkot kokonaan haltuunsa... Niiden tunnustukset, rukoukset ja kehotukset ovat kauhistuttavia Jumalan silmissä.” Spiritual Gifts Vol 1­s. 189.
White syyttää epäonnistunutta profetiaansa seitsemännen päivän adventistikirkon jäsenistä! ”Näin työ estyi, ja maailma jäi pimeyteen. Jos koko adventistikirkko olisi yhdistynyt Jumalan käskyjen ja Jeesuksen uskon ympärille, kuinka erilainen historia meillä olisi ollut.” VALIKOITUJA VIESTEJÄ, kirja 1, s. 299

Anonyymi kirjoitti:

”Näin eri kirkkojen tilan sen jälkeen, kun toinen enkeli julisti niiden kaatumisen. (Vuonna 1844) Ne ovat muuttuneet yhä turmeltuneemmiksi... Saatana on ottanut kirkot kokonaan haltuunsa... Niiden tunnustukset, rukoukset ja kehotukset ovat kauhistuttavia Jumalan silmissä.” Spiritual Gifts Vol 1­s. 189.
White syyttää epäonnistunutta profetiaansa seitsemännen päivän adventistikirkon jäsenistä! ”Näin työ estyi, ja maailma jäi pimeyteen. Jos koko adventistikirkko olisi yhdistynyt Jumalan käskyjen ja Jeesuksen uskon ympärille, kuinka erilainen historia meillä olisi ollut.” VALIKOITUJA VIESTEJÄ, kirja 1, s. 299

Lue lisää

Kaikki E. Whiten väitteet on todistettu vääriksi sillä, että Kristus EI palannut maan päälle vuonna 1844. ”Keskiyön huuto” EI PÄÄTTYNYT VUONNA 1844, SILLÄ RAAMATTU OPETTAA, ETTÄ HÄN TEKI TÄMÄN YLÖSNOUSEMUKSENSÄ YHTEYDESSÄ (ks. Heprealaiskirje 6:19; 9:24). Syntisten pelastuksen aika EI päättynyt vuonna 1844. Jos se olisi päättynyt, OLISIMME tänään suuressa pulassa (KADOTETTUJA)!

Anonyymi kirjoitti:

Kaikki E. Whiten väitteet on todistettu vääriksi sillä, että Kristus EI palannut maan päälle vuonna 1844. ”Keskiyön huuto” EI PÄÄTTYNYT VUONNA 1844, SILLÄ RAAMATTU OPETTAA, ETTÄ HÄN TEKI TÄMÄN YLÖSNOUSEMUKSENSÄ YHTEYDESSÄ (ks. Heprealaiskirje 6:19; 9:24). Syntisten pelastuksen aika EI päättynyt vuonna 1844. Jos se olisi päättynyt, OLISIMME tänään suuressa pulassa (KADOTETTUJA)!

Lue lisää

Miksi ihmeessä joku adventisti puhuisi tästä kuoleman jälkeen foorumilla ja tuhansissa muissa paikoissa?

Anonyymi kirjoitti:

Lue Noorbergenin kirja. Ellen G. White: Prophet of Destiny.

E.G. White ennusti, että maailma loppuisi vuosina 1843, 1844, 1845 ja 1851: ”Nyt aika on melkein lopussa (1851), ja se, mitä me olemme oppineet kuuden vuoden aikana, heidän on opittava muutamassa kuukaudessa.” (Early Writings, s. 57).

Anonyymi kirjoitti:

E.G. White ennusti, että maailma loppuisi vuosina 1843, 1844, 1845 ja 1851: ”Nyt aika on melkein lopussa (1851), ja se, mitä me olemme oppineet kuuden vuoden aikana, heidän on opittava muutamassa kuukaudessa.” (Early Writings, s. 57).

Lue lisää

Ellen White ei ole mikään profeetta, sillä hänen profetiansa ovat menneet pieleen. Tuolloin tutustuin erilaisiin kristinuskon jne. kultteihin, mukaan lukien muihin kristillisiin kultteihin, tutkin Ellen Whitein kirjoja ja luin niitä, mukaan lukien "Suuri taistelu" ja muut. Aluksi olin vaikuttunut E. Whitein ”profetioista”, hänen ”profetiastaan: Glory, Glory”, mutta aloin kysyä itseltäni, oliko tällaisia yliluonnollisia ”profetioita” olemassa muissakin uskonnoissa ja kristillisissä uskontokunnissa. Aloin tutkia asiaa ja huomasin, että niitä oli olemassa, ei vain kristinuskossa vaan myös muissa uskonnoissa.

Anonyymi kirjoitti:

Ellen White ei ole mikään profeetta, sillä hänen profetiansa ovat menneet pieleen. Tuolloin tutustuin erilaisiin kristinuskon jne. kultteihin, mukaan lukien muihin kristillisiin kultteihin, tutkin Ellen Whitein kirjoja ja luin niitä, mukaan lukien "Suuri taistelu" ja muut. Aluksi olin vaikuttunut E. Whitein ”profetioista”, hänen ”profetiastaan: Glory, Glory”, mutta aloin kysyä itseltäni, oliko tällaisia yliluonnollisia ”profetioita” olemassa muissakin uskonnoissa ja kristillisissä uskontokunnissa. Aloin tutkia asiaa ja huomasin, että niitä oli olemassa, ei vain kristinuskossa vaan myös muissa uskonnoissa.

Lue lisää

Koska olen ollut kiinnostunut tästä aiheesta, otin siitä selvää monta vuotta sitten. Jotkut unisaarnaajat ja saarnaajat, joilla oli "tehtävä Jumalalta". Kirjastoissa on heidän elämäkertansa.Helena Konttinen ym.


Helena Konttinen

Anonyymi kirjoitti:

Koska olen ollut kiinnostunut tästä aiheesta, otin siitä selvää monta vuotta sitten. Jotkut unisaarnaajat ja saarnaajat, joilla oli "tehtävä Jumalalta". Kirjastoissa on heidän elämäkertansa.Helena Konttinen ym.


Helena Konttinen

Lue lisää

Yksi tapahtuma: hän puhui kaikkien ihmisten, muiden ihmisten, edessä.
Muiden ihmisten synnit tuotiin esiin. Hän toi kaiken julkisuuteen. Tämä ei voi olla "Jumalasta", koska ainakaan Raamatun Jumala ei käyttäydy näin. Toinen esimerkki: saarnamiehen mukaan hänen edessään seisoi joku tumma hahmo, joka piti kädessään kirjaa tai jotain vastaavaa, josta saarnaaja luki sanomaa. Mitä tämä on? Kirjastoista löytyy elämäkertoja kaikenlaisista
unissasaarnaajista. Onko tämä jumalallinen "ilmestys" tai jotain aivan muuta. Tumma hahmo. Mutta kun näille saarnaajille kerrottiin, että he saivat tietoa "Jumalalta". Taitavat nuo unissasaarnaajat sittenkin olla itsekin huijattuja.
Mitä johtopäätöksiä tästä voidaan tehdä? Voit lukea heidän elämäkertojaan kirjastoissa. Mielenkiintoista. Ja vain he, "ilmestyksen" vastaanottajat, on "valittu" tähän tehtävään.

Anonyymi kirjoitti:

Yksi tapahtuma: hän puhui kaikkien ihmisten, muiden ihmisten, edessä.
Muiden ihmisten synnit tuotiin esiin. Hän toi kaiken julkisuuteen. Tämä ei voi olla "Jumalasta", koska ainakaan Raamatun Jumala ei käyttäydy näin. Toinen esimerkki: saarnamiehen mukaan hänen edessään seisoi joku tumma hahmo, joka piti kädessään kirjaa tai jotain vastaavaa, josta saarnaaja luki sanomaa. Mitä tämä on? Kirjastoista löytyy elämäkertoja kaikenlaisista
unissasaarnaajista. Onko tämä jumalallinen "ilmestys" tai jotain aivan muuta. Tumma hahmo. Mutta kun näille saarnaajille kerrottiin, että he saivat tietoa "Jumalalta". Taitavat nuo unissasaarnaajat sittenkin olla itsekin huijattuja.
Mitä johtopäätöksiä tästä voidaan tehdä? Voit lukea heidän elämäkertojaan kirjastoissa. Mielenkiintoista. Ja vain he, "ilmestyksen" vastaanottajat, on "valittu" tähän tehtävään.

Lue lisää

Jumalallinen tieto tulee ylhäältä alaspäin, Korkeammasta lähteestä. Mutta silloinkin on otettava huomioon kyseinen lähde.

Joskus on siis olemassa riski olla väärässä. Tieto tulee ilmestyksestä. Jos ihminen puhuu Jumalalle, sitä kutsutaan rukoukseksi. Mutta jos Jumala puhuu ihmiselle, se on sairaus, koska Jumala ei puhu ihmiselle. Hän voi antaa tietoa sydämen kautta, tietoisuuden kautta, mutta Hän ei puhu ihmiselle. Ihmisen on oltava täysin ilman syntiä, synnitön, puhdas, jotta Jumala puhuisi hänelle. Näin ei kuitenkaan ole. Kuka meistä on täysin synnitön? Joku voi puhua ihmiselle ja sanoa olevansa Jumala. Mutta se ei ole Jumala, se on petos. Kaikenlaiset kanavoinnit ovat esimerkki tästä. Se on hyvin vaarallista. Ihminen luulee olevansa todella tekemisissä Korkeamman kanssa, mutta nämä ovatkin pahuuden voimat, jotka ihmiselle puhuu.

Anonyymi kirjoitti:

Jumalallinen tieto tulee ylhäältä alaspäin, Korkeammasta lähteestä. Mutta silloinkin on otettava huomioon kyseinen lähde.

Joskus on siis olemassa riski olla väärässä. Tieto tulee ilmestyksestä. Jos ihminen puhuu Jumalalle, sitä kutsutaan rukoukseksi. Mutta jos Jumala puhuu ihmiselle, se on sairaus, koska Jumala ei puhu ihmiselle. Hän voi antaa tietoa sydämen kautta, tietoisuuden kautta, mutta Hän ei puhu ihmiselle. Ihmisen on oltava täysin ilman syntiä, synnitön, puhdas, jotta Jumala puhuisi hänelle. Näin ei kuitenkaan ole. Kuka meistä on täysin synnitön? Joku voi puhua ihmiselle ja sanoa olevansa Jumala. Mutta se ei ole Jumala, se on petos. Kaikenlaiset kanavoinnit ovat esimerkki tästä. Se on hyvin vaarallista. Ihminen luulee olevansa todella tekemisissä Korkeamman kanssa, mutta nämä ovatkin pahuuden voimat, jotka ihmiselle puhuu.

Lue lisää

Näistä niin sanotuista kanavoinneista (channeling) tekee hyvin vaarallisia se, että ne ovat osittain totta ja osittain valhetta. Puolitotuus on vaarallisempi kuin täydellinen valhe. Kun kanavoinnin vastaanottaja (uhri) huomaa, että osa siitä, mitä sanotaan, on totta, hän luulee, että kaikki on totta. Usein he antavat itselleen jonkun valoon liittyvän nimen (valon kantaja, valon tuoja, valon veljet jne.), jota käytetään kanavoinnin vastaanottajan pettämiseksi lopullisesti. Loppujen lopuksi "valon tuojat" eivät voi olla pahoja jne.
Myös hyviltä voimilta voi tulla viestejä, mutta kuitenkin on oltava hyvin varovaisia. Näistä kanavoinneista voi lukea kaikkialla. Niitä on niin paljon. Epäilyksemme heräävät, koska nämä kanavoinnit antavat usein ristiriitaisia tietoja. Vaikka jokin asia voi olla totta, meidän on oltava varovaisia. Planeettamme on hyvän ja pahan välinen taistelukenttä. Ne, jotka väittävät olevansa ihmisten puolella, eivät välttämättä ole sitä. Eri ”ilmestyksien” viestit ovat ristiriitaisia. Varo. Myös planeettamme asukkaiden mielistä käydään jatkuvaa taistelua.
Ne ovat osittain totta ja osittain väärin. Puolitotuus on vaarallisempi kuin täydellinen valhe.

Anonyymi kirjoitti:

Näistä niin sanotuista kanavoinneista (channeling) tekee hyvin vaarallisia se, että ne ovat osittain totta ja osittain valhetta. Puolitotuus on vaarallisempi kuin täydellinen valhe. Kun kanavoinnin vastaanottaja (uhri) huomaa, että osa siitä, mitä sanotaan, on totta, hän luulee, että kaikki on totta. Usein he antavat itselleen jonkun valoon liittyvän nimen (valon kantaja, valon tuoja, valon veljet jne.), jota käytetään kanavoinnin vastaanottajan pettämiseksi lopullisesti. Loppujen lopuksi "valon tuojat" eivät voi olla pahoja jne.
Myös hyviltä voimilta voi tulla viestejä, mutta kuitenkin on oltava hyvin varovaisia. Näistä kanavoinneista voi lukea kaikkialla. Niitä on niin paljon. Epäilyksemme heräävät, koska nämä kanavoinnit antavat usein ristiriitaisia tietoja. Vaikka jokin asia voi olla totta, meidän on oltava varovaisia. Planeettamme on hyvän ja pahan välinen taistelukenttä. Ne, jotka väittävät olevansa ihmisten puolella, eivät välttämättä ole sitä. Eri ”ilmestyksien” viestit ovat ristiriitaisia. Varo. Myös planeettamme asukkaiden mielistä käydään jatkuvaa taistelua.
Ne ovat osittain totta ja osittain väärin. Puolitotuus on vaarallisempi kuin täydellinen valhe.

Lue lisää

On niin monia ihmisiä, joille joku puhuu "korkeammista lähteistä". Joku, joka tuo "hyvää”, joka haluaa vain "hyvää ihmisille". Kanavoinnin tai "ilmestyksen" vastaanottaja pitää itseään valittuna ja uskoo, että totuus tulee maailmaan kanavoijan, kanavoinnin uhrin, kautta. Kun "ilmestyksen" ääni on niin suloinen ja hyväntahtoinen, se voi antaa sellaisen vaikutelman. Tällaisia ihmisiä on paljon, ja "he ovat ainoat, jotka tuovat totuutta".

Anonyymi kirjoitti:

On niin monia ihmisiä, joille joku puhuu "korkeammista lähteistä". Joku, joka tuo "hyvää”, joka haluaa vain "hyvää ihmisille". Kanavoinnin tai "ilmestyksen" vastaanottaja pitää itseään valittuna ja uskoo, että totuus tulee maailmaan kanavoijan, kanavoinnin uhrin, kautta. Kun "ilmestyksen" ääni on niin suloinen ja hyväntahtoinen, se voi antaa sellaisen vaikutelman. Tällaisia ihmisiä on paljon, ja "he ovat ainoat, jotka tuovat totuutta".

Lue lisää

Juuri tämä "ilmestyksen" vastaanottaja on valittu pelastamaan ihmiskunta. Vaikka "ilmestyksen" sanoma olisi julma, sillä ei ole väliä, koska hän väittää olevansa "korkeampi voima". Se saattaa olla jopa totta. Paitsi että korkeammat voimat ovat sekä hyviä että pahoja. Jopa pahuudella on oma hierarkiansa pahuuden asteikolla. Mutta jos viesti on niin "rakastava", se on "totta".

Ihmisiä on niin helppo johtaa harhaan kanavoinnin avulla. Kanavoinnin vastaanottaja pitää sitä totuudenmukaisena.

Jopa pahan voimat voivat joskus puhua lempeällä ja rakastavalla äänellä ja teeskennellä olevansa Jumala, vaikka he eivät sitä ole, ja siten johtaa ”ilmestyksen” vastaanottajaa harhaan.

Anonyymi kirjoitti:

Juuri tämä "ilmestyksen" vastaanottaja on valittu pelastamaan ihmiskunta. Vaikka "ilmestyksen" sanoma olisi julma, sillä ei ole väliä, koska hän väittää olevansa "korkeampi voima". Se saattaa olla jopa totta. Paitsi että korkeammat voimat ovat sekä hyviä että pahoja. Jopa pahuudella on oma hierarkiansa pahuuden asteikolla. Mutta jos viesti on niin "rakastava", se on "totta".

Ihmisiä on niin helppo johtaa harhaan kanavoinnin avulla. Kanavoinnin vastaanottaja pitää sitä totuudenmukaisena.

Jopa pahan voimat voivat joskus puhua lempeällä ja rakastavalla äänellä ja teeskennellä olevansa Jumala, vaikka he eivät sitä ole, ja siten johtaa ”ilmestyksen” vastaanottajaa harhaan.

Lue lisää

On niin monia ihmisiä, joille "Jumala" niin sanotusti puhuu. Mutta jos näin on, miksi kaikki ne, joille "Jumala" puhuu, antavat ristiriitaisia tietoja? Miksi niiden viestit ovat niin erilaisia. Eikö jo pelkästään se herätä epäilyksiä?

Anonyymi kirjoitti:

On niin monia ihmisiä, joille "Jumala" niin sanotusti puhuu. Mutta jos näin on, miksi kaikki ne, joille "Jumala" puhuu, antavat ristiriitaisia tietoja? Miksi niiden viestit ovat niin erilaisia. Eikö jo pelkästään se herätä epäilyksiä?

Lue lisää

Jotkut ihmiset, jotka väittävät olevansa Jumalan puolella, Jumalan asialla ja saaneet jonkun Jumalallisen tehtävän, ovat itse asiassa vastakkaisten eli pahuuden voimien puolella. Jotkut ovat niin vakuuttuneita kaikista ”ilmestyksistä". On hyvin vaikeaa kurkistaa pintaa syvemmälle. He ovat myös eksytettyjä, mutta samaan aikaan he raivoavat niitä vastaan, jotka ovat mahdollisesti oikealla tiellä. Silloin voitaisiin sanoa, että joko eksytetyt syyttävät eksytettyjä tai eksytetyt syyttävät niitä, jotka ovat oikealla tiellä, koska he luulevat kanavointien perusteella, että he ovat "valittuja" ja että he ovat oikeassa, koska "korkeammat voimat" sanovat niin. Tavallaan heitä käy sääliksi, koska he ovat itsekin uhreja, vaikka he uskovat, että uhrit ovat muut ihmiset. Ja sitten tulee mukaan erittäin vaarallinen fanatismi. Ja kyse voi olla myös mielen sairaudesta tai mielikuvituksesta. Silloin pitäisi tuntea heitä kohtaan myötätuntoa.

Anonyymi kirjoitti:

Jotkut ihmiset, jotka väittävät olevansa Jumalan puolella, Jumalan asialla ja saaneet jonkun Jumalallisen tehtävän, ovat itse asiassa vastakkaisten eli pahuuden voimien puolella. Jotkut ovat niin vakuuttuneita kaikista ”ilmestyksistä". On hyvin vaikeaa kurkistaa pintaa syvemmälle. He ovat myös eksytettyjä, mutta samaan aikaan he raivoavat niitä vastaan, jotka ovat mahdollisesti oikealla tiellä. Silloin voitaisiin sanoa, että joko eksytetyt syyttävät eksytettyjä tai eksytetyt syyttävät niitä, jotka ovat oikealla tiellä, koska he luulevat kanavointien perusteella, että he ovat "valittuja" ja että he ovat oikeassa, koska "korkeammat voimat" sanovat niin. Tavallaan heitä käy sääliksi, koska he ovat itsekin uhreja, vaikka he uskovat, että uhrit ovat muut ihmiset. Ja sitten tulee mukaan erittäin vaarallinen fanatismi. Ja kyse voi olla myös mielen sairaudesta tai mielikuvituksesta. Silloin pitäisi tuntea heitä kohtaan myötätuntoa.

Lue lisää

He ovat nimittäin lujasti vakuuttuneita siitä, että he saavat "ilmestyksen" hyviltä voimilta, ja jos joku yrittää sanoa jotain sitä vastaan, he tulevat hirvittävän vihan ja epäkristillisen käytöksen valtaan. Tämä maa on hyvän ja pahan taistelukenttä, ja ihmisten mielistä käydään jatkuvaa taistelua. Miksi he sitten ajattelevat olevansa "valittuja". En tiedä, ehkä sillä on jotain tekemistä karman kanssa heidän edellisistä elämistään, jos he ovat pettäneet hengellisessä mielessä muita ihmisiä. Tai ehkä se on mielen sairaus, joka liittyy myös karmaan. Tämä ei tietenkään tarkoita, että ei ole olemassa todellisia ilmestyksiä. Totta kai on, ja varmasti on ihmisiä, jotka on valittu Jumalan antamaan tehtävään. Mutta jos henkilön, "ilmestyksen" vastaanottajan, sanoma eroaa siitä, mitä esimerkiksi tietyn uskonnon Pyhässä Kirjassa on kirjoitettu, on syytä olla varovainen. Tietenkin on otettava huomioon myös Raamatun tarkoituksellinen muuttaminen historian kuluessa, esimerkiksi Nikean kirkolliskokoukset jne.

Anonyymi kirjoitti:

Koska olen ollut kiinnostunut tästä aiheesta, otin siitä selvää monta vuotta sitten. Jotkut unisaarnaajat ja saarnaajat, joilla oli "tehtävä Jumalalta". Kirjastoissa on heidän elämäkertansa.Helena Konttinen ym.


Helena Konttinen

Lue lisää

Ellen White ei ole mikään profeetta, sillä hänen profetiansa ovat menneet pieleen. Tuolloin tutustuin erilaisiin kristinuskon jne. kultteihin, mukaan lukien muihin kristillisiin kultteihin, tutkin Ellen Whitein kirjoja ja luin niitä, mukaan lukien "Suuri taistelu" ja muut. Aluksi olin vaikuttunut E. Whitein ”profetioista”, hänen ”profetiastaan: Glory, Glory”, mutta aloin kysyä itseltäni, oliko tällaisia yliluonnollisia ”profetioita” olemassa muissakin uskonnoissa ja kristillisissä uskontokunnissa. Aloin tutkia asiaa ja huomasin, että niitä oli olemassa, ei vain kristinuskossa vaan myös muissa uskonnoissa.
Koska olen ollut kiinnostunut tästä aiheesta, otin siitä selvää monta vuotta sitten. Jotkut unisaarnaajat ja saarnaajat, joilla oli "tehtävä Jumalalta". Kirjastoissa on heidän elämäkertansa.Helena Konttinen ym.


Yksi tapahtuma: hän puhui kaikkien ihmisten, muiden ihmisten, edessä.
Muiden ihmisten synnit tuotiin esiin. Hän toi kaiken julkisuuteen. Tämä ei voi olla "Jumalasta", koska ainakaan Raamatun Jumala ei käyttäydy näin. Toinen esimerkki: saarnamiehen mukaan hänen edessään seisoi joku tumma hahmo, joka piti kädessään kirjaa tai jotain vastaavaa, josta saarnaaja luki sanomaa. Mitä tämä on? Kirjastoista löytyy elämäkertoja kaikenlaisista
unissasaarnaajista. Onko tämä jumalallinen "ilmestys" tai jotain aivan muuta. Tumma hahmo. Mutta kun näille saarnaajille kerrottiin, että he saivat tietoa "Jumalalta". Taitavat nuo unissasaarnaajat sittenkin olla itsekin huijattuja.
Mitä johtopäätöksiä tästä voidaan tehdä? Voit lukea heidän elämäkertojaan kirjastoissa. Mielenkiintoista. Ja vain he, "ilmestyksen" vastaanottajat, on "valittu" tähän tehtävään.

Anonyymi kirjoitti:

Ellen White ei ole mikään profeetta, sillä hänen profetiansa ovat menneet pieleen. Tuolloin tutustuin erilaisiin kristinuskon jne. kultteihin, mukaan lukien muihin kristillisiin kultteihin, tutkin Ellen Whitein kirjoja ja luin niitä, mukaan lukien "Suuri taistelu" ja muut. Aluksi olin vaikuttunut E. Whitein ”profetioista”, hänen ”profetiastaan: Glory, Glory”, mutta aloin kysyä itseltäni, oliko tällaisia yliluonnollisia ”profetioita” olemassa muissakin uskonnoissa ja kristillisissä uskontokunnissa. Aloin tutkia asiaa ja huomasin, että niitä oli olemassa, ei vain kristinuskossa vaan myös muissa uskonnoissa.
Koska olen ollut kiinnostunut tästä aiheesta, otin siitä selvää monta vuotta sitten. Jotkut unisaarnaajat ja saarnaajat, joilla oli "tehtävä Jumalalta". Kirjastoissa on heidän elämäkertansa.Helena Konttinen ym.


Yksi tapahtuma: hän puhui kaikkien ihmisten, muiden ihmisten, edessä.
Muiden ihmisten synnit tuotiin esiin. Hän toi kaiken julkisuuteen. Tämä ei voi olla "Jumalasta", koska ainakaan Raamatun Jumala ei käyttäydy näin. Toinen esimerkki: saarnamiehen mukaan hänen edessään seisoi joku tumma hahmo, joka piti kädessään kirjaa tai jotain vastaavaa, josta saarnaaja luki sanomaa. Mitä tämä on? Kirjastoista löytyy elämäkertoja kaikenlaisista
unissasaarnaajista. Onko tämä jumalallinen "ilmestys" tai jotain aivan muuta. Tumma hahmo. Mutta kun näille saarnaajille kerrottiin, että he saivat tietoa "Jumalalta". Taitavat nuo unissasaarnaajat sittenkin olla itsekin huijattuja.
Mitä johtopäätöksiä tästä voidaan tehdä? Voit lukea heidän elämäkertojaan kirjastoissa. Mielenkiintoista. Ja vain he, "ilmestyksen" vastaanottajat, on "valittu" tähän tehtävään.

Lue lisää

Ellen White ei ole mikään profeetta, sillä hänen profetiansa ovat menneet pieleen. Tuolloin tutustuin erilaisiin kristinuskon jne. kultteihin, mukaan lukien muihin kristillisiin kultteihin, tutkin Ellen Whitein kirjoja ja luin niitä, mukaan lukien "Suuri taistelu" ja muut. Aluksi olin vaikuttunut E. Whitein ”profetioista”, hänen ”profetiastaan: Glory, Glory”, mutta aloin kysyä itseltäni, oliko tällaisia yliluonnollisia ”profetioita” olemassa muissakin uskonnoissa ja kristillisissä uskontokunnissa. Aloin tutkia asiaa ja huomasin, että niitä oli olemassa, ei vain kristinuskossa vaan myös muissa uskonnoissa.

Aluksi olin todella vaikuttunut Whiten yliluonnollisista kyvyistä, Glory, Glory, hän ei edes hengittänyt visioiden aikana, mutta sitten aloin tutkia muita kultteja ja huomasin, että yliluonnollisia ilmiöitä esiintyy myös muualla.

Anonyymi kirjoitti:

Ellen White ei ole mikään profeetta, sillä hänen profetiansa ovat menneet pieleen. Tuolloin tutustuin erilaisiin kristinuskon jne. kultteihin, mukaan lukien muihin kristillisiin kultteihin, tutkin Ellen Whitein kirjoja ja luin niitä, mukaan lukien "Suuri taistelu" ja muut. Aluksi olin vaikuttunut E. Whitein ”profetioista”, hänen ”profetiastaan: Glory, Glory”, mutta aloin kysyä itseltäni, oliko tällaisia yliluonnollisia ”profetioita” olemassa muissakin uskonnoissa ja kristillisissä uskontokunnissa. Aloin tutkia asiaa ja huomasin, että niitä oli olemassa, ei vain kristinuskossa vaan myös muissa uskonnoissa.

Aluksi olin todella vaikuttunut Whiten yliluonnollisista kyvyistä, Glory, Glory, hän ei edes hengittänyt visioiden aikana, mutta sitten aloin tutkia muita kultteja ja huomasin, että yliluonnollisia ilmiöitä esiintyy myös muualla.

Lue lisää

Aluksi olin todella vaikuttunut Whiten yliluonnollisista kyvyistä, Glory, Glory, hän ei edes hengittänyt visioiden aikana, mutta sitten aloin tutkia muita kultteja ja huomasin, että yliluonnollisia ilmiöitä esiintyy myös muualla.

Anonyymi kirjoitti:

Aluksi olin todella vaikuttunut Whiten yliluonnollisista kyvyistä, Glory, Glory, hän ei edes hengittänyt visioiden aikana, mutta sitten aloin tutkia muita kultteja ja huomasin, että yliluonnollisia ilmiöitä esiintyy myös muualla.

Lue lisää

Lisäksi ei ole olemassa sellaista asiaa kuin ”lopun ajat”, tai pikemminkin, kristityille on ollut lopun aikoja jo 2000 vuotta.

MUTTA - LOPPU ON ALKU - AINA.

Anonyymi kirjoitti:

Lisäksi ei ole olemassa sellaista asiaa kuin ”lopun ajat”, tai pikemminkin, kristityille on ollut lopun aikoja jo 2000 vuotta.

MUTTA - LOPPU ON ALKU - AINA.

Adventismin ainoa normaali puoli on se, että he eivät usko ikuiseen kidutukseen. Itse asiassa tämä on adventismille melko suuri etu, koska ei tarvitse jatkuvasti saarnata ikuisesta helvetin tulesta. Siinä mielessä se on paljon parempi oppi, vaikka White olisikin väärä profeetta. Olkoon niin.
'

Anonyymi kirjoitti:

Adventismin ainoa normaali puoli on se, että he eivät usko ikuiseen kidutukseen. Itse asiassa tämä on adventismille melko suuri etu, koska ei tarvitse jatkuvasti saarnata ikuisesta helvetin tulesta. Siinä mielessä se on paljon parempi oppi, vaikka White olisikin väärä profeetta. Olkoon niin.
'

Lue lisää

Ja lisäksi, adventistimainostaja, menet liian pitkälle mainonnassasi. Olet selvästi jo aloittanut lukemattomia viestejä ihan samanlaisilla viesteilläm ja ihan eri palstoilla. Nyt riittää. Voisitko keksiä jotain uutta sanottavaa? Aina sama.

Anonyymi kirjoitti:

Ja lisäksi, adventistimainostaja, menet liian pitkälle mainonnassasi. Olet selvästi jo aloittanut lukemattomia viestejä ihan samanlaisilla viesteilläm ja ihan eri palstoilla. Nyt riittää. Voisitko keksiä jotain uutta sanottavaa? Aina sama.

Lue lisää

Ja lisäksi, adventistimainostaja, menet liian pitkälle mainonnassasi. Olet selvästi jo aloittanut lukemattomia viestejä ihan samanlaisilla viesteilläm ja ihan eri palstoilla. Nyt riittää. Voisitko keksiä jotain uutta sanottavaa? Aina sama.

J a vielä lisäksi - paavi 666. Vicarius filii dei.

Tiestik adventismin mainostaja että paavi ei ole ainoa, jolla on numeru 666. Vicarius filii dei. Tiesitkö sen?

Anonyymi kirjoitti:

Ja lisäksi, adventistimainostaja, menet liian pitkälle mainonnassasi. Olet selvästi jo aloittanut lukemattomia viestejä ihan samanlaisilla viesteilläm ja ihan eri palstoilla. Nyt riittää. Voisitko keksiä jotain uutta sanottavaa? Aina sama.

J a vielä lisäksi - paavi 666. Vicarius filii dei.

Tiestik adventismin mainostaja että paavi ei ole ainoa, jolla on numeru 666. Vicarius filii dei. Tiesitkö sen?

Lue lisää

Ja lisäksi, adventistimainostaja, menet liian pitkälle mainonnassasi. Olet selvästi jo aloittanut lukemattomia viestejä ihan samanlaisilla viesteilläm ja ihan eri palstoilla. Nyt riittää. Voisitko keksiä jotain uutta sanottavaa? Aina sama.

J a vielä lisäksi - paavi 666. Vicarius filii dei.

Tiestkö, adventismin mainostaja että paavi ei ole ainoa, jolla on numero 666. Vicarius filii dei. Tiesitkö sen?

Myös keisari Neron numero oli 666.

Yksi tunnetuimmista tulkinnoista numerolle 666 on, että se viittaa Rooman keisari Neroon (hallitsi 54–68 jKr). Yhteys perustuu gematriaan, juutalaiseen numerologiaan, jossa kirjaimille annetaan numeerisia arvoja. Kun nimi ”Nero Caesar” (hepreaksi נרו קסר) kirjoitetaan heprealaisilla kirjaimilla, sen kirjainten numeeristen arvojen summa on 666.

Nero oli pahamaineinen Rooman keisari, joka tunnettiin kristittyjen julmasta vainoamisesta, ja monet varhaiset kristityt uskoivat hänen olevan pahuuden ruumiillistuma. Tämä sai jotkut tutkijat väittämään, että Nero oli Ilmestyskirjassa mainittu ”peto”. Neron kuoleman jälkeen yhteys kuitenkin hiipui jonkin verran, mutta luku 666 jatkoi pahuuden ja tyrannian symbolina kristillisessä ajattelussa.


Raamattu, kuningas Salomo - Salomolle vuosittain tulleen kullan paino oli 666 talenttia kultaa...


Muita tulkintoja:

Kautta historian numero 666 on liitetty useisiin henkilöihin, tapahtumiin ja ideologioihin, joita on pidetty pahoina tai sortavina:

Napoleon Bonaparte: Jotkut kirjailijat ja ajattelijat Napoleonin sotien aikana ja niiden jälkeen yhdistivät Napoleonin numeroon 666 ja pitivät häntä tyrannina, joka johtaisi Euroopan tuhoon.

Adolf Hitler: Luku 666 on liitetty myös natsi-Saksaan, ja jotkut pitivät Hitleriä profeetallisessa mielessä ”pedon” roolissa, etenkin hänen julmuuksiensa ja totalitaarisen hallintonsa vuoksi.

Ja muut.

On siis myös ihmisiä, joiden nimen gematria on 666.


Tiestikö sen?

Anonyymi kirjoitti:

Ja lisäksi, adventistimainostaja, menet liian pitkälle mainonnassasi. Olet selvästi jo aloittanut lukemattomia viestejä ihan samanlaisilla viesteilläm ja ihan eri palstoilla. Nyt riittää. Voisitko keksiä jotain uutta sanottavaa? Aina sama.

J a vielä lisäksi - paavi 666. Vicarius filii dei.

Tiestkö, adventismin mainostaja että paavi ei ole ainoa, jolla on numero 666. Vicarius filii dei. Tiesitkö sen?

Myös keisari Neron numero oli 666.

Yksi tunnetuimmista tulkinnoista numerolle 666 on, että se viittaa Rooman keisari Neroon (hallitsi 54–68 jKr). Yhteys perustuu gematriaan, juutalaiseen numerologiaan, jossa kirjaimille annetaan numeerisia arvoja. Kun nimi ”Nero Caesar” (hepreaksi נרו קסר) kirjoitetaan heprealaisilla kirjaimilla, sen kirjainten numeeristen arvojen summa on 666.

Nero oli pahamaineinen Rooman keisari, joka tunnettiin kristittyjen julmasta vainoamisesta, ja monet varhaiset kristityt uskoivat hänen olevan pahuuden ruumiillistuma. Tämä sai jotkut tutkijat väittämään, että Nero oli Ilmestyskirjassa mainittu ”peto”. Neron kuoleman jälkeen yhteys kuitenkin hiipui jonkin verran, mutta luku 666 jatkoi pahuuden ja tyrannian symbolina kristillisessä ajattelussa.


Raamattu, kuningas Salomo - Salomolle vuosittain tulleen kullan paino oli 666 talenttia kultaa...


Muita tulkintoja:

Kautta historian numero 666 on liitetty useisiin henkilöihin, tapahtumiin ja ideologioihin, joita on pidetty pahoina tai sortavina:

Napoleon Bonaparte: Jotkut kirjailijat ja ajattelijat Napoleonin sotien aikana ja niiden jälkeen yhdistivät Napoleonin numeroon 666 ja pitivät häntä tyrannina, joka johtaisi Euroopan tuhoon.

Adolf Hitler: Luku 666 on liitetty myös natsi-Saksaan, ja jotkut pitivät Hitleriä profeetallisessa mielessä ”pedon” roolissa, etenkin hänen julmuuksiensa ja totalitaarisen hallintonsa vuoksi.

Ja muut.

On siis myös ihmisiä, joiden nimen gematria on 666.


Tiestikö sen?

Lue lisää

Ja lisäksi, adventistimainostaja, menet liian pitkälle mainonnassasi. Olet selvästi jo aloittanut lukemattomia viestejä ihan samanlaisilla viesteilläm ja ihan eri palstoilla. Nyt riittää. Voisitko keksiä jotain uutta sanottavaa? Aina sama.

J a vielä lisäksi - paavi 666. Vicarius filii dei.

Miksi 616?

Vaikka 666 on vakiintunut versio, jotkut varhaiset käsikirjoitukset Ilmestyskirjassa (Johanneksen ilmestys, erityisesti luku 13, jae 18) mainitsevat pedon luvun 616. Tämä ero on syntynyt muinaisista kopioista ja käännöksistä, jotka eroavat toisistaan tietyiltä osin.

Tutkijat uskovat, että 616 voi olla vaihtoehtoinen lukumuoto, joka on peräisin eri aikakausilta ja alueilta, ja se voi liittyä esimerkiksi siihen, että numerologinen laskenta tai nimen kirjoittamistapa oli hieman erilainen varhaisessa kristillisyydessä. Joidenkin varhaisten kreikankielisten käsikirjoitusten mukaan "Neron Caesar" -nimen gematria-arvo voisi olla 616 sen sijaan, että se olisi 666, riippuen siitä, miten nimen osia laskettiin.

Mikä on gematria?

Gematria on muinainen juutalainen numerologia, jossa kirjaimille annetaan numeerisia arvoja. Tämän avulla voidaan laskea nimien ja sanojen numerologiset arvot. Esimerkiksi "Nero Caesar" (latinaksi tai kreikaksi kirjoitettuna) antaa tietyillä laskentatavoilla arvon 616 sen sijaan, että se olisi 666.

Miksi ero 666 ja 616?

616 saattaa olla varhainen vaihtoehtoinen lukumuoto, joka on saattanut syntyä erilaisten kopiointivirheiden, alueellisten eroavaisuuksien tai eri laskentatapojen vuoksi.

Myöhemmät kopiot ja käännökset vakiinnuttivat 666-luvun, ja tämä on se luku, joka on pysynyt suurimmassa osassa kristillistä traditiota.

Mikä on merkitys?

Vaikka 666 on vakiintunut pedon luvuksi, molemmat luvut – 666 ja 616 – on liitetty Emperor Neroon, koska hän oli merkittävä hahmo varhaisessa kristillisessä perinteessä, ja hänet nähtiin usein pedon ja antikristuksen esikuvana. Tällä on erityistä merkitystä, koska varhaiset kristityt olivat vainotun aseman vuoksi huolissaan Rooman keisarivallan ja sen väkivaltaisten hallitsijoiden vallasta.

Joten vastaus kysymykseesi on: perinteisesti pedon luku on 666, mutta 616 on myös esitetty vaihtoehtoisena lukuna joidenkin varhaisten käsikirjoitusten mukaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ja lisäksi, adventistimainostaja, menet liian pitkälle mainonnassasi. Olet selvästi jo aloittanut lukemattomia viestejä ihan samanlaisilla viesteilläm ja ihan eri palstoilla. Nyt riittää. Voisitko keksiä jotain uutta sanottavaa? Aina sama.

J a vielä lisäksi - paavi 666. Vicarius filii dei.

Miksi 616?

Vaikka 666 on vakiintunut versio, jotkut varhaiset käsikirjoitukset Ilmestyskirjassa (Johanneksen ilmestys, erityisesti luku 13, jae 18) mainitsevat pedon luvun 616. Tämä ero on syntynyt muinaisista kopioista ja käännöksistä, jotka eroavat toisistaan tietyiltä osin.

