Alkaako huominen oikeasti koskaan?

Yes.

Alkaa, muutaman tunnin kuluttua.

C^2 = pituus

Piti olla

C^2 = pinta-ala

"Alkaako huominen oikeasti koskaan?!

Ei ja kyllä — riippuu kenelle.

Anonyymi00013 kirjoitti:

"Alkaako huominen oikeasti koskaan?!

Ei ja kyllä — riippuu kenelle.

Elävä olento ei oikeasti siirry eilisestä huomiseen. Se havainnoi muutosta, mutta ei itse muutu, fyysinen keho muuttu, ei itse elävän olernnon olemus-

Se, mikä “liikkuu ajassa”, on keho ja mieli.

Anonyymi00017 kirjoitti:

Se, mikä “liikkuu ajassa”, on keho ja mieli.

Muuttuvat: fyysinen keho, hienovarainen keho (mieli, äly, ego), kokemusten sisältö
Jīva: todistaa nämä muutokset,ei ole itse muutoksen kohde.

Anonyymi00018 kirjoitti:

Muuttuvat: fyysinen keho, hienovarainen keho (mieli, äly, ego), kokemusten sisältö
Jīva: todistaa nämä muutokset,ei ole itse muutoksen kohde.

Jīva ei muutu olemukseltaan, mutta sen tietoisuus voi olla peittynyt tai puhdistunut.

Anonyymi00019 kirjoitti:

Jīva ei muutu olemukseltaan, mutta sen tietoisuus voi olla peittynyt tai puhdistunut.

Aika muuttaa näyttämöä, ei katsojaa.

Anonyymi00020 kirjoitti:

Aika muuttaa näyttämöä, ei katsojaa.

Elävä olento ei oikeasti kulje eilisestä huomiseen. Se ei siirry ajassa eteenpäin, vaikka niin näyttää. Se, mikä liikkuu, vaihtuu ja kuluu, on keho ja mieli. Aika koskettaa niitä, muokkaa niitä ja vie niitä eteenpäin, mutta itse elävän olennon olemus pysyy koskemattomana.

Anonyymi00021 kirjoitti:

Elävä olento ei oikeasti kulje eilisestä huomiseen. Se ei siirry ajassa eteenpäin, vaikka niin näyttää. Se, mikä liikkuu, vaihtuu ja kuluu, on keho ja mieli. Aika koskettaa niitä, muokkaa niitä ja vie niitä eteenpäin, mutta itse elävän olennon olemus pysyy koskemattomana.

Lue lisää

Elävä olento on havaitsija. Se on se, jonka edessä muutos tapahtuu. Päivät vaihtuvat, muistot kasaantuvat, keho vanhenee ja mieli muuttaa muotoaan, mutta se, joka tämän kaiken huomaa, ei itse muutu. Siksi kokemus ajasta syntyy, vaikka itse kokija ei koskaan poistu nykyhetkestä. Sama tietoisuus on läsnä nyt kuin eilen ja kuin huomenna.

Anonyymi00022 kirjoitti:

Elävä olento on havaitsija. Se on se, jonka edessä muutos tapahtuu. Päivät vaihtuvat, muistot kasaantuvat, keho vanhenee ja mieli muuttaa muotoaan, mutta se, joka tämän kaiken huomaa, ei itse muutu. Siksi kokemus ajasta syntyy, vaikka itse kokija ei koskaan poistu nykyhetkestä. Sama tietoisuus on läsnä nyt kuin eilen ja kuin huomenna.

Lue lisää

Siksi tulevaisuus ei ole missään kaukana. Se ei odota huomisen takana. Se on tämän hetken seuraava ilmentymä, joka paljastuu, kun aika liikuttaa aineellista energiaa. Elävä olento ei matkusta tulevaan, vaan tuleva saapuu sen tietoisuuteen. Menneisyys ei ole paikka, josta tullaan, eikä tulevaisuus paikka, johon mennään. Ne ovat muotoja, joita tämä sama hetki ottaa.

