Onks elämäs kivaa?

On kivaa. On mitä odottaa😉

Ei ole siihen uhratun ajan ja vaivan arvoinen ei

En kerro. Kenenkään muun kuin minun tarvitsee tietää.

Oli kivaa ennen kuin tämä kiusaaminen alkoi.

Kiva, kun tulee joulu. Sitä on aina mukava odottaa. Muuten tämä joulunalusaika on tavallista puurtamista.

On minulla usein aika kivaa. Esim tänään on ollut oikein kiva päivä. Mielenkiintoinen seminaari, jonka jälkeen tuottelias iltapäivä, lounas rakkaan ystävän kanssa, hauska keskustelu lapseni kanssa ja nyt saa rentoutua oman kodin lämmössä vatsa täynnä. Ei mitään ihmeellistä, tavallista arkea, mutta tässäkin päivässä on hurjasti asioita, joista olen kiitollinen.

Aletheias

Aika yksinäistä tämä on. Nämä mörönperse ilmat pilaa halun harrastella, se on ollut ajanvietettä.

Mikä kellekin on kivaa? Olemme niin erillaisia siinä mistä pidämme. Talveksi kun pääsisi lämpöön ja aurinkoon. Olisi paljon kivempaa kuin nyt.

Ylikierroksilla mennään. Elämä on mukavaa, ellei pitäisi niin paljon huomioida kaikkia muita ja hoitaa samalla omia asioita. Voisipa nuo ulkoistaa kaikki, mutta toisaalta menettää sitä kaikkea kivaa, jota muut kokevat joulun ajasta.

Kerrohan ap miksi et itse vastannut kysymyksiisi?

Pää on just räjähtämässä onnesta!

Koska voin tehdä mitä vain hauskaa, ISO perintö.

Jos on tylsää voi tehdä kikkelillä helikopterin!

Kun on kivaa,
harmittaa että siihen ei ole enemmän aikaa käytettävissä,
mikä ei ole ollenkaan kivaa.

Sitten kun on tylsää, aikaa on vaikka kuinka paljon.

entäs jos kysyisin että miksi niin moni olettaa että elämän pitäisi olla kivaa?

Elämä kivaa? On se sitäkin joskus, yleisesti paljon monipuolisempaa ja mielenkiintoista.

En pidä elämää varsinaisesti kivana, mutta on kivaa olla elossa. Elämä on usein aika vakava paikka kaikkinensa, eikä kiva ole mielestäni oikea sana kuvaamaan sitä.

Elämän kirjoon kuuluu kaikki tunteet ja jotta elämässä on kivaa, pitää olla kontrastia, mikä tarkoittanee sitä, että ei ole kivaa.
Se, että olen ja elän on välillä tosi kivaa, mutta eniten nautin elämän tunteiden koko kirjosta.

Nyt on itselläni alavireinen kausi ja tavallaan nautin myös siitä että on pikku masis, vastoinkäymisiä sekä itseeni pettymistä.
Se, että nyt on kurja olo, ei tarkoita että niin olisi ainiaan. Sen huomaa sit taas kivana päivänä miten mukavaa elämä on kun on ensin vähän kurjistellut vaihteen vuoksi.

Eihän elämä ole vaaleanpunaista hattaraa.

No, onhan tässä työtä ja hommaa. Mutta hommat hoidetaan ja sillä sopuli. 😁

🦄

Ei ole kivaa. Pitäisi baareissa käydä jatkuvasti naisia iskemässä jotta löytäisi kumppanin mutta en jaksa enää käydä baareissa. Eikä naiset sitten haluakkaan seurustella vaan seksiä pari kertaa ja siinä se. Tuurilla voi löytää naisen joka haluaa pidemmän suhteen mutta en viitsi enää.

Hyvä alotus, en oo ehtiny hirveesti näitä lueskeleen.

Jaa että onko kivaa. No toisaalta on, kun saa odotella sitä kevään valokuvanäyttelyä. Siis sitä jota lupailin jo pari vuotta sitten. Sekin on kiva kun työtilojen seinät ja katot on kunnossa. On paloturvalevyä ja kaikkee, valmiina maalattuna. Se taas vähemmän kivaa, kun laattia on vielä tasottamatta. Ja kun kattelin niin on muhkurainen.

Sekin on kivaa kun tänne tulee valokuitu, en tiedä onks se tarpeen, mutta tulee kuitenkin, pakkohan se oli ottaa, kun se tohon tuli ja täällä on koko kaupunginosa sekasin, kun ne yrittää saada ennen talvee valmiiksi. Vanhat puhelinjohdot napsittiin viime kesänä tolpista pois, niin ei sellasta vaihtoehtookaan enää oo pahanpäivän varalla.