Tutkijat uskovat, että 616 voi olla vaihtoehtoinen lukumuoto, joka on peräisin eri aikakausilta ja alueilta, ja se voi liittyä esimerkiksi siihen, että numerologinen laskenta tai nimen kirjoittamistapa oli hieman erilainen varhaisessa kristillisyydessä. Joidenkin varhaisten kreikankielisten käsikirjoitusten mukaan "Neron Caesar" -nimen gematria-arvo voisi olla 616 sen sijaan, että se olisi 666, riippuen siitä, miten nimen osia laskettiin.

Mikä on gematria?

Gematria on muinainen juutalainen numerologia, jossa kirjaimille annetaan numeerisia arvoja. Tämän avulla voidaan laskea nimien ja sanojen numerologiset arvot. Esimerkiksi "Nero Caesar" (latinaksi tai kreikaksi kirjoitettuna) antaa tietyillä laskentatavoilla arvon 616 sen sijaan, että se olisi 666.

Miksi ero 666 ja 616?

616 saattaa olla varhainen vaihtoehtoinen lukumuoto, joka on saattanut syntyä erilaisten kopiointivirheiden, alueellisten eroavaisuuksien tai eri laskentatapojen vuoksi.

Myöhemmät kopiot ja käännökset vakiinnuttivat 666-luvun, ja tämä on se luku, joka on pysynyt suurimmassa osassa kristillistä traditiota.

Mikä on merkitys?

Vaikka 666 on vakiintunut pedon luvuksi, molemmat luvut – 666 ja 616 – on liitetty Emperor Neroon, koska hän oli merkittävä hahmo varhaisessa kristillisessä perinteessä, ja hänet nähtiin usein pedon ja antikristuksen esikuvana. Tällä on erityistä merkitystä, koska varhaiset kristityt olivat vainotun aseman vuoksi huolissaan Rooman keisarivallan ja sen väkivaltaisten hallitsijoiden vallasta.

Joten vastaus kysymykseesi on: perinteisesti pedon luku on 666, mutta 616 on myös esitetty vaihtoehtoisena lukuna joidenkin varhaisten käsikirjoitusten mukaan.

Lue lisää

666 (χξϛ) – yleisin ja vakiintunut versio

Tämä on lukumuoto, joka on lähes kaikissa myöhemmissä kreikkalaisissa käsikirjoituksissa.

Siksi se on päätynyt lähes kaikkiin Raamatun käännöksiin.

Luku yhdistetään symbolisesti epätäydellisyyteen: 6 jää vajaaksi verrattuna 7:ään, täydellisyyden symboliin.

616 (χιϛ) – varhaisempi vaihtoehto

Osa varhaisimmista käsikirjoituksista (mm. Papyrus 115) sisältää 616.

Tämä on merkittävää, koska se tarkoittaa, että 616 ei ole myöhempi virhe, vaan ehkä alkuperäinen tai ainakin yhtä varhainen kuin 666.

Anonyymi kirjoitti:

666 (χξϛ) – yleisin ja vakiintunut versio

Tämä on lukumuoto, joka on lähes kaikissa myöhemmissä kreikkalaisissa käsikirjoituksissa.

Siksi se on päätynyt lähes kaikkiin Raamatun käännöksiin.

Luku yhdistetään symbolisesti epätäydellisyyteen: 6 jää vajaaksi verrattuna 7:ään, täydellisyyden symboliin.

616 (χιϛ) – varhaisempi vaihtoehto

Osa varhaisimmista käsikirjoituksista (mm. Papyrus 115) sisältää 616.

Tämä on merkittävää, koska se tarkoittaa, että 616 ei ole myöhempi virhe, vaan ehkä alkuperäinen tai ainakin yhtä varhainen kuin 666.

Lue lisää

Nero Caesar ja gematria

Sekä 666 että 616 voidaan nähdä viittauksena Rooman keisari Neroon — kristittyjen vainoajaan.

🔢 666 gematriassa

Kun "Neron Caesar" kirjoitetaan hepreaksi:

נרון קסר (NRWN QSR) → kirjainten numerot = 666

Tämä viittaa Neroon hänen kreikkalaisessa muodossaan.

🔢 616 gematriassa

Kun nimi kirjoitetaan latinaksi ilman lopullista -n päätettä:

נרו קסר (NRW QSR) → kirjainten numerot = 616

616 voi siis olla tarkoituksellinen muunnelma:

länsimaisten kristittyjen käyttämä muoto

sopi paremmin latinankielisille lukijoille

viittasi samaan henkilöön (Neroon), mutta eri kirjoitusasulla

Anonyymi kirjoitti:

Nero Caesar ja gematria

Sekä 666 että 616 voidaan nähdä viittauksena Rooman keisari Neroon — kristittyjen vainoajaan.

🔢 666 gematriassa

Kun "Neron Caesar" kirjoitetaan hepreaksi:

נרון קסר (NRWN QSR) → kirjainten numerot = 666

Tämä viittaa Neroon hänen kreikkalaisessa muodossaan.

🔢 616 gematriassa

Kun nimi kirjoitetaan latinaksi ilman lopullista -n päätettä:

נרו קסר (NRW QSR) → kirjainten numerot = 616

616 voi siis olla tarkoituksellinen muunnelma:

länsimaisten kristittyjen käyttämä muoto

sopi paremmin latinankielisille lukijoille

viittasi samaan henkilöön (Neroon), mutta eri kirjoitusasulla

Lue lisää

Kopiointivirhe vai tarkoituksellinen?

Tutkijat jakautuvat:

✔ Tarkoituksellinen muunnelma

Todennäköisempää on, että 616 on tarkoituksella kirjoitettu, jotta viittaus Nero Caesariin toimisi myös latinankielisessä maailmassa.

✔ Ei pelkkä virhe

Varhaiset kirjoittajat yleensä korjasivat virheet.
Se, että 616 säilyi joissain traditioissa, kertoo että se oli tarkoitettu vaihtoehto.

Anonyymi kirjoitti:

Kopiointivirhe vai tarkoituksellinen?

Tutkijat jakautuvat:

✔ Tarkoituksellinen muunnelma

Todennäköisempää on, että 616 on tarkoituksella kirjoitettu, jotta viittaus Nero Caesariin toimisi myös latinankielisessä maailmassa.

✔ Ei pelkkä virhe

Varhaiset kirjoittajat yleensä korjasivat virheet.
Se, että 616 säilyi joissain traditioissa, kertoo että se oli tarkoitettu vaihtoehto.

Lue lisää

666

Numero, joka edustaa epätäydellistä täydellisyyttä (kolme kertaa 6).

Monesti ymmärretty antikristuksen tai pahan täyttymyksen symboliksi.

616

Vähemmän symbolinen.

Ymmärretään enemmän historiallisena vihjeenä Nero Caesarista, ei niinkään mystisenä numerona.

Kumpi on “oikea”?
Lyhyt vastaus: molemmat ovat historiallisesti merkittäviä.

Varhaisin traditio sisältää kaksi kilpailevaa numeroa.

666 vakiintui liturgiassa ja yleisessä kristillisessä perinteessä.

616 on erittäin vahva tekstuaalinen todistaja, ei pelkkä marginaalimuistiinpano.

Nykyinen tekstikritiikki pitää 666:ta todennäköisimpänä alkuperäisen Ilmestyskirjan lukuna —
mutta 616:n olemassaolo kertoo, että jo ensimmäisillä kristityillä oli kaksi tapaa koodata Nero.

Anonyymi kirjoitti:

666

Numero, joka edustaa epätäydellistä täydellisyyttä (kolme kertaa 6).

Monesti ymmärretty antikristuksen tai pahan täyttymyksen symboliksi.

616

Vähemmän symbolinen.

Ymmärretään enemmän historiallisena vihjeenä Nero Caesarista, ei niinkään mystisenä numerona.

Kumpi on “oikea”?
Lyhyt vastaus: molemmat ovat historiallisesti merkittäviä.

Varhaisin traditio sisältää kaksi kilpailevaa numeroa.

666 vakiintui liturgiassa ja yleisessä kristillisessä perinteessä.

616 on erittäin vahva tekstuaalinen todistaja, ei pelkkä marginaalimuistiinpano.

Nykyinen tekstikritiikki pitää 666:ta todennäköisimpänä alkuperäisen Ilmestyskirjan lukuna —
mutta 616:n olemassaolo kertoo, että jo ensimmäisillä kristityillä oli kaksi tapaa koodata Nero.

Lue lisää

Ja lisäksi, adventistimainostaja, menet liian pitkälle mainonnassasi. Olet selvästi jo aloittanut lukemattomia viestejä ihan samanlaisilla viesteilläm ja ihan eri palstoilla. Nyt riittää. Voisitko keksiä jotain uutta sanottavaa? Aina sama.


Nero ja Ilmestyskirja — miksi juuri hän?

Ilmestyskirja on kirjoitettu todennäköisesti noin 95 jaa. (Domitianuksen aikana).
Mutta muisto Neroa koskevista kauhuista oli silti tuore.

Nero täydellisesti sopi pedon hahmoon:

hän vainosi kristittyjä

hän edusti väkivaltaista, pakanuuden ja korruption Roomaa

hän esiintyi ”jumalana”

hänen kuolemaansa liittyi outoja legendoja

hän oli roomalaistenkin mielestä hirvittävän tyranninen

Poleemiseen, salattuun, symboliseen tekstiin (kuten Ilmestyskirja) oli täydellistä upottaa Neron nimi koodattuna numerona.

. Nero redivivus -myytti (”Nero nousee kuolleista”)

Neron kuoleman jälkeen levisi huhu, että Nero tulisi takaisin.
Kansan keskuudessa uskottiin, että:

Nero ei ollut oikeasti kuollut

hän oli paennut Parthiaan

hän palaisi armeijan kanssa

hän kostaisi Roomalle ja kristityille

Ilmestyskirjassa pedosta sanotaan:

”Sen kuolinhaava parani, ja koko maa ihmetteli sitä.”

Tämä kuoleman ja paluun teema osuu täydellisesti yhteen nero redivivus -myytin kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Ja lisäksi, adventistimainostaja, menet liian pitkälle mainonnassasi. Olet selvästi jo aloittanut lukemattomia viestejä ihan samanlaisilla viesteilläm ja ihan eri palstoilla. Nyt riittää. Voisitko keksiä jotain uutta sanottavaa? Aina sama.


Nero ja Ilmestyskirja — miksi juuri hän?

Ilmestyskirja on kirjoitettu todennäköisesti noin 95 jaa. (Domitianuksen aikana).
Mutta muisto Neroa koskevista kauhuista oli silti tuore.

Nero täydellisesti sopi pedon hahmoon:

hän vainosi kristittyjä

hän edusti väkivaltaista, pakanuuden ja korruption Roomaa

hän esiintyi ”jumalana”

hänen kuolemaansa liittyi outoja legendoja

hän oli roomalaistenkin mielestä hirvittävän tyranninen

Poleemiseen, salattuun, symboliseen tekstiin (kuten Ilmestyskirja) oli täydellistä upottaa Neron nimi koodattuna numerona.

. Nero redivivus -myytti (”Nero nousee kuolleista”)

Neron kuoleman jälkeen levisi huhu, että Nero tulisi takaisin.
Kansan keskuudessa uskottiin, että:

Nero ei ollut oikeasti kuollut

hän oli paennut Parthiaan

hän palaisi armeijan kanssa

hän kostaisi Roomalle ja kristityille

Ilmestyskirjassa pedosta sanotaan:

”Sen kuolinhaava parani, ja koko maa ihmetteli sitä.”

Tämä kuoleman ja paluun teema osuu täydellisesti yhteen nero redivivus -myytin kanssa.

Lue lisää

Gematria: miten ”Nero Caesar” = 666 tai 616?

Juutalaisessa gematriassa kirjaimille annetaan numerot.

✔ 666-versio (täydellisin ja yleisin)

Neron nimi kirjoitettuna hepreaksi NRWN QSR:

נ (nun) = 50
ר (resh) = 200
ו (vav) = 6
ן (nun) = 50
ק (qoph) = 100
ס (samekh) = 60
ר (resh) = 200
Yhteensä = 666

Tämä vastaa kreikkalaista nimeä Nerōn Kaisar.

✔ 616-versio (Latinan mukainen muoto)

Joissain varhaisissa käsikirjoituksissa nimi kirjoitettiin ilman lopullista n-päätettä:

NRW QSR
נ = 50
ר = 200
ו = 6
ק = 100
ס = 60
ר = 200
Yhteensä = 616

616 on siis täysin sama henkilö, mutta eri kirjoitusasulla.

Anonyymi kirjoitti:

Gematria: miten ”Nero Caesar” = 666 tai 616?

Juutalaisessa gematriassa kirjaimille annetaan numerot.

✔ 666-versio (täydellisin ja yleisin)

Neron nimi kirjoitettuna hepreaksi NRWN QSR:

נ (nun) = 50
ר (resh) = 200
ו (vav) = 6
ן (nun) = 50
ק (qoph) = 100
ס (samekh) = 60
ר (resh) = 200
Yhteensä = 666

Tämä vastaa kreikkalaista nimeä Nerōn Kaisar.

✔ 616-versio (Latinan mukainen muoto)

Joissain varhaisissa käsikirjoituksissa nimi kirjoitettiin ilman lopullista n-päätettä:

NRW QSR
נ = 50
ר = 200
ו = 6
ק = 100
ס = 60
ר = 200
Yhteensä = 616

616 on siis täysin sama henkilö, mutta eri kirjoitusasulla.

Lue lisää

Ja lisäksi, adventistimainostaja, menet liian pitkälle mainonnassasi. Olet selvästi jo aloittanut lukemattomia viestejä ihan samanlaisilla viesteilläm ja ihan eri palstoilla. Nyt riittää. Voisitko keksiä jotain uutta sanottavaa? Aina sama.

Käsikirjoitukset: missä 666 ja missä 616?
666

lähes kaikissa keskiajan käsikirjoituksissa

Aleksandrialainen tekstitraditio

kirkkohistoria vakiinnutti tämän

616

Papyrus 115 (P115, 200-luvulta)

Codex Ephraemi Rescriptus

useita latinalaisia käsikirjoituksia

616 EI ole myöhempi virhe — se on alkukristillisen tradition osa.


Nero Ilmestyskirjan pedon taustalla
Pedon piirteet, jotka sopivat Neroon:

”seitsemän päätä = seitsemän vuorta” → Rooma

”viisi on kaatunut, yksi on, yksi ei ole vielä tullut” → Rooman keisarien järjestys

”peto nousee kuilusta” → Nero redivivus -myytti

”saa vallan koko maan päällä” → Rooman keisari

vainoaa Jumalan pyhiä → Neron vainot

hallitsee taloutta ja kauppaa → Rooman valtakunta

Nero oli symbolinen pahuuden arkkityyppi.

Anonyymi kirjoitti:

Ja lisäksi, adventistimainostaja, menet liian pitkälle mainonnassasi. Olet selvästi jo aloittanut lukemattomia viestejä ihan samanlaisilla viesteilläm ja ihan eri palstoilla. Nyt riittää. Voisitko keksiä jotain uutta sanottavaa? Aina sama.

Käsikirjoitukset: missä 666 ja missä 616?
666

lähes kaikissa keskiajan käsikirjoituksissa

Aleksandrialainen tekstitraditio

kirkkohistoria vakiinnutti tämän

616

Papyrus 115 (P115, 200-luvulta)

Codex Ephraemi Rescriptus

useita latinalaisia käsikirjoituksia

616 EI ole myöhempi virhe — se on alkukristillisen tradition osa.


Nero Ilmestyskirjan pedon taustalla
Pedon piirteet, jotka sopivat Neroon:

”seitsemän päätä = seitsemän vuorta” → Rooma

”viisi on kaatunut, yksi on, yksi ei ole vielä tullut” → Rooman keisarien järjestys

”peto nousee kuilusta” → Nero redivivus -myytti

”saa vallan koko maan päällä” → Rooman keisari

vainoaa Jumalan pyhiä → Neron vainot

hallitsee taloutta ja kauppaa → Rooman valtakunta

Nero oli symbolinen pahuuden arkkityyppi.

Lue lisää

Yhteenveto: ”Kaikki Nero”

Nero on pedon luvun keskiössä.

Varhaisin numerokoodi viittasi todennäköisesti keisari Neroon.

666 ja 616 molemmat tarkoittavat hänen nimeään hepreaksi.

Ilmestyskirjan peto on lähes varmasti symbolinen kuva Nero Rooman valtakunnan edustajana.

Nero redivivus -myytti selittää pedon ”kuoleman ja parannuksen”.

Kristittyjen vainot tekivät Nerosta demonisen hahmon.

Nero oli ensimmäinen antikristus varhaisen kristinuskon mielessä — kirjaimellisesti ja symbolisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Yhteenveto: ”Kaikki Nero”

Nero on pedon luvun keskiössä.

Varhaisin numerokoodi viittasi todennäköisesti keisari Neroon.

666 ja 616 molemmat tarkoittavat hänen nimeään hepreaksi.

Ilmestyskirjan peto on lähes varmasti symbolinen kuva Nero Rooman valtakunnan edustajana.

Nero redivivus -myytti selittää pedon ”kuoleman ja parannuksen”.

Kristittyjen vainot tekivät Nerosta demonisen hahmon.

Nero oli ensimmäinen antikristus varhaisen kristinuskon mielessä — kirjaimellisesti ja symbolisesti.

Lue lisää

Ja lisäksi, adventistimainostaja, menet liian pitkälle mainonnassasi. Olet selvästi jo aloittanut lukemattomia viestejä ihan samanlaisilla viesteilläm ja ihan eri palstoilla. Nyt riittää. Voisitko keksiä jotain uutta sanottavaa? Aina sama.


Pedon luku ei alun perin liittynyt paaviin

Ilmestyskirja kirjoitettiin 90-luvulla jaa.
Tuolloin ei ollut paavia nykyisessä merkityksessä.

Kirjan alkuperäiset symbolit viittasivat:

Rooman valtakuntaan

keisari Neroon (666/616 gematriassa)

vainoon kristittyjä vastaan

Pedon tunnukset olivat keisarillisia, ei kirkollisia.


Miksi paavia JA muita johtajia on historiallisen ajan kuluessa kutsuttu 666:ksi?

Koska 666 ei ole nimi, vaan koodinumero, jota voidaan käyttää monella tavalla:

✔ gematria

Nimi voidaan pakottaa erilaisilla kirjoitusmuodoilla tuottamaan 666.

✔ symboliikka

666 = täydellinen epätäydellisyys, pahimman mahdollisen tyrannian kuva.

✔ poliittinen retoriikka

Aina kun halutaan leimata vastustaja antikristukseksi, käytetään 666:ta.

Siksi melkein ketä tahansa vihollista on historian aikana väitetty 666:ksi:

Napoleon

Hitler

Stalin

YK

EU

pankkijärjestelmä

tietotekniikka

ja paavi

Pedon luvusta tuli kuin poliittinen ase, jota voi osoittaa keneen haluaa.

Anonyymi kirjoitti:

Ja lisäksi, adventistimainostaja, menet liian pitkälle mainonnassasi. Olet selvästi jo aloittanut lukemattomia viestejä ihan samanlaisilla viesteilläm ja ihan eri palstoilla. Nyt riittää. Voisitko keksiä jotain uutta sanottavaa? Aina sama.


Pedon luku ei alun perin liittynyt paaviin

Ilmestyskirja kirjoitettiin 90-luvulla jaa.
Tuolloin ei ollut paavia nykyisessä merkityksessä.

Kirjan alkuperäiset symbolit viittasivat:

Rooman valtakuntaan

keisari Neroon (666/616 gematriassa)

vainoon kristittyjä vastaan

Pedon tunnukset olivat keisarillisia, ei kirkollisia.


Miksi paavia JA muita johtajia on historiallisen ajan kuluessa kutsuttu 666:ksi?

Koska 666 ei ole nimi, vaan koodinumero, jota voidaan käyttää monella tavalla:

✔ gematria

Nimi voidaan pakottaa erilaisilla kirjoitusmuodoilla tuottamaan 666.

✔ symboliikka

666 = täydellinen epätäydellisyys, pahimman mahdollisen tyrannian kuva.

✔ poliittinen retoriikka

Aina kun halutaan leimata vastustaja antikristukseksi, käytetään 666:ta.

Siksi melkein ketä tahansa vihollista on historian aikana väitetty 666:ksi:

Napoleon

Hitler

Stalin

YK

EU

pankkijärjestelmä

tietotekniikka

ja paavi

Pedon luvusta tuli kuin poliittinen ase, jota voi osoittaa keneen haluaa.

Lue lisää

Ja lisäksi, adventistimainostaja, menet liian pitkälle mainonnassasi. Olet selvästi jo aloittanut lukemattomia viestejä ihan samanlaisilla viesteilläm ja ihan eri palstoilla. Nyt riittää. Voisitko keksiä jotain uutta sanottavaa? Aina sama.

Miksi protestantit liittivät 666:n paaviin?

Tämä alkoi uskonpuhdistuksen aikaan (1500-luku):

Luther, Calvin ja muut näkivät paavin hengellisenä tyrannina.

He pitivät katolista kirkkoa korruptoituneena.

He etsivät Raamatusta kohtia, joilla perustella kritiikkinsä.

Ilmestyskirjan peto sopi retoriikkaan poliittisesti.

Esitettyjä (mutta virheellisiä) perusteluja:

”Vicarius Filii Dei” → 666 (tämä on myöhäinen ja heikko lasku)

paavin valta Roomasta (”seitsemän kukkulaa”)

katolisen kirkon rikkaus ja autoritaarisuus

Nämä ovat myöhäisiä tulkintoja, eivät alkuperäisiä.

Anonyymi kirjoitti:

Ja lisäksi, adventistimainostaja, menet liian pitkälle mainonnassasi. Olet selvästi jo aloittanut lukemattomia viestejä ihan samanlaisilla viesteilläm ja ihan eri palstoilla. Nyt riittää. Voisitko keksiä jotain uutta sanottavaa? Aina sama.

Miksi protestantit liittivät 666:n paaviin?

Tämä alkoi uskonpuhdistuksen aikaan (1500-luku):

Luther, Calvin ja muut näkivät paavin hengellisenä tyrannina.

He pitivät katolista kirkkoa korruptoituneena.

He etsivät Raamatusta kohtia, joilla perustella kritiikkinsä.

Ilmestyskirjan peto sopi retoriikkaan poliittisesti.

Esitettyjä (mutta virheellisiä) perusteluja:

”Vicarius Filii Dei” → 666 (tämä on myöhäinen ja heikko lasku)

paavin valta Roomasta (”seitsemän kukkulaa”)

katolisen kirkon rikkaus ja autoritaarisuus

Nämä ovat myöhäisiä tulkintoja, eivät alkuperäisiä.

Lue lisää

Ja lisäksi, adventistimainostaja, menet liian pitkälle mainonnassasi. Olet selvästi jo aloittanut lukemattomia viestejä ihan samanlaisilla viesteilläm ja ihan eri palstoilla. Nyt riittää. Voisitko keksiä jotain uutta sanottavaa? Aina sama.

Tekstikriittinen totuus: 666 ei tarkoittanut paavia

Lähteet ovat yksiselitteisiä:

✔ 666 viittasi Neroon

Gematrian mukaan Neron Caesar = 666.
Tämä oli juutalaiskristittyjen koodia vainotusta tyrannista.

✔ 616 viittasi myös Neroon

Toinen kirjoitusmuoto ilman -n-päätettä.

✔ Ei mitään historiallista yhteyttä paaviin

Paavin instituutio ei ollut edes olemassa Ilmestyskirjan kirjoitusajankohtana siinä muodossa, jossa Luther sitä kritisoi.


Paavia on kutsuttu 666:ksi vain yhtenä monista

Syy siihen, miksi paavi ei ole ainoa 666 on tämä:

Pedon luku ei ole yksittäisen henkilön nimilappu
→ se on symbolinen tyrannian, jumalattoman vallan ja vainon numero.

Siksi 666 on liitetty:

keisareihin

diktaattoreihin

kirkollisiin johtajiin

poliittisiin vastustajiin

jopa teknologiaan

Se toimii kuin ”pahan koodi”, jonka ihmiset voivat liittää siihen, mitä he pelkäävät tai vastustavat.


Yhteenveto: miksi paavi ei ole ainoa 666?

Alkuperäinen 666 = Nero, ei paavi.

666 on symbolinen luku, ei yksittäinen nimi.

Historia on käyttänyt lukua poliittisena haukkumasanana.

Protestanttinen liike vain valitsi paavin omissa kiistoissaan.

Peto Ilmestyskirjassa edustaa maallista vainovaltaa, ei kristillistä johtajaa.

Anonyymi kirjoitti:

Ja lisäksi, adventistimainostaja, menet liian pitkälle mainonnassasi. Olet selvästi jo aloittanut lukemattomia viestejä ihan samanlaisilla viesteilläm ja ihan eri palstoilla. Nyt riittää. Voisitko keksiä jotain uutta sanottavaa? Aina sama.

Tekstikriittinen totuus: 666 ei tarkoittanut paavia

Lähteet ovat yksiselitteisiä:

✔ 666 viittasi Neroon

Gematrian mukaan Neron Caesar = 666.
Tämä oli juutalaiskristittyjen koodia vainotusta tyrannista.

✔ 616 viittasi myös Neroon

Toinen kirjoitusmuoto ilman -n-päätettä.

✔ Ei mitään historiallista yhteyttä paaviin

Paavin instituutio ei ollut edes olemassa Ilmestyskirjan kirjoitusajankohtana siinä muodossa, jossa Luther sitä kritisoi.


Paavia on kutsuttu 666:ksi vain yhtenä monista

Syy siihen, miksi paavi ei ole ainoa 666 on tämä:

Pedon luku ei ole yksittäisen henkilön nimilappu
→ se on symbolinen tyrannian, jumalattoman vallan ja vainon numero.

Siksi 666 on liitetty:

keisareihin

diktaattoreihin

kirkollisiin johtajiin

poliittisiin vastustajiin

jopa teknologiaan

Se toimii kuin ”pahan koodi”, jonka ihmiset voivat liittää siihen, mitä he pelkäävät tai vastustavat.


Yhteenveto: miksi paavi ei ole ainoa 666?

Alkuperäinen 666 = Nero, ei paavi.

666 on symbolinen luku, ei yksittäinen nimi.

Historia on käyttänyt lukua poliittisena haukkumasanana.

Protestanttinen liike vain valitsi paavin omissa kiistoissaan.

Peto Ilmestyskirjassa edustaa maallista vainovaltaa, ei kristillistä johtajaa.

Lue lisää

Ja lisäksi, adventistimainostaja, menet liian pitkälle mainonnassasi. Olet selvästi jo aloittanut lukemattomia viestejä ihan samanlaisilla viesteilläm ja ihan eri palstoilla. Nyt riittää. Voisitko keksiä jotain uutta sanottavaa? Aina sama.


Voi kertoa historiallisesti dokumentoiduista tapauksista, joissa Ellen G. Whiten (1827–1915) profetiat eivät toteutuneet tai olivat ristiriidassa myöhemmän kehityksen kanssa. Hän oli adventistisen liikkeen keskeinen hahmo ja pitää itseään profeettana, mutta osa hänen ennustuksistaan on myöhemmin arvioitu toteutumattomiksi myös adventistien omissa tutkimuksissa.

Alla esitän tunnetuimmat ja lähteillä dokumentoidut esimerkit — neutraalisti.


Jeesuksen paluun viivästyminen

White opetti toistuvasti, että:

Jeesuksen paluu tapahtuu piakkoin, heidän omana sukupolvenaan.

Maailmanloppu oli lähellä 1844-ään liittyvän ”suuren pettymyksen” jälkeen.

Hän kirjoitti esimerkiksi, että:

”Aikaa jäljellä on hyvin vähän.”

”Jotkut meistä joutuvat kohtaamaan lopun omassa ajassamme.”
Kaikki nämä sukupolviin sidotut ennustukset jäivät toteutumatta.


Autioiden kaupunkien profetia (San Francisco & Oakland)

Ellen White väitti näkevänsä näyssä, että:

San Francisco ja Oakland ”hävitettäisiin Herran toimesta ennen Jeesuksen paluuta”.

Tarkkoja väitteitä:

”Nämä kaupungit pyyhkäistään pois.”

”Rangaistuksen tuli tekee niistä tuhkakasoja.”

Molemmat kaupungit ovat edelleen olemassa, eivätkä ole tuhoutuneet millään kuvatulla tavalla.

Anonyymi kirjoitti:

Ja lisäksi, adventistimainostaja, menet liian pitkälle mainonnassasi. Olet selvästi jo aloittanut lukemattomia viestejä ihan samanlaisilla viesteilläm ja ihan eri palstoilla. Nyt riittää. Voisitko keksiä jotain uutta sanottavaa? Aina sama.


Voi kertoa historiallisesti dokumentoiduista tapauksista, joissa Ellen G. Whiten (1827–1915) profetiat eivät toteutuneet tai olivat ristiriidassa myöhemmän kehityksen kanssa. Hän oli adventistisen liikkeen keskeinen hahmo ja pitää itseään profeettana, mutta osa hänen ennustuksistaan on myöhemmin arvioitu toteutumattomiksi myös adventistien omissa tutkimuksissa.

Alla esitän tunnetuimmat ja lähteillä dokumentoidut esimerkit — neutraalisti.


Jeesuksen paluun viivästyminen

White opetti toistuvasti, että:

Jeesuksen paluu tapahtuu piakkoin, heidän omana sukupolvenaan.

Maailmanloppu oli lähellä 1844-ään liittyvän ”suuren pettymyksen” jälkeen.

Hän kirjoitti esimerkiksi, että:

”Aikaa jäljellä on hyvin vähän.”

”Jotkut meistä joutuvat kohtaamaan lopun omassa ajassamme.”
Kaikki nämä sukupolviin sidotut ennustukset jäivät toteutumatta.


Autioiden kaupunkien profetia (San Francisco & Oakland)

Ellen White väitti näkevänsä näyssä, että:

San Francisco ja Oakland ”hävitettäisiin Herran toimesta ennen Jeesuksen paluuta”.

Tarkkoja väitteitä:

”Nämä kaupungit pyyhkäistään pois.”

”Rangaistuksen tuli tekee niistä tuhkakasoja.”

Molemmat kaupungit ovat edelleen olemassa, eivätkä ole tuhoutuneet millään kuvatulla tavalla.

Lue lisää

Ja lisäksi, adventistimainostaja, menet liian pitkälle mainonnassasi. Olet selvästi jo aloittanut lukemattomia viestejä ihan samanlaisilla viesteilläm ja ihan eri palstoilla. Nyt riittää. Voisitko keksiä jotain uutta sanottavaa? Aina sama.

Luonnonkatastrofin ennustus, joka ei toteutunut

Hän ennusti:

“Välitön” suuri tuho Koillis–Yhdysvaltoihin, ”jumalallinen rangaistus”.

Tämä ei koskaan toteutunut.


Orjuuden paluu

White ennusti sisällissodan jälkeen:

että orjuus palaisi Yhdysvaltoihin Jumalan tuomiona.

Tämä oli suora profetia:

”Orjuus nostetaan jälleen pystyyn.”

Orjuutta ei ole palautettu.

Anonyymi kirjoitti:

Ja lisäksi, adventistimainostaja, menet liian pitkälle mainonnassasi. Olet selvästi jo aloittanut lukemattomia viestejä ihan samanlaisilla viesteilläm ja ihan eri palstoilla. Nyt riittää. Voisitko keksiä jotain uutta sanottavaa? Aina sama.

Luonnonkatastrofin ennustus, joka ei toteutunut

Hän ennusti:

“Välitön” suuri tuho Koillis–Yhdysvaltoihin, ”jumalallinen rangaistus”.

Tämä ei koskaan toteutunut.


Orjuuden paluu

White ennusti sisällissodan jälkeen:

että orjuus palaisi Yhdysvaltoihin Jumalan tuomiona.

Tämä oli suora profetia:

”Orjuus nostetaan jälleen pystyyn.”

Orjuutta ei ole palautettu.

Lue lisää

Ja lisäksi, adventistimainostaja, menet liian pitkälle mainonnassasi. Olet selvästi jo aloittanut lukemattomia viestejä ihan samanlaisilla viesteilläm ja ihan eri palstoilla. Nyt riittää. Voisitko keksiä jotain uutta sanottavaa? Aina sama.



Toinen eläin nostaa ”kuvan pedolle” 1860–luvulla

Hän opetti, että:

Yhdysvallat on Ilmestyskirjan maa–peto.

Se nostaa ”pedon kuvan” (pakottaa sunnuntain noudattamisen) piakkoin 1860–1800-luvuilla.

Hän varoitti, että aikaraja on hyvin lyhyt ja tapahtumat toteutuvat ”pian”.

Pakollista sunnuntailakia ei tullut, eikä hänen kuvaamaansa profeetallista järjestelmää syntynyt hänen elinaikanaan — tai sen jälkeen.

"Joidenkin teistä ei tarvitse kuolla" – terveysreformi ja sukupolven lupaus

White väitti terveysreformia koskevissa näyissään:

että osa niistä, jotka nyt kuulevat hänen varoituksensa, on yhä elossa Kristuksen paluun aikaan.

Kaikki nämä ihmiset ovat kuolleet.

Anonyymi kirjoitti:

Ja lisäksi, adventistimainostaja, menet liian pitkälle mainonnassasi. Olet selvästi jo aloittanut lukemattomia viestejä ihan samanlaisilla viesteilläm ja ihan eri palstoilla. Nyt riittää. Voisitko keksiä jotain uutta sanottavaa? Aina sama.



Toinen eläin nostaa ”kuvan pedolle” 1860–luvulla

Hän opetti, että:

Yhdysvallat on Ilmestyskirjan maa–peto.

Se nostaa ”pedon kuvan” (pakottaa sunnuntain noudattamisen) piakkoin 1860–1800-luvuilla.

Hän varoitti, että aikaraja on hyvin lyhyt ja tapahtumat toteutuvat ”pian”.

Pakollista sunnuntailakia ei tullut, eikä hänen kuvaamaansa profeetallista järjestelmää syntynyt hänen elinaikanaan — tai sen jälkeen.

"Joidenkin teistä ei tarvitse kuolla" – terveysreformi ja sukupolven lupaus

White väitti terveysreformia koskevissa näyissään:

että osa niistä, jotka nyt kuulevat hänen varoituksensa, on yhä elossa Kristuksen paluun aikaan.

Kaikki nämä ihmiset ovat kuolleet.

Lue lisää

Ja lisäksi, adventistimainostaja, menet liian pitkälle mainonnassasi. Olet selvästi jo aloittanut lukemattomia viestejä ihan samanlaisilla viesteilläm ja ihan eri palstoilla. Nyt riittää. Voisitko keksiä jotain uutta sanottavaa? Aina sama.


Jeesuksen takaisinpaluu ennen vuosien 1900–1915 tapahtumia

Hän kirjoitti useissa kirjeissään lapsille ja nuorille:

että nämä eivät koskaan ehtisi kasvaa aikuisiksi, koska ”Herra palaa aivan kohta”.

Hän käytti ilmaisuja:

”Te ette näe kuolemaa.”

”Teidän on määrä elää lopunajan tapahtumia.”

Kaikki nämä ihmiset kuolivat ennen "maailmanloppua".

Anonyymi kirjoitti:

Ja lisäksi, adventistimainostaja, menet liian pitkälle mainonnassasi. Olet selvästi jo aloittanut lukemattomia viestejä ihan samanlaisilla viesteilläm ja ihan eri palstoilla. Nyt riittää. Voisitko keksiä jotain uutta sanottavaa? Aina sama.


Jeesuksen takaisinpaluu ennen vuosien 1900–1915 tapahtumia

Hän kirjoitti useissa kirjeissään lapsille ja nuorille:

että nämä eivät koskaan ehtisi kasvaa aikuisiksi, koska ”Herra palaa aivan kohta”.

Hän käytti ilmaisuja:

”Te ette näe kuolemaa.”

”Teidän on määrä elää lopunajan tapahtumia.”

Kaikki nämä ihmiset kuolivat ennen "maailmanloppua".

Lue lisää

Ja lisäksi, adventistimainostaja, menet liian pitkälle mainonnassasi. Olet selvästi jo aloittanut lukemattomia viestejä ihan samanlaisilla viesteilläm ja ihan eri palstoilla. Nyt riittää. Voisitko keksiä jotain uutta sanottavaa? Aina sama.


Väärin ajoitettu "tuomion ovi" -oppi

White tuki aluksi ajatusta, että:

armo-ovi ”sulkeutui” vuonna 1844

eikä uusia ihmisiä voinut enää pelastua

Myöhemmin hän kuitenkin:

hylkäsi tämän väitteen

ja sanoi, että sitä käytettiin väärin

Mutta alkuperäiset väitteet ovat kirjallisissa lähteissä.

Anonyymi kirjoitti:

Ja lisäksi, adventistimainostaja, menet liian pitkälle mainonnassasi. Olet selvästi jo aloittanut lukemattomia viestejä ihan samanlaisilla viesteilläm ja ihan eri palstoilla. Nyt riittää. Voisitko keksiä jotain uutta sanottavaa? Aina sama.


Väärin ajoitettu "tuomion ovi" -oppi

White tuki aluksi ajatusta, että:

armo-ovi ”sulkeutui” vuonna 1844

eikä uusia ihmisiä voinut enää pelastua

Myöhemmin hän kuitenkin:

hylkäsi tämän väitteen

ja sanoi, että sitä käytettiin väärin

Mutta alkuperäiset väitteet ovat kirjallisissa lähteissä.

Lue lisää

Täysin väärä tieteellinen tieto ”näyssä”

White opetti Jumalan ilmestyksessä saaneensa tietoa:

että masturbaatio aiheuttaa mm. epilepsiaa, dementiaa, tuberkuloosia, fyysisiä epämuodostumia.

Hän sanoi tämän olevan ”näyssä saatua tietoa”.

Kaikki nämä väitteet ovat nykyään tieteellisesti vääräksi todistettuja.

Anonyymi kirjoitti:

Täysin väärä tieteellinen tieto ”näyssä”

White opetti Jumalan ilmestyksessä saaneensa tietoa:

että masturbaatio aiheuttaa mm. epilepsiaa, dementiaa, tuberkuloosia, fyysisiä epämuodostumia.

Hän sanoi tämän olevan ”näyssä saatua tietoa”.

Kaikki nämä väitteet ovat nykyään tieteellisesti vääräksi todistettuja.

Lue lisää

Heti tapahtuvat lopunajan ennustukset Yhdysvaltain hallinnosta

White opetti, että:

hallitus pian kieltää adventismin

sunnuntailaki tulee voimaan nopeasti

adventistikirkko joutuu maan alle hänen aikanaan

Mitään näistä ei tapahtunut.

Anonyymi kirjoitti:

Heti tapahtuvat lopunajan ennustukset Yhdysvaltain hallinnosta

White opetti, että:

hallitus pian kieltää adventismin

sunnuntailaki tulee voimaan nopeasti

adventistikirkko joutuu maan alle hänen aikanaan

Mitään näistä ei tapahtunut.

Lue lisää

Ja lisäksi, adventistimainostaja, menet liian pitkälle mainonnassasi. Olet selvästi jo aloittanut lukemattomia viestejä ihan samanlaisilla viesteilläm ja ihan eri palstoilla. Nyt riittää. Voisitko keksiä jotain uutta sanottavaa? Aina sama.

tunnetut toteutumattomat profetiat
❌ Jeesus palaa ennen hänen sukupolveaan
❌ Orjuus palaa Yhdysvaltoihin
❌ SF ja Oakland tuhoutuvat ennen loppua
❌ USA säätää universaalin sunnuntailain 1800-luvulla
❌ Tietyt ihmiset elävät maailmanloppuun
❌ Armo-ovi sulkeutui 1844
❌ Masturbaation terveysvaikutukset (väitettyjen näkyjen mukaan)
❌ Loppu oli ”välittömässä tulevaisuudessa” hänen aikanaan
Näitä pidetään yleisesti Whiten toteutumattomina profetioina, ja ne ovat tunnettuja myös adventistien omissa historiantutkimuksissa.

