Väitös perhesurmista

Marianne Ellilä on tehnyt Tampereen ylipoistossa väitöskirjan perheen sisäisistä henkirikoksista:

https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/231887/978-952-03-4299-9.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Oheisena muutama sitaatti:

”Tutkimuksen tulosten mukaan perheen sisäisten henkirikosten taustatekijöinä oli lapsuuden ja nuoruuden kaltoinkohtelua, mielenterveyshäiriöitä, päihteiden käyttämistä ja niihin liittyviä sairauksia sekä aikuisten välistä lähisuhdeväkivaltaa. Lisäksi taustatekijöinä oli lasten kaltoinkohtelua, vaikeutunutta erotilannetta, sosioekonomisia ongelmia sekä tunteiden ja ajattelun vaikeuksia ja avun järjestämisen puutetta. Perheen sisäisten henkirikosten ennaltaehkäisyyn liittyi avun oikea-aikainen saaminen, lasten suojeleminen ja aikuisten lähisuhdeväkivallan ehkäisy.

Lasten surmille on löydetty myös altruistisia motiiveja, joiden perusteella äiti ajattelee kuoleman olevan lapsen edun mukaista tai ettei lapsi voisi jäädä eloon, jos äiti päätyisi itsemurhaan (Kauppi, 2012; Léveillée ym., 2007; Woodbridge, 2024). Tutkimusten mukaan lasten surmien taustatekijöinä on ollut vakavia mielenterveyden häiriöitä (Kauppi, 2012; Mäkikomsi & Aho, 2018). Italialaisen tutkimuksen mukaan vastasyntyneiden surmiin syyllistyneet äidit olivat nuoria ja köyhiä eikä lapsi ollut toivottu.’

Suomessa Kauppi (2012) on tutkinut mielentilatutkimusten aineistojen kautta lasten surmia vuosilta 1970–1994. Tutkimuksen mukaan äideillä oli mielenterveydenhäiriöitä (74 %). Lapsen surmanneilla isillä oli päihteiden väärinkäyttöä (45 %) ja perheenjäseniin kohdistuvaa väkivaltaisuutta (45 %). Vanhemmat olivat altistuneet omassa lapsuudessa erilaisille väkivallan muodoille ja kokeneet lapsuudessaan omien vanhempiensa alkoholin väärinkäyttöä. Tutkimuksen mukaan lapsen surmanneista äideistä 51 prosentilla oli psykoottinen häiriö tai psykoottistasoinen masennus. Lapsen surmanneista isistä 67 prosentilla todettiin persoonallisuushäiriö. Lapset kuolivat yksittäisen tai toistuvan pahoinpitelyn seurauksena. Miehet surmasivat myös lapsensa ja puolisonsa, koska puoliso oli halunnut erota tai oli eronnut. Tutkimuksen mukaan lapsensurmia voidaan ennaltaehkäistä tukemalla äitien mielenterveyttä, kuten puuttumalla masennuksiin ja itsetuhoisiin ajatuksiin. Äidit tarvitsevat myös nopeaa tukea ja apua lapsen hoitoon, jos ilmenee huolta äidin jaksamisesta. Terveydenhuollon ammattilaisten tulisi myös kiinnittää huomiota vanhempien mielenterveyden häiriöihin, sillä perheen kriisi voi pahentua nopeasti.

Perhesurman tekijöillä oli masennusta (I-III). Mielentilatutkimuksissa lapsen surman tehneillä naisilla oli masennusta 33 prosentilla, joita olivat synnytyksen jälkeinen masennus, pitkäaikainen masennus, vaikea-asteinen psykoottinen- ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön vaikea psykoottistasoinen masennus sekä toistuva vakava masennustila (osajulkaisu III). Perhesurman taustatekijänä oli myös harhaluuloisuutta ja psykoottisia oireita (osajulkaisu II ja III). Kaikista lapsen surmanneista tekijöistä psykoottisia oli 35 prosenttia ja ei-psykoottisia tai psykoottisuutta lapsen surman tekijöillä ei voitu sulkea pois 65 prosentilla teon hetkellä.”

Tutkimuksen tuloksia voi ilmeisesti osin soveltaa aborttien tekijöihin. Tällä palstalla kirjoittelulle tyypillistä on mm. ajattelun heikkous ja harhat siitä, että lapsen surmaaminen abortissa olisi ”lapsen etu”. Teon motiiviksi sanotaan, että lapsi on ”ei toivottu”. Usein teko liittyy parisuhdeeongelmiin. Surullista on, että tavanomaisia perhesurmia pyritään ehkäisemään terveydenhuollossa, mutta mukavuusabortteja tosiasiassa suorastaan suositellaan epävarmoille äideille. Mukavuusaborttien yhteydessä lapset ja epävarmat äidit on terveydenhuollossa käytännössä hylätty. Mukavuusabortit ja niiden taustasyyt ovat tabu.