On ja ei. Äitivainaa on tuhkakupissa syvällä, eikä ainakaan enää toisten tule kavaltamaan puolta miljoonaa (ei mulla lähimainkaan edes olisi sitä nyt), uhkailemaan leipäveitsellä, ja heittämään mut, kissan ja neljä purkkia mun ostamia rahkoja helmikuun pakkaseen ulos. No onneksi oli Mitsun avaimet mukana, niin lähdin pienelle ajelulle ja ajattelin että on se kissa ennenkin ollut ulkona talvella ja tietää kyllä missä oli jotain ikivanhoja heinätäytteisiä patjoja tai lasikuituvillaa. Soitin hätäkeskukseen, ja sen jälkeen todella napakan puhelun äidille, että tänne tulee ensihoitajat ja heillä on siat virka-apuna. Kyllä se siitä rauhoittui, ja tavallaan ymmärrettävää että kävi hiukan ylikierroksilla, kun eläkepäätöksen päivä oli ihan tuloillaan. Mutta hylättiin 61-ikäiseltä mielenterveystapaukselta. No tokalla kerralla meni läpi, ja 65-vuotislahjaksi tuli aivokasvain.

Toisaalta, jos sen mun elämänkertateoksen nimeksi tulee Ensi vuoden maailmanmestari, niin kieltämättä harmittaa se että mamma paistatteli verotiedoissa keskellä ysärin lamaa, suoraan sanoen en ollut erityisen hyvä kartingissa, sitten työuupumus, välirikko omien kummien kanssa, nokipalo, sähkönhinta melkein 10-kertaistui, ei nyt suoranaisesti käynyt konkurssi mutta tajusin ettei niistä komponenttihommista tule enää hevonv***uakaan kun talouden tuloista oli äidin eläke pois.

Nykyinen kaveripiiri on hieman erikoista porukkaa kaikki tässä talossa, tai lähinnä ollaan vain huomattu kenellä kaikilla on aikaa juoda tai ottaa tujuvat Lrca-kahvit keskellä arkipäivää 😅 On täällä varmaan suurin osa töissä, työeläkkeellä, ja tiedän vähintään kaksi täysin raitista tapausta.
Vaikka he ovat joskus hiukan rasittavia, että "onksul wc-paperia, onksul kahvii, kuuleppa kääri mulle rööki" jne. niin he eivät silti ole tuomitsevia tai ylimielisiä kuten koko maaseudun kaupunginosa nykyisin mua kohtaan. Siinä mielessä elämäni on kivaa, että olen löytänyt muutaman uuden kaverin, ei ole pahemmin vastuuta enää asbestista tai homeesta, ja tämä tän hetken mukavin naispuolinen tuttu eli itse bosslady on varsin mukava, kaunis ja sydämeltään kaunis.

Joltain osin on kivaa, joltain osin ei yhtään kivaa vaan älyttömän raskasta ja uuvuttavaa. Meinaa imeä voimavarat ja vetää synkeäksi. Tasapainoilua kivan ja sysipaskan välimaastossa siis.

Maailma ei enää näyttäydy naivin kauniina mulle. Silloin oli helpompaa kun ei ymmärtänyt mitä ympärillä tapahtuu ja ettei kuulu siihin väestöön jonka ehdoilla maailmaa pyöritellään. Ne törkeimmät ja ahneimmat vie maailmaa ja puput elää pää pensaassa messissä. Sillee se helpompaa onkin kun ei katso totuuksia silmiin, menee vaan laput silmillä virran mukana ja hymyilee typerää kaikki hyvin hymyä.

Jasu

Mutta perjantaina näissä mietteissä. Viikonloppuja.

https://youtu.be/UjXIyzExrW8?si=sd3nedjzPjTeqOhz


Jasu

Elämä voisi olla kivempaakin, ainoana esteenä siihen on ihminen itse.
Tottunut jo johonkin rytmiin, päivien kulkuun, eikä ymmärrä tai tunne tarvetta tehdä oikein mitään toisin. Se erilaisuus olisi jo itsessään kokeilemisen, kokemisen arvoista.

AV

Vähän liiankin usein tuntuu, että voisi jo päättyä. Miettinyt kiikkuvaihtoehtoakin, mutta en nyt mitenkään vakavasti. Pari lähisukulaista vielä elossa ja olen sitä miettinyt, että jos jään viimeiseksi, niin päädynkö kenties em. ratkaisuun.

En ole kovin vaativa ja olen perinyt sellaisen perustyytyväisyyden. Miehestä sanotaan että mies on tyytyväinen kun on maha täynnä ja saanu. Ehkä en ihan se riitä, mikä sekin on tärkeää mutta silloin on hyvä kun perusasiat ovat kunnossa. Asunminen, perusruoka, harrastuksia, työ niin se on perus-hyvä. Toimiva parisuhde on sitten jo luksusta välillä on ollut ja välillä ei. Ja se terveys tietenkin, enemmän tai vähemmän elämää rajoittaa jos sitä ei olisi.