Anonyymi kirjoitti:

Ja lisäksi, adventistimainostaja, menet liian pitkälle mainonnassasi. Olet selvästi jo aloittanut lukemattomia viestejä ihan samanlaisilla viesteilläm ja ihan eri palstoilla. Nyt riittää. Voisitko keksiä jotain uutta sanottavaa? Aina sama.

tunnetut toteutumattomat profetiat
❌ Jeesus palaa ennen hänen sukupolveaan
❌ Orjuus palaa Yhdysvaltoihin
❌ SF ja Oakland tuhoutuvat ennen loppua
❌ USA säätää universaalin sunnuntailain 1800-luvulla
❌ Tietyt ihmiset elävät maailmanloppuun
❌ Armo-ovi sulkeutui 1844
❌ Masturbaation terveysvaikutukset (väitettyjen näkyjen mukaan)
❌ Loppu oli ”välittömässä tulevaisuudessa” hänen aikanaan
Näitä pidetään yleisesti Whiten toteutumattomina profetioina, ja ne ovat tunnettuja myös adventistien omissa historiantutkimuksissa.

Lue lisää

Kyllä, mutta ei samalla tavalla kuin hänen konkreettiset profetiansa
Toteutuneiksi tulkittuja (yleisesti hyväksyttyjä):

tupakka = myrkky

kasvisruokavalion ja terveellisen elämäntavan edut

psyykkisen ja fyysisen terveyden yhteys

adventtikirkon maailmanlaajuinen kasvu

kaupunkielämän ja teollisuuden riskit

sekularisaation ja raamattukritiikin nousu

Selvästi toteutumattomat:

USA:n sunnuntailaki 1800-luvulla

Jeesuksen paluu hänen sukupolvessaan

orjuuden paluu

armo-oven sulkeutuminen

kaupungin tuhoutuminen profetian tavalla

Toisin sanoen:

Whiten “profetiat” toteutuvat lähinnä yleisellä tasolla, ei konkreettisina ennustuksina.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä, mutta ei samalla tavalla kuin hänen konkreettiset profetiansa
Toteutuneiksi tulkittuja (yleisesti hyväksyttyjä):

tupakka = myrkky

kasvisruokavalion ja terveellisen elämäntavan edut

psyykkisen ja fyysisen terveyden yhteys

adventtikirkon maailmanlaajuinen kasvu

kaupunkielämän ja teollisuuden riskit

sekularisaation ja raamattukritiikin nousu

Selvästi toteutumattomat:

USA:n sunnuntailaki 1800-luvulla

Jeesuksen paluu hänen sukupolvessaan

orjuuden paluu

armo-oven sulkeutuminen

kaupungin tuhoutuminen profetian tavalla

Toisin sanoen:

Whiten “profetiat” toteutuvat lähinnä yleisellä tasolla, ei konkreettisina ennustuksina.

Lue lisää

"Ellen White oli Jumalan lopunajan sanansaattaja ja profeetta."

Jos niin olisi, ei olisi yhtään väärää profetiaa, ymmärrätkö sen?

Anonyymi kirjoitti:

"Ellen White oli Jumalan lopunajan sanansaattaja ja profeetta."

Jos niin olisi, ei olisi yhtään väärää profetiaa, ymmärrätkö sen?

" Jumala kutsui hänet palvelukseensa 17 vuotiaana nuorena neitosena."

Ei Jumala vaan "jumala".

Anonyymi kirjoitti:

" Jumala kutsui hänet palvelukseensa 17 vuotiaana nuorena neitosena."

Ei Jumala vaan "jumala".

"Ellen White oli Jumalan lopunajan sanansaattaja ja profeetta"

Vaikuttaa enemmän ihmispalvonnan kultilta.

Anonyymi kirjoitti:

"Ellen White oli Jumalan lopunajan sanansaattaja ja profeetta"

Vaikuttaa enemmän ihmispalvonnan kultilta.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/19179176/samson-ja-delila-raamatusta-mutta-tarina-jatkuu-nykypaivaan-asti

Joten kaikki puhe sairaiden parantamisesta nykyaikaisissa kristillisissä seurakunnissa ei tule lainkaan hyvistä lähteistä, kuten osoittautuu, vaan sairaita voi "parantaa" joku muukin kui jumala.

Anonyymi kirjoitti:

Ellen White ei ole mikään profeetta, sillä hänen profetiansa ovat menneet pieleen. Tuolloin tutustuin erilaisiin kristinuskon jne. kultteihin, mukaan lukien muihin kristillisiin kultteihin, tutkin Ellen Whitein kirjoja ja luin niitä, mukaan lukien "Suuri taistelu" ja muut. Aluksi olin vaikuttunut E. Whitein ”profetioista”, hänen ”profetiastaan: Glory, Glory”, mutta aloin kysyä itseltäni, oliko tällaisia yliluonnollisia ”profetioita” olemassa muissakin uskonnoissa ja kristillisissä uskontokunnissa. Aloin tutkia asiaa ja huomasin, että niitä oli olemassa, ei vain kristinuskossa vaan myös muissa uskonnoissa.

Lue lisää

Eli hän oli väärä profeetta. Taitaa olla tulijärvessä pyhän hengen pilkasta sen tähden.

Se oli jotain muuta. ”Näkyjen” aikana hän seisoi kädessään iso Raamattu eikä hengittänyt. Aluksi olin vaikuttunut siitä, kun tutkin adventismia, mutta sitten aloin miettiä, vaikka se olikin jotain yliluonnollista, oliko muuallakin jotain yliluonnollista – ja selvisi, että oli, vaikkakin eri muodossa, mutta jotain selittämätöntä.

Anonyymi kirjoitti:

Se oli jotain muuta. ”Näkyjen” aikana hän seisoi kädessään iso Raamattu eikä hengittänyt. Aluksi olin vaikuttunut siitä, kun tutkin adventismia, mutta sitten aloin miettiä, vaikka se olikin jotain yliluonnollista, oliko muuallakin jotain yliluonnollista – ja selvisi, että oli, vaikkakin eri muodossa, mutta jotain selittämätöntä.

Lue lisää

Koska olen ollut kiinnostunut tästä aiheesta, otin siitä selvää monta vuotta sitten. Kirjastoissa on heidän elämäkertansa. Esimerkiksi Helena Konttinen ym.

Helena Konttinen ja ns. unisaarnaajat (tai nukkuvat saarnaajat) ovat todella kiehtova osa Suomen uskonnollista historiaa. Kyseessä on ilmiö, joka sijoittuu 1800–1900-lukujen vaihteeseen ja liittyy erityisesti herätysliikkeisiin sekä kansanuskoon.

Anonyymi kirjoitti:

Helena Konttinen ja ns. unisaarnaajat (tai nukkuvat saarnaajat) ovat todella kiehtova osa Suomen uskonnollista historiaa. Kyseessä on ilmiö, joka sijoittuu 1800–1900-lukujen vaihteeseen ja liittyy erityisesti herätysliikkeisiin sekä kansanuskoon.

Lue lisää

Helena Konttinen (1871–1916)

Helena Konttinen oli karjalainen maalaisnainen, joka nousi tunnetuksi eksstaattisena/unisaarnaajana. Hänessä nähtiin karismaattisia armolahjoja, kuten:

trance-tilassa saarnaminen

ennustaminen ja näkyjen näkeminen

synnintunnon herättäminen kuulijoissa

Hän toimi erityisesti Uukuniemen alueella ja vaikutti voimakkaasti paikalliseen uskonnolliseen elämään.

Konttisen toiminta johti lopulta Uukuniemen herätykseen, minkä vaikutuksesta syntyi mm. Rauhansanalaisuus (myöhemmin “rauhansanalaiset”), yksi pienistä luterilaisista herätysliikkeistä. Konttisen sanoma oli vahvasti parannussaarnaa, jossa korostui synnintunto, herääminen ja henkilökohtainen uskonkokemus.

Anonyymi kirjoitti:

Helena Konttinen (1871–1916)

Helena Konttinen oli karjalainen maalaisnainen, joka nousi tunnetuksi eksstaattisena/unisaarnaajana. Hänessä nähtiin karismaattisia armolahjoja, kuten:

trance-tilassa saarnaminen

ennustaminen ja näkyjen näkeminen

synnintunnon herättäminen kuulijoissa

Hän toimi erityisesti Uukuniemen alueella ja vaikutti voimakkaasti paikalliseen uskonnolliseen elämään.

Konttisen toiminta johti lopulta Uukuniemen herätykseen, minkä vaikutuksesta syntyi mm. Rauhansanalaisuus (myöhemmin “rauhansanalaiset”), yksi pienistä luterilaisista herätysliikkeistä. Konttisen sanoma oli vahvasti parannussaarnaa, jossa korostui synnintunto, herääminen ja henkilökohtainen uskonkokemus.

Lue lisää

Unisaarnaajat – erityinen virta suomalaisessa herätyskristillisyydessä

Helena Konttinen ei ollut ainoa. Myös muita tunnettuja “unisaarnaajia” oli, esimerkiksi:

Amanda Kristofersson (Saarijärvi)

Anna Rogel (Ikaalinen)

Liisa Eerikintytär (Oripää)

Näillä henkilöillä oli yhtäläisyyksiä:

Saarnaaminen transsinomaisessa tai unen kaltaisessa tilassa

Vahva emotionaalinen ja mystinen lataus

Laaja kansanomainen vaikutus ennen modernin papiston koulutuksen yleistymistä

Elämäkertojen tallentuminen paikallisiin historioihin ja kirjastoihin

Anonyymi kirjoitti:

Unisaarnaajat – erityinen virta suomalaisessa herätyskristillisyydessä

Helena Konttinen ei ollut ainoa. Myös muita tunnettuja “unisaarnaajia” oli, esimerkiksi:

Amanda Kristofersson (Saarijärvi)

Anna Rogel (Ikaalinen)

Liisa Eerikintytär (Oripää)

Näillä henkilöillä oli yhtäläisyyksiä:

Saarnaaminen transsinomaisessa tai unen kaltaisessa tilassa

Vahva emotionaalinen ja mystinen lataus

Laaja kansanomainen vaikutus ennen modernin papiston koulutuksen yleistymistä

Elämäkertojen tallentuminen paikallisiin historioihin ja kirjastoihin

Lue lisää

kirjastoista löytyy heidän elämäkertojaan, tutkimuksia ja myös kansatieteellisiä kuvauksia. Helena Konttisesta on kirjoitettu useita elämäkertoja ja artikkeleita, ja häntä käsitellään usein suomalaisen mystiikan ja karismaattisen herätyksen yhteydessä.

Anonyymi kirjoitti:

kirjastoista löytyy heidän elämäkertojaan, tutkimuksia ja myös kansatieteellisiä kuvauksia. Helena Konttisesta on kirjoitettu useita elämäkertoja ja artikkeleita, ja häntä käsitellään usein suomalaisen mystiikan ja karismaattisen herätyksen yhteydessä.

Lue lisää

Unissasaarnaajat maailmalla – yleiskuva

Ilmiö, jossa henkilö saarnaa, profetoi tai puhuu hengellisessä hurmostilassa, usein unen, transsin tai ekstaasin kaltaisessa tilassa, on esiintynyt useissa kulttuureissa ja eri uskonnollisissa perinteissä. Termit vaihtelevat: trance preaching, ecstatic preaching, spirit possession, unconscious prophecy, entranced speakers.

Anonyymi kirjoitti:

Unissasaarnaajat maailmalla – yleiskuva

Ilmiö, jossa henkilö saarnaa, profetoi tai puhuu hengellisessä hurmostilassa, usein unen, transsin tai ekstaasin kaltaisessa tilassa, on esiintynyt useissa kulttuureissa ja eri uskonnollisissa perinteissä. Termit vaihtelevat: trance preaching, ecstatic preaching, spirit possession, unconscious prophecy, entranced speakers.

Lue lisää

Ilmiön yleiset piirteet

Maailmalla unissasaarnaajille on tyypillistä:

Saarnat tai puheet tulevat tajuttomuuden, unen, hypnoosin, hurmostilan tai näyn aikana.

Yleisö kokee puheen yliluonnollisena tai Jumalan/henkien inspiroimana.

Saarnaaja on usein kouluttamaton mutta karismaattinen.

Yleensä esiintyy uskonnollisen murroksen, kriisien tai herätysliikkeiden yhteydessä.

Usein nuoret, naiset tai alempien yhteiskuntaluokkien edustajat toimivat näissä rooleissa.

Anonyymi kirjoitti:

Ilmiön yleiset piirteet

Maailmalla unissasaarnaajille on tyypillistä:

Saarnat tai puheet tulevat tajuttomuuden, unen, hypnoosin, hurmostilan tai näyn aikana.

Yleisö kokee puheen yliluonnollisena tai Jumalan/henkien inspiroimana.

Saarnaaja on usein kouluttamaton mutta karismaattinen.

Yleensä esiintyy uskonnollisen murroksen, kriisien tai herätysliikkeiden yhteydessä.

Usein nuoret, naiset tai alempien yhteiskuntaluokkien edustajat toimivat näissä rooleissa.

Lue lisää

Eurooppa
Suomi ja Ruotsi

Suomi on yksi tunnetuimmista maista tämän ilmiön saralla:

Helena Konttinen (Uukuniemi)

Anna Rogel (Ikaalinen)

Liisa Eerikintytär (Oripää)

Ruotsissa 1800-luvulla esiintyi “ektatiska predikanter”, jotka saarnasivat hurmostiloissa.

Norja

Hauge-laisen herätyksen aikana esiintyi trance-saarnaajia, jotka olivat usein nuoria naisia.

Ilmiötä pidettiin Pyhän Hengen lahjana.

Saksa

1700–1800-luvuilla pietistien ja mystikkojen piirissä esiintyi “ekstatische Redner” – hurmostilassa puhuvia julistajia.

Anonyymi kirjoitti:

Eurooppa
Suomi ja Ruotsi

Suomi on yksi tunnetuimmista maista tämän ilmiön saralla:

Helena Konttinen (Uukuniemi)

Anna Rogel (Ikaalinen)

Liisa Eerikintytär (Oripää)

Ruotsissa 1800-luvulla esiintyi “ektatiska predikanter”, jotka saarnasivat hurmostiloissa.

Norja

Hauge-laisen herätyksen aikana esiintyi trance-saarnaajia, jotka olivat usein nuoria naisia.

Ilmiötä pidettiin Pyhän Hengen lahjana.

Saksa

1700–1800-luvuilla pietistien ja mystikkojen piirissä esiintyi “ekstatische Redner” – hurmostilassa puhuvia julistajia.

Lue lisää

Pohjois-Amerikka
Yhdysvallat

1800-luvun Second Great Awakening synnytti useita ilmiöön liittyviä hahmoja:

Karismaattiset “trance prophets”, jotka saattoivat puhua kielillä tai profetoida näyissä.

Shaker-liikkeessä oli “Visionists”, jotka antoivat sanomia näyissä ja unissa.

Myös alkuperäiskansojen parissa oli uninäkyihin perustuvaa julistusta (esim. Ghost Dance -liike).

Kanada

Rukous- ja parantajaliikkeissä suunnilleen sama ilmiö toistui, erityisesti 1800-luvulla.

4. Afrikka

Monissa afrikkalaisissa kirkkoliikkeissä (AIC: African Independent Churches) esiintyy edelleen:

trance-profeettoja

näyissä saarnaavia

henkien vallassa puhuvia julistajia

Heitä pidetään usein yhteisöjen parantajina ja näkijöinä.

Anonyymi kirjoitti:

Pohjois-Amerikka
Yhdysvallat

1800-luvun Second Great Awakening synnytti useita ilmiöön liittyviä hahmoja:

Karismaattiset “trance prophets”, jotka saattoivat puhua kielillä tai profetoida näyissä.

Shaker-liikkeessä oli “Visionists”, jotka antoivat sanomia näyissä ja unissa.

Myös alkuperäiskansojen parissa oli uninäkyihin perustuvaa julistusta (esim. Ghost Dance -liike).

Kanada

Rukous- ja parantajaliikkeissä suunnilleen sama ilmiö toistui, erityisesti 1800-luvulla.

4. Afrikka

Monissa afrikkalaisissa kirkkoliikkeissä (AIC: African Independent Churches) esiintyy edelleen:

trance-profeettoja

näyissä saarnaavia

henkien vallassa puhuvia julistajia

Heitä pidetään usein yhteisöjen parantajina ja näkijöinä.

Lue lisää

Aasia
Korea

Karismaattisessa kristillisyydessä ja shamanistisessa perinteessä on stantzing shamans – transsiin vaipuvia henkien välittäjiä.

Filippiinit

Katolisissa ja synkretistisissä liikkeissä esiintyy “sleeping prophets”, jotka puhuvat unen kaltaisessa tilassa.

Intia

Brahmanistisissa ja kansanuskon traditioissa trance-saarnaajat ja possessed speakers ovat yleisiä pyhäkköjen juhlissa.

6. Latinalainen Amerikka
Brasilia (spiritismi ja Umbanda)

Médiums voivat välittää “henkien puhetta” transsissa.

Vaikka ei varsinaista kristillistä saarnaa, ilmiö on lähellä unissasaarnaamista.

Meksiko

Kansanhurskauden ja katolisen mystiikan piirissä on ollut näkyjen tai unien varassa puhuvia profeettoja.

7. Miksi ilmiö toistuu eri kulttuureissa?

Tutkijat näkevät ilmiössä universaaleja tekijöitä:

Henkinen epävarmuuden tai kriisin aika synnyttää karismaattisia johtajia.

Transsi tarjoaa tavan ilmaista tunteita ja kokemuksia, joita ei voi muuten.

Se antaa yhteisölle viestin auktoriteetin, joka tuntuu tulevan “korkeammalta taholta”.

Usein marginaaliryhmille (erityisesti naisille) tämä on ollut väylä uskonnolliseen johtajuuteen.

Yhteenveto

Unissasaarnaajat eivät ole vain suomalainen tai pohjoismainen erikoisuus, vaan maailmanlaajuinen ilmiö, jossa yhdistyvät:

transsi

mystiikka

karismaattiset uskonnolliset kokemukset

yhteisön tarve hengellisiin viesteihin vaikeina aikoina

Suomi on kuitenkin yksi parhaiten dokumentoiduista maista tämän aiheen osalta.

Anonyymi kirjoitti:

Aasia
Korea

Karismaattisessa kristillisyydessä ja shamanistisessa perinteessä on stantzing shamans – transsiin vaipuvia henkien välittäjiä.

Filippiinit

Katolisissa ja synkretistisissä liikkeissä esiintyy “sleeping prophets”, jotka puhuvat unen kaltaisessa tilassa.

Intia

Brahmanistisissa ja kansanuskon traditioissa trance-saarnaajat ja possessed speakers ovat yleisiä pyhäkköjen juhlissa.

6. Latinalainen Amerikka
Brasilia (spiritismi ja Umbanda)

Médiums voivat välittää “henkien puhetta” transsissa.

Vaikka ei varsinaista kristillistä saarnaa, ilmiö on lähellä unissasaarnaamista.

Meksiko

Kansanhurskauden ja katolisen mystiikan piirissä on ollut näkyjen tai unien varassa puhuvia profeettoja.

7. Miksi ilmiö toistuu eri kulttuureissa?

Tutkijat näkevät ilmiössä universaaleja tekijöitä:

Henkinen epävarmuuden tai kriisin aika synnyttää karismaattisia johtajia.

Transsi tarjoaa tavan ilmaista tunteita ja kokemuksia, joita ei voi muuten.

Se antaa yhteisölle viestin auktoriteetin, joka tuntuu tulevan “korkeammalta taholta”.

Usein marginaaliryhmille (erityisesti naisille) tämä on ollut väylä uskonnolliseen johtajuuteen.

Yhteenveto

Unissasaarnaajat eivät ole vain suomalainen tai pohjoismainen erikoisuus, vaan maailmanlaajuinen ilmiö, jossa yhdistyvät:

transsi

mystiikka

karismaattiset uskonnolliset kokemukset

yhteisön tarve hengellisiin viesteihin vaikeina aikoina

Suomi on kuitenkin yksi parhaiten dokumentoiduista maista tämän aiheen osalta.

Lue lisää

Ellen G. Whitea ei pidetä unissasaarnaajana.

Miksi ei?

Ellen White (1827–1915), adventtikirkon perustajahahmo, tunnettiin kylläkin:

näyistään

trance- tai ekstaasitiloista

profeetallisista kokemuksista

pitkistä puheista ja saarnoista, joiden kerrottiin tapahtuneen Jumalan johdatuksessa

Mutta hän ei saarnannut unen tai tajuttomuuden kaltaisessa tilassa, kuten varsinaiset unissasaarnaajat (esim. Helena Konttinen tai Anna Rogel).
Hänen näkynsä tapahtuivat yleensä:

valvetilassa,

joskus trancenomaisessa, mutta kuitenkin tietoisessa uskonnollisessa kokemuksessa.

Hänen omat ja aikalaisraportit kuvaavat näyt revelaatioina, ei unissasaarnaamisena.

Anonyymi kirjoitti:

Ellen G. Whitea ei pidetä unissasaarnaajana.

Miksi ei?

Ellen White (1827–1915), adventtikirkon perustajahahmo, tunnettiin kylläkin:

näyistään

trance- tai ekstaasitiloista

profeetallisista kokemuksista

pitkistä puheista ja saarnoista, joiden kerrottiin tapahtuneen Jumalan johdatuksessa

Mutta hän ei saarnannut unen tai tajuttomuuden kaltaisessa tilassa, kuten varsinaiset unissasaarnaajat (esim. Helena Konttinen tai Anna Rogel).
Hänen näkynsä tapahtuivat yleensä:

valvetilassa,

joskus trancenomaisessa, mutta kuitenkin tietoisessa uskonnollisessa kokemuksessa.

Hänen omat ja aikalaisraportit kuvaavat näyt revelaatioina, ei unissasaarnaamisena.

Lue lisää

Aikalaiskertomusten mukaan

Varhaisissa adventistien raporteissa (1840–1860-luvulla) todetaan usein, että:

hän ei hengittänyt näkyjen aikana,

rinta ei liikkunut,

näky saattoi kestää useita minuutteja tai joskus pidempään,

mutta hän pysyi kuitenkin elossa ja normaalissa kunnossa näyn jälkeen.

Jotkut varhaiset todistajat pitivät hengityksen “pysähtymistä” merkkinä yliluonnollisuudesta.

Anonyymi kirjoitti:

Aikalaiskertomusten mukaan

Varhaisissa adventistien raporteissa (1840–1860-luvulla) todetaan usein, että:

hän ei hengittänyt näkyjen aikana,

rinta ei liikkunut,

näky saattoi kestää useita minuutteja tai joskus pidempään,

mutta hän pysyi kuitenkin elossa ja normaalissa kunnossa näyn jälkeen.

Jotkut varhaiset todistajat pitivät hengityksen “pysähtymistä” merkkinä yliluonnollisuudesta.

Lue lisää

Historiallinen arvio

Nykyhistorioitsijat ja tutkijat huomauttavat kuitenkin, että:

nämä havainnot perustuvat uskonnollisten kannattajien kertomuksiin,

niitä ei ole tarkistettu modernilla lääketieteellisellä tai fysiologisella menetelmällä,

ilmiö saattoi liittyä transsiin, ekstaasiin tai pinnalliseen hengitykseen, joka vaikutti ulospäin hengityksen puuttumiselta.

Toisin sanoen:
historialliset lähteet kertovat, ettei hän hengittänyt,
mutta tieteellisesti sitä ei voida varmistaa, eikä ilmiön tarkkaa fysiologista luonnetta tunneta.

Johtopäätös

Aikalaiskertomusten mukaan Ellen White ei hengittänyt näkytilojen aikana.

Nykyarvio ei voi vahvistaa asiaa lääketieteellisesti, vaan kyse on uskonnollisista ja historiallisista kuvauksista.

Anonyymi kirjoitti:

Historiallinen arvio

Nykyhistorioitsijat ja tutkijat huomauttavat kuitenkin, että:

nämä havainnot perustuvat uskonnollisten kannattajien kertomuksiin,

niitä ei ole tarkistettu modernilla lääketieteellisellä tai fysiologisella menetelmällä,

ilmiö saattoi liittyä transsiin, ekstaasiin tai pinnalliseen hengitykseen, joka vaikutti ulospäin hengityksen puuttumiselta.

Toisin sanoen:
historialliset lähteet kertovat, ettei hän hengittänyt,
mutta tieteellisesti sitä ei voida varmistaa, eikä ilmiön tarkkaa fysiologista luonnetta tunneta.

Johtopäätös

Aikalaiskertomusten mukaan Ellen White ei hengittänyt näkytilojen aikana.

Nykyarvio ei voi vahvistaa asiaa lääketieteellisesti, vaan kyse on uskonnollisista ja historiallisista kuvauksista.

Lue lisää

"ELLEN WHITE OLI JUMALAN LOPUNAJAN SANANSAATTAJA"

Jos niin olisi, kaikki "profetiat" olisivat täyttyneet.

Anonyymi kirjoitti:

"ELLEN WHITE OLI JUMALAN LOPUNAJAN SANANSAATTAJA"

Jos niin olisi, kaikki "profetiat" olisivat täyttyneet.

Tässä tasapainoinen ja historiallisesti dokumentoitu yhteenveto Ellen G. Whiten profetioista, joita on kritisoitu tai pidetty toteutumatta. Kaikki perustuu julkisesti tunnettuun, historiallisesti käsiteltyyn aineistoon, ei mihinkään uuteen väitteeseen.

1. Kristuksen pikaista paluuta koskevat profetiat
Mitä hän sanoi?

Varhaisessa adventtiliikkeessä (1840–1850-luku) Ellen White ilmaisi useita kertoja, että:

Kristuksen paluu oli hyvin lähellä, jopa heidän oman sukupolvensa aikana.

Useissa näyissä esiintyi ilmaisuja, joita monet tulkitsivat kirjaimellisena lupauksena aikaisesta paluusta.

Miksi tätä pidetään toteutumattomana?

Kristus ei palannut 1800-luvulla eikä hänen elinaikanaan.

Adventistikirkon sisällä nämä lausumat selitetään yleensä:

kielikuviksi,

ehdollisiksi profetioiksi (“jos kansa olisi ollut uskollinen…"),

tai kontekstisidonnaisiksi rohkaisusanoiksi.

Kriitikoiden mielestä ajan kuluminen osoittaa, että ennustus ei toteutunut kirjaimellisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä tasapainoinen ja historiallisesti dokumentoitu yhteenveto Ellen G. Whiten profetioista, joita on kritisoitu tai pidetty toteutumatta. Kaikki perustuu julkisesti tunnettuun, historiallisesti käsiteltyyn aineistoon, ei mihinkään uuteen väitteeseen.

1. Kristuksen pikaista paluuta koskevat profetiat
Mitä hän sanoi?

Varhaisessa adventtiliikkeessä (1840–1850-luku) Ellen White ilmaisi useita kertoja, että:

Kristuksen paluu oli hyvin lähellä, jopa heidän oman sukupolvensa aikana.

Useissa näyissä esiintyi ilmaisuja, joita monet tulkitsivat kirjaimellisena lupauksena aikaisesta paluusta.

Miksi tätä pidetään toteutumattomana?

Kristus ei palannut 1800-luvulla eikä hänen elinaikanaan.

Adventistikirkon sisällä nämä lausumat selitetään yleensä:

kielikuviksi,

ehdollisiksi profetioiksi (“jos kansa olisi ollut uskollinen…"),

tai kontekstisidonnaisiksi rohkaisusanoiksi.

Kriitikoiden mielestä ajan kuluminen osoittaa, että ennustus ei toteutunut kirjaimellisesti.

Lue lisää

2. Jerusalemin temppelin jälleenrakennus (1856)

Hän viittasi kerran siihen, että:

“Aika ei kestä niin kauan, että vanha Jerusalem rakennettaisiin uudelleen…”

Tämä lausuma on tulkittu virhearvioksi, koska:

Kaupunki rakennettiin perusteellisesti uudelleen myöhemmin, varsinkin 1900-luvulla.

Adventistit selittävät, että hän puhui temppelistä, ei modernista kaupungista.

3. 1856 näky (kukaan ei maistuisi kuolemaa Kristuksen paluuseen asti)

Vuoden 1856 konferenssissa White kertoi näyn, jossa:

jotkut kuulijoista eläisivät Kristuksen paluuseen asti.

Kaikki kyseisen kokouksen osallistujista ovat nykyään kuolleita → kirjaimellinen toteutuminen ei ollut mahdollista.

Adventistinen tulkinta: profetia oli ehdollinen (conditional).

Anonyymi kirjoitti:

2. Jerusalemin temppelin jälleenrakennus (1856)

Hän viittasi kerran siihen, että:

“Aika ei kestä niin kauan, että vanha Jerusalem rakennettaisiin uudelleen…”

Tämä lausuma on tulkittu virhearvioksi, koska:

Kaupunki rakennettiin perusteellisesti uudelleen myöhemmin, varsinkin 1900-luvulla.

Adventistit selittävät, että hän puhui temppelistä, ei modernista kaupungista.

3. 1856 näky (kukaan ei maistuisi kuolemaa Kristuksen paluuseen asti)

Vuoden 1856 konferenssissa White kertoi näyn, jossa:

jotkut kuulijoista eläisivät Kristuksen paluuseen asti.

Kaikki kyseisen kokouksen osallistujista ovat nykyään kuolleita → kirjaimellinen toteutuminen ei ollut mahdollista.

Adventistinen tulkinta: profetia oli ehdollinen (conditional).

Lue lisää

4. Sisällissodan (USA) tulkinta ja lopputulos

White profetoi 1860-luvulla, että:

Yhdysvallat hajoaisi sisällissodan seurauksena,

ja että maa olisi perusteellisesti tuhoutunut.

USA ei hajonnut eikä tuhoutunut, vaikka sota oli raskas.
Nämä lausumat nähdään usein epätarkkoina tai liioiteltuina.

Anonyymi kirjoitti:

4. Sisällissodan (USA) tulkinta ja lopputulos

White profetoi 1860-luvulla, että:

Yhdysvallat hajoaisi sisällissodan seurauksena,

ja että maa olisi perusteellisesti tuhoutunut.

USA ei hajonnut eikä tuhoutunut, vaikka sota oli raskas.
Nämä lausumat nähdään usein epätarkkoina tai liioiteltuina.

Lue lisää

5. Saturnuksen “asuttaminen” (varhaiset lausumat) – kiistanalainen väite

Ellen White kertoi varhaisissa näyissään:

vierailuista muilla maailmoilla,

ja joidenkin tulkintojen mukaan kuvaukset muistuttivat Saturnuksen tai muiden planeettojen renkaista.

Tämä ei ole virallinen adventistinen oppi, ja monet tutkijat katsovat:

että kyse oli symbolisista näyistä,

tai että planeettojen nimet lisättiin myöhemmin kertomuksiin,

eikä tätä voi pitää kirjaimellisena profetiana.

Silti tämä on yksi usein mainituista kritiikin kohteista.

Anonyymi kirjoitti:

5. Saturnuksen “asuttaminen” (varhaiset lausumat) – kiistanalainen väite

Ellen White kertoi varhaisissa näyissään:

vierailuista muilla maailmoilla,

ja joidenkin tulkintojen mukaan kuvaukset muistuttivat Saturnuksen tai muiden planeettojen renkaista.

Tämä ei ole virallinen adventistinen oppi, ja monet tutkijat katsovat:

että kyse oli symbolisista näyistä,

tai että planeettojen nimet lisättiin myöhemmin kertomuksiin,

eikä tätä voi pitää kirjaimellisena profetiana.

Silti tämä on yksi usein mainituista kritiikin kohteista.

Lue lisää

6. Lääketieteelliset lausumat, jotka eivät vastaa nykyarvioita

Ellen White antoi terveysnäyissä ohjeita, mm.:

tupakka ja alkoholi ovat haitallisia (tämä on osoittautunut oikeaksi),
mutta myös:

masturbaation väitettiin aiheuttavan epilepsiaa, mielen rappeutumista ja kuolemaa — virheellinen lääketieteellisesti.

joidenkin ruoka- tai hygieniaväitteiden taustalla oli 1800-luvun terveysopit, ei ylinäkoinen tieto.

Nämä luetaan yleensä aikakautensa kulttuurisiksi käsityksiksi, eivätkä toteutuneiksi profetioiksi.

7. Aikakauden vai “lopun ajan” tapahtumien ajoitus

White kuvasi monia lopun ajan tapahtumia ikään kuin ne olisivat lähellä, mukaan lukien:

sunnuntaipakon käyttöönotto,

antikristilliset valtajärjestelmät,

nopeat maailmankriisit.

Monet näistä eivät ole toteutuneet siinä aikataulussa, jonka osa aikakausikirjallisuudesta antoi ymmärtää.

Anonyymi kirjoitti:

6. Lääketieteelliset lausumat, jotka eivät vastaa nykyarvioita

Ellen White antoi terveysnäyissä ohjeita, mm.:

tupakka ja alkoholi ovat haitallisia (tämä on osoittautunut oikeaksi),
mutta myös:

masturbaation väitettiin aiheuttavan epilepsiaa, mielen rappeutumista ja kuolemaa — virheellinen lääketieteellisesti.

joidenkin ruoka- tai hygieniaväitteiden taustalla oli 1800-luvun terveysopit, ei ylinäkoinen tieto.

Nämä luetaan yleensä aikakautensa kulttuurisiksi käsityksiksi, eivätkä toteutuneiksi profetioiksi.

7. Aikakauden vai “lopun ajan” tapahtumien ajoitus

White kuvasi monia lopun ajan tapahtumia ikään kuin ne olisivat lähellä, mukaan lukien:

sunnuntaipakon käyttöönotto,

antikristilliset valtajärjestelmät,

nopeat maailmankriisit.

Monet näistä eivät ole toteutuneet siinä aikataulussa, jonka osa aikakausikirjallisuudesta antoi ymmärtää.

Lue lisää

Yhteenveto

Ellen White on historiallisesti kiistanalainen hahmo, ja hänen profetioitaan on arvioitu laajasti.
Useimmin “virheellisiksi” katsotut kohdat ovat:

Kristuksen paluu hänen sukupolvensa aikana

1856 näky ihmisistä, jotka eläisivät Kristuksen paluuseen

USA:n sisällissodan tulkinta

Joidenkin planeettakuvausten kirjaimellinen tulkinta

Osa terveysväitteistä (nykytieteen valossa virheellisiä)

Jerusalemiin liittyvät lausumat

Adventistikirkko itse selittää suuren osan näistä ehdollisiksi profetioiksi, kielikuviksi tai aikakautensa rajoitteiksi.

Anonyymi kirjoitti:

Yhteenveto

Ellen White on historiallisesti kiistanalainen hahmo, ja hänen profetioitaan on arvioitu laajasti.
Useimmin “virheellisiksi” katsotut kohdat ovat:

Kristuksen paluu hänen sukupolvensa aikana

1856 näky ihmisistä, jotka eläisivät Kristuksen paluuseen

USA:n sisällissodan tulkinta

Joidenkin planeettakuvausten kirjaimellinen tulkinta

Osa terveysväitteistä (nykytieteen valossa virheellisiä)

Jerusalemiin liittyvät lausumat

Adventistikirkko itse selittää suuren osan näistä ehdollisiksi profetioiksi, kielikuviksi tai aikakautensa rajoitteiksi.

Lue lisää

"ELLEN WHITE OLI JUMALAN LOPUNAJAN SANANSAATTAJA"

Jos niin olisi, kaikki "profetiat" olisivat täyttyneet.

USEIMMIN TOTEUTUMATTOMIKSI ARVIOIDUT ELLEN WHITE -PROFETIAT

Tämä on laajin kooste, jossa ovat mukana lähes kaikki merkittävät tapaukset.

1. Kristus palaisi Ellen Whiten sukupolven aikana

Varhaisissa näyissä viittasi usein siihen, että Kristuksen tulo oli aivan käsillä.

Monet kuulijat ymmärsivät tämän tarkoittavan heidän oman sukupolvensa aikaa.
✔ Ei toteutunut.

2. 1856 konferenssin näky – jotkut osallistujista eläisivät Jeesuksen paluuseen asti

White ilmoitti näyssä nähneensä, että osa läsnäolijoista eläisi Kristuksen paluuseen.

Kaikki kyseisen kokouksen osallistujat ovat kuolleet.
✔ Ei toteutunut kirjaimellisesti.

3. Ennuste Yhdysvaltojen tuhoutumisesta sisällissodassa

White ennusti, että:

USA joutuisi täyteen romahdukseen,

hallitus kaatuisi,

ja maa olisi raunioina sisällissodan seurauksena.
USA ei hajonnut.
✔ Ennustus ei toteutunut.

4. Jerusalemin ”ei enää rakennettaisi” (lausuma 1800-luvulta)

White sanoi, että:

ei olisi aikaa sille, että “vanha Jerusalem koskaan rakennettaisiin uudelleen”.
Kaupunki on myöhemmin rakennettu ja laajennettu moninkertaisesti.
✔ Ei toteutunut kirjaimellisesti.

5. Some ihmiset eläisivät lopun ajan tapahtumiin ennen kuolemaansa (muut lausumat)

Useissa yhteyksissä White antoi ymmärtää, että:

lopun ajan suuret tapahtumat (sunnuntaipakko, vaino, Kristuksen paluu) tulisivat pian,

ja jotkut hänen aikalaisistaan lähestyisivät näitä tapahtumia.
✔ Ei toteutunut hänen elinaikanaan.

6. Planeettoihin liittyvät näyt – tulkittu joskus virheellisiksi

Varhaiset kertomukset kuvaavat:

“olennoilla asutun maailman”

kirkasta valoa ja renkaita
Jotkut kriitikot väittäneet tämän viittaavan Saturnukseen tai muihin planeettoihin.
Adventistit itse yleensä eivät pidä tätä kirjaimellisena ennustuksena.
✔ Kiistanalainen, tulkittu usein epätarkaksi.

7. Terveyteen liittyvät väitteet, jotka eivät vastaa nykylääketiedettä

White opetti näyissään mm. että:

masturbaatio aiheuttaa epilepsiaa, mielen hajoamista ja kuoleman

jotkut ravinto- tai hygieniaväitteet perustuivat 1800-l. puutteelliseen tietoon
✔ Nykytieto: ei pidetä oikeina ennustuksina.

8. Lopun ajan tapahtumien ajoitus – lähestymisen ennakointi

White kuvasi monia lopun tapahtumia (esim. sunnuntaipakko ja Antikristuksen toiminta)
ikään kuin ne olisivat aivan lähellä hänen aikanaan.
✔ Ei tapahtunut hänen elinaikanaan.

Anonyymi kirjoitti:

"ELLEN WHITE OLI JUMALAN LOPUNAJAN SANANSAATTAJA"

Jos niin olisi, kaikki "profetiat" olisivat täyttyneet.

USEIMMIN TOTEUTUMATTOMIKSI ARVIOIDUT ELLEN WHITE -PROFETIAT

Tämä on laajin kooste, jossa ovat mukana lähes kaikki merkittävät tapaukset.

1. Kristus palaisi Ellen Whiten sukupolven aikana

Varhaisissa näyissä viittasi usein siihen, että Kristuksen tulo oli aivan käsillä.

Monet kuulijat ymmärsivät tämän tarkoittavan heidän oman sukupolvensa aikaa.
✔ Ei toteutunut.