Anonyymi00023 kirjoitti:

Siksi tulevaisuus ei ole missään kaukana. Se ei odota huomisen takana. Se on tämän hetken seuraava ilmentymä, joka paljastuu, kun aika liikuttaa aineellista energiaa. Elävä olento ei matkusta tulevaan, vaan tuleva saapuu sen tietoisuuteen. Menneisyys ei ole paikka, josta tullaan, eikä tulevaisuus paikka, johon mennään. Ne ovat muotoja, joita tämä sama hetki ottaa.

Lue lisää

Huominen ei ala jossain toisessa todellisuudessa, eikä eilinen ole kadonnut minnekään. Tämä hetki vain jatkuu, eri muodoissa.

"ei voi olla alkua ilman loppua, ensin pitää olla loppu jotta voi olla taas alku.

lopun alku."


Alku ja loppu kuuluvat aikaan. Se, mikä on todella olemassa, ei tarvitse kumpaakaan. Muoto päättyy, jotta toinen muoto voi alkaa, mutta se, joka näkee tämän vaihtumisen, ei koskaan lopu.

Anonyymi00025 kirjoitti:

"ei voi olla alkua ilman loppua, ensin pitää olla loppu jotta voi olla taas alku.

lopun alku."


Alku ja loppu kuuluvat aikaan. Se, mikä on todella olemassa, ei tarvitse kumpaakaan. Muoto päättyy, jotta toinen muoto voi alkaa, mutta se, joka näkee tämän vaihtumisen, ei koskaan lopu.

Lue lisää

Alku ja loppu kuuluvat aikaan. Se, mikä on todella olemassa, ei tarvitse kumpaakaan. Muoto päättyy, jotta toinen muoto voi alkaa, mutta se, joka näkee tämän vaihtumisen, ei koskaan lopu.

Anonyymi00026 kirjoitti:

Alku ja loppu kuuluvat aikaan. Se, mikä on todella olemassa, ei tarvitse kumpaakaan. Muoto päättyy, jotta toinen muoto voi alkaa, mutta se, joka näkee tämän vaihtumisen, ei koskaan lopu.

Lue lisää

Loppu synnyttää uuden muodon, ei uutta olemassaoloa. Se, mikä todella on, ei tarvitse alkua.

Anonyymi00027 kirjoitti:

Loppu synnyttää uuden muodon, ei uutta olemassaoloa. Se, mikä todella on, ei tarvitse alkua.

Loppu on alku.

Loppu ja alku kuuluvat aineelliseen järjestykseen. Kun yksi elämä päättyy, toinen alkaa. Kun yksi aikakausi loppuu, toinen astuu esiin. Aika toimii juuri näin: se ei pysähdy, vaan muuttaa muotoa. Mikään aineellinen ei jatku samassa asussa ikuisesti, vaan kaikki kulkee syntymän, kasvun, rappeutumisen ja katoamisen kautta.

Anonyymi00028 kirjoitti:

Loppu on alku.

Loppu ja alku kuuluvat aineelliseen järjestykseen. Kun yksi elämä päättyy, toinen alkaa. Kun yksi aikakausi loppuu, toinen astuu esiin. Aika toimii juuri näin: se ei pysähdy, vaan muuttaa muotoa. Mikään aineellinen ei jatku samassa asussa ikuisesti, vaan kaikki kulkee syntymän, kasvun, rappeutumisen ja katoamisen kautta.

Lue lisää

Silti on tärkeää nähdä, mikä loppuu ja mikä alkaa. Se, mikä päättyy, on aina muoto: keho, elämäntilanne, maailma, aikakausi. Se, mikä alkaa, on uusi muoto, uusi ilmenemä. Mutta elävä olento itse ei synny eikä kuole näiden mukana. Sama sielu jatkaa, todistaa ja kokee, vaikka näyttämö vaihtuu.

Anonyymi00029 kirjoitti:

Silti on tärkeää nähdä, mikä loppuu ja mikä alkaa. Se, mikä päättyy, on aina muoto: keho, elämäntilanne, maailma, aikakausi. Se, mikä alkaa, on uusi muoto, uusi ilmenemä. Mutta elävä olento itse ei synny eikä kuole näiden mukana. Sama sielu jatkaa, todistaa ja kokee, vaikka näyttämö vaihtuu.