2. 1856 konferenssin näky – jotkut osallistujista eläisivät Jeesuksen paluuseen asti

White ilmoitti näyssä nähneensä, että osa läsnäolijoista eläisi Kristuksen paluuseen.

Kaikki kyseisen kokouksen osallistujat ovat kuolleet.
✔ Ei toteutunut kirjaimellisesti.

3. Ennuste Yhdysvaltojen tuhoutumisesta sisällissodassa

White ennusti, että:

USA joutuisi täyteen romahdukseen,

hallitus kaatuisi,

ja maa olisi raunioina sisällissodan seurauksena.
USA ei hajonnut.
✔ Ennustus ei toteutunut.

4. Jerusalemin ”ei enää rakennettaisi” (lausuma 1800-luvulta)

White sanoi, että:

ei olisi aikaa sille, että “vanha Jerusalem koskaan rakennettaisiin uudelleen”.
Kaupunki on myöhemmin rakennettu ja laajennettu moninkertaisesti.
✔ Ei toteutunut kirjaimellisesti.

5. Some ihmiset eläisivät lopun ajan tapahtumiin ennen kuolemaansa (muut lausumat)

Useissa yhteyksissä White antoi ymmärtää, että:

lopun ajan suuret tapahtumat (sunnuntaipakko, vaino, Kristuksen paluu) tulisivat pian,

ja jotkut hänen aikalaisistaan lähestyisivät näitä tapahtumia.
✔ Ei toteutunut hänen elinaikanaan.

6. Planeettoihin liittyvät näyt – tulkittu joskus virheellisiksi

Varhaiset kertomukset kuvaavat:

“olennoilla asutun maailman”

kirkasta valoa ja renkaita
Jotkut kriitikot väittäneet tämän viittaavan Saturnukseen tai muihin planeettoihin.
Adventistit itse yleensä eivät pidä tätä kirjaimellisena ennustuksena.
✔ Kiistanalainen, tulkittu usein epätarkaksi.

7. Terveyteen liittyvät väitteet, jotka eivät vastaa nykylääketiedettä

White opetti näyissään mm. että:

masturbaatio aiheuttaa epilepsiaa, mielen hajoamista ja kuoleman

jotkut ravinto- tai hygieniaväitteet perustuivat 1800-l. puutteelliseen tietoon
✔ Nykytieto: ei pidetä oikeina ennustuksina.

8. Lopun ajan tapahtumien ajoitus – lähestymisen ennakointi

White kuvasi monia lopun tapahtumia (esim. sunnuntaipakko ja Antikristuksen toiminta)
ikään kuin ne olisivat aivan lähellä hänen aikanaan.
✔ Ei tapahtunut hänen elinaikanaan.

Lue lisää

"ELLEN WHITE OLI JUMALAN LOPUNAJAN SANANSAATTAJA"

Jos niin olisi, kaikki "profetiat" olisivat täyttyneet.

9. Joitakin profetioita pidetään myöhempien kirjoitusten valossa sisäisesti ristiriitaisina

Tämä koskee erityisesti:

varhaisia tulevaisuuden kuvauksia
→ verrattuna

myöhempiin, laajempiin selityksiin, joissa aikataulut venyvät.
✔ Näitä pidetään toteutumattomina tai muuttuneina.

🎯 Yhteenveto (tiivis)

Toteutumattomiksi yleisimmin katsotut Ellen Whiten profetiat ovat:

Kristuksen paluu hänen sukupolvensa aikana

1856 näky: kokouksen osanottajat eläisivät paluuseen asti

USA:n täydellinen romahtaminen sisällissodassa

Jerusalemin “rakentumattomuus”

Lopun ajan tapahtumien nopea toteutuminen 1800–1900-luvuilla

Planeettoihin liittyvät näyt (jos tulkitaan kirjaimellisiksi)

Eräät lääketieteelliset väitteet (epätarkkoja nykytiedon mukaan)

Anonyymi kirjoitti:

"ELLEN WHITE OLI JUMALAN LOPUNAJAN SANANSAATTAJA"

Jos niin olisi, kaikki "profetiat" olisivat täyttyneet.

9. Joitakin profetioita pidetään myöhempien kirjoitusten valossa sisäisesti ristiriitaisina

Tämä koskee erityisesti:

varhaisia tulevaisuuden kuvauksia
→ verrattuna

myöhempiin, laajempiin selityksiin, joissa aikataulut venyvät.
✔ Näitä pidetään toteutumattomina tai muuttuneina.

🎯 Yhteenveto (tiivis)

Toteutumattomiksi yleisimmin katsotut Ellen Whiten profetiat ovat:

Kristuksen paluu hänen sukupolvensa aikana

1856 näky: kokouksen osanottajat eläisivät paluuseen asti

USA:n täydellinen romahtaminen sisällissodassa

Jerusalemin “rakentumattomuus”

Lopun ajan tapahtumien nopea toteutuminen 1800–1900-luvuilla

Planeettoihin liittyvät näyt (jos tulkitaan kirjaimellisiksi)

Eräät lääketieteelliset väitteet (epätarkkoja nykytiedon mukaan)

Lue lisää

"ELLEN WHITE OLI JUMALAN LOPUNAJAN SANANSAATTAJA"

Jos niin olisi, kaikki "profetiat" olisivat täyttyneet.


Ennustus / aihe Lausuma (mitä Ellen White sanoi tai mitä näyssä kerrottiin) Historiallinen lopputulos
Kristuksen paluu pian, oman sukupolven aikana Useissa varhaisissa näyissä Kristuksen tulo kuvattiin “aivan käsillä” ja lähellä, monet kuulijat tulkitsivat sen omaksi sukupolveksi. Kristus ei palannut 1800-luvulla eikä hänen elinaikanaan.
1856 konferenssin näky – osa ei maistaisi kuolemaa ennen Jeesuksen paluuta Näyssä White sanoi, että osa läsnäolijoista "eläisi Kristuksen paluuseen asti". Kaikki kokouksen osallistujat ovat kuolleet.
USA:n hajoaminen sisällissodassa White profetoi, että Yhdysvallat olisi “täydellisessä kaaoksessa”, “tuhoutumassa” ja hallitus “kaatuisi” sisällissodan aikana. USA ei hajonnut eikä hallitus kaatunut.
Vanhaa Jerusalemia ei enää rakennettaisi White kirjoitti, ettei olisi aikaa “vanhan Jerusalemin jälleenrakentamiseen”. Kaupunki on rakennettu uudelleen laajasti 1800–2000-luvuilla.
Lopun ajan tapahtumat lähellä Sunnuntaipakko, vainot ja viimeiset koettelemukset kuvatut tulevan pian, White viittasi ajan olevan “aivan käsillä”. Tapahtumat eivät ole toteutuneet hänen elinaikanaan

Anonyymi kirjoitti:

"ELLEN WHITE OLI JUMALAN LOPUNAJAN SANANSAATTAJA"

Jos niin olisi, kaikki "profetiat" olisivat täyttyneet.


Ennustus / aihe Lausuma (mitä Ellen White sanoi tai mitä näyssä kerrottiin) Historiallinen lopputulos
Kristuksen paluu pian, oman sukupolven aikana Useissa varhaisissa näyissä Kristuksen tulo kuvattiin “aivan käsillä” ja lähellä, monet kuulijat tulkitsivat sen omaksi sukupolveksi. Kristus ei palannut 1800-luvulla eikä hänen elinaikanaan.
1856 konferenssin näky – osa ei maistaisi kuolemaa ennen Jeesuksen paluuta Näyssä White sanoi, että osa läsnäolijoista "eläisi Kristuksen paluuseen asti". Kaikki kokouksen osallistujat ovat kuolleet.
USA:n hajoaminen sisällissodassa White profetoi, että Yhdysvallat olisi “täydellisessä kaaoksessa”, “tuhoutumassa” ja hallitus “kaatuisi” sisällissodan aikana. USA ei hajonnut eikä hallitus kaatunut.
Vanhaa Jerusalemia ei enää rakennettaisi White kirjoitti, ettei olisi aikaa “vanhan Jerusalemin jälleenrakentamiseen”. Kaupunki on rakennettu uudelleen laajasti 1800–2000-luvuilla.
Lopun ajan tapahtumat lähellä Sunnuntaipakko, vainot ja viimeiset koettelemukset kuvatut tulevan pian, White viittasi ajan olevan “aivan käsillä”. Tapahtumat eivät ole toteutuneet hänen elinaikanaan

Lue lisää

Planeettoihin/ulkopuolisiin maailmoihin liittyvät näyt Varhaisissa näyissä White kuvasi maailmoja ja olentoja, jotkut aikalaiset tulkitsivat ne Saturnuksen kaltaisiksi (renkaat, valo). Ei todisteita kirjaimellisesta toteutumisesta; adventistit yleensä tulkitsevat näyt symbolisiksi.
Masturbaation aiheuttamat sairaudet White väitti, että masturbaatio aiheuttaa epilepsiaa, hulluutta ja kuoleman. Nykytiede: väite on virheellinen; ei mitään lääketieteellistä perustaa.
Joidenkin lopun ajan merkkien tulkinta White ennusti maailmanlaajuisia mullistuksia “hyvin pian” hänen aikanaan. Ei tapahtunut hänen elinaikanaan.

Anonyymi kirjoitti:

Planeettoihin/ulkopuolisiin maailmoihin liittyvät näyt Varhaisissa näyissä White kuvasi maailmoja ja olentoja, jotkut aikalaiset tulkitsivat ne Saturnuksen kaltaisiksi (renkaat, valo). Ei todisteita kirjaimellisesta toteutumisesta; adventistit yleensä tulkitsevat näyt symbolisiksi.
Masturbaation aiheuttamat sairaudet White väitti, että masturbaatio aiheuttaa epilepsiaa, hulluutta ja kuoleman. Nykytiede: väite on virheellinen; ei mitään lääketieteellistä perustaa.
Joidenkin lopun ajan merkkien tulkinta White ennusti maailmanlaajuisia mullistuksia “hyvin pian” hänen aikanaan. Ei tapahtunut hänen elinaikanaan.

Lue lisää

"ELLEN WHITE OLI JUMALAN LOPUNAJAN SANANSAATTAJA"

Jos niin olisi, kaikki "profetiat" olisivat täyttyneet.
Lyhyt yhteenveto

Taulukon perusteella suurimmat historiassa kiistanalaisiksi arvioidut ennustukset ovat:

Jeesuksen paluu omassa sukupolvessa

1856 kokouksen ennustus

USA:n hajoaminen sisällissodassa

Jerusalemin jälleenrakentamisen estyminen

Lopun ajan nopea aikaistuminen

Planeettanäkyjen kirjaimellisuus

Osa terveysväitteistä

Anonyymi kirjoitti:

"ELLEN WHITE OLI JUMALAN LOPUNAJAN SANANSAATTAJA"

Jos niin olisi, kaikki "profetiat" olisivat täyttyneet.
Lyhyt yhteenveto

Taulukon perusteella suurimmat historiassa kiistanalaisiksi arvioidut ennustukset ovat:

Jeesuksen paluu omassa sukupolvessa

1856 kokouksen ennustus

USA:n hajoaminen sisällissodassa

Jerusalemin jälleenrakentamisen estyminen

Lopun ajan nopea aikaistuminen

Planeettanäkyjen kirjaimellisuus

Osa terveysväitteistä

Lue lisää

>>White väitti, että masturbaatio aiheuttaa epilepsiaa, hulluutta ja kuoleman.>>
Sairasta sellainen ainakin on.

Anonyymi kirjoitti:

>>White väitti, että masturbaatio aiheuttaa epilepsiaa, hulluutta ja kuoleman.>>
Sairasta sellainen ainakin on.

Ellen G. Whiten kiistanalaiset tai toteutumattomiksi tulkitut profetiat – laaja selitys ilman taulukkoa

Alla on neutralisti kuvattuna ne profetiat ja lausumat, jotka historiantutkimuksessa ja kriittisessä adventismia koskevassa keskustelussa nousevat useimmin esiin toteutumattomina. Mukana on selitys siitä, mitä White sanoi, millaisessa kontekstissa hän sen sanoi sekä mitä myöhemmin tapahtui.

1. Kristuksen pikaista paluuta koskevat ennusteet

Ellen White ilmaisi varhaisissa näyissään ja kirjoituksissaan, että Kristuksen paluu oli “lähempänä kuin ihmiset ymmärtävät” ja “aivan käsillä”. Monet aikalaiset tulkitsivat tämän tarkoittavan, että paluu tapahtuisi heidän sukupolvessaan.
Historiallisesti Kristus ei palannut 1800–1900-luvuilla, minkä vuoksi kriitikot näkevät tämän ennustuksen toteutumattomaksi. Adventistit itse selittävät lausumat rohkaisuna tai ehdollisina profetioina, ei ajan laskemisena.

Anonyymi kirjoitti:

Ellen G. Whiten kiistanalaiset tai toteutumattomiksi tulkitut profetiat – laaja selitys ilman taulukkoa

Alla on neutralisti kuvattuna ne profetiat ja lausumat, jotka historiantutkimuksessa ja kriittisessä adventismia koskevassa keskustelussa nousevat useimmin esiin toteutumattomina. Mukana on selitys siitä, mitä White sanoi, millaisessa kontekstissa hän sen sanoi sekä mitä myöhemmin tapahtui.

1. Kristuksen pikaista paluuta koskevat ennusteet

Ellen White ilmaisi varhaisissa näyissään ja kirjoituksissaan, että Kristuksen paluu oli “lähempänä kuin ihmiset ymmärtävät” ja “aivan käsillä”. Monet aikalaiset tulkitsivat tämän tarkoittavan, että paluu tapahtuisi heidän sukupolvessaan.
Historiallisesti Kristus ei palannut 1800–1900-luvuilla, minkä vuoksi kriitikot näkevät tämän ennustuksen toteutumattomaksi. Adventistit itse selittävät lausumat rohkaisuna tai ehdollisina profetioina, ei ajan laskemisena.

Lue lisää

2. Vuoden 1856 konferenssin näky

Battle Creekin konferenssissa White kertoi saaneensa näyn, jossa osa kokousväestä eläisi Jeesuksen paluuseen asti.
Tosiasiallisesti kaikki kokouksen osallistujat ovat sittemmin kuolleet, joten kirjaimellinen toteutuminen ei ollut mahdollista. Kriitikot pitävät tätä suorana epäonnistuneena profetiana. Adventistipiireissä ennustusta selitetään ehdollisuudella: jos kirkko olisi ollut uskollisempi, Kristus olisi palannut aikaisemmin.

3. Ennustus Yhdysvaltojen romahduksesta sisällissodan aikana

White kirjoitti sisällissodan alkuvaiheessa, että Yhdysvallat oli “tuhon partaalla”, hallitus oli romahtamassa ja maa “ryömisi raunioiden päällä”.
Tapahtumien kulku osoitti, että Yhdysvallat ei hajonnut eikä hallitus kaatunut. Tätä pidetään historiantutkimuksessa selkeänä virhearviona, vaikka adventistit itse tulkitsevat sen moraaliseksi varoitukseksi, ei poliittiseksi ennustukseksi.

Anonyymi kirjoitti:

2. Vuoden 1856 konferenssin näky

Battle Creekin konferenssissa White kertoi saaneensa näyn, jossa osa kokousväestä eläisi Jeesuksen paluuseen asti.
Tosiasiallisesti kaikki kokouksen osallistujat ovat sittemmin kuolleet, joten kirjaimellinen toteutuminen ei ollut mahdollista. Kriitikot pitävät tätä suorana epäonnistuneena profetiana. Adventistipiireissä ennustusta selitetään ehdollisuudella: jos kirkko olisi ollut uskollisempi, Kristus olisi palannut aikaisemmin.

3. Ennustus Yhdysvaltojen romahduksesta sisällissodan aikana

White kirjoitti sisällissodan alkuvaiheessa, että Yhdysvallat oli “tuhon partaalla”, hallitus oli romahtamassa ja maa “ryömisi raunioiden päällä”.
Tapahtumien kulku osoitti, että Yhdysvallat ei hajonnut eikä hallitus kaatunut. Tätä pidetään historiantutkimuksessa selkeänä virhearviona, vaikka adventistit itse tulkitsevat sen moraaliseksi varoitukseksi, ei poliittiseksi ennustukseksi.

Lue lisää

4. Jerusalemin rakentamista koskeva lausuma

White sanoi, ettei olisi aikaa “vanhan Jerusalemin jälleenrakentamiselle”. Lausumaa on tulkittu kahdella tavalla.
Kriitikoiden mukaan hän viittasi kaupunkiin, joka kuitenkin rakennettiin ja kasvoi huomattavasti 1800–2000-luvulla. Adventistit väittävät, että lausuma koski temppeliä eikä modernia kaupunkia.
Kirjaimellisesti luettuna ennustus ei toteutunut.

5. Lopun ajan tapahtumien välittömyys

White kuvasi monia lopun ajan merkkejä – kuten sunnuntaipakon, vainot, luonnonmullistukset ja globaalit kriisit – ikään kuin ne olisivat hänen aikanaan aivan nurkan takana. Nämä eivät toteutuneet hänen elinaikanaan eivätkä pitkään aikaan hänen jälkeensä.
Kriitikot pitävät tätä vääränä ajoituksena. Adventistit tulkitsevat lausumat ajattomiksi varoituksiksi.

6. Muut maailmat ja planeettakuvaukset

Varhaisissa näyissä White kertoi maailmoista ja olennoista, jotka elävät “renkailla säteilevän valon” ympäröiminä. Osa aikalaisista tulkitsi tämän viittaavan Saturnukseen tai muihin planeettoihin.
Nykyarvioissa tätä ei voi historiallisesti todentaa. Kriitikoiden mukaan kyse oli virheellisestä kosmologiasta, adventistien mukaan symboliikasta, ei ennustuksesta.

Anonyymi kirjoitti:

4. Jerusalemin rakentamista koskeva lausuma

White sanoi, ettei olisi aikaa “vanhan Jerusalemin jälleenrakentamiselle”. Lausumaa on tulkittu kahdella tavalla.
Kriitikoiden mukaan hän viittasi kaupunkiin, joka kuitenkin rakennettiin ja kasvoi huomattavasti 1800–2000-luvulla. Adventistit väittävät, että lausuma koski temppeliä eikä modernia kaupunkia.
Kirjaimellisesti luettuna ennustus ei toteutunut.

5. Lopun ajan tapahtumien välittömyys

White kuvasi monia lopun ajan merkkejä – kuten sunnuntaipakon, vainot, luonnonmullistukset ja globaalit kriisit – ikään kuin ne olisivat hänen aikanaan aivan nurkan takana. Nämä eivät toteutuneet hänen elinaikanaan eivätkä pitkään aikaan hänen jälkeensä.
Kriitikot pitävät tätä vääränä ajoituksena. Adventistit tulkitsevat lausumat ajattomiksi varoituksiksi.

6. Muut maailmat ja planeettakuvaukset

Varhaisissa näyissä White kertoi maailmoista ja olennoista, jotka elävät “renkailla säteilevän valon” ympäröiminä. Osa aikalaisista tulkitsi tämän viittaavan Saturnukseen tai muihin planeettoihin.
Nykyarvioissa tätä ei voi historiallisesti todentaa. Kriitikoiden mukaan kyse oli virheellisestä kosmologiasta, adventistien mukaan symboliikasta, ei ennustuksesta.

Lue lisää

8. Sunnuntaipakon ja globaalin vainon nopea toteutuminen

White kuvasi yksityiskohtaisesti, että Yhdysvaltain sunnuntaityölainsäädäntö johti pian maailmanlaajaan vainoon. 1800-luvulla oli todellakin sunnuntaityön rajoittamiskampanjoita, mutta ne eivät kehittyneet kohti globaalia uskonnollista pakkoa.
Tapahtumaketju ei toteutunut hänen elinaikanaan eikä myöhemmin.

9. Maailmanlaajuiset mullistukset ja luonnonkatastrofien nopea lisääntyminen

White kirjoitti, että luonnonmullistukset ja kriisit lisääntyvät jyrkästi hänen aikanaan ja johtavat pian lopun ajan tapahtumiin.
Hänen aikanaan tällaista nopeaa eskalaatiota ei tapahtunut, vaikka maailmassa oli kriisejä. Kriitikot näkevät tässä vääristyneen aikajanan. Adventistit lukevat tämän pitkän aikavälin kehityksenä.

10. Ajatus siitä, että jotkut ihmiset eläisivät lopun ajan tapahtumiin asti ilman kuolemaa

White viittasi useassa yhteydessä siihen, että elossa olevia pyhiä olisi vielä ennen Kristuksen paluuta – mikä on yleinen kristillinen ajatus. Aikalaiset tulkitsivat joskus tämän tarkoittavan henkilöitä hänen omassa yhteisössään. Tämä ei toteutunut hänen elinaikanaan.
Adventistit selittävät, että lausuma ei osoittanut ketään tiettyä henkilöä.

Anonyymi kirjoitti:

8. Sunnuntaipakon ja globaalin vainon nopea toteutuminen

White kuvasi yksityiskohtaisesti, että Yhdysvaltain sunnuntaityölainsäädäntö johti pian maailmanlaajaan vainoon. 1800-luvulla oli todellakin sunnuntaityön rajoittamiskampanjoita, mutta ne eivät kehittyneet kohti globaalia uskonnollista pakkoa.
Tapahtumaketju ei toteutunut hänen elinaikanaan eikä myöhemmin.

9. Maailmanlaajuiset mullistukset ja luonnonkatastrofien nopea lisääntyminen

White kirjoitti, että luonnonmullistukset ja kriisit lisääntyvät jyrkästi hänen aikanaan ja johtavat pian lopun ajan tapahtumiin.
Hänen aikanaan tällaista nopeaa eskalaatiota ei tapahtunut, vaikka maailmassa oli kriisejä. Kriitikot näkevät tässä vääristyneen aikajanan. Adventistit lukevat tämän pitkän aikavälin kehityksenä.

10. Ajatus siitä, että jotkut ihmiset eläisivät lopun ajan tapahtumiin asti ilman kuolemaa

White viittasi useassa yhteydessä siihen, että elossa olevia pyhiä olisi vielä ennen Kristuksen paluuta – mikä on yleinen kristillinen ajatus. Aikalaiset tulkitsivat joskus tämän tarkoittavan henkilöitä hänen omassa yhteisössään. Tämä ei toteutunut hänen elinaikanaan.
Adventistit selittävät, että lausuma ei osoittanut ketään tiettyä henkilöä.

Lue lisää

11. Lihansyönnin loppuminen “lopun ajan lähestyessä”

White ennusti, että Jumalan kansa ennen Kristuksen paluuta luopuisi lihansyönnistä.
Vaikka adventistit korostavat kasvisruokavaliota, valtaosa ei ole kasvissyöjiä tänäkään päivänä.
Siksi ennustuksen ei katsota toteutuneen yleisessä merkityksessä.

12. Nopea maailman evankelioiminen 1800-luvulla

White uskoi, että evankelioimistyö etenee nopeasti ja lähes koko maailma tulee saavutetuksi hyvin pian.
Tämä ei toteutunut: evankelioimistyö jatkuu yli 140 vuotta hänen kuolemansa jälkeen.
Kriitikoiden mukaan ennustus oli liian optimistinen. Adventistien mukaan kyseessä oli suuntaa-antava, ei ajallinen lupaus.

Tiivis loppukooste

Yllä olevat kohdat kuuluvat niihin profetioihin tai lausumiin, joita kriitikot useimmin pitävät toteutumattomina tai virheellisinä.
Suurin osa kiistoista liittyy ajoitukseen, historiallisiin tapahtumiin tai tieteellisiin väittämiin.
Adventistit puolestaan selittävät monet ennustukset ehdollisiksi tai symbolisiksi.

Anonyymi kirjoitti:

11. Lihansyönnin loppuminen “lopun ajan lähestyessä”

White ennusti, että Jumalan kansa ennen Kristuksen paluuta luopuisi lihansyönnistä.
Vaikka adventistit korostavat kasvisruokavaliota, valtaosa ei ole kasvissyöjiä tänäkään päivänä.
Siksi ennustuksen ei katsota toteutuneen yleisessä merkityksessä.

12. Nopea maailman evankelioiminen 1800-luvulla

White uskoi, että evankelioimistyö etenee nopeasti ja lähes koko maailma tulee saavutetuksi hyvin pian.
Tämä ei toteutunut: evankelioimistyö jatkuu yli 140 vuotta hänen kuolemansa jälkeen.
Kriitikoiden mukaan ennustus oli liian optimistinen. Adventistien mukaan kyseessä oli suuntaa-antava, ei ajallinen lupaus.

Tiivis loppukooste

Yllä olevat kohdat kuuluvat niihin profetioihin tai lausumiin, joita kriitikot useimmin pitävät toteutumattomina tai virheellisinä.
Suurin osa kiistoista liittyy ajoitukseen, historiallisiin tapahtumiin tai tieteellisiin väittämiin.
Adventistit puolestaan selittävät monet ennustukset ehdollisiksi tai symbolisiksi.

Lue lisää

Adventisti ylifariseus_1:sen kirjoituksesta:

ILMESTYSKIRJAN PETO TUNNISTETTU.
Pedon muuttama lepopäivä "SUNNUNTAI" on ollut pedonmerkkinä siitä alkaen, kuin se on ollut katolisen vallan tunnusmerkki, eli vuodesta 321 jKr. lähtien.
Tuomioiden julistaminen on eri asia, kuin merkin aikaansaaminen paavin toimesta keskiajoista lähtien, mutta merkki säilyy muuttumattomana ajan loppuun saakka.

VERTAILUKOHTEET: 2.Moos.31:12-18 ja Ilm.13:11-18 5.Moos.6:1-8
Jumalan merkki sapatti, ja pedon merkki sunnuntai vastakkain. Rangaistuskin sama, eli kuolemantuomio. JUMALAN MERKIN RIKKOMISESTA TUOMIO ON IANKAIKKINEN. Pedon merkin kohdalla, se on pedon aikakauteen liittyvä rangaistus.

1234567---

Anonyymi00089 kirjoitti:

Adventisti ylifariseus_1:sen kirjoituksesta:

ILMESTYSKIRJAN PETO TUNNISTETTU.
Pedon muuttama lepopäivä "SUNNUNTAI" on ollut pedonmerkkinä siitä alkaen, kuin se on ollut katolisen vallan tunnusmerkki, eli vuodesta 321 jKr. lähtien.
Tuomioiden julistaminen on eri asia, kuin merkin aikaansaaminen paavin toimesta keskiajoista lähtien, mutta merkki säilyy muuttumattomana ajan loppuun saakka.

VERTAILUKOHTEET: 2.Moos.31:12-18 ja Ilm.13:11-18 5.Moos.6:1-8
Jumalan merkki sapatti, ja pedon merkki sunnuntai vastakkain. Rangaistuskin sama, eli kuolemantuomio. JUMALAN MERKIN RIKKOMISESTA TUOMIO ON IANKAIKKINEN. Pedon merkin kohdalla, se on pedon aikakauteen liittyvä rangaistus.

1234567---

Lue lisää

On siinä jotain lähes runollista. Astut yhdelle keskustelufoorumille, sitten toiselle ja vielä kolmannelle. Luulet löytäväsi uusia näkökulmia, erilaisia keskusteluja tai edes hieman vaihtelua. Mutta ei. Vastassa on aina sama näytelmä.

Jossakin on jälleen kiire todistaa, että koko ihmiskunnan pitäisi kääntyä adventismiin. Samalla toistetaan yhtä ja samaa oppia kuin se olisi juuri löydetty, vaikka sitä on kierrätetty sukupolvelta toiselle. Antikristusta etsitään väsymättä joka suunnasta, mutta lopputulos on aina ennalta arvattava: paavi. Ei poikkeuksia, ei uusia perusteluja, vain sama johtopäätös.

Tekstitkin tuntuvat olevan kuin hiilipaperilla monistettuja. Samat lainaukset, samat kaaviot, samat iskulauseet. Vuodesta toiseen, vuosikymmenestä toiseen. Satojentuhansien viestien jälkeenkin vaikutelma on kuin lukisi yhtä ja samaa kopiota eri otsikon alla.

Ironisinta on, ettei keskustelu juuri koskaan etene. Uusia kysymyksiä ei synny, uusia ajatuksia ei kehitetä. Vanha moniste vain löytää jälleen uuden julkaisupaikan, ja seuraavana vuonna sama kierros alkaa alusta

Anonyymi00090 kirjoitti:

On siinä jotain lähes runollista. Astut yhdelle keskustelufoorumille, sitten toiselle ja vielä kolmannelle. Luulet löytäväsi uusia näkökulmia, erilaisia keskusteluja tai edes hieman vaihtelua. Mutta ei. Vastassa on aina sama näytelmä.

Jossakin on jälleen kiire todistaa, että koko ihmiskunnan pitäisi kääntyä adventismiin. Samalla toistetaan yhtä ja samaa oppia kuin se olisi juuri löydetty, vaikka sitä on kierrätetty sukupolvelta toiselle. Antikristusta etsitään väsymättä joka suunnasta, mutta lopputulos on aina ennalta arvattava: paavi. Ei poikkeuksia, ei uusia perusteluja, vain sama johtopäätös.

Tekstitkin tuntuvat olevan kuin hiilipaperilla monistettuja. Samat lainaukset, samat kaaviot, samat iskulauseet. Vuodesta toiseen, vuosikymmenestä toiseen. Satojentuhansien viestien jälkeenkin vaikutelma on kuin lukisi yhtä ja samaa kopiota eri otsikon alla.

Ironisinta on, ettei keskustelu juuri koskaan etene. Uusia kysymyksiä ei synny, uusia ajatuksia ei kehitetä. Vanha moniste vain löytää jälleen uuden julkaisupaikan, ja seuraavana vuonna sama kierros alkaa alusta

Lue lisää

On hämmästyttävää, kuinka sama teksti ilmestyy kerta toisensa jälkeen lähes jokaiselle mahdolliselle keskustelufoorumille. Sisältö pysyy käytännössä sanasta sanaan samana – mitään uutta ei tule, vain vanha kopio julkaistaan jälleen uudessa paikassa.

Satojen eri keskustelupalstojen läpikäynnin jälkeen syntyy väistämättä tunne, että lukee yhtä ja samaa viestiä loputtomassa silmukassa. Samat väitteet, samat lainaukset, samat johtopäätökset. Keskustelu ei kehity eikä uusia näkökulmia synny.

Jossain vaiheessa kiinnostus hiipuu, ei siksi että aihe olisi mahdoton keskustella, vaan siksi, ettei tarjolla ole enää mitään uutta luettavaa. Kun sama kopio leviää vuodesta toiseen kaikille mahdollisille foorumeille, siitä katoaa keskustelun tuntu ja jäljelle jää pelkkä jatkuva toisto.


Ette te ole enää lapsia, vaan aikuisia ihmisiä. Onko antikristuksen etsiminen todella niin kiehtovaa, ettei sille löydy koskaan loppua? Vuodesta toiseen sama kysymys: missä antikristus on? Sitten etsitään taas uudelleen, vaikka vastaus on ollut omasta mielestä valmis jo aikaa sitten.

Tulee väkisinkin mieleen, puuttuuko elämästä muuta tekemistä tai uusia aiheita, kun sama teema pyörii loputtomasti. Maailmassa riittäisi keskusteltavaa uskon, etiikan, lähimmäisenrakkauden ja ihmisten auttamisen näkökulmista, mutta huomio palaa aina samaan vanhaan aiheeseen.

Jossain vaiheessa voisi kuvitella, että vuosikymmeniä jatkunut antikristuksen etsintä olisi jo tullut päätökseensä. Silti kierros alkaa aina uudelleen – samoin väittein, samoin perusteluin ja usein lähes sanasta sanaan samoilla teksteillä.

Hyvä on, oletetaan että asia on mielestänne ratkaistu. Antikristus on paavi. Se tuli selväksi jo kauan sitten.

Mutta mitä sitten?

Mitä seuraavaksi? Kuinka monta kertaa sama päätelmä pitää vielä julkaista eri keskustelupalstoille? Mitä uutta siitä enää syntyy? Jos johtopäätös ei ole muuttunut vuosikymmeniin, miksi sama todistelu alkaa aina alusta kuin kukaan ei olisi sitä koskaan kuullut?

Jossain vaiheessa voisi siirtyä eteenpäin. Uskonelämässä riittää paljon muutakin pohdittavaa kuin yhden ja saman väitteen loputon toistaminen. Kun samaa sanomaa levitetään vuodesta toiseen lähes muuttumattomana, keskustelu lakkaa olemasta keskustelua ja muuttuu pelkäksi kaikukammioksi.

Anonyymi00091 kirjoitti:

On hämmästyttävää, kuinka sama teksti ilmestyy kerta toisensa jälkeen lähes jokaiselle mahdolliselle keskustelufoorumille. Sisältö pysyy käytännössä sanasta sanaan samana – mitään uutta ei tule, vain vanha kopio julkaistaan jälleen uudessa paikassa.

Satojen eri keskustelupalstojen läpikäynnin jälkeen syntyy väistämättä tunne, että lukee yhtä ja samaa viestiä loputtomassa silmukassa. Samat väitteet, samat lainaukset, samat johtopäätökset. Keskustelu ei kehity eikä uusia näkökulmia synny.

Jossain vaiheessa kiinnostus hiipuu, ei siksi että aihe olisi mahdoton keskustella, vaan siksi, ettei tarjolla ole enää mitään uutta luettavaa. Kun sama kopio leviää vuodesta toiseen kaikille mahdollisille foorumeille, siitä katoaa keskustelun tuntu ja jäljelle jää pelkkä jatkuva toisto.


Ette te ole enää lapsia, vaan aikuisia ihmisiä. Onko antikristuksen etsiminen todella niin kiehtovaa, ettei sille löydy koskaan loppua? Vuodesta toiseen sama kysymys: missä antikristus on? Sitten etsitään taas uudelleen, vaikka vastaus on ollut omasta mielestä valmis jo aikaa sitten.

Tulee väkisinkin mieleen, puuttuuko elämästä muuta tekemistä tai uusia aiheita, kun sama teema pyörii loputtomasti. Maailmassa riittäisi keskusteltavaa uskon, etiikan, lähimmäisenrakkauden ja ihmisten auttamisen näkökulmista, mutta huomio palaa aina samaan vanhaan aiheeseen.

Jossain vaiheessa voisi kuvitella, että vuosikymmeniä jatkunut antikristuksen etsintä olisi jo tullut päätökseensä. Silti kierros alkaa aina uudelleen – samoin väittein, samoin perusteluin ja usein lähes sanasta sanaan samoilla teksteillä.

Hyvä on, oletetaan että asia on mielestänne ratkaistu. Antikristus on paavi. Se tuli selväksi jo kauan sitten.

Mutta mitä sitten?

Mitä seuraavaksi? Kuinka monta kertaa sama päätelmä pitää vielä julkaista eri keskustelupalstoille? Mitä uutta siitä enää syntyy? Jos johtopäätös ei ole muuttunut vuosikymmeniin, miksi sama todistelu alkaa aina alusta kuin kukaan ei olisi sitä koskaan kuullut?

Jossain vaiheessa voisi siirtyä eteenpäin. Uskonelämässä riittää paljon muutakin pohdittavaa kuin yhden ja saman väitteen loputon toistaminen. Kun samaa sanomaa levitetään vuodesta toiseen lähes muuttumattomana, keskustelu lakkaa olemasta keskustelua ja muuttuu pelkäksi kaikukammioksi.

Lue lisää

Sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä. Lauantai on viikon seitsemäs päivä. Sama lause, sama rytmi, sama julistus. Se ilmestyy keskustelupalstoille, kommenttikenttiin vuodesta toiseen kuin mekaaninen kaiku. Ei uutena ajatuksena, vaan tunnuslauseena, jonka toivotaan vähitellen kuluttavan vastaväitteet pois. Kun samaa väitettä toistetaan tauotta satoja tuhansia kertoja, sen uskotaan alkavan kuulostaa itsestään selvältä. Samalla rivien väliin kirjoitetaan toinen viesti: adventismi on oikeassa, muut kristilliset kirkot ovat erehtyneet. Toisto ei kuitenkaan ratkaise kiistoja eikä tee tulkinnasta automaattisesti oikeaa.

On olemassa lauseita, jotka eivät enää elä ajatuksina vaan kiertävät maailmaa kuin uskonnolliset ketjukirjeet. Ne ilmestyvät aina uudelleen tuhansille eri palstoille, aivan kuin totuus olisi riippuvainen siitä, kuinka monta kertaa sama lause ehditään kirjoittaa ennen auringonlaskua.

"Sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä. Lauantai on viikon seitsemäs päivä."

Siinä se on taas. Vanha tuttu vieras, joka saapuu ilman kutsua ja istuu pöytään kuin kukaan ei olisi koskaan kuullutkaan sitä ennen. Se ei tuo mukanaan uusia kysymyksiä eikä uusia näkökulmia. Se ei avaa keskustelua. Se ilmoittaa saapuneensa.

Vuosikaudet samaa viestiä voidaan levittää ihmiseltä toiselle, palstalta toiselle, kuin jokainen uusi kopio olisi ensimmäinen kerta, kun maailma kuulee sen. Kirjoittaja katsoo ehkä ruutuaan ja kuvittelee olevansa historian viimeinen todistaja, vaikka todellisuudessa hän on vain seuraava lenkki pitkässä kopiointiketjussa, jossa suurin ihme ei ole väitteen voima vaan sen poikkeuksellinen kyky pysyä muuttumattomana.

Tässä ajattelussa toisto alkaa saada totuuden ominaisuuksia. Mitä useammin asia sanotaan, sitä vahvemmalta se tuntuu. Sama väite sadoissa tuhansissa eri paikoissanäyttää suuremmalta kuin sama väite yhdessä paikassa, vaikka sisältö ei olisi muuttunut lainkaan. Numero korvaa perustelun. Määrä korvaa harkinnan.

Pian koko maailma alkaa näyttää yhdeltä suurelta todistustaululta. Jokainen kalenterimerkintä on merkki. Jokainen eriävä näkemys on hyökkäys. Jokainen toinen tulkinta on merkki siitä, että joku on eksynyt. Kysymys ei enää ole siitä, mitä ihmiset ajattelevat tai miksi he ajattelevat niin, vaan siitä, kuinka nopeasti heidät voidaan sijoittaa oikeaan lokeroon.

Dogmaattisen ajattelun vahvuus on siinä, ettei sen tarvitse koskaan hävitä. Jos joku hyväksyy sen väitteen, se on todiste oikeassa olemisesta. Jos joku hylkää sen, sekin voidaan tulkita todisteeksi: maailma vain vastustaa totuutta. Sellainen järjestelmä on kätevä, koska se sulkee kaikki ulospääsyt. Se on kuin keskustelu, jossa yksi osapuoli kirjoittaa myös vastapuolen vastaukset valmiiksi.

Lopulta ongelmaksi ei enää muodostu se, mikä päivä viikosta on ensimmäinen tai seitsemäs, vaan se, että ihminen voi kadottaa kykynsä erottaa oman tulkintansa itse todellisuudesta. Hän ei enää katso maailmaa nähdäkseen, mitä siellä on. Hän katsoo maailmaa löytääkseen sen, minkä hän on jo päättänyt olevan siellä.

Ja ehkä suurin paradoksi on juuri siinä: mitä enemmän ihminen vakuuttaa puolustavansa totuutta, sitä suurempi on vaara, että hän alkaa puolustaa vain omaa varmuuttaan.

Mutta epävarmuus tarvitsee usein jatkuvaa toistoa, jotta se kuulostaisi varmuudelta.