Lue lisää

Yhden elämän loppu on toisen elämän alku, ei siksi että sielu lakkaisi ja syntyisi uudelleen, vaan siksi että se siirtyy uuteen kehoon karmansa mukaan. Samoin yhden aikakauden loppu ei ole kaiken loppu, vaan seuraavan aikakauden alku — sama maailma eri järjestyksessä, saman ajan uusi vaihe.

Anonyymi00030 kirjoitti:

Yhden elämän loppu on toisen elämän alku, ei siksi että sielu lakkaisi ja syntyisi uudelleen, vaan siksi että se siirtyy uuteen kehoon karmansa mukaan. Samoin yhden aikakauden loppu ei ole kaiken loppu, vaan seuraavan aikakauden alku — sama maailma eri järjestyksessä, saman ajan uusi vaihe.

Lue lisää

Loppu ei ole alku olemassaololle, vaan alku uudelle ilmenemiselle. Alku ja loppu ovat ajan liikkeitä.

Anonyymi00031 kirjoitti:

Loppu ei ole alku olemassaololle, vaan alku uudelle ilmenemiselle. Alku ja loppu ovat ajan liikkeitä.

"Alkaako huominen oikeasti koskaan?

Mikä muuttuu sillä aikaa kun nukut? Minusta tämä sama "hetki" vain jatkuu ikuisesti.
Ja ihan täysin sinusta riippumatta. Tulevaisuus ei siis ole missään muualla kuin tässä ja nyt."

Huominen ei ala sielulle. Se alkaa vain keholle ja mielelle.

Elävä olento, jīva, on ikuinen. Se ei siirry ajassa eteenpäin, vaikka se havaitsee ajan kulun. Aika liikuttaa aineellista energiaa jīvan edessä, ei jīvaa itseään. Siksi kokemus on juuri sellainen kuin kuvaat: sama hetki jatkuu, vaikka sisältö vaihtuu.

Anonyymi00032 kirjoitti:

"Alkaako huominen oikeasti koskaan?

Mikä muuttuu sillä aikaa kun nukut? Minusta tämä sama "hetki" vain jatkuu ikuisesti.
Ja ihan täysin sinusta riippumatta. Tulevaisuus ei siis ole missään muualla kuin tässä ja nyt."

Huominen ei ala sielulle. Se alkaa vain keholle ja mielelle.

Elävä olento, jīva, on ikuinen. Se ei siirry ajassa eteenpäin, vaikka se havaitsee ajan kulun. Aika liikuttaa aineellista energiaa jīvan edessä, ei jīvaa itseään. Siksi kokemus on juuri sellainen kuin kuvaat: sama hetki jatkuu, vaikka sisältö vaihtuu.

Lue lisää

"Alkaako huominen oikeasti koskaan?

Mikä muuttuu sillä aikaa kun nukut? Minusta tämä sama "hetki" vain jatkuu ikuisesti."

Kun nukut, sielu ei poistu mihinkään. Tietoisuus vetäytyy pois aistien toiminnasta, mutta havaitsija on yhä olemassa. Keho hengittää, sydän lyö, karma kypsyy, aika liikuttaa kaikkea aineellista — mutta se, joka on tietoinen herätessään, on sama, joka oli tietoinen eilen.

Anonyymi00033 kirjoitti:

"Alkaako huominen oikeasti koskaan?

Mikä muuttuu sillä aikaa kun nukut? Minusta tämä sama "hetki" vain jatkuu ikuisesti."

Kun nukut, sielu ei poistu mihinkään. Tietoisuus vetäytyy pois aistien toiminnasta, mutta havaitsija on yhä olemassa. Keho hengittää, sydän lyö, karma kypsyy, aika liikuttaa kaikkea aineellista — mutta se, joka on tietoinen herätessään, on sama, joka oli tietoinen eilen.

Lue lisää

"Alkaako huominen oikeasti koskaan?

Mikä muuttuu sillä aikaa kun nukut? Minusta tämä sama "hetki" vain jatkuu ikuisesti."