Anonyymi00092 kirjoitti:

Sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä. Lauantai on viikon seitsemäs päivä. Sama lause, sama rytmi, sama julistus. Se ilmestyy keskustelupalstoille, kommenttikenttiin vuodesta toiseen kuin mekaaninen kaiku. Ei uutena ajatuksena, vaan tunnuslauseena, jonka toivotaan vähitellen kuluttavan vastaväitteet pois. Kun samaa väitettä toistetaan tauotta satoja tuhansia kertoja, sen uskotaan alkavan kuulostaa itsestään selvältä. Samalla rivien väliin kirjoitetaan toinen viesti: adventismi on oikeassa, muut kristilliset kirkot ovat erehtyneet. Toisto ei kuitenkaan ratkaise kiistoja eikä tee tulkinnasta automaattisesti oikeaa.

On olemassa lauseita, jotka eivät enää elä ajatuksina vaan kiertävät maailmaa kuin uskonnolliset ketjukirjeet. Ne ilmestyvät aina uudelleen tuhansille eri palstoille, aivan kuin totuus olisi riippuvainen siitä, kuinka monta kertaa sama lause ehditään kirjoittaa ennen auringonlaskua.

"Sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä. Lauantai on viikon seitsemäs päivä."

Siinä se on taas. Vanha tuttu vieras, joka saapuu ilman kutsua ja istuu pöytään kuin kukaan ei olisi koskaan kuullutkaan sitä ennen. Se ei tuo mukanaan uusia kysymyksiä eikä uusia näkökulmia. Se ei avaa keskustelua. Se ilmoittaa saapuneensa.

Vuosikaudet samaa viestiä voidaan levittää ihmiseltä toiselle, palstalta toiselle, kuin jokainen uusi kopio olisi ensimmäinen kerta, kun maailma kuulee sen. Kirjoittaja katsoo ehkä ruutuaan ja kuvittelee olevansa historian viimeinen todistaja, vaikka todellisuudessa hän on vain seuraava lenkki pitkässä kopiointiketjussa, jossa suurin ihme ei ole väitteen voima vaan sen poikkeuksellinen kyky pysyä muuttumattomana.

Tässä ajattelussa toisto alkaa saada totuuden ominaisuuksia. Mitä useammin asia sanotaan, sitä vahvemmalta se tuntuu. Sama väite sadoissa tuhansissa eri paikoissanäyttää suuremmalta kuin sama väite yhdessä paikassa, vaikka sisältö ei olisi muuttunut lainkaan. Numero korvaa perustelun. Määrä korvaa harkinnan.

Pian koko maailma alkaa näyttää yhdeltä suurelta todistustaululta. Jokainen kalenterimerkintä on merkki. Jokainen eriävä näkemys on hyökkäys. Jokainen toinen tulkinta on merkki siitä, että joku on eksynyt. Kysymys ei enää ole siitä, mitä ihmiset ajattelevat tai miksi he ajattelevat niin, vaan siitä, kuinka nopeasti heidät voidaan sijoittaa oikeaan lokeroon.

Dogmaattisen ajattelun vahvuus on siinä, ettei sen tarvitse koskaan hävitä. Jos joku hyväksyy sen väitteen, se on todiste oikeassa olemisesta. Jos joku hylkää sen, sekin voidaan tulkita todisteeksi: maailma vain vastustaa totuutta. Sellainen järjestelmä on kätevä, koska se sulkee kaikki ulospääsyt. Se on kuin keskustelu, jossa yksi osapuoli kirjoittaa myös vastapuolen vastaukset valmiiksi.

Lopulta ongelmaksi ei enää muodostu se, mikä päivä viikosta on ensimmäinen tai seitsemäs, vaan se, että ihminen voi kadottaa kykynsä erottaa oman tulkintansa itse todellisuudesta. Hän ei enää katso maailmaa nähdäkseen, mitä siellä on. Hän katsoo maailmaa löytääkseen sen, minkä hän on jo päättänyt olevan siellä.

Ja ehkä suurin paradoksi on juuri siinä: mitä enemmän ihminen vakuuttaa puolustavansa totuutta, sitä suurempi on vaara, että hän alkaa puolustaa vain omaa varmuuttaan.

Mutta epävarmuus tarvitsee usein jatkuvaa toistoa, jotta se kuulostaisi varmuudelta.

Lue lisää

Antikristus on löydetty. Hyvä. Se on paavi. Leima on painettu, kansio suljettu ja varoitusjuliste ripustettu seinälle. Mutta mitä sitten?

Se on usein kaikkein vaikein kysymys.

On helppoa löytää vihollinen. Se antaa tunteen järjestyksestä. Maailma muuttuu yksinkertaiseksi: tuossa on oikea puoli ja tuossa väärä puoli. Tuossa on eksytys ja tuossa totuus. Tuossa on Antikristus, ja nyt voidaan huokaista helpotuksesta, koska suuri ongelma on saanut nimen.

Mutta nimi ei vielä ratkaise mitään.

Jos ihminen käyttää koko elämänsä etsiessään pimeyttä muista, hän saattaa huomata liian myöhään, ettei hän ole koskaan ehtinyt kysyä, mitä valo hänen omassa elämässään tarkoittaa.

Antikristus on löydetty jo tuhansia kertoja. Hänet on nähty keisareissa, kuninkaissa, poliitikoissa, kirkoissa, liikkeissä ja milloin missäkin ajan ilmiössä. Jokainen sukupolvi näyttää löytävän oman ehdokkaansa. Lista kasvaa, mutta maailma jatkaa kulkuaan.

Ehkä kiinnostavampi kysymys ei olekaan: "Kuka on Antikristus?"

Ehkä vaikeampi kysymys on: "Mitä teen sen jälkeen, kun olen mielestäni löytänyt hänet?"

Rakennanko rauhaa vai pelkoa? Opinko ymmärtämään vai ainoastaan tuomitsemaan? Muuttuuko elämäni paremmaksi vai käytänkö löydöstäni vain uutena syynä epäillä kaikkia muita?

Sillä voi olla, että suurin vaara ei ole siinä, ettei ihminen tunnista pahaa.

Voi olla, että suurin vaara on siinä, että hän tunnistaa sen kaikkialta muualta – paitsi omista asenteistaan.

Toisaalta tuo on yksi niistä kohdista, siis raikas oppi, siinä mielessä, joissa Seitsemännen päivän adventistikirkko eroaa monista muista kristillisistä perinteistä. Adventismin opetuksessa ei yleensä hyväksytä ajatusta ikuisesta tietoisesta helvetin kidutuksesta, vaan se opettaa niin sanottua ehdollista kuolemattomuutta ja lopullista tuhoa: jumalattomat eivät kärsi ikuisesti, vaan heidän olemassaolonsa päättyy.

Anonyymi00093 kirjoitti:

Antikristus on löydetty. Hyvä. Se on paavi. Leima on painettu, kansio suljettu ja varoitusjuliste ripustettu seinälle. Mutta mitä sitten?

Se on usein kaikkein vaikein kysymys.

On helppoa löytää vihollinen. Se antaa tunteen järjestyksestä. Maailma muuttuu yksinkertaiseksi: tuossa on oikea puoli ja tuossa väärä puoli. Tuossa on eksytys ja tuossa totuus. Tuossa on Antikristus, ja nyt voidaan huokaista helpotuksesta, koska suuri ongelma on saanut nimen.

Mutta nimi ei vielä ratkaise mitään.

Jos ihminen käyttää koko elämänsä etsiessään pimeyttä muista, hän saattaa huomata liian myöhään, ettei hän ole koskaan ehtinyt kysyä, mitä valo hänen omassa elämässään tarkoittaa.

Antikristus on löydetty jo tuhansia kertoja. Hänet on nähty keisareissa, kuninkaissa, poliitikoissa, kirkoissa, liikkeissä ja milloin missäkin ajan ilmiössä. Jokainen sukupolvi näyttää löytävän oman ehdokkaansa. Lista kasvaa, mutta maailma jatkaa kulkuaan.

Ehkä kiinnostavampi kysymys ei olekaan: "Kuka on Antikristus?"

Ehkä vaikeampi kysymys on: "Mitä teen sen jälkeen, kun olen mielestäni löytänyt hänet?"

Rakennanko rauhaa vai pelkoa? Opinko ymmärtämään vai ainoastaan tuomitsemaan? Muuttuuko elämäni paremmaksi vai käytänkö löydöstäni vain uutena syynä epäillä kaikkia muita?

Sillä voi olla, että suurin vaara ei ole siinä, ettei ihminen tunnista pahaa.

Voi olla, että suurin vaara on siinä, että hän tunnistaa sen kaikkialta muualta – paitsi omista asenteistaan.

Toisaalta tuo on yksi niistä kohdista, siis raikas oppi, siinä mielessä, joissa Seitsemännen päivän adventistikirkko eroaa monista muista kristillisistä perinteistä. Adventismin opetuksessa ei yleensä hyväksytä ajatusta ikuisesta tietoisesta helvetin kidutuksesta, vaan se opettaa niin sanottua ehdollista kuolemattomuutta ja lopullista tuhoa: jumalattomat eivät kärsi ikuisesti, vaan heidän olemassaolonsa päättyy.

Lue lisää

Ehkä yksi adventismin kiinnostavimmista piirteistä on juuri se, että se ei tarvitse ikuista kidutusta säilyttääkseen ajatuksen tuomiosta.

Ajatus on monella tavalla poikkeava. Vuosisatojen ajan monissa kristillisissä kuvauksissa helvetti on esitetty paikkana, jossa rangaistus jatkuu loputtomasti. Adventistisessa ajattelussa kuva muuttuu: paha ei jää ikuiseksi naapuriksi Jumalan luomaan maailmaan, vaan se kohtaa lopullisen päättymisensä.

Siinä on omalaatuinen johdonmukaisuus. Jos Jumala lopulta palauttaa kaiken hyväksi, miksi pahuuden pitäisi jatkaa olemassaoloaan ikuisena kidutuskeskuksena? Miksi maailman lopullinen puhdistuminen tarkoittaisi myös loputonta kärsimyksen säilyttämistä?

Samalla syntyy kiinnostava vastakohta. Oppi, joka poistaa ikuisen piinan ajatuksen, voi silti synnyttää hyvin voimakkaan lopun ajan odotuksen. Helvetin liekit eivät ehkä pala ikuisesti, mutta varoituksen liekki voi palaa sitäkin kirkkaammin.

Ehkä siinä on yksi uskonnollisten järjestelmien inhimillisistä piirteistä: sama oppi voi samaan aikaan tarjota lohdutusta yhdelle ja herättää levottomuutta toisessa. Se, mikä yhdelle näyttää armon korostukselta, voi toiselle näyttää uudenlaiselta pelon kieleltä.

Lopulta kysymys ei ehkä ole vain siitä, millainen tuomio on, vaan myös siitä, millaisen ihmisen käsitys tuomiosta tekee.

"Lopun ajat" ovat taas täällä. Ne olivat täällä eilenkin. Ja viime viikolla. Ja viime vuonna. Ehkä ne ovat olleet täällä niin kauan, että ne ovat jo unohtaneet lähteä.

Aamulla avataan Raamattu: lopun ajat. Päivällä luetaan uutiset: lopun ajat. Illalla keskustellaan maailman tapahtumista: lopun ajat. Yöllä herätään ajatukseen, että ehkä juuri tämäkin on "lopu ajat".

Lopun ajasta tulee eräänlainen uskonnollinen kellotaulu, jossa viisarit osoittavat aina samaan kohtaan. Jokainen uusi tapahtuma saa paikkansa suuressa ennustusten palapelissä. Jos maailma muuttuu, se on merkki. Jos maailma ei muutu, sekin voi olla merkki. Hiljaisuuskin puhuu, jos sitä tarpeeksi tarkasti kuuntelee.

On kuin historian tehtävä olisi vain odottaa viimeistä lukua. Jokainen sukupolvi avaa saman kirjan, katsoo ympärilleen ja sanoo: "Nyt tämä koskee meitä." Edelliset sukupolvet olivat valmistautuneet turhaan, mutta tällä kertaa varmasti osui kohdalle.

Ja ehkä juuri siinä on odotuksen erikoinen voima. Se antaa jokaiselle ajalle tunteen siitä, että se on historian erityinen hetki. Tavallinen päivä muuttuu profetiaksi, tavallinen uutinen merkiksi ja tavallinen ihminen tarkkailijaksi maailmanlopun näyttämöllä.

Mutta lopun odottamisen keskellä jää joskus vaikea kysymys taka-alalle:

Jos loppu ei tulekaan tänään, mitä tehdään tällä päivällä?

Sillä maailma ei koostu vain viimeisestä luvusta. Se koostuu myös kaikista niistä sivuista, jotka eletään ennen sitä.

Anonyymi00094 kirjoitti:

Ehkä yksi adventismin kiinnostavimmista piirteistä on juuri se, että se ei tarvitse ikuista kidutusta säilyttääkseen ajatuksen tuomiosta.

Ajatus on monella tavalla poikkeava. Vuosisatojen ajan monissa kristillisissä kuvauksissa helvetti on esitetty paikkana, jossa rangaistus jatkuu loputtomasti. Adventistisessa ajattelussa kuva muuttuu: paha ei jää ikuiseksi naapuriksi Jumalan luomaan maailmaan, vaan se kohtaa lopullisen päättymisensä.

Siinä on omalaatuinen johdonmukaisuus. Jos Jumala lopulta palauttaa kaiken hyväksi, miksi pahuuden pitäisi jatkaa olemassaoloaan ikuisena kidutuskeskuksena? Miksi maailman lopullinen puhdistuminen tarkoittaisi myös loputonta kärsimyksen säilyttämistä?

Samalla syntyy kiinnostava vastakohta. Oppi, joka poistaa ikuisen piinan ajatuksen, voi silti synnyttää hyvin voimakkaan lopun ajan odotuksen. Helvetin liekit eivät ehkä pala ikuisesti, mutta varoituksen liekki voi palaa sitäkin kirkkaammin.

Ehkä siinä on yksi uskonnollisten järjestelmien inhimillisistä piirteistä: sama oppi voi samaan aikaan tarjota lohdutusta yhdelle ja herättää levottomuutta toisessa. Se, mikä yhdelle näyttää armon korostukselta, voi toiselle näyttää uudenlaiselta pelon kieleltä.

Lopulta kysymys ei ehkä ole vain siitä, millainen tuomio on, vaan myös siitä, millaisen ihmisen käsitys tuomiosta tekee.

"Lopun ajat" ovat taas täällä. Ne olivat täällä eilenkin. Ja viime viikolla. Ja viime vuonna. Ehkä ne ovat olleet täällä niin kauan, että ne ovat jo unohtaneet lähteä.

Aamulla avataan Raamattu: lopun ajat. Päivällä luetaan uutiset: lopun ajat. Illalla keskustellaan maailman tapahtumista: lopun ajat. Yöllä herätään ajatukseen, että ehkä juuri tämäkin on "lopu ajat".

Lopun ajasta tulee eräänlainen uskonnollinen kellotaulu, jossa viisarit osoittavat aina samaan kohtaan. Jokainen uusi tapahtuma saa paikkansa suuressa ennustusten palapelissä. Jos maailma muuttuu, se on merkki. Jos maailma ei muutu, sekin voi olla merkki. Hiljaisuuskin puhuu, jos sitä tarpeeksi tarkasti kuuntelee.

On kuin historian tehtävä olisi vain odottaa viimeistä lukua. Jokainen sukupolvi avaa saman kirjan, katsoo ympärilleen ja sanoo: "Nyt tämä koskee meitä." Edelliset sukupolvet olivat valmistautuneet turhaan, mutta tällä kertaa varmasti osui kohdalle.

Ja ehkä juuri siinä on odotuksen erikoinen voima. Se antaa jokaiselle ajalle tunteen siitä, että se on historian erityinen hetki. Tavallinen päivä muuttuu profetiaksi, tavallinen uutinen merkiksi ja tavallinen ihminen tarkkailijaksi maailmanlopun näyttämöllä.

Mutta lopun odottamisen keskellä jää joskus vaikea kysymys taka-alalle:

Jos loppu ei tulekaan tänään, mitä tehdään tällä päivällä?

Sillä maailma ei koostu vain viimeisestä luvusta. Se koostuu myös kaikista niistä sivuista, jotka eletään ennen sitä.

Lue lisää

Aamulla avataan Raamattu: lopun ajat. Päivällä katsotaan uutiset: lopun ajat. Illalla analysoidaan maailman tapahtumia: lopun ajat. Yöllä herätään pienimpäänkin ääneen ja mietitään - "lopun ajat".

"Lopun ajasta" tulee uskonnollinen sääennuste, jossa myrsky on aina tulossa. Jos taivas tummenee, se on merkki. Jos aurinko paistaa, se on vain merkki siitä, että myrsky piileskelee pilvien takana. Mikään havainto ei kumoa ennustusta, koska jokainen havainto voidaan sovittaa siihen.

Jokainen uusi uutinen saa paikkansa suuressa profetioiden palapelissä. Talouskriisi? Merkki. Rauhanneuvottelu? Merkki. Teknologinen kehitys? Merkki. Hiljaisuus? Ehkä kaikkein vaarallisin merkki, koska silloin jokin tapahtuu näkymättömissä.

Historia muuttuu odotushuoneeksi, jossa ihmiset istuvat valmiina kuulemaan kutsun viimeiselle lennolle. Jokainen sukupolvi avaa saman kirjan, katsoo omaa aikaansa ja toteaa: "Nyt tämä koskee meitä." Menneet sukupolvet olivat väärässä, mutta meidän sukupolvemme – aivan varmasti – elää viimeisiä hetkiä.

Siinä on lopun odotuksen erikoinen viehätys. Se tekee tavallisesta päivästä suuren näyttämön. Uutinen ei ole enää uutinen, vaan enne. Naapurin keskustelu ei ole keskustelu, vaan mahdollinen merkki. Maailma ei ole enää paikka, jossa eletään, vaan arvoitus, josta etsitään jatkuvasti viimeistä vihjettä.

Mutta kaiken odottamisen keskellä unohtuu joskus yksinkertainen kysymys:

Jos loppu ei tulekaan tänään, mitä tehdään tällä päivällä?

Sillä elämä ei koostu pelkästään viimeisestä luvusta. Suurin osa ihmiselämästä tapahtuu niillä sivuilla, joiden aikana ihmiset rakastavat, rakentavat, erehtyvät, oppivat ja yrittävät selvitä tavallisesta tiistaista.

Ehkä vaikeinta ei olekaan valmistautua maailman loppuun.

Ehkä vaikeinta on oppia elämään maailmassa, joka ei vielä ole loppunut.

Maailma on muuttunut suureksi ennustusten aarteenetsinnäksi. Jokaisen nurkan takaa löytyy merkki. Jos talous horjuu, lopun ajat lähestyvät. Jos maailma yhdistyy, sekin on merkki. Jos ihmiset riitelevät, se on merkki. Jos ihmiset yrittävät tehdä rauhaa, sekin voi olla vielä suurempi merkki, koska silloin joku suunnittelee jotain.

Mikään ei mene hukkaan. Jokainen uutinen saa paikkansa suuressa lopun ajan kartassa. Tavallinen tapahtuma ei saa enää olla vain tapahtuma – sen täytyy olla vihje. Jokaisesta otsikosta tulee arvoitus, jokaisesta kuvasta symboli ja jokaisesta ihmisestä mahdollinen osa suurta kertomusta.

Antikristuskin löytyy aina uudelleen. Paavi taas ja taas. Vuosisadasta toiseen maailma saa uuden epäillyn, mutta vanha epäily säilyy hengissä. Kun yksi selitys menettää voimansa, tilalle tulee uusi. Etsintä jatkuu, koska tärkeintä ei ehkä olekaan löytää vastausta, vaan säilyttää tunne siitä, että ratkaiseva hetki on aivan lähellä.

Ja siinä on omanlaisensa jännitys. Kun tavallinen elämä ei tarjoa tarpeeksi draamaa, historia muuttuu elokuvaksi, jossa jokainen päivä voi olla viimeinen kohtaus. Uutiset korvaavat jännityselokuvat. Kalenteri muuttuu käsikirjoitukseksi. Tavallinen tiistai saa kosmisen merkityksen.

Ehkä siksi lopun ajan odotus voi tuntua niin voimakkaalta: se antaa tunteen, että elää keskellä suurta tarinaa. Ei vain syö aamiaista, käy kaupassa ja maksa laskuja, vaan seisoo historian näyttämöllä juuri ennen suurta käännettä.

Mutta samalla voi unohtua yksi pieni ongelma.

Jos jokainen hetki on viimeinen hetki, ihminen voi unohtaa elää niitä hetkiä, jotka eivät koskaan päädy historian kirjoihin.

Sillä elämä ei ole pelkästään odotushuone ennen jotakin suurta tapahtumaa. Se on myös kaikki se tavallinen aika, joka kuluu sillä välin.

Anonyymi00095 kirjoitti:

Aamulla avataan Raamattu: lopun ajat. Päivällä katsotaan uutiset: lopun ajat. Illalla analysoidaan maailman tapahtumia: lopun ajat. Yöllä herätään pienimpäänkin ääneen ja mietitään - "lopun ajat".

"Lopun ajasta" tulee uskonnollinen sääennuste, jossa myrsky on aina tulossa. Jos taivas tummenee, se on merkki. Jos aurinko paistaa, se on vain merkki siitä, että myrsky piileskelee pilvien takana. Mikään havainto ei kumoa ennustusta, koska jokainen havainto voidaan sovittaa siihen.

Jokainen uusi uutinen saa paikkansa suuressa profetioiden palapelissä. Talouskriisi? Merkki. Rauhanneuvottelu? Merkki. Teknologinen kehitys? Merkki. Hiljaisuus? Ehkä kaikkein vaarallisin merkki, koska silloin jokin tapahtuu näkymättömissä.

Historia muuttuu odotushuoneeksi, jossa ihmiset istuvat valmiina kuulemaan kutsun viimeiselle lennolle. Jokainen sukupolvi avaa saman kirjan, katsoo omaa aikaansa ja toteaa: "Nyt tämä koskee meitä." Menneet sukupolvet olivat väärässä, mutta meidän sukupolvemme – aivan varmasti – elää viimeisiä hetkiä.

Siinä on lopun odotuksen erikoinen viehätys. Se tekee tavallisesta päivästä suuren näyttämön. Uutinen ei ole enää uutinen, vaan enne. Naapurin keskustelu ei ole keskustelu, vaan mahdollinen merkki. Maailma ei ole enää paikka, jossa eletään, vaan arvoitus, josta etsitään jatkuvasti viimeistä vihjettä.

Mutta kaiken odottamisen keskellä unohtuu joskus yksinkertainen kysymys:

Jos loppu ei tulekaan tänään, mitä tehdään tällä päivällä?

Sillä elämä ei koostu pelkästään viimeisestä luvusta. Suurin osa ihmiselämästä tapahtuu niillä sivuilla, joiden aikana ihmiset rakastavat, rakentavat, erehtyvät, oppivat ja yrittävät selvitä tavallisesta tiistaista.

Ehkä vaikeinta ei olekaan valmistautua maailman loppuun.

Ehkä vaikeinta on oppia elämään maailmassa, joka ei vielä ole loppunut.

Maailma on muuttunut suureksi ennustusten aarteenetsinnäksi. Jokaisen nurkan takaa löytyy merkki. Jos talous horjuu, lopun ajat lähestyvät. Jos maailma yhdistyy, sekin on merkki. Jos ihmiset riitelevät, se on merkki. Jos ihmiset yrittävät tehdä rauhaa, sekin voi olla vielä suurempi merkki, koska silloin joku suunnittelee jotain.

Mikään ei mene hukkaan. Jokainen uutinen saa paikkansa suuressa lopun ajan kartassa. Tavallinen tapahtuma ei saa enää olla vain tapahtuma – sen täytyy olla vihje. Jokaisesta otsikosta tulee arvoitus, jokaisesta kuvasta symboli ja jokaisesta ihmisestä mahdollinen osa suurta kertomusta.

Antikristuskin löytyy aina uudelleen. Paavi taas ja taas. Vuosisadasta toiseen maailma saa uuden epäillyn, mutta vanha epäily säilyy hengissä. Kun yksi selitys menettää voimansa, tilalle tulee uusi. Etsintä jatkuu, koska tärkeintä ei ehkä olekaan löytää vastausta, vaan säilyttää tunne siitä, että ratkaiseva hetki on aivan lähellä.

Ja siinä on omanlaisensa jännitys. Kun tavallinen elämä ei tarjoa tarpeeksi draamaa, historia muuttuu elokuvaksi, jossa jokainen päivä voi olla viimeinen kohtaus. Uutiset korvaavat jännityselokuvat. Kalenteri muuttuu käsikirjoitukseksi. Tavallinen tiistai saa kosmisen merkityksen.

Ehkä siksi lopun ajan odotus voi tuntua niin voimakkaalta: se antaa tunteen, että elää keskellä suurta tarinaa. Ei vain syö aamiaista, käy kaupassa ja maksa laskuja, vaan seisoo historian näyttämöllä juuri ennen suurta käännettä.

Mutta samalla voi unohtua yksi pieni ongelma.

Jos jokainen hetki on viimeinen hetki, ihminen voi unohtaa elää niitä hetkiä, jotka eivät koskaan päädy historian kirjoihin.

Sillä elämä ei ole pelkästään odotushuone ennen jotakin suurta tapahtumaa. Se on myös kaikki se tavallinen aika, joka kuluu sillä välin.

Lue lisää

Paavi taas televisiossa. Antikristus hän on.Tietenkin. Siinä se on: valmis hahmo valmiiseen tarinaan.

Ensin tehdään päätös. Antikristus on löydettävä. Sitten alkaa suuri etsintä: mitä hän on sanonut, mitä hän on tehnyt, missä hän on käynyt ja mitä väriä hänen vaatteensa sattuvat olemaan.

Jos paavi puhuu rauhasta, se voidaan tulkita juoneksi. Jos hän puhuu yhteydestä, se voidaan tulkita eksytykseksi. Jos hän vaikenee, sekin herättää epäilyksen. Kaikki vaihtoehdot johtavat samaan lopputulokseen, koska johtopäätös on tehty jo ennen tutkimusta.

Se on erikoinen etsintäretki, jossa kartta on piirretty ennen kuin matka alkaa.

Metsästäjä ei enää kysy: "Mitä tämä ihminen oikeasti tekee?" Hän kysyy: "Miten saan tämän sopimaan siihen, minkä jo tiedän?"

Silloin ihmisestä ei enää tule ihmistä. Hänestä tulee merkki, symboli ja palanen ennustusten palapelissä.

Ja kun koko elämä muuttuu symbolien metsästykseksi, tavallinen todellisuus jää helposti taka-alalle. Ihminen ei enää kohtaa toista ihmistä, vaan oman tulkintansa rakentaman hahmon.

Ehkä suurin mysteeri ei olekaan se, kuka maailmassa täyttää jonkin ennustuksen roolin.

Ehkä suurempi kysymys on, miksi ihminen joskus tarvitsee vihollisen niin paljon, että hän etsii sitä, kunnes löytää.

Ja sitten astuu näyttämölle Saatana. Hän on kaikkialla. Ainakin kertomuksessa, jossa jokainen asia tarvitsee yhden suuren selityksen. Jos joku muuttuu, Saatana. Jos joku ajattelee eri tavalla, Saatana. Jos maailma ei mene oman suunnitelman mukaan, Saatana.

Erikoista on, että tällainen hahmo ei edes tarvitse näkyä. Riittää, että hänelle annetaan tehtävälista. Hän toimii taustalla, kulisseissa ja näkymättömissä – aina siellä, missä jokin ei sovi omaan selitysmalliin.

Jos mitään ei löydy, sekin voidaan selittää. Saatana on vain niin ovela, ettei häntä huomata.

Siinä on täydellinen teoria: mikään ei voi todistaa sitä vääräksi, koska myös todisteiden puuttuminen muuttuu todisteeksi. Se on kuin peli, jossa vastustaja on aina piilossa ja jokainen tyhjä kohta laudalla todistaa vain hänen nerokkuuttaan.

Lopulta vaarana on, että maailma muuttuu pelkäksi varjojen metsästykseksi. Ihmisiä ei enää nähdä ihmisinä, tekoja ei arvioida tekoina eikä ajatuksia ajatuksina. Kaiken taakse kuvitellaan näkymätön käsi.

Ja ehkä kaikkein ironisinta on tämä:

Kun Saatanaa etsitään kaikkialta, ihminen voi unohtaa katsoa sitä kohtaa, jossa omat pelot, epäluulot ja ennakkoluulot asuvat.

Jos jokaisessa varjossa nähdään vihollinen, lopulta koko maailma näyttää pimeältä.

Anonyymi00096 kirjoitti:

Paavi taas televisiossa. Antikristus hän on.Tietenkin. Siinä se on: valmis hahmo valmiiseen tarinaan.

Ensin tehdään päätös. Antikristus on löydettävä. Sitten alkaa suuri etsintä: mitä hän on sanonut, mitä hän on tehnyt, missä hän on käynyt ja mitä väriä hänen vaatteensa sattuvat olemaan.

Jos paavi puhuu rauhasta, se voidaan tulkita juoneksi. Jos hän puhuu yhteydestä, se voidaan tulkita eksytykseksi. Jos hän vaikenee, sekin herättää epäilyksen. Kaikki vaihtoehdot johtavat samaan lopputulokseen, koska johtopäätös on tehty jo ennen tutkimusta.

Se on erikoinen etsintäretki, jossa kartta on piirretty ennen kuin matka alkaa.

Metsästäjä ei enää kysy: "Mitä tämä ihminen oikeasti tekee?" Hän kysyy: "Miten saan tämän sopimaan siihen, minkä jo tiedän?"

Silloin ihmisestä ei enää tule ihmistä. Hänestä tulee merkki, symboli ja palanen ennustusten palapelissä.

Ja kun koko elämä muuttuu symbolien metsästykseksi, tavallinen todellisuus jää helposti taka-alalle. Ihminen ei enää kohtaa toista ihmistä, vaan oman tulkintansa rakentaman hahmon.

Ehkä suurin mysteeri ei olekaan se, kuka maailmassa täyttää jonkin ennustuksen roolin.

Ehkä suurempi kysymys on, miksi ihminen joskus tarvitsee vihollisen niin paljon, että hän etsii sitä, kunnes löytää.

Ja sitten astuu näyttämölle Saatana. Hän on kaikkialla. Ainakin kertomuksessa, jossa jokainen asia tarvitsee yhden suuren selityksen. Jos joku muuttuu, Saatana. Jos joku ajattelee eri tavalla, Saatana. Jos maailma ei mene oman suunnitelman mukaan, Saatana.

Erikoista on, että tällainen hahmo ei edes tarvitse näkyä. Riittää, että hänelle annetaan tehtävälista. Hän toimii taustalla, kulisseissa ja näkymättömissä – aina siellä, missä jokin ei sovi omaan selitysmalliin.

Jos mitään ei löydy, sekin voidaan selittää. Saatana on vain niin ovela, ettei häntä huomata.

Siinä on täydellinen teoria: mikään ei voi todistaa sitä vääräksi, koska myös todisteiden puuttuminen muuttuu todisteeksi. Se on kuin peli, jossa vastustaja on aina piilossa ja jokainen tyhjä kohta laudalla todistaa vain hänen nerokkuuttaan.

Lopulta vaarana on, että maailma muuttuu pelkäksi varjojen metsästykseksi. Ihmisiä ei enää nähdä ihmisinä, tekoja ei arvioida tekoina eikä ajatuksia ajatuksina. Kaiken taakse kuvitellaan näkymätön käsi.

Ja ehkä kaikkein ironisinta on tämä:

Kun Saatanaa etsitään kaikkialta, ihminen voi unohtaa katsoa sitä kohtaa, jossa omat pelot, epäluulot ja ennakkoluulot asuvat.

Jos jokaisessa varjossa nähdään vihollinen, lopulta koko maailma näyttää pimeältä.

Lue lisää

Alkuperäinen kristinusko on jakautunut 2000 vuoden aikana tuhansiksi eri haaraksi, joista eri haarat ovat haarautuneet edelleen eri haaroiksi jne.

Jokainen noista haaroista, väittävät, että juuri se haara (kultti) on ainoa ja oikea, missä julistajakin on.

Ja kaikki nämä eri lahkot taistelevat vihaisesti ja raivokkaasti keskenään oikeellisuudesta, vaikka ne kaikki edustavat jollain tavalla kristinuskoa.

Kaksituhatta vuotta sitten syntyi yksi liike. Sen jälkeen tapahtui jotakin hämmästyttävää: se alkoi jakautua. Ja jakautua. Ja jakautua.

Vuosisatojen kuluessa yhdestä puusta kasvoi kokonainen metsä, jossa jokainen oksa vakuuttaa olevansa se alkuperäinen runko ja kaikki muut hieman väärään suuntaan kasvaneita versoja.

Jokaisella haaralla on oma karttansa, oma tulkintansa ja oma varmuutensa. Jokainen tietää, missä muut menivät harhaan. Jokainen löytää historiasta sen hetken, jolloin toinen oksa kuulemma putosi pois totuuden puusta.

Mielenkiintoista on, että mitä enemmän haaroja syntyy, sitä vahvemmin jokainen niistä voi olla varma olevansa juuri se ainoa oikea.

Syntyy erikoinen kilpailu: kaikki puhuvat samasta juuresta, lainaavat samoja kirjoituksia ja viittaavat samaan perustajaan, mutta silti onnistuvat vakuuttamaan toisensa siitä, että muut ovat ymmärtäneet kaiken väärin.

Välillä riita on niin voimakas, että ulkopuolinen voisi ihmetellä: jos kaikki väittävät puolustavansa samaa uskoa, miksi suurin taistelu käydään juuri saman perheen sisällä?

Ehkä uskonnollisten liikkeiden yksi inhimillisimmistä piirteistä onkin tämä: ihmiset eivät ainoastaan etsi totuutta, vaan he haluavat myös olla varmoja siitä, että juuri heidän löytämänsä polku on ainoa mahdollinen.

Ja mitä enemmän polkuja syntyy, sitä useampi kulkija pitää omaa polkuaan ainoana tienä.

Anonyymi00097 kirjoitti:

Alkuperäinen kristinusko on jakautunut 2000 vuoden aikana tuhansiksi eri haaraksi, joista eri haarat ovat haarautuneet edelleen eri haaroiksi jne.

Jokainen noista haaroista, väittävät, että juuri se haara (kultti) on ainoa ja oikea, missä julistajakin on.

Ja kaikki nämä eri lahkot taistelevat vihaisesti ja raivokkaasti keskenään oikeellisuudesta, vaikka ne kaikki edustavat jollain tavalla kristinuskoa.

Kaksituhatta vuotta sitten syntyi yksi liike. Sen jälkeen tapahtui jotakin hämmästyttävää: se alkoi jakautua. Ja jakautua. Ja jakautua.

Vuosisatojen kuluessa yhdestä puusta kasvoi kokonainen metsä, jossa jokainen oksa vakuuttaa olevansa se alkuperäinen runko ja kaikki muut hieman väärään suuntaan kasvaneita versoja.

Jokaisella haaralla on oma karttansa, oma tulkintansa ja oma varmuutensa. Jokainen tietää, missä muut menivät harhaan. Jokainen löytää historiasta sen hetken, jolloin toinen oksa kuulemma putosi pois totuuden puusta.

Mielenkiintoista on, että mitä enemmän haaroja syntyy, sitä vahvemmin jokainen niistä voi olla varma olevansa juuri se ainoa oikea.

Syntyy erikoinen kilpailu: kaikki puhuvat samasta juuresta, lainaavat samoja kirjoituksia ja viittaavat samaan perustajaan, mutta silti onnistuvat vakuuttamaan toisensa siitä, että muut ovat ymmärtäneet kaiken väärin.

Välillä riita on niin voimakas, että ulkopuolinen voisi ihmetellä: jos kaikki väittävät puolustavansa samaa uskoa, miksi suurin taistelu käydään juuri saman perheen sisällä?

Ehkä uskonnollisten liikkeiden yksi inhimillisimmistä piirteistä onkin tämä: ihmiset eivät ainoastaan etsi totuutta, vaan he haluavat myös olla varmoja siitä, että juuri heidän löytämänsä polku on ainoa mahdollinen.

Ja mitä enemmän polkuja syntyy, sitä useampi kulkija pitää omaa polkuaan ainoana tienä.

Lue lisää

"Teillä on väärä oppi. Meillä on oikea." Siinä on yksi kristinuskonnollisten eri lahkojen kiistojen vanhimmista lauseista. Lyhyt, selkeä ja tehokas. Se ratkaisee kaiken ennen kuin keskustelu ehtii edes alkaa.

Erikoista on, että lause voidaan lausua saman perheen sisällä. Samoista kirjoituksista, Raamatusta, samoista historiallisista juurista ja samoista suurista kysymyksistä keskustellaan – mutta jokainen osapuoli katsoo naapuriaan ja sanoo: "Sinä olet ymmärtänyt tämän väärin."

Silloin yhteinen historia muuttuu riidan näyttämöksi. Sama alkuperä ei enää yhdistä, vaan siitä tulee syy erottautua. Sama kirja ei enää ole yhteinen pohja, vaan taistelukenttä, jossa jokainen etsii kohtaa, joka todistaa juuri oman tulkinnan oikeaksi.

Ja ehkä kaikkein kiinnostavinta on se, että varmuus kasvaa usein sitä mukaa, kun näkemykset eroavat. Mitä enemmän joku toinen ajattelee eri tavalla, sitä vahvemmin oma asema tuntuu oikealta.

Lopulta syntyy paradoksi: kaikki puolustavat totuutta, mutta jokainen määrittelee totuuden omasta kulmastaan.

Ja siinä keskellä seisoo tavallinen ihminen ihmetellen, kuinka monta kertaa yksi perhe voi jakautua ennen kuin kaikki vielä muistavat olevansa sukua.

Kun oppi tarvitsee vihollisen, vihollinen löytyy aina. Ja jos yksi vihollinen ei riitä, tehdään siitä suurempi. Tehdään siitä näkymätön voima, joka liikkuu historian varjoissa, vaikuttaa tapahtumiin ja odottaa kärsivällisesti sopivaa hetkeä. Silloin maailma ei enää ole paikka, jossa ihmiset tekevät päätöksiä, erehtyvät, oppivat ja riitelevät keskenään. Maailmasta tulee näyttämö, jossa jokaisen kulissin takana uskotaan olevan sama ohjaaja.

Saatana on kätevä selitys. Hän ei tarvitse kasvoja, koska kasvottomuus tekee hänestä täydellisen. Jos jotain tapahtuu, hän voi olla siellä. Jos mitään ei tapahdu, hän voi olla vielä ovelammin piilossa. Hän on selitys, jota ei tarvitse koskaan kohdata todellisuuden testeissä, koska jokainen vastaväite voidaan kääntää uudeksi todisteeksi.

Jos joku hyväksyy jotain uutta, Saatana eksyttää. Jos joku vastustaa muutosta, hän voi olla ylpeä. Jos joku puhuu rauhasta, taustalla voi olla petos. Jos joku varoittaa vaarasta, ehkä hänkin on vain osa suurempaa suunnitelmaa.

Kun tällainen ajattelu kasvaa tarpeeksi suureksi, maailmasta tulee salapoliisiromaani, jossa syyllinen on jo tiedossa ennen kuin tutkinta alkaa.

Sama tapahtuu Antikristuksen kanssa. Ensin asetetaan hahmo valmiiksi. Sitten alkaa etsintä. Kuka sopii rooliin? Kuka on riittävän vaikutusvaltainen? Kuka puhuu tarpeeksi kauniisti? Kuka rakentaa yhteyksiä? Kuka näyttää ulospäin hyvältä?

Ja kun sopiva henkilö tai instituutio löytyy, jokainen yksityiskohta alkaa saada uuden merkityksen. Yksi lause muuttuu vihjeeksi. Yksi ele muuttuu symboliksi. Yksi tapahtuma muuttuu todisteeksi.

Ongelma ei ole siinä, että ihmiset kysyvät vaikeita kysymyksiä. Kriittinen ajattelu on arvokasta. Ongelma syntyy silloin, kun vastaus päätetään ennen kysymystä.

Silloin tutkiminen muuttuu metsästykseksi.

Metsästäjä ei enää kysy: "Mitä tässä oikeasti tapahtuu?"

Hän kysyy: "Miten saan tämän sopimaan siihen, minkä jo tiedän?"

Ja siinä vaiheessa jopa hyvä ihminen voi muuttua pelkäksi merkiksi omassa tarinassa. Hän ei enää ole henkilö, jolla on ajatuksia, historia ja motiivit. Hänestä tulee symboli. Hänestä tulee palanen suuresta kertomuksesta, jossa roolit on jaettu ennen kuin näyttelijät edes astuvat lavalle.

Ehkä kaikkein ironisinta on se, että kun Saatanaa ja Antikristusta etsitään kaikkialta, ihminen voi unohtaa yhden vaikeimman paikan katsoa: itseensä.

On helppo löytää ylpeyttä toisista ja sokeutta toisista ryhmistä. On helppo nähdä eksytys naapurin ajatuksissa. Vaikeampaa on kysyä, voisiko oma varmuus joskus olla niin suuri, ettei enää kuule mitään, mikä häiritsee sitä.

Ehkä suurin vaara ei olekaan siinä, että ihminen ei tunnista pahaa.

Ehkä suurin vaara on siinä, että hän löytää pahaa niin paljon muista, ettei enää huomaa, mitä pelko, viha ja epäluulo tekevät hänen omalle sydämelleen.

Sillä joskus vihollisen etsiminen voi muuttua tärkeämmäksi kuin hyvyyden rakentaminen.

Ja silloin ihminen voi viettää koko elämänsä taistellen pimeyttä vastaan – huomaamatta, että oma varjo kulkee koko ajan mukana.

Anonyymi00098 kirjoitti:

"Teillä on väärä oppi. Meillä on oikea." Siinä on yksi kristinuskonnollisten eri lahkojen kiistojen vanhimmista lauseista. Lyhyt, selkeä ja tehokas. Se ratkaisee kaiken ennen kuin keskustelu ehtii edes alkaa.

Erikoista on, että lause voidaan lausua saman perheen sisällä. Samoista kirjoituksista, Raamatusta, samoista historiallisista juurista ja samoista suurista kysymyksistä keskustellaan – mutta jokainen osapuoli katsoo naapuriaan ja sanoo: "Sinä olet ymmärtänyt tämän väärin."

Silloin yhteinen historia muuttuu riidan näyttämöksi. Sama alkuperä ei enää yhdistä, vaan siitä tulee syy erottautua. Sama kirja ei enää ole yhteinen pohja, vaan taistelukenttä, jossa jokainen etsii kohtaa, joka todistaa juuri oman tulkinnan oikeaksi.

Ja ehkä kaikkein kiinnostavinta on se, että varmuus kasvaa usein sitä mukaa, kun näkemykset eroavat. Mitä enemmän joku toinen ajattelee eri tavalla, sitä vahvemmin oma asema tuntuu oikealta.

Lopulta syntyy paradoksi: kaikki puolustavat totuutta, mutta jokainen määrittelee totuuden omasta kulmastaan.

Ja siinä keskellä seisoo tavallinen ihminen ihmetellen, kuinka monta kertaa yksi perhe voi jakautua ennen kuin kaikki vielä muistavat olevansa sukua.

Kun oppi tarvitsee vihollisen, vihollinen löytyy aina. Ja jos yksi vihollinen ei riitä, tehdään siitä suurempi. Tehdään siitä näkymätön voima, joka liikkuu historian varjoissa, vaikuttaa tapahtumiin ja odottaa kärsivällisesti sopivaa hetkeä. Silloin maailma ei enää ole paikka, jossa ihmiset tekevät päätöksiä, erehtyvät, oppivat ja riitelevät keskenään. Maailmasta tulee näyttämö, jossa jokaisen kulissin takana uskotaan olevan sama ohjaaja.

Saatana on kätevä selitys. Hän ei tarvitse kasvoja, koska kasvottomuus tekee hänestä täydellisen. Jos jotain tapahtuu, hän voi olla siellä. Jos mitään ei tapahdu, hän voi olla vielä ovelammin piilossa. Hän on selitys, jota ei tarvitse koskaan kohdata todellisuuden testeissä, koska jokainen vastaväite voidaan kääntää uudeksi todisteeksi.

Jos joku hyväksyy jotain uutta, Saatana eksyttää. Jos joku vastustaa muutosta, hän voi olla ylpeä. Jos joku puhuu rauhasta, taustalla voi olla petos. Jos joku varoittaa vaarasta, ehkä hänkin on vain osa suurempaa suunnitelmaa.

Kun tällainen ajattelu kasvaa tarpeeksi suureksi, maailmasta tulee salapoliisiromaani, jossa syyllinen on jo tiedossa ennen kuin tutkinta alkaa.

Sama tapahtuu Antikristuksen kanssa. Ensin asetetaan hahmo valmiiksi. Sitten alkaa etsintä. Kuka sopii rooliin? Kuka on riittävän vaikutusvaltainen? Kuka puhuu tarpeeksi kauniisti? Kuka rakentaa yhteyksiä? Kuka näyttää ulospäin hyvältä?

Ja kun sopiva henkilö tai instituutio löytyy, jokainen yksityiskohta alkaa saada uuden merkityksen. Yksi lause muuttuu vihjeeksi. Yksi ele muuttuu symboliksi. Yksi tapahtuma muuttuu todisteeksi.

Ongelma ei ole siinä, että ihmiset kysyvät vaikeita kysymyksiä. Kriittinen ajattelu on arvokasta. Ongelma syntyy silloin, kun vastaus päätetään ennen kysymystä.

Silloin tutkiminen muuttuu metsästykseksi.

Metsästäjä ei enää kysy: "Mitä tässä oikeasti tapahtuu?"

Hän kysyy: "Miten saan tämän sopimaan siihen, minkä jo tiedän?"

Ja siinä vaiheessa jopa hyvä ihminen voi muuttua pelkäksi merkiksi omassa tarinassa. Hän ei enää ole henkilö, jolla on ajatuksia, historia ja motiivit. Hänestä tulee symboli. Hänestä tulee palanen suuresta kertomuksesta, jossa roolit on jaettu ennen kuin näyttelijät edes astuvat lavalle.

Ehkä kaikkein ironisinta on se, että kun Saatanaa ja Antikristusta etsitään kaikkialta, ihminen voi unohtaa yhden vaikeimman paikan katsoa: itseensä.

On helppo löytää ylpeyttä toisista ja sokeutta toisista ryhmistä. On helppo nähdä eksytys naapurin ajatuksissa. Vaikeampaa on kysyä, voisiko oma varmuus joskus olla niin suuri, ettei enää kuule mitään, mikä häiritsee sitä.

Ehkä suurin vaara ei olekaan siinä, että ihminen ei tunnista pahaa.

Ehkä suurin vaara on siinä, että hän löytää pahaa niin paljon muista, ettei enää huomaa, mitä pelko, viha ja epäluulo tekevät hänen omalle sydämelleen.

Sillä joskus vihollisen etsiminen voi muuttua tärkeämmäksi kuin hyvyyden rakentaminen.

Ja silloin ihminen voi viettää koko elämänsä taistellen pimeyttä vastaan – huomaamatta, että oma varjo kulkee koko ajan mukana.

Lue lisää

https://www.youtube.com/watch?v=0zMRMK0DzVE

Mind: We Have Met the Enemy
Mieli: Olemme tavanneet vihollisen

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00099 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=0zMRMK0DzVE

Mind: We Have Met the Enemy
Mieli: Olemme tavanneet vihollisen

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Maailmankaikkeuden pimeissä, selittämättömissä mysteereissä asuva pelko on muinaisista ajoista lähtien vastustamattomasti herättänyt ihmisen huomion. Tämä huomio johtuu pelon kokemuksen erityisestä terävyydestä, ja kuten hyvin tiedetään, ilman jännitystä tavallisen ihmisen elämä muuttuu yksitoikkoiseksi ja mauttomaksi. Siksi ja nykyäänkin aavemaiset mysteerit ovat edelleen monien tuhansien ihmisten tarkan tarkkaavaisuuden, joukkojännityksen ja jopa palvonnan kohteena. Kauhuelokuvat, toimintajännärit, mystinen kirjallisuus, spiritistiset seurat ja teoriat "maailmanlopusta" ovat yhä suositumpia. Eikä Antikristuksen mysteeri näytä olevan näistä vähäisin.

Ihmisiä (erityisesti niitä, jotka eivät ole välinpitämättömiä yliluonnollisesta) ahdistavat kirjaimellisesti profetiat Saatanan lähestyvästä päivästä, jolloin Saatana tunkeutuu maailmaamme. Kirjapenkit ovat täynnä tarttuvia otsikoita, kuten "Omen", "Manaaja", "Demonologia", "Antikristuksen tulo" jne. Televisioruuduilta mahtavat spiritistit julistavat, että pahan voimat ovat jo voittaneet kuusi taistelua hyvää vastaan, ja nyt alkaa viimeinen ja ratkaiseva taistelu. Uskonnolliset johtajat lupaavat ikuista helvettiä kaikille, jotka kiinnittävät ranteeseensa Saatanan numeron (vaikka se olisi vain pankkitilin numero).

Kontaktorit työskentelevät intensiivisesti kosmoksen mustien energioiden kanssa pelastaakseen ihmiskunnan tulevalta katastrofilta. Kolminkertaiset valkoiset mestaritaikurit kiirehtivät lataamaan amulettisi muinaisten demonien tappavilla voimilla. Joku mutisee tiibetiläistä mantraa, joku tukehtuu suitsukkeiden savuun, joku ripustaa itsensä päästä varpaisiin ristillä, joku sulkee henkisesti mystisen ympyrän, joku kirjoittaa viimeisen paperinpalasen voimakkaita rukouksia kaikkien demonien karkottamiseksi ... Näin ihmisistä tulee pakkomielle ajatuksesta tulevasta Harmagedonista.

Tietämättömien fanaattisten saarnamiesten vian vuoksi ihmisestä tulee taikauskoinen ja henkisesti sairas. Hän näkee yötä päivää unia numerosta 666, astraalisfäärien seitsemännestä ympyrästä, pahan silmän poistamisesta, karman parantamisesta. Sokeisiin oppaisiin luottamisen vuoksi hän alkaa uskoa pyhästi, että kaikki tämä hölynpöly on taistelua paholaisen, pahan kanssa. Hän valmistautuu antikristuksen tuloon ja haluaa suojella itseään tämän vallalta, mutta hän ei tiedä, että saatana on tullut jo kauan sitten, ja se on juurtunut hyvin sellaisten kurjien ihmisten sydämiin, jotka sekoittavat uskonnon taikauskoon.

Valmistaudutte torjumaan hänen hyökkäyksensä, ja hän hallitsee jo sisällänne, nauraa tyhmyydellenne, auttaa teitä ehdottamalla tarvetta ostaa amuletteja, lukea loitsuja, kuunnella tarinoita noitatekniikoista. Kaikki tämä mystinen hölynpöly on itse paholaisen provokaatio. Hän on kaikkien maailmanloppuennusteiden ainoa lähde, hän on kaikenlaisten demoniluokitusten tekijä ja hän lietsoo tätä taikauskoista hysteriaa maailmanlopun ympärillä. Pysykää siis mahdollisimman kaukana hänen uskollisista sanansaattajistaan (olipa heillä sitten kasukoita, valkoisia kaapuja, sahramirobeja tai yksivärisiä pukuja). He ovat Antikristuksen tiedostamattomia profeettoja!

He maalasivat mielikuvituksellisesti seinälle paholaisen ja lyövät häntä nyrkillä tietämättä, että he tekevät niin sydämissään asuvan todellisen Saatanan yllyttämänä. He taistelevat vain vihollisensa heijastusta vastaan, ja se on hänen tärkein temppunsa. Sydän, jonka päällä istuu ylpeä ego ja jonka ympärillä kiemurtelevat himon, vihan, kateuden, ahneuden, itsekkyyden ja hulluuden myrkylliset hämähäkit, jotka kietovat kaikki sielun ajatukset ja halut tahmeaan synnin verkkoon, on paholaisen valloittamattomin linnake. Harmageddon on siellä mahdollinen, sillä todellinen Saatana on jumalattomuus kaikissa ilmenemismuodoissaan.

Mutta missä jumalattomuus asuu? Ei maassa, ei yhteiskunnassa, ei filosofiassa, ei tieteessä, vaan ihmisessä itsessään.

____________________

Käännösvirheet suomen kielellä.

Katkelmia.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00100 kirjoitti:

Maailmankaikkeuden pimeissä, selittämättömissä mysteereissä asuva pelko on muinaisista ajoista lähtien vastustamattomasti herättänyt ihmisen huomion. Tämä huomio johtuu pelon kokemuksen erityisestä terävyydestä, ja kuten hyvin tiedetään, ilman jännitystä tavallisen ihmisen elämä muuttuu yksitoikkoiseksi ja mauttomaksi. Siksi ja nykyäänkin aavemaiset mysteerit ovat edelleen monien tuhansien ihmisten tarkan tarkkaavaisuuden, joukkojännityksen ja jopa palvonnan kohteena. Kauhuelokuvat, toimintajännärit, mystinen kirjallisuus, spiritistiset seurat ja teoriat "maailmanlopusta" ovat yhä suositumpia. Eikä Antikristuksen mysteeri näytä olevan näistä vähäisin.

Ihmisiä (erityisesti niitä, jotka eivät ole välinpitämättömiä yliluonnollisesta) ahdistavat kirjaimellisesti profetiat Saatanan lähestyvästä päivästä, jolloin Saatana tunkeutuu maailmaamme. Kirjapenkit ovat täynnä tarttuvia otsikoita, kuten "Omen", "Manaaja", "Demonologia", "Antikristuksen tulo" jne. Televisioruuduilta mahtavat spiritistit julistavat, että pahan voimat ovat jo voittaneet kuusi taistelua hyvää vastaan, ja nyt alkaa viimeinen ja ratkaiseva taistelu. Uskonnolliset johtajat lupaavat ikuista helvettiä kaikille, jotka kiinnittävät ranteeseensa Saatanan numeron (vaikka se olisi vain pankkitilin numero).

Kontaktorit työskentelevät intensiivisesti kosmoksen mustien energioiden kanssa pelastaakseen ihmiskunnan tulevalta katastrofilta. Kolminkertaiset valkoiset mestaritaikurit kiirehtivät lataamaan amulettisi muinaisten demonien tappavilla voimilla. Joku mutisee tiibetiläistä mantraa, joku tukehtuu suitsukkeiden savuun, joku ripustaa itsensä päästä varpaisiin ristillä, joku sulkee henkisesti mystisen ympyrän, joku kirjoittaa viimeisen paperinpalasen voimakkaita rukouksia kaikkien demonien karkottamiseksi ... Näin ihmisistä tulee pakkomielle ajatuksesta tulevasta Harmagedonista.

Tietämättömien fanaattisten saarnamiesten vian vuoksi ihmisestä tulee taikauskoinen ja henkisesti sairas. Hän näkee yötä päivää unia numerosta 666, astraalisfäärien seitsemännestä ympyrästä, pahan silmän poistamisesta, karman parantamisesta. Sokeisiin oppaisiin luottamisen vuoksi hän alkaa uskoa pyhästi, että kaikki tämä hölynpöly on taistelua paholaisen, pahan kanssa. Hän valmistautuu antikristuksen tuloon ja haluaa suojella itseään tämän vallalta, mutta hän ei tiedä, että saatana on tullut jo kauan sitten, ja se on juurtunut hyvin sellaisten kurjien ihmisten sydämiin, jotka sekoittavat uskonnon taikauskoon.

Valmistaudutte torjumaan hänen hyökkäyksensä, ja hän hallitsee jo sisällänne, nauraa tyhmyydellenne, auttaa teitä ehdottamalla tarvetta ostaa amuletteja, lukea loitsuja, kuunnella tarinoita noitatekniikoista. Kaikki tämä mystinen hölynpöly on itse paholaisen provokaatio. Hän on kaikkien maailmanloppuennusteiden ainoa lähde, hän on kaikenlaisten demoniluokitusten tekijä ja hän lietsoo tätä taikauskoista hysteriaa maailmanlopun ympärillä. Pysykää siis mahdollisimman kaukana hänen uskollisista sanansaattajistaan (olipa heillä sitten kasukoita, valkoisia kaapuja, sahramirobeja tai yksivärisiä pukuja). He ovat Antikristuksen tiedostamattomia profeettoja!

He maalasivat mielikuvituksellisesti seinälle paholaisen ja lyövät häntä nyrkillä tietämättä, että he tekevät niin sydämissään asuvan todellisen Saatanan yllyttämänä. He taistelevat vain vihollisensa heijastusta vastaan, ja se on hänen tärkein temppunsa. Sydän, jonka päällä istuu ylpeä ego ja jonka ympärillä kiemurtelevat himon, vihan, kateuden, ahneuden, itsekkyyden ja hulluuden myrkylliset hämähäkit, jotka kietovat kaikki sielun ajatukset ja halut tahmeaan synnin verkkoon, on paholaisen valloittamattomin linnake. Harmageddon on siellä mahdollinen, sillä todellinen Saatana on jumalattomuus kaikissa ilmenemismuodoissaan.

Mutta missä jumalattomuus asuu? Ei maassa, ei yhteiskunnassa, ei filosofiassa, ei tieteessä, vaan ihmisessä itsessään.

____________________

Käännösvirheet suomen kielellä.

Katkelmia.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Ihminen etsii Saatanaa mielellään kaukaa.

Hän katsoo uutisia, historiaa, valtioita, kirkkoja, johtajia ja naapureita. Hän tutkii merkkejä, symboleja ja ennustuksia. Hän rakentaa kartan, jossa paha liikkuu ulkopuolella, jossain siellä missä se voidaan osoittaa sormella.

Se on helpompaa.

Ulkoinen vihollinen antaa selkeän tehtävän. Sitä vastaan voi taistella, siitä voi varoittaa ja sen voi nimetä. Mutta oma mieli on paljon hankalampi vastustaja, koska se ei pysy mukavasti toisella puolella rajaa.

Se kulkee mukana.

Joskus ihminen etsii Antikristusta niin innokkaasti muista, ettei huomaa oman sydämensä pieniä valtakuntia: ylpeyttä, vihaa, halveksuntaa ja tarvetta olla aina oikeassa.

On paljon helpompaa julistaa:
"Tuolla on paha."

Vaikeampaa on kysyä:
"Mitä pahaa minussa itsessäni saa minut tarvitsemaan vihollisen?"

Ehkä siinä on yksi ihmisen vanhimmista kiusauksista. Hän haluaa löytää pimeyden jostakin kaukaa, koska silloin hänen ei tarvitse sytyttää valoa omaan huoneeseensa.

Antikristuksen etsimisestä voi tulla oma antikristuksensa: ajatus, joka ottaa kaiken tilan, vaatii kaiken huomion ja lopulta muuttaa ihmisen jatkuvaksi vartijaksi, joka etsii vihollisia mutta unohtaa tarkkailla itseään.

Silloin pahin vihollinen ei ehkä olekaan se, jonka ihminen löytää maailman tapahtumista.

Vaan se ääni omassa mielessä, joka kuiskaa:

"Sinä olet aina oikeassa. Kaikki muut ovat ongelma."

He maalasivat mielikuvituksellisesti seinälle paholaisen ja lyövät häntä nyrkillä tietämättä, että he tekevät niin sydämissään asuvan todellisen Saatanan yllyttämänä. He taistelevat vain vihollisensa heijastusta vastaan, ja se on hänen tärkein temppunsa. Sydän, jonka päällä istuu ylpeä ego ja jonka ympärillä kiemurtelevat himon, vihan, kateuden, ahneuden, itsekkyyden ja hulluuden myrkylliset hämähäkit, jotka kietovat kaikki sielun ajatukset ja halut tahmeaan synnin verkkoon, on paholaisen valloittamattomin linnake. Harmageddon on siellä mahdollinen, sillä todellinen Saatana on jumalattomuus kaikissa ilmenemismuodoissaan.

Anonyymi00101 kirjoitti:

Ihminen etsii Saatanaa mielellään kaukaa.

Hän katsoo uutisia, historiaa, valtioita, kirkkoja, johtajia ja naapureita. Hän tutkii merkkejä, symboleja ja ennustuksia. Hän rakentaa kartan, jossa paha liikkuu ulkopuolella, jossain siellä missä se voidaan osoittaa sormella.

Se on helpompaa.

Ulkoinen vihollinen antaa selkeän tehtävän. Sitä vastaan voi taistella, siitä voi varoittaa ja sen voi nimetä. Mutta oma mieli on paljon hankalampi vastustaja, koska se ei pysy mukavasti toisella puolella rajaa.

Se kulkee mukana.

Joskus ihminen etsii Antikristusta niin innokkaasti muista, ettei huomaa oman sydämensä pieniä valtakuntia: ylpeyttä, vihaa, halveksuntaa ja tarvetta olla aina oikeassa.

On paljon helpompaa julistaa:
"Tuolla on paha."

Vaikeampaa on kysyä:
"Mitä pahaa minussa itsessäni saa minut tarvitsemaan vihollisen?"

Ehkä siinä on yksi ihmisen vanhimmista kiusauksista. Hän haluaa löytää pimeyden jostakin kaukaa, koska silloin hänen ei tarvitse sytyttää valoa omaan huoneeseensa.

Antikristuksen etsimisestä voi tulla oma antikristuksensa: ajatus, joka ottaa kaiken tilan, vaatii kaiken huomion ja lopulta muuttaa ihmisen jatkuvaksi vartijaksi, joka etsii vihollisia mutta unohtaa tarkkailla itseään.

Silloin pahin vihollinen ei ehkä olekaan se, jonka ihminen löytää maailman tapahtumista.

Vaan se ääni omassa mielessä, joka kuiskaa:

"Sinä olet aina oikeassa. Kaikki muut ovat ongelma."

He maalasivat mielikuvituksellisesti seinälle paholaisen ja lyövät häntä nyrkillä tietämättä, että he tekevät niin sydämissään asuvan todellisen Saatanan yllyttämänä. He taistelevat vain vihollisensa heijastusta vastaan, ja se on hänen tärkein temppunsa. Sydän, jonka päällä istuu ylpeä ego ja jonka ympärillä kiemurtelevat himon, vihan, kateuden, ahneuden, itsekkyyden ja hulluuden myrkylliset hämähäkit, jotka kietovat kaikki sielun ajatukset ja halut tahmeaan synnin verkkoon, on paholaisen valloittamattomin linnake. Harmageddon on siellä mahdollinen, sillä todellinen Saatana on jumalattomuus kaikissa ilmenemismuodoissaan.

Lue lisää

Hän luottaa oppaisiin, jotka lupaavat näyttää hänelle vihollisen kasvot. Niin hän alkaa nähdä taistelun kaikkialla. Hän uskoo, että jokainen merkki, jokainen symboli ja jokainen outo tapahtuma kuuluu suureen kamppailuun hyvän ja pahan välillä. Hän valmistautuu Antikristuksen tuloon, rakentaa suojamuureja ja etsii keinoja varjella itseään pahalta.

Mutta samalla hän ei huomaa kaikkein vaikeinta kysymystä:

Entä jos vihollinen ei olekaan siellä, minne hän katsoo?

Entä jos pahin eksytys ei ole se, joka houkuttelee ihmistä pois hänen uskostaan, vaan se, joka saa hänet sekoittamaan pelon ja hurskauden toisiinsa?

Hän voi taistella pahaa vastaan niin innokkaasti, että unohtaa hyvyyden. Hän voi etsiä eksytystä kaikkialta muualta ja samalla antaa oman ylpeytensä kasvaa huomaamatta.

Hän kuvittelee valmistautuvansa suuren vihollisen kohtaamiseen, mutta ei huomaa, että todellinen taistelu on aina ollut lähempänä.

Ei taivaalla.

Ei uutisissa.

Vaan omassa sydämessä.

Sillä ehkä kaikkein ovelin petos ei ole saada ihmistä uskomaan pahaan.

Ehkä se on saada ihminen vakuuttuneeksi siitä, että kaikki paha löytyy aina muista – eikä koskaan hänestä itsestään.
Äänestä

Anonyymi00102 kirjoitti:

Hän luottaa oppaisiin, jotka lupaavat näyttää hänelle vihollisen kasvot. Niin hän alkaa nähdä taistelun kaikkialla. Hän uskoo, että jokainen merkki, jokainen symboli ja jokainen outo tapahtuma kuuluu suureen kamppailuun hyvän ja pahan välillä. Hän valmistautuu Antikristuksen tuloon, rakentaa suojamuureja ja etsii keinoja varjella itseään pahalta.

Mutta samalla hän ei huomaa kaikkein vaikeinta kysymystä:

Entä jos vihollinen ei olekaan siellä, minne hän katsoo?

Entä jos pahin eksytys ei ole se, joka houkuttelee ihmistä pois hänen uskostaan, vaan se, joka saa hänet sekoittamaan pelon ja hurskauden toisiinsa?

Hän voi taistella pahaa vastaan niin innokkaasti, että unohtaa hyvyyden. Hän voi etsiä eksytystä kaikkialta muualta ja samalla antaa oman ylpeytensä kasvaa huomaamatta.

Hän kuvittelee valmistautuvansa suuren vihollisen kohtaamiseen, mutta ei huomaa, että todellinen taistelu on aina ollut lähempänä.

Ei taivaalla.

Ei uutisissa.

Vaan omassa sydämessä.

Sillä ehkä kaikkein ovelin petos ei ole saada ihmistä uskomaan pahaan.

Ehkä se on saada ihminen vakuuttuneeksi siitä, että kaikki paha löytyy aina muista – eikä koskaan hänestä itsestään.
Äänestä

Lue lisää

"RAAMATULLINEN PYHÄPÄIVÄ ON SAPATTI-LAUANTAI, EI SUNNUNTAI"

Ja mitä sitten?

"Raamatullinen pyhäpäivä on sapatti – lauantai, ei sunnuntai."

Hyvä. Väite on esitetty. Päivä on osoitettu. Kalenteriin on piirretty ympyrä.

Mutta mitä sitten?

Siitä alkaa usein vaikeampi kysymys, johon ei enää riitä pelkkä päivämäärä.

Jos ihminen löytää oikean päivän mutta menettää kärsivällisyytensä, mitä hän on löytänyt? Jos hän puolustaa oikeaa kalenterimerkintää mutta kohtelee väärin toisia ihmisiä, onko hän ymmärtänyt asian ytimen vai vain sen ulkokuoren?

Päivä voidaan nimetä. Oppi voidaan määritellä. Jakeet voidaan järjestää. Mutta elämä tapahtuu edelleen maanantaista perjantaihin, lauantaihin ja sunnuntaihin – jokaisena päivänä, jolloin ihminen kohtaa toisia ihmisiä.

On mahdollista voittaa väittely sapatista ja silti hävitä taistelu ylpeyttä vastaan.

On mahdollista tietää oikea viikonpäivä ja silti unohtaa oikea tapa olla ihminen.

Sillä ehkä hengellisyyden vaikein osa ei ole löytää oikeaa merkkiä kalenterista.

Ehkä vaikeinta on antaa sen, minkä uskoo olevan totta, muuttaa omaa sydäntä.

Lopulta kysymys ei ole vain:

"Mikä päivä on pyhä?"

Vaan myös:

"Mitä pyhyys tekee ihmiselle?"

Anonyymi00103 kirjoitti:

"RAAMATULLINEN PYHÄPÄIVÄ ON SAPATTI-LAUANTAI, EI SUNNUNTAI"

Ja mitä sitten?

"Raamatullinen pyhäpäivä on sapatti – lauantai, ei sunnuntai."

Hyvä. Väite on esitetty. Päivä on osoitettu. Kalenteriin on piirretty ympyrä.

Mutta mitä sitten?

Siitä alkaa usein vaikeampi kysymys, johon ei enää riitä pelkkä päivämäärä.

Jos ihminen löytää oikean päivän mutta menettää kärsivällisyytensä, mitä hän on löytänyt? Jos hän puolustaa oikeaa kalenterimerkintää mutta kohtelee väärin toisia ihmisiä, onko hän ymmärtänyt asian ytimen vai vain sen ulkokuoren?

Päivä voidaan nimetä. Oppi voidaan määritellä. Jakeet voidaan järjestää. Mutta elämä tapahtuu edelleen maanantaista perjantaihin, lauantaihin ja sunnuntaihin – jokaisena päivänä, jolloin ihminen kohtaa toisia ihmisiä.

On mahdollista voittaa väittely sapatista ja silti hävitä taistelu ylpeyttä vastaan.

On mahdollista tietää oikea viikonpäivä ja silti unohtaa oikea tapa olla ihminen.

Sillä ehkä hengellisyyden vaikein osa ei ole löytää oikeaa merkkiä kalenterista.

Ehkä vaikeinta on antaa sen, minkä uskoo olevan totta, muuttaa omaa sydäntä.

Lopulta kysymys ei ole vain:

"Mikä päivä on pyhä?"

Vaan myös:

"Mitä pyhyys tekee ihmiselle?"

Lue lisää

"Raamatullinen pyhäpäivä on sapatti – lauantai, ei sunnuntai."

Hyvä. Väite on esitetty. Päivä on osoitettu. Kalenteriin on piirretty ympyrä.

Mutta mitä sitten?


"RAAMATULLINEN PYHÄPÄIVÄ ON SAPATTI – LAUANTAI, EI SUNNUNTAI."

Lause putoaa keskusteluun kuin vasara pöydälle.

Siinä on varmuutta. Siinä on raja. Siinä on tunne, että ratkaiseva asia on vihdoin löydetty.

Mutta sitten tulee hiljaisempi kysymys:

Ja mitä sitten?

Jos koko hengellinen taistelu tiivistyy kalenterin yhteen päivään, mitä tapahtuu sen jälkeen, kun päivä on merkitty oikeaksi?

Onko ihminen muuttunut paremmaksi?

Onko ylpeys kadonnut?

Onko viha sulanut?

Onko lähimmäinen tullut rakkaammaksi?

Vai onko käynyt niin, että ihminen on löytänyt uuden asian, jonka avulla hän voi erottaa itsensä muista?

Siinä on uskonnollisen kiistan erikoinen paradoksi. Ihminen voi löytää asian, jonka hän uskoo olevan erittäin tärkeä, mutta samalla hän voi alkaa käyttää sitä enemmän muurina kuin tienä.

"Oikea päivä."

"Oikea oppi."

"Oikea tulkinta."

Ja vähitellen alkuperäinen kysymys unohtuu: mitä varten tämä kaikki oli tarkoitettu?

Jos sapatti oli annettu levon, yhteyden ja Jumalan muistamisen ajaksi, mitä tapahtuu, jos siitä tulee väline mitata muiden ihmisten arvoa? Jos pyhästä päivästä tulee ensisijaisesti merkki siitä, kuka kuuluu joukkoon ja kuka ei, onko silloin enää keskellä pyhyyttä vai keskellä rajojen rakentamista?

Ihminen voi viettää oikean päivän väärällä sydämellä.

Hän voi levätä seitsemäntenä päivänä ja silti kantaa sisällään levotonta vihaa.

Hän voi puolustaa sapattia ja samalla unohtaa laupeuden.

Hän voi tietää kalenterin salaisuudet mutta olla tuntematta ihmistä vieressään.

Sillä suurin hengellinen vaara ei ehkä ole aina väärän päivän valitseminen.

Ehkä se on se, että ihminen löytää yhden oikean asian ja antaa sen tehdä itsestään vääränlaisen ihmisen.

Historia tuntee monia kiistoja siitä, mikä on oikea tapa palvella Jumalaa. Mutta paljon harvemmin ihmiset riitelevät siitä, kuka osaa rakastaa paremmin, antaa anteeksi nopeammin tai olla nöyrempi.

Siinä on ehkä kaikkein vaikein mittari.

Kalenteriin on helppo piirtää ympyrä.

Vaikeampaa on antaa totuuden piirtää uusi ihminen.

Sillä jos sapatti on tarkoitettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten, silloin kysymys ei lopulta ole vain siitä, mikä päivä lepää.

Kysymys on siitä, mitä ihminen tekee sillä sydämellä, joka lepää.

"Ne, jotka eivät pidä sapattia, eivät "pelastu"."

Mitä sitten?

Lause on voimakas. Siinä on lopullisuuden paino. Raja on vedetty, lista on tehty ja ihmiskunta on jaettu kahteen ryhmään: niihin, jotka ymmärsivät, ja niihin, jotka eivät ymmärtäneet.

Mutta sitten nousee hiljainen kysymys:

Entä jos ihminen ei edes halua sellaista "pelastusta"?

Entä jos pelastus, joka perustuu ennen kaikkea siihen, että ihminen läpäisee oikean oppijärjestelmän tarkistuslistan, ei tunnukaan kaikista maailman houkuttelevimmalta päämäärältä?

Sillä ihminen ei kaipaa pelkästään vapautusta rangaistuksesta. Hän kaipaa myös merkitystä, rauhaa, hyvyyttä ja yhteyttä. Jos uskonnollinen sanoma muuttuu pelkäksi kokeeksi, jossa tärkeintä on tunnistaa oikea merkki, vaarana on, että itse päämäärä katoaa näkyvistä.

Silloin syntyy erikoinen tilanne: ihminen ei enää kysy, miten voisi tulla paremmaksi, vaan miten voisi varmistaa kuuluvansa oikeaan ryhmään.

Hän ei enää etsi muutosta sydämessä, vaan vahvistusta asemalleen.

Ehkä kaikkein vaikein kysymys ei olekaan:

"Kuka pääsee pelastukseen?"

Vaan:

"Millaista pelastusta me oikeastaan etsimme?"

Jos pelastus tarkoittaa vain pääsyä oikealle puolelle rajaa, mutta sydän pysyy täynnä ylpeyttä, pelkoa ja halveksuntaa, mitä on oikeastaan pelastettu?

Ja jos ihminen kuvittelee, että Jumalan tärkein huolenaihe on kalenterimerkintä, mutta unohtaa oikeudenmukaisuuden, armon ja rakkauden, ehkä hän on löytänyt säännön – mutta kadottanut tarkoituksen.

Ehkä todellinen kysymys ei ole vain siitä, mikä päivä ihminen pyhittää.

Ehkä kysymys on siitä, millainen ihminen hänestä tulee.

Anonyymi00104 kirjoitti:

"Raamatullinen pyhäpäivä on sapatti – lauantai, ei sunnuntai."

Hyvä. Väite on esitetty. Päivä on osoitettu. Kalenteriin on piirretty ympyrä.

Mutta mitä sitten?


"RAAMATULLINEN PYHÄPÄIVÄ ON SAPATTI – LAUANTAI, EI SUNNUNTAI."

Lause putoaa keskusteluun kuin vasara pöydälle.

Siinä on varmuutta. Siinä on raja. Siinä on tunne, että ratkaiseva asia on vihdoin löydetty.

Mutta sitten tulee hiljaisempi kysymys:

Ja mitä sitten?

Jos koko hengellinen taistelu tiivistyy kalenterin yhteen päivään, mitä tapahtuu sen jälkeen, kun päivä on merkitty oikeaksi?

Onko ihminen muuttunut paremmaksi?

Onko ylpeys kadonnut?

Onko viha sulanut?

Onko lähimmäinen tullut rakkaammaksi?

Vai onko käynyt niin, että ihminen on löytänyt uuden asian, jonka avulla hän voi erottaa itsensä muista?

Siinä on uskonnollisen kiistan erikoinen paradoksi. Ihminen voi löytää asian, jonka hän uskoo olevan erittäin tärkeä, mutta samalla hän voi alkaa käyttää sitä enemmän muurina kuin tienä.

"Oikea päivä."

"Oikea oppi."

"Oikea tulkinta."

Ja vähitellen alkuperäinen kysymys unohtuu: mitä varten tämä kaikki oli tarkoitettu?

Jos sapatti oli annettu levon, yhteyden ja Jumalan muistamisen ajaksi, mitä tapahtuu, jos siitä tulee väline mitata muiden ihmisten arvoa? Jos pyhästä päivästä tulee ensisijaisesti merkki siitä, kuka kuuluu joukkoon ja kuka ei, onko silloin enää keskellä pyhyyttä vai keskellä rajojen rakentamista?

Ihminen voi viettää oikean päivän väärällä sydämellä.

Hän voi levätä seitsemäntenä päivänä ja silti kantaa sisällään levotonta vihaa.

Hän voi puolustaa sapattia ja samalla unohtaa laupeuden.

Hän voi tietää kalenterin salaisuudet mutta olla tuntematta ihmistä vieressään.

Sillä suurin hengellinen vaara ei ehkä ole aina väärän päivän valitseminen.

Ehkä se on se, että ihminen löytää yhden oikean asian ja antaa sen tehdä itsestään vääränlaisen ihmisen.

Historia tuntee monia kiistoja siitä, mikä on oikea tapa palvella Jumalaa. Mutta paljon harvemmin ihmiset riitelevät siitä, kuka osaa rakastaa paremmin, antaa anteeksi nopeammin tai olla nöyrempi.

Siinä on ehkä kaikkein vaikein mittari.

Kalenteriin on helppo piirtää ympyrä.

Vaikeampaa on antaa totuuden piirtää uusi ihminen.

Sillä jos sapatti on tarkoitettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten, silloin kysymys ei lopulta ole vain siitä, mikä päivä lepää.

Kysymys on siitä, mitä ihminen tekee sillä sydämellä, joka lepää.

"Ne, jotka eivät pidä sapattia, eivät "pelastu"."

Mitä sitten?

Lause on voimakas. Siinä on lopullisuuden paino. Raja on vedetty, lista on tehty ja ihmiskunta on jaettu kahteen ryhmään: niihin, jotka ymmärsivät, ja niihin, jotka eivät ymmärtäneet.

Mutta sitten nousee hiljainen kysymys:

Entä jos ihminen ei edes halua sellaista "pelastusta"?

Entä jos pelastus, joka perustuu ennen kaikkea siihen, että ihminen läpäisee oikean oppijärjestelmän tarkistuslistan, ei tunnukaan kaikista maailman houkuttelevimmalta päämäärältä?

Sillä ihminen ei kaipaa pelkästään vapautusta rangaistuksesta. Hän kaipaa myös merkitystä, rauhaa, hyvyyttä ja yhteyttä. Jos uskonnollinen sanoma muuttuu pelkäksi kokeeksi, jossa tärkeintä on tunnistaa oikea merkki, vaarana on, että itse päämäärä katoaa näkyvistä.

Silloin syntyy erikoinen tilanne: ihminen ei enää kysy, miten voisi tulla paremmaksi, vaan miten voisi varmistaa kuuluvansa oikeaan ryhmään.

Hän ei enää etsi muutosta sydämessä, vaan vahvistusta asemalleen.

Ehkä kaikkein vaikein kysymys ei olekaan:

"Kuka pääsee pelastukseen?"

Vaan:

"Millaista pelastusta me oikeastaan etsimme?"

Jos pelastus tarkoittaa vain pääsyä oikealle puolelle rajaa, mutta sydän pysyy täynnä ylpeyttä, pelkoa ja halveksuntaa, mitä on oikeastaan pelastettu?