Elävä olento pysyy samana, kun maailma vaihtaa muotoaan, ja tulevaisuus paljastuu tässä hetkessä, ajan liikkeen mukana.

Anonyymi00034 kirjoitti:

"Alkaako huominen oikeasti koskaan?

Mikä muuttuu sillä aikaa kun nukut? Minusta tämä sama "hetki" vain jatkuu ikuisesti."

Elävä olento pysyy samana, kun maailma vaihtaa muotoaan, ja tulevaisuus paljastuu tässä hetkessä, ajan liikkeen mukana.

Lue lisää

Sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastetaan tänne.

On väärin sanoa, että ihmisillä on sielu; todellisuudessa elävät olennot ovat itse sieluja, joilla on väliaikain fyysinen keho.

Sanotaan, että ihmisellä on sielu, kun he puhuvat alkeelliselle yleisölle, jotta he voivat ymmärtää edes jotain, heidän ymmärryksensä tasoa vastaavasti.

Sielu heijastuu kokonaisuudessaan toisesta ulottuvuudesta sydämen ALUEELLE. Sielu ei ole fyysisessä sydämessä, vaan METAFYYSISESSÄ sydämessä.

Anonyymi00035 kirjoitti:

Sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastetaan tänne.

On väärin sanoa, että ihmisillä on sielu; todellisuudessa elävät olennot ovat itse sieluja, joilla on väliaikain fyysinen keho.

Sanotaan, että ihmisellä on sielu, kun he puhuvat alkeelliselle yleisölle, jotta he voivat ymmärtää edes jotain, heidän ymmärryksensä tasoa vastaavasti.

Sielu heijastuu kokonaisuudessaan toisesta ulottuvuudesta sydämen ALUEELLE. Sielu ei ole fyysisessä sydämessä, vaan METAFYYSISESSÄ sydämessä.

Lue lisää

Sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastetaan aineelliseen todellisuuteen. Elävät olennot eivät “omista sielua”; he ovat itse sieluja, joilla on väliaikainen fyysinen keho. Kun sanotaan, että ihmisellä on sielu, se tehdään vain siksi, että alkeellinen yleisö voisi ymmärtää edes jotain tämän korkeammasta todellisuudesta heidän oman ymmärryksensä tasolla.

Sielu ilmenee kokonaisuudessaan sydämen alueelle, mutta ei fyysisessä sydämessä. Se sijaitsee metafyysisessä sydämessä. Fyysinen keho on vain kuori, jonka kautta sielu kokee aineellista maailmaa, mutta todellinen itse on ajaton, ikuinen ja täydellinen, pysyen aina omassa alkuperäisessä ulottuvuudessaan.

Anonyymi00036 kirjoitti:

Sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastetaan aineelliseen todellisuuteen. Elävät olennot eivät “omista sielua”; he ovat itse sieluja, joilla on väliaikainen fyysinen keho. Kun sanotaan, että ihmisellä on sielu, se tehdään vain siksi, että alkeellinen yleisö voisi ymmärtää edes jotain tämän korkeammasta todellisuudesta heidän oman ymmärryksensä tasolla.

Sielu ilmenee kokonaisuudessaan sydämen alueelle, mutta ei fyysisessä sydämessä. Se sijaitsee metafyysisessä sydämessä. Fyysinen keho on vain kuori, jonka kautta sielu kokee aineellista maailmaa, mutta todellinen itse on ajaton, ikuinen ja täydellinen, pysyen aina omassa alkuperäisessä ulottuvuudessaan.

Lue lisää

Et ole se, mitä näet
Jopa sielun sijainti kehossa tulkitaan väärin.

Pikemminkin keho yhdessä koko maailman kanssa on sielussa tai yksinkertaisesti sanottuna sen tietoisuudessa.

Anonyymi00037 kirjoitti:

Et ole se, mitä näet
Jopa sielun sijainti kehossa tulkitaan väärin.

Pikemminkin keho yhdessä koko maailman kanssa on sielussa tai yksinkertaisesti sanottuna sen tietoisuudessa.

Lue lisää

Jopa sielun sijainti kehossa tulkitaan väärin… Pikemminkin keho yhdessä koko maailman kanssa on sielussa tai sen tietoisuudessa. Tämä on Gaudiya-vaiśnavismille tyypillinen ajatus: materia on sielun “näyttämö”, ei päinvastoin.

Anonyymi00038 kirjoitti:

Jopa sielun sijainti kehossa tulkitaan väärin… Pikemminkin keho yhdessä koko maailman kanssa on sielussa tai sen tietoisuudessa. Tämä on Gaudiya-vaiśnavismille tyypillinen ajatus: materia on sielun “näyttämö”, ei päinvastoin.

Lue lisää

Et ole se, mitä näet, koska näkeminen edellyttää eroa havaitsijan ja havaittavan välillä. Kaikki, mitä voit havaita – kehosi, ajatuksesi, tunteesi, muistosi, pelkosi, jopa käsityksesi itsestäsi – on jotakin, mitä sinä katsot. Siksi mikään niistä ei voi olla se, kuka todella olet.

Elävä olento on sielu, ātma. Se on tietoisuus itse, ei tietoisuuden sisältö. Keho näkyy sinulle, mieli näkyy sinulle, maailma näkyy sinulle. Sielu taas ei ole nähtävissä, koska se on se, jonka kautta näkeminen tapahtuu. Tässä mielessä keho ja koko aineellinen todellisuus ovat sielun tietoisuudessa, eivät sielu kehossa.

Anonyymi00039 kirjoitti:

Et ole se, mitä näet, koska näkeminen edellyttää eroa havaitsijan ja havaittavan välillä. Kaikki, mitä voit havaita – kehosi, ajatuksesi, tunteesi, muistosi, pelkosi, jopa käsityksesi itsestäsi – on jotakin, mitä sinä katsot. Siksi mikään niistä ei voi olla se, kuka todella olet.

Elävä olento on sielu, ātma. Se on tietoisuus itse, ei tietoisuuden sisältö. Keho näkyy sinulle, mieli näkyy sinulle, maailma näkyy sinulle. Sielu taas ei ole nähtävissä, koska se on se, jonka kautta näkeminen tapahtuu. Tässä mielessä keho ja koko aineellinen todellisuus ovat sielun tietoisuudessa, eivät sielu kehossa.

Lue lisää

Havaitsija on ikuinen ja muuttumaton, havaittava on väliaikaista ja muuttuvaa. Aika koskettaa sitä, mitä näet, mutta ei sitä, joka näkee. Siksi voit sanoa: minä näen kehoni vanhenevan, ajatusteni vaihtuvan ja elämäntilanteeni muuttuvan – mutta itse näkeminen pysyy samana.

Anonyymi00040 kirjoitti:

Havaitsija on ikuinen ja muuttumaton, havaittava on väliaikaista ja muuttuvaa. Aika koskettaa sitä, mitä näet, mutta ei sitä, joka näkee. Siksi voit sanoa: minä näen kehoni vanhenevan, ajatusteni vaihtuvan ja elämäntilanteeni muuttuvan – mutta itse näkeminen pysyy samana.

Lue lisää

"tämähän ei ole filosofinen kysymys lainkaan, koska tarkan ajan voi tarkistaa kellosta."

Kun katsot kellosta, huominen alkaa varmasti. Mutta atma näkökulmasta huominen ei koskaan ala, koska atma ei ole osa aikaa. Tässä erottuvat konkreettinen, mitattava todellisuus ja henkinen, ajattomien olentojen todellisuus.

Anonyymi00042 kirjoitti:

"tämähän ei ole filosofinen kysymys lainkaan, koska tarkan ajan voi tarkistaa kellosta."

Kun katsot kellosta, huominen alkaa varmasti. Mutta atma näkökulmasta huominen ei koskaan ala, koska atma ei ole osa aikaa. Tässä erottuvat konkreettinen, mitattava todellisuus ja henkinen, ajattomien olentojen todellisuus.

Lue lisää

"tämähän ei ole filosofinen kysymys lainkaan, koska tarkan ajan voi tarkistaa kellosta."

Aineellisella tasolla se ei ole filosofinen kysymys lainkaan, koska kellosta voi tarkistaa ajan, ja huomenna alkaa tavalliseen aikaan, kun kello siirtyy keskiyön yli. Tämä on konkreettinen, mitattava fakta: minuutit kuluvat, tunnit vaihtuvat, päivät seuraavat toisiaan.
Toisella tasolla kysymys on filosofinen: koska elävä olento ei kulje ajassa, vaan ajallinen muutos koskee vain kehoa, mieltä ja maailmaa. Atma, tietoisuus itse, pysyy samana, eikä se “odota huomista” samalla tavalla kuin keho kokee sen.

Anonyymi00043 kirjoitti:

"tämähän ei ole filosofinen kysymys lainkaan, koska tarkan ajan voi tarkistaa kellosta."

Aineellisella tasolla se ei ole filosofinen kysymys lainkaan, koska kellosta voi tarkistaa ajan, ja huomenna alkaa tavalliseen aikaan, kun kello siirtyy keskiyön yli. Tämä on konkreettinen, mitattava fakta: minuutit kuluvat, tunnit vaihtuvat, päivät seuraavat toisiaan.
Toisella tasolla kysymys on filosofinen: koska elävä olento ei kulje ajassa, vaan ajallinen muutos koskee vain kehoa, mieltä ja maailmaa. Atma, tietoisuus itse, pysyy samana, eikä se “odota huomista” samalla tavalla kuin keho kokee sen.

Lue lisää

Kuitenkin tietoisuus on kyky havaita, kokea ja tuntea. Aineellisessa maailmassa tietoisuus näyttää “ilmenevän” mielessä ja aisteissa. Mutta tietoisuus liittyy sieluun: se on sielun ominaisuus, mutta tietoisuus itsessään ei ole ātma.

Anonyymi00044 kirjoitti:

Kuitenkin tietoisuus on kyky havaita, kokea ja tuntea. Aineellisessa maailmassa tietoisuus näyttää “ilmenevän” mielessä ja aisteissa. Mutta tietoisuus liittyy sieluun: se on sielun ominaisuus, mutta tietoisuus itsessään ei ole ātma.

Lue lisää

Voit ajatella: ātma on valo, joka on ikuinen ja täydellinen. Tietoisuus on valon kirkkaus, joka paljastaa kokemuksen maailmassa. Kaikki, mitä havaitset, tapahtuu tämän valon kautta, mutta valo (ātma) ei ole sama kuin sen kirkkaus (tietoisuus).

Anonyymi00045 kirjoitti:

Voit ajatella: ātma on valo, joka on ikuinen ja täydellinen. Tietoisuus on valon kirkkaus, joka paljastaa kokemuksen maailmassa. Kaikki, mitä havaitset, tapahtuu tämän valon kautta, mutta valo (ātma) ei ole sama kuin sen kirkkaus (tietoisuus).

Lue lisää

Ei pidä ottaa kirjaimellisesti.

Anonyymi00045 kirjoitti:

Voit ajatella: ātma on valo, joka on ikuinen ja täydellinen. Tietoisuus on valon kirkkaus, joka paljastaa kokemuksen maailmassa. Kaikki, mitä havaitset, tapahtuu tämän valon kautta, mutta valo (ātma) ei ole sama kuin sen kirkkaus (tietoisuus).

Lue lisää

Tämä oli todella mielenkiintoisesti kirjoitettu ja selitetty. Tätä pitääkin pohtia hiukka!

Kristinuskonto asettaa usein merkittäviä rajoituksia ajattelun ja argumentaation vapaudelle, minkä vuoksi sen edustajien osallistuminen filosofisiin keskusteluihin voi olla kyseenalaista.

Joko/tai-ajattelu ei johda mihinkään.

Anonyymi00078 kirjoitti:

Joko/tai-ajattelu ei johda mihinkään.

Kaikki nuo puheet paratiisista saavat minut tuntemaan heitä kohtaan myötähäpeää. Nolottaa, että aikuiset puhuvat sellaisesta.

Yes.