Ja jos ihminen kuvittelee, että Jumalan tärkein huolenaihe on kalenterimerkintä, mutta unohtaa oikeudenmukaisuuden, armon ja rakkauden, ehkä hän on löytänyt säännön – mutta kadottanut tarkoituksen.

Ehkä todellinen kysymys ei ole vain siitä, mikä päivä ihminen pyhittää.

Ehkä kysymys on siitä, millainen ihminen hänestä tulee.

Lue lisää

"Ne, jotka eivät pidä sapattia, eivät "pelastu"."

Mitä sitten?

"Ne, jotka eivät pidä sapattia, eivät pelastu."

Mitä sitten?

Lause on lyhyt, mutta sen sisällä on kokonainen maailma. Se vetää rajan, jakaa ihmiset ja antaa tunteen siitä, että suuri kysymys on ratkaistu. Oikea päivä on löydetty. Oikea puoli on valittu. Asia on loppuun käsitelty.

Mutta juuri silloin alkaa vaikeampi kysymys.

Jos pelastus on todella Jumalan suurin lahja, miksi se näyttäisi ennen kaikkea testiltä siitä, onnistuiko ihminen löytämään oikean kalenteripäivän? Miksi ikuisuuden kohtalo riippuisi siitä, osuiko ihminen oikeaan tulkintaan tuhansien vuosien aikana syntyneiden uskonnollisten kiistojen keskellä?

Entä se, joka yrittää elää rehellisesti, auttaa muita ja etsiä totuutta, mutta ei päädy samaan johtopäätökseen?

Onko hänen suurin ongelmansa todella lauantai?

Vai onko suurin ongelma siinä, että ihmisellä on taipumus tehdä omasta ymmärryksestään mittari, jolla hän arvioi kaikkia muita?

On helppoa löytää merkki, jota itse noudattaa.

Vaikeampaa on löytää sydän, joka ei ylpeile sillä.

Ihminen voi pitää sapattia ja silti olla armoton. Hän voi tuntea kaikki oikeat opetukset ja silti kohdella väärin lähimmäistään. Hän voi puolustaa Jumalan lakia ja unohtaa Jumalan luonteen.

Silloin ulkoinen kuuliaisuus voi muuttua peiliksi, josta ihminen näkee vain oman oikeassa olemisensa.

"Minä pidän oikean päivän."

Hyvä.

Mutta mitä se päivä teki sinulle?

Tekikö se sinusta lempeämmän?

Tekikö se sinusta anteeksiantavamman?

Tekikö se sinusta ihmisen, jonka lähellä muiden on helpompi hengittää?

Vai antoiko se vain uuden syyn katsoa toisia alaspäin?

Ehkä kaikkein vaikein hengellinen kysymys ei ole se, mikä päivä kalenterissa on pyhä.

Ehkä vaikein kysymys on, onko ihminen itse muuttunut pyhemmäksi.

Sillä voi olla mahdollista löytää oikea päivä ja samalla kadottaa oikea tarkoitus.

Voi olla mahdollista puolustaa totuutta niin voimakkaasti, että unohtaa sen hengen.

Ja silloin jäljelle jää vain yksi kysymys:

Jos pelastus ei tee ihmisestä rakastavampaa, mitä varten sitä oikeastaan tarvitaan?

"Lauantai ratkaisee kaiken."

Mutta mitä sitten?

Jos ihminen löytää oikean päivän mutta kadottaa armon, mitä hän oikeastaan löysi? Jos hän osaa nimetä oikean viikonpäivän mutta ei osaa rakastaa vihollistaan, antaa anteeksi tai olla nöyrä, onko kalenteriin merkitty päivä muuttanut hänen sydäntään?

Anonyymi00105 kirjoitti:

"Ne, jotka eivät pidä sapattia, eivät "pelastu"."

Mitä sitten?

"Ne, jotka eivät pidä sapattia, eivät pelastu."

Mitä sitten?

Lause on lyhyt, mutta sen sisällä on kokonainen maailma. Se vetää rajan, jakaa ihmiset ja antaa tunteen siitä, että suuri kysymys on ratkaistu. Oikea päivä on löydetty. Oikea puoli on valittu. Asia on loppuun käsitelty.

Mutta juuri silloin alkaa vaikeampi kysymys.

Jos pelastus on todella Jumalan suurin lahja, miksi se näyttäisi ennen kaikkea testiltä siitä, onnistuiko ihminen löytämään oikean kalenteripäivän? Miksi ikuisuuden kohtalo riippuisi siitä, osuiko ihminen oikeaan tulkintaan tuhansien vuosien aikana syntyneiden uskonnollisten kiistojen keskellä?

Entä se, joka yrittää elää rehellisesti, auttaa muita ja etsiä totuutta, mutta ei päädy samaan johtopäätökseen?

Onko hänen suurin ongelmansa todella lauantai?

Vai onko suurin ongelma siinä, että ihmisellä on taipumus tehdä omasta ymmärryksestään mittari, jolla hän arvioi kaikkia muita?

On helppoa löytää merkki, jota itse noudattaa.

Vaikeampaa on löytää sydän, joka ei ylpeile sillä.

Ihminen voi pitää sapattia ja silti olla armoton. Hän voi tuntea kaikki oikeat opetukset ja silti kohdella väärin lähimmäistään. Hän voi puolustaa Jumalan lakia ja unohtaa Jumalan luonteen.

Silloin ulkoinen kuuliaisuus voi muuttua peiliksi, josta ihminen näkee vain oman oikeassa olemisensa.

"Minä pidän oikean päivän."

Hyvä.

Mutta mitä se päivä teki sinulle?

Tekikö se sinusta lempeämmän?

Tekikö se sinusta anteeksiantavamman?

Tekikö se sinusta ihmisen, jonka lähellä muiden on helpompi hengittää?

Vai antoiko se vain uuden syyn katsoa toisia alaspäin?

Ehkä kaikkein vaikein hengellinen kysymys ei ole se, mikä päivä kalenterissa on pyhä.

Ehkä vaikein kysymys on, onko ihminen itse muuttunut pyhemmäksi.

Sillä voi olla mahdollista löytää oikea päivä ja samalla kadottaa oikea tarkoitus.

Voi olla mahdollista puolustaa totuutta niin voimakkaasti, että unohtaa sen hengen.

Ja silloin jäljelle jää vain yksi kysymys:

Jos pelastus ei tee ihmisestä rakastavampaa, mitä varten sitä oikeastaan tarvitaan?

"Lauantai ratkaisee kaiken."

Mutta mitä sitten?

Jos ihminen löytää oikean päivän mutta kadottaa armon, mitä hän oikeastaan löysi? Jos hän osaa nimetä oikean viikonpäivän mutta ei osaa rakastaa vihollistaan, antaa anteeksi tai olla nöyrä, onko kalenteriin merkitty päivä muuttanut hänen sydäntään?

Lue lisää

"Paavi on Antikristus."

Siinä se on. Lyhyt lause, suuri varmuus. Arvoitus on ratkaistu, vihollinen on nimetty ja historian suuri salaisuus on saanut kasvot.

Mutta mitä sitten?

Mitä tapahtuu sen jälkeen, kun nimi on lausuttu?

Muuttuuko ihminen nöyremmäksi? Lisääntyykö hänen rakkautensa? Tuleeko hänestä armollisempi, kärsivällisempi ja valmiimpi auttamaan toisia?

Vai saako hän vain uuden kohteen pelolleen?

Sillä vihollisen löytäminen on joskus paljon helpompaa kuin oman sydämen tutkiminen. On helppoa katsoa kauas ja sanoa: "Tuolla on paha." Paljon vaikeampaa on katsoa sisäänpäin ja kysyä: "Mitä pahaa minä itse kannan mukanani?"

Antikristuksesta puhuminen voi antaa ihmiselle tunteen suuresta hengellisestä tehtävästä. Hänestä tulee tarkkailija, varoittaja ja paljastaja. Hän etsii merkkejä, yhdistää tapahtumia ja rakentaa kokonaisuutta, jossa kaikki näyttää sopivan samaan kertomukseen.

Mutta samalla voi unohtua yksi asia: pelkkä vihollisen tunnistaminen ei vielä tee ihmisestä hyvää.

Ihminen voi tietää kaikki ennustukset ja silti olla ylpeä.

Hän voi paljastaa muiden virheitä ja silti olla armoton.

Hän voi puolustaa totuutta ja samalla unohtaa totuuden hengen.

Silloin syntyy outo tilanne: ihminen taistelee Antikristusta vastaan niin innokkaasti, että hänen oma sydämensä alkaa muistuttaa sitä kovuutta, jota hän väittää vastustavansa.

Jos jokainen vastustaja muuttuu viholliseksi ja jokainen eriävä ajatus merkiksi eksytyksestä, maailma muuttuu loputtomaksi metsästykseksi. Vihollisia löytyy aina lisää, koska järjestelmä tarvitsee niitä pysyäkseen elossa.

Ehkä vaikein hengellinen kysymys ei olekaan:

"Kuka on Antikristus?"

Ehkä vaikeampi kysymys on:

"Mitä minulle tapahtuu, kun uskon löytäneeni hänet?"

Sillä pahinta ei ehkä ole se, että ihminen ei tunnista pahaa.

Pahinta voi olla se, että hän tunnistaa sitä kaikkialla muualla niin tarkasti, ettei enää huomaa, mitä pelko, ylpeys ja viha tekevät hänen omassa sydämessään.

Anonyymi00106 kirjoitti:

"Paavi on Antikristus."

Siinä se on. Lyhyt lause, suuri varmuus. Arvoitus on ratkaistu, vihollinen on nimetty ja historian suuri salaisuus on saanut kasvot.

Mutta mitä sitten?

Mitä tapahtuu sen jälkeen, kun nimi on lausuttu?

Muuttuuko ihminen nöyremmäksi? Lisääntyykö hänen rakkautensa? Tuleeko hänestä armollisempi, kärsivällisempi ja valmiimpi auttamaan toisia?

Vai saako hän vain uuden kohteen pelolleen?

Sillä vihollisen löytäminen on joskus paljon helpompaa kuin oman sydämen tutkiminen. On helppoa katsoa kauas ja sanoa: "Tuolla on paha." Paljon vaikeampaa on katsoa sisäänpäin ja kysyä: "Mitä pahaa minä itse kannan mukanani?"

Antikristuksesta puhuminen voi antaa ihmiselle tunteen suuresta hengellisestä tehtävästä. Hänestä tulee tarkkailija, varoittaja ja paljastaja. Hän etsii merkkejä, yhdistää tapahtumia ja rakentaa kokonaisuutta, jossa kaikki näyttää sopivan samaan kertomukseen.

Mutta samalla voi unohtua yksi asia: pelkkä vihollisen tunnistaminen ei vielä tee ihmisestä hyvää.

Ihminen voi tietää kaikki ennustukset ja silti olla ylpeä.

Hän voi paljastaa muiden virheitä ja silti olla armoton.

Hän voi puolustaa totuutta ja samalla unohtaa totuuden hengen.

Silloin syntyy outo tilanne: ihminen taistelee Antikristusta vastaan niin innokkaasti, että hänen oma sydämensä alkaa muistuttaa sitä kovuutta, jota hän väittää vastustavansa.

Jos jokainen vastustaja muuttuu viholliseksi ja jokainen eriävä ajatus merkiksi eksytyksestä, maailma muuttuu loputtomaksi metsästykseksi. Vihollisia löytyy aina lisää, koska järjestelmä tarvitsee niitä pysyäkseen elossa.

Ehkä vaikein hengellinen kysymys ei olekaan:

"Kuka on Antikristus?"

Ehkä vaikeampi kysymys on:

"Mitä minulle tapahtuu, kun uskon löytäneeni hänet?"

Sillä pahinta ei ehkä ole se, että ihminen ei tunnista pahaa.

Pahinta voi olla se, että hän tunnistaa sitä kaikkialla muualla niin tarkasti, ettei enää huomaa, mitä pelko, ylpeys ja viha tekevät hänen omassa sydämessään.

Lue lisää

"Ellen White on aina oikea profeetta."

Hyvä. Mutta mitä sitten?

Jos ihminen ottaa jonkun auktoriteetiksi, silloin vaikein kysymys ei ole vain se, miksi häntä uskotaan, vaan myös se, mitä tehdään silloin, kun ennustus ei toteudu odotetulla tavalla.

Profeetan asema on helppo hyväksyä silloin, kun sanat näyttävät sopivan tapahtumiin. Vaikeampi hetki tulee silloin, kun kalenteri jatkaa kulkuaan eikä odotettu tapahtuma saavu.

Silloin alkaa selitysten aika.

Ehkä aika ei ollut oikea.

Ehkä ihmiset ymmärsivät väärin.

Ehkä ennustus tarkoitti jotakin muuta.

Ehkä toteutuminen tapahtuu näkymättömällä tavalla.

Ja jokainen selitys voi antaa uskolle uuden mahdollisuuden jatkaa.

Mutta samalla herää epämukava kysymys:

Missä vaiheessa ennustus lakkaa olemasta ennustus ja muuttuu tulkinnaksi, jota voidaan aina muuttaa jälkikäteen?

Sillä jos jokainen toteutumaton odotus voidaan selittää niin, ettei mikään koskaan osoita olevansa väärin, silloin ongelma ei enää ole vain ennustuksessa.

Ongelma on siinä, ettei sille anneta mahdollisuutta joutua koetelluksi.

Ihminen voi olla vilpittömästi vakuuttunut siitä, että hän puolustaa totuutta. Mutta totuuden puolustamiseen kuuluu myös rohkeus kysyä vaikeita kysymyksiä omasta puolesta.

Miksi tämä ei tapahtunut?

Mitä tästä opimme?

Olemmeko ymmärtäneet oikein?

Ehkä vahvin usko ei ole se, joka pelkää kysymyksiä.

Ehkä vahvin usko on se, joka kestää ne.

"Ellen White on aina oikea profeetta."

Hyvä. Mutta mitä sitten?

Jos kerran profeetta on aina oikeassa, silloin vaikein testi ei ole silloin, kun sanat näyttävät sopivan tapahtumiin. Vaikein testi tulee silloin, kun ennustettu aika kuluu umpeen eikä odotettu tapahtuma tapahdu.

Päivämäärä tulee.

Päivämäärä menee.

Kalenteri jatkaa kulkuaan.

Maailma ei lopu. Odotettu tapahtuma ei saavu. Taivas ei avaudu, historia ei pysähdy, eikä se hetki, johon kaikki valmistautuivat, toteudukaan.

Silloin alkaa selitysten aika.

Ehkä päivämäärä ymmärrettiin väärin.

Ehkä profetia ei tarkoittanutkaan sitä, mitä ensin ajateltiin.

Ehkä toteutuminen tapahtuu toisella tavalla.

Ehkä kyse ei ollut tapahtumasta vaan hengellisestä merkityksestä.

Mutta silloin syntyy väistämättä vaikea kysymys:

Jos ennustusta voidaan aina siirtää uuteen merkitykseen sen jälkeen, kun alkuperäinen odotus ei toteudu, miten erotetaan todellinen ennustus tavallisesta tulkinnasta?

Profeetan sana joutuu kaikkein kovimpaan koetukseen juuri silloin, kun todellisuus ei vastaa odotusta.

Silloin ei riitä sanoa: "Hän oli oikeassa, koska meidän täytyy löytää uusi selitys."

Silloin pitäisi voida kysyä myös:

"Oliko alkuperäinen odotus oikea?"

Sillä kalenteri ei tunne uskonnollisia selityksiä. Päivämäärä ei neuvottele. Se joko tulee tai menee.

Ja ehkä vaikein asia ihmiselle ei olekaan hyväksyä sitä, että joku toinen voi olla väärässä.

Vaikeampaa on hyväksyä mahdollisuus, että oma varmuus saattoi perustua tulkintaan, joka ei kestänyt aikaa.

Sillä todellinen totuus ei tarvitse sitä, että päivämääriä pelastetaan jälkikäteen.

Se kestää myös sen hetken, kun kalenteri näyttää, että odotus meni ohi.

Anonyymi00107 kirjoitti:

"Ellen White on aina oikea profeetta."

Hyvä. Mutta mitä sitten?

Jos ihminen ottaa jonkun auktoriteetiksi, silloin vaikein kysymys ei ole vain se, miksi häntä uskotaan, vaan myös se, mitä tehdään silloin, kun ennustus ei toteudu odotetulla tavalla.

Profeetan asema on helppo hyväksyä silloin, kun sanat näyttävät sopivan tapahtumiin. Vaikeampi hetki tulee silloin, kun kalenteri jatkaa kulkuaan eikä odotettu tapahtuma saavu.

Silloin alkaa selitysten aika.

Ehkä aika ei ollut oikea.

Ehkä ihmiset ymmärsivät väärin.

Ehkä ennustus tarkoitti jotakin muuta.

Ehkä toteutuminen tapahtuu näkymättömällä tavalla.

Ja jokainen selitys voi antaa uskolle uuden mahdollisuuden jatkaa.

Mutta samalla herää epämukava kysymys:

Missä vaiheessa ennustus lakkaa olemasta ennustus ja muuttuu tulkinnaksi, jota voidaan aina muuttaa jälkikäteen?

Sillä jos jokainen toteutumaton odotus voidaan selittää niin, ettei mikään koskaan osoita olevansa väärin, silloin ongelma ei enää ole vain ennustuksessa.

Ongelma on siinä, ettei sille anneta mahdollisuutta joutua koetelluksi.

Ihminen voi olla vilpittömästi vakuuttunut siitä, että hän puolustaa totuutta. Mutta totuuden puolustamiseen kuuluu myös rohkeus kysyä vaikeita kysymyksiä omasta puolesta.

Miksi tämä ei tapahtunut?

Mitä tästä opimme?

Olemmeko ymmärtäneet oikein?

Ehkä vahvin usko ei ole se, joka pelkää kysymyksiä.

Ehkä vahvin usko on se, joka kestää ne.

"Ellen White on aina oikea profeetta."

Hyvä. Mutta mitä sitten?

Jos kerran profeetta on aina oikeassa, silloin vaikein testi ei ole silloin, kun sanat näyttävät sopivan tapahtumiin. Vaikein testi tulee silloin, kun ennustettu aika kuluu umpeen eikä odotettu tapahtuma tapahdu.

Päivämäärä tulee.

Päivämäärä menee.

Kalenteri jatkaa kulkuaan.

Maailma ei lopu. Odotettu tapahtuma ei saavu. Taivas ei avaudu, historia ei pysähdy, eikä se hetki, johon kaikki valmistautuivat, toteudukaan.

Silloin alkaa selitysten aika.

Ehkä päivämäärä ymmärrettiin väärin.

Ehkä profetia ei tarkoittanutkaan sitä, mitä ensin ajateltiin.

Ehkä toteutuminen tapahtuu toisella tavalla.

Ehkä kyse ei ollut tapahtumasta vaan hengellisestä merkityksestä.

Mutta silloin syntyy väistämättä vaikea kysymys:

Jos ennustusta voidaan aina siirtää uuteen merkitykseen sen jälkeen, kun alkuperäinen odotus ei toteudu, miten erotetaan todellinen ennustus tavallisesta tulkinnasta?

Profeetan sana joutuu kaikkein kovimpaan koetukseen juuri silloin, kun todellisuus ei vastaa odotusta.

Silloin ei riitä sanoa: "Hän oli oikeassa, koska meidän täytyy löytää uusi selitys."

Silloin pitäisi voida kysyä myös:

"Oliko alkuperäinen odotus oikea?"

Sillä kalenteri ei tunne uskonnollisia selityksiä. Päivämäärä ei neuvottele. Se joko tulee tai menee.

Ja ehkä vaikein asia ihmiselle ei olekaan hyväksyä sitä, että joku toinen voi olla väärässä.

Vaikeampaa on hyväksyä mahdollisuus, että oma varmuus saattoi perustua tulkintaan, joka ei kestänyt aikaa.

Sillä todellinen totuus ei tarvitse sitä, että päivämääriä pelastetaan jälkikäteen.

Se kestää myös sen hetken, kun kalenteri näyttää, että odotus meni ohi.

Lue lisää

"Ellen White sai profetioita suuressa transsissa. Hän sanoi "unessa": 'Glory!'"

Hyvä.

Kokemus voi olla voimakas. Näky voi olla vaikuttava. Ihminen voi olla täysin vakuuttunut siitä, että hän on koskettanut jotakin suurempaa kuin tavallinen arki.

Mutta sitten tulee vaikeampi kysymys:

Mitä tapahtui niille sanoille, jotka eivät toteutuneet?

Sillä voimakas kokemus ei vielä yksin ratkaise sitä, ovatko kaikki sen tulkinnat oikeita. Ihminen voi kokea jotakin syvästi merkityksellistä ja silti ymmärtää sen myöhemmin eri tavalla kuin aluksi ajatteli.

Raamattu W. Whiten kädessä "prtofetioiden" aikana – todellinen testi ei lopulta ole se, miltä hetki näyttää.

Todellinen testi on aika.

Aika kysyy:

Toteutuiko tämä?

Oliko odotus oikea?

Ymmärrettiinkö sanoma oikein?

Kun ennustus osuu, sitä pidetään vahvistuksena. Mutta kun ennustus ei toteudu, alkaa vaikeampi vaihe: selitysten rakentaminen.

Silloin vaarana on, että ihminen ei enää tutki profetiaa, vaan suojelee omaa kuvaansa profetiasta.

Hän ei enää kysy: "Mitä tapahtui?"

Hän kysyy: "Miten voin selittää tämän niin, ettei alkuperäinen usko horju?"

Ja juuri siinä kohdassa hengellinen varmuus voi muuttua suojarakennelmaksi, jossa jokainen uusi kysymys nähdään uhkana.

Ehkä todellinen kunnioitus hengellisiä asioita kohtaan ei tarkoita sitä, että kaikkia väitteitä täytyy hyväksyä ilman tutkimista.

Ehkä siihen kuuluu myös rohkeus kysyä:

Jos Jumala on totuus, miksi totuuden pitäisi pelätä rehellisiä kysymyksiä?

Unissasaarnaajat ja muut "valitut"


Koska olen ollut kiinnostunut tästä aiheesta, otin siitä selvää monta vuotta sitten. Jotkut unisaarnaajat ja saarnaajat, joilla oli "tehtävä Jumalalta". Kirjastoissa on heidän elämäkertansa. Konttinen ym.

Yksi tapahtuma: hän puhui kaikkien ihmisten, muiden ihmisten, edessä.
Muiden ihmisten synnit tuotiin esiin. Hän toi kaiken julkisuuteen. Tämä ei voi olla "Jumalasta", koska ainakaan Raamatun Jumala ei käyttäydy näin. Toinen esimerkki: saarnamiehen mukaan hänen edessään seisoi joku tumma hahmo, joka piti kädessään kirjaa tai jotain vastaavaa, josta saarnaaja luki sanomaa. Mitä tämä on? Kirjastoista löytyy elämäkertoja kaikenlaisista
unissasaarnaajista. Onko tämä jumalallinen "ilmestys" tai jotain aivan muuta. Tumma hahmo. Mutta kun näille saarnaajille kerrottiin, että he saivat tietoa "Jumalalta". Taitavat nuo unissasaarnaajat sittenkin olla itsekin huijattuja.
Mitä johtopäätöksiä tästä voidaan tehdä? Voit lukea heidän elämäkertojaan kirjastoissa. Mielenkiintoista. Ja vain he, "ilmestyksen" vastaanottajat, on "valittu" tähän tehtävään.

Anonyymi00108 kirjoitti:

"Ellen White sai profetioita suuressa transsissa. Hän sanoi "unessa": 'Glory!'"

Hyvä.

Kokemus voi olla voimakas. Näky voi olla vaikuttava. Ihminen voi olla täysin vakuuttunut siitä, että hän on koskettanut jotakin suurempaa kuin tavallinen arki.

Mutta sitten tulee vaikeampi kysymys:

Mitä tapahtui niille sanoille, jotka eivät toteutuneet?

Sillä voimakas kokemus ei vielä yksin ratkaise sitä, ovatko kaikki sen tulkinnat oikeita. Ihminen voi kokea jotakin syvästi merkityksellistä ja silti ymmärtää sen myöhemmin eri tavalla kuin aluksi ajatteli.

Raamattu W. Whiten kädessä "prtofetioiden" aikana – todellinen testi ei lopulta ole se, miltä hetki näyttää.

Todellinen testi on aika.

Aika kysyy:

Toteutuiko tämä?

Oliko odotus oikea?

Ymmärrettiinkö sanoma oikein?

Kun ennustus osuu, sitä pidetään vahvistuksena. Mutta kun ennustus ei toteudu, alkaa vaikeampi vaihe: selitysten rakentaminen.

Silloin vaarana on, että ihminen ei enää tutki profetiaa, vaan suojelee omaa kuvaansa profetiasta.

Hän ei enää kysy: "Mitä tapahtui?"

Hän kysyy: "Miten voin selittää tämän niin, ettei alkuperäinen usko horju?"

Ja juuri siinä kohdassa hengellinen varmuus voi muuttua suojarakennelmaksi, jossa jokainen uusi kysymys nähdään uhkana.

Ehkä todellinen kunnioitus hengellisiä asioita kohtaan ei tarkoita sitä, että kaikkia väitteitä täytyy hyväksyä ilman tutkimista.

Ehkä siihen kuuluu myös rohkeus kysyä:

Jos Jumala on totuus, miksi totuuden pitäisi pelätä rehellisiä kysymyksiä?

Unissasaarnaajat ja muut "valitut"


Koska olen ollut kiinnostunut tästä aiheesta, otin siitä selvää monta vuotta sitten. Jotkut unisaarnaajat ja saarnaajat, joilla oli "tehtävä Jumalalta". Kirjastoissa on heidän elämäkertansa. Konttinen ym.

Yksi tapahtuma: hän puhui kaikkien ihmisten, muiden ihmisten, edessä.
Muiden ihmisten synnit tuotiin esiin. Hän toi kaiken julkisuuteen. Tämä ei voi olla "Jumalasta", koska ainakaan Raamatun Jumala ei käyttäydy näin. Toinen esimerkki: saarnamiehen mukaan hänen edessään seisoi joku tumma hahmo, joka piti kädessään kirjaa tai jotain vastaavaa, josta saarnaaja luki sanomaa. Mitä tämä on? Kirjastoista löytyy elämäkertoja kaikenlaisista
unissasaarnaajista. Onko tämä jumalallinen "ilmestys" tai jotain aivan muuta. Tumma hahmo. Mutta kun näille saarnaajille kerrottiin, että he saivat tietoa "Jumalalta". Taitavat nuo unissasaarnaajat sittenkin olla itsekin huijattuja.
Mitä johtopäätöksiä tästä voidaan tehdä? Voit lukea heidän elämäkertojaan kirjastoissa. Mielenkiintoista. Ja vain he, "ilmestyksen" vastaanottajat, on "valittu" tähän tehtävään.

Lue lisää

Ihmiskunnan historiassa ei ole ollut pulaa ihmisistä, jotka ovat kertoneet olevansa erityisessä tehtävässä,"jumalan valitut tehtävään"

Joku on unissasaarnaaja, joku taas ei.

Ellen Whitekin sai "profetiat" yliluonnollisella tavalla puoliunessa, vaikka olikin tavallaan "hereillä" - Glory, Glory.

Joku kertoo saaneensa näyn. Joku kuulee äänen. Joku sanoo saaneensa sanoman Jumalalta. Ja usein kertomukseen liittyy sama ajatus: minut on valittu kertomaan muille se, mitä muut eivät vielä ymmärrä.

Mutta juuri silloin alkaa vaikein kysymys.

Mistä tiedämme, että kyse on jumalallisesta ilmoituksesta eikä ihmisen omasta mielestä, tulkinnasta tai kokemuksesta?

Sillä voimakas kokemus ei aina tarkoita oikeaa tulkintaa.

Ihminen voi kokea jotakin hyvin todellista omassa mielessään. Hän voi olla vilpittömästi vakuuttunut siitä, että hänellä on erityinen tehtävä. Mutta vilpittömyys ei vielä yksin todista, mistä kokemus on peräisin.

Erityisen kiinnostava kysymys liittyy niihin tilanteisiin, joissa "valittu" alkaa paljastaa muiden ihmisten salaisuuksia, syntejä ja henkilökohtaisia asioita julkisesti.

Jos hengellisen sanoman tarkoitus on johtaa ihmistä parannukseen, armoon ja muutokseen, miksi sanoma joskus muuttuu nöyryyttämiseksi ja häpeän tuottamiseksi?

Onko se todella korkeampaa ohjausta vai ihmisen oma tarve saada valtaa toisten yli?

Myös kertomukset näkyjen hahmoista, äänistä ja ilmestyksistä herättävät kysymyksiä. Monissa kulttuureissa ihmiset ovat kertoneet kohtaamisista, joissa he näkevät hahmoja tai saavat tietoa näkymättömästä maailmasta. Mutta sama ilmiö voidaan tulkita monella tavalla: uskonnolliseksi kokemukseksi, psykologiseksi kokemukseksi tai oman kulttuurin muokkaamaksi symboliseksi tapahtumaksi.

Ehkä kaikkein kiinnostavin kysymys ei ole vain:

"Valehtelivatko nämä ihmiset?"

Usein vastaus ei ole niin yksinkertainen.

Jotkut voivat olla tietoisia huijareita. Jotkut voivat olla täysin vilpittömiä mutta erehtyneitä. Jotkut voivat tulkita omia sisäisiä kokemuksiaan tavalla, jonka heidän aikansa uskonto ja ympäristö heille opettivat.

Siksi "valittu" on aina vaikea sana.

Se voi tarkoittaa ihmistä, joka kokee kutsumuksen tehdä hyvää.

Mutta se voi myös muuttua vaaralliseksi ajatukseksi, jos ihminen alkaa uskoa olevansa kaiken arvostelun ulkopuolella.

Ehkä tervein kysymys ei ole:

"Kuka väittää olevansa Jumalan lähettämä?"

Vaan:

"Millaisia hedelmiä hänen toimintansa tuottaa?"

Lisääkö se totuutta, rakkautta ja nöyryyttä?

Vai lisääkö se pelkoa, riippuvuutta ja ihmisten nostamista toisten yläpuolelle?

Sillä historia on täynnä ihmisiä, jotka sanoivat puhuvansa Jumalan puolesta.

Ja historia on myös täynnä ihmisiä, jotka joutuivat myöhemmin kysymään:

"Kuuntelimmeko todella jumalallista ääntä – vai ihmisen omaa kaikua?"

Ellen Whitekin sai "profetiat" yliluonnollisella tavalla puoliunessa, vaikka olikin tavallaan "hereillä" - Glory, Glory.

Anonyymi00109 kirjoitti:

Ihmiskunnan historiassa ei ole ollut pulaa ihmisistä, jotka ovat kertoneet olevansa erityisessä tehtävässä,"jumalan valitut tehtävään"

Joku on unissasaarnaaja, joku taas ei.

Ellen Whitekin sai "profetiat" yliluonnollisella tavalla puoliunessa, vaikka olikin tavallaan "hereillä" - Glory, Glory.

Joku kertoo saaneensa näyn. Joku kuulee äänen. Joku sanoo saaneensa sanoman Jumalalta. Ja usein kertomukseen liittyy sama ajatus: minut on valittu kertomaan muille se, mitä muut eivät vielä ymmärrä.

Mutta juuri silloin alkaa vaikein kysymys.

Mistä tiedämme, että kyse on jumalallisesta ilmoituksesta eikä ihmisen omasta mielestä, tulkinnasta tai kokemuksesta?

Sillä voimakas kokemus ei aina tarkoita oikeaa tulkintaa.

Ihminen voi kokea jotakin hyvin todellista omassa mielessään. Hän voi olla vilpittömästi vakuuttunut siitä, että hänellä on erityinen tehtävä. Mutta vilpittömyys ei vielä yksin todista, mistä kokemus on peräisin.

Erityisen kiinnostava kysymys liittyy niihin tilanteisiin, joissa "valittu" alkaa paljastaa muiden ihmisten salaisuuksia, syntejä ja henkilökohtaisia asioita julkisesti.

Jos hengellisen sanoman tarkoitus on johtaa ihmistä parannukseen, armoon ja muutokseen, miksi sanoma joskus muuttuu nöyryyttämiseksi ja häpeän tuottamiseksi?

Onko se todella korkeampaa ohjausta vai ihmisen oma tarve saada valtaa toisten yli?

Myös kertomukset näkyjen hahmoista, äänistä ja ilmestyksistä herättävät kysymyksiä. Monissa kulttuureissa ihmiset ovat kertoneet kohtaamisista, joissa he näkevät hahmoja tai saavat tietoa näkymättömästä maailmasta. Mutta sama ilmiö voidaan tulkita monella tavalla: uskonnolliseksi kokemukseksi, psykologiseksi kokemukseksi tai oman kulttuurin muokkaamaksi symboliseksi tapahtumaksi.

Ehkä kaikkein kiinnostavin kysymys ei ole vain:

"Valehtelivatko nämä ihmiset?"

Usein vastaus ei ole niin yksinkertainen.

Jotkut voivat olla tietoisia huijareita. Jotkut voivat olla täysin vilpittömiä mutta erehtyneitä. Jotkut voivat tulkita omia sisäisiä kokemuksiaan tavalla, jonka heidän aikansa uskonto ja ympäristö heille opettivat.

Siksi "valittu" on aina vaikea sana.

Se voi tarkoittaa ihmistä, joka kokee kutsumuksen tehdä hyvää.

Mutta se voi myös muuttua vaaralliseksi ajatukseksi, jos ihminen alkaa uskoa olevansa kaiken arvostelun ulkopuolella.

Ehkä tervein kysymys ei ole:

"Kuka väittää olevansa Jumalan lähettämä?"

Vaan:

"Millaisia hedelmiä hänen toimintansa tuottaa?"

Lisääkö se totuutta, rakkautta ja nöyryyttä?

Vai lisääkö se pelkoa, riippuvuutta ja ihmisten nostamista toisten yläpuolelle?

Sillä historia on täynnä ihmisiä, jotka sanoivat puhuvansa Jumalan puolesta.

Ja historia on myös täynnä ihmisiä, jotka joutuivat myöhemmin kysymään:

"Kuuntelimmeko todella jumalallista ääntä – vai ihmisen omaa kaikua?"

Ellen Whitekin sai "profetiat" yliluonnollisella tavalla puoliunessa, vaikka olikin tavallaan "hereillä" - Glory, Glory.

Lue lisää

"Ellen White sai profetiat yliluonnollisella tavalla. Hän oli puoliunessa, mutta tavallaan hereillä. Hän sanoi: 'Glory, Glory.'"

Se on voimakas.
Ihminen seisoo tavallisen tietoisuuden ja jonkin koetun suuren kokemuksen rajalla. Hän kokee jotakin, joka tuntuu tulevan oman itsen ulkopuolelta. Hän ei koe vain ajatusta, vaan tapahtuman.

Mutta juuri silloin alkaa vaikein kysymys:

Mitä kokemus tarkoittaa?

Ihmiskunnan historia on täynnä ihmisiä, jotka ovat kertoneet näkyjä, ilmestyksiä, unia ja jumalallisia kohtaamisia. He ovat eri aikakausina ja eri kulttuureissa uskoneet saaneensa sanoman korkeammalta taholta.

Kokemus voi olla ihmiselle täysin todellinen.

Mutta siitä seuraa vielä toinen kysymys:

Onko kaikki, mikä tuntuu yliluonnolliselta, automaattisesti yliluonnollista alkuperää?

Siinä kohdassa ihminen joutuu vaikean rajan eteen. Hän voi kunnioittaa kokemusta, mutta samalla kysyä, miten sitä arvioidaan.

Sillä historia ei tunne vain yhtä ihmistä, joka on kertonut saaneensa ilmoituksen. Se tuntee tuhansia ihmisiä, jotka ovat kertoneet samankaltaisista kokemuksista – joskus keskenään ristiriitaisista sanomista.

Siksi ratkaisevaksi ei ehkä riitä vain se, kuinka voimakas hetki oli.

Myös seuraukset täytyy nähdä.

Mihin kokemus johti?

Tuottiko se nöyryyttä vai erityisaseman tunnetta?

Lisäsikö se rakkautta vai pelkoa?

Auttiko se ihmisiä vai tekikö se heistä riippuvaisia yhdestä ihmisestä ja tämän tulkinnoista?

Ehkä vaikein asia hengellisissä kokemuksissa on tämä:

Ihminen voi olla vilpitön ja silti erehtyä.

Ihminen voi kokea jotakin syvästi merkityksellistä ja silti tulkita sen väärin.

Siksi jopa kaikkein voimakkaimmat kokemukset tarvitsevat rinnalleen harkintaa, aikaa ja kykyä kysyä vaikeita kysymyksiä.

Onko kaikki, mikä tuntuu yliluonnolliselta, automaattisesti peräisin yliluonnollisesta?

Siinä kohdassa ihminen astuu vaikealle rajalle.

Kokemus voi olla voimakas. Se voi tuntua kirkkaammalta kuin tavallinen ajatus, todemmalta kuin tavallinen uni ja merkityksellisemmältä kuin mikään aiemmin koettu. Ihminen voi olla täysin vakuuttunut siitä, että hän on kohdannut jotakin itseään suurempaa.

Mutta voimakkuus ei vielä yksin kerro alkuperää.

Mieli on hämmästyttävä. Se voi synnyttää kokemuksia, jotka tuntuvat tulevan ulkopuolelta. Se voi rakentaa symboleja, ääniä, näkyjä ja merkityksiä. Samalla ihminen elää aina oman aikansa kielessä, kulttuurissa ja uskonnollisissa käsityksissä. Se, mikä yhdelle ihmiselle näyttäytyy jumalallisena ilmoituksena, voi toiselle näyttäytyä psykologisena kokemuksena.

Siksi vaikea kysymys ei ole vain:

"Koinko jotakin poikkeuksellista?"

Vaan:

"Miten tiedän, mitä se tarkoittaa?"

Kokemusta voidaan kunnioittaa ilman, että jokainen tulkinta hyväksytään automaattisesti.

Ihminen voi olla vilpitön ja silti erehtyä.

Hän voi nähdä jotakin ja tulkita sen väärin.

Hän voi saada voimakkaan sisäisen kokemuksen ja rakentaa sen ympärille kokonaisen maailmankuvan.

Siksi historian kaikki "valitut" eivät voi olla yhtä aikaa oikeassa, jos heidän sanomansa ovat keskenään ristiriidassa. Jäljelle jää kysymys siitä, millä perusteella kokemuksia erotellaan toisistaan.

Ehkä paras testi ei ole vain se, kuinka vaikuttava kokemus oli.

Ehkä tärkeämpi kysymys on:

"Mitä tämä kokemus tekee ihmiselle?"

Tuoko se lisää nöyryyttä, rakkautta ja totuuden etsimistä?

Vai tuoko se tunteen erityisasemasta, jossa ihminen ei enää kuuntele muita eikä kykene arvioimaan itseään?

Sillä joskus vaikein harha ei ole se, että ihminen ei usko mihinkään.

Joskus vaikein harha on se, että ihminen on täysin varma siitä, ettei hänen tarvitse enää koskaan kysyä.

Anonyymi00110 kirjoitti:

"Ellen White sai profetiat yliluonnollisella tavalla. Hän oli puoliunessa, mutta tavallaan hereillä. Hän sanoi: 'Glory, Glory.'"

Se on voimakas.
Ihminen seisoo tavallisen tietoisuuden ja jonkin koetun suuren kokemuksen rajalla. Hän kokee jotakin, joka tuntuu tulevan oman itsen ulkopuolelta. Hän ei koe vain ajatusta, vaan tapahtuman.

Mutta juuri silloin alkaa vaikein kysymys:

Mitä kokemus tarkoittaa?

Ihmiskunnan historia on täynnä ihmisiä, jotka ovat kertoneet näkyjä, ilmestyksiä, unia ja jumalallisia kohtaamisia. He ovat eri aikakausina ja eri kulttuureissa uskoneet saaneensa sanoman korkeammalta taholta.

Kokemus voi olla ihmiselle täysin todellinen.

Mutta siitä seuraa vielä toinen kysymys:

Onko kaikki, mikä tuntuu yliluonnolliselta, automaattisesti yliluonnollista alkuperää?

Siinä kohdassa ihminen joutuu vaikean rajan eteen. Hän voi kunnioittaa kokemusta, mutta samalla kysyä, miten sitä arvioidaan.

Sillä historia ei tunne vain yhtä ihmistä, joka on kertonut saaneensa ilmoituksen. Se tuntee tuhansia ihmisiä, jotka ovat kertoneet samankaltaisista kokemuksista – joskus keskenään ristiriitaisista sanomista.

Siksi ratkaisevaksi ei ehkä riitä vain se, kuinka voimakas hetki oli.

Myös seuraukset täytyy nähdä.

Mihin kokemus johti?

Tuottiko se nöyryyttä vai erityisaseman tunnetta?

Lisäsikö se rakkautta vai pelkoa?

Auttiko se ihmisiä vai tekikö se heistä riippuvaisia yhdestä ihmisestä ja tämän tulkinnoista?

Ehkä vaikein asia hengellisissä kokemuksissa on tämä:

Ihminen voi olla vilpitön ja silti erehtyä.

Ihminen voi kokea jotakin syvästi merkityksellistä ja silti tulkita sen väärin.

Siksi jopa kaikkein voimakkaimmat kokemukset tarvitsevat rinnalleen harkintaa, aikaa ja kykyä kysyä vaikeita kysymyksiä.

Onko kaikki, mikä tuntuu yliluonnolliselta, automaattisesti peräisin yliluonnollisesta?

Siinä kohdassa ihminen astuu vaikealle rajalle.

Kokemus voi olla voimakas. Se voi tuntua kirkkaammalta kuin tavallinen ajatus, todemmalta kuin tavallinen uni ja merkityksellisemmältä kuin mikään aiemmin koettu. Ihminen voi olla täysin vakuuttunut siitä, että hän on kohdannut jotakin itseään suurempaa.

Mutta voimakkuus ei vielä yksin kerro alkuperää.

Mieli on hämmästyttävä. Se voi synnyttää kokemuksia, jotka tuntuvat tulevan ulkopuolelta. Se voi rakentaa symboleja, ääniä, näkyjä ja merkityksiä. Samalla ihminen elää aina oman aikansa kielessä, kulttuurissa ja uskonnollisissa käsityksissä. Se, mikä yhdelle ihmiselle näyttäytyy jumalallisena ilmoituksena, voi toiselle näyttäytyä psykologisena kokemuksena.

Siksi vaikea kysymys ei ole vain:

"Koinko jotakin poikkeuksellista?"

Vaan:

"Miten tiedän, mitä se tarkoittaa?"

Kokemusta voidaan kunnioittaa ilman, että jokainen tulkinta hyväksytään automaattisesti.

Ihminen voi olla vilpitön ja silti erehtyä.

Hän voi nähdä jotakin ja tulkita sen väärin.

Hän voi saada voimakkaan sisäisen kokemuksen ja rakentaa sen ympärille kokonaisen maailmankuvan.

Siksi historian kaikki "valitut" eivät voi olla yhtä aikaa oikeassa, jos heidän sanomansa ovat keskenään ristiriidassa. Jäljelle jää kysymys siitä, millä perusteella kokemuksia erotellaan toisistaan.

Ehkä paras testi ei ole vain se, kuinka vaikuttava kokemus oli.

Ehkä tärkeämpi kysymys on:

"Mitä tämä kokemus tekee ihmiselle?"

Tuoko se lisää nöyryyttä, rakkautta ja totuuden etsimistä?

Vai tuoko se tunteen erityisasemasta, jossa ihminen ei enää kuuntele muita eikä kykene arvioimaan itseään?

Sillä joskus vaikein harha ei ole se, että ihminen ei usko mihinkään.

Joskus vaikein harha on se, että ihminen on täysin varma siitä, ettei hänen tarvitse enää koskaan kysyä.

Lue lisää

On niin monia ihmisiä, joille joku puhuu "korkeammista lähteistä". Joku, joka tuo "hyvää”, joka haluaa vain "hyvää ihmisille". Kanavoinnin tai "ilmestyksen" vastaanottaja pitää itseään valittuna ja uskoo, että totuus tulee maailmaan kanavoijan, kanavoinnin uhrin, kautta. Kun "ilmestyksen" ääni on niin suloinen ja hyväntahtoinen, se voi antaa sellaisen vaikutelman. Tällaisia ihmisiä on paljon, ja "he ovat ainoat, jotka tuovat totuutta".


Jotkut ihmiset, jotka väittävät olevansa Jumalan puolella, Jumalan asialla ja saaneet jonkun Jumalallisen tehtävän, ovat itse asiassa vastakkaisten eli pahuuden voimien puolella. Jotkut ovat niin vakuuttuneita kaikista ”ilmestyksistä". On hyvin vaikeaa kurkistaa pintaa syvemmälle. He ovat myös eksytettyjä, mutta samaan aikaan he raivoavat niitä vastaan, jotka ovat mahdollisesti oikealla tiellä. Silloin voitaisiin sanoa, että joko eksytetyt syyttävät eksytettyjä tai eksytetyt syyttävät niitä, jotka ovat oikealla tiellä, koska he luulevat kanavointien perusteella, että he ovat "valittuja" ja että he ovat oikeassa, koska "korkeammat voimat" sanovat niin. Tavallaan heitä käy sääliksi, koska he ovat itsekin uhreja, vaikka he uskovat, että uhrit ovat muut ihmiset. Ja sitten tulee mukaan erittäin vaarallinen fanatismi. Ja kyse voi olla myös mielen sairaudesta tai mielikuvituksesta. Silloin pitäisi tuntea heitä kohtaan myötätuntoa.

Anonyymi00111 kirjoitti:

On niin monia ihmisiä, joille joku puhuu "korkeammista lähteistä". Joku, joka tuo "hyvää”, joka haluaa vain "hyvää ihmisille". Kanavoinnin tai "ilmestyksen" vastaanottaja pitää itseään valittuna ja uskoo, että totuus tulee maailmaan kanavoijan, kanavoinnin uhrin, kautta. Kun "ilmestyksen" ääni on niin suloinen ja hyväntahtoinen, se voi antaa sellaisen vaikutelman. Tällaisia ihmisiä on paljon, ja "he ovat ainoat, jotka tuovat totuutta".


Jotkut ihmiset, jotka väittävät olevansa Jumalan puolella, Jumalan asialla ja saaneet jonkun Jumalallisen tehtävän, ovat itse asiassa vastakkaisten eli pahuuden voimien puolella. Jotkut ovat niin vakuuttuneita kaikista ”ilmestyksistä". On hyvin vaikeaa kurkistaa pintaa syvemmälle. He ovat myös eksytettyjä, mutta samaan aikaan he raivoavat niitä vastaan, jotka ovat mahdollisesti oikealla tiellä. Silloin voitaisiin sanoa, että joko eksytetyt syyttävät eksytettyjä tai eksytetyt syyttävät niitä, jotka ovat oikealla tiellä, koska he luulevat kanavointien perusteella, että he ovat "valittuja" ja että he ovat oikeassa, koska "korkeammat voimat" sanovat niin. Tavallaan heitä käy sääliksi, koska he ovat itsekin uhreja, vaikka he uskovat, että uhrit ovat muut ihmiset. Ja sitten tulee mukaan erittäin vaarallinen fanatismi. Ja kyse voi olla myös mielen sairaudesta tai mielikuvituksesta. Silloin pitäisi tuntea heitä kohtaan myötätuntoa.

Lue lisää

On olemassa erikoinen inhimillinen paradoksi: ihminen voi olla täysin vakuuttunut olevansa hyvän puolella ja silti toimia tavalla, joka tuottaa pelkoa ja vastakkainasettelua.

Jotkut ihmiset kokevat saaneensa erityisen tehtävän "Jumalalta". He uskovat olevansa totuuden puolustajia, valittuja sanansaattajia tai näkymättömän maailman ohjaamia. He eivät välttämättä koe itseään vallan tavoittelijoiksi, vaan ihmisiksi, jotka yrittävät pelastaa muita.

Mutta juuri siinä voi olla suurin vaikeus.

Ihminen, joka on täysin varma omasta jumalallisesta tehtävästään, voi menettää kyvyn kysyä: "Entä jos olenkin väärässä?"

Jos jokainen epäilys tulkitaan hyökkäykseksi ja jokainen vastustus merkiksi siitä, että toinen on eksynyt, ajattelu sulkeutuu kehään. Oma kokemus todistaa itsensä oikeaksi, ja kaikki ulkopuolinen palaute muuttuu vain uudeksi todisteeksi siitä, että oma tehtävä on todellinen.

Silloin voi syntyä tilanne, jossa ihmiset syyttävät toisiaan eksytyksestä samalla kun kumpikin uskoo puolustavansa totuutta.

Eksytetty syyttää eksytettyä.

Tai ihminen, joka kuvittelee puolustavansa hyvää, hyökkää sellaista vastaan, joka hänen mielestään on väärässä – vaikka todellisuudessa hän ei enää erota totuuden puolustamista oman varmuutensa puolustamisesta.

Tällaisissa tilanteissa on helppo nähdä vain vastustaja.

Vaikeampaa on nähdä ihminen.

Sillä joskus fanaattisen varmuuden takana ei ole pahuutta, vaan pelkoa, tarvetta kuulua johonkin, voimakas kokemus tai vilpitön halu löytää merkitys. Ihminen voi itsekin olla oman uskomusjärjestelmänsä vanki.

Se ei tarkoita, että haitallista toimintaa pitäisi hyväksyä.

Mutta se tarkoittaa, että myös erehtynyttä ihmistä voidaan tarkastella ihmisarvoa kunnioittaen.

Ehkä suurin viisaus on ymmärtää tämä:

Ihminen voi olla vaarallinen ilman, että hän itse kokee olevansa paha.

Hän voi tehdä vahinkoa samalla kun uskoo tekevänsä hyvää.

Siksi tarvitaan sekä kriittisyyttä että myötätuntoa.

Kriittisyyttä, jotta emme hyväksy jokaista "ilmestystä" tai väitettä erityisestä tehtävästä ilman arviointia.

Myötätuntoa, jotta emme unohda, että myös erehtyvä ihminen on ihminen.

Sillä joskus vaikein taistelu ei ole hyvän ja pahan välillä.

Joskus se on taistelu ihmisen sisällä: varmuuden ja nöyryyden, pelon ja rakkauden, oman oikeassa olemisen tarpeen ja todellisen totuuden etsimisen välillä.

Anonyymi00112 kirjoitti:

On olemassa erikoinen inhimillinen paradoksi: ihminen voi olla täysin vakuuttunut olevansa hyvän puolella ja silti toimia tavalla, joka tuottaa pelkoa ja vastakkainasettelua.

Jotkut ihmiset kokevat saaneensa erityisen tehtävän "Jumalalta". He uskovat olevansa totuuden puolustajia, valittuja sanansaattajia tai näkymättömän maailman ohjaamia. He eivät välttämättä koe itseään vallan tavoittelijoiksi, vaan ihmisiksi, jotka yrittävät pelastaa muita.

Mutta juuri siinä voi olla suurin vaikeus.

Ihminen, joka on täysin varma omasta jumalallisesta tehtävästään, voi menettää kyvyn kysyä: "Entä jos olenkin väärässä?"

Jos jokainen epäilys tulkitaan hyökkäykseksi ja jokainen vastustus merkiksi siitä, että toinen on eksynyt, ajattelu sulkeutuu kehään. Oma kokemus todistaa itsensä oikeaksi, ja kaikki ulkopuolinen palaute muuttuu vain uudeksi todisteeksi siitä, että oma tehtävä on todellinen.

Silloin voi syntyä tilanne, jossa ihmiset syyttävät toisiaan eksytyksestä samalla kun kumpikin uskoo puolustavansa totuutta.

Eksytetty syyttää eksytettyä.

Tai ihminen, joka kuvittelee puolustavansa hyvää, hyökkää sellaista vastaan, joka hänen mielestään on väärässä – vaikka todellisuudessa hän ei enää erota totuuden puolustamista oman varmuutensa puolustamisesta.

Tällaisissa tilanteissa on helppo nähdä vain vastustaja.

Vaikeampaa on nähdä ihminen.

Sillä joskus fanaattisen varmuuden takana ei ole pahuutta, vaan pelkoa, tarvetta kuulua johonkin, voimakas kokemus tai vilpitön halu löytää merkitys. Ihminen voi itsekin olla oman uskomusjärjestelmänsä vanki.

Se ei tarkoita, että haitallista toimintaa pitäisi hyväksyä.

Mutta se tarkoittaa, että myös erehtynyttä ihmistä voidaan tarkastella ihmisarvoa kunnioittaen.

Ehkä suurin viisaus on ymmärtää tämä:

Ihminen voi olla vaarallinen ilman, että hän itse kokee olevansa paha.

Hän voi tehdä vahinkoa samalla kun uskoo tekevänsä hyvää.

Siksi tarvitaan sekä kriittisyyttä että myötätuntoa.

Kriittisyyttä, jotta emme hyväksy jokaista "ilmestystä" tai väitettä erityisestä tehtävästä ilman arviointia.

Myötätuntoa, jotta emme unohda, että myös erehtyvä ihminen on ihminen.

Sillä joskus vaikein taistelu ei ole hyvän ja pahan välillä.

Joskus se on taistelu ihmisen sisällä: varmuuden ja nöyryyden, pelon ja rakkauden, oman oikeassa olemisen tarpeen ja todellisen totuuden etsimisen välillä.

Lue lisää

Toivotan myös sinulle, tämän viestiketjun aloittajalle, kaikkea hyvää, mutta voisitko ottaa hieman rennommin? Kaikki ovat huomanneet ponnistelusi; jopa Jumala on lisännyt lisäpisteitä ”taivaallisten pisteidesi tilille”, ja tietenkin kaikki ovat jo yhtä mieltä siitä, että lauantai on ”oikea päivä” ja että Antikristus on paha paavi.

Toivotan sinulle kaikkea hyvää, mutta voisitko ottaa hieman rennommin?

Kun ihminen on löytänyt asian, jonka hän kokee valtavan tärkeäksi, hän helposti alkaa kantaa sitä kuin maailman painavinta aarretta. Hän haluaa näyttää muille, varoittaa muita ja saada muutkin näkemään sen, minkä hän itse on nähnyt.

Mutta joskus käy niin, että totuuden puolustamisesta tulee niin kiireistä, ettei enää huomata ihmisiä ympärillä.

Kaikki ovat jo kuulleet viestin.

Lauantai on mainittu.

Antikristuksesta on puhuttu. Paavi.

Varoitukset on annettu.

Argumentit on esitetty.

Ehkä jopa taivaallinen kirjanpito on saanut uuden merkinnän: "Yksi ihminen on jälleen käyttänyt monta tuntia yrittäen vakuuttaa muita ainoasta pelastavasta oikeasta opista."

Mutta mitä tapahtuu seuraavaksi?

Jatkuuko sama kierros loputtomasti?

Uusi keskustelu. Uusi vastustaja. Uusi todiste. Uusi varoitus. Paavi.

Vai voisiko joskus olla hetki, jolloin ihminen sanoo:

"Minä olen kertonut, mitä pidän tärkeänä. Nyt voin myös kuunnella."

Sillä jos totuus on todella totuus, sen ei pitäisi tarvita jatkuvaa paniikkia selviytyäkseen.

Ehkä Jumala ei tarvitse ihmistä jatkuvasti vartioimaan totuutta kuin se olisi heikko esine, joka särkyy heti, jos joku kysyy vaikean kysymyksen.
Äänestä
Anonyymi00063
2026-07-09 13:03:11
UUSI

Anonyymi00062 kirjoitti:

Toivotan sinulle kaikkea hyvää, mutta voisitko ottaa hieman rennommin?

Kun ihminen on löytänyt asian, jonka hän kokee valtavan tärkeäksi, hän helposti alkaa kantaa sitä kuin maailman painavinta aarretta. Hän haluaa näyttää muille, varoittaa muita ja saada muutkin näkemään sen, minkä hän itse on nähnyt.

Mutta joskus käy niin, että totuuden puolustamisesta tulee niin kiireistä, ettei enää huomata ihmisiä ympärillä.

Kaikki ovat jo kuulleet viestin.

Lauantai on mainittu.

Antikristuksesta on puhuttu. Paavi.

Varoitukset on annettu.

Argumentit on esitetty.

Ehkä jopa taivaallinen kirjanpito on saanut uuden merkinnän: "Yksi ihminen on jälleen käyttänyt monta tuntia yrittäen vakuuttaa muita ainoasta pelastavasta oikeasta opista."

Mutta mitä tapahtuu seuraavaksi?

Jatkuuko sama kierros loputtomasti?

Uusi keskustelu. Uusi vastustaja. Uusi todiste. Uusi varoitus. Paavi.

Vai voisiko joskus olla hetki, jolloin ihminen sanoo:

"Minä olen kertonut, mitä pidän tärkeänä. Nyt voin myös kuunnella."

Sillä jos totuus on todella totuus, sen ei pitäisi tarvita jatkuvaa paniikkia selviytyäkseen.

Ehkä Jumala ei tarvitse ihmistä jatkuvasti vartioimaan totuutta kuin se olisi heikko esine, joka särkyy heti, jos joku kysyy vaikean kysymyksen.

https://m.media-amazon.com/images/I/61qpozKkzDL._AC_UF894,1000_QL80_.jpg
Ellen White.
Glory, Glory!

Oletko ihan varma?

Anonyymi00113 kirjoitti:

Toivotan myös sinulle, tämän viestiketjun aloittajalle, kaikkea hyvää, mutta voisitko ottaa hieman rennommin? Kaikki ovat huomanneet ponnistelusi; jopa Jumala on lisännyt lisäpisteitä ”taivaallisten pisteidesi tilille”, ja tietenkin kaikki ovat jo yhtä mieltä siitä, että lauantai on ”oikea päivä” ja että Antikristus on paha paavi.

Toivotan sinulle kaikkea hyvää, mutta voisitko ottaa hieman rennommin?

Kun ihminen on löytänyt asian, jonka hän kokee valtavan tärkeäksi, hän helposti alkaa kantaa sitä kuin maailman painavinta aarretta. Hän haluaa näyttää muille, varoittaa muita ja saada muutkin näkemään sen, minkä hän itse on nähnyt.

Mutta joskus käy niin, että totuuden puolustamisesta tulee niin kiireistä, ettei enää huomata ihmisiä ympärillä.

Kaikki ovat jo kuulleet viestin.

Lauantai on mainittu.

Antikristuksesta on puhuttu. Paavi.

Varoitukset on annettu.

Argumentit on esitetty.

Ehkä jopa taivaallinen kirjanpito on saanut uuden merkinnän: "Yksi ihminen on jälleen käyttänyt monta tuntia yrittäen vakuuttaa muita ainoasta pelastavasta oikeasta opista."

Mutta mitä tapahtuu seuraavaksi?

Jatkuuko sama kierros loputtomasti?

Uusi keskustelu. Uusi vastustaja. Uusi todiste. Uusi varoitus. Paavi.

Vai voisiko joskus olla hetki, jolloin ihminen sanoo:

"Minä olen kertonut, mitä pidän tärkeänä. Nyt voin myös kuunnella."

Sillä jos totuus on todella totuus, sen ei pitäisi tarvita jatkuvaa paniikkia selviytyäkseen.

Ehkä Jumala ei tarvitse ihmistä jatkuvasti vartioimaan totuutta kuin se olisi heikko esine, joka särkyy heti, jos joku kysyy vaikean kysymyksen.
Äänestä
Anonyymi00063
2026-07-09 13:03:11
UUSI

Anonyymi00062 kirjoitti:

Toivotan sinulle kaikkea hyvää, mutta voisitko ottaa hieman rennommin?

Kun ihminen on löytänyt asian, jonka hän kokee valtavan tärkeäksi, hän helposti alkaa kantaa sitä kuin maailman painavinta aarretta. Hän haluaa näyttää muille, varoittaa muita ja saada muutkin näkemään sen, minkä hän itse on nähnyt.

Mutta joskus käy niin, että totuuden puolustamisesta tulee niin kiireistä, ettei enää huomata ihmisiä ympärillä.

Kaikki ovat jo kuulleet viestin.

Lauantai on mainittu.

Antikristuksesta on puhuttu. Paavi.

Varoitukset on annettu.

Argumentit on esitetty.

Ehkä jopa taivaallinen kirjanpito on saanut uuden merkinnän: "Yksi ihminen on jälleen käyttänyt monta tuntia yrittäen vakuuttaa muita ainoasta pelastavasta oikeasta opista."

Mutta mitä tapahtuu seuraavaksi?

Jatkuuko sama kierros loputtomasti?

Uusi keskustelu. Uusi vastustaja. Uusi todiste. Uusi varoitus. Paavi.

Vai voisiko joskus olla hetki, jolloin ihminen sanoo:

"Minä olen kertonut, mitä pidän tärkeänä. Nyt voin myös kuunnella."

Sillä jos totuus on todella totuus, sen ei pitäisi tarvita jatkuvaa paniikkia selviytyäkseen.

Ehkä Jumala ei tarvitse ihmistä jatkuvasti vartioimaan totuutta kuin se olisi heikko esine, joka särkyy heti, jos joku kysyy vaikean kysymyksen.

https://m.media-amazon.com/images/I/61qpozKkzDL._AC_UF894,1000_QL80_.jpg
Ellen White.
Glory, Glory!

Oletko ihan varma?

Lue lisää

Maailman historia on täynnä yliluonnollisia ilmestyksiä.

Ihmiset ovat eri aikakausina kertoneet näyistä, äänistä, unista, merkeistä ja jumalallisista ilmoituksista. Moni on ollut täysin vakuuttunut siitä, että juuri hän on saanut sanoman korkeammalta taholta.

Mutta sitten tulee vaikea kysymys:

Jos nämä kaikki ovat peräisin samasta jumalallisesta lähteestä, miksi ne ovat niin usein ristiriidassa keskenään?

Yksi sanoo saaneensa ilmoituksen yhdestä totuudesta. Toinen kertoo täysin erilaisesta totuudesta. Yksi ennustaa tietyn tapahtuman tapahtuvan tietyllä tavalla. Toinen antaa toisenlaisen selityksen.

Ja kun odotettu tapahtuma ei tapahdu, alkaa usein uusi tulkinta.

Päivämäärä meni ohi.

Ennustus ei toteutunut.

Maailma jatkoi kulkuaan.

Silloin voidaan sanoa, että ymmärsimme sanoman väärin, aika ei ollut oikea tai ennustus tarkoitti jotakin muuta. Joskus tällainen uudelleentulkinta voi olla vilpitöntä pohdintaa. Mutta joskus se voi myös olla tapa suojella uskomusta siltä, että sitä joutuisi arvioimaan uudelleen.

Siksi historian suurten hengellisten väitteiden äärellä tarvitaan nöyryyttä.

Ihminen voi kokea jotakin syvästi merkityksellistä ja silti tulkita sen väärin.

Ihminen voi olla täysin vilpitön ja silti erehtyä.

Ihminen voi jopa uskoa olevansa Jumalan palvelija ja samalla rakentaa ympärilleen järjestelmän, joka perustuu enemmän omaan varmuuteen kuin todellisuuden tutkimiseen.

Ehkä kaikkein vaikein kysymys ei ole:

"Onko joku saanut kokemuksen?"

Monet ovat.

Vaikeampi kysymys on:

"Miten arvioimme kokemusta?"

Mitä tapahtuu, kun se joutuu ajan, historian ja muiden kokemusten rinnalle?

Ehkä viisaus ei ole siinä, että hyväksyy jokaisen ilmestyksen automaattisesti.

Eikä myöskään siinä, että pilkkaa jokaista hengellistä kokemusta.

Ehkä viisaus on siinä, että ihminen säilyttää kyvyn kysyä:

"Mistä tiedän tämän?"

"Voinko olla väärässä?"

"Tuottaako tämä enemmän rakkautta ja totuutta vai enemmän pelkoa ja vastakkainasettelua?"

Sillä historia opettaa ainakin yhden asian:

Ihmiset ovat usein olleet varmoja.

Mutta varmuus ei aina ole sama asia kuin totuus.

Anonyymi00114 kirjoitti:

Maailman historia on täynnä yliluonnollisia ilmestyksiä.

Ihmiset ovat eri aikakausina kertoneet näyistä, äänistä, unista, merkeistä ja jumalallisista ilmoituksista. Moni on ollut täysin vakuuttunut siitä, että juuri hän on saanut sanoman korkeammalta taholta.

Mutta sitten tulee vaikea kysymys:

Jos nämä kaikki ovat peräisin samasta jumalallisesta lähteestä, miksi ne ovat niin usein ristiriidassa keskenään?

Yksi sanoo saaneensa ilmoituksen yhdestä totuudesta. Toinen kertoo täysin erilaisesta totuudesta. Yksi ennustaa tietyn tapahtuman tapahtuvan tietyllä tavalla. Toinen antaa toisenlaisen selityksen.

Ja kun odotettu tapahtuma ei tapahdu, alkaa usein uusi tulkinta.

Päivämäärä meni ohi.

Ennustus ei toteutunut.

Maailma jatkoi kulkuaan.

Silloin voidaan sanoa, että ymmärsimme sanoman väärin, aika ei ollut oikea tai ennustus tarkoitti jotakin muuta. Joskus tällainen uudelleentulkinta voi olla vilpitöntä pohdintaa. Mutta joskus se voi myös olla tapa suojella uskomusta siltä, että sitä joutuisi arvioimaan uudelleen.

Siksi historian suurten hengellisten väitteiden äärellä tarvitaan nöyryyttä.

Ihminen voi kokea jotakin syvästi merkityksellistä ja silti tulkita sen väärin.

Ihminen voi olla täysin vilpitön ja silti erehtyä.

Ihminen voi jopa uskoa olevansa Jumalan palvelija ja samalla rakentaa ympärilleen järjestelmän, joka perustuu enemmän omaan varmuuteen kuin todellisuuden tutkimiseen.

Ehkä kaikkein vaikein kysymys ei ole:

"Onko joku saanut kokemuksen?"

Monet ovat.

Vaikeampi kysymys on:

"Miten arvioimme kokemusta?"

Mitä tapahtuu, kun se joutuu ajan, historian ja muiden kokemusten rinnalle?

Ehkä viisaus ei ole siinä, että hyväksyy jokaisen ilmestyksen automaattisesti.

Eikä myöskään siinä, että pilkkaa jokaista hengellistä kokemusta.

Ehkä viisaus on siinä, että ihminen säilyttää kyvyn kysyä:

"Mistä tiedän tämän?"

"Voinko olla väärässä?"

"Tuottaako tämä enemmän rakkautta ja totuutta vai enemmän pelkoa ja vastakkainasettelua?"

Sillä historia opettaa ainakin yhden asian:

Ihmiset ovat usein olleet varmoja.

Mutta varmuus ei aina ole sama asia kuin totuus.

Lue lisää

Ellen White oli ihminen.

Ihminen, jolla oli omat kokemuksensa, oma aikansa, oma maailmankuvansa ja oma käsityksensä siitä, mitä Jumala häneltä odotti.

Hän ei ollut pelkkä nimi historiankirjassa eikä pelkkä symboli, jonka ympärille muut ihmiset rakentavat omia taistelujaan. Hänen kauttaan monet ihmiset löysivät merkitystä, uskoa ja suuntaa elämäänsä.

Mutta juuri siksi myös hänen kokemuksiaan voidaan tarkastella vakavasti.

Ihmisen vilpittömyys ja erehtymisen mahdollisuus voivat olla olemassa samaan aikaan. Ihminen voi olla rehellinen ja syvästi vakuuttunut kokemuksestaan, mutta silti hänen tulkintansa voi olla keskustelun ja arvioinnin kohteena.

Tämä ei tee ihmisestä pahaa.

Se tekee hänestä ihmisen.

Historia on täynnä ihmisiä, jotka ovat uskoneet saaneensa erityisen kutsun. Osa heidän ajatuksistaan on vaikuttanut myönteisesti monien elämään, osa on herättänyt vaikeita kysymyksiä. Jokainen sukupolvi joutuu arvioimaan perintöään uudelleen.

Ehkä kypsä suhtautuminen ei ole sokeaa ihailua eikä halveksuntaa.

Se on kykyä sanoa:

"Tällä ihmisellä oli merkittävä kokemus ja vaikutus."

Ja samalla:

"Voimme silti tutkia hänen ajatuksiaan, ennustuksiaan ja tulkintojaan kriittisesti."

Totuuden etsiminen ei vaadi toisen ihmisen ihmisarvon poistamista.

Ellen White oli vain ihminen.
Tämän toteaminen ei ole halveksuntaa.

Päinvastoin. Se on juuri sitä, että häntä katsotaan ihmisenä eikä pelkkänä symbolina puolesta tai vastaan.

Hän eli 1800-luvun maailmassa, jossa ihmiset etsivät vastauksia suuriin kysymyksiin: maailman tulevaisuuteen, uskon merkitykseen, Raamatun tulkintaan ja ihmiskunnan kohtaloon. Hänellä oli voimakkaita hengellisiä kokemuksia, ja hän uskoi vilpittömästi saaneensa tehtävän Jumalalta.

Monet ihmiset ovat saaneet hänen kirjoituksistaan rohkaisua, tarkoitusta ja hengellistä sisältöä.

Mutta samalla yksi asia säilyy:

Vilpitön ihminen voi olla myös erehtyväinen ihminen.

Syvä kokemus ei automaattisesti tarkoita, että jokainen sen tulkinta olisi täydellinen. Ihminen tulkitsee aina kokemuksiaan oman aikansa, oman kielensä ja oman ymmärryksensä kautta.

Siksi kunnioitus ei tarkoita sitä, ettei mitään saa kysyä.

Todellinen kunnioitus kestää myös tutkimisen.

Voidaan sanoa:

"Hän oli vilpitön."

Ja samalla:

"Hänen ajatuksiaan, ennustuksiaan ja tulkintojaan voidaan arvioida."

Nämä kaksi asiaa eivät ole ristiriidassa.

Ehkä ongelma syntyy vasta silloin, kun ihmisestä tehdään enemmän kuin ihminen. Kun hänestä tulee erehtymätön auktoriteetti, jonka jokainen sana täytyy puolustaa hinnalla millä hyvänsä.

Silloin huomio siirtyy helposti itse totuuden etsimisestä ihmisen suojelemiseen.

Ellen White ansaitsee tulla ymmärretyksi oman aikansa ihmisenä: ihmisenä, jolla oli vahva usko, vahvoja kokemuksia ja suuri vaikutus.

Mutta kuten kaikkien ihmisten kohdalla, myös hänen kohdallaan voidaan kysyä:

Mikä hänen sanomassaan johtaa hyvään, totuuteen ja rakkauteen?

Ja mikä ehkä liittyy enemmän hänen aikansa käsityksiin ja tulkintoihin?

Sillä ihmisen kunnioittaminen ja kriittinen ajattelu eivät ole vastakohtia.

Ne voivat kulkea yhdessä.

Anonyymi00115 kirjoitti:

Ellen White oli ihminen.

Ihminen, jolla oli omat kokemuksensa, oma aikansa, oma maailmankuvansa ja oma käsityksensä siitä, mitä Jumala häneltä odotti.

Hän ei ollut pelkkä nimi historiankirjassa eikä pelkkä symboli, jonka ympärille muut ihmiset rakentavat omia taistelujaan. Hänen kauttaan monet ihmiset löysivät merkitystä, uskoa ja suuntaa elämäänsä.

Mutta juuri siksi myös hänen kokemuksiaan voidaan tarkastella vakavasti.

Ihmisen vilpittömyys ja erehtymisen mahdollisuus voivat olla olemassa samaan aikaan. Ihminen voi olla rehellinen ja syvästi vakuuttunut kokemuksestaan, mutta silti hänen tulkintansa voi olla keskustelun ja arvioinnin kohteena.

Tämä ei tee ihmisestä pahaa.

Se tekee hänestä ihmisen.

Historia on täynnä ihmisiä, jotka ovat uskoneet saaneensa erityisen kutsun. Osa heidän ajatuksistaan on vaikuttanut myönteisesti monien elämään, osa on herättänyt vaikeita kysymyksiä. Jokainen sukupolvi joutuu arvioimaan perintöään uudelleen.

Ehkä kypsä suhtautuminen ei ole sokeaa ihailua eikä halveksuntaa.

Se on kykyä sanoa:

"Tällä ihmisellä oli merkittävä kokemus ja vaikutus."

Ja samalla:

"Voimme silti tutkia hänen ajatuksiaan, ennustuksiaan ja tulkintojaan kriittisesti."

Totuuden etsiminen ei vaadi toisen ihmisen ihmisarvon poistamista.

Ellen White oli vain ihminen.
Tämän toteaminen ei ole halveksuntaa.

Päinvastoin. Se on juuri sitä, että häntä katsotaan ihmisenä eikä pelkkänä symbolina puolesta tai vastaan.

Hän eli 1800-luvun maailmassa, jossa ihmiset etsivät vastauksia suuriin kysymyksiin: maailman tulevaisuuteen, uskon merkitykseen, Raamatun tulkintaan ja ihmiskunnan kohtaloon. Hänellä oli voimakkaita hengellisiä kokemuksia, ja hän uskoi vilpittömästi saaneensa tehtävän Jumalalta.

Monet ihmiset ovat saaneet hänen kirjoituksistaan rohkaisua, tarkoitusta ja hengellistä sisältöä.

Mutta samalla yksi asia säilyy:

Vilpitön ihminen voi olla myös erehtyväinen ihminen.

Syvä kokemus ei automaattisesti tarkoita, että jokainen sen tulkinta olisi täydellinen. Ihminen tulkitsee aina kokemuksiaan oman aikansa, oman kielensä ja oman ymmärryksensä kautta.

Siksi kunnioitus ei tarkoita sitä, ettei mitään saa kysyä.

Todellinen kunnioitus kestää myös tutkimisen.

Voidaan sanoa:

"Hän oli vilpitön."

Ja samalla:

"Hänen ajatuksiaan, ennustuksiaan ja tulkintojaan voidaan arvioida."

Nämä kaksi asiaa eivät ole ristiriidassa.

Ehkä ongelma syntyy vasta silloin, kun ihmisestä tehdään enemmän kuin ihminen. Kun hänestä tulee erehtymätön auktoriteetti, jonka jokainen sana täytyy puolustaa hinnalla millä hyvänsä.

Silloin huomio siirtyy helposti itse totuuden etsimisestä ihmisen suojelemiseen.

Ellen White ansaitsee tulla ymmärretyksi oman aikansa ihmisenä: ihmisenä, jolla oli vahva usko, vahvoja kokemuksia ja suuri vaikutus.

Mutta kuten kaikkien ihmisten kohdalla, myös hänen kohdallaan voidaan kysyä:

Mikä hänen sanomassaan johtaa hyvään, totuuteen ja rakkauteen?

Ja mikä ehkä liittyy enemmän hänen aikansa käsityksiin ja tulkintoihin?

Sillä ihmisen kunnioittaminen ja kriittinen ajattelu eivät ole vastakohtia.

Ne voivat kulkea yhdessä.

Lue lisää

Ehkä ongelma syntyy vasta silloin, kun ihmisestä tehdään enemmän kuin ihminen. Kun hänestä tulee erehtymätön auktoriteetti, jonka jokainen sana täytyy puolustaa hinnalla millä hyvänsä.

Silloin huomio siirtyy helposti itse totuuden etsimisestä ihmisen suojelemiseen.

Ellen White ansaitsee tulla ymmärretyksi oman aikansa ihmisenä: ihmisenä, jolla oli vahva usko, vahvoja kokemuksia ja suuri vaikutus.

Ellen White oli vain ihminen.
Tämän toteaminen ei ole halveksuntaa.

Päinvastoin. Se on juuri sitä, että häntä katsotaan ihmisenä eikä pelkkänä symbolina puolesta tai vastaan.

Anonyymi00116 kirjoitti:

Ehkä ongelma syntyy vasta silloin, kun ihmisestä tehdään enemmän kuin ihminen. Kun hänestä tulee erehtymätön auktoriteetti, jonka jokainen sana täytyy puolustaa hinnalla millä hyvänsä.

Silloin huomio siirtyy helposti itse totuuden etsimisestä ihmisen suojelemiseen.

Ellen White ansaitsee tulla ymmärretyksi oman aikansa ihmisenä: ihmisenä, jolla oli vahva usko, vahvoja kokemuksia ja suuri vaikutus.

Ellen White oli vain ihminen.
Tämän toteaminen ei ole halveksuntaa.

Päinvastoin. Se on juuri sitä, että häntä katsotaan ihmisenä eikä pelkkänä symbolina puolesta tai vastaan.

Lue lisää

Mutta kuten kaikkien ihmisten kohdalla, myös hänen kohdallaan voidaan kysyä:

Mikä hänen sanomassaan johtaa hyvään, totuuteen ja rakkauteen?

Ja mikä ehkä liittyy enemmän hänen aikansa käsityksiin ja tulkintoihin?

Sillä ihmisen kunnioittaminen ja kriittinen ajattelu eivät ole vastakohtia.

Ne voivat kulkea yhdessä.

Totta kai, kaikki Suomessa tietävät jo, että paavi on Antikristus ja että lauantai on se oikea päivä – ota välillä rennosti ja syö vähän jäätelöä!

Anonyymi00120 kirjoitti:

Totta kai, kaikki Suomessa tietävät jo, että paavi on Antikristus ja että lauantai on se oikea päivä – ota välillä rennosti ja syö vähän jäätelöä!

Kaikki ovat huomanneet ponnistelusi; jopa Jumala on lisännyt lisäpisteitä ”taivaallisten pisteidesi tilille”, ja tietenkin kaikki ovat jo yhtä mieltä siitä, että lauantai on ”oikea päivä” ja että Antikristus on paha paavi.

Toivotan sinulle kaikkea hyvää, mutta voisitko ottaa hieman rennommin?

Anonyymi00121 kirjoitti:

Kaikki ovat huomanneet ponnistelusi; jopa Jumala on lisännyt lisäpisteitä ”taivaallisten pisteidesi tilille”, ja tietenkin kaikki ovat jo yhtä mieltä siitä, että lauantai on ”oikea päivä” ja että Antikristus on paha paavi.

Toivotan sinulle kaikkea hyvää, mutta voisitko ottaa hieman rennommin?

Lue lisää

Kaikki E. Whiten väitteet on todistettu vääriksi sillä, että Kristus EI palannut maan päälle vuonna 1844. ”Keskiyön huuto” EI PÄÄTTYNYT VUONNA 1844

Anonyymi00120 kirjoitti:

Totta kai, kaikki Suomessa tietävät jo, että paavi on Antikristus ja että lauantai on se oikea päivä – ota välillä rennosti ja syö vähän jäätelöä!

Paljon on niitä, jotka nousevat Jumalan yläpuolelle ja julistavat, että Jumalan siunaama ja pyhittämä sapatti ei kuulu Uuden Liiton kristityille.

1234567---

Anonyymi00122 kirjoitti:

Kaikki E. Whiten väitteet on todistettu vääriksi sillä, että Kristus EI palannut maan päälle vuonna 1844. ”Keskiyön huuto” EI PÄÄTTYNYT VUONNA 1844

Kartanolaiset julistivat Jeesuksen tuloa 30-luvulla, piiskaten lapsiakin uskontielle.

1